Not you!


Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Syys 08, 2015 8:46

Re: Not you!

Kalma siis aikoi tappaa Jackin, jos he kerran aikoisivat tappaa. Sil ei sanonut siihen mitään hyväksyi vain sen asian mitään sanomatta. Hän ei voinut muuttaa kahden miehen päätä toisistaan. He olivat kerran olleet yksi ja sama. Tunteet toisiaan kohtaan saattoivat siis olla hyvinkin veriset, mitä Kalma kertoi. Varsinkin siinä vaiheessa, kun oli maininnut ohi mennen kaksikon mahdollisesti repivän toisensa. Sil laski vain katseensa. Hän ymmärsi, että tähän asiaan olisi turha edes yrittää inttää vastaan. Hänen oli turhaa puhua mitään sellaista, mikä tuntuisi hänestä järkevältä. Maailma ei ollut reilu, ketään kohtaan. Nainen puristi hieman tynkää reittään. Hän tiesi varsin hyvin.
Kalma sanoi tuhonnensa Jackin mielenterveyden. Jackin piti vain hyväksyä oma itsensä. Sellainen kuin oli. Mies luuli, että kaikki pyöri miehen ulkomuodon kanssa sekä tuon käytöksen. Silti tuo ei ymmärtänyt teyhdä asialle mitään. Sil sääli tuosta syystä tätä sydämetöntä miestä, joka kärsi oman vihansa takia. Jos Jack vain oppisi tekemään muutoksen elämässään, voisi tuo saada aikaankin jotain kehitystä. "Niin..." Sil totesi siihen juurikaan liikauttamatta omaa katsettaan reideltään. Hän halusi vahvemmaksi. Hän halusi kyvyn puolustaa itseään ja perhettään. Hän tarvitsi enemmän voimaa.

Kalmakin kuulosti siltä, ettei hänen rampaisuuden ja heikon luonteensa takia kannattanut edes yrittää. "Minä tiedän. Hän yritti sitä kerran ja yritti myös raiskata." Sil totesi kylmästi. Niin kylmästi, että koko huone tuntui hyytyvän. Hänen isänsä tuntui muuttuvan samalla heitolla hyvinkin järkyttyneeksi. "Raiskata?? Yrittikö se sika raiskata sinut??" hänen äänensä värisi ja tärisi minkä pystyi. Sil ei pitänyt siitä, hän oli pitänyt asian piilossa tähän iltaan asti. Silin isä oli nousta, mutta muut veljet tarttuivat tähän ja pyysivät miestä istumaan aloilleen. Kalma lisäsi siihen hyvin ivallisella tavalla, että mitä Sil muka siihen aikoisi sanoa. Sil ei ottanut asiaa pahakseen, hän nosti katseensa tyynesti Kalmaan ja katsoi niitä eri parisia silmiä. Lisäksi Kalman ulkonäkö muutenkin muistutti Jackiä. "Minulla on keinoni." hän totesi hiljaisena ja puristi edeellen reitään. Oliko se muka kiellettyä edes yrittää oman henkensä uhalla? Silin ei tarvinnut kuin tasata hieman tilejä ja pysyä ikuisesti tuntemattomana.
Asia siirtyi sitten Liluthiin, jolloin Kalma kysyi vähän oudoksuen kuka tuo oli. "Jackin orja." Sil totesi. "Liluth on haltia ja Jack on rakastunut, mutta ei tietenkään osaa näyttää kuin väkivaltaista puoltaan." nainen kommetoi vähän niin ja näin. Hän irroitti otteensa reidestään.
"Ei, sinun ei tarvitse auttaa." Sil totesi. Hänkään ei ollut varma miten hänen pitäisi auttaa tai kykenisikö siihen ollenkaan. "Se oli vain huolen aihe, joka Luvonia vaivaa. Hän on entinen Jackin orja." jonka Jack iloisesti lävisti elävältä ja niin edelleen. Sil huokaisi juttu tuokion jälkeen ja vilkaisi isäänsä, joka oli noh vähän kuin punainen tomaatti. Pidätteli raivoaan.

"Isä, hän ei ehtinyt tehdä mitään suurta. Minä... Iskin häntä kirveellä reiteen ja hän on muutenkin... Kirottu." silloin pellavapään kasvot pongahtivat saman tien takaisin Kalmaan. "Aivan!" hän huudahti ei iloisesti eikä surullisesti. Ihan vain tajuten yhden faktan. "Jack ei pysty liikkumaan ja parantumaan enää yhä hyvin kuin ennen, hänet on kirottu, joku noita. Joku noita kirosi hänet johonkin sairauteen ja miesten silmissä hän on nainen!" Sil päätti nyt kertoa kaiken tietämisen arvoisen Kalmalle, kerta tuo halusi tehdä asioista muutenkin lopun. Ei Sil tosin halunnut miehen kuolevan ennen omaa osuuttaan. "Siksi voin sanoa, että pystyn puhumään hänelle vielä. Pystyn, jos hän on siinä tilassa." Sil totesi. Hän oli kokenut paljon, mutta hän oli vielä muutoksen kynnyksellä.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Syys 19, 2015 12:06

Re: Not you!

Oli yllättävää kuinka Sil ei käynnyt puolustamaan Jackia aavekoiralta, mutta toisaalta se oli parempi. Olisi inhottavaa joutua Silin kanssa riitoihin sen tähden. Etenkin kun nainen oli perheineen muuten niin mukava ja ystävällistä, vaikka hän oli mitä oli. Friikki ihmisten silmissä.
Keskustelun jatkuessa Sil toi myös esille sen kuinka Jack oli yrittänyt raiskata Silin. Kalma kurtisti kulmiaan. Se mies oli yksi iso sika kaikkien mahdollisten paheiden kanssa ja Kalma oli käymässä avaamaan suutaan kun Silin isä kävi räjähtämään asiasta. Kalma katsoi miestä ja ymmärsi kyllä tuon vihan ja raivon.. olihan se mies raiskannut kahdesti hänen vaimonsa, tai no ainakin yrittänyt. Kalma kuitenkin liikahti pienesti paikallaan kun Silin isä yritti ylös tietenkin siinä pelossa että raivonkohteena olisi hän nyt kun Jack ei ollut tässä istumassa. Menihän hän ulkonäkönsä kannalta Jackista oikein hyvin. Silin veljet painoivat vanhemman miehen kuitenkin takaisin alas istumaan ja Kalma jollakin asteella saattoi rauhoittua hieman, vaikka pitikin sivusilmällä miestä silmällä.
"Minulla on keinoni." Niin Sil sanoi ja Kalma toivoi sen olevan totta, eikä vain pientä valkoista valhetta.
"Toivon niin.. en haluaisi kuulla sinun kuolleen vain sen inhottavan miehen tähden." Kalma tokaisi tähän hieman vaisusti hymähtäen. Vastahan he olivat tavanneet ja olisi tosiaan sääli kuulla uuden tuttavuuden kuolleen vain sen yhden miehen tähden.
"Vastahan me tapasimme." Kalma lisäsi hymyillen ja nosti kättään pörröttäen Silin vaaleita hiuksia, laskien kätensä varsin nopeasti alas viereensä.

"Orja?" Jack kysyi hieman yllättyneenä jun Sil kävi kertomaan Liluthista, joka oli Jackin orja. Omistiko se sika vielä orjiakin!? Tosin mikään yllätys ei ollut se että Lilluth oli haltia ja Jackin orja. Se mies vihasi friikkejä lievästi sanottuna. Suurempana yllätyksenä tuli kuitenkin se että Jack omasi tunteita haltiaa kohtaan, vaikkei osannut niitä näyttää. Kalma tuijotti Siliä silmät levällään yllätyksestä suu hieman raollaan. "Mitä!? Oikeasti?" Kalma kysyi yllättyneenä, eikä oikein osannut ottaa asiaa tosissaan. "Eihän se mies osaa rakastaa edes puu halkoa!" Kalma naurahti epäuskoisena. Sillä miehelle oli muka tunteita haltiaa kohtaan!?
"Mistä asti?" Kalma päätti kysyä.. jos se olisi totta niin sittenhän tästä saattaisi tulla hieman vaikeampaa. Sen naisen takia lähinnä. Olisi julmaa viedä haltian välittämä mies pois Liluthin silmien edessä.

"Entäs jo haluan?" Kalma sanoi topakasti vetäen kätensä eteensä puuskaan kun Sil sanoi ettei apua tarvittu. Kalma epäili sitä. Sil oli vain yksi nainen iso vahvaa miestä vastaan.. ei tuolla ollut mitään mahdollisuuksia. Sil kävi kuitenkin korjaamaan että asia oli huolenaihe, joka enemmänkin Luvonia vaivasi. Jackin entistä orjaa.
"Hän pääsi pakeneaan?" Kalma uteli Sililtä päivän selvän asian, mutta olisi hienoa kuulla miten Luvon oli päässyt loppujen lopuksi karkuun siltä hullulta mieheltä. Jack kun ei aivan tyhmä ollut tai narutettavissa helposti. Ei ainakaan jos häneltä kysyttiin.
Kalma vilkasi Silin isän suuntaan, joka oli haljeta raivosta paikoillaan, siinä missä Sil itse ja kävi rauhoittamaan isäänsä kertoen ettei Jack ollut päässyt pitkälle, ja päässyt iskemään miestä kirveellä reiteen. Kalma kiinnostui tästä silminnähden. Jack oli haavoittunut? Ja vielä enemmän Kalma kiinnostui kun Sil kävi kertomaan aina vain enemmän herkullisia tietoja siitä miehestä. Jack oli kirottu jonkun noidan kautta, eikä pystynyt nyt liikkumaan hyvin ja parantui paljon hitaammin kun normaalisti... ja että Jack oli miesten silmissä nainen. Kalma katsoi pitkän aikaa Siliä ennenkuin rävähti vain räkäsesti nauramaan, eikä siitä tullut heti loppua. Pelkkä ajatus siitä oli vain liian naurettava. Kalma kuitenkin yritti saada itsensä takaisin ruotuun, vaikka kasvoille jäikin joksikin aikaa huvittunut virne.. ainakin niin kauaksi aikaa kunnes Sil toi esille sen että haluaisi vielä puhua Jackin kanssa. Kerta pystyi siihen vielä kun mies ei ollut parhaimmillaan. Hymy tosiaan katosi Kalman kasvoilta ja Kalma näytti vakavalta.
"Toisin sanottuna pyydät ettet käyttäisi tätä tilaisuutta?" Kalma kysyi ja puditi perään päätään. "Näin hyvää tilaisuutta en tule toisten saamaan.." Kalma sanoi ja nousi.. hän hoitaisi sen nyt ja tässä kun Jack oli heikoilla. Kuitenkin ennenkuin Kalma ehti ottamaan askeltakaan pois Silistä oli hento käsi kiertynyt pysäyttämään aavekoiran, joka kääntyi katsomaan Siliä hiljaisena.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti La Syys 19, 2015 2:39

Re: Not you!

Kalma nautti täysin siemauksian, tuo nauraa räkätti minkä keuhkoistaan kykeni. Sil ei tosin nauranut, eikä hän tehnyt myöskään miehen naurulle. Vaikka asia näytti olevan hauska, se ei suinkaan ollut naurunaihe. Ainakaan pellavapäälle. Hän haroi sormillaan hiuksiaa, joita Kalma oli pörröttänyt ja saanut ne sekaisin. Oli niin paljon asioita kerrottavana ja kysyttävän. "En tiedä. Sain kuulla siitä Jackin ystävän kautta, joka on myös hänen miekkansa." Sil kertoi, mutta käytti ehkä kuvannollisesti miekka sanaa. Hän toivoi, ettei Kalma myöskään kertoisi, keneltä oli saanut informaationsa. Jack tuntisi aivan varmasti itsensä petetyksi tai sitten vaon haukkuisi hänet maan rakoon ja jahtaisi ympäri mannerta.
Hymy katosi Kalman suupieliltä, kun tuo totesi, ettei itse käyttäisi tilaisuutta hyväkseen. ,ies pudisteli päätään epäuskoisena siitä, ettei saisi toista mahdollisuutta. Kalma nousi ja aikoisi selkeästi mennä ja tehdä lopun yks kaks nyt heti.

