"Jos kerran niin sanot." Nakami vain totesi ehkä hieman pettyneenä toisen sanoihin. Ei nainen halunnut kuulla kuinka toinen löysi tiensä tyrmiin kidutettavaksi ja eikös se ollut vain vielä suurempi syy mahdollistaa se että toinen voisi kutsua hänet apuun. Toisaalta hän oli jättänyt päätöksensä Edille eikä näinollen aikonut nyt toisen sen tehtyä nousta vastustamaan miehen sanoja. Sittempä meni ihmissusi vielä pyytämään että he pitäisivät hieman välimatkaa, noh eihän se kivalta tuntunut mutta Nakamihan oli jo siihen suostunut. Hän oli jo sanonut että asuisi lapsuudenkodissaan kunnes mies olisi vihdoin ja viimein valmis palaamaan. "Vanhaan kotiini, kuten sanoin elän todennäköisesti siellä kunnes palaat, jos en niin jätän kirjeen jossa kerron minne olen mennyt. Käytä sinä rakentamaasi taloa silloin kun et tiedä määränpäätä, se on helpompi sekä sinulle itsellesi että Alicelle." Nakami totesi. "Jos löydän jotain mistä sinun on hyvä tietää niin käyn siellä, jos et ole kotona jätän kirjeen. Joten käy kotona silloin kun olet lähistöllä, voit tietenkin käydä aina minunkin luona" Neito vielä totesi. Se saisi kelvata yhteydenpitotavasta vaikkei nopein ollutkaan varsinkaan jos Ed ei usein kotonaan käynyt. Loppujen lopuksihan tuo ei niin paljoa aikaisemmasta poikennut muuten kun että nyt ainakin molemmat tiesivät miten saattaisivat toisensa tavoittaa. He eivät enää vain harhailleet, heillä olisi edes jonkinlainen suunnitelma. Sitten oli enää Edin toteamus siitä kuinka tuo saattaisi lähettää Alicen yksin jos tilanne sen vaatisi. "Ei millään pahalla rakkaani mutta en usko että hänen ikäisensä kannattaa kulkea yksin metsissä. Ja saatan olla viikkoja poissa kotoa yritä lähetää edes jonku hänen mukaansa jos et itse pääse." Nakami vastasi toiselle. Hän ei halunnut ajatella miksi toinen ei pääsisi tuomaan lasta yhtään sen enempää kuin miten ihmeessä tuon ikäinen pärjäisi viikkoja yksin tyhjässä talossa saati metsässä yrittäen löytää tietä tytön kotikylään.
Välittömästi kun Ed paiskautui kohti maata alkaen muuttua peitti tulinen panssari susitytön ihon. Nakamihan oli luvannut puolustavansa itseään tosissaan, luvannut ettei säästelisi mitään jos hänen oli pakko estääkseen Thanatosta satuttamasta itseään. Ja siinä missä muodonmuuttaja oli ehkä kertonut muutaman valkoisen valheen toisen suojelemiseksi ennen riitojaan hän ei aikonut rikkoa lupauksiaan. Ainakin niihin hän antaisi toisen luottaa. Aika näytti alkaneen hidastumaan Nakamin silmissä kun ihmissusi hyppäsi häntä kohti. Todellisuudessa tyttö tosin yritti pakottaa omaa kehoaan rajojensa yli magialla, se oli toiminut ennen, miksei se toimisi siis nytkin. Valitettavasti tuo vain vei liian paljon keskittymiskykyä, se suojakenttä jonka tyttö oli luonut itsensä ja Thanatoksen väliin ei tuntunut olevan kuin hidaste hajotessaan ihmissuden voimien alla ja seuraavaksi pedon kynnet raapaisivatkin kauniin viillon suoraan tytön otsalle punaisten suortuvien alle. Kipu iski yhtäaikaa niin otsasta kuin muualtakin kehosta tuon protestoidessa itsensä ajamisesta liian pitkälle. Hieman Nakami virnisti pakottaessaan kehonsa vastalauseen piiloon, nopeutensa suoma loitsunsa oli kestänyt. Ja hyvä niin koska ilman sen suomaa pientä väistöä ja ihoaan peittävää suojaansa ei tyttö olisi millään pienellä verisellä viillolla selvinnyt. Tavallinen ihminen olisi menettänyt juuri henkensä, oli kuinka pätevä taistelussa tahansa, siitä ei ollut epäilystäkään. Ei tosin susittyttö aikonut tuota karvakasaa helpolla päästää kun kävi hakemaan terällään tilaisuutta päästä iskemään takaisin, tosin hän ei ollut heistä kahdesta ainut nopeamman puoleinen, tuo karvakasa liikkui aivan liian ketterästi kokoisekseen.
Toki Nakami suojakenttäänsä käytti suojatakseen itseään ihmissudelta mutta useampaa iskua ei tyttö sen olettanut kestävän, ei sillä että sen oli tarvekkaan. Torjuttuaan yhden suojakentällään oli hän itse purkanut sen itse yrittäen saada pari viiltoa Thanatokseen osumaan välttäen täpärästi matkalla tuon kynnet uudemman kerran. Jos mies oli saanut häneen kerran haavoittavan osuman toki pystyisi Nakami samaan, siitä ei pitäisi olla pienintä epäilystäkään. Melkoisen tempun olisi joutunut hukka tekemään jos olisi haavoitta iskujen vaihdosta selvinnyt kumppaninsa miekan kanssa. Miehen sanat olivat jääneet selvästi heikommalle huomiolle taistelun vieden punapään kaiken huomion. Ehkä se etäisyyden pito sittenkin on ihan hyvä idea, Ed tuskin haluaa nähdä tuota haavaa Nakami lähinnä ajatteli. Toivottavasti vain purema tartutti kirousta eteenpäin koska muuten mies saattaisi saada hepulin kun kuulisi. Saisi varmaan jokatapauksessa nyt kun tarkemmin ajatteli. Lopulta toinen yllättäen käänsi huomionsa lapseen eikä Nakami tietenkään aikonut sitä tilaisuutta päästää käsistään. Jos hän ei ollut saanut tähän mennessä sitä ainokaista viiltoaan aikaan nyt oli siihen hyvä hetki.
Mitä ilmeisemmin Thanatos oli ottanut lapsen panttivangikseen yrittäen kiristää Nakamia pitämään niin miekkansa kuin liekkinsä kurissa. "Minulla ei ole muuta syytä satuttaa sinua kuin lupaus pidettävänä. Joten älä sitten lähde perääni ja säästyt käristykseltä." Nakami vastasi tuolle hieman kylmästi pyyhkäisten verivanan otsaltaan. Hänhän taisteli vain ja ainoastaan itsepuolustukseksi vaikka olikin yrittänyt tosissaan saada ihmissuden veren vuotamaan. Ja eihän Edin petopuoli ollut ennenkään lasta satuttanut, tuskin siis nytkään. Tosin jos satuttaisi Nakami säästäisi Ediltä heräämisen tuoman tuskan. Tyttö oli katsonut lupauksensa siitä ettei Ed heräisi nähdäkseen häntä kuolleena tai raiskaamana pitävän sisällään myös Alicen. Thanatos ei satuttaisi myöskään lasta ja selviäisi. "Nähdään taas" Nakami vain toivotti toiselle lähtien kulkemaan poispäin toki edelleen tarkkaillen mitä mies tekisi. Ei susityttö sentään antanut ihmissuden vapaasti käydä selkäänsä kiinni.
//No huh huh tätä noppatuuria nyt... Nakamista saattaa sittenkin tulla ihmissusi tätä menoa, noo ei kerrota Edille ihan heti^^