Kettu
Tänään oli oiva päivä tylsistymiseen. Loikoiluun kivilla ja kallioilla. Möhöilyyn puun oksilla tai vaikkapa oman kauniin kiven sisällä nukkumisessa. Kettu haukotteli oikein makeasti ja tuijotteli kirkasta ulkomailmaa. Hän ei todellakaan ollut nyt sillä päällä, että alkaisi taas nukkumaan vuosi tuhannen nokoset.
Henkiolento rupesi nopeasti kävelemään, herättääkseen itsensä unenpöppöröstä. Kettu kääntyi, suoristi selkänsä ja venytteli pitkin pituuttaan. Hän nuuhkaisi raitista ilmaa, juoksi järvelle ja upotti kasvonsa kylmään veteen. Nosti kuononsa ylös ja ravisteli vimmatusti. Hän käänteli korviaan ja lähti laukaamaan, sinne missä hylätty mökki oli. Kun hän oli tarpeeksi herännyt unisesta olostaan hän kuuolosteli ympäristöään. Saattaisiko täältä kenties löytyä ruokaa? Hän kuunteli tarkaavaisesti ja tunsi kuinka maa kirkui jalkojen alla, puut puhuivat tuulen avulla ja kasvit supattelivat. Jotkut niistä kiljuivat kuoleman ja kivun vallassa. Kettu lopetti kuuntelemisen, sen korvat eivät kestäneet. Se heittäytyi vatsalleen ja jäi väijymään tulevaa saalistaan. Pain pusikoista ilmestyi hädissään oleva peura, joka joutui ikäväksi onnekseen ketun terävään suuhun.
Sitä sitten poskeen. Totesi kettu ajatuksissaan ja rupesi repimään reittä ja lihasta irti eläimestä. Hänen nälkänsä oli tällä hetkellä erityisen suuri.
//Kesti hieman, ja lyhyt aloitus, mutta ulkona ja valmiina tulevaan vastaukseen Onzki :D