Sil takertui yhtä nopeasti miehen käteen ja veti Kalmaa. Vaikka hänen kätensä oli hento ja heikko riisinterä, hän ei halunnut miehen lähtevän. "Sinulla on rutkasti aikaa ja tilaisuuksia niin kauan, kuin kirous on hänen yllään. Lisäksi Ei Jack ole vielä niin heikko! " Sil sanoi terävästi ja lähes käski Kalmaa istumaan takaisin omalla kädellään, joka puristi miehen rannetta. "Kuuntele minua!" hän vaati ja kohotti lopulta hopeiset silmänsä miehen erivärisiin. "En tarkoita sitä, että vien sinulta tilaisuutesi tehdä teidän välistänne lopun, mutta haluan sinun ymmärtävän, ettei sinusta ole siihen vielä. Enkä nyt tarkoita, että minustakaan olisi edes sinua vastaan taistelemaan, mutta tilaisuuksia satelee vielä. Uskon kyllä. Jack kertoi, ettei hän tiedä kuinka kauan hänellä on elinaikaa ja hänen kehonsa heikkenee jatkuvasti, mikä mahdollisesti tarkoittaa sitä, että voit saada vastaasi vielä heikommankin..." toisaalta ajatus siitä, että Jack vielä kulkisi jossain kävi Silin mielessä.
"Olen pahoillani, etten tiedä kunnolla yksityiskohtia, mutta haluan vain sanoa Jackille jotain... Vaikka samana päivänä, kun kohtaatte. Ihan sama... Minä haluan kuitenkin tyhjentää oman sydämeni näistä ajatuksista ja palata hänen kanssaan vaikka tuntemottoman tasolle..." ehkä olisi parasta, jos Sil saisi Jackin unohtamaan hänet. Ehkä se olisi parasta. "Ellet sitten tiedä, kuinka poistaa hänen pääkopastaan minua koskevat muistot?" Sil sanoi ja päästi lopulta irti pitkän pälpättämisensä jälkeen.

Hän laski kätensä syliinsä ja katsoi pdottavasti Kalmaan. Mahdollista räjähtämistä tai vastaankäymistä. Hän oli valmistautunut saamaan kunnialleen, toisaalta talo oli täynnä häne perheen jäseniään jne. Eric huokaisi ja pamautti hieman kösiään saadakseen ilmapiirin vaihtumaan. "Sil, ymmärrän tahtosi sopia asiat, mutta etkö vaon voisi jättää sitä? Tämä on liian vaarallista ja sinä nöit jo minkälainen peto sen miehen ihon alla on. Et voi todellakaan mennä raajarikkona keskustelemaan sen tulipään kanssa." Eric iski vain oman mielipiteensä pöytään ja nyökkäsi Kalmalle. Sil laski päänsä. Hän tiesi kyllä. Hän tiesi varsin hyvin.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Syys 20, 2015 11:29

Re: Not you!

Sil puristi hennolla kädellään aavekoiran kättä ja veti takaisin päin, että saisi miehen istumaan takaisin alas. Kalma seisoi siitä huolimatta paikallaan kun Sil kertoi että aavekoiralla tulisi olemaan vielä tilaisuuksia, etenkin kirous olisi miehen yllä. Eikä Jack ollut vielä niin heikko. Kalma kurtisti kulmiaan.. epäilikö Sil hänen taitojaan? Toisaalta niin monta kertaa Kalma oli vain saannut nenillensä siltä mieheltä ja saannut nuolla vain haavojaan, joten ehkä Sil oli oikeassa. Kalma tuijotti hetken aikaa Siliä, joka käski häntä kuuntelemaan itseään ja huokaisten aavekoira lopulta laski takamuksensa alas tuolille jääden kuuntelemaan mitä pellavapäällä olisi kerrottavaa. Sil vakuutteli ettei aikonut viedä aavekoiran tilaisuutta toteuttaa asioiden loppuun viemistä Jackin kanssa, mutta naisen mielestä Kalmasta ei ollut siihen vielä, kuten ei naisesta itsestäänkään. Kalma oli tähän jo suutaan pistämässä väliin, mutta Sil ei suunvuoroa antanut vaan jatkoi sanojaan vakuutellen että tilaisuuksia tulisi etenkin nyt kun miehen päällä oli se kirous, joka heikensi miestä ja ajan kanssa Kalma tulisi saamaan Jackin sairaana ja heikkona vastaansa. Se kuulosti hyvältä.. mutta ehkä jollakin tavalla väärältä tappaa sairasvuoteella makaava mies, joka ei voisi puolustaa itseään. Kyllä, Kalmasta oli tullut liian kiltti tässä vuosien saatossa.
Lopuksi Sil toi esille omat halunsa sanoa miehelle muutaman sanan ennenkuin se kirous kaataisi miehen hautaan, tai aavekoira itse. Sil halusi saada Jackiin väliä ja purkaa ajatuksensa miehelle. Viimeisenä kysyttiinkin miten saataisiin mies unohtamaan Siliä koskevat muistot, jolle Kalma naurahti hieman kuivasti.
"Pyydä sitä noitaa.. tai kokeillaan jos muutaman kerran tarpeeksi isolla kivellä lähtisi." Tosin siinä varmasti lähtisi muutakin kun Siliä koskevat muistot. Pahimmassa tapauksessa mies tulisi kärsimään koko loppu ikänsä jonkin sortin päävammasta.

Sil laski lopulta aavekoiran kädestä irti ja laski päänsä alas kuin kuullakseen nuhtelut aavekoiralta. Kalma katsoi hetken aikaa Siliä hiljaisena. Kalma oli jälleen avaamassa suutaan kun Eric puuttui keskusteluun pamauttaen käsiään yhteen ja lähes käski Siliä jättämään sen miehen omaan kurjuuteensa ja keskittymään omaan elämäänsä. Lopuksi Eric nyökkäsi aavekoiralle kuin käskynä mennä hoitamaan se mies hengiltä. Kalma tuijotti hetken aikaa Ericiä, mutta laski katseensa sitten Siliin.
"..En ole erityisen otettu siitä että väität etten pärjäisi loukkaantuneelle miehelle, tai että tulet asioidemme väliin." Kalma aloitti nyt kun sai lopultakin suunvuoron kuulostaen hieman loukkaantuneelta. "Mutta.. Voit tulla mukaani. Olen turvasi kun kohtaat Jackin." Kalma sanoi levittäen kasvoillensa pienen lohduttavan hymyn ja laski kätensä Silin hartialle. "Voit tulla mukaani nyt.. Pidän kyllä huolen ettei hän tee mitää sinulle." Kalma sanoi pienesti hymyillen. Hän suojelisi kyllä Siliä vaikka sitten elävänä kilpenä jos ei muuten.
"Sitäpaitsi olisi väärin tappaa sairas mies kuoleman kielissä vuoteeseen." Kalma lisäsi ja nousi ylös katsoen Siliä odottavasti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Syys 20, 2015 12:55

Re: Not you!

Kalma ei ollut erityisen otettu. Ei tientenkään. Kuka muka olisi, eikä Sil sitä edes odottanut, että hän oli millään laila otettu missään vaiheessa. Hän halusi ilmaista omat mielipiteentä kirkaasti ja kovaa. Eikä hän tietenkään tarkoittanut aivan tosissaan, että Kalma osaisi muka poistaa ilman sitä kiven järkälettä Jackiltä tuon muistot. "En sanonut ettet pärjäisi, enhän todellakaan tiedä yhden tapaamisen jälkeen." Sil totesi totuuden mukaisesti. "Mutta en halua, että menet heti miten koputtelemaan hänen ovelleen iloisesti kertoen, että pikkulinnut lailoivat." Sil sanoi, eikä aikonut perääntyä sanoissaan. Hän ei halunnut todellakaan kenenkään heittävän henkeään turhaan, vaikka tämä asia koskikin enemmän Jackiä ja Kalmaa. Kalma ei pitänyt siitä, että hän tuli asioiden väliin. Toisaalta Kalma sanoi, että voisi tulla hänen mukaansa ja mies itse suojelisi häntä. Sil katsoi Kalmaa, joka nousi ja odotti häntä. Tuo totesi myös, että olisi väärin tappaa sairaana makaava mies kuolin vuoteellaan. Naiset huuli värähti, kun hän puri hiljaa huultaan. Nytkö? Nytkö he menisivät ja Kalma tekisi lopun Jackistä? Miten he menisivät ja entä jos Haul oli siellä. Eihän Kalmalla olisi mahdollisuuksia, jos hän olisi mukana. Hän olisi vain tiellä. Nainen laski kätensä reidelleen ja pudisti sitten vain hennosti päätään. Ehkei tämä sittenkään ollut parasta. Hän nosti kasteensa ja hymyili.
"En voi." hän sanoi lopulta. "Eric on ehkä oikeassa, ehkä minun on parasta jättää vain asia taakseni ja ehkä on parasta, etten estä sinua. Olisin vain tiellä." Sil totesi ja puristi reillä olevaa kättään. "Ole varovainen... Hänellä on kuitenkin apu, joka saa hänet vahvemmaksi mitä oikeassa tilassa olisi..." Sil sanoi ja nousi hitaasti ylös. Hän laski kätensä Kalman selkää vasten. "En voi kohdata häntä nyt. Enkä varmasti voi kohdata häntä, jos koet sen olevan todellakin niin turhaa kuin se on..." Sil ei ollut valmis, ei fyysisesti eikä psyykkisesti. Hän oli aivan liian heikko vielä. Hänen piti vain saada enemmän lihasta ihonsa alle ja saafa jalkansa toimimaan. "Pyydän vain, Kalma. Ettet kerro keltä sait informaatiosi. Ymmärräthän, en halua yhtään enempää hankaluuksia." hän oli suostunut antamaan kaiken tietonsa, mutta ei halunnut Jackin tietävän.

Sil työnsi hennosti miestä hieman eteen päin ja laski sitten kätensä pois tuon selästä. "Ota tilaisuutesi, mutta mukaasi en voi tulla en nyt. Olen liian heikko edes kävelemään karkuun, joten olisin vain todella pahasti tielläsi, jos Jack päättäisi räjähtää." Sil sanoi.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Syys 20, 2015 2:09

Re: Not you!

"Älä huoli en ole kertomassa hänelle." Kalma hymähti rauhoittavasti Silille ettei hän ollut laulamassa keneltä kuuli Jackin nykyistä tilaa koskevat asiat. Ei Kalmalla ollut haluakaan aiheuttaa enempää ongelmia Silille tai tuon perheelle, jotka jo nyt elivät kun surkeat maastakarkoitetut petturit. Eivät he sitä ansainneet vain yhden miehen tähden.

Kalma odotti hiljaa kärsivällisesti kun Sil taisteli itsensä kanssa aikoiko lähteä, mutta pudisti sitten päätään ja sanoi ettei lähtisi. Ei nainen voinnut. Kalma katsoi hieman pettyneenä Siliä kun tuo kertoi veljensä olevan oikeassa että ehkä olisi parasta antaa asian olla. Sil olisi vain tiellä.
"Jos epäonnistun.. hän jahtaa teitä kaikki silloin edelleen, tai jos onnistun et saisi sanottua asiaasi." Kalma kävi sanomaan tähän, sillä se asia jota Sil niin halusi kertoa tuntui naiselle kuitenkin niin tärkeältä. Ja jos hän epäonnistuisi ja Jack veisi hänen henkensä ei olisi ketään, joka suojaisi tätä perhettä siltä mieheltä. Ja no olisi inhottavaa viedä Sililtä tuon mahdollisuus sanoa asiaansa sille hullulle.. mikä se ikinä olisikaan.
"Olen kyllä.. ja tiedän kyllä Haulista." Se sama aavemiekka mies, joka johdatti hänet suoraan karhun pesään käyttäen hänen hyvä uskoisuuttaan hyväksi. Kiersi valheen pikkurillin hänen ympärillensä ja johdatti ansaan.
"Ja revin tällä kertaa sen aaveen jalan irti kokonaan." Kalma murahti lähinnä itsekseen kun Sil nousi ja laski kätensä hänen selkäänsä vasten. Kalma katsoi Siliä suoraan silmiin olkansa yli kysyvänä, joka sanoi ettei ollut valmis kohtaamaan Jackia ja pyysi vielä ettei Kalma kertoisi mitään Silistä. Kalma huokasi nyökäten sanomatta yhtän mitään.

Sil työnsi aavekoiraa hennosti eteenpäin ja laski kätensä pois miehen selästä pyytäen Kalmaa ottamaan tilaisuutensa nyt, mutta Sil ei tulisi mukaan kerta olisi vain tiellä. Kalma katsoi hetken aikaa oven suuntaan täydessä hiljaisuudessa sydämmen tykyttäessä jännityksestä rinnasta. Hän saattaisi kuitenkin vain tehdä itsemurhan.. Kalma kääntyi Siliä kohden ja laski kummatkin kätensä naisen hartoille ja otti tuon halaukseen varovasti kuin hennon kukkasen.
"Älä ole vihainen sitten jos en palaa." Kalma sanoi, mutta katosi sitten asunnosta yhdessä Silin kanssa jonnekin päin metsään. Kalma päästi hieman naista vapaaksi, mutta auttoi tuota pysymään pystyssä jos siihen tarvetta oli.
"Anteeksi... Mutta en usko että pystyt elämään sen tunteen kanssa, ettet päässyt kertomaan sille miehelle haluamaasi." Kalma sanoi ja lisäsi nopeasti ennenkuin Sil ehti suutaan pistää väliin kapinoidakseen. "Ja älä huoli minulla on suunnitelma!" Kalma selitti nopeasti ja no lähes odotti huuto parku potku kohtausta. Hän oli ansainnut sen tämän tempun jälkeen... sitten hän selittäisi paremmin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Syys 20, 2015 2:30

Re: Not you!

Kalma oli siis tavannut Haulin ja vahingoittanut tätä. Sil tuijotti Kalmaa. Haul oli hänelle vain hetken tuttavuus, johon hän oli ehtinyt tutustua hieman, mutta sitten hän oli jo mennyt menettävään jalkansa, minkä tähden se tutustuminen oli keskeytynyt. Kalma mysö alkoi olemaan vastaan hänen päätöstään. Sil ei ymmärtänyt, toki hän oli vakuutellut, mutta jotenkin asiat eivät mennet niin kuin olisi ehkä parasta. Kalman sanoessa, ettei tuo saanut olla vihainen, jos mies ei palaisikaan. Sil tuijotti Kalmaa. Vakavana ja hiljaisena. Hän ei olisi vihainen, vain surullinen ja se siitä. Yksi henki lisää, yksi henki, jota Jack satuttaisi.
Kalma sulki hänet hellään halaukseen, joka tuntui jotenkin hassulta. Hän tunsi miehen, kunnes jokin ei täsmännyt. Hän kuulii huudahduksen takanaan ja sitten hiljaisuuden. Maailman kuva oli muuttunut ja he olivat metsässä. Kalma päästi Silin vapaaksi ja nainen otti pari hataraa askeletta taakse päin katsellessaan ympärilleen järkyttyneenä. Miksi? Kalma alkoi selittämään, ettei olisi hyvä jättää niitä tunteita vain siihen ja olisi hänen kannaltaan parasta kertoa ne Jackille. Sil näytti pelästyneeltä. Hän ei olisi valmis, ei hänen jalkansa eikä hänen mielensä. Mitä hän sanoisi? Ilman, että se kuulostaisi vain hullulta puheelta ilman tarkkaa punaista lankaa. Mikään ei vaikuttanut oikealta. Kalma vakuutteli, että hänellä oli suunnitelma, jonka avulla asiat saattaisiin hallintaan.

Sil katsoi Kalmaa. Hän läiskäisi vain kätensä poskilleen ja värisi. "Etkö ymmärrä? Voit menettää henkesi vain sen takia, että joudut huolehtimaan minusta! En voi... En pysty! Jalkani ovat vielä..." Sil totesi, hän piti kuitenkin äänen sävynsa aisoissa ilman sitä, että purkahtaisi huutamaan. Hän veti muutaman kerran syvään henkeä ja katsoi mekkoaan. Hän tarttui mekkoonsa ja veti sitä ylös. Vasen jalka tuli näkyviin aina sinne asti, missä proteesi loppui. Sil painoi jalkaansa tehtyä luukkua, joka avautui. Sen sisältä paljastautui tikareita. Hän otti yhden ja sulki luukun. Kerta tähän oli tulti, hän törkkäsi tikarin mekkoonsa ja leikkasi sitä. Mekon helma lyheni hieman polvien yläpuolelle. Siinä olisi helpompi liikkua. Hänellä oli kengät, onneksi. Sil veti kätensä puuskaan. Suunnitelman Kalma saisi selittää. Hän pääsisi juoksemaan kunnolla ja hänet oli helppo raiskata näin. "Helpottaakseni päätöstäsi, tiedän kehn eri pisteitä, joista voin lamaannuttaa tiettyjä kehon osia." hän selitti, niin hän oli myös päässyt pakoon Jackin raiskaus yritykseltä.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Syys 20, 2015 3:15

Re: Not you!

Sil näytti pelästyneeltä, joka ei ollut mikään ihme, ja panikoi itsekseen. Kalma itse oli valmis rauhoittamaan naista jos siihen vain olisi tarvetta. Sitten nainen iskikin saarnan aavekoiralle, jota aavekoira pienesti hätkähti, mutta pysyi paikallaan kuunnellen mitä Silillä oli kerrottavaa. Tosin Sil tuntui kantavan kaikista eniten huolta hänestä ja siitä että olisi itse tiellä heikkoutensa tähden. Kalma hieman pyrskähti.
"Olenko sanonut että menen tappelemaan?" Kalma kysyi. Hän ei ollut missään välissä niin sanonut että lähtisi suoraan haastamaan Jackia ja etenkään nyt kun tyttö olisi mukana. Hänen tehtävänsä oli kuitenkin pitää Sil kaukana siitä hullusta.
"Enkä kuole niin helposti." Kalma lisäsi vielä hymähtäen ja jäi katsomaan kuinka Sil tarrautui mekkoonsa ja nosti sen helmaa kaivaen jostakin jalastaa esille tikarin, jolloin Kalma otti taaksepäin askelia. Aavekoira ei kuitenkaan kohteena ollut vaan Sil leikkasi mekkonsa polvien kohdilta helpottaakseen liikkumistaan. Noh hän oli ajatellut kantavansa naisen reppuselässä metsän poikki, mutta kävi se noinkin. Sitten Sil kääntyi aavekoiran puoleen vetäen kätensä puuskaan ja lähes vaati selitystä suunnitelmasta uhkaillen vielä kaiken kukkuraksi. Aivan kuin hän olisi jotakin pahaa aikonut alunperinkin?
"Älä viitsi en syö sinua.." Kalma puuskahti, mutta jatkoi sanojaan. "Ajattelin että sitoisin hänet yksinkertaisesti jahka olen houkutellut hänet parempaan paikkaan." Siinä oli riskinsä hänen itsensä kannalta jos Jack saisi kiinni, mutta ei Kalma haavoitta ajatellut tästä selviytyvänsä. "Sinun taas ei tarvitisi muuta kuin odottaa piilossa. Kuulostaako pahalta?" Kalma kysyi sitten. Tietenkin suunnitelma vaatisi hiomista, mutta tämä nyt oli paras tähän asti mitä hän keksi ilman suurempaa turpa keikkaa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Syys 20, 2015 3:25

Re: Not you!

Sitoisi Jackin, millä? Narulla vai, jonka mies sitten helposti katkaisi. Sil kuitenkin vain huokaisi siihen. "En minä sinua ala tökkimään." hän sanoi nyt aivan rauhallisesti. "Tarkoitan, jos tilanne suistuu käsistä käytän hyväkseni taitojani hidastaakseni häntä." Sil selitti ja kuunteli loppuun mitä Kalmalla oli sanomista. Suunnitelma ei ehkä ollut se paras. Jack saattaisi todellakin pyrkiä irti ja suututtenu tuota ei pysäyttäisi mikään. "Niin... Sitten paljastuu myös se, että me tunnemme." Sil sanoi ja kohotti hopeiset silmänsä.
"Suunnitelmasi on näin alkuun ihan okei, mutta siitä löytyy aukkoja." Sil ei vaatinut täydellistä suunnitelmaa. Hän vaati vain sen, ettei kummankaan pää kelluisi Jackin vadilla. "Tarkoitan vain sitä, että jos hän ei ole liikeellä, menemmekö muka kopputtelemaan hänen ovellen ja pyydämme häntä sitten sitomaan itsensä?" hän kysyi ja vei kätensä ympärilleen. Hänen osansa olisi siis vain piillotella. Odotella, kun kaksikko yritti riistää toistensa naamat. "Minä kyllä pidän itseni piilossa. En kuitenkaan ole varma tästä, mutta ainahan ei voi vaatia kaikkea." pellavapää totesi kuivasti nauraen. Hänen kantoi yllään paljon, mutta seisoi silti suorassa.

"Kunhan et menetä päätäsi." Sil sanoi jo melko tottuneesti. Hän oli nähnyt verta, paljon mutta ei selkesti tarpeeksi. Hän tiesi sen varsin hyvin itsekin. Hänen piti vain oppia hallitsemaan itsensä. Hänen piti olla vahvempi. Hän ojensi vain kätensä Kalmalle ja puristi Kalman ojennettua kättä hennosti. "Mutta vaadin vain meidän molempian hengessä pysymistä. Jos loukkaannut... Minä en tydy pelkkään katselemiseen, en enää." hän sanoi tyynesti ja oli sitten valmis. Hän oli valmis lähtemään.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Syys 20, 2015 6:47

Re: Not you!

Kalma, Jack

Sil teki selväksi että aikoisi puuttua tapahtumiin jos jotakin pahaa tulisi tapahtumaan ja no kieltämättä suunnitelma oli vielä varsin riskialtis, mutta muuta ei ollut. Ainakaan sellaista, joka olisi turvannut jokaisen turvallisuuden siltä hullulta.
"Sillä ei ole merkitystä, kerta ette enää ole väleissä muutenkaan. Tärkeintä on ettei hän saa tietää perheesi olin paikkaa." Kalma tokaisi kun Sil meni huomauttamaan että nyt he kaksi paljastuisivat Jackille. Sillä ei ollut enää merkitystä kerta Sil ei selvästikkään halunnut olla väleissä sen miehen kanssa ja no Kalma, sekä Jack muutenkin valmiiksi vihasivat toisiaan.

"Voit aina ehdottaa parempaa jos keksit." Kalma tokaisi hymähtäen kun Sil toi mielipiteensä hänen suunnitelmastaan. Hän ei keksinyt parempaa, sillä kylässä suoraan taistelemeninen saisi vain vartijat kimppuunsa ja Kalma oli sitä kautta suoraan teloitus lavalla pää edellä mentynä. Jackia kun suojeli itse prinsessa, jonka arvovallan kanssa aavekoiralla ollut mitään sanomista.
"No menen katsomaan onko hän kotona ylipäätänsä. Sinä pysyt käskemässäni paikalla." Sitten Kalma vain johdattaisi miehen suoraan ansaan, kuten Haul oli tehnyt hänelle. Sääli vain ettei miestä tapettaisi.. ehkä muutama isku kivellä kalloon olisi hyvä ajatus. Rauhoittuisi mies kummasti.
"Teen sitä ennen kuitenkin joitakin valmisteluja." Kalma lisäsi vielä kiertäen suunnitelmaansa itsekseen mielessään. Sen oli pakko onnistua tai he kummatkin olisivat pulassa kun Jack räjähtäisi täyteen raivoonsa petomuodossaan.
"Eikä sinun tarvitse tulla esille jos jokin menee pieleen." Kalma tokaisi vielä kun Sil epäili suunnitelmaa ja sen toimivuutta. Eihän se varma ollut, mutta mikään ei ollut varmaa tässä maailmassa. Kalma ei ollut edes varma lähtisikö mies hippa leikkiin hänen kanssaan.

"Enen, lupaan etten menetä sitä." Kalma sanoi hymyillen, vaikkei voisikaan luvata sitä että ottaisi osumaa. Jackin petomuoto oli kuitenkin iso ja kookas, sekä lähitaistelussa tuon nopeudessa ei ollut mitään vikaa, vaikkei liikkumis nopeudessa häntä voittanutkaan. Sil ojensi kätensä aavekoiran suuntaan ja Kalma tarttui siihen omallaan puristaen kevyesti päästäen sitten irti.
"Älä sinä siitä huolta kaiva, olen niin usein saannut turpiini että pikku haavat enään missään tunnu!" Kalma naurahti muka lohduttavasti ja käänsi sitten naiselle selkänsä nostaakseen Silin reppariinsa. Sil saattoi pystyä kävelemään, mutta metsän maasto oli epätasainen ja hutera, eikä välttämättä soveliain liikkumis alusta toipilaalle.
"Toivottavasti perheesi ei käännä nahkaani ympäri tämän jälkeen.." Kalma mutisi kun lähti liikkeelle nainen selässään.

Kalma johdatti Silin ihmisasutusten lähistöllä olevaan metsään, joka oli suojassa katseilta ja vartijoilta jos meteliä kuulisivat. Kalma laski Silin alas ja käski naisen piiloutua pusikkoon sillä aikaa kun hän kävisi hoitamassa muutaman asian kylän puolella. Kalma käveli muurin läpi aaveena ja jolkotteli määrätietoisesti haluamaansa suuntaan. Kalma pysähtyi talon kohdalle, jossa muuttui humaaniseksi hiippaillen talon pihalle ja siitä vajaan. Talon omistaja oli metsästäjä, sen aavekoira tiesi sillä kävi usein tervehtimässä miestä ja ostamassa lihoja, koska ne olivat tuoreita ja kauppias oli ystävällinen jopa friikeille. Kalma tiirikoi vajan oven auki terävällä kynnellään ja astui sisälle etsien katseellaan haluamaansa. Kalma etsi käsiinsä köyttä ja muutaman ketunraudan joissa oli sahalaitaiset "leuat". Ne olivat tarpeeksi isot että Jackin jalka mahtuisi niihin petomuotonakin. Tämän jälkeen Kalma palasi Silin luokse, tai pikemminkin ilmestyi siihen paikalle kantamustensa kanssa.
"Pidä sinä tuo ja anna se kun annan luvan." Kalma sanoi kun oli heittänyt köyden Silin käsiin. Kalma meni itse kauemmas ja asetti varoen maastoon neljä ketunrautaa, jotka kiinnitti tiukasti maahan kiinni. Jos tuo pidättelisi sitä petoa niin ei mikään. Jack oli Silin mukaan kuitenkin loukkaantunut jo valmiiksi, joten osuma terveeseen jalkaan olisi tervetullut. Silloin sen pedon tasapaino olisi mennyttä.
"Minä menen nyt, pysy täällä hiljaa." Kalma sanoi hiljaa ja katosi uudestaan paikalta.

Jack oli kotonaan, valveilla kuitenkin epätavallisesti, ryystäen kahvia kupuunsa kovin väsyneen näköisenä pöydän äärellä. Ne painajaiset olivat palanneet takaisin, vaikka Silin hengissä oleminen olikin jo miehen tiedossa niin se ei enään ollut mikään lohtu. Sil oli hylännyt hänet, kuten kaikki tekivät hänen ympärillään.. vain Haul osoitti uskollisuutta. Tosin siihen taisi olla syynsä. He olivat niin samanlaisia. Kuitenkin Jack tunsi tällä hetkellä jopa alkeellista kaipuuta takaisin Shaelin orjaksi. Siellä hän oli sentään saannut nukkua, kiitos sen kynttilän, ja no hänen ei tarvinnut miettiä itseään. Hän toimi vain miten se eukko halusi ilman murheita.
"Jack.." Kuului tuttu ääni miehen viereltä, joka säpsähti pahanpäiväisesti ja kääntyi vierellään seisovaan aavekoiraa kohden nousten seisomaan pöytää vasten nojaten. Jack kävi katseellaan läpi aavekoiraa ja pysähtyi katsomaan tuon pimeydessä hohtavaa punaista silmää.
"....Sinustahan röyhkeä on tullut, tai tyhmän rohkea." Jack murahti ja tiesi kyllä mitä aavekoira oli tullut haluamaan: hänen henkeään. Kalma taas tuijotti Jackia pitkän aikaa varsin hiljaisena nähdessään miehen edessään naisena ja kovin laihan näköisenä. Sil oli tosiaan puhunut totta kirouksesta.
"Ja sinä vaihtanut sukupuolta näemmä." Kalma pyrskähti pidellen nauruaan kasvoillaan olevasta leveästä virneestä huolimatta. Tästä kun Black kuulisi! Tai koko kylä~ Tästä tulisi oikein hauskaa! Jackin kasvoilla oleva kärttyinen katse kaventui entisestään. "Mutta tiedät miksi tulin." Kalma sanoi ja sai Jackin naurahtamaan ja jopa epäröimään. Tosin mitä hän menettäisi? Henkensä? Pieni hinta tästä helvetistä. Kuolema toisi sille rauhan ja paras tapa lähteä olisi viedä tuo koira mukana.
"Ajattelitko keskellä kylää painia vai?" Jack kysyi ja kurottautui kävelykeppiinsä nilkuttaen hakemaan aseensa. "Isäntäsi ei pitäisi." Jack lisäsi asettaen asevyönsä paikoilleen.
"Ei, metsässä.. en jaksa leikkiä hippaa enää kanssasi." Kalma tokaisi hieman itsekin ärtyen kun puheeksi tuli Black, jota Jack pilkkasi. Jack vilkasi aavekoiran suuntaan ja nyökkäsi hiljaa oranssin punaiset silmät hohtaen hämärässä. Kalma katosi tämän jälkeen ja niin katosi Jackin liikkuen aavekoiran mukana aina kylän ulkopuolelle.. tuntien itsensä jo nyt väsyneeksi. Mies huohotti jo nyt raskaasti. Kalma katsoi Jackia silmäillen ja syöksähti miestä.. naista kohden terävät kynnet esillä valmiina iskemään Jackia suoraan kasvoihin. Jack virnisti väsyneenä ja iski kädessään olevalla kepillä aavekoiraa sääriluuhun. Kalma parahti ja perääntyi kinkaten jalkaansa.
"Ei noin helpolla.." Jack mutisi ja syöksähti puolestaan Kalman kimppuun, joka teleporttasi ja Jack oli perässä yhtä nopeasti seuraten aavekoiraa yrittäen päästä milloin mistäkin viiltämään aavekoiraa kun lähelle pääsi. Kalma ilmestyi hieman hengästyneenä Silin kanssa sovitulle paikalle ja Jack oli yhtälailla perässä. Tosin Kalman yllätykseksi Jack oli vaihtanut muotonsa ja iski Kalman helposti maahan. Kalma henkäisi kivusta ja pyörähti pois alta ennenkuin olisi joutunut kynsien käsittelyyn. Kalma katsoi nopeasti paikkoja jonne oli asettanut raudat. Hänen olisi pakko houkutella tuo peto niiden luokse. Kalma teleporttasi uudestaan Jackin selkäpuolelle ja huomasi vanhan arpeutumaan päin olevan haavan ja iski voimalla nyrkkinsä siihen. Jack huusi ja yritti repiä Kalman pois selästään, mutta Kalma oli jo maassa seisomassa rautojen takana. Jack kääntyi muristen aavekoiraa kohden ja mitään varomatta kävinelinkontin ja hyökkäsi Kalmaa kohden. Sitten olikin vain tuskan huutoa kun Jack oli astunut kädellään raudan päälle ja oli siinä nyt ansassa kuin eläin kiroten suureen ääneen aavekoiraa.
"NYT!" Kalma huusi puskissa olevalle Silille, ojentaen kätensä ottaakseen kiinni köydestä. Jack iski väliin ja Kalma vain tunsi kuinka terävät kynnet laikkasivat hänen kättään kuin kuuma veitsi voita. Kalma perääntyi ja kirosi pidellen kättään katsellen kuinka Jack tempoi raudassa kiinni.
"Heitä se!" Kalma huusi metelin läpi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Syys 20, 2015 7:20

