Not you!


Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Syys 27, 2015 7:58

Re: Not you!

Kalma vastutsi nukkumaan menoa vielä. Hän päätti tehdä Silille aakkoset loppuun ja sitten painua maate. Koiraksi mies muuttuikin hänen vierelleen tuhisemaan. Sil hymyili pienesti, kunnes jatkoi aakkosesten piirustelua. Hän oli niin keskittynyt tylsien aakkosten kirjoittamiseen ja jäljentämiseen, ettei huomannut äidin työntävän Luvonia oleskeluhuoneeseen. Vasta miehen puhuessa koirasta sai Sil itsensä irti aakkosten tylsästä maailmasta. Hän säpsähti. "Luvon...! Säikytit minut!" hän huokaisi aurinkoisesti ja katsoi sitten miestä hieman tarkemmin. "Huomenta. Ei, en ottanut häntä itselleni. Ei hän sillä lailla ole koira..." Sil sanoi ja paijasi Kalma hellästi päästä. Pehmeä karva tuntui ihanalta käden alla. "Miten voit?" hän kysyi ja laski sitten silittävän kätensä syliinsä.
Hän nosti hiilen uudelleen ja alkoi sitten viimeistelemään viimeisiä aakkosiaan aina kuunnellen Luvonia. "Toivottavasti sait nukuttua." hän totesi kun viimeisteli viimeisen kirjaimen ja laski kirjan sylistään vierelleen. "Oletko jo ehtinyt syödä?" Sil kysyi. Hänen äitinsä vastasi siihen myöntävästä ja sanoi menevänsä takaisin keittiöön. Ilmoittaen kuitenkin Silin veljien saapunen takaisin paikalle ja hoitivat paraa aikaa metsästettyjen saaliiden puhdistamista. Tänään siis nautittaisiin riista painotteista ruokaa. Sil nyökkäsi äidilleen laskien kätensä varovasti Kalmanpään päälle ja silitteli koiraa. Jotenkin nukkuva koira oli vain vastustamaton olento, jota piti aina vähän silitellä. Toisaalta Sil veti kätensä pian pois tajuten, ettei liika silittäminenkään ollut aina hyväksi. "Haluatko ulos? Siellä paistaa aurinko." Sil kysyi ja osoitti ystävällisesti ulos, jossa aurinko paistoi kirkkaalta syystaivaalta.

Päivä kului hiljalleen ja levollisesti. Illan saapuessa olivat perheen jäsenet kukin omissa toimissaan. Sil istui taas oleskelu huoneessa Kalman vieressä. Tällä kertaa hänellä oli sukkapuikot kädessä ja hän neuloi siinä kaikessa rauhassa villaisialapasia. Niitä tultaisiin tarvitsemaan talvella. Silin äiti tuli tyttärensä viereen tarkastamaan tuon jalat ja hieroi niitä hieman. "Hirtävätkö nämä? Paljonko tunnet kipua?" äiti kyseli reidestä. "Ei satu enää enää niin paljon, parantumaan päin se on." hän sanoi lämpimästi. "Sinun pitää katsoa Kalman käsi, kun hän herää." hän muisti sanoa, johon äiti nyökkäsi. "Tietenkin." nainen sanoi hymyillen ja nousi sitten ylös.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Syys 27, 2015 8:38

Re: Not you!

"Anteeksi, ei ollut tarkoitus." Haltia sanoi pahoittelevasti Silille kun Luvon oli täysin vahingossa onnistunut säikyttymään naisen ja laski sitten katseensa lattialla nukkuvaan mustaan koiraan, kun Sil kävi kertomaan ettei lattialla makaava karvapallo ollut sillä tavalla koira. Luvon kohotti toista kulmaansa kysyvänä. "Mitä tarkoitat? ...kyllä se minusta koiralta näyttää." Puhumisestaan huolimatta tuo karvapallo näytti ihan miltä tahansa hännän heiluttajalta Luvonin silmissä. Ail kyseli vielä miten haltia mahtoi voida. Mies hymähti hieman.
"No olen hieman tylsistynyt, mutta alan voimaan paremmin." Luvon kertoi. Hän tosiaan oli hieman tylsistynyt sängyllä makaamiseen, mutta kerta jalat eivät häntä tulisi kantamaan vielä hetkeen niin se piti hyväksyä että hän oli täysin muiden armoilla. Muuten Luvon voi tilaansa nähden suhteellisen hyvin, vaikkei hän kauaa jaksaisi varmasti valveilla tai istua tuolissaan. Hän oli kuitenkin potilas kaikesta huolimatta.
"Kohtalaisesti." Luvon vastasi vielä Silin kysymykseen oliko hän nukkunut. Kyllä, mutta kivut herättivät hänet vähän väliä ja yhdessä asennossa nukkuminen alkoi olemaan puuduttavaa. Sitten Sil vielä kysyi haltian syömisesta, johon Silin äiti vastasi haltian puolesta. Silin äiti kyllä piti huolen että talon huonokuntoisinkin saisi vatsaansa ruokaa parantuakseen, vaikkei Luvonin annokset vielä suuria olleetkaan.
Lopuksi nainen kyseli haluaisiko haltia ulos. "Tietenkin." Luvon vastasi tähän kovin iloisesti. Aina ulkona oleminen kohotti mielialaa sisällä istumisen lisäksi.

Päivä alkoi tosiaan vaihtumaan iltaan ja Luvon itse oli palannut sänkyynsä makaamaan ja parantamaan itseään. Kalma taas.. noh koira nukkui vielä pitkin pituuttaan lattialla, kunnes lopulta kovin pöppröisen näköinen pää nousi ylös lattiala koiran katsellessa ympärillensä ja haukotellessa leveästi. Kalma katsoi Siliä.
"Huomenta." Kalma toivotteli venytellen jäseniään, mutta varoen kipeää etujalkaansa. "Miten itsekseen opiskelu sujui, oliko neuvoistani apua?" Kalma kyseli noustessaan ylös ja no istui siinä naisen vierellä katsellen eriparisilla silmillään kun Sil kutoi jotakin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Syys 28, 2015 10:57

Re: Not you!

Lattialla pötköttävä koira liikahti, haukotteli ja venytteli. Kalma oli herännyt ja toivotteli huomiset naiselle. Sil hymyili takaisin. "Huomenta." hän sanoi huvittuneena, vaikka tiesikin, että Kalmalle ilta oli hänen aamunsa. Kalma tiedusteli kiirjoittamisesta. Sil nyökkösi kerran ja laski sukkapuikot ja lapasen alun alas. "Niistä on apua. Opettelen vain muistamaan ne." hän sanoi ja nosti sukkapuikot takaisin käsiinsä. Keittiöstä äiti tuli huoneeseen, hänellä oli kädessään vati täynmä lämmintä vettä. "Talo täynnä parannettavia." nainen naurahti ja tuli lähemmäs kaksikkoa laskien vadin maahan ja istui sen viereen. "Saitko nukuttua tarpeeksi?" Sil kysyi Kalmalta, samalla kun hänen äitinsä odotti koiran mullistavaa muodon muutosta, jotta pääsisi käsiksi paljaaseen käteen. Vielä tämän illan hän suoritti haavan puhdistamisen, kuivaamisen ja sitomisen. Lopputulos jäisi sitten Kalman vastuulle.
Oleskeluhuoneessa vallitai tasainen ja rauhallinen tunnelma. Perheen sisällä ei liikkunut enää kovin isoja tunteita tai raskaita tunnelmia. "Kas niin." vanhempi nainen totesi viimeistellessään Kalman käden sitomisen ja laski sitten kostean, puristetun liinan vadin reunalle. Vadin lämmin vesi oli vaihtunut väriltään haalean punertavaksi. "Kaipaisitko jotakin ruokaa? Ennen lähtöäsi. Meillä olisi riistapataa, söimme sitä päivälliseksi ja sitö on vielä jäljellä lämpimänä." vanhempi nainen tiedusteli.

Sil katseli äitinsä ja Kalman keskustelua hetken, ennen kuin jatkoi lapasten neulomista. Hetken päästä hän laski projektinsa ja nousi ylös mennäkseen keittiöön ihan huvikseen kKalman seuraksi. Keittiössä äiti tarjpsi lapselleen hieman juotavaa ja vieraalle syötävää.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Loka 03, 2015 9:56

Re: Not you!

Kalman opetuksesta oli ollut naiselle edes jonkin verran apua ja Kalma nyökkäsi hymyillen. Sitten Kalman karvainen pää kääntyi kohden Silin äitiä, joka tuli vettä täynnä olevan vadin kanssa päivitellen kuinka talo oli täynnä potilaita.
"No en ole enää kauaa riesananne." Kalma sanoi hymyillen ja vaihtoi muotonsa humaaniseksi istahtaen siihen Silin äidin eteen ojentaen kätensä naiselle hoidettavaksi. Sitten kotona saisi Edna hoitaa häntä jälleen kerran.
"Sen verran mitä tarvitsen." Kalma huikkasi Silille olkansa yli kun katseli vanhemman naisen käärön poistoa, josta alkoi hieman kivulias haavan putsaaminen ja no Kalma kesti sitä kiltisti hammasta korkeintaan kiristellen niin kauan kunnes käsi oli jälleen kauniissa paketissa. Kalma katsoi käärittyä kättään ja kiitti Silin äitiä hoidosta. Sitten kysyttiinkin jo ruuasta, huolisiko hän ennenkuin lähtisi.
"Tietenkin jos noin tarjotaan." Kalma sanoi hymyillen ja nousi ylös lattialta kävellen Silin äidin perässä keittiöön, jossa istahti pöydän ääreen odottamaan ateriaansa. Silkin seurasi pian perästä ja Kalma jutteli tuon kanssa vielä jonkin aikaa syödessään. Kunnes lopulta oli aika lähteä. Kalma otti mukaansa leivän, sekä Silin antaman mehupullon kiittäen vielä jokaista vieraanvaraisuudesta ennenkuin lopulta oli poistunut.

//Kiittelen pelistä :) //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Edellinen

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö