Kirjoittaja suskari » 20 Syys 2015, 18:47
Kalma, Jack
Sil teki selväksi että aikoisi puuttua tapahtumiin jos jotakin pahaa tulisi tapahtumaan ja no kieltämättä suunnitelma oli vielä varsin riskialtis, mutta muuta ei ollut. Ainakaan sellaista, joka olisi turvannut jokaisen turvallisuuden siltä hullulta.
"Sillä ei ole merkitystä, kerta ette enää ole väleissä muutenkaan. Tärkeintä on ettei hän saa tietää perheesi olin paikkaa." Kalma tokaisi kun Sil meni huomauttamaan että nyt he kaksi paljastuisivat Jackille. Sillä ei ollut enää merkitystä kerta Sil ei selvästikkään halunnut olla väleissä sen miehen kanssa ja no Kalma, sekä Jack muutenkin valmiiksi vihasivat toisiaan.
"Voit aina ehdottaa parempaa jos keksit." Kalma tokaisi hymähtäen kun Sil toi mielipiteensä hänen suunnitelmastaan. Hän ei keksinyt parempaa, sillä kylässä suoraan taistelemeninen saisi vain vartijat kimppuunsa ja Kalma oli sitä kautta suoraan teloitus lavalla pää edellä mentynä. Jackia kun suojeli itse prinsessa, jonka arvovallan kanssa aavekoiralla ollut mitään sanomista.
"No menen katsomaan onko hän kotona ylipäätänsä. Sinä pysyt käskemässäni paikalla." Sitten Kalma vain johdattaisi miehen suoraan ansaan, kuten Haul oli tehnyt hänelle. Sääli vain ettei miestä tapettaisi.. ehkä muutama isku kivellä kalloon olisi hyvä ajatus. Rauhoittuisi mies kummasti.
"Teen sitä ennen kuitenkin joitakin valmisteluja." Kalma lisäsi vielä kiertäen suunnitelmaansa itsekseen mielessään. Sen oli pakko onnistua tai he kummatkin olisivat pulassa kun Jack räjähtäisi täyteen raivoonsa petomuodossaan.
"Eikä sinun tarvitse tulla esille jos jokin menee pieleen." Kalma tokaisi vielä kun Sil epäili suunnitelmaa ja sen toimivuutta. Eihän se varma ollut, mutta mikään ei ollut varmaa tässä maailmassa. Kalma ei ollut edes varma lähtisikö mies hippa leikkiin hänen kanssaan.
"Enen, lupaan etten menetä sitä." Kalma sanoi hymyillen, vaikkei voisikaan luvata sitä että ottaisi osumaa. Jackin petomuoto oli kuitenkin iso ja kookas, sekä lähitaistelussa tuon nopeudessa ei ollut mitään vikaa, vaikkei liikkumis nopeudessa häntä voittanutkaan. Sil ojensi kätensä aavekoiran suuntaan ja Kalma tarttui siihen omallaan puristaen kevyesti päästäen sitten irti.
"Älä sinä siintä huolta kaiva, olen niin usein saannut turpiini että pikku haavat enään missään tunnu!" Kalma naurahti muka lohduttavasti ja käänsi sitten naiselle selkänsä nostaakseen Silin reppariinsa. Sil saattoi pystyä kävelemään, mutta metsän maasto oli epätasainen ja hutera, eikä välttämättä soveliain liikkumis alusta toipilaalle.
"Toivottavasti perheesi ei käännä nahkaani ympäri tämän jälkeen.." Kalma mutisi kun lähti liikkeelle nainen selässään.
Kalma johdatti Silin ihmisasutusten lähistöllä olevaan metsään, joka oli suojassa katseilta ja vartijoilta jos meteliä kuulisivat. Kalma laski Silin alas ja käski naisen piiloutua pusikkoon sillä aikaa kun hän kävisi hoitamassa muutaman asian kylän puolella. Kalma käveli muurin läpi aaveena ja jolkotteli määrätietoisesti haluamaansa suuntaan. Kalma pysähtyi talon kohdalle, jossa muuttui humaaniseksi hiippaillen talon pihalle ja siintä vajaan. Talon omistaja oli metsästäjä, sen aavekoira tiesi sillä kävi usein tervehtimässä miestä ja ostamassa lihoja, koska ne olivat tuoreita ja kauppias oli ystävällinen jopa friikeille. Kalma tiirikoi vajan oven auki terävällä kynnellään ja astui sisälle etsien katseellaan haluamaansa. Kalma etsi käsiinsä köyttä ja muutaman ketunraudan joissa oli sahalaitaiset "leuat". Ne olivat tarpeeksi isot että Jackin jalka mahtuisi niihin petomuotonakin. Tämän jälkeen Kalma palasi Silin luokse, tai pikemminkin ilmestyi siihen paikalle kantamustensa kanssa.
"Pidä sinä tuo ja anna se kun annan luvan." Kalma sanoi kun oli heittänyt köyden Silin käsiin. Kalma meni itse kauemmas ja asetti varoen maastoon neljä ketunrautaa, jotka kiinnitti tiukasti maahan kiinni. Jos tuo pidättelisi sitä petoa niin ei mikään. Jack oli Silin mukaan kuitenkin loukkaantunut jo valmiiksi, joten osuma terveeseen jalkaan olisi tervetullut. Silloin sen pedon tasapaino olisi mennyttä.
"Minä menen nyt, pysy täällä hiljaa." Kalma sanoi hiljaa ja katosi uudestaan paikalta.
Jack oli kotonaan, valveilla kuitenkin epätavallisesti, ryystäen kahvia kupuunsa kovin väsyneen näköisenä pöydän äärellä. Ne painajaiset olivat palanneet takaisin, vaikka Silin hengissä oleminen olikin jo miehen tiedossa niin se ei enään ollut mikään lohtu. Sil oli hylännyt hänet, kuten kaikki tekivät hänen ympärillään.. vain Haul osoitti uskollisuutta. Tosin siihen taisi olla syynsä. He olivat niin samanlaisia. Kuitenkin Jack tunsi tällä hetkellä jopa alkeellista kaipuuta takaisin Shaelin orjaksi. Siellä hän oli sentään saannut nukkua, kiitos sen kynttilän, ja no hänen ei tarvinnut miettiä itseään. Hän toimi vain miten se eukko halusi ilman murheita.
"Jack.." Kuului tuttu ääni miehen viereltä, joka säpsähti pahanpäiväisesti ja kääntyi vierellään seisovaan aavekoiraa kohden nousten seisomaan pöytää vasten nojaten. Jack kävi katseellaan läpi aavekoiraa ja pysähtyi katsomaan tuon pimeydessä hohtavaa punaista silmää.
"....Sinustahan röyhkeä on tullut, tai tyhmän rohkea." Jack murahti ja tiesi kyllä mitä aavekoira oli tullut haluamaan: hänen henkeään. Kalma taas tuijotti Jackia pitkän aikaa varsin hiljaisena nähdessään miehen edessään naisena ja kovin laihan näköisenä. Sil oli tosiaan puhunut totta kirouksesta.
"Ja sinä vaihtanut sukupuolta näemmä." Kalma pyrskähti pidellen nauruaan kasvoillaan olevasta leveästä virneestä huolimatta. Tästä kun Black kuulisi! Tai koko kylä~ Tästä tulisi oikein hauskaa! Jackin kasvoilla oleva kärttyinen katse kaventui entisestään. "Mutta tiedät miksi tulin." Kalma sanoi ja sai Jackin naurahtamaan ja jopa epäröimään. Tosin mitä hän menettäisi? Henkensä? Pieni hinta tästä helvetistä. Kuolema toisi sille rauhan ja paras tapa lähteä olisi viedä tuo koira mukana.
"Ajattelitko keskellä kylää painia vai?" Jack kysyi ja kurottautui kävelykeppiinsä nilkuttaen hakemaan aseensa. "Isäntäsi ei pitäisi." Jack lisäsi asettaen asevyönsä paikoilleen.
"Ei, metsässä.. en jaksa leikkiä hippaa enää kanssasi." Kalma tokaisi hieman itsekin ärtyen kun puheeksi tuli Black, jota Jack pilkkasi. Jack vilkasi aavekoiran suuntaan ja nyökkäsi hiljaa oranssin punaiset silmät hohtaen hämärässä. Kalma katosi tämän jälkeen ja niin katosi Jackin liikkuen aavekoiran mukana aina kylän ulkopuolelle.. tuntien itsensä jo nyt väsyneeksi. Mies huohotti jo nyt raskaasti. Kalma katsoi Jackia silmäillen ja syöksähti miestä.. naista kohden terävät kynnet esillä valmiina iskemään Jackia suoraan kasvoihin. Jack virnisti väsyneenä ja iski kädessään olevalla kepillä aavekoiraa sääriluuhun. Kalma parahti ja perääntyi kinkaten jalkaansa.
"Ei noin helpolla.." Jack mutisi ja syöksähti puolestaan Kalman kimppuun, joka teleporttasi ja Jack oli perässä yhtä nopeasti seuraten aavekoiraa yrittäen päästä milloin mistäkin viiltämään aavekoiraa kun lähelle pääsi. Kalma ilmestyi hieman hengästyneenä Silin kanssa sovitulle paikalle ja Jack oli yhtälailla perässä. Tosin Kalman yllätykseksi Jack oli vaihtanut muotonsa ja iski Kalman helposti maahan. Kalma henkäisi kivusta ja pyörähti pois alta ennenkuin olisi joutunut kynsien käsittelyyn. Kalma katsoi nopeasti paikkoja jonne oli asettanut raudat. Hänen olisi pakko houkutella tuo peto niiden luokse. Kalma teleporttasi uudestaan Jackin selkäpuolelle ja huomasi vanhan arpeutumaan päin olevan haavan ja iski voimalla nyrkkinsä siihen. Jack huusi ja yritti repiä Kalman pois selästään, mutta Kalma oli jo maassa seisomassa rautojen takana. Jack kääntyi muristen aavekoiraa kohden ja mitään varomatta kävinelinkontin ja hyökkäsi Kalmaa kohden. Sitten olikin vain tuskan huutoa kun Jack oli astunut kädellään raudan päälle ja oli siinä nyt ansassa kuin eläin kiroten suureen ääneen aavekoiraa.
"NYT!" Kalma huusi puskissa olevalle Silille, ojentaen kätensä ottaakseen kiinni köydestä. Jack iski väliin ja Kalma vain tunsi kuinka terävät kynnet laikkasivat hänen kättään kuin kuuma veitsi voita. Kalma perääntyi ja kirosi pidellen kättään katsellen kuinka Jack tempoi raudassa kiinni.
"Heitä se!" Kalma huusi metelin läpi.