Not you!

Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Syys 2015, 11:41

Jack oli vain hiljaa itkien hiljaa kun Sil sanoi sanansa, ettei se noita ollut kironnut häntä tappaakseen vaan antaakseen hänelle opetuksen. Ehkä se oli niin, Jack toivoi että se olisi niin. Sil vielä lisäsi että hänen olisi jaksettava muiden tähden, vaikkei hän itse enää jaksaisikaan. Muuten Silin silmissä mies saisi kuolla pois. Jack nosti hieman katsettaan naiseen ja katsoi hiljaa tuon selkää kun nainen pudisti päätään ja sanoi vielä että hänen olisi jaksettava Liluthin tähden. Jack laski katsettaan ja oli hiljaa.

Kalma katsoi Siliä, joka ilmoitti katseellaan olevansa valmis lähtemään ja Kalma nyökkäsi lähtien kävelemään kättään pidellen Silin vierellä. Jack kohotti tällöin katsettaan ja yritti hätäisesti ylös kun kädessä oleva rauta jälleen pysäytti miehen kivuliaan nytkähdyksen kera kun ketju loppui.
"SIL! ..o-odota!" Jack huusi naisen loittonevan selän perään pimeyteen saamatta vastausta yrittäen vielä kerran huutaa naisen perään, mutta sanat jäivät miehen kurkkuun kiinni. "Anteeksi.. anteeksi, mitä olen.. anteeksi kaikesta." Jack puhui enää itsekseen ja antoi itsensä vain rojahtaa polvilleen maahan katsoen kädessään kiinni olevaa ketunrautaa. Se olisi otettava pois.
Kalma vilkasi olkansa yli perään huutavan miehen perään ja sitten Siliä, joka sanoi ettei tarvinnut kantaa. Ei tietenkään, muuten vain satuttaa itseään ja antaa selvät jäljet missä asuttiin.
"Hän lähtee peräämme jos älyää seurata jälkiä." Kalma tokaisi ja ilman varoitusta nosti hennon naisen syliinsä kipeästä ja verisestä kädestään huolimatta. Kuitenkin ennenkuin Kalma ehti siirtymään minnekkään kysyi Sil oliko nainen mahdollisesti saannut järkeä tuon hullun kalloon. Kalma kohotti olkiaan.
"En tiedä.. tämä on ensinmäinen kerta kun näen hänet purkautuvan tuolla tavalla." Kalma vastasi oman näkemyksensä, mutta ehkä se purkautuminen oli jo merkki paremmasta. Ken tiesi. Vain Jack voisi itse sen näyttää ja todistaa. Sitten Kalma teleporttasi siirtyen mahdollisimman kauas paikasta, jossa he olivat olleet ja laski sitten Silin alas. Kalma hengitti raskaasti ja otti puusta tukea pienesti käsien täristessä ja lihasten nykiessä. Hän oli teleportannut liikaa.. Kalma katsoi Siliä ja pudisti päätään ettei hänellä ollut hätää. Ainakaan suurempaa. Kunhan hän nyt välttäisi tämän ja huomisen teleporttausta niin kaikki olisi hyvin taas. Sil pyysi ettei Kalma lähtisi heti vaan jäisi ainakin paikkaamaan kätensä, johon Kalma nyökkäsi suoristautuen puuta vasten nojaamasta ja lähti sitten kävelemään lihasten välillä krampatessa ja nykiessä. Ärsyttävää lähinnä.
"Saatteko perheenne hankittua ruokaa itselleen kuinka hyvin?" Kalma kysyi kävellessään tarjoutuen näin vaikka sitten apulaiseksi metsästykseen. Ihmisillä kun oli niin surkeat aistit ettei niillä mitään metsästetty.
"Voisin auttaa." Sen verran mitä pystyi, sillä hänelläkin oli perhe joka piti ruokkia ja hoitaa.

Pian kaksikko pääsi takaisin tutulle pihalle ja Kalma viittoi Siliä menemään ensin sisään, jos perhe olisi sisällä.. Toivottavasti eivät olleet lähteneet etsimään turhaan. Ei hän mitään kuitenkaan ollut Silille aikonut tehdä. Sehän olisi typerää!
suskari
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Syys 2015, 12:07

Kalma nosti hänet syliinsä, jolloin hän olisi halunnut pistää vastaan, mutta teleporttaus oli tehty ja he olivat vaihtaneet maisemaa. Kalma laski hänet alas ja näytti hyvin heikolta. Sil laski kätensä miehen selkää vasten ja oli valmis jo kysymään oliko tämä kunnossa, kun Kalma jo ehti omalla naamallaan kertoa. Toisaalta hän ei halunnut uskoa miestä, vaikka tuo pyrki suoristamaan itsensä ja kävelemään. Pellavapää katsoi kuinka Kalma köveli. Lopulta hän kohotti kätensä ja ojensi sen miehelle. "Ota minusta tukea." hän sanoi ja hymähti siihen hellästi.
Kävellessään Kalma kysyi heidän saalistuksesta. Hän käänsi kysyvänä päätään. Pian kuinkin tuli vastaus hänen kysymykseensä. "Meillä on talossa kolme miestä, kaikki ovat tottuneita elämään metsässä ja sinä kaipaay vain lepoa." hän totesi ja he saapuivat tutulle alueelle, jossa kuoleet puut ympäröivät harmaantuvaa maata. "Sil! Sil!" kuului jo kaukaa, kun Ronie juoksi heitä vastaan. Mies pysähtyi ja jäi katsomaan Kalmaa. "Olet loukkaantunut. Sil anna hänet tänne." Ronie sanoi ja tuli kaksikon väliin, vaihtaen Kalman käden omien hartijoittensa päälle. Sil vöistyi tieltä. "Entä isä? Onko hän vihainen?" Sil kysyi arasti. "Hämmentynyt ja lievädti vihainen, mutta jos sinulle ei sattunut mitään, uskon että hän leppyy." Ronie vastasi.