Re: Not you!

Kalma ei antanut paljoa vaihtoehtoja. Mies vei häntä reppuselässä ja laski sitten vain puskaan odottelemaan. Todetennsiihen, että toivoi hänen perheensä armahdusta. Kalma kävisi hakemassa asioita tak enneminkin katoamassa ja ilmestyessä. Sil jäi odottamaan ja odotus oli se ehkä ahdistabin tapa tällaisessa pimeässä metsässä. Hän puristi hiljaa meikkonsa riekaleista helmaa ja toivoi, ettei mitään kamalampaa sattuisi. Äkisiti Kalma ilsmetyi hänen veirelleen ja Sil oli melkein huutaa prlosta,mmutta hillitsi itsensä ja äänrnsä. Ei kuulunut muuta kuinnhenköys. "Älä pelästytä!" Sil kuiskasi ja otti köyden käsiinsä, kuunnellen Kalman ohjeita. Sil nyökkäsi ja odotti, kun Kalma katosi taas.
Hänelle tämä hiljaisuus ja odottaminen tuntui vuosilta, tunneilta ja silkalta ahdistavalta ikuisuudelta. Mikään ei ollut karmivampaa. Kuitenkin pian alkoi kuulua ääniä. Kalma ilmestyi paikalle ensimmäisenä ja Sil korotti hieman katsettaa, jotta pysyisi tapahtumissa mukana. Hän näki pedon, suuren pedon, joka tuli Kalmaa kohti ja iski tuon maahan. Sil värähti, hän kiristi otettaan köydestä. Kalma löi Jackiä selkään ja kuului karjaisu, joka sai naisen värähtämään ja katsomaan petoon piilostaan. Hän pidötteli melkein hengitystään.

Kalma johdatti Jackiä ja kuului taas huuto, kun ensimmäinen rautahammas sai saaliikseen lihaa. Kalma huusi. Sil oli heittämässä köyden Kalmalle, mutta miehen kättä leikattiin juuri silloin suurilla verisillä kynsillä. Sil puri huultaa ja heitti köyden kaikella voimallaan. Hän heitti sen Kalmalle ja veti helmaansa, avasi jalkansa luukun ja veti tikarin sen syövereistä. Hän odotti. Hän katsoi Kalman haavoittumista ja puri huultaan. Hän katsoi Jackin riuhtomista. Olen pahoillani, niin pahoillani.
Sil syöksähti Kalman avuksi, kun mies sitä tarvitsi köyden kanssa.
Loppujen lopukse he saivat Jackin kiinni. Sil huohotti ja katsoi siinä metsän varjojen suojaamana Jackiä. Tuon punaisia silmiä. "Jack... En tiedä miten... Mutta jos tämä tuottaa likaa tuskaa...." Sil hengitti hitaasti ja nieleskeli sanojensa välissä. "Voisit vain unohtaa minut... Ei sinun tarvitse körsiä siitä,,että tunsit minut... Voisimme vain olla tuntemattomia." Sil sanoi ja,piteli tikaria kädessään. Hän puristi helmojaan. "Tiedän... Että sinulla on vaikeuksia... Hyväksyä todellisuutta, mutta edes tämän kerran... Sovitaan ettei koskaan tunnettukaan... En halua sinun kärsivän tekojeni vuoksi." pellavapään ääni madaltui, se muuttui neutraaliksi ja hän seisoi tukavasti omilla jaloillaan. "En oikeasti halunnut pettää sinua. En koskaan tahtonut, mutta omien sanojesi kukaan se on jo tehty, eikä sitä voi muuttaa." hän selvensi itseään. Pyyntö oli ehkä liikaa, mutta oli aika ottaa askelia eteenpäin. Hän