Not you!


Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Elo 30, 2015 1:05

Re: Not you!

Kiri nousi tuoliltaan Luvonin pyynnöstä ja lähti työntämään haltiaa sisälle taloon Silin äidin liittyessä mukaan. Luvon työnnettiin sänkynsä luokse, jossa Kiri auttoi haltian sängyn reunalle istumaan jääden tukemaan haltiaa ettei kaatuisi. Silin äiti alkoi sitten varoen ottamaan haavan ympärillä olevia siteitä pois ja lopuksi sen pienen tupon pois haavan päältä suojaamasta. Se oli jälleen hieman verestä tahriutunut, mutta ei mitään vakavaa. Sitten vanhempi nainen kävi putsaamaan haavaa lämpimällä suolavedellä, joka oli Luvonille täyttä tuskaa. Mies kiristeli hampaitaan ja puristi kädessään käsissään olevaa peittoa. Onneksi Silin äiti oli nopea ja tarkka toimissaan, joten kivulian osuus oli nopeasti ohi. Kiri puolestaan auttoi Luvonin sänkyyn makaamaan, jokei ei ollut kivutonta kun liikkuminen oli haltialle muutenkin tällä hetkellä täysi mahdottomuus. Mies irvisteli kivusta kun Kiri laski häntä auttaen selästä tukien varovasti alas sänkyyn makaamaan. Luvon makasi siinä hetken aikaa hieman vaikean näköisesti hengittäen, kunnes uskalsi rentouttaa lihaksensa ja lepuuttaa itsensä.
"Kiitos paljon.. pärjään varmasti tästä." Luvon sanoi pienesti hymyillen ja veti peiton ylitsensä jääden vain siihen makaamaan.

Sil nousi ylös maasta ja käveli änkyttäen, sekä epäröiden kertomaan mitä oli tapahtunut. Tai siis miksi perhe oli täällä keskellä metsää vanhassa talossa asumassa. Sil kertoi että hän ja naisen koko perhe olivat täällä piilossa eräältä mieheltä. Sil ja tämä mies olivat olleet ystäviä, mutta sitten heidän välilleen oli syntynyt riitaa ja mies oli koko perheen perässä.
"Hän ei... kuulosta kovin ystävälliseltä." Kalma tokaisi tähän tarkoittaen Silin ja tämän miehen ystävyys suhdetta, joka oli katkennut yhden virheen tähden.
"Etkö voi pyytää anteeksi häneltä?" Kalma kysyi perään päätään kallistaen. Oli hassua että joku suuttuisi näin pahasti että Silin olisi pitänyt kadota oman että perheensä turvallisuuden tähden. Millainen hirviö lie olikaan näiden ihmisten perässä? Kalma seurasi sivusta kuinka Sil sitten kääntyi keppinsä kanssa ja auttoi kovin vaatimattomasti veljiään tyhjentämään pöytää yhden kannun voimalla. Hänkin olisi ehkä voinnut auttaa, mutta ei uskaltanut paljastaa humaanista muotoaan. Ei vielä, ei tässä tilanteessa. Kalma siis kääntyi ja jolkotteli juoma kipollensa juoden muutaman hassun kulauksen kipostaan ja lopulta vain jäi sinne ulos.. kerta Silkin tuli ulos ja meni naisen luokse istumaan. Sil pyysi ettei hän kertoisi kenellekkään, hän ei saisi kertoa kenellekkään tai se mies tulisi ja tappaisi kaikki. Jokaisen ilman mitään myötätuntoa.
"Ei hätää, olen hiljaa." Kalma sanoi häntäänsä heiluttaen. Hän oli koira, ei hän valehdellut itsekkäistä syistä tai edes nähnyt syytä miksi olisi mennyt kertomaan Silin ja tuon perheen piilopaikan sijaintia. Nämä olivat niin kilttejä hänelle. Kalma säikähti siinä missä Silkin hieman taakse hiippaillutta Kiriä, joka lohdutti siskoaan ettei se mies tulisi tänne. Silin perhe olisi naisen tukena. Sil laski kätensä koiran turkille.
"Voinko minä olla mitenkään avuksi?" Kalma kysyi katsoen Kiriä ja sitten Siliä, joka pyysi hiljaa anteeksi joltakin. Kalma painoi korviaan alas niskaansa vasten pahoillaan olevan näköisenä ja kurotti päätään viltin taakse piiloutunutta naista ja lipasi muutaman kerran kielellään naisen kasvoja. Kalma hymyili ja heilutti häntäänsä.
"Kyllä kaikki järjestyy! Kyllä se mies varmasti väsähtää teidän etsimiseen joskus!" Ei kukaan jaksanut ikuisuuksiin vihassaan vellota! Ei näin kiltin naisen tähden.
"Sitä paitsi jos hän tulee minun aikanani niin puren häneltä pallit irti!" Kalma naurahti ilmoitustaan kovin rohkaisevalla äänellä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Elo 30, 2015 1:22

Re: Not you!

Sil kuutenli koiraa, joka vakuutteli, ettei Jack tulisi. Kyllä tuok joksus väsähtäisi. Niin Silkin toivoi. "Olen pyytänyt anteeksi, mutta... Satutin häntä enemmän.. Hän oli menettä nyt jo kaiken ja minä..." Sil katsoi omia käsiään, jotkä tärisivät hieman. "Hän päästi minut lähemmäs ja minä petin hänet... En vain... Halunnut hänen kärsivän. En halunnut hänet näkeävn omia kasvojani... En kestänyt enää...En vain." Sil hautasi kasvonsa täriseviin käsiinsä. Kalman onnistui niistä huolimatta nuolaista häntä lempeästi poskelle. Pellavapää katsoi koiraa kiitollisena lohdutuksesta. Hän tiesi, ettei hän saanut vajota tähän tilaan, joten hän nielaisi ongelmansa. Kalma lisäsi siihen, että puraisi pallit irti jos mies yrittäisi hänen aikanaan paikalle. Sil ei voinut muuta kuin pärskähtää ja nauraa sille täysilä. Sitten hän vakavoitui ja katsoi Kalma. "Tuossa koiran kehossa sinusta ei taida olla edes sitä tekemään..." Sil totesi pahoittelevasti.
Hän hymyili pienesti. "En saa anteeksi... Emme me enää ole ystäviä... Mutta minkäs sille voi, kun itse tuhosi kaiken." hän tuumasi alakuloisesti. Kiri rykäisi siihen. "Aika mennä sisään Sil... Jalkasi pitää voidella, olet ollut niiden päällä koko päivän. Ne varmasti hiertävät." isoveli tiedusteli ja osoitti proteeseja. Sil nousi kepin varassa ylös ja katsoi Kalmaa. "Kiitos. Kalma." Sil sanoi. Kiri vilkaisi koiraan. "Anteeksi, emme voi ottaa sinua sisään, siellä on jo niin ahdasta muutenkin." Kiri sanoi pahoittelevasti, sillä yksi vuode oli varattu Luvonille ja yksi Silille. Joten yksi isoveljistä sai yöpyä sohvalla, mutta tilaa oli melko vähän, joten perheen täytyi yrittää sulloa itsensä jotenkin vuoteisiin. Äiti ja isä jakoivat toisen pari sängyistä ja kaksi kolmesta veljestä jakoivat toisen.

"Hei, hei, toivottavasti näemme taas." Sil sanoi Kalmalle, ennen kuin ovi meni kiinni. Kiri toi naisen sohvalle, jossa proteesit otettiin irti ja side harsot irroitettiin. Silin äiti katsoi arpeutumaa ja hieroi siihen hieman rasvaa ja hieroi toista jalkaa. "Sinun olisi parasta antaa jaloillesi hetken rentouminen. Rasitat niitä tätä nykyään aivan liikaa." äiti varoitteli tytärtään, kun hän hieroi Silin jalkaa kunnolla. Sil itse vain irvisteli äitinsä hieromisen käsittelyssä ja puri hammasta. Toimen piteen loputtua hän saattoi henghätää. "En halua, minun on vahvistuttava." Sil vastasi ja katsoi vilpittömästi äitiään.
Äiti huokaisi ja käski vain viedä nainen omaan petiinsä. Tällä kertaa Erik otti siskonsa syliinsä ja vei vuoteeseen. Sil valvoi vielä hetken, ennen kuin asettui nukkumaan. Tosin kesken yön hän heräsi johonin.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Elo 30, 2015 1:47

Re: Not you!

Sil kertoi että oli yrittänyt pyytää anteeksi, mutta oli vain satuttanut miestä pahemmin. Miestä joka oli menettänyt jo kaiken ja Sil oli mennyt pettämään miehen juuri kun mies oli päästänyt naisen lähelle itseään. Kalma ei oikein osannut sanoa tähän mitään, sillä toisaalta ymmärsi miehen kannan ja toisaalta ymmärsi myös Silin kannan. Nainen ei ollut enää jaksanut miestä ja päättänyt jättää tuon, vaikka se miestä sattuikin. Sil ei halunnut nähdä miehen kärsivän enempää.
"Kyllä kaikki selviää, aika parantaa isotkin haavat." Kalma sanoi hymyillen ja hieman naurahti naisen pyrskähdykselle koiran uhmakkuudesta purra miehen pallit irti jos tänne astuisi hänen aikanaan. Sil kuitenkin pahoitteli ettei koirasta ollut ehkä sellaista tekemään. Ehkä ei, ehkä kyllä.. hän oli nopea jaloistaan.
"Koita kysyä kun hän rauhoittuu?" Kalma ehdotti Silille anteeksi pyynnöstä. Kun mies olisi hieman rauhoittunut niin vähintään silloin olisi hyvä heti kysyä sitä. Ei saannut lannistua! Kiri puuttui koiran ja Silin keskusteluun pyytäen Silin sisään hoitamaan jalkansa. Sil nousi ja niin nousi koirakin ollen tulossa Silin perässä sisälle, mutta Kiri vilkaisi koiraa sanoen ettei sisälle mahtuisi enempää. Kalman iloinen häntä putosi ja se vain katsoi kuinka Sil veljensä kanssa katosi sisälle. Kalma jäi hetkeksi oven taakse seisomaan, kunnes kääntyi ja katosi yön selkään varjon lailla.

***

Kalma oli odottanut seuraavaan iltaan, aurinko oli jo laskeutunut ajat sitten ja oli pimeää. Kalman oli käymässä metsällä ja päättänyt poikeata sen mukavan perheen luona kerta talo olisi siinä matkalla. Tosin nyt mies ei ollut koiramuodossaan vaan astui pihalle humaanisessa muodossaan katsellen ympärillensä. Oli hiljaista, eikä ulkona näyttänyt olevan ketään.. sisältä kuului puhetta ja Kalma mukavasti hymyillen käveli ovelle koputtaen siihen ja astui hieman taaemmas. Hän ei ollut sulkenut toista silmäänsä vaan se hohti punaisena pimeydessä tehden ehkä tummasta miehen siluetista pimeydessä asteen tai kaksi pelottavamman. Kyllä perhe varmasti kuuntelisi jos hän hieman selittäisi.. he eivät olleet pahoja.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Elo 30, 2015 5:06

Re: Not you!

Seuraava päivä meni ommellessa äidin kanssa ja pestessä siteitä ja vaatteita. Miehet olivat keräämässä poltto muita ja metsästämässä. Sil itse ei kokenut mitenkään päivää muista poikkeavaksi, mutta illan suussa sen tuntui kaikki muuttuvan. Illalla perhe oli vähän hujan hajan talossa. Äiti hoiti Luvonia, veljekset pelasivat kortti ja isä katseli sitä. Tuomaroi oikeastaan ja antoi vinkkejä.
Sil taas istui tuolilla ja ompeli nappeja paikoilleen vaatteisiin, jotka olivat menneet rikki ja kaipasivat uutta uskoa ylleen. Yllättäen kuului koputus ja Sil nousi lähes heti ylös. Hän tunsi pienen kylmän väreen. Erik nousi ja asteli kohti ovea, mutta Sil esti sen ja piti veljensä kädestä kiinni anovasti. Ei! Jos siellä olisi Jack kaikki olisi mennyttä. Erik rauhoitteli siliä ja tarttui oven kahvaan.

Mitä suttten oven takaa paljastui olivat eriväriset silmät. Se oli kuik suoraan painajaisesta. Jäätävän sininen ja punainen silmä katsoi Erikiä ja Siliä. Naisparan silmät suurenivat pelosta hän liikahti ja yritti tönäistä miehen kauemmas. "Mene pois! Älä tule! Et saa!" hän huudahti itkun partaalla. Hän ei halunnut menettää ketään. Hän ei halunnut sitä. Erik nappasi Silin syliinsä ja suojasi tuota hänen kehollaan. "Mitä haluat? Olet tehnyt ja trpeeksi pahaa siskolleni!"
Se oli tosiaan kuin painajaista. Sil sortui vain maahan valittamaan jotakin. "Älä tapa heitä... Jack." Sil nyyhkytti. Hän ei halunnut tätä. Erik tarttui siskoonsa ja yritti työntää tupn isälleen ja paiskata samalla oven kiinni.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Elo 30, 2015 6:14

Re: Not you!

Kalma seisoi oven takaa kärsivällisesti kuunnellen sisältä kuuluvia askelia ja kun oveen lopulta tartuttiin ja avattiin oli Kalma oli jo iloisesti tervehtimässä, mutta miehen ilme vakavoitui kun häntä katsottiin kuin aavetta. Tai no aave Kalma olikin, mutta tässä tilanteessa se ei naurattanut. Kalma näki kauhun ja pelon Kirin ja Silin kasvoilla. Sil yritti työntää veljeään pois ovelta ja toivoi tämän lähtevän ennenkuin sattuisi. Kiri ei kuunnellut siskoaan vaan otti Silin syliinsä. Kalma oli käymässä avaamassa suutaan, mutta Kiri kävi avaamaan omaansa ennen aavekoiraa kysyen mitä mies halusi. Hän oli jo tehnyt tarpeeksi pahaa hänen siskollensa.
"En minä.." Kalma oli aloittamassa kun näki Silin valuvan lattialle ja pyysi ettei Jack vahingoittaisi heitä. Jack!? Oliko se Jack, joka tätä perhettä piinasi!? Ovi käytiin lyömään aavekoiran nenän edestä kiinni ja Kalma yritti ottaa siitä kiinni ettei sitä laitettaisi kiinni. Hänellä oli selitettävää! Kalma sai ovesta viimetingassa kiinni ja piti sitä raollaan auki juuri juuri.
"Lopettakaa se olen minä!" Kalma huusi juuri kun ovi pamahti kiinni ja oli hyvin lähellä ettei aavekoiran sormet jääneet oven väliin. Kalma kokeili oven kahvaa, mutta se löi tyhjää ja ovi oli lukossa. Kalma alkoi lyömään ovea.
"Se olen minä Kalma! Älkää pelätkö.." Kalma pyysi oven toisella puolelta, mutta ei tuntunut saavan vastausta. Kalma huokasi. Tähän sitä joutui kun omasi samanlaisen kehon sen hullun kanssa. Kalma keskittyi hetken aikaa ja sitten mies katosi ilmestyen aivan oven taakse. Ainoa alue, jonka hän oli nähnyt ja tunnisti sen. Muualle hän ei voinnutkaan teleportata. Kalma katsoi täysin peloissaan olevaa perhettä ja yritti avata suutaan selittääkseen kuka oli, vaikka sillä uhalla että saisi nenillensä. Se oli jo liian tuttua hänelle.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Elo 30, 2015 6:24

Re: Not you!

Sil haukkoi ilmaa ja kouristeli hetken isänsä käsillä. Mies oli yhtä paniikissa, kuin hänkin tai enemmänkin tyttärensä terveydestä kuin ovelle tupsahtaneesta miehestä. Sitten kuului pauketta. Sil värähti ja kuuli miehen pyynnön. Sanoen ettei se ollut se joksi he häntä luulivat. Mies sanoi olevansa Kalma se toissa päiväinen koira. Sil lopetti tärinänsä ja käänsi katseensa vain todistaakseen miehen ilmestyvän oven läheisyyteen. Sillä hetkellä Erik, joka oli lähimpänä aikoi käydä miehen kimppuun, kun kaatuikin nokalleen.
Syynä oli Sil. Hän oli ottanut veljensä nilkasta kiinni ja niiskaisi hieman. "Sil!" Erik huusi hieroen kasvojaan. "Mitä sinä teet? Aijotko vieläkin puolustella-"

"Se ei ole hän." Sil sanoi kuin tyhjäksi imetty ruumis. Hän tuijotti Kalmaa kuin transsissa. Miehissä oli samaa, mutta silti erilaista. Tältä mieheltä ei puuttunut toista korvaa, eikä tällä ollut partaa, joka kuuluisi Jackille. Toisekseen tämä mies näytti silmin nähden paljon Jackiltä, mutta Kalman silmät olivat lempeämmät. Erivärisyyksistä huolimatta.
Sil tuijotti Kalmaa, hän halusi ja ei halunnut uskoa. Hän oli valmis vetämään jalastaan tikarin, jos olisi tarve. Hän olis valmis heittämään sen miehen päälle jos tuo valehtelisi ja olisikin vain naamioitunut Jack. "Mikä... Kuka sinä oikeasti olet?" Sil aloitti epäuskoisella äänen sävyllä. Hän nousi hitaasti ylös. Onneks hänellä ei ollut tänään mekkoa vaan housut. Sil piti kättään proteesinsa päällä. Ihan turvan hakuisuuden takia. Miehet nousivat kanssa sekä kiroileva Erik, joka hieroi edelleen kipeää naamansa. Kiitos Silin hän ei päässyt tähän miehee käsiksi. Ainakaan vielä.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Elo 30, 2015 7:07

Re: Not you!

Kalma säpsähti kun yllättäen Erik oli käymässä hänen kimppuunsa nyrkin pystyssä, mutta mies joutuikin tervehtimään lattiaa kuuluvan ryshdyksen saattelemana. Se ei ollut Kalman tekosia vaan Silin, joka nyt oli veljensä päällä joka raivosi Silille tuon lempeydestä sitä miestä kohtaan. Oliko nainen edelleenkin puolustus kannalla sitä miestä kohtaan. Sil pudisti päätään ja sanoi ettei tämä mies ollut se joka perhettä piinasi. Kalma katsoi Siliä ovea vasten kevyesti painautuneena valmiina poistumaan jos tästä tulisi verilöyly yllättäen hänen kannaltaan. Huoneessa kuitenkin oli monta aikuista vahvaa miestä.
"En ole hän.." Kalma toisti Siliä hieman katsoen muita sisällä olijoita käyden jokaisen läpi eriparisella katseellaan. Hän varmasti tiesi ketä tässä pelättiin näin paljon ja no ei syyttä. Jack oli vahva ja kostonhimoinen pirulainen, joka ei helposti jättänyt rauhaan, eikä antanut anteeksi hevillä. Kalma laski katseensa Siliin, joka kysyi mikä tai kuka hän oikeastaan oli. Kalma vastosi naisesta pursuavan epävarmuuden ja sen pelon häntä kohtaan. Kalma veti kasvoillensa ystävällisen hymyn.
"Se sama koira, joka kävi makkaroita pyytämässä." Kalma vastasi Silille hymyillen kun nainen nousi ylös lattialta ja niin teki talon miehetkin. Kalman kasvoilla ollut hymy katosi sen mukana tuntiessaan olonsa harvinaisen uhatuksi.
"Pyysithän minua käymään." Kalma sanoi hieman varovaisena. "Ja no tulin.. ja minun päälle käydään kui murhamiehen." Kalma sanoi hieman vakavmpana ja loukkaantuneena. Kalma tiesi että oli aikanaan tehnyt paljon paljon pahaa, mutta yritti vapautua siitä taakasta. Hän ei enään halunnut olla sellainen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Elo 30, 2015 7:22

Re: Not you!

Kalma kertoi olleensa edelleen se sama koira, joka oli käynyt makkaroita hakemassa. Sil katsoi hetken koiraa ja katsoi miehen sinistä silmää. Hän katsoi sitä etken ja vilkaisi taakseen, jossa miehet olivat päättäneet asettua aloilleen ja istumaan. Kyllä he siitä pääsivät ylös jos tahtoivat. Kalma vetosi hänen pyyntöönsä. Tiestysti koira oli aina tervetullut, nutta ei Sil tätä osannit ennakoida. Sitten Kalma käytti sanoja, jotka kuulostivat aivan Jackin omilta. Kuin olisin kaiken syypää.
Sil nielaisi hieman. "Kai ymmärrät... Ettei tämä viha kohdistu suoranaisesti sinuun... Haluan tietää.. Tai siis... Muistutat hyvin paljon ulkonäöltäsi häntä." hänen ei tarvinnut sanoa ketä. Kyllä Kalmakin sen verran ymmärtäisi mistä oli kyse tai ylipäätä kenestä oli kyse.

Sil pahoitteli hieman äskeistä. He eivät vihanmeet Kalmaa, eivätkä tämän ulkonäköä. Tämä nyt vain sattui muistuttamaan hyvin paljon Jackiä. "Olen pahoillani... Erehdyin ja..." Sil pyysi anteeksi. Kuin hän olisi voinut pyytää sillä tavalla anteeksi Jackiltä. Tämä mies ei kuitenkaan ollut Jack. Kaikki on hyvin.
Miksi miesten piti aina loukkaantua heti miten kaikesta, mikä heidän nenänsä eteen tuli? Asiasta joka ei oikeasti ollut edes millään tavalla yhteydessä tähän mieheen. Ei siis millään tunnetasolla. Olivatko kaikki miehet tällaisia? Naisia?

Luulisi heidän ottavan tunteensa ottavan paremmin haltuun. Sil laskeutui looulta istumaan omalle tuolilleen, jossa oli ollut alkujaan. Hän katsoi Kalmaa hetken ja otti läheltäön tyhjän tuolin ja viittoi miestä istumaan alas. Pitihän sitä nyt kohtelias olla.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Elo 30, 2015 8:11

Re: Not you!

Sil kävi kovasti pahoittelemaan sekaannusta ja ettei kukaan vihannut aavekoiraa ja no Kalma muistutti niin paljon Jackia. Joten ehkä se sekaannus oli ymmärrettävää.
"Ymmärrän toki, ei se mitään.. ja uskon tietäväni kenestä tässä on nyt kyse." Kalma vastasi Silille ja sai vain lisää varmuutta sille että tämän perheen piinaaja oli tosiaan Jack. Kalma sai vain enemmän syytä hoitaa sen miehen nopeasti pois päiviltä, vaikka se saattaisi maksaa hänen henkensä. Mutta koko sotku oli hänen.. ja myös jollakin asteella tämän perheen tuska.
"Tiedän hyvin muistuttavani ulkonäöltä Jack Fisheria. Tässä muodossa, olimme joskus yksi ja sama henkilö." Kalma hymähti lausuen sen kirotun miehen nimen kerta selville oli käynnyt kuka tai mikä se mies oli, jonka Sil oli suututtanut ja pettänyt.
"Ei se mitään.. olen elossa ja ehjänä." Kalma lausui kovin huolettomasti Silille joka vielä pahoitteli erehdystään. Ei se Kalmaa haitannut, oli sitä joskus oltu pahemmassakin pulassa ja ongelmissa. Tämä oli melkoisen pientä ja hän oli ehjänä ilman naarmun naarmua.

Lopulta kaikki kävivät istumaan ja myös Sil, joka eleellisesti pyysi aavekoiraa istumaan heidän seuraansa. Kalma teki työtä käskettyä ja kävi istumaan tuolille Silin viereen katsoen naista eriparisilla silmillään.
"Ehkä minunkin olisi pitänyt aikaisemmin kertoa että omaan humaanisen muodon.. tosin ihmisillä on hieman taipumus reagoida kykyihini laidasta laitaan." Kalma selitti hymyillen ystävällisesti ja pahoitteli ettei ollut kertonut tästä ihmiskehostaan, jonka pystyi ottamaan halutessaan.
"Niin ja tosiaan ajattelin poiketa kerta metsästämässä olin ja no talonne on tässä mukavasti matkan varrella." Kalma selitteli tulemistaan sen lisäksi että Sil oli pyytänyt hänet tänne.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Elo 31, 2015 4:13

Re: Not you!

Kalma sanoi ymmärtävänsä ja sanoi lopulta Jackin nimen, joka sai Sili hieman ihmettelemään, miten mies tiesi kenestä he puhuivat. Oliko Jack antanut maineensa levitä niin paljon, että monikin tiesi hänestä. Jos oli näin, he eivät olisi Kalma kertoi, että he olivat kerran olleet yksi ja sama henkilö, jolloin Silin naama vain venähti. Hän ei voinut uskoa korviaan. "Yksi ja sama henkilö?" hän kysyi vähän peloissaan, vaikka Kalma selitti olevansa siinä ihan kunnossa ja sitä rataa. Sil sai lisää pohdittavaa päähänsä, joka oli muutenkin jo nyt täynnä asioita, joita hänen piti sisäistää. Hän ei selkeästikään tuntenut tätä maailmaa sitten ollenkaan.
Kalma asettui hänen vierelleen kertoen aikomuksistaan vain vierailla heillä, kun niin mukavaksi oli osoittnut. "Olemme pahoillamme tosiaan. Käytöksemme ei ollut kovin kohteliasta." Silin isä totesi ja ojensi kätensä Kalmalle sovintoa tehdäkseen tästä miehen "loukkauksesta". Kalman pahoitellessa myös sitä, ettei ollut kertonut aikaisemmin omasta humaanisesta kehostaan vain antoi aihetta pään pudistuksille. "Kukaan meistä ei osannut nyt toimia oikein, joten se siitä." Kiri totesi sovittelevasti. Hän ojensi myös oman kätensä ja esittäytyi.

"Se on surullista... Kuinka tämä maailma reagoi teihin, tiedättehän." Silin isä totesi näytti hetken vain hierovan parrakasta leukaansa. "Niin, me tulemme aivan toiselta mantereelta. Emme edes tienneet taruolentojen olemassa olosta sitä ennen... Kai se kertoo, että pystymme olemaan hieman avoimempia teitä kohtaan?" Sil totesi ja katsoi Kalmaa silmästä silmään. Hän ei kuitenkaan pystynyt oikein sisäistämään sitä, että tämä mies hänen edessään oli kerran ollut osa Jacki. "Miten?" hän kysyi hieman arasti. "Miten... Siis.. Niin, miten olette olleet yksi ja sama?" hän esitti asiansa hieman arasti, koska asia saattaisi olla hyvinkin henkilökohtainen.
Koko perhe näytti nyt kiinnostuksensa tätä kohtaan, tosin Silin äiti oli melko tiedoton koko kähäkästä. Luvonin huone oli yllättävän suojaava ääniltä, jotka kuuluvat oleskeluhuonesta.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 31, 2015 6:29

Re: Not you!

Kalma pisti merkille Silin pelon kun hän oli maininnut olleensa joskus Jackin kanssa yksi ja sama henkilö. Kalma hymyili Silille rauhoittavasti. "Ei sinun tarvitse pelätä sen tähden." Kalma sanoi kovin rauhallisesti ja lisäsi vielä. "Emme ole enää yhteydessä toisiimme." Vain sen tähden jos kukaan tässä talossa kävisi ajattelemaan että Jack saattaisi jotenkin hänen kauttaan nähdä ja kuulla asioita. Niin ei ollut. He olivat nyt kaksi aivan täysin eri henkilöitä.

Kalma käänsi katsettaan kun vanhempi mies, Silin isä, kääntyi puhuttelemaan aavekoiraa ja pahoitteli kovin heidän jokaisen käytöstä aavekoiraa kohtaan ja ojensi kätensä Kalmalle sovinnon merkiksi. Kalma katsoi kättä ja veti kasvoillensa hymyn tarrautuen vanhemman ihmisen kädestä puristaen kevyesti. "No tämä tuli jokaiselle yllätyksenä." Kalma totesi tähän ja päästi kätensä irti. Pääasia oli kuitenkin ettei ketään ollut sattunut.. Noh, ehkä Sil oli hieman säikähtänyt pelkäämänsä miehen kopiota, mutta tuskin nainen siitä painajaisia tulisi näkemään.
Myös Kiri osallistui keskusteluun ja pahoitteli tapahtumia, ettei kukaan osannut toimia oikein, ja Kalma sai jälleen kädenpuristuksen siinä ohessa kun mies esitteli itsensä. Oli hassua törmätä näin ystävälliseen perheeseen.

Kalman katse valui takaisin perheen päähän, joka kävi partaansa hieroen kertomaan kuinka friikit eivät olleet kovinkaan suosiossa tällä mantereella. Kalma hymähti. "siitä voimme kiittää vain niitä yksilöitä, jotka ovat omistaneet elämänsä ihmisten vahingoittamiselle." Kalma kävi kertomaan oman kantansa tähän. Ne muutamat oikeasti pahat friikit tahrivat tavallisten ja kilttien friikkien maineen.
"Ja toinen syy on tämä sota.. ihmiset kun ajattelevat kapeasti jokaisen friikin olevan haltioiden puolella tavalla tai toisella." Ihmisten puolella friikkinä sai tehdä töitä jos halusi yhtään kunnoitusta muilta ihmisiltä, muuten et ollut heille mitään muuta kuin tarpeellinen työkalu joka rikkinäisenä heitettiin pois tai hylättiin.
"Täällä siihen kannattaa tottua.. täällä on paljon friikkejä ja kummajaisia.. toiset hyviä ja toiset pahoja." Kalma totesi Silin sanoihin että olivat tulleet aivan muualta, jossa ei friikkejä normaalisti ollut. Kuten ei ollut hänen kotikylässäkään. "Mutta on hienoa ettette ole ottaneet lahtaus asennetta." Kalma lisäsi ylpeänä perheen toimista ottaa friikit vastaan, vaikka varovaisuus oli paikallaan aina.

Seuraava Silin kysymys palautti vanhan aiheen: kuinka Kalma ja Jack olivat olleet yksi ja sama henkilö silloin joskus kauan aikaa sitten. Kalma katsoi hetken Siliä hiljaisena, eikä näyttänyt olevan oikein mielenen kysymyksestä, mutta huokasi. "Kai se tarina kuuluu teillekin.. minun syytänihän Jackin nykyinen tila on.. ja no myös tavallaan teidän." Kalma totesi ja aloitti tarinansa. Se ei ollut mikään lyhyt, vaikka Kalma yritti sen sellaisena pitää. Kalma kertoi kuinka joskus oli ollut tavallinen koira, mutta omistajat olivat hylänneet hänet kuolemaan syystä tai toisesta. Kalma ei ollut sieluna siirtynyt eteenpäin vaan jäännyt taloon vartijoimaan niin kauaksi aikaa, kunnes oli lopulta tajunnut miten asia oli: hänen omistajansa eivät palaisi hänen luokseen. Koiran sisällä alkoi kytemään viha ja raivo menetetystä turhasta ajastaan omistajia kohtaan. Tässä vaiheessa Jack astui kuvoihin, jolloin Kalma riivasi miehen kehon useamman kuukauden taistelun jälkeen omaan käyttöönsä ja kostoonsa.
"Siinä se olisi lyhyesti.. myöhemmin eräs noita repi meidät erilleen manaamalla ja siitä on koitunut näköjään paljon haittaa." Kalma hymähti vaisuna hieroen niskaansa. Hänen olisi hoideltava se mies pian ettei Silin kaltaisia tapauksia tulisi lisää.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Elo 31, 2015 10:03

Re: Not you!

Kalma tyynnytteli, ettei Jack ja hän olleet enää millään lailla yhteydessä toisiinsa. Tieto sai Silin rentoutumaan asteella. Hän pelkäsi edelleen, hän tunsi että itse oli saanut traumat Jackin hullusta käyttäytymisestä, siltä hän vainnsyytteli itseään. Olihan se hänen syytään.
Leskustelun mennessä mukavasto taruolentoihin ja siihen, miten Kalma totesi muutamien taruolentojen peittävän omalla tappavalla leimallaan joka ikisen muun viattoman. Sil kuutenli melko kiinnsotuneena aina siihen saakka, kunnes hän oli kysynyt oman kysymyksen. Hän näki, ettei Kalma oikein pitänyt aiheesta. "Ei. Sinun ei tarvitse kertoa, ellet halua." Sil ei ollut itsekään varma halusiko hän tietää. Kalma kuitenkin alkoi kertomaan kertomustaan, eikä se ollut todellakaan lyhimmästä päästä. Koko perhe oli hiljentynyt kuuntelemaan miestä. Vakavoina.

Kalma sai lopetettua kertomuksensa ja tuntui siltä, kuin koko perhe saattoi taas hengähtää. Asia oli selkeästi raksa, kun Kalma kävi hieman hieraisemaan niskaansa. Sil laski katseensa maahan. "Siksi hän sanoi sen...." hän kuiskasi hiljainena ja katsoi edelleen hyvin surullisena maahan. "...Se on kokonaan minun syytäni! Menin itse sanomaan asioita, jotka loukkasivat ja satuttivat... En halunnut hänen..." kärsivän. Sil ajatteli lauseensa loppuun ja katsoi Kalmaa silmätmkiiluen. Hän pidätti kyyneliään, hän ei itkisi hän ei saisi. Jos hän itkisi aina, hän ei muuttuisi millään. Sil oli muutrnkin päättänyt, hän oli päättänyt muuttua.
Selkeästi kosta ja viha olivat riivanneet Kalmaa, mutta Jackiä ne riivasivat edelleen. "En voi tehdä mitään hänen hyväkseen ja se mitän yritän tehdä satuttaa häntä lisää..." hän sanoi apeana.

Sil huokaisi ja laski varovasti kätensä Kalman käden päälle ja ouristi ditä hieman. "Olen pahoillani, mitä olet joutunut kestämään." tietysti hän tarkoitti hylkäämiseksi tulemista, aivan kuten hän oli tehnyt Jackille. Liekö se vain tuntunut hirveästi siltä, kuin mies olisi halunnut silti omistaa hänet vai orjuudesta syntynt pelko kalvasi. "Miten minä Jack tapasimme... Hän osti minut orjaksi. Näin tutustuimme." Sil päätti kertoa. Kerta Kalma tunsi miehen olisi Silin varmaan parasta selittää tälle oma tilanyeensa ja miten se oli syntynyt. Hän kertoi kuinka he olivat tabanneet ihmissyöjän, mutta elo oli jatkunut sen jälkeen rauhallisesti jackin haavoja hoidellessa.
Lopulta Jackin aseen palattua takaisin kotiin mies oli ottanut hänet mukaan ja Sil oli menettänt jalkansa. Lopulta he olivat lohdanneet, mutta Sil ei halunnut miehen kärsivän tämän enempää omista syylisyyden tunteistaan saatika hänen perheensä suhtautumisesta tähän, jotan hän oli yrittänyt työntää miehen pois. Suojella tätä niiltä asioilta, vaikka sanominen satuttikin niin paljon. Lopuöta päästiin tähän nykypäivään. Sil henkäisi ja katsoi sitten Kalmaa päättäväisenä.

"Viimmeko luoytaa sinuun?" kysymys kuului.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Syys 01, 2015 7:15

Re: Not you!

Kalma katsoi Siliä ja kohotti kulmiaan kysyvänä kun Sil käi tajuamaan mitä Jack oli mahdollisesti sanoillaan tarkoittanut, loukannut miestä kylmästi. "Mitä tarkoitat? Mitä sanonut?" Kalma kysyi Sililtä kun nainen jatkoi syyttäen itseään siitä kuinka kaikki tapahtunut oli hänen syytään. Miehen loukkaaminen ja satuttaminen, loppua Sil ei sanonut ainakaan ääneen. Kalma hymähti pienesti Silille. "Olet varmasti tarkoittanut hyvää." Kalma sanoi hymyillen kun Sil oli nostanut katseensa lattiasta ja katsoi aavekoiraa silmät kimaltaen lähes itkun partaalla. Nainen ei kuitenkaan itkemään käynnyt vaan pidätteli tunteitaan hammasta purren lähes.
"Se mikä häntä satuttaa eniten on juuri jättäminen. Mitä itse ajattelisit jos olisit paikassa, jossa sinun ei edes pitäisi olla tai haluaisi, eikä sinulla olisi lähelläsi ketään? Olisit yksin vailla ketään jolle voisi purkautua, kertoa tuskaasi?" Kalma ei varsinaisesti ollut suojelu haluinen Jackia kohtaan, mutta pystyi samaustumaan mieheen sen verran että ymmärsi tuon yksinäisyyden. Hän oli itsekkin ollut sitä ja yrittänyt peittää sitä kovan kylmän kuoren alle. Kunnes hän oli vain tajunnut kaipaavansa sitä seuraa ja läheisiä ympärillensä.
"En tietenkään ole mikään Jackin ystävä, mutta olen itse käynnyt aivan saman läpi.. usko pois se on vaikeaa." Kalma huokasi ja katsoi Siliä. "Olet varmasti tehnyt niin paljon kuin pystyit hänen hyväkseen." Kalma levitti kasvoillensa jälleen sen tutun isällisen lämpimän hymyn.

"Ei sinun tarvitse puolestani olla pahoillaan, olen asian kanssa jo sujut." Kalma työnsi sanansa väliin kun Sil kävi pahoittelemaan hänen kokemaansa tuskaa. Ei siitä tarvinnut pahoitella, hän oli sujut sen kanssa jo ja no Sil ei liittynyt asiaan mitenkään. Joten tuon ei tarvinnut pahoitella myöskään. Sitten Sil kävi kertomaan miten oli tavannut Jackin. Jack oli ostanut Silin orjana, jolloin kaksikko oli tutustunut ja törmännyt ihmissyöjiin, jonka jälkeen elämä oli jatkunut normaalisti niin kauan kunnes oli törmännyt uudestaan Jackin kanssa näihin ihmissyöjiin ja se oli päättynyt Silin jalan menettämiseen. Sil oli kadonnut tämän jälkeen, mutta he olivat törmänneet uudestaan, jolloin Sil oli päättänyt ajaa miehen pois luontaan ettei tuo kärsisi. Kalma irvisti hieman tälle. Se oli ehkä pahin asia jonka voisi tehdä siinä niin henkisessä rikkinäiselle miehelle.
"Ymmärrän ainakin miksi hän on vihainen.." Kalma mutisi ja vakavoitui kun Sil kysyi viimeisen kysymyksen. Kalma naurahti hieman kuivana.

"Olemme sen miehen kanssa niin hyvissä väleissä että revimme toisiamme kappaleiksi kun näemme." Kalma tokaisi vastaten Silin kysymykseen kovin rentona. "Joten ei, en ole kertomassa sille miehelle yhtään mitään teistä." Kalma lisäsi.
"Eikä sinun Sil tarvitse miettiä hänen kohtalostaan.. sotku on kuitenkin alunperin minun, joten no sen poistaminen on myös minun tehtäväni." Kalma sanoi hieman hiljaisempana lopun. Hän tiesi että se päivä koituisi jomman kumman kohtaloksi tai pahimmassa tapauksessa kummankin. Eniten Kalma pelkäsi oman itsensä kannalta. Hän oli nopea, mutta fyysisesti heikompi mitä Jack ja no yksikin kunnon osuma niin se olisi siinä.
"Pyydän sinua vain pysymään pois tieltä." Kalma sanoi pienesti hymyillen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ti Syys 01, 2015 4:24

Re: Not you!

Tietenkään Kalma ei halunnut vedota siihen, että puolustelisi millään lailla Jackiä, sillä heidän tavatessaan toisensa olisi meno hyvin veristä Sil ymmärsi sen, kun Kalma oli kertonut rivannensa miehen. Tietysti Jack pitäisi sellaisia tunteita kostonsa tähden. Tuhoisi miehen ja Sil oli yhtä lailla samassa asemassa nyt. Sil puristi käsiään housuihinsa. Hän tuijotti niitä hieman kalpeana. Sattui se häntäkin. Hän tiesi tehneensä väärin, mutta jotenkin se kaikki padottu suru ja kateus oli saanut naisesta vallan. "Olen hirveä..." hän totesi, kun Kalma myöntyi siihen, ettei hänen päätöksensä ollut mikään paras. Jättämisen tunne oli hänellekin tuttu. Kun maailma jätti taakseen. Sil veti rauhallisesti henkeä keuhkoihinsa. Hän ei saisi hautautua siihen. Hänen olisi sovittava asiat, mutta hänen täytyi tulla vahvemmaksi. Hänen täytyi oppia kohtaamana omat ongelmansa.
Kalma lohdutti, ettei hänen tarvinnut ajatella Jackin kohtaloa. Sil värähti hieman. Miten niin ei? "Miksi ei?" hän kysyi hitaasti, vähän epävarmasti. Kokiko Kalma hänen vain olevan hyödytön tähän kaikkeen kun pyysi häntä ystävällisesti pysymään poissa tieltä. Kalma selvensi, että koko sotku oli alkujaan hänen. "Niin, mutta minä menin pahentamaan sitä." Sil sanoi, jolloin hänen isänsä rykäisi. "Se oli meid'n painostuksemme syytä, joten osasyy oli myös meidän." isä sanoi harkitsevasti ja hymähti siihen rennosti. Sil ymmärsi isänsä kannan. Siitähän se oli lähtenyt. Hänen perheensä vihasta ja siitä, että hän pelkäsi sitä. Ei hänen pitänyt ketään tossun alla. Hän oli itse sellaisen alla, mutta se oli vain tämän ympärillä vallitsevan maailman tossu, jonka alle hän oli rutistunut.

Sil hengähti. "Voin luvata sinulle, etten tule tiellesi. Mutta en pysty lupaamaan, etteikö Jack joskus löydä meitä.... Enkä silloin peräänny omassa kannassani asian suhteen, joka minun on korjattava hänen kanssaan." Sil tarkoitti tietysti, että hän halusi vain neutralisoida hänen ja Jackin välit. Tehdä heistä tuntemattomia toisilleen taas. Heidän ei tarvinnut palata enää ystävyyden rajalle. He voisivat olla yhtä hyvin tuntemattomia toisilleen. Sil vain tahtoi, ettei Jack satuttaisi hänen perhettään saatika niitä, jotka olivat vielä Jackin lähellä. "M-meidän on suojeltava Liluthia!" Sil henkäisi ja katsoi Kalmaa. "En tietenkään tarkoita sitä, että hänen luokseen pitäisi kiiruhtaa, mutta hän saattaa olla Jackin vihan purkamisen välineenä! Hän voi satuttaa Liluthia!" Sil sanoi ja puristi käsiään entistä enemmän. Hän värisi, mutta ei antanut yhdenkään kyyneleen enää tippua silmistään. Enemmänkin hänen kasvoilleen ilmestyi sellainen sinnikän ja päätäväinen ilme.
Sil kohotti katseensa Kalmaan määrätietoisesti. "Minä halua tulla vahvemmaksi ja haluan muuttaa itseäni. En halua olla kenenkään tiellä enää." Sil totesi.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Syys 05, 2015 2:13

Re: Not you!

Sil kysyi miksei naisen tarvinnut huolehtia Jackin kohtalosta.. Kalma meni hieman vaikean näköiseksi ja katsoi muualle kuin Silin kasvoja. Se ei johtunut siitä etteikö Sil olisi ollut liian heikko kohtaamaan miestä vaan siitä että Kalma oli aikeissa tappaa sen miehen, repiä kappaleiksi ja päättää tämän kaiken. Miten hän sen muka kertoisi Silille!? Naisella kuitenkin tuntui olevan vielä tunteita Jackia kohtaan. Ei rakkaus mielessä tietenkään, mutta sen verran että välitti edes siitä hullusta jollakin asteella. Ei halunnut vahingoittaa turhaan.
"No sanotaan vaikka että.. tapan hänet." Kalma myönsi Silille hieman pahoittelevasti hymähtäen. Ei Kalman ollut tarkoitus käydä sitä kertomaan Silille, mutta se olisi loppujen lopuksi joko hän tai Jack. Jompi kumpi tulisi antamaan henkensä jossakin välissä.
"Niin se mitä nyt on tapahtunut, mutta ei se mitä minä olen aiheuttanut hänelle.. tuonnut hänet tänne ja tuhonnut hänen mielenterveytensä kirjaimellisesti." Tuhonnut suorastaan aivan kaiken siltä mieheltä läheisistä alkaen. Tosin omaan tyhmyyttään Jack oli sokea vihallensa, eikä tajunnut ottaa vapaudestaan iloa irti. Kalma käänsi katseensa Silin isään, joka myönsi että talon miehet olivat panostaneet Siliä jättämään Jackin omalla tavallaan.
"Ehkä se on kuitenkin vain parempi.." Liiallisen kiintymisen pelossa tietenkin. Sil tuskin silloin olisi anteeksi antanut että Kalma oli aikeissa tappaa sen mies paran ja päästää pois tästä kamalasta maailmasta.

Kalma katsoi hieman hömistyneenä kun Sil kävi lupaamaan ettei tulisi hänen tielleen, mutta toi esille sen faktan että joskus Jack löytäisi Silin perheineen. Eikä Sil aikoisi perääntyä vaan aikoisi korjata asiat sen miehen kanssa. "Sil.. tuota." Kalma aloitti hieman pahoittelevasti katsoen Siliä. "Se mitä minä sitä miestä tunnen niin hän ei tule kuuntelemaan sinua. Se mies on sokea omalle vihallensa.. hän voi tappaa sinut." Kalma sanoi oman näkemyksensä varoittaen Siliä Jackista ja ettei se hullu tulisi kuuntelemaan mitään järkipuhetta siinä tilanteessa. Eikä varmasti tulisikaan. "Ja mitä muka ajattelit sanoa hänelle? Anteeksi että satutin sinua, ollaanko sujut? -vai!?" Kalma naurahti hieman kuivasti. Silin olisi oltava hyvä puhuja jos aikoisi saada sen miehen pään kääntymään. Hän ei ollut siinä onnistunut vieläkään.
Sitten Sil kävikin jo tuomaan esille aivan Kalmalle tuntemattoman henkilön nimen, jota pitäisi suojella. Kalma oli tähän suutaan avaamassa, mutta Sil jatkoi antamatta suunvuoroa lisäten ettei tietenkään pitäisi paikanpäälle juosta, mutta Jack saattaisi käyttää tätä Kalmalle tuntematonta naista vihansa purkamiseen. Sitä Kalma ei epäillyt, mutta katsoi Siliä hieman halolla päähän lyödyn näköisenä.
"Ensinmäiseksi: kuka on tämä Liluth? Onko hän ystäväsi? Onko Jack ottanut hänet vangikseen tai jotakin?" Kalma latoi kysymyksia Silille tästä Liluthista, jonka nimi kuulosti haltialta näin ensi kuulemalla. Ja jos näin oli niin varmasti Jack pitäisi naista vankina, sillä eihän se hirviö ymmärtänyt sympatian päälle friikkien kohdalla.
"Puhuisit kun haluaisit minun auttavan siinä?" Kalma kysyi vielä kun Sil kävi sanomaan että haluaisi vahvemmaksi. No olihan Kalmalla yksi oppilas, joka alkoi olemaan jo koulunsa päässyt, ja no kai hän voisi jotakin opettaa tälle jalka puolelle.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
EdellinenSeuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö