http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... .php?t=277Arathet, Black, Lily
Art tarpoi lumessa, Lilyn, Ophelian ja Blackin edellä, kun he saapuivat metsään ja lähtivät kävelemään lehdettömien puiden lomitse, kohti mökkiä, joka sijaitsi metsän keskellä. Art ei sen pahemmin mökissä ollut käynyt, hän tiesi vain missä se sijaitsi ja sen, ettei siellä ollut asuttu pitkiin aikoihin.
Lily ei olisi halunnut jättää W.G:tä metsä aukealle, mutta ei kyllä halunnut mennä hakemaankaan sitä, Aran oli liian lähellä. Tuuli yltyi.. oli melkein mahdotonta nähdä eteensä ja Art pelkäsi että he eksyisivät, sitä tässä vähiten kaivattiin! Nyt oli nopeasti päästävä pois tuulesta ja kylmästä, tai muuten Art sekä Black paleltuisivat ja Lily ja Ophelia jäisivät keskelle metsää lumimyrskyn armoille. Sitä tuskin kukaan halusi...
Black otti pari nopeampaa askelta ja saapui Lilyn vierelle kävelemään. Hän oli normaalia kalpeampi, huulet sinersivät ja hengitys väreili. Hän piteli haavaansa kädellään, ensinnäksi tyrehdyttääkseen veren vuodon ja toisekseen lämmittääkseen haavaa, joka oli jo lähes tunnoton kylmyydestä.
"Black oletko kunnossa?" Lily kysyi Blackiltä joka nyökkäsi vastaukseksi
"minne Art vie meitä?" Lily jatkoi kyselyä, mutta Black ei vastannut.. hän ei jaksanut liikuttaa suutaan.
"Art?!" Lily huudahti tuulen yli, saaden Artin käännähtämään ympäri ja pysähtymään. "minne me menemme?"
"Mökkiin.. se on aivan tässä lähellä, lähempänä mitä teidän linna... mutta nyt ei kannata pysähtyä" Art selitti ja jatkoi sitten matkaa.
Lumi peitti jäljet heidän perässään, joten niiden perusteella heitä ei voitu seurata. Lumessa tarpominen oli erittäin turhauttavaa, raskasta ja voimia vievää, Lily saattoi vain toivoa että Ophelia jaksaisi vielä tarpoa eteenpäin, olihan hän heistä lyhyin. Blackillä tai Artilla ei ollut mitään ongelmia kävellä pitkine koipineen lumessa, ei kyllä Lilylläkään, mutta hän oli raskaana ja Black sekä Art haavoittuineita... ei hyvin mennyt..
Lopulta sankan lumisateen keskeltä saattoi erottaa pienehkön mökin, joka oli puiden ympäröimällä, erittäin pienellä aukiolla.
Lilyn huulille levisi pieni hymy, mutta se haihtui nopeammin mitä oli tullut, kun Black hänen vierellään sortui polvilleen lumeen ja kellahti siitä maahan naamalleen.
"Black!" Lily huudahti ja povlistui Blackin vieren, nostaen tämän istumaan lumeen.
Art käännähti ympäri kuullessaan Lily huudahduksen ja tarpoi näden luokse. Art kyykistyi Blackin eteen ja otti tätä olkapäästä kiinni.
"kuuletko minua?" Art kysyi ja Black nyökkäsi hitaasti.
"Tunnetko käsivarttasi?" Art kysyi seuraavan kysymyksen, tällä kertaa Black pudisti päätään.
"Pystytkö kävelemään?" Art kysyi vielä viimeisen kysymyksen johon Black vastasi kieltävästi. Sitten Art nousi ylös, otti Blackiä käsivarresta kiinni ja kiskaisi tämän ylös, nostaen blackin käsivarren hartioidensa päälle ja lähti auttamaan tätä kohti mökkiä.
Lily nousi ylös ja katsahti kohti Opheliaa ja oli jo sanomassa tälle jotain, kunnes äkillinen tuulenpuuska iski päin hänen kasvojaan.
"tulkaa jo!" Art huusi vähän matkan päästä ja hänen ei kahdesti tarvinnut käskeä, kun Lily jo lähtikin tarpomaan heidän peräänsä.
Art pysähtyi vasta mökin kuistilla, laskien Blackin seinän viereen istumaan ja alkoi itse potkimaan lunta mökin oven edestä pois. Mökki oli vanhoista hirsistä tehty ja se natisi tuulessa. Katon päällä oli suuri kasa lunta, mutta savupiippu näkyi juuri ja juuri.
Lily saapui kuistille samalla hetkellä kun Art sai oven edustan puhtaaksi ja veti oven auki. Lily käveli Blackin luokse, auttoi tämän ylös ja sisälle, samalla kun Art piti ovea auki, jottei tuuli paiskaisi sitä kiinni. Art odotti, että Opheliakin pääsisi sisään, ennen kuin itse astui sisäpuolelle ja päästi oven irti, joka paiskautui voimalla hänen takanaan kiinni.
Talo oli aivan pimeä, tuuli ulvoi sen nurkissa ja natisutti hirsiä, melko aavemainen paikka, mutta nyt ei ollut varaa nirsoilla. Art kaivoi taskustaan tulitikut ja sytytti yhden valaistakseen mökin edes hetkeksi. Heikossa kynttilän valossa näkyi huoneen pääpiirteet.. keskellä huonetta oli puinen, tukeva pöytä jonka molemmin puolin kulki pitkä penkki, huoneen nurkassa oli suuri takka ja takan yllä noitarumpua muistuttava rumpu. Huoneessa oli myös hella ja kaappi, jonka ovet olivat apposen auki ja sisällä oli patoja, pannuja ja kattiloita, tavallaan pieni keittiö nurkkaus. Takan viereissä oli yksi, kapeahko ja erittäin epämukavan näköinen sänky. Patja oli noin pari senttiä paksu ja täytetty heinillä. Sängyn päätyyn oli kasattu muutama, erittäin karkean ja likaisen näköinen huopa.
Art vilkaisi nopeasti ympärilleen, etsien edes jonkinlaista kynttilää tai soihtua, mutta ei nähnyt mitään. Hän käveli nopein askelin keittiö nurkkaukseen ja penkoi kaapit läpi, löytäen pian pienen, puoliksi poltetun kynttilän... ja sitten tulitikku sammui. Tuli jälleen täysi pimeys, kunnes Art sytytti uuden tulitikun ja sai kynttilän palamaan.
"Vie hänet sängylle ja ota kaapu pois.. haavat pitää hoitaa" Art sanoi laskiessaan kynttilän huoneen keskellä olevalle pöydälle ja lähti tarkistamaan takkaa.
"entä omasi? Olethan sinäkin haavoittunut" Lily sanoi auttaessaan Blackin istumaan sängyn reunalle.
"Pienempiä mitä hänen haavansa, ne voi hoitaa myöhemmin" Art sanoi edes katsomatta Lilyyn, samalla kun löysi pienen oven, jonka takana oli pienehö puuvarasto. Puita oli niukasti, mutta kyllä niillä vielä yhden vuorokauden selviäisi. Art tutki puita, tarkistaen että ne olivat tarpeeksi kuivia poltettavaksi ja lopulta hän koppasi muutaman halon mukaansa ja käveli takan luokse. Hän repi muutamasta halosta kaarnoja irti, sijoitti ne puiden alle ja sytytti yhden tulitikun. Hetkeen kaarna ei syttynyt, kunnes se lähti pienellä liekillä palamaan ja ei aikaakaan kun puutkin syttyivät ja valaisivat mökin kunnolla.
Sillä välin kun Art oli 'tapellut' takan kanssa, Lily oli auttanut Blackiä riisumaan viittansa ja kaapunsa ja tarkkaili nyt Blackin käsivarressa olevaa syvää ja pitkää haavaa. Haavan reunat olivat jo kuoliossa.. sen verran pakkanen oli päässyt puremaan. Lily siirsi Blackin T-paitaa sen verran, että näki tämän hartijassa olevan haavan, jonka nuoli oli repinyt. Se ei ollut niin paha, mitä kädessä oleva, onneksi.
"näytä niitä.." Art sanoi kävellen Lilyn ja Blackin luokse, otti Blackin käsivarren käsiinsä ja käänsi varovasti katsellessaan haavaa.
"Ophelia voi parantaa ne.. voithan?" Lily sanoi vilkaisten Opheliaan, pidätellen kyyneliään jotka kerääntyivät jo uhkaavasti silmäkulmiin.
// ehkä mä pidä taas tauon tässä välissä.... //