Kirjoittaja suskari » 15 Maalis 2010, 18:50
//Anteeksi tuhottomasti kesto Vv`//
Ivor
Toisella metsästäjällä oli käynnyt kumppaniaan parempi onni, kolme ihmistä, sotilasta, oli kaatunut kolme metrisen koira demonin edessä kuin pienet itikat. Tosin saattoi johtua siintä, että niistäkin kaksi oli ollut sotilasta ja se kolmas taas oli ollut jonkin sortin veistinviejä tai vastaava, jolta Ivor oli napannut mukaansa kirjekuoressa olevan viestin. Ei demoni ollut kirjettä avannut saati edes ajatellut moista, sujauttanut vain haarniskansa alle talteen, josta sen saisi vain erittäin taitava taskuvaras.. ja kyseisellä taskuvarkaalla pitäisi olla aikamoiset voimat jos tiikeri raitaisen demonin aikoisi kellistää raa`alla voimalla yksin. Ivor ei ollut heikko, pieni ihminen rusentui kuin kärpänen demonin iskusta.
No se veri teko oli jo takana päin ja vaikkei Ivor sitä näyttänytkään, ei demoni ollut pitänyt koko tempusta ollenkaan. Syvällä sisällään demoni vihasi tappamista, mutta työhän sekin oli, tavallaan.
Demoni riisui harniskaansa kuuluvat suojahanskat ja sitten kypäränsä, joista kumpikin oli tahriintunut vereen, kuten koko demoni itsekkin. Ehkä ensin kerralla pitäisi hoitaa koko homma siistimmin? Säästyisi suuresti haarniskan ja itsensä putsaamiselta verestä, vaikkei punainen veri hyvin punertavaa turkkia vasten näkynytkään. Demoni katseli hetken veren tahrimaa kypäräänsä pyyhkäisten hieman käteensä hieman isompaa veri tahraa jatkaen sitten matkaansa siirtäen kypäränsä kainaloonsa matkustamaan.
Pian demoni saapuikin metsän reunalle olevalle vanhalle mökille, johon oli ajatellut hetkeksi pysähtyä ennen kuin jatkaisi suoraan haltia kylään. Yllätys kuitenkin oli astetta suurempi kuin mökin edessä seisoi yksinäinen hevonen ja ilmeisesti omistaja sisällä. Mökin ympärillä leujuvasta hajusta päätellen konin omistaja oli ihminen. Siihen jäi sekin lepopaikan toivo, Ivor ei tunkisi nenäänsä ihmisten lähelle kovinkaan mielellään ellei ollut varma aikeista. Demoni luimisti korviaan mumisten jotakin omaansa ja lähti tallustelemaan pois päin, jolloin myös ihmisen koni kuuli tai vaistosi demonin alkaen riehumaan ja hirnumaan. Sekin vielä..