Not you!


Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Viesti La Elo 29, 2015 5:38

Not you!

Sil

Siitä oli ehkä kaksi viikkoa kun hän oli kadonnut ihmisten kaupungista. Hän kadonnut sieltä niin kauaksi aikaa, että erään ihmispedon mieli rauhottuisi, eikä tuo aikoisi tulla tappaamaan heti miten heitä. Talo sijaitsi metässä. Sen ulkonäkö oli surkea, mutta se oli vain hämäystä. Tarkoitus oli pitää tämä talo piilossa. Ovi narisi, kun sieltä tuli mies, joka kantoi isoa pöytää ulos. Tämä yski hieman pölyn tulvasta kun hän pyyhki pölyä. "Äiti!" mies huusi ja vanhempi nainen ilmestyi ulos. "Mitä nyt Ronie?" nainen kysyi väsyneesti ja piteli kädessään liinaa ja sankoa. Nuo hän ojensi pojalleen. "Oletko varma, että tämä on turvallista?" hän kysyi. Äiti nyökkäsi. Ronie huokaisi ja meni pyyhkimään pölyistä pöytää.
Nainen meni sisään, jolloin hän oli melkein törmätä tyttäreensä. "Sil." nainen huokaisi. Sil kääntyi ja naurahti hieman hermostuneesti. "Anteeksi..." hän sanoi ja päästi äitinsä ensin sisään. "Minne olette menossa?" äiti kysyi ja katsoi kaksikkoa. Siliä, jolla oli vain tavallinen mekko päällään ja kävelykeppi kädessään sekä Luvonia, joka istui tyttären vanhassa pyörätuolissa. "Haukkaamaan vain raitista ilmaa." Sil sanoi ja pudisteli päätään, etteivät he menneet Ronta kauemmas. Äiti huokaisi ja silitti tyttärensä kasvoja. Hänen poskelleen oli jäänyt arpi, joka näytti juuri siltä, kuin hän olisi pidellyt sitä asfaltilla ja raastanut sitä siihen. Sil laski äitinsä käden alas. "Kaikki on hyvin äiti." Sil sanoi hiljaisena.

Äiti hymyili Luvonille lämpimästi ja ohitti heidät sitten. Sil tarttui Luvonin pyörätuoliin ja rullasi tuon ulos virkistymään. Sil jätti Luvonin hetkeksi katselemaan Ronien putsaus puuhia ja hän toi sisältä yhden jakkaran, jonka asetti haltian viereen ja istui siihen. "Voitko paremmin?" Sil kysyi haltialta. Hän katseli perheensä touhuja, kun tuoleja tuotiin pöydän ympärille ja ruokaa alettiin kasata sille. Sil laski oman kätensä arvelleen ja tuijotti nukenjalkojaan. Hän pelkäsi. Hän tosiaan teki sitä, sillä hän oli aiheuttanut tilanteen tässä. Ainostaan he olivat pystyneet pelastamaan Luvonin siltä kurjalta kohtalolta, vielä ei ollut kuitenkaan varmaa. Onneksi hänen äitinsä työnskenteli hoitajana, joten tuo saattoi hoitaa ammattilaistasoisesti haavoja.
Sil tuijotti kuinka isä toi ritilän tiilien päälle ja sytytti tulen, jotta voitaisiin valmistaa ns. grilli ruokaa. Sil tuijotti maahan ja läiskäisi lopulta poskiaan. "Pääset kotiin, kunhan tuosta olet toipunut ja saanut enemmän lihasta näiden luittesi alle." Sil totesi ja hymyili iloisena.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 29, 2015 6:29

Re: Not you!

Kalma (Luvon)

siitä kauheasta tapahtumasta oli kaksi viikkoa, joista Luvon oli viettänyt kokonaisen viikon sängyn pohjalla kuumeessa haavansa kanssa ja täysin Silin äidin hoidon varassa. Vasta nyt myöhemmin mies oli hieman alkanut piristymään ja syömään paremmin, mutta oli edelleenkin heikko ja sänkypotilas. Haltia kun ei päässyt itse omin voimin minnekkään, joten oli suorastaan iloista kuinka Sil osoitti huomiotaan nuorta haltiaa kohtaan. Sil oli tuonnut Luvonille vanhan pyörätuolinsa johon haltia pääsi istumaan kun Si työnsi häntä. Takamuksen alle oli laitettu pehmeä tyyny ja mies oli ottanut omasta tahdostaan peiton mukaansa, joka nyt oli miehen sylissä kun Sil vei heitä ulos.
Silin äiti tuli vastaan ja kysyi minne kaksi hoidettavaa olivat oikein menossa. Sil sanoi että olivat vain menossa haukkaamaan raitista ilmaa kerta Luvon ei ollut sitä useampaan päivään nähnyt. Ei oikeastaan melkein yli vuoteen kun Jack oli hänet kontallensa ottanut, joten tämä oli jo ylellistä orja elämään tottuneelle miehelle.
Silin äiti loi haltialle hymyn ja haltia hymyili varoen takaisin. Ei se johtunut siitä etteikö hän olisi pelännyt auttajiaan, mutta Jack oli pitänyt kovan kurin ja no jättänyt haltiaan jälkensä. Mies oli arka muita kohtaan, vaikka tiesikin olevansa turvassa.

Sil ohjasi Luvonin ulos pyörätuolissaan ja meni itse sisälle jättäen haltian katsomaan veljensä touhuja. Hän saisi tosiaan syödä tänään enemmän kuin koskaan ennen! Niin paljon kun halusi.. Luvon muisti Liluthin, joka oli vielä Jackin otteen alla. Luvon olisi ollut valmis tekemään mitä hyvänsä saadakseen Liluthin vapaaksi sen hirviön kynsistä, mutta ei voinnut siihen vaikuttaa nykyisessä tilassaan.. eikä myöhemminkään. Ihmiskylään ei vain juostu sisälle haltiana. Luvon säpsähti ajatuksistaan kun Sil palasi jakkaran kanssa ja kävi istumaan siihen nuoren haltian viereen kysyen voiko hän jo paremmin. Luvon nyökkäsi.
"En uskonut koskaan pääseväni vapaaksi.. kiitos." Luvon sanoi hymyillen Silille ja tarkoitti sitä, vaikka vapautuminen olikin vain silkkaa tuuria. Hän olisi voinnut kuolla, mutta onneksi oli ollut tuuria matkassa. Jack ei ollut iskenyt seivästä suoraan tappavasti, vaikka haava tietenkin oli ikävä ja kivulias niin tärkeimmät sisäelimet olivat ehjänä. Haavan parantumisessa vain menisi aikaa ja sitä miehellä oli.
"Tunnistaakohan perheeni enää minua?" Luvon kysyi hieman epävarmana. siitä oli kuitenkin melkein vuosi kun mies oli kadonnut ja perhe piti häntä jo varmasti kuolleena.
"Olen ollut kauan poissa." Mies hymähti muistellen perhettään lämmöllä. "Tosin, olen huolissani Liluthista.. hän on vielä siellä." Luvon sanoi puristaen laihoja käsiään kevyesti nyrkkiin. Hän pelkäsi niin Liluthin joutuvan sen miehen raivon kohteeksi kun hän ei enää ollut. Hän oli välillä vapaaehtoisesti astunut Jackin raivon tielle että Liluth olisi säästynyt. Se näkyi miehen kehosta, ne raatelu jäljet ja lukemattomat muut väkivallan jäljet ja laiha keho. Pahinta oli kuitenkin henkiset traumat.

Aurinko oli alkanut laskeutumaan ja alkoi hämärtymään. Kalma jolkotteli pitkin metsiä.. no lenkittäkseen vain itse itseään pitkin metsiä, kuluttaakseen ylinmääräistä energiaa pois kehostaan ja pitääkseen itsensä kunnossa. Kalma oli jolkotellut jo ympäriinsä tunnin ajan ja se alkoi tuntumaan jo ihan tarpeeksi koiralle tällä hetkellä. Koira läähätti kieli pitkällään janoisena ja maha kurni nälästä. Kalma oli ajatellut palaavansa takaisin kotiin kun koiran tarkkaan nenään sattui jotakin vallan vastustamatonta! Kalma pysähtyi nuuhkien ilmaa mustalla kirsullaan, kunnes vain lähti hajun suuntaan jolkottelemaan.
Kalma pysähtyi pusikoiden suojiin nähden perheen järjestäneen itsellensä grilli juhlat. Kalma lipoi huuliaan pusikkonsa suojissa ja sulki toisen silmänsä ettei häntä alettaisi heti ensinmäisenä kivittämään "demonina". Koira astui esille piilostaan pää alhaalla painettuna ja häntä koipien väliin painettuna. Kalma asteli ihmisiä tarkkaillen hieman lähemmäksi, mutta jäi kuitenkin yli kolmen metrin päähän seisomaan hännän heiluessa arkana koipien välissä. Ei hän pahaa halunut.
"Katso, taisimme saada yhden suun lisää." Luvon sanoi huomatessaan grilli paikasta kauempana seisovan koiran, joka ei lähemmäksi uskaltanut tulla. Kai se oli jonkun hylkäämä kulkukoira.. toivottavasti se ei olisi agresiivinen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti La Elo 29, 2015 6:44

Re: Not you!

Sil piteli päätään käsiensä välissä. "Ei se minun ansiostani ollut..." Sil totesi surkean kuuloisena ja hän vain tuijotti maahan. Olihan Luvon kerännyt kiitettävästi henkisiä haavoja itseensä. Sil oli saanut niitä hieman, mutta sellainen tuoreena oli taas yksi asia, jonka kanssa piti taistella. Hän tuijotti maahan kuunnellen Luvonin pohdintoja. Mitä jos tuon perhe ei tunnistaisi häntä. "Kyllä he tunnistavat, eivät he voi unohtaa sinua, jos olet heille tärkeä!" kukaan ei voinut unohtaa jotakin tärkeään. Sil nosti katseensa ylös ja huokaisi hitaasti. Hän mietti. Ehkä sitä pitäisi vain siirtyä haltijoiden puolelle. He voisivat asettua niiden turvin asumaan sinne. Sil voisi vaikka tehdä jotakin eteen ja olihan hän alkanut tehdä. Hän oli alkanut harjoitella enemmän ja enemmän. Hän oli opetellut jo hieman tikarien käyttöä, kuinka heittää niitä kohteeseen. Hän oli rasittanut itseään siitä asti, kun oli viimeksi Jakcin nähnyt. Hän ei saanut myöskään sitä kuvaa mielestään, kun tuo oli repinyt hänen housujaan alas.
Luvon toi Liluthin esiin ja silloin pellavapää silmät värähtivät. Hän pelkäsi naisen puolesta. Heidän olisi saatava haltia pois, ellei... Sil tuijotti hilajisena maahan ja pudisti hiljaa päätään. "Liluth... Liluth pärjää... Haul on siellä ja Jack ei voi... Hän ei saa koskea! Hän rakastaa Liluthia, vaikkei myönnäkään." Sil sanoi ja pamautti nyrkkinsä vasten kämmentään, kuin lukitkseen päätöksensä. Silti hän tunsi sitä kauheaa huolta. Hän ei kuitenkaan ollut kovin halukas lähtemään sinne päin. Ei, jos Jack sanoi heitä pettureiksi, oman kansansa pettureiksi. Hän ei voinut asettaa perhettään enää yhtään enempää vaaraan.

Ilta hämärsi ja vain tiiligrillissä loimusi tuli ja talossa olivat valot. Isä grillasi ja Sil nousi ylös jakkaraltaan viedän Luvonin pöydän ääreen, jossa Erik kaatoi haltijalle hieman alkujuotavaa. Sil istui tuon viereen ja perhe asettui syömään. Äkisti Luvon huomautti kuinka he olivat saaneet yhden suun lisää. Musta koira sinisen silmänsä kanssa tuli hieman peloissaan lähemmäs. Se heilutteli ystävällisesti häntäänsä ja katseli heitä. Sil katsoi koiraa ja soi koiralle suloisen hymyn. Hän nousi ylös ja tarttui yhteen lautaseen. "Saanko antaa sille?" Sil kysyi ja äiti hymyili vain päätään nyökytellen. Sil otti muutaman makkaran pöydältä ja laski ne lautaselle. Hän toi ne varovasti koiralle. Ojensi lautasen ja laski sen koirasta hieman metriä kauemmaksi. "Ole hyvä..." Sil sanoi ja peruutti hieman kauemmaksi kyykyssä katselemaan koiran touhuja. Se oli suloinen musta koira. Sil tuijotti sen mustaa turkkia ja nousi sitten ylös palatakseen takaisin pöydän ääreen. Sillä aikaa Silin äiti oli annostellut Luvonille ruuan, sillä liian laihana oli paha alkaa ahmimaan mitään suuria määriä nopeasti. Haltia sai aina pyytää lisää.
Sil asettui paikoilleen jatkamaan syömistään.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 29, 2015 7:15

Re: Not you!

Sil ohjasi haltian pöydän ääreen istumaan, jossa Erik kaatoi haltialle juotavaa lasiin. Haltia kiitti kovin vaisuna Kiriä ja otti lasin käteensä juoden sitä varoen. Sil istui haltian viereen ja perhe saattoi käydä syömään. Kunnes se karvapallo tuli paikalle ja Sil kävi kysymään saiko antaa koiralle jotakin.

Kalma katseli pöydän ääressä istuvaa perhettä ja höristi korviaan kun nuori vaalea hiuksinen avasi suunsa ja kysyi vanhemmalta naiselta saisiko antaa koiralle jotakin, joka nyökkäsi ja nuorempi nainen otti lautaselle muutaman makkaran kävellen koiran luokse. Kalma haukahti "ärähtäen" naiselle, se oli enemmänkin sellainen varoitus liian lähelle tulemisesta, ja perääntyi kauemmas naisesta joka aavekoiran mielestä yritti liian lähelle. Kalma jäi metrin parin päähän naisesta ja kurotti päätään kirsu tuhnuttaen herkullista makkara lautasta kohden. Nainen laski lautasen maahan ja perääntyi kauemmas. Kalma odotti kuitenkin että nainen olisi palannut takaisin pöytänsä ääreen ja vasta sitten meni lautasen äärelle. Kalma nuuhki makkaroita muutaman kerran ja nappasi yhden suuhunsa, mutta se oli kuuma ja koira "irvisti" tiputtaen makkaran maahan hypäten taaemmas. Kalma lipoi hieman palanneita ikeniään ja kurotti tassullaan kohden kuumaa makkaraa ja länttäsi sitten tassulla niin että makkara lensi ilmassa ja putosi maahan. Koira heilutti häntäänsä ja hyökkäsi makkaran kimppuun napaten sen suuhunsa heittäen ilmaan ja antoi pudota maahan. Kalma pomppi muutaman kerran makkaran ympärillä, kunnes kävi makaamaan siihen makkara tassujen välissä ja nuoli sitä.

Luvon katseli hymyillen leikkiväksi käynneen koiran touhuja, kunnes nosti katseensa Silin äitiin joka tuli annostelemaan miehelle ruuan. Se muistutti Luvonia hieman orja elämästään, mutta ruoka oli laadukkaampaa ja hän sai sitä enemmän jopa. Mies kiitti naista ja alkoi syömään ruokaansa kaikessa rauhassa näyttäen nauttivan jokaisesta palasta minkä laittoi suustaan alas.

Kalma popsi makkaransa ja kävi hakemassa toisen, jonka söi reippaammin ja kun makkarat loppuivat lautaselta nappasi Kalma lautasen mukaansa leukojensa väliin ja asettui istumaan pöydän päätyyn muutaman metrin päähän tiputtaen lautasen siihen jalkojensa eteen tillittäen siinä ruokkijoitaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti La Elo 29, 2015 7:28

Re: Not you!

Sil söi ruokaansa, mutta näytti ehkä vähän haluttomalta syömään sitä kaikke, mitä oli saanut lautaselleen. Hänellä oli ei ollut suuri nälkä, toisin kuin Luvonilla. Tämä söi hitaasti ja nauttien joka ikisestä asiasta, jonka suuhunsa pisti. Hän laski vain makkaransa käsistään ja näki sivu silmällä, kuinka koira iloisesti kävi leikkimään ruuallaan. Pellavapää ei voinut muuta kuin hymyillä pienesti. Hän kaipasi jotakin, unohdusta tai hieman piristystä tähän kurjaan elämäänsä. Hänellä oli taistelutahtoa enemmän kuin ennen. Hän oli saanut jalat, jotka näyttivät lähes normaaleilta ja niillä pystyi juoksemaan ja kävelemään normaalisti. Tietenkään hän ei päässyt jaloiltaan kovin nopeasti, kuten vanhoilla terillään. Hän piti näistä kuitenkin paljon enemmän.
Kaikkien muiden nauttiessa ruuasta Sil tuijotti vielä puolillaan olevaa lautasta. Hän ei tökki makkaraansa. Äkisti hän säpsähti, kun äiti laski hellän kätensä tyttörensä olalle. ei hänen tarinnut syödä niin paljon hän ei halunnut, mutta nainen toivoi hänn syövän edes jotakin, sillä muuten hänestä tulisi liian laiha. Hänen piti muutenkin saada enemmän voimaa itseensä ja siihen auttoi ruoka. Sil söi makkaransa ja mussutti sitä niin kauan, kunnes koira tuli heidän pöytänsä päätyyn jääden kunnioittavan matkan päähän tiputtaen lautasen alas. Tällöin Ronie nappasi yhden makkaran ja heitti sen koiralle. "Tämähän tuntuu kuin olisi oma koira." Ron naurahti kevyesti, johon liittyi pian puhe parsi, kuinka eläimet olivat kivoja ja sitä rataa. Perheen keskelle muodostui puhetta, mutta Sil jäi sen ulko puolelle. Hän otti lautasensa ja vei sen lähelle koiraa. Siinä oli hänen loput ruokansa, joihin hän ei koskenut. Hän ei jaksanut.

Sil jäi sitten vain istumaan maaha ja katselemaan koiraa. Hän ei jaksanut nousta ylös näillä proteeseilla. "Sil, miksi olet siellä?" Erik huomautti siskonsa oudosta istumapaikasta. "Ei ole nälkä... Enkä jaksa nousta." Silloin Kiri oli nousta ylös, mutta Sil vain huiskutti kätään ja osoitti maata. Hän ei halunnut nousta tästä, hän voisi vaikka vain maata ja nukkua tämän kaiken pois mielestään. Hänen täytyisi piru vie vähän tsempata, ei hän antaisi tällaisen lannistaa.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 29, 2015 7:52

Re: Not you!

Kalman ei kauaa tarvinnut leikkiä söpöä ja lutuista kun jälleen yksi makkara lensi koiran ulottuville maahan. Kalma nuuhkasi sitä muutaman kerran ja nappasi hampaidensa väliin repien varoen kuorta pois hieman maistellen oliko se kuuma, mutta se ei ollut yhtä pahasti, joten koira haukkasi makkaraa ja alkoi mussuttamaan sitä kaikessa hiljaisuudessa. Kalma käänsi korvansa taaksepäin kuunnelle selkä päin perhettä ollessaan näiden puhetta itsestään. Perhe puhui hänestä kuin omasta koirastaan ja kuinka eläimet olivat kivoja ja sitä rataa. Kalman syöminen kuitenkin keskeytyi kun koira huomasi silmäkulmastaan liikettä ja pomppasi pystyyn paljastaen hampaansa lähelle tulelleelle työlle, joka laski lautasensa koiran ulottuville ja kävi sitten istumaan maahan. Kalma napitti kuono kurtussa vaaleahiuksista tyttöä hetken aikaa, kunnes kääntyi takaisin makkaransa puoleen ja söi sen pois. Kun makkara oli syöty nappasi Kalma Silin tuoman lautasen reunasta kiinni ja raahasi sen lähemmäs itseään nuuhkien mitä tarjolla oli ja söi vain sen mitä itselleen laski sopivaksi. Kalma oli täynnä, mutta janoinen.

Luvon vilkasi syömisestään myös Siliin kun Erik kävi kysymään miksi nainen oli maassa istumassa. Vastaukseksi kuului ettei naisella ollut nälkä, eikä jaksanut nousta. Luvon katsoi hetken Siliä, mutta kääntyi sitten Silin äidin suuntaan ja pyysi hieman arasti lisää. Normaalisti kun Jack oli käynnyt tälläisestä pyynnöstä sättimään.

Kalma venytteli jäseniään ja lipoi huuliaan lähtien jolkottelemaan sitten pois syövän perheen luonta. Kalma katosi varjon lailla pimeyteen kun etsi talon läheltä jostakin vesiastiaa, mutta ei harmikseen löytänyt sellaista ja palasi takaisin istumaan siihen pöydän lähelle katsellen kun perhe söi. Koira katsoi sitten maassa istuvaa tyttöä ja pisti huomiolla naisen puista jalkaa. Kalma kallisti päätään ja pieni lapsellinen uteliaisuus heräsi koirassa. Kalma astui lähemmäs naista häntä koipien väliin jälleen painettuna ja asettui maahan makaamaan tassun mitan päähän. Koira kurkotti etujalkaansa ja koski naisen puista jalkaa ja jätti jalkansa siihen katsellen jalkaa päätään kallistellen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti La Elo 29, 2015 8:48

Re: Not you!

Koira raahasi hitaasti ja varuillaan lautasen lähemmäs itseään ja alkoi mussuttelemaan hänen ruokaansa ja selkeästi syö mikä oli mieleen. Lopulta koira lopetti auteriointinsa ja lipoi nautinnollisesti huuliaan. Koira selkeästi oli tyytyväinen ruokailuunsa ja lähti pötkimään omille teilleen. Olihan se yhden hetken pirteä piristys.
Luvon pyysi sillä aikaa taka vasemmalla äidiltä lisäö ruokaa, joka otti lautasen ystävällisesti vastaan ja antoi lisää ruokaa Luvonille. "Ole hyvä." nainen sanoi ojentaessaan lautasen haltialle. Perhe jatkoi syömistä, eikä huomannut koiran menoja taikka sen palaamista.

Sil katseli eteensä ja mietti mitä tekisi seuraavaksi, kun pääsisi ylös tästä. Hän kuitenkin huomasi silmä kulmassaan liikettä ja nosti katseensa. Koira oli palannut ja oli asettunut pötköttämään maahan. Odottaen jotakin tai jotain. Sil katsoi hetken koiraa ja mietti, että madollisesti koira oli janoinen suolaisen ruuan jälkeen. Sil oli nousemassa, kun huomasi koiran tulevan lähemmäs. Tuo näytti mustalta pötköltä, joka mateli hitaasti häntä kohti. Tuo asetti tassunsa hänen puujalalleen.
Se näytti hyvin uteliaalta hänen jalkaansa kohtaan. Sil kallisti kysyvänä koiraa kohden ja soi tälle vain hymyn. "Se ei ole minun jalkani..." Sil totesi ja liikutti varovasti jalkansa koiran alta. Hän nousi hitaasti ylös ja käveli sisään. Hän haki sieltä kulhon johon otti vettä ja toi sen ulos. Hän vei sen hieman kauemmas pöydästä ja liikkui takaisin omalle alueelle, jossa lösähti vain istumaan ja kuuntelemaan perheensä puheita.

Sil vilkaisi vain pöytään ja katsoi sitten koiraa. Hän tarvitsisi nyt sitä helkarin eläinterapiaa.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 29, 2015 9:32

Re: Not you!

Luvon kiitti ruuastaan arasti hymyillen ja laski lautasen eteensä. Ei siinä tietenkään nyt paljoa ollut, sillä Silin äiti tosiaan ruokki toipilasta varoen. Elimistön palauttamien normaaliin elämään veisi kuitenkin oman aikansa. Luvon alkoi sitten mitään puhumatta jatkamaan syömistään.

Kalma katseli siinä naisen jalkaa toinen etujaloista sen päällä, kunnes nainen avasi suunsa ja sanoi ettei jalka ollut hänen. Koira kallisti päätään kovin kysyvän näköisenä ja perääntyi kun Sil yllättäen nousi mennen sisälle. Kalma katsoi naisen perään ja jäi vain istumaan siihen niin kauaksi aikaa kun Sil palasi käsissään vesi kulho. Kalma haistoi sen ja syöksähti naisen luokse odottaen kuitenkin hieman kauempana että nainen saisi laskettua kulhon maahan.
Kun kulho oli maassa ja tyttö mennyt takaisin pöytään istumaan meni koira kulhon luokse litkitellen vettä ahneesti kupuunsa sammuttaakseen janonsa viileässä vedessä. Kun jano oli sammutettu lipoi koira jälleen huuliaan ja katsoi pöydän ääressä istuvaan perheeseen. Kalma kiinnitti erityisesti huomiota hieman sivuun jäänneeseen tyttöön, joka ei osallistunut keskusteluun muiden kanssa. Kalma nousi ylös maasta ja jolkotteli pöydän luokse ja sujahti sen alle kevyesti ei niin suurena koirana puikkelehtien jalkojen seassa kunnes pääsi Silin kohdalle. Kalma katsoi pöydältä alta jalkapuolta ainoalla sinisellä silmällään, kunnes laski päätään ja nuuhki naisen puista jalkaa. Tai no jalkoja kerta kummassakin oli. Kalma haistoi haavan, eikä voinnut seuraavalla tempulle mitään. Se oli refleksi ja luontainen asia aavekoiralle, vaikkei ehkei sovelian. Kalma työnsi mustan karvaisen päänsä naisen mekon helman alle ja alkoi vaaleanpunaisella kielellään nuolemaan Silin arpeutunutta jalkaa kuin ei olisi mitään.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti La Elo 29, 2015 10:05

Re: Not you!

Kukaan pöydästä ei huomannut, kun koira luikkelehti pöydän alle ja läheni Silin proteeseja. Hetken kaikki oli hyvin ja pöydässä kävi kiva puheen sorina siitä, minne perhe voisi muuttaa ja mihin Luvon mahdollisesti jätettäisiin, kn tuomoli parantunut ja paremmassa kunnossa. Lisäksi piti vielä katsoa, ettei se ollut sellainen paikka, jossa oli liian vaarallista jättää haötia. Ei heille eikä haltialle.
Sil istui paikoillaan, kun äkisti tunsi helmojensa muutoksen. Hän luuli senmolevan ensin vain tuuli, mutta sitten hän tunsimpehmeää ja kutittavaa asiaa oikeassa jalassaan. Tietysyimse oli se aimoa, joka tunsi hänen jaloistaan.
Kuin yllätyksestä hän tunsi kostean ja pehmeän lipaisun arpeutuvassa reidessään, eikä hän pystynyt pitämään ääntä sisäällään tai sitä, ettö se kutitti. "Hyah!" hän huudahti ja yritti nousta pöydästä nopeasti, mutta tuoli keikkasi ja aikoi viedä naisen mukanaan. Kiri sai juuri ajoissa siskostaan kiinni. "Sil, oletko kunnossa?" veli kysyi hätäisesti, mutta huomasi pikkusiskonsa muuttuneen tomaatiksi. Sil piteli helmaansa alhaalla ja tuijotti pöydän alla olevaa koiraan. Hän vain peitti kasvonsa loppujen lopuksi ja huokaisi.

"Olen kunnossa... Tämä vain tuli yllätyksenä." Sil sanoi ja yritti saada punastumisensa lakkaamaan. "Ei sitä tarvitse nuolla.... Se on ihan hyvässä kunnossa..." Sil puhui koiralle varovasti ja katspi muualle, kun Kiri nosti hänet takaisin seisomaan. Isä katsoi hetkrn hölmistyneenä ja kysyi sitten: "Mitä tapahtui?"
"Ei yhtään mitään, anteeksi." hän sanoi ja luovutti asian suhteen ja kiitti veljeään, kun tuo lopulta pääsyi irti. Sil katsoi koiraa. Hän ojensi sille kätensä. "Tule tönne, en tee pahaa." Sil sanoi ja hymyili pienesti. Tätä hän kaipasi, pientä piristystä, joka ei saanut ainakaan hänen sydäntään hyppään kurkkuun.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 29, 2015 10:26

Re: Not you!

Kalma säikähti yhtä pahasti mitä Silkin kun nainen yritti nousta ylös ja oli lähellä kaatua tuolin mukana maahan, mutta tuon veli oli pelastamassa siskoon. Kalma taas oli painautunut syvälle pöydän alle tuijottaen hieman säikähtäeen näköisenä naista, joka katsoi koiraa takaisin pöydän alla. Nainen sanoi koiralle että jalka oli kunnossa, ei sitä tarvinnut käydä nuolemaan. Kalma hymähti hieman nolostuneena. Niin kai sitten.. Naiselta kyseltiin vanhemman miehen suunnalta oliko jalkapuoli kunnossa ja mitä oli tapahtunut, joihin nainen vastasi myöntävästi ja ettei mitään vakavaa ollut tapahtunut. Sil ei maininnut mitään koirasta.

Naista pitänyt mies poistui paikalta kun Sil oli saatu pystyyn ja sitten nainen ojensi kätensä kohden pöydän alla olevaa koiraa vakuuttaen ettei tekisi mitään aavekoiralle. Kalma katsoi hetken aikaa Siliä vain nököttäen pöydän alla, kunnes sitten nousi ylös luikahtaen pois pöydän alta. Kalma nuuhki naisen kättä varoen ja lipasi sitä hieman vaaleanpunaisella kielellään. Ei kai nainen hänelle mitään pahaa halunnut? Olihan pellavapää koralle antanut hänelle ruokaa ja vettä.
"Varmasti?" Kalma kysyi katsoen naista alakantista ja oli valmis kyllä lähtemään salamana pois paikalta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti La Elo 29, 2015 10:35

Re: Not you!

Koira lährni arasti naista. Silin kasvoille ilmestyi helpottunut ilme, kun koira lipaisi hänen kättään ja nuuhki sitä, mutta se pyyhkiytyimnopessti. Hän jopa hieman säpsähti, kun kuonon alta kuulva
Ääni haki varmistusta, ettei hän tehnyt koiralle mitään. Mitä hän muka voisi tehdä. Asian ydin oli kuitenkin siinä, että tämä puhui. Sil tuijotti hetken kiraa, edelleen pitäen kätensä paikallaan. "Sinähän puhut!" hän lähes lapsellisen innokaasti hihkaisi. Koira joka puhui!
Pöydän ääressä oli myös kääntynyt katseita kohti ääntä. Veljeksen katsoivat yhtä uteliaina. He eivät koskaan enne olleet tavanneet mitään vastaavaa. Sil nyökkäsi lopulta. "Varmasti." hän sanoija antoi koiralle sanansa. Varovasti hän koski koiran päätä ja siitö kaulaa, jota silitti. Turkki oli pehmeää ja lämmin. Sil silitti koiraa ja rapsutti tuota hieman leuan alta. Hän ei edes huomannut, kun hänen kasvoillaan paistoi onnellinen hymy.

Äiti katseli tytärtään ja tuumi, että pitäisikö heidän hankkia koira. Olisihan tuo paljon turvaa tuova nuorelle naiselle, varoittaisi ja sitä rataa. Sil rapstteli ja silitti koiraa lempeästi. "Kuka sinä olet?" Sil kysyi ja kallisti hieman päätään pysäyttäen kätensä hetkeksi, kunnes vain pörrötti koiran päätä ja otti kätensä pois.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 29, 2015 11:27

Re: Not you!

Kalma oli aiheuttanut melkoisen yllätyksen avatessaan karvaisen suunsa. Nainen tuntui hieman säpsähtäneen uuden tuttavuutensa kykyä puhua, mutta ei sentään käynnyt syyttämään häntä demoniksi tai vastaavaa. Ei, sen sijaan nainen lyhyen pällistelyn jälkeen innostui kuin pikku lapsi hihkuen koiran osaavan puhua. Aivan kun se olisi suuri ihme lohikäärmeitä, ihmissusia ja vaikka mitä mörköjä asustattavalla mantereella, joten sillä mittapuulla Kalman kyky ei ollut se erikoisin. Kalma vilkasi pöydän suuntaan, josta myös kääntyi katsomaan uteliaita katseita hänen suuntaansa ja Kalma oli no hieman siinä tilanteessa ettei tiennyt oikein mitä olisi pitänyt ajatella. Tilanne ei ollut suoraan uhkaava, ainostaan hieman ahdistava kun ympärillä oli aivan vieraita ihmisiä joista ei tiennyt.
"Niin teen.." Kalma tokaisi tytölle, joka nyökkäsi ja lupautui ettei vahingoittaisi koiraa. Kalma tosiaan toivoi sitä sillä usein tälläiset lupaukset tuppasivat aina kääntymään siihen että kohta oli turpa verillä ja luita poikki syystä tai toisesta. Toisaalta kyseessä oli nainen ja jalkapuoli vaikutti sellaiselta joka ei ollut se riidan haastaja.

Nainen nosti kättään ja koski koiran päätä alkaen rapsuttamaan koiraa kaulansivusta ja leuan alta Kalman sulkien ainoan silmänsä puoliksi selvästi nauttien rapsuttelusta. Ei sitä joka päivä saannut. Sil kysyi kuka hän oli pysäyttäen kätensä ja pörrötti Kalman päätä vetäen kätensä pois. Kalma ravisti päätään.
"Nimeni on Kalma.. ja no olen koira." Kalma vastasi Silille esitellen itsensä nimeltä, vaikka se olikin hieman synkkä. Mutta Kalma ei muistanut oikeaa nimeään. Sitä joksi hänet ristittiin kauan sitten omistajien taholta.
"Kuka sinä sitten olet.. ja ketä he ovat? Perheesi?" Kalma kysyi vuorostaan ja nyökkäsi pöydässä istuvaan herras väkeen.
"Eihän siitä ole haittaa että osaan puhua? ...jotkut kun luulevat että olen joku demoni." Kalma kysyi ja naurahti hieman laimeasti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Elo 30, 2015 9:42

Re: Not you!

Koira esittäytyi Kalmaksi. Sil nyökkäsi hyväksyvästi Hänellä ei ollut varaa tai ylimielisyyttä mennä arvostelemaan kenenkään nimeä. Olihan hänekin oikea nimi Hopea. Hänen kutsuma nimensä vain oli lyhennetty Silveristä, jotta se ei kuulostaisi niin miehekkäältä. Koira vuorostaan kysyi kuka hän oli ja keitä nämä pöydän äärellä olijat olivat. Sil hymyili esittäytyessään: "Olen Sil ja kyllä, he ovat perheeni." hän nousi hitaasti ylös ja käveli ensimmäisenä äitinsä luo. "Tässä on äiti, isä ja isoveljeni." Sil esitteli perheensä ja viimeiseksi käveli Luvonin vierelle laskien kätensä tuon olalle. "Ja tässä on hyvä ystäväni, Luvon." Sil sanoi hymyillen. Toki Silillä oli omat epäilyksensä. Hän ei tiennyt Jackin ystävä piiriin kuuluvista henkilöistä tai siitä, mitä tuo mahdollisien kostojen kanssa.
Hän osasi kyllä olla varuillaa, mutta koki että tämä koira ei tosiaan halunnut pahaa, joten hän saattoi esitellä kaikki huoletta tai ainakin niin hän uskoi. Esittäytymis kierroksen jälkeen Sil palasi rapsuttelemaan koiraa hellästi leuan alta, kun se kysyi oliko puhuminen pahasta. Haittasiko se heitä, jos koira puhuisi. "Ei, jos minulta kysytään. Voimmehan ainakin ymmärtää sinua näin paljon paremmin." Kiri tuumasi pöydän luolta ja naurahti siihen kevyesti. Sil nyökkäsi tähän. "Ei haittaa... Minusta se on mukava piristys, jos pystyt kommunikoimaan meidän kanssamme." oikeastaan se oli vallan mainiota. He pystyisivät keskustelemaan aivan tavallisesti. Yleensä koiraa vain paijailtiin ja ruokittiin. Kyllä sille voi keskustella, mutta kukaan ei koskaan vastannut takaisin sanoilla. Ehkä haukahduksilla.

Sil paijaili molemmilla käsillään Kalmaa. Tuon turkki oli niin pehmeää ja lämmintä. Lisäksi koira näytti hassulta, kun hän niin teki. Tuon korvat liikkuivat hieman ja leuan alueen karva tutisi, kun hän hieroi molempia puolia. "Sinulla on tosi hyvälaatuinen turkki. Sitä on mukava silitellä." Sil totesi ja jatkoi rapsutteluaan. Hän hymyili leveästi ja nautinnollisesti. Perhe katseli naisen touhuja näyttäen hieman helpottuneelta, kun tämä oli saanut oman aidon hymynsä takaisin. Sil tosiaan antoi aurinkoisen hymyn ja hänen ympärillään alakuloinen ilmapiiri oli vaihtunut hyvän tuuliseksi ja lähes onnelliseksi.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Elo 30, 2015 11:31

Re: Not you!

Sil hymyili ja esitteli itsensä ja koko perheensä yksitellen kuka kukakin oli ja lopuksi kovin laihan näköisen haltian, joka istui puisessa pyörillä varustetussa tuolissa. Haltia oli naisen ystävä ja no ei näyttänyt voivan kovinkaan hyvin. Luvon vilkasi Silin suuntaan kun tuo laski kätensä hänen hartoille esitellessään hänet ja katsoi sitten koiraa, joka avasi suunsa.
"Mitä sinulle on tapahtunut.. ja miksi istut tuolissa missä on pyörät?" Koira kysyi Luvonilta kallistaen päätään katsellen haltian alla olevaa pyörällistä tuolia. Hän ei ollut koskaan nähnyt tuollaista, eikä osannut yhdistää sitä mihinkään lääketieteelliseen asiaan. Luvon hymähti pienesti koiran kysymykselle. "Jouduin hieman tappeluun.. ja tämä tuoli auttaa minua liikkumaan ilman että tarvitsee itse haavan kanssa liikkua, ettei se repeydy." Luvon vastasi koiralle hieman valehdellen mitä oikeasti oli tapahtunut. Ei hän uskaltanut mennä kertomaan totuutta siitä mitä sinä iltana oli tapahtunut kun Jack oli tullut Silin kotiin ja.. aloittanut teurastuksen. Onneksi Haul ei ollut mukana. Se olisi voinnut päätyä vielä pahemmin.
"Ymmärrän.. en ole vain koskaan nähnyt tuollaista." Kalma sanoi Luvonille, joka arasti hieman hymyili koiralle.

Esittelyiden jälkeen Sil palasi koiran luokse alkaen jälleen rapsuttamaan koiraa leuan alta. Kalma sulki osittain silmänsä ja nautiskeli tästä jälleen kerran, mutta avasi ainoan silmänsä katsoen pöydässä istuvaan mieheen, joka sanoi ettei koiran puhe haitannut. Ymmärsihän koiran haluja nyt paljon paremmin ja no Kalma pystyi kertomaan paremmin mitä halusi. Sil yhtyi tähän ja sanoi koiran kyvyn vain olevan mukava piristys.
"Hyvä kuulla.. joskus ihmiset luulevat minua demoniksi ja alkavat kivittämään." Kalma sanoi hieman naurahtaen. Hän ei ollut demoni, joka söi ihmisiä tai halunnut pahaa. Ei enään. Se vanha Kalma oli takana!
Sil jatkoi koiran paijaamista ja rapsuttelua ihan kummallakin kädellään leuan alta kun koiran turkki liikkui sen mukana. Kalma itse asettui makaamaan siihen tytön viereen kyljelleen.
"Kiitos.. kai?" Kalma naurahti hieman hermostuneen kuuloisesti Silin kehuille. Kunhan ei päättäisi ottaa hänen turkkiaan itselleen, mutta Kalma epäili sitä kun katsoi naisen hymyä. Se oli iloinen ja aurinkoinen kun pääsi koiraa paijaamaan.

Luvon katseli muiden perheen jäsenien kanssa Siliä ja rapsutettavaa koiraa pohtien itsekseen että oli varmasti kuullut tuon äänen jossakin aikaisemmin, kun oli vielä ollut Jackin orjana. Hän oli silloin ollut lukittuna komeroonsa ja vain kuullut kaiken kuinka joku oli Haulin toimesta tuotu Jackin eteen teloitettavaksi. Koiran ääni tuntui samalta, mutta Luvon päätti olla hiljaa sillä ei voinnut mitenkään olla varma. Hän oli vain kuullut, eikä nähnyt. Luvon käänsi katseensa vuorostaan Kiriin.
"Kiri, voisitko auttaa minut takaisin sisälle? Alkaa olemaan hieman kylmä." Luvon kysyi, sillä hän tosiaan oli vielä huonokuntoinen fyysisesti ja ilta tosiaan oli auringon laskettua alkanut viilenemään.

Kalma oli siinä jonkin aikaa Silin rapsutettavana, kunnes nousi ylös ja meni kauemmas naisesta sanoen näin sanattomasti ettei halunnut enään kapsutuksia. "Miksi olette täällä keskellä korpea?" Kalma kysyi yllättäen. Kaikki muut, paitsi Luvon, olivat ihmisiä joten Kalmasta looginen paikka ihmisille oli joku ihmisten kylistä. Elleivät nämä olleet petureita? Kalma tosin epäili. Perhe tuntui mukavalta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Elo 30, 2015 11:47

Re: Not you!

Sil naurahti siihe, kun koira näytti vähän epä varmalta, oliko tämä hyvä asia hänen kehuessaan tuon turkkia. Sil huomasi, että se oli ehkä vähän kuulostanut väärältä. Hän ei halunnut koiran turkkai, se vain tuntui kivalta paijata. Toisaalta Kalma nousi ja peräätyi ilmoittaen kehokielellään, ettei halunnut enempää. Kai joku raja sille pitäisi pistää. Sil nosti vain leikkisästi kätensä ylös ja katsoi muualle, kun Kiriä pyydettiin Luvonin toimesta auttamaan tätä sisälle. Kiri nousi ylös ja käveli haltian luo. Hän alkoi työntämään haltiaa sisälle, jolloin äitikin nousi ja meini kaksikon mukaan. Olisi parasta vaihtaa siteet ja antaa haltian levätä makuullaan.
Sitten kalma päätti kysyä, mitä he tekivät keskellä korpea. Sil laski kätensä ja nousi ylös niiden avustamana. Hän seisoi hetken vähän huterasti, mutta sai itsensä ihan hyvälle asennolle, jollin Erik ojensi naiselle hänen kävelykeppinsä. "Olemme... Tai siis... Minä.." Sil sanoi hieman empien, miten kertoisi asiasta. "Minä piileskelen tällä hetkelle eräältä mieheltä." Sil totesi ja pursti kävelykeppinsä päätä. Hän puri hammasta hieman muistellessaan sitä teurastusta, jonka Jack oli tehnyt Luvonille. "Olimme ystäviä, mutta minä satutin häntä ja...Noh siinä se." pellavapää totesi ja lähti siivomaan pöytää, kun miehet nousivat ja alkoivat siivota kanssa. Sil ei kuitenkaan saanut käsiinsä kuin vesi kannun, jota kantoi hieman harmistuneen näköisenä. Hän ei voinut vielä ihan vielä kannella asioita ilman huolta.

Miehet kantoivat suurimman osan ja Ronie tuli Erikin kanssa hakemaan lopuksi tuolia ja pöytää. Sil asettui vain istumaan ulos, vaikka ilta alkoikin muuttua viileäksi. "Ethän kerro kenellekään. Et saa! Hän voi tulla ja tapattaa koko perheeni ilman minkäänlaista syyllisyyden tuntoa... Hän yritti." nainen alkoi melkein panikoimaan, mutta säikähtikin, sitä kun kiri toin hänelle viltin, jonka kietoi siskonsa ympärille. "Kaikki on hyvin Sil, hän ei tule tänne ja me tuemme sinua." Kiri sanoi ja pörrötti siskonsa hiuksia kevyesti. Sil laski katseensa koiraan. Hän piti kättään suullaan ja mietti vimmatusti. Hän ei halunnut mitään pahaa kenellekään. Hän ei edes olisi halunnut satuttaa Jackiä. Hänen kehonsa oli vain liikkunut. Hänet oli melkein raiskattu, melkein. Lähellä se oli ollut, ellei hän olisi... Sil puristi silmänsä kiinni ja yritti poistaa kuvat mielestään. Hän ei halunnut muistaa.
"Anteeksi." Sil pyysi ja vei viltti naamalleen. Hän halusi vain hautautua kadoksiin tästä maailmasta.
Seuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö