The Night Fantasy

Loryen

Lucasin käsi tuntui mukavan lämpöiseltä kyyneleiden viilentämällä poskella.
"Minä luotan", Loryen huokaisi ja vastasi Lucasin syleilyyn. Hän toivoi, että olisi voinut jäädä siihen, tuon ihmisen lämpöön ja unohtaa kaiken ympärillä tapahtuvan.

Loryen nojasi mökin oveen ja yritti hengitellä rauhallisesti. Tapaamme vielä. Niin, tapaamme vielä, se on jo luvattu ja vannottu, hän hoki mielessään ja katseli Lucasin touhuja. Ihminen. Huhhuh. Oli hän sen jo sisäistänyt, ainakin jollain tapaa, muttei sitä että tuo ihminen ei halunnut vahingoittaa häntä. Lähestulkoon päinvastoin.
"En minä sure", haltia vastasi muina miehinä ja työnsi itsensä poispäin ovesta. Hän hengähti syvään.
"...Ainakaan paljoa", tämä jatkoi ja hymyili surumielisesti. Voi, miksi eroamisen pitikään tuntua niin pahalta! Kuin joku olisi työntänyt haarukan mahaan ja pyöritellyt sitä samaista haarukkaa paikallaan. Tai kuin olisi työntänyt hammastikkuja isonvarpaan kynnen alle ja potkaissut seinää. Loryen hymyili Lucasin viimeiselle lauseelle, ja nosti katseensa kohti taivasta.
"Lähden sitten metsästämään, tähtään sitä sutta nuolella ja kysyn, kuka hän on ja mitä hän haluaa."

Raul Lucas

Ilmeisesti naisten tehtävä oli surra eron hetkellä, pohdin, kun Loryen, varsin yllättäen, näytti hieman surulliselta.
"Pelottava nainen..." mutisin huvittuneena Loryenin vastaukselle.
"Se oli kai sitten siinä..." sanoin itselleni ja laitoin käteni lantiolle. Tai tarkemmin ajatellen...
"Nähdään taas, Loryen", sanoi hymyillen ja ojensin käteni.
"Tavatkaamme taas."

Loryen

"Pelottava nainen?" haltia toisti Lucasin perässä ja hymyili ilkikurisesti. Leikkiähän se vain oli, mutta ehkä Loryen oli hieman ilkeä... Nääh. Haltioille hyvin epäominainen luonteenpiirre.
"Nähdään", Loryen henkäisi hymyillen Lucasin ojentaessa kätensä. Hän tarttui siihen ja silitti ihmisen sormia peukalollaan. Sen jälkeen hän päätti vielä halata Lucasia, suhteellisen nopeasti mutta kuitenkin.
"Minun tulee ikävä sinua", Loryen kuiskasi miehen korvaan ja irrottautui tästä sitten. Amin mela lle, haltia lausui hiljaa mielessään. Hän tiesi, etteivät ne olleet jäähyväiset.

//Duh. Siinä se taisi sitten tältäerää olla, vai kuinkas on 8)

Raul Lucas

Olin ojentanut käteni kätelläkseni, mutta annoin käden se vei koko kropan? Loryen lopetti halauksensa nopeasti, mikä tavallaan oli harmi ja ehkä hieman hyväki. Jos se olisi kestänyt yhtään pidempää, olisimme taas jääneet siihen.
"Minunkin tulee sinua..." sanoin Loryenille ja lähdin ennen kuin aloin katua sitä.

//Siinä se taisi olla : D Ja olipa muuten pitkä peli! Monta sivuu meil oikee tuli? 5? 6?

//Kuutisen sivua :D Oli pitkä, mutta hauskaa oli (minulla ainakin). Saapa nähdä milloin nuoret tapaavat seuraavan kerran. :3 Tuitui.
Kiitoksia hyvästä pelistä!

//Joskushan niiden on taas pakko nähhä : D Mutta millaisissa merkeissä?<3 Kiitos paljon vain sinullekin ^^

//Enpä tiedä tuota. :D Ei ole minkäänlaisia suunnitelmia tulevalle.