Hunter||Onzki


Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Nya

Viesti Ti Touko 21, 2013 7:08

Hunter||Onzki

Kettu

Tänään oli oiva päivä tylsistymiseen. Loikoiluun kivilla ja kallioilla. Möhöilyyn puun oksilla tai vaikkapa oman kauniin kiven sisällä nukkumisessa. Kettu haukotteli oikein makeasti ja tuijotteli kirkasta ulkomailmaa. Hän ei todellakaan ollut nyt sillä päällä, että alkaisi taas nukkumaan vuosi tuhannen nokoset.

Henkiolento rupesi nopeasti kävelemään, herättääkseen itsensä unenpöppöröstä. Kettu kääntyi, suoristi selkänsä ja venytteli pitkin pituuttaan. Hän nuuhkaisi raitista ilmaa, juoksi järvelle ja upotti kasvonsa kylmään veteen. Nosti kuononsa ylös ja ravisteli vimmatusti. Hän käänteli korviaan ja lähti laukaamaan, sinne missä hylätty mökki oli. Kun hän oli tarpeeksi herännyt unisesta olostaan hän kuuolosteli ympäristöään. Saattaisiko täältä kenties löytyä ruokaa? Hän kuunteli tarkaavaisesti ja tunsi kuinka maa kirkui jalkojen alla, puut puhuivat tuulen avulla ja kasvit supattelivat. Jotkut niistä kiljuivat kuoleman ja kivun vallassa. Kettu lopetti kuuntelemisen, sen korvat eivät kestäneet. Se heittäytyi vatsalleen ja jäi väijymään tulevaa saalistaan. Pain pusikoista ilmestyi hädissään oleva peura, joka joutui ikäväksi onnekseen ketun terävään suuhun.
Sitä sitten poskeen. Totesi kettu ajatuksissaan ja rupesi repimään reittä ja lihasta irti eläimestä. Hänen nälkänsä oli tällä hetkellä erityisen suuri.

//Kesti hieman, ja lyhyt aloitus, mutta ulkona ja valmiina tulevaan vastaukseen Onzki :D

Viesti Ma Kesä 03, 2013 10:20

Re: Hunter||Onzki

Fíona

Rytinällä palaileva kesä oli saanut jo puihin lehtiä ja ilma oli lämmennyt reilusti. Lumi oli sulanut täysin ja jäästä ei ollut tietoakaan.
Nuori hoikka neitokainen istui valkoisen hevosen selässä. Housujen polviin ylettyvät lahkeet oli kääritty vielä ylemmäs. Korsetti oli tällä kertaa jätetty pois joten tämän maha oli täysin paljaana ja vain tämän rinnat olivat piilossa ylävartalon osalta. Hiukset oli kerrankin jätetty auki ja ruskeat laineet valuivat hartioille. Hevosen harja oli letitetty kiinni ja satulasta tai suitsista ei ollut tietoakaan. Hevosen selkää peitti ainoastaan pehmeä kangas ettei hevosen herkähkö iho hankautuisi neidon housuja vasten.
He olivat hurmaavan näköinen parivaljakko keskellä vihertävää metsää.

Neito kannusti hevosta reippaaseen raviin jonka kautta hidastempoiseen laukkaan. Samassa hevonen pomppasi sivuun ja Fíona luiskahti kankaan kanssa sivuun ja tömähti naamalleen maahan. "Perkeleen kaakki!" Maassa makaava tyttö kiljui ja tunsi kuinka tämän silmä alkoi turvota umpeen ja tämän suusta valui verta. "Aina. Joka helvetin kerta sun pitää ruveta selkoilemaan ja loikkimaan niiko joku jänis." Tämä karjui ja nousi seisomaan. Tämä näki peuran juoksevan kauempana. Holy pysyi paikoillaan poikien maata hermostuneena. Fio ei voinut vähempää kiinnostaa oma naama, mutta tämä halusi silppoa peuran kauniisiin pieniin osiin ja syödä sitä neljänä päivänä peräkkäin, joten tämä heitti kankaan hevosen selkään ja ponnisteli kyytiin. Neito kannusti hevosen laukkaan ja samalla sylki sivulle verta. Tämän naama oli tärähtänyt pahemman kerran maahan, mutta oli tälle pahemminkin käynyt.
Samassa tämän tielle sattui kettu joka oli selvästi kerennyt ennen tätä saamaan peuran hampaisiinsa. Ja tottakai Holy säikähti taas ja alkoi tanssahtelemaan. "Nyt perhana lopetat!" Tämä kiljaisi ja hypähti vapaaehtoisesti alas hevosen selästä. Hypätessään tämä oli kerennyt vetäistä miekan esiin ja samassa tämä jo syöksyi kettua kohti..

//sori ku kesti mut tässäpä tämä ja Fiolla sellane normi rage...:D//

Nya

Viesti Ti Kesä 04, 2013 10:00

Kettu säpsähti, kun hevonen hirnahti niin ja sitten kuului kiroamista. Hän tuijotti miekkaa pitelevää tyttöstä, jonka toinen kasvon puoli punainen ja hieman kärsinyt. Kettu kiepsahti toisin päin, hänen eläimellinen puolensa oli esillä. Joten tässä vaiheessa ei muututa humanoidimuotoon. Kettu repäisi peurasta vielä palan ja nielaisi. Se nuoli verisiksi tulleita leukojaan ja virnisti ketun virnettään.
Tyttö siis halusi hänet. Miksi hän ei sitten tullut hakenut. Kettu kiepsahti ympäri ja lähti juoksemaan. Se oli ensinnäkin aivan erilainen kuin muut isompi, kultaisempi ja muutenkin sen neon vihreät silmät eivät olleet tavalliset. Niissä hehkui ikivanha magia, josta se oli loitsujen avulla tehty. Henkiolento hyppäsi puuhun, paksun oksan päälle, sieltä se jäi katselemaan tyttöä.

Vilkaat silmät odottelivat saalistajaansa. Kettu mietti, että mitäs nyt. Satuttaisiko hevosta? Ei, siitä tuo vasta varmasti raivostuisi ja hän oli jo yhdessä vaiheessa saanut keuhkonsa puhkaistuakin. Nyt se oli hyvässä kunnossa, ei ihan vireessä, mutta toimi. Kettu haukotteli ja hyppäsi seuraavalle oksalle ja sieltä alas takaisin maahan. Se lähti juoksemaan, muka saalistamaan hevosta. Tosin Kettu jätti sen siihen. Se ohitti vain hevosen, joka hirnahti pelästyen. Kettu vilkaisi hevosta ja murahti vain. Tämä oli hauskaa! Kettu tykkäsi metsästäjistä. Hän piti heitä pilkkanaan, tosin tämä tyttö oli aika huonon näköinen. Varmaan tippunut jostakin. Kettu pyörähti taas ympäri, se lähti juoksemaan suoraan tyttöä kohti. Sitten sen ponkaisi ilmaan ja yritti kaataa tytön hellästi painollaan. Samassa hetkessä hän muuttui. Naiseksi tällä kertaa. Kuu piteli hellästi tytön hartioista ja sipaisi tuon toista kasvon puoliskoa. Sitten taas kirkkaan valon myötä hän muuttui kultaiseksi ketuksi ja tuijotti tyttöä. Kettu ei puhunut, se odotti, se käveli kauemmaksi ja odotti.

//Ei se mitään. :)

Viesti Ti Kesä 04, 2013 10:34

Neitokainen alkoi pikkuhiljaa tajuta ettei kettu ollut aivan tavallinen. Tosiaan Fio oli varmaan aika säälittävä näky housut mutkalla paita likaisena ja toinen silmä turvonneena. Suupielestä valui verta ja poskikin oli ottanut ja turvonnut. Mutta tämän silmät olivat tyhjät ja selvästikin tälle oli se ja sama minkälainen kettu oli, tai mitä se aikoi tehdä. Tuo selvästi härnäsi tätä, mutta neito oli liian väsynyt. Tämä vain tuijjotti ja pysyi paikoillaan.
Samassa kettu lähti juoksemaan tätä kohti ja aivan tämän edessä olikin nainen. Fiona oli ihmeissään kunnes kaikenlainen mielenkiinto katosi. Muodonmuuttaja.

Neito kääntyi ympäri mitään sanomatta ja asteli hermostuneen hevosen luo. Tämä jäi rapsuttelemaan sen kylkeä rauhoittavasti. Sen jälkeen tämä kääntyi pois hevosen luota ja asteli lähimmän puun luo nojaten toisella kädellään siihen, sylkien verta. Veri oli paksua ja paakkuista. Ei ollut ensimmäinen kerta kun tämä sylki verta. Neito pyyhki suunsa siniseen paitaansa joutuen nostamaan sitä niin ettei mitään jäänyt piiloon. Tämä ei välittänyt oliko tuolla kettulla/naisella jokin lauma joka ei sietänyt alastonta vartaloa, tai jotain.
Paita löysi oman paikkansa ja neito asteli takaisin hevosen luo. Hiljaisuus tuntui tyhmältä, mutta siitä voitaisiin olla varmoja, Fiona ei olisi se joka aukaisisi suunsa.

Nya

Viesti Ti Kesä 04, 2013 11:58

Noh, alastomus oli ihan tavallista näin kahden naisen kanssa. Kettu kiepashti ja käveli rauhallisesti tällä kertaa tuon luo. Se nousi takajaloilleen ja muuttui takaisin humanoidimutoon. Nainen katsoi tyttöä. "Anna kun katson silmääsi." Kuu pyysi ja ojensi kätensä auttavasti, hän oli sitä mieltä, ettei tyttö suostunut näyttämään sitä hänelle. Noh, olihan hän muutenkin härnännyt tätä. Kukapa ei olisi?

Kuu perääntyi hieman ja kallisti päätään. "Oletko vihainen? Anteeksi, jos suututin..." Kuu pyysi ja pyyhki vielä vähän veristä suutaan. Hän käänsi päätään ja antoi korviensa tulla esiin. Nainen kuunteli luontoa ja sen hiljaisuutta. Sen vaikertamista, kun eläimet talloivat sitä ja sen valitusta, kun tuuli piiskasi sitä. Hän lähestyi hevosta, se hermostui hieman, mutta rauhottui, kun nainen otti sen pään hellään käsittelyyn. "Rauha." Kuu sanoi hiljaa ja painoi otsansa hevosen otsaa vasten. Hän antoi hevosen haistella häntä ja kokeilla hieman häntä. "Sinulla on mukava hevonen." Kuu sanoi ja hevonen tönäisi häntä hyväksymisen merkiksi. "Taitaa olla vähän villi?" Kuu kysy, mutta ei jäänyt kuuntelemaan vastausta, ei hän olettanut sellaista.

"Kuka olet ja jos luulet minua muodonmuuttajaksi, olet väärässä." Kuu sanoi hiljaa. Hän piajasi hevosta hellästi ja supatteli sille kauniita ja hiljaisia sanoja. Ne sanat olivat täynnä ikivanhaa magiaa, mutta ne eivät vaikuttaneet hevoseen, ne olivat vain sanoja.

Viesti Ti Heinä 09, 2013 2:44

Tuo kettunaikkonen ei tainnut aivan ymmärtää että Fiona ei välittäisi vaikka tuo repisi tältä kädet ja jalat, jokaisen eri suuntaan. Tälle olisi aivan sama vaikka tuo lähtisi pois tytön hiljaisuuden takia.
Elämähän oli aivan sama. Toinen hiplasi neidon hevosta, joka sai tämän tarkkailemaan toista hiukan tarkemmin. Holy piti selvästi tuosta naisesta, mutta no, millä tavalla se Fionan elämään vaikutti? Kaikkihan tämän oli hylännyt, niin miksi ei vaikka Holykin?

"Mitä se sinua kiinnostaa kuka minä oon? Ja sama se mulle on mikä sinä oot. Muodonmuuttaja, kettu, naine, hevone, kilpikonna, iha sama minulle." Tämä tokaisi hiljaa. Vaikka neitokaista ei kiinnostanut tällä hetkellä, juttuseura kelpaisi. Tämä ei ollut puhunut kenellekään pitkään aikaan mistään. Ei säästä, ei rahasta, ei sodasta eikä maailman epäreiluudesta. Elämä osasi olla rankkaa.
Toinen mutisi tämän hevoselle jotakin, ja Fiona sylki taas vaihteeksi verta.

Nya

Viesti La Heinä 13, 2013 6:44

Kettu

Ensinnäkis tämä oli aivan liian hauskaa. Toiseksi. Hänhän jo tunsi naisen. Ihme, ettei tyttö häntä tunnistanut. "Fiona. Fiona... Fiona." Nainen keinutteli lantioitaan ja virnisteli niin pirullisesti kuin pystyi. Hän nauroi sitten kovaan ääneen. Se näytti siltä, kun hän olisi kuullut mahtavan vitsin ja nauraisi nyt sille kovaan ääneen. "Mehän höpsö tunnemme! Etkö muista minua? Vai olinko minä mies silloin? Sinun siskosi luona, oliko se nyt niin. Hänen miehensä ja lapsensa!" Kuu kysyi ja käveli keinuen naisen luo hevosen luolta. Hän silitti toisen poskea ja muuttui mieheksi, sitten taas naiseksi ja taas mieheksi. Lopulta hän muutti taas sukupuoltaan naiseksi. Hän hymyili pirullisesti. Niin hauskaa tämä oli.

"Lisäksi, ei sovi puhua tuolla tavalla! Se ei sovi sinunlaisellesi hienolle naiselle." Kuu sanoi ja kiersi Fionaa niin, että piti kätensä kokoajan tuon poskella. Hän hymyili. "Törmäsitkö niin pahasti maahan, että unohdit, että olimme jo tavanneet aiemmin?" Kuu kysyi yhä uudestaan ja hymyili. Hän meni takaisin Fionan hevosen luo ja silitti tuon turpaa hellästi.

//Sori kesto :S

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö