Sivu 1/1

Ei saa puhua vieraille.

ViestiLähetetty: 09 Tammi 2012, 00:00
Kirjoittaja Kitty
Demi-Lune

Nuori haltia oli lähtenyt pakkasen lumoamana iltapäivänä metsälle, ei metsästämään kuitenkaan, vain ihastelemaan luontoäidin ylivertaisia ihmeitä. Mukana ei ollut kummoista aseistusta, vain yksi puukko, sillä rauhaa rakastava nuorukainen ei uskonut törmäävänsä kahakkaan keskellä ei mitään.

Tunnin jos toisenkin nuorukainen oli tarponut hangessa, mikä oli sangen rasittavaa lihaksille. Mutta kaunis metsä oli näkemisen arvoinen, tuhannet timantit loistivat kirkkauttaan jääkiteissä joita oli jokapuolella. Illan hämärtyessä ja pakkasen kiristyessä tiesi Demi että olisi aika suunnata kotiin. Kuitenkin mieli teki matkata vielä hetken ajan tässä lumotulta tuntuvassa metsässä. Pian alkoi jopa sataa lunta, ja ensin se olikin vain mukava lisäys maisemaan, mutta kun lumentulo alkoi olla ja runsasta ja tuulikin yltyi, tiesi Demi ettei kotiin löytäisi tässä säässä vaikka olisi kuinka hyvät haltian aistit. Edessä häämötti kuitenkin pikkuinen mökki, jonne nuorukainen suorastaan juoksi lumentuloa pakoon. Valoa ei näkynyt ikkunoista joten haltia päättelin mökin olevan paljonpuhuttu autiotalo. Ovi lennähti auki, mutta pamahti myös nopeasti kiinni kun sinipäinen haltia ryntäsi sisään.

Demin Onneksi sisään oltiin kannettu puita, ja ne olivat kuivia, ja vieläpä parempi, takassa oli hehkuvan kuuma hiillos, joku oli ilmeisesti lähtenyt ja kiireellä. Kenties sadut noidasta pitivätkin paikkansa, ja tuo oli juuri hakenut jonkun raasun pois kotoaan. Jokatapauksessa Demi aikoi jäädä kunnes myrsky laantuisi. Puita heitettiin takkaan ja se loi lämmittävän valon huoneeseen, haltia riisui takkinsa joka oli luminen, laittaen sen sitten oven pielessä olevaan naulaan roikkumaan. Demi nappasi vielä pienen puupalasen polttopuiden seasta, alkaen vuolla siitä jotain, muutenhan aika kävisi pitkäksi.

ViestiLähetetty: 15 Tammi 2012, 22:39
Kirjoittaja suskari
Ankoku

Siintä olikin jo pitkä aika kun lohikääme oli viimeeksi tällä saaren maaperällä kävellyt, kun oli käynnyt omassa kotimaassaan tietyistä henkilökotaisista syistä joista tiesikin vain musta lohikäärme itse ja hänen kasvattinsa. Ei kukaan muu. Ja ehkä parempi niin, alaiset saattaisivat käydä turhankin uteliasiksi jos noille kertoi kaikki omista menemisistään, kuten nytkään kukaan ei tiennyt minne johtaja oli karannut.. Tosin Ankokulla oli karkaamiseen omat syynsä, nyt hän halusi olla rauhassa ja selvitä vain omia ajatuksiaan luonnon rauhallisuudessa. Tai no sitä rauhallisuutta kesti niikin kauan, kunnes taivas päätti käydä tiputtamaan hiljalleen lunta joka nousi hetkessä pieneksi myräkäksi. Suojaahan sitä oli löydettävä ja nopeasti ettei eksyisi lumimyrskyssä, eikä kasvoille piiskaava lumi tuntunut mitenkään mukavalta joten lohikäärme otti suunnakseen vanhan- joksikseen pelätyn- mökin, avasi sen oven ajattelematta laisinkaan olisiko sisällä ketään. Pitkä mies kääntyi talon asunnon puoleen huomaten ettei suinkaan ollutkaan yksin tässä pienessä mökissä joka oli jopa lämmitetty valmiiksi. Säästyi sekin vaiva~ Lohikäärmeen ainoa silmä kävi nopeasti miestä läpi joka ilmeisesti oli jokin ihmisen kaltainen, tai jopa oli... joilloin Ankokun olisi tehnyt syvästi mieli tehdä tuosta istuma-alustan itselleen, mutta hillitsi itsensä eikä näyttänyt pursuvia tunteitaan ulos.
"Jos et pahastu, tulen kanssasi myrskyä suojaan?" Ankoku aloitti rauhallisella ja ystävällisellä äänensävyllä vetäen allensa lähistöllä olevan tuolin ja kävi siihen istumaan hyvinkin mukavasti- ei kuitenkaan röhnöttäen.
"Saanenko olla utelias ja kysellä matkalaisen nimeä? Itse olen Kuro." Ankoku kysyi jälleen ystävällisesti esitellen itsensä valenimellä totta kai.

ViestiLähetetty: 15 Tammi 2012, 22:49
Kirjoittaja Kitty
Demi-Lune

Ilme oli tunteen mukainen, Demi jopa säikähti kun joku tulikin ovesta sisään, hetken, vain pienen hetken nuorukainen luuli tulokasta noidaksi.
Helpottunut huokaisu pääsi haltialta tuon huomatessa ettei toinen mikään noita ollutkaan, vaan tavattoman kookas mies, mutta taisi olla ihan kiva kaveri.

"Ei tietenkään haittaa, sainpahan ainakin seuraa." Demi vastasi kohteliaasti hymyillen toiselle.
Juttelu näytti heti starttailevan ja nuorukainen oli tyytyväinen saadessaan juttuseuraa, kukapa olisi halunnut yksin kyyhöttää autiossa mökissä.
"Hauska tutustua Kuro, ja nimeni on Demi-Lune." Haltia lisäsi hymyillen yhä tyytyväisenä. "Myrsky taisi yllättää sinutkin ?" Haltia uteli.

ViestiLähetetty: 22 Tammi 2012, 23:53
Kirjoittaja suskari
Ankoku

Lohikäärme hymähti kolkosti naisen sanoille kun tuo kertoi olevansa iloinen saadaessaan lohikäärmeestä itsellensä seuraa. Harva oli iloinen saadessaan pahimman luokan rikollisen kattonsa alle istumaan, mutta siintä kannatti ehkä olla kertomatta tuolle friikille.. kummajaiselle? Mikä lie nyt sitten ikinä olikaan. Tympääntynyt tylsistynyt katse lähti kiertämään taloa, kunnes likka avasi turpa rullansa ja esitteli itsensä hyvinkin pirteästi.. Ankoku nyökkäsi kylmä ja välinpitämätön katse kasvoillaan sille esittäytymiselle jättäen naisen omaan arvoonsa, tai olisi jättänyt. Likka avasi jälleen kauniin suunsa ja lohikäärme jäi tapittamaan tuota ainoalla silmällään hiljaa katseella, joka kertoi tuon nyt sulkevansa suunsa tai tapahtuisi kauheita. Kylmille ja murhaaville kasvoille levisi kuitenkin hetken päästä pieni virne kun lohikäärme nousi ylös tuoliltaan ja lähti katsomaan huoneen toisessa päädyssä olevaa kirjahyllyä, jossa oli ihme kyllä muutama kirja. Kärsineitä ja pölyisiä vain.
"Niinhän se teki." Ankoku sitten vastasi käydessään sormen kanssa läpi kirjojen selkämyksiä kevyesti ja veti yhden kirjan käteensä selaten sitten kirjan sisällön puoli huolimattomasi katseellaan.
"Sinulle ei ole opetettu että naiset ovat hiljaa ja miehet kyselevät?" Ankoku kysyi vilkaisten kulmiensa alta naista virnistäen pienesti ja laski katseensa takaisin kirjaan kuin siellä olisi mukamas ollut jotakin mielenkiintoista.
"Mutta eiväthän nuoret mitään osaa.." Lohikäärme mumisi lähinnä itsekseen lopun sulkien kirjan ja asetti sen takaisin hyllyyn muiden kanssa.

ViestiLähetetty: 23 Tammi 2012, 00:02
Kirjoittaja Kitty
Demi-Lune

Mies nousi tuolilta ja lähti selailemaan kirjoja, yht'äkkiä tuo niin mukavalta tuntunut tyyppi muuttuikin kolkoksi ja ilkeän tuntuiseksi.
Vai että miehet kyselevät ja naiset ovat hiljaa ? Demi mietti muttei rohjennut alkaa väittelemään asiasta.
"Ei opetettu." Demi vain sanoi vaisusti kääntyen sitten katsomaan takkatulta, jos mies aikoisi olla tuollaisella asenteella, ei hänen juurikaan tekisi nyt mieli jutella.
Kuro vielä lisäsi, ettei nuoriso tätänykyä tiedäkkään mitään, mutta haltia vain vaikeni.

ViestiLähetetty: 23 Tammi 2012, 00:39
Kirjoittaja suskari
Ankoku

Ei opetettu.. sintä lohikäärme ei ollut yhtään yllättynyt. Eihän nykyajan nuorille mitään koskaan opeteta, tai edes vaadita! Saavat lentää ja olla missä haluavat ja lopulta kuolevat tolloina enemmän tai vähemmän kauniisti. Ankoku jätti niiden ajatusten kautta kirjahyllyn rauhaan kävellen sitten yllättäen naisen selän taakse ja nosti hieman tuon hiuksia.. Ainoa silmät kapeni päässä kuin kissalla ja muuttui kullan väriseksi. Haltia.. tai ainakin puoliverinen jos ei muuta, mutta pahimman luokan rasisitina mies ei sietänyt moisia silmissään, mutta kuitenkin Ankoku laski kuitenkin tuon hiukset alas käsiltään tekemättä mitään. Ainakaan vielä.
"Olet haltia, eikös vain?" Ankoku kysyi kävellen naisen eteen ja kumartui tuon kasvojen tasolle hymyillen pienesti, ehkä ystävällisen näköisesti mutta sen hymyn takana oli kaikkea muuta kuin ystävällisyyttä. Siinä oli aivan kaikkea muuta.. aivan kaikkea muuta mitä haltia neiti kenties odotti tältä mieheltä.
"Tai no ainakin puoliverinen.." Lohikäärme lisäsi suoristautuen seisomaan naisen eteen koko pituudellaan käyden tuota vahvikkaa katseellaan läpi vielä kerran.

ViestiLähetetty: 23 Tammi 2012, 17:21
Kirjoittaja Kitty
Demi-Lune


Nuorukainen säpsähti toisen nostaessa tuon hiuksia, ja mies saikin kummastuneen mulkaisun osakseen. Hiukset kuitenkin jätettiin rauhaan ja mies tuli nyt kasvojen eteen hymyilemään.
"Kyllä olen haltia." Demi toisti toisen suoristautuessa, liekkö ollut päästänsä sekaisin kun noin ailahtelevainen herra ?
"Ja en ole puoliverinen, vain sekarotuinen." Neiti lisäsi kääntäen jälleen katseensa takkatuleenpäin.

ViestiLähetetty: 25 Tammi 2012, 08:33
Kirjoittaja suskari
Ankoku

Sekarotuinen.. puoliverinen, se oli yksi ja sama Ankokulle jonka kasvoille oli levinnyt pieni virne, joka kertoi kaikesta muusta kuin hyvistä aikomuksista haltiaa kohtaan. Onneksi haltia sitä nähnyt katsellessaan takkatulta.. mikä li omalla tavallaan vakava virhekin. Älä koskaan käännä katsetta viholliselle, kuten sanonta kuului ja se piti nyt hyvin paikkaansa. Ankoku laski toisen kätensä haltia naisen selälle vetäen etu-ja keskisormeaan tuon selkää pitkin ylös päin nopeasti ja sitten ilman mitään varoitusta potkasi naisen tuolin pois alta. Lohikäärme virnisti ja nappasi haltian ranteista kiinni istahtaen tuon vatsan päälle.
"Vieraisiin setiin ei koskaan kannata luottaa~" Ankoku tuumasi hymyillen kaikkea muuta kuin ystävällisesti, vaan varoittavan pervosti vetäen pitkän ruoskamaisen häntänsä esille, jonka jätti heilumaan leikkisästi selän taakse toistaiseksi.

"Hmm... mistäköhän aloittaisin?" Lohikäärme tuumi ääneen.

ViestiLähetetty: 25 Tammi 2012, 18:12
Kirjoittaja Kitty
Demi-Lune

Kylmät väreet kulkivat iholla kun yllättäen sormet kulkivatkin selkää pitkin, ja haltia läimäisikin toisen kättä, ikäänkuin varoituksena ettei tarvitsisi noin iholle tulla.
Samassa haltia kuitenkin löysi itsensä lattialta selällään, miehen tarttuessa ranteeseen ja istuessa päälle.
Haltia neito säikähti myös toisen esille ponnahtanutta häntää, mikä tuo otus oikein oli ?
Pervon hymyn saattelemana saapui myös kysymys siitä mistä hän alottaisi.
"Jos suinkin sopii niin siitä että ottaisit etäisyyttä?" Delaney kysyi ollen selvästi jo hieman peloissaan.

ViestiLähetetty: 30 Tammi 2012, 18:29
Kirjoittaja suskari
Lohikäärme hymähti pienesti haltia neidon säikähtäneelle ilmeelle ruoskamaisen hännän kietoutuessa ikävänkin tiukasti naaras haltian jalkojen ympärille pohkeiden kohdilta. Ankoku jaksanut välittää kiersikö tuon jaloissa veri vai ei.. Voisivat hänen puolestaan vaikka poksahtaa irti luistaan. Se varmaan olisikin nätti näky?
"Valitan en voi tehdä sitä... olen melko tiiviisti kiinni sinussa kultaseni~" Lohikäärme tuumasi pienesti virnistäen itsekseen, jälleen kerra, laskien päätään alemmas neidon kaulalle. Mitään lohikäärme ei kuitenkaan tehnyt vaan näytti lähinnä miettivän jotakin pää nupissaan, kunnes mies nytkähti kramppimaisesti ja ulkomuoto alkoi muuttumaan lisää- hännän lisäksi. Ihmismäiselle iholle alkoi ilmestymään mustia suomuja, jotka jäivät peittämään vain osaa miehen ruumista ja kasvot muuttuivat jonkin petomaisemmiksi terävien hampaiden ilmestyessä suuhun. Käsiin kasvoivat terävät tappavat kynnet, joilla nuoren haltian olisi voinnut repiä hyvinkin kappaleiksi.. sitä Ankokulla ei kuitenkaan aikoisi tehdä. Ei ollut mitään millä sitoa tätä joka paikan katu huoraa joten oli käytettävä käsiä siihen, valitettavasti.
"Eiköhän nyt aloiteta~" Lohikäärme tuumasi tapittaen kullan keltaisella silmällään naista allaan ja ilman mitään varoitusta upotettiin terävät hampaat naisen päällä olevaan asevyöhön, joka revittiin hampain poikki ja viimeisenä lohikäärme repi naisen paitaa hieman enemmän auki nähdäkseen vain kunnolla tuon rinta varustuksen. Lohikäärme kallisti päätään.. lapsekkaan pienet ja Ankoku saattoi vain ihmetellä mielessään miten tämä nainen tarkeni ulkona tälläisellä vaatetuksella. Miten lie... nyt ainakin tulisi kuumat paikat.
Lohikäärme avasi kitansa auki ja iski hampaansa naisen kaulan ympärille alkaen hitaasti tiukentamaan otettaan. Ei, ei hän aikoisi tuolta valtimoita avata vaan nähdä uudestaan pelon sekaisen ilmeen.

ViestiLähetetty: 05 Helmi 2012, 21:24
Kirjoittaja suskari
//vedän hahmoni pois pelistä, koska selvästikkään sinua ei kiinnosta tätä pelata//