Ophelia
Ophelian häpli pari hiussuortuvaansa melkein solmuun, häveten Tomtomin kysymystä, mutta ei läheskään niin paljon mitä tämä sanoi seuraavaksi! Tässä kohtaa Ophelia meni aivan sanattomaksi ja punaiseksi kun Tomtom meni ehdottomaan rääväsuista haltija poikaa jonka Opheliakin -näin valitettavasti- muisti! Mitä Tomtom oikein kuvitteli!? Ophelia oli tässä vaiheessa kääntänyt nolostuneen katseensa pöydän väkeen joka joko yritti hillitä nauruaan tai köhi keuhkojaan pihalle siitä mitä Tomtom oli sanonut.
'Voi ei voi ei voi ei....' Ophelia uikutti mielessään, hänestä tilanne ei ollut ollenkaan huvittava...! Tomtom oli mennyt esittämään kysymyksen kaiken lisäksi ihan vilpittömästi!
Lilyn vihdoinkin saatua hillittyä oman naurunsa, tämä ilmaisi oman mielipitteensä Aaronista kutsuen tätä piruksi, johon Ophelia ei sanonut mitään. Tomtom taas piti 'omalaatuista' sopivampana, mutta tähänkään Ophelia ei sanonut mitään. Mitä Ophelia Aaronista ajatteli? Ei Ophelia osannut sanoa. Muuta kuin, että tämä osasi olla ilkeä haltijan pojan nulikka joka oli saanut hänet kertaalleen itkemään -mikä hävetti Opheliaa näin jälkeenpäin suuresti- mutta jonka kanssa oli onnistunut viettämään harmitonta teehetkeäkin... Mutta siitäkin oli aikaa vaikka kuinka paljon! Ei Ophelia ollut tätä ajatellut sitten yhtään, muuta kuin nyt kun Tomtom meni tämän mainitsemaan.
Ophelia piti katseensa visusti pöydässä, vilkaisten sivusilmällä Artiin tuntiessaan tämän katseen nupissaan, mutta ei kehdannut katsoa ketään yhtä pientä silmäystä kauempaa. Sitten kuului Blackin ääni, jonka lauseen tarkoitusta Ophelia ei ihan heti käsittänyt vaan kohotti katsettaan hiukan irti pöydästä ensin Tomtomia kohden ja tästä taas Blackiin. Ophelia suoristautui sitä mukaan mitä Black sai suustaan ulos vikoja lueteltuja, sentään tämä ei nauranut. Niin Aaron oli haltija, se oli numero yksi vika ja pirunhäntäinen että rääväsuukin oli, muulle Ophelia sulki korvansa eikä välittänyt. Sitten Tomtom huudahti, saaden Ophelian hätkähtämään niinkin iloisen äänensävyn tähän väliin kuullessaan, mutta kuitenkin, se mitä Tomtom seuraavaksi sanoi, saattoi olla hyvinkin paikkaansa pitävä... Kaipa se oli yksin sodan syy. Black vaan huomautti tähän toisen oleellisen asian, johon Ophelia hiljaa itsekseen nyökkäsi. Viha Arania kohtaan oli heillä suurempi kuin kehenkään muuhun haltijaan, Opheliakin kun oli oppinut ajan mittaan yksilöillistämään haltijoita toisistaan, eivät nämä kaikki niin pahoja kai olleet... Ja toiset taas olivat.
Noh, Ophelia oli sentään suoristanut selkänsä, eikä enää häpeästä punastellutkaan, mutta piti katseensa yhä pöydässä, aina siihen asti kunnes käänsi sitä Tomtomin puoleen.
"Eh.. Niin." Ophelia vahvisti, tänään hän oli kolmentoista täyttänyt ja onnistui jopa jo hymyilemäänkin... Tomtom nosti tässä vaiheessa salkun jälleen syliinsä ja Ophelia katsoi kulmat koholla laukkua josta kuului rämettä, kolinaa, kilinää ja hyvä ettei pirstoutumista kunnes Tomtom sai otettua esiin tuiki tavalliselta näyttävän laatikon. Ophelia katsoi kysyvästi laatikkoa, kunnes Tomtom avasi sen ja Opheliakin kykeni tunnistamaan sen sisällön. Siellä oli paljon eri teelajeja! Sen Ophelia tunnisti purkista ja hajustakin, joka kantautui Ophelian nenään, haju kun oli oleellinen osa itse teen makua. Ophelia katseli niiden etikettejä, löytäen joukosta teitä joihin Ophelia ei ole ollut törmännyt edes 'tee hetki'-nimisessä tee myymälässä, josta Ophelia yleensä osti tarjoilemaansa 'maan ja taivaan'-teetä.
"Ki-Kiitos..." Ophelia sanoi lopulta, Tomtomin ojennuttaessa koko rasian Ophelialle, saaden Ophelian ottamaan laatikon vastaan vähän viiveellä ja laskemaan sen sitten syliinsä. Hän oli uskonut voivansa valita laatikosta yhden tai parin teelajikkeen, mutta hän saikin koko laatikon ja jäikin siis katselemaan kaikkia niitä pieniä purkkeja nyt silmät hiljaa kiiluen. Näitä hän tulisi tarjoilemaan vain erityisille vieraille, harvoin sitä sai jotain näinkin hienoa käsiinsä, varsinkin kun Ophelia oli mielestään saanut lahjoja jo enemmän kuin riittämiin.
//xDDD//