Kolmikko saapui pihalle, jossa Christian ja Eric odottelivat heitä. Myös isä seisoi oven suussa vaimo edessään. Äiti liikahti ensimmäisenä ja tuli halaamaan tytärtään. Isä ei hievahtanut, mutta tuon silmissä ei näkynyt vihaa, ennemmäkin väsymystä. Yö oli venynyt ja saanut koko perheen valvomaan. Odottamaan kaksikon paluuta. "Äiti! Kalma tarvitsee hoitoa, hän loukkasi kätensä." Sil pyysi, jolloin vanhempi nainen palasi sisälle, miehensä ohitse. Nainen saapui pian takaisin ja tuli liinan kanssa takaisin. Ronie laski Kalman hetkeksi istumaan maahan. Sil käveli sillä aikaa isänsä luokse, joka katsoi häntä hetken hyvin pitkään ja tuimasti. "Anteeksi... Älä syytä Kalmaa, mutta mitään ei sattunut minulle. Eikä Jackin pitäisi enää tulla." Sil sanoi, mutta ei voinut vannoa, etteikö mies virlä etsisi heitä.
Isä katsoi hetken tytärtään, kunnes halasi tätä pitkään. "Haah... En voi estääkään. Olet jo aikuinen nainen, mutta pidä edes huoli siitä, missä liikut ja kenen kanssa." idä huokaisi.

Ronie auttoi Kalman ylös. Silin äiti oli tehnyt nopean haavan siistimisen ja pyysi nyt Kalmaa tulemaan sisään, jossa haava voitaisiin kävsitellä paremmin. Koko porukka siirtyi takaisin sisään, jossa vanhaan tapaan istuttiin. Tosin nyt Silin äiti oli mukana kuvioissa. Hän pesi haavan ja definsioi sen voimakkaalla viinalla varovasti. Sitten haavat käärittiin diteosiin ja käsi oli valmis.
Mori
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Syys 2015, 14:50

Kalma vilkasi Silin suuntaan kun nainen ojensi kätensä hänen suuntaan ja ehdotti että aavekoira ottaisi naisesta tukea. Kalma puuskahti, mutta hymähtäen sitten otti itsensä naisen tuettavaksi. Ei hän olisi tarvinnut! Mutta ei käynnyt mitään valittamaankaan. Mitä saalistamiseen tuli, Sil kertoi että perheen miehet pärjäsivät oikein hyvin ilman apuakin. johon Kalma nyökkäsi kaikessa hiljaisuudessa. Hän olisi kuitenkin käytettävissä jos apua tarvittaisiin.

Talolle lähestyessään heitä juostiin vastaan perheen nuorimman miehen toimesta, joka kävi toteamaan paikalle päästyään että hän oli haavoittunut. Kalma hymähti tähän. "Ja minä kun odotin saavani turpa saunan täällä." Kalma naurahti humoristisesti kun Ron otti hänet vuorostaan kannettavaksi olkapäällensä. Sil taas kysyi oliko perheen pää vihainen, joka ei vaikuttanut Ronin puheista päätellen olevan muutakuin hämmentynyt ja lievästi vihainen. Ihme kyllä semmoisen tempun jälkeen. Toisaalta Kalma odotti vähintään sanomista tästä. Ei nyt tuollollaisen jälkeen noin vain päätä hieman taputeltu!
Kolmikko saapui pian pihalle, jossa oli koko loppu perhe odottamassa heitä takaisin, jotka syöksyivät jokainen halaamaan karannutta tytärtään. Sil taas kertoi loukkaantuneesta ystävästään, joka tarvitsi hoitoa, jolloin Silin äiti rynnisti sisään hakemaan tarvikkeita. Ron taas laski Kalman alas istumaan.
"En minä nyt näin heikossa kunnossa ole!" Kalma murahti muka loukkaantuneena pidellen veristä kättään, mutta jäi kyllä istumaan siihen kaikessa hiljaisuudessa odottamaan Silin äidin paluuta. Siinä odotellessaan Kalma kuunteli Silin ja Silin isän keskustelua, ja mihin suuntaan se lähtisi. Vanhempi mies kuitenkin tuntui ainakin tyttärelleen antavan anteeksi.. se oli eri asia antoiko hänelle.
Pian Silin äiti saapuikin hoitotarvikkeiden kanssa ja Ron nosti aavekoiran ylös, jolloin Silin äiti nopeasti vain putsasi kädessä olevan haavan ja pyysi sitten miestä tulemaan sisään. Eipä sitä valittamaankaan tarvinnut käydä, joten Kalma seurasi ja kävi istumaan tuolille kun vanhempi nainen putsasi haavaa alkoholilla.. ja no Kalma huusi kuin kidutettava tuolissa. Niin kauan kun se oli ohi, jolloin nainen kääri käden siteiden alla. Kalma kiitti hoidosta hymyillen pienesti hieman kalpean näköisenä. Ei haavan tähden vaan liiallisen teleporttaamisen sivuvaikutuksista. Häntä oksetti.
"Onko jotakin ämpäriä.. jos tulee ylös." Kalma kysyi lähinnä vilkaisten Silin äidin suuntaan ja sitten Siliä.
"Onko nyt parempi olla? Kun sait puhuttua?" Kalma kysyi Sililtä. Hänen olisi kyllä käytävä tarkistamassa oliko Jack päässyt ansasta irti ja muutenkin palauttaa ne takaisin omistajallensa.
suskari
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Syys 2015, 15:05

Noh, Kalma huusi kyllä ihan tarpeeksi muiden osalta kättä hoitaessa. Toimituksen jälkeen mies olikin valmis heittämään muutaman vatsan sisältönsä ulos. Eric ojensi ämpörin Kalmalle. "Siihen vain." hän totesi, mutta hänen katseensa tuntui leimuavan isänsä puolesta. Kehtaatkin-vaarantaa-siskoni-hengen-katse kääntyi kuitenkin naiseen itseensä, kun pellavapää tuli Kalman vierelle, joka kysyi häneltä olostaan. "On, nyt voin lähteä kulkemaan eteen päin. Minä haluan vain hyvää heille kaikille." Sil hymyili vapautuneesti, hän laski kätensä Kalman olalle. "Kiitos." Sil kiitti. Tosin Eric hänen vieressään edelleen antoi katseensa loimuta, mutta Sil työnsi veljensä naamasta pitäen kaemmas. "Älä jaksa mulkata." hän hymähti ja lähti sitten hakemaan jotakin keittiön puolelta.
Kalma jäi siis yksin hänen perheensä kanssa aivan hetkeksi. Isä miehen takana hieman köhäisi ja risti kätensä. "Toivon todella, ettet tee tuota uudestaan. Enkä voi katsoa tätä sormieni läpi. En pidä siitä, että tytärtäni kiikutetaan surman suuhun." äänen sävy oli matala, mutta se silti sisälsi paljon huolta ja vihaa. Vanhemmat olivat sellaisia.

Sil palasi takaisin käsissään liina, jonne oli käärinyt muutaman viipaleen leipää ja hänen toisessa kädessään oli pullo marjamehua. Ne hän antoi Kalmalle. "En usko, että jäät... Joten tässä. Jotain syötävää." Sil totesi. Hänen äitinsä nousi hitaasti ylös jaloilleen. "Pidä haava puhtaana, vaihda siteet päivttäin äläkä anna sen kostua." nainen määräsi ja sitten ilmoitti menevänsä nukkumaan, vieden perheen pään mukanaan kiukuttelemaan petiin. Sil katsoi vanhempiensa menoa. Veljet olivat vielä paikalla, koska pelkäsivät Kalman vielä tekevän jotakinnteeporttautsa, mutta toisaalta tuo oli aika kalpea ja sitä rataa. "Haluatko levätä hetken? Vai löhdetkö heti?" Christian kysyi. Hän oli asettunut istumaan aloilleen oleskelun huoneen tuolille.
Sil katsoi Kalmaa lämmin hymy huulilleen. "Ihan totta, kiitos. Vaikka tämä olikin vaarallinen reissu. Sain sanoa mitä halusin. Kiitos Kalma."
Mori
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Syys 2015, 18:03

Eric ojensi aavekoiralle ämpärin, jonka mies otti syliinsä ja huomaten kyllä sen varsin murhaavan katseen itseään kohtaan. Kalma ei kuitenkaan käynnyt vastaamaan siihen vaan keskittyi lähinnä tuijottamaan ämpärin pohjaa ja odottamaan että oksentaisi jotakin ylös. Mahassa kiersi ja Kalma oli kalpea. Sil tuli istumaan aavekoiran viereen ja Kalma vilkasi naiseen, joka kertoi reissusta olleen apua ja helpotusta. Sil vain halusi hyvää heille kaikille. Sil hymyili aavekoiralle ja laski kätensä miehen olkapäälle kiittäen ja Kalma hymyili takaisin.
"Käyn tarkistamassa huomenna onko hän päässyt vapaaksi." Kalma tokaisi tähän ja jos Jack ei olisi, ei mikään estäisi häntä tappmasta miestä siihen. Edes Sil ei ollut estämässä. Ei kukaan. Se olisi kaikille parasta, jopa sille miehelle itselleen. Kalma kun ei uskonut tuon maagiseen muutokseen millään tasolla. Kunhan esitti pitääkseen nahkansa.

Sil näytti veljellensä kaapin paikkaa ja poistui sittemmin jonnekin päin taloa aavekoiran katseen seuratessa naisen perään. Ainakin sen hetken kun Kalma lievästi säikähti takanaan kuuluvaa köhimistä ja kääntyi katsomaan Silin isää, joka ei ollut iloinen.
"Ei minulla ole syytäkään tehdä sitä uudestaan." Kalma tokaisi tähän vanhemmalle miehelle. Se oli ollut Silin toivomus ja no Kalma ei ollut varma olisiko nainen koskaan saannut haluamaansa, jos hän olisi se joka ehtisi ensin. Tai kuka tahansa muu.
"Eikä mitään muutakaan tyttärellesi." Kalma huokasi. Ei hänellä ollut Siliä kohtaan muuta kiinnostusta kuin ystävyys suhde. "Ja onhan hän paljon pirteämpi nyt, eikö?" Kalma kysyi pienesti hymähtäen. Silin käytös oli muuttunut todella paljon. Kalma oli vielä sanomassa jotakin kun Sil tuli paikalle käsissään liina, johon oli kääritty jotakin, ja toisessa kädessä marjamehua, jotka nainen ojensi aavekoiralle. Kalma oli sanomassa vastaan, mutta Sil vain tyrkkäsi ne hänelle sanoen ne olevan matkaevääksi. Suloinen ajatus, mutta.. hän ei oikein välittänyt näistä herkuista niin paljoa. "Tuota.. kiitos." Kalma sanoi kuitenkin hymyillen ja siirsi eväänsä hieman sivuun katsoen Silin äitiä, joka antoi kädessä olevaan haavaan hoito-ohjeita samalla kun poistui miehensä kanssa nukkumaan ilmeisesti. Kalma nyökkäsi.

Tuli hetkellinen hiljaisuus, jonka rikkoi kysymys yhden veljien suusta. Lepäisikö hän? Jäisikö hän vielä tänne. Kalma katsoi ikkunasta yön selkään ja mietti hetken.
"Kai se on parasta jäädä.." Kalma huokasi. Hän ei uskaltanut tässä kunnossa lähteä enään ulos, jos vastaan tulisi ne ihmissyöjät tai haltoita tai mitä tahansa mikä haluaisi vahingoittaa häntä. Ja Jack saattaisi yössä etsiä heitä edelleen, jos oli vapaaksi päässyt ja no mieheen törmääminen tässä kunnossa ei ollut paras idea. Sil kiitti häntä aurinkoisesti hymyillen, vaikka reissu oli ollut hyvin vaarallinen, johon Kalma ei vastanut vaan näytti menevän kalpeammaksi.. ja hetken päästä Kalma heitti laattaa ämpäriin lihasten nytkähdellessä pienesti. Se siintä tämän päivän illallisesta.
"Vältä kuitenkin kohtaamista hänen kanssaan.. en takaa miten hän tulee reagoimaan sinuun." Kalma sai sanottua välistä kun vatsa halusi kääntää itseään uudestaan nurin perin ja ympäri miehen oksentaessa mahaansa tyhjäksi. Kun vatsa oli saannut itsensä tyytyväiseksi sai Kalma käsiinsä liinan johon pyyhkiä kasvonsa ja suunsa ympäristön. Kalma katsoi talon miehiä.
"...Olenhan vielä tervetullut tänne?" Kalma kysyi hieman varovasti.
suskari
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Syys 2015, 18:49

Kalma totesi, että oli ehkä parasta jäädä. Sil huokaisi siis helpotuksesta. Mies ei syöksyisi heti kiten takaisin sinne. Oli totta ja mahdokkista, että Jack saattaisi harhailla metsässä etsimässä heitä, mutta Kalma oli teleportannut melko pitkälle. Sitten Kalma oksensi ja antoi tulla. Mies hiomautti siinä hetken taossa, ettei kannattanut vielä ainakaan tavata Jackiä. "En ajatellut enää sotkeutua hänen elämäänsä. En ajatellut tapaavani häntä enää." Sil sanoi rauhpittelevasti. Hän ei aikoisi enää tavata Jackiä. Hän oli saanut sanottavansa ja aikoisi tästä edes keskittyä jalkoihinsa ja itsensä vahvistamiseen kävelemisessä.
Sitten Kalma oksensi uudestaan ja Christian oli hakenut liinan, jonka ojensi miehelle. "Tuon jälkeen kyllä tuo ämpäri joutaa ulos." Christian huomautti ja naurahti siihen.

Seuraava kysymys sai miehet hiljaisiksi, mutta Sil vain pudisti päätään ja hymyili Kalmalle. "Tietenkin olet. Älä muuta höpsi." hän totesi. Eric nyökkäsi lopulta. "Olemme vain saaneet sydämmen tykytyksiä viime aikoina aika paljon, mutta et sinä pahempi mies ole. Kunhan et enää teleporttaile... Se tuntuu vain niin luonnottomalta." Eric pyysi, sillä hän itse tunsi hyppäävänsä housuistaan, kun Kalma teleporttasi.
Muutkin veljet siitä vähän nyökyttelivät, kunnes päättivät vain sanoa menevänsä nukkumaan. Silinkin oli pakko mennä nukkumaan. "Tuon sinulle viltin." Sil sanoi ja lähti kävelemään. Hänen kävelemisensä oli alknut hieman ontua.
Sil suoritti viltin hakemisen kunnialla ja ojensi sen sitten Kalmalle. "Pidä ämpäri kuitrnkin siltä varalta jos tulee vielä jotain. Minä menen nukkumaan. Hyvää yötä." Sil sanoi ja lähti ontuen kävelemään huonrttaan kohti.
Mori
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Syys 2015, 19:51

Kalma hymähti vaisuna Christianin kehotukseen viedä ämpäri ulos. No sitä aavekoira ei käynnyt kieltämään, vaan nyökkäsi sanoen tyhjentävänsä sen heti jahka vatsa olisi edes hetken tyytyväinen. Seuraava kysymys veti talon mies ehdokkaat kovin hiljaiseksi ja vain ja ainostaan Sil kävi sanomaan että aavekoira olisi aina tervetullut heidän luokseen, johon perheen miehetkin sitten hieman vaisuna suostuivat. Kalma hymyili kaikille.
"Kiitos.. en tosiaan tarkoittanut pahaa.. Asia vain näytti niin paljon satuttavan Siliä." Kalma myönsi ja jonka vuoksi hän oli ryhtynyt tähän. Kalma kuitenkin näytti hieman loukkaantuvan kun Eric otti ja pyysi ettei Kalma enään teleporttaisi, koska se ei ollut humaanista. Kalma loi puolestaan mulkaisun mieheen. "Olen luonnonoikku jo itsestään, kuollut aave." Kalma huomautti loukkaantuneena Erickille. Hän ei suostunut ottamaan itsestään osaa pois vain sen tähden että se pelotti jota kuta. Sitä paitsi ilman teleporttausta se mies saattaisi seurata heitä suoraan tänne ja avata helvetin.. pistää tämän perheen uudestaan pakosalle. Sitä Kalma ei halunnut.
Lopulta jokainen kävi omaan tahtiaan poistumaan nukkumaan ja niin aikoi myös tehdä Sil, joka hieman ontuvasti kävi hakemassa aavekoiralle viltin.
"Kiitos.. ja öitä." Kalma sanoi hieman hymyillen ja toivotti naiselle hyvät yöt kun Sil poistui kohti huonettaan nukkumaan. Kalma itse nousi ja kävi ulkona tyhjentämässä sen oksennus ämpärinsä jonnekin läheiseen pusikkoon ja palasi sisälle sulkien oven perästään. Kalma asetti ämpärin valitsemalleen nukkumapaikan lähistölle ja no jäi vain hiljaisuudessa isumaan tuoliin viltti sylissään. Kalma kuunteli hiljaisuudessa kuinka talon väki kuorsasi, mutta kuunteli myös ulkona kuuluvia ääniä valpastuen joka kerralla jos kuuli jotakin outoa. Mutta rentoutui aina jos ääni kaukeni, eikä tullut lähemmäksi.

Lopulta yön alkaessa vaihtumaan aamuun alkoi aavekoiraakin lopulta nukuttamaan ja tuo vain käpertyi karvaisena karvapallona viltin alle ja nukahti hetken päästä sinne tuhisemaan kaikessa rauhassa.
suskari
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Syys 2015, 20:12

Silmjukki yönsä hyvin, mutta aamu oli toinen asia. Se tuntui kovin jäykältä. Hänmnousi ylös sängystään ja tarttui ensimmäisenä pöydällä oleviin side harsoihin ja sitoi jalkansa. Sen jälkeen hän liitti proteesit ja nousi seisomaan. Hän älähti reidestämkihelmöivästä kivusta ja käveli jhitaasti kaaåilleem. Tänään ei käveltäisi kovin montaa metriä.
Nainen puki päälleen vain löysän paidan ja housut. Hän ei halunnut lähteä ulos ja voisi vain ottaa rennosti. Sil käveli ulos kävely kepin avustamana huoneetaan. Keittiössä äiti oli jo tekemässä aamiaista. Tämä kertoi veljien menneen metsään ja vieras nukkui, joten antoi nukkua. Ei Sil Kalmaa aikonut herätellä, korkeintaan katsella tylsistyneesti taivasta ja heitelä tikareita, jos jaksaisi edes pystyssä seisoa.

Aamiaisennsuötyään hän istui Kalman viereen. Tuo näytti nukkuvan koirana, mutta pellavapää soi koiralle vilkaisun. Hän itse otti kirjan käteen ja luki hitaasti taruolennoista kertovaa tietoa. Olihan lukeminen jollainmasteella hankalaa, ei hänmpaljoa osannut, vain vähän.
Mori
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Syys 2015, 20:36

Kalma oli sen verta syvässä unessa ettei ollut herännyt Silin äidin kokkaamiseen, mutta havahtui kyllä sitten siihen aamiaisen tuoksuun ilmassa. Normaalisti Kalma ei tietenkään syönnyt tähän aikaa, mutta illalla oli maha tyhjennetty, joten nälkä oli täysin ymmärrettävää. Kalma heräsi hitaan rauhallisesta unestaan aamiaisen herkulliseen tuoksuun siristellen eripariaisa silmiään ja no hieman säikähti kun Sil oli vieressä ja paikka ei ollut se koti josta aavekoira oli tottunut heräämään. Mutta säikähdys oli vain hetkittäinen kun Kalma muisti missä mentiin ja mikä oli tilanne. Kalma venytteli jäseniään, varoen tietenkin sidottua jalkaansa ja katsoi sitten Siliä, joka luki kirjaa.
"Osaat lukea?" Kalma kysyi tassutellen siihen naisen vierelle kurkaten naisen käden alta mitä nainen mahtoikaan lukea. Muutamalla lauseella ja kuvalla se olikin jo selvä. Kalma katsoi Siliä. "Taruolennoista? Miksi?" Kalma kysyi Sililtä. Hän ei itse nähnyt taruolennoissa mitään erikoista, mutta ehkä se johtui siintä että Kalma tapasi taruolentoja paljon useammin mitä Sil.
"Onko siellä edes mitään totuuden mukaista?" Kalma äityi kyselemään kun muisti yllättäen sen aamupalan ja jolkotteli keittiöön hieman klenkaten ja vain jäi istumaan siihen Silin äidin jalkojen juurelle puolikas töpöhäntä heiluen.
suskari
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Syys 2015, 20:44

Sil säpsähti, kun Kalma kysyimosasiko hän lukea. "Ah, en hirvesti, mutta sen verran että ymmärrän... Tämä on vainnpaljon hitaampaa... En muuten." Sil sanoi ja yymyili koiralle, joka työnsi päänsä hänen kätensä alta ja luki mitä hän luki. Taruollenoista kävi sitten koira kysymään. "Haluan tietää." Sil vastasi ja laski katseensa takaisin kirjaan. Hänen oli vaikea muodostaa pitkiä sanoja, mutta kyllä ne hetken päästä luettiin.
"En tiedä onko täällä totuutta, mutta kyllä minä tämän sain ostettua ihmisten kylän ulkopuolelta." Sil sanoi ylpeänä. Hänellä oli ystävänään suuri lisko, mutta hän ei ole nähnyt tätä lsikoa pitkään aikaan ja hän haluaisi niin nähdä tuon. Tuolle olisi paljon kerrottavaa nyt. "Ainakin saan jotain kuvaa joistain roduista." Sil totesi, kun Kalma luikerteli häne kätensä alta keittiöön. Silin äiti huomasi koiran ja naurahti kevyesti. Tuo katsoi ruokakomeroon ja tarjosi Kalmalle eilisiä grillimakkaroita. "Vai haluaisitko lämpiminä tai jotakin muuta?" nainen kysyi ystävällisesti samalla, kun kaatoi vesiämpäristä vettä kulhoon ja ojensi sen myös Kalmalle.

Sil sillä aikaa laski kirjan alas, hän oli saanut luettua puoki sivua. Hän katsoi ulos ja hieroi reittään.
Mori
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Syys 2015, 21:05

"Nämä kelpaavat kyllä!" Kalma sanoi häntäänsä heilutellan kun Silin äiti antoi koiralle makkaroita ja sitten vielä juoma kulhon alas lattialle, johon kaatoi ämpäristä vettä. Kalma hotki, kirjaimellisesti hotki, makkarat mahaansa muutamassa sekunnissa ja litkitti vettä kulhosta ja palasi sitten huuliaan lipoen Silin luokse, joka oli lopettanut kirjan lukemisen. "Joko lopetit?" Kalma kysyi Sililtä, joka vain istui siinä katsellen ulos ikkunasta. Kalma itse muuttui humaaniseksi ja kävi istumaan naisen viereen napaten kirjan omaan käteensä mitään kysymättä. Kalma tietenkin näytti näin humaanisena väsyneeltä, mutta pärjäsi kyllä. Hän kävisi takaisin nukkumaan kunhan siltä tuntuisi. Kalma selasi muutamia sivuja kirjaa läpi ja no totesi sen olevan ihan ok tavaraa loppujen lopuksi. Ihmisten puolella olevat kirjat olivat usein vääristettyjä ja vain yhden kuvan antavia opuksia.
"Kuinka pitkälle pääsit?" Kalma kysyi antaessaan kirjan takaisin Silille ja pyysi ohessa naista avaamaan kirjan mihin oli jäännyt. "Voin auttaa sinua, opettaa sinua lukemaan paremmin." Kalma sanoi hymyillen kovin aurinkoisesti väsymyksestään huolimatta. Tietenkin Kalma olisi myös voinnut itse lukea naiselle kirjaa, mutta se ei loppujen lopuksi opettaisi naista mitenkään.
"Sinun pitäisi useammin tavata friikkejä, jos ne sinua kiinnostavat.. voisit tehdä kerrankin kirjan, jossa meitä ei kuvata ihmisiä syövinä hirviöinä." Kalma hymähti kertoen oman näkemyksensä, kerta hän jo tunsi muutamia friikkejä jotka voisi Silille esitellä. Kuten Edward, tuo oli ihmissusi mutta pehmo kuin pehmeä pehmänalle karhu lelu. Ed ei vahingoittaisi ketään.. ja toisena olisi Ivor. Iso, mutta myös hyvin kiltti persoona hurjasta ulkonästään huolimatta. Blackille Kalma ei ehkä Siliä uskaltanut näyttää..
"Mutta kerro mitä kirja on sinulle tähän asti opettanut?" Kalma kysyi.
suskari
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja Mori » 22 Syys 2015, 10:23

Kalma jolkotteli takaisin hänen luokseen keittiöstä ja muuttui humaaniseksi kysyen kirjan lopettamisesta. Sil hymyili ja nyökkäsi. "Ajattelin pitää tauon... En ole kovin nopea lukija." hän totesi, kun Kalma istui hänen viereensä. Mies nappasi kirjan käteensä ja pläräsi sitä läpi. Selkeästi mies katsoi kirjan luotettavuutta ja näytti hetken ihan tyytyväiseltä kirjan aineistoon. Kalma antoi kirjan takaisin kysyen mihin asti Sil oli päässyt. Pellavapää otti kirjan ja laski sen syliinsä. "En kovin pitkälle. Vain puolisen sivua." hän naurahti nolona. Yllättäen Kalma tarjoutui opettamaan häntä lukemaan paremmin. Sil katsoi miestä hieman yllättyneenä, mutta pudisti päätään katsoen väsynyttä miestä. "Ei sinun tarvitse. Haluan oprtella itse ja olla ylprä omista tuloksistani." Sil vastasi ystävällisesti.
Mies innoistui jopa toteamaan, että hänen olisi tavatta usemmin tavattava friikkejä. "Friikkejä? En minä halua antaa heille sellaista leimaa, joten mielummin kutsun taruollenoiksi." Sil huomautti heti alkuun, mutta nyökkäsi Kalmalle. "On minulla yksi ystävä, joka on puolilohikäärme. Hän on ystävällinen, eikä satuttaisi varmasti kätpästäkään." pellavapää totesi Kalman puheisiin. Mies myös sanoi siihen, että hän voisi itse kirjoittaa kerrankin kirjan, joka ei kuvaisi heitä ihmisiä syövinä olentoina. Sil naurahti kevyesti. "Aivan, mutta en osaa kirjoittaa." Sil sanoi ja hymyili aurinkoisesti.

Kslma kävi myös kysymään mitä hän oli oppinut kirjasta. "Noh, en ole päässyt kovin pitkälle ja kieli on välillä vaikre, mutta olen oppinut hieman roduista." Sil saloitti ja avasi kirjan, jonka ensimmäinen rotu oli perus vampyyri. "Vampyyrit, verta juova pitkäikäinen rotu." Sil käänsi sivua. "Ihmissusi, täyden kuunaikaan muuttuu hallitsemattomaksi verta syöväksi pedoksi, joka levittää tautia." Sil käänsi seuraavan sivun. "Sitten vielä lohikäärmeet. En ole päässyt pitkälle, mutta he omaavat humaanisen illuusiomuodon ja ovat uljaita." Sil sanoi ja hymyili kuvaa katsoessaan. "Eihän tämä kirja kata kaikkea, mutta haltijat olivat kai seuraavaksi." Sil totesi ja käänsi päänsä miestä kohden.
Mori
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Syys 2015, 18:39

Sil oli ajattelut pitää tauon kirjasta lukemisesta luettuaan vain puoli sivua, johon aavekoira kevyesti hymähti ehkä hieman huvittuneena. Mutta eihän naista voinnut syyttää lukutaidottomuudesta ja no Kalman kohdalla lukutaito tuli hänen ihmiskehon mukana. Ei hän ollut koskaan erityisesti opetellut.
"Voin minä joitakin neuvoja heittää?" Kalma kysyi hymyillen kun Sil ystävällisesti sanoi että halusi itse opiskella ja olla ylpeä saavutuksistaan. Kyllä Kalma sen ymmärsi, mutta pienellä avulla ja neuvoilla se voisi olla helpompaa.
"Olen täällä kuitenkin iltaan asti ennenkuin lähden." Kalma totesi vielä perään. Hän tosiaan olisi täällä aina iltaan asti istumassa ja odottamassa pimeään. Sitten hän lähtisi kotiinsa Silin antamien tulijaisten kanssa. Ehkä hän tulisi taas joku päivä takaisin, mutta ei heti. Hänen olisi hoidettava omia velvollisuuksiaan työnsä kanssa jälleen kerran. Niin rasittavaa kuin se olikin. Häntä ei olisi enään kiinnostanut pätkääkään palvella ihmisiä, mutta perhe ja ystävät pitivät häntä kiinni työssä ja viha rakkaus suhteessa ihmisten puoleen tässä sodassa. Puolueettomana olisi vain niin paljon helpompaa.
"No siihen nimitykseen on tottunut kun ihmisten keskellä asuu." Kalma kertoi Silille. Ihmisten puolella ei aina ollut niin herkkua kerta olivat niin rasistisia taruolentoja kohtaan. "Mutta kiitos. on tosiaan mukava kuulla välillä ystävällisiäkin sanoja meistä kummajaisista." Kalma tokaisi hymyillen Silille vielä perään, mutta kohautti sitten kulmiaan kun Sil kertoi ystävästään joka oli puoli lohikäärme, joka ei satuttaisi ketään ikinä koskaan. Kuulosti aivan tutulta ihmissudelta, jonka hänkin tunsi.
"No en uskonut että ystävä piiriisi kuuluisi mitään murhaajia." Kalma naurahti. Sitä oli vaikea uskoa Silistä kun niin herttainen nuori nainen oli. Ehkä hieman naiivi jossakin tapauksissa, mutta ei Kalma laskenut sitä huonoksi asiaksi kerta itsekin omasi sellaisen piirteen.. ehkä jopa pahempana. Hän luotti liian herkästi.

"Et osaa?" Kalma kysyi hieman yllättyneenä kun Sil sanoi ettei osannut kirjoittaa, mutta harjoitteli lukemaan. "Sil.. kai sinä tiesit että kirjoittaminen ja lukeminen kulkevat käsikädessä?" Kalma kysyi hieman toruvasti, mutta kävi lisäämään. "Jos osaat kirjoittaa, osaat myös lukea.. ja no kirjoittamisesta on helpompi oppia kuin lukemaan." Kalma selitti Silille lähinnä sen tiedon mitä hänellä oli Jackin vanhasta pääkopasta. Olihan se mies koulut käynnyt. Ei Kalma.
"Hae jotakin paperia ja muutama kynä niin voi opastaa sinua hieman." Kalma sanoi aurinkoisesti hymyillen tarjoutuen nyt näin yhden päivän ajaksi opettamaan jalkapuolta naista. Ehkä se auttaisi naista eteenpäin.
Sil kävi myös kertomaan mitä oli kirjastaan oppinut, tai no sen mitä oli ehtinyt oppimaan ja lukemaan. Varsin perustietoa tosiaankin.
"Hyvin olet opiskellut. Haltiat.. ovat myös ylpeää sakkia ja jopa ylimielistä alhaisempiaan kohtaan." Kalma kertoi hymähtäen mitä itse oli kokenut ja kohdannut haltoiden kanssa. Tietenkin haltiat olivat yhtä ystävällisiä kuin ihmisetkin, mutta jotkut olivat sokean ylimielisiä.
"Eikö siellä ole aaveista mitään?" Kalma kävi kysymään Sililtä. "Voit lukea minulle siintä jotakin." Kalma totesi hymyillen.
suskari
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja Mori » 27 Syys 2015, 19:00

Silin kasvoille nousi pieni häpeän puna. "Niin... En minä ole... Sain vain opetusta hieman veljieni kautta..." hän vastasi tunnollisesti. Kalma ehdottikin hakemaan paperia ja hiiltä tai jonkin näköistä mustetta, jolla voisi alkaa raapustelemaan aakkosia paperiin. Sil nousi hitaasti ylös ja otti keppinsä ja tallusteli sitten hakemaan tarvikkeita. Hän oli ottanut hiilen ja papereita. Ne sylissään hän istui takaisin Kalman viereen jääden kuuntelemaan miehen sanomisia. Hyvin hän oli oppinut, ainakin perusasiat. Kalma sanoi haltijoiden olevan ylimielisiä. Sil nyökkäsi siihen. Hän tietysti sisäisti sen, mutta kuten Kalma sanoi, eivät kaikki olleet. Ei yleistyksiä kannattanut aina tehdä. Juttu jatkui, kunnes mies huomautti aaveista. Puhuttiinko kirjoissa aaveista. Sil avasi kirjan sisällysluettelon ja silmäili rotujen nimiä hitaasti. Hän katsoi sivun ja pläräsi kirjan auki siitä. "Aaaveet... Aineettomia... Kuolleita.." Sil poimi sanoja, jotka olivat helppo lausua kuten myös lukea. "Tämä on vain alle sivun pituinen." hän näytti kirjan sivua aj sen tesktiä ja ojensi kirjan Kalmalle.
Hän tunsi taas pienen häpeän punan nousevan kasvoilleen. Ääneen hän oli vielä kaksi kertaa hitaampi lukija. Tuntui siis hyvin nöyryyttävältä lukea hitaasti, mikä myös loi naisen mieleen vain ajatuksen kömpelyydestä ja sitä rataa. Hän ei halunnut olla enää sellainen. "Neuvoja voit aina antaa lukemiseen." Sil huomautti hyvillä mielin. Hän otti hiilen käteensä ja paperin toiseen. Kirjan hän asetti paperin alle. "Aloitanko aakkosista?" hän kysyi ihan totuuden mukaisesti. Yleensä sillä lailla alettiin harjoittelemaan kirjoittamista. Eikä Sil kehunut omaa käsialaansa. Käsiala oli hänelle vaikea, mutta kyllä hän pystyi raapustamaan hiilellä jotakin selkeää.

"Eikö sinua väsytä? Eikö olisi parempi nukkua, kerta päivä ei näytä olevan sinun valveilla olo aikaasi?" Sil kysyi kun raapusteli Kalman neuvojen mukaisesti jotakin paperille. Hän laski hiilen lopulta paperille odottamaan ja vilkaisi Kalmaa. "Muutenkin eilinen oli sinun osaltasi rankempi." hän perusteli sanomisiaan. Eihän kotiin paluusta tulisi mitään, jos ei olisi nukkunut tarpeeksi. Uni oli tietenkin tärkeää, eikä pelkkää huvia.
Mori
 

Re: Not you!

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Syys 2015, 19:30

Sil sanoi että oli ottanut oppia veljensä kautta ja lähti sitten hakemaan paperia, sekä jotakin millä saisi jälkeä paperiin kirjoittamisen kannalta. Pain nainen palasikin sylissään paperia ja kaksi hiileä, jolla voisi paperiin piirustella kirjaimia. Näiden kanssa Sil istahti miehen viereen ja kävi Kalman pyynnöstä etsimään tietoa aaveista. Vain siksi että Kalmaa kiinnosti kovin tietää millaista puppua sinnekin oli heitetty heistä. Silistä tosin ei ollut lukemaan asiatekstiä hänelle, nainen vain luki muutaman sanan ja tyrkkäsi kirjan aavekoiralle itselleen. Kalma katsoi sivua ja sitten Siliä, joka näytti häpeävän ettei pystynyt lukemaan sitä puolikasta sivua.
"Ei se mitään, kyllä sinä joskus luet." Kalma sanoi hymyillen ja kävi itse sitten lukemaan ääneen mitä kirjassa kerrottiin aaveista. "Kummitus, aave tai haamu on uskomuksen mukaan ihmisen tai eläimen kuollut sielu, joka on jäännyt kummittelemaan maan päälle. Useimpia syitä tähän ovat tekemättömäksi jäännyt tehtävä tai rangaistuksesta kärsiminen. Aaveet ovat aineettomia ja heihin ei voi koskea fyysisesti, eikä aina edes nähdä fyysisessa olemuksessaan vaan useat aaveet liikuttelevat esineitä näyttämättä itseään." Kalma luki ääneen Silille ja ojensi sitten kirjan takaisin naiselle. "Tuohon olisi voinnut lisätä että aaveet osaavat riivata elävien kehoja." Kalma pohti ääneen, mutta katsoi Siliä joka otti meilellään tarjouksen vastaan muutamasta oppimiseen kuuluvasta vinkistä. Kalma nyökkäsi pienesti. Kalma otti eteensä paperin ja piti jalkaansa sen takana pitääkseen paperin edes jollakin alustan tapaisella. Sil kysyi opettelevatko he aakkosia. Kalma nyökkäsi tähän ja piirsi paperille mahdollisimman selvän ison A-kirjaimen ja viereen pienen a:n.
"Siinä, teet näitä puoleen sivuun asti." Kalma kertoi ja antoi paperinsa nyt Silin käyttöön. "Tee vain rauhassa. Yritä saada mahdollisimman samanlainen tehtyä." Kalma selitti Silille. Naisen pitäisi opetella ensin miten jokainen aakkonen kirjoitetaan ennenkuin alkaisi mitään sanoja edes tekemään. Kun Sil oli saannut A-kirjaimen tehtyä piirsi Kalma paperillensa seuraavan kirjaimen, joka oli B niin pienenä kuin suurena.
"Säästä myös paperit, voit opetella niiden avulla itsekseen.. vaikka se niin tylsältä kuulostaa, mutta ajan kanssa varmasti opit tunnistamaan kirjaimet ilman mallia." Kalma selitteli Silille tuon tehdessä työtä.. ja no Kalman haukotellessa vieressä. Johon Sil puuttuikin kysymyksellään.
"Hieman." Kalma hymähti väsyneen näköisenä Silin kehottaessa aavekoiraa käymään nukkumaan. "Ehkä niin, mutta teen sinulle aakkoset loppuun että voit itse opetella." Kalma sanoi ja piirsi vielä viimeiset aakkoset paperille Silin tehdessä työtä perässä.
"Hyvä on minä käyn maate... mutta herättyäni äitisi voi katsoa käteni." Kalma sanoi ja muuttui koiraksi Silin silmien edessä ja no käpertyi siihen naisen viereen, josta kohta kuuluikin vain tuhinaa koiran nukkuessa.

Luvon.. Luvon oli herännyt ja Silin äidin työntämänä saapui Silin luokse katsoen naisen vieressä makaavaa koiraa. "Huomenta.. otitko koiran sitten itsellesi?" Haltia mies kysyi.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron