Kirjoittaja Mori » 01 Syys 2015, 16:24
Tietenkään Kalma ei halunnut vedota siihen, että puolustelisi millään lailla Jackiä, sillä heidän tavatessaan toisensa olisi meno hyvin veristä Sil ymmärsi sen, kun Kalma oli kertonut rivannensa miehen. Tietysti Jack pitäisi sellaisia tunteita kostonsa tähden. Tuhoisi miehen ja Sil oli yhtä lailla samassa asemassa nyt. Sil puristi käsiään housuihinsa. Hän tuijotti niitä hieman kalpeana. Sattui se häntäkin. Hän tiesi tehneensä väärin, mutta jotenkin se kaikki padottu suru ja kateus oli saanut naisesta vallan. "Olen hirveä..." hän totesi, kun Kalma myöntyi siihen, ettei hänen päätöksensä ollut mikään paras. Jättämisen tunne oli hänellekin tuttu. Kun maailma jätti taakseen. Sil veti rauhallisesti henkeä keuhkoihinsa. Hän ei saisi hautautua siihen. Hänen olisi sovittava asiat, mutta hänen täytyi tulla vahvemmaksi. Hänen täytyi oppia kohtaamana omat ongelmansa.
Kalma lohdutti, ettei hänen tarvinnut ajatella Jackin kohtaloa. Sil värähti hieman. Miten niin ei? "Miksi ei?" hän kysyi hitaasti, vähän epävarmasti. Kokiko Kalma hänen vain olevan hyödytön tähän kaikkeen kun pyysi häntä ystävällisesti pysymään poissa tieltä. Kalma selvensi, että koko sotku oli alkujaan hänen. "Niin, mutta minä menin pahentamaan sitä." Sil sanoi, jolloin hänen isänsä rykäisi. "Se oli meid'n painostuksemme syytä, joten osasyy oli myös meidän." isä sanoi harkitsevasti ja hymähti siihen rennosti. Sil ymmärsi isänsä kannan. Siitähän se oli lähtenyt. Hänen perheensä vihasta ja siitä, että hän pelkäsi sitä. Ei hänen pitänyt ketään tossun alla. Hän oli itse sellaisen alla, mutta se oli vain tämän ympärillä vallitsevan maailman tossu, jonka alle hän oli rutistunut.
Sil hengähti. "Voin luvata sinulle, etten tule tiellesi. Mutta en pysty lupaamaan, etteikö Jack joskus löydä meitä.... Enkä silloin peräänny omassa kannassani asian suhteen, joka minun on korjattava hänen kanssaan." Sil tarkoitti tietysti, että hän halusi vain neutralisoida hänen ja Jackin välit. Tehdä heistä tuntemattomia toisilleen taas. Heidän ei tarvinnut palata enää ystävyyden rajalle. He voisivat olla yhtä hyvin tuntemattomia toisilleen. Sil vain tahtoi, ettei Jack satuttaisi hänen perhettään saatika niitä, jotka olivat vielä Jackin lähellä. "M-meidän on suojeltava Liluthia!" Sil henkäisi ja katsoi Kalmaa. "En tietenkään tarkoita sitä, että hänen luokseen pitäisi kiiruhtaa, mutta hän saattaa olla Jackin vihan purkamisen välineenä! Hän voi satuttaa Liluthia!" Sil sanoi ja puristi käsiään entistä enemmän. Hän värisi, mutta ei antanut yhdenkään kyyneleen enää tippua silmistään. Enemmänkin hänen kasvoilleen ilmestyi sellainen sinnikän ja päätäväinen ilme.
Sil kohotti katseensa Kalmaan määrätietoisesti. "Minä halua tulla vahvemmaksi ja haluan muuttaa itseäni. En halua olla kenenkään tiellä enää." Sil totesi.