Myrsky part.2

Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Huhti 2008, 16:00

Ophelia

Ophelian häpli pari hiussuortuvaansa melkein solmuun, häveten Tomtomin kysymystä, mutta ei läheskään niin paljon mitä tämä sanoi seuraavaksi! Tässä kohtaa Ophelia meni aivan sanattomaksi ja punaiseksi kun Tomtom meni ehdottomaan rääväsuista haltija poikaa jonka Opheliakin -näin valitettavasti- muisti! Mitä Tomtom oikein kuvitteli!? Ophelia oli tässä vaiheessa kääntänyt nolostuneen katseensa pöydän väkeen joka joko yritti hillitä nauruaan tai köhi keuhkojaan pihalle siitä mitä Tomtom oli sanonut.
'Voi ei voi ei voi ei....' Ophelia uikutti mielessään, hänestä tilanne ei ollut ollenkaan huvittava...! Tomtom oli mennyt esittämään kysymyksen kaiken lisäksi ihan vilpittömästi!
Lilyn vihdoinkin saatua hillittyä oman naurunsa, tämä ilmaisi oman mielipitteensä Aaronista kutsuen tätä piruksi, johon Ophelia ei sanonut mitään. Tomtom taas piti 'omalaatuista' sopivampana, mutta tähänkään Ophelia ei sanonut mitään. Mitä Ophelia Aaronista ajatteli? Ei Ophelia osannut sanoa. Muuta kuin, että tämä osasi olla ilkeä haltijan pojan nulikka joka oli saanut hänet kertaalleen itkemään -mikä hävetti Opheliaa näin jälkeenpäin suuresti- mutta jonka kanssa oli onnistunut viettämään harmitonta teehetkeäkin... Mutta siitäkin oli aikaa vaikka kuinka paljon! Ei Ophelia ollut tätä ajatellut sitten yhtään, muuta kuin nyt kun Tomtom meni tämän mainitsemaan.

Ophelia piti katseensa visusti pöydässä, vilkaisten sivusilmällä Artiin tuntiessaan tämän katseen nupissaan, mutta ei kehdannut katsoa ketään yhtä pientä silmäystä kauempaa. Sitten kuului Blackin ääni, jonka lauseen tarkoitusta Ophelia ei ihan heti käsittänyt vaan kohotti katsettaan hiukan irti pöydästä ensin Tomtomia kohden ja tästä taas Blackiin. Ophelia suoristautui sitä mukaan mitä Black sai suustaan ulos vikoja lueteltuja, sentään tämä ei nauranut. Niin Aaron oli haltija, se oli numero yksi vika ja pirunhäntäinen että rääväsuukin oli, muulle Ophelia sulki korvansa eikä välittänyt. Sitten Tomtom huudahti, saaden Ophelian hätkähtämään niinkin iloisen äänensävyn tähän väliin kuullessaan, mutta kuitenkin, se mitä Tomtom seuraavaksi sanoi, saattoi olla hyvinkin paikkaansa pitävä... Kaipa se oli yksin sodan syy. Black vaan huomautti tähän toisen oleellisen asian, johon Ophelia hiljaa itsekseen nyökkäsi. Viha Arania kohtaan oli heillä suurempi kuin kehenkään muuhun haltijaan, Opheliakin kun oli oppinut ajan mittaan yksilöillistämään haltijoita toisistaan, eivät nämä kaikki niin pahoja kai olleet... Ja toiset taas olivat.

Noh, Ophelia oli sentään suoristanut selkänsä, eikä enää häpeästä punastellutkaan, mutta piti katseensa yhä pöydässä, aina siihen asti kunnes käänsi sitä Tomtomin puoleen.
"Eh.. Niin." Ophelia vahvisti, tänään hän oli kolmentoista täyttänyt ja onnistui jopa jo hymyilemäänkin... Tomtom nosti tässä vaiheessa salkun jälleen syliinsä ja Ophelia katsoi kulmat koholla laukkua josta kuului rämettä, kolinaa, kilinää ja hyvä ettei pirstoutumista kunnes Tomtom sai otettua esiin tuiki tavalliselta näyttävän laatikon. Ophelia katsoi kysyvästi laatikkoa, kunnes Tomtom avasi sen ja Opheliakin kykeni tunnistamaan sen sisällön. Siellä oli paljon eri teelajeja! Sen Ophelia tunnisti purkista ja hajustakin, joka kantautui Ophelian nenään, haju kun oli oleellinen osa itse teen makua. Ophelia katseli niiden etikettejä, löytäen joukosta teitä joihin Ophelia ei ole ollut törmännyt edes 'tee hetki'-nimisessä tee myymälässä, josta Ophelia yleensä osti tarjoilemaansa 'maan ja taivaan'-teetä.
"Ki-Kiitos..." Ophelia sanoi lopulta, Tomtomin ojennuttaessa koko rasian Ophelialle, saaden Ophelian ottamaan laatikon vastaan vähän viiveellä ja laskemaan sen sitten syliinsä. Hän oli uskonut voivansa valita laatikosta yhden tai parin teelajikkeen, mutta hän saikin koko laatikon ja jäikin siis katselemaan kaikkia niitä pieniä purkkeja nyt silmät hiljaa kiiluen. Näitä hän tulisi tarjoilemaan vain erityisille vieraille, harvoin sitä sai jotain näinkin hienoa käsiinsä, varsinkin kun Ophelia oli mielestään saanut lahjoja jo enemmän kuin riittämiin.

//xDDD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Huhti 2008, 17:40

Arathet, Black, Lily, Tomtom

Tomtom hymyili vielä Ophelialle, kunnes käänsi katseensa pois ja hörppäisi teetään. Black ei ollut vieläkään koskenut teehensä, toisin kuin kaikki muut. Lily todella toivoi, että black joisi edes vähän jotta lämpiäisi, ties vaikka saisi keuhkokuumeen tai jotain pahemaa. Mutta Black oli - tunnetusti - jääräpäinen omien mielipiteidensä suhteen, eikä hän aikonut juoda Tomtomin teetä, periaate syistä. Itseasiassa siihen oli toinenkin, vedonlyöntimäinen syy.. sen jälkeen, kun Black oli vähällä käräyttää itsensä Tomtomin litkuista, hän oli vannonut ettei enää koskaan joisi mitään tomtomin tarjoamaa, johon Tomtom puolestaan oli vastannut haastavasti.. ja sen jälkeen Black ei ollut juonut mitään Tomtomin tekemää tai tarjoamaa, ainoa Tomtomin tekemä, mitä hän suostui ottamaa, olivat pillerit jotka pitivät toisen puolen aisoissa.
Tomtom alkoi jälleen tarinoimaan matkoistaan kaukaisiin maihin, kertoen jokaisen tarinan aivan kuin se olisi ollut maailman jännittävin seikkailu. No, se ainakin piti mielenkiintoa yllä, paitsi Blackin kohdalla. Black kuunteli tuulta, joka oli jo rauhoittunut hieman. Mökin katto ei enää natissut niin paljoa, mikä merkitsi sitä että myrsky oli menossa ohi.

Art kuuteli sivukorvalla samaa mitä Black. Hän suunnitteli jo lähtevänsä, vaikka pihalla tuulikin vielä vähän reippaammin. Kyllä hän jaksaisi kävellä, ei siitä olisi haittaa, eikä hän varmastikkaan tulisi jäätymään pystyyn, jos peittäisi haavansa hyvin.
Lopulta Art nousi pöydästä, puki takkinsa päälle ja veti viitan harteilleen. Lily käänsi katseensa Arttiin kun tämä nousi ylös ja alkoi pukeutumaan, Black ei edes vilkaissut häneen.
"Joko lähdössä?" Tomtom kysyi ja Art nyökkäsi hänelle. Samassa Tomtom nousi ylös ja alkoi pukeutua. Ohimennen hän napsautti sormiaan ja tee astiasto leijaili takaisin hänen salkkuunsa, joka lopulta napsahti kiinni.
"Minä lähden samaa matkaa, samaan suuntaanhan tässä ollaan menossa" Tomtom sanoi. Vaikka hän olikin kuullut mitä Aran oli tehnyt Lilylle, ei hän silti aikonut muuttaa suunnitelmiaan.
"ai.. no, näkemiin kai sitten" Lily sanoi katsellessaan Artin perään, joka käveli jo ovelle.
"se on heippa rallaa ja Hans koittaa käyttäytyä sitten!" Tomtom sanoi kävellessään ovelle, aukaisi sen niin että tuuli syöksyi taas sisään ja pian Art ja Tomtom olivatkin jo lähteneet... Yllättävän nopeasti.
"se on Black.." Black mutisi vielä itsekseen, oven jo sulkeuduttua. Sitten Black nousi ylös ja käveli sängyn luokse, otti kaapunsa ja viittansa ja puki ne päälleen.
"me lähdemme myös. Myrsky on jo laantunut sen verran että kyllä siellä eteensä näkee.." Black sanoi laittaessaan viittaansa päälle.
"Mutta siellähän on pimeää?" Lily huomautti noustessaan ylös. Black katsoi hetken aikaa Lilyyn kuin idioottiin, napsautti sitten sormiaan, luoden jälleen nyrkin kokoisen tulipallon joka leijaili ympäriinsä hänen vierellään. Lily naurahti pienesti ja puki oman takkinsa päälleen, jääden vielä laittamaan kaulaliinaansa, kun Black jo astui ulos ovesta.
"Oli mukava nähdä Tomtomiakin.. näin pitkästä aikaa" Lily huomautti Ophelialle saatuaan kaulaliinan kaulaansa.
"mennäänkö?" Hän kysyi vielä, astellen ovelle päin jonka Black oli sulkenut perässään.

// mawhaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Huhti 2008, 01:10

Ophelia

Ophelia ehti juomaan teensä hyvin loppuun samalla kun kuunteli Tomtomin tarinointia ja tarinoista ja saduista Ophelia piti. Olivat sitten uskottavia tai ei, kuten Haraldin tarinat jotka Ophelia oli sivukorvallaan kuullut jo tuhanneen otteeseen. Ophelia oli nostanut saamansa laatikon sylistänsä pöydän päälle ja oli välillä nostellut lasipurnukoita, katsellen paremmin niiden sisältöä ja naurahdellut aina välillä jos Tomtomin tarinoissa oli tapahtunut jotain metkaa. Black ei koskenut teehensä koko tämän aikana, sen Ophelia sai surukseen huomata ja toivomaan, että tämä tosissaan lämpenisi sitten siinä takkatulen lämmössä joka mökissä vallitsi. Tunnelma oli myös yllätyksellisen kodikas... Kaikki he olivat siinä pöydän ympärillä jutustelemassa, kuuntelemassa ja juomassa teetä, täysin sovussa, ottaen huomioon että yksi heistä oli haltija.

No, siinä aika kului melko mukavasti, ainakin Ophelian osalta. Tosin, sitten kesken kaiken, Art nousi pöydältä, saaden Ophelian katsomaan Lilyn mukana tähän ja Tomtomin kysymään tältä, että joko tämä oli lähdössä ja Art vastasi myöntävästi. Samassa Tomtomkin nousi ylös ja alkoi vaatettamaan, keräten samalla koko teeastiaston pöydän päältä pelkällä sormen napsautuksella. Tomtom ilmoitti menevänsä samaa matkaa Artin kanssa, mitä ilmeisemmin menossa siis haltijoiden kylälle Arania tapaamaan, kuten oli aikaisemmin heille sanonutkin.
"Hei sitten." Ophelia sanoi Lilyn jälkeen, vilkuttaenkin pienesti näille ennenkuin nämä katosivat oven taakse, joka oli jälleen päästänyt sisään kylmän viiman avautuessaa. Black nurisi vielä jotain nimestään Tomtomin lähdettyä, mikä sai Ophelian vain hymähtämään, luulisi tämän olevan nyt tyytyväinen kun Art ja Tomtom olivat lähteneet. Sitten Black, näin kolmante nousi myös ylös, käveli sängylle ja lähti pukemaan kaapuaan ja viittansa yllensä.
Ophelia katsoi tätä kysyvästi kun tämä sanoi, että hekin olisivat nyt lähdössä? Myrsky oli kyllä rauhoittunut, mutta siellä oli pimeää, kuten Lily nyt Blackia huomauttikin. Black tosin sai Ophelian tuntemaan itsensä hieman hölmöksi, kun tämä napsautti sormiaan ja ilmaan syttyi laajalti valaisevan tulipallon jonka valaistuksella he olivat alunperinkin metsä aukiolla menneet... Tämä muistuttikin Opheliaa heidän tulonsa alkuperäis syytä. Oliko Lily saanut puhuttua Aranin kanssa? Ophelia vähän epäili että tämä olisi sydänmeltään kaiken saanut, mutta ei lähtenyt tältä sitä kyselemään. Ei enää Arania, vasta sitten kun oli pakko.

Opheliakin oli noussut penkiltä ja puki takkiansa yllensä Blackin lähtiessä heitä jo edeltä pihalle.
"Niin oli" Ophelia vastasi hymyillen, kietoen harmaanpunasävyistä kaulahuiviaan kaulalleen ja ottaessaan hiuksia sitten pois sen alta. Sitten Lily kysyi että menisivätkö he. Ophelia nyökkäsi, noukkien pöydälle laittaneensa Tomtomin antaman rasian ja kietoi kätensä sen ympärille eteensä, kävellen sitten ovelle ja katsomaan tyhjän mökkiin vielä hetkeksi. Ketä siellä oli aikanaan asunut? Vai oltiinko se rakennettu vain satunnaisten ohikulkijoiden suojaksi? Kuinka paljon eri ihmisten muistoja se sisälsi? Ophelia arvuutteli itseään vielä kysymyksillä, kunnes malttoi sulkea oven perässään ja jättää mökin yksinään hiipuvan takkatulen kanssa.


//Öits!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Huhti 2008, 08:10

// Kuittaus, end! Ne hyppeli pitkin metikköä ja saapu linnalle ja meni koisimaan ja heräs aamulla nakkiintuneina Aranille //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Huhti 2008, 10:41

//HAHAH X'DDD Ok!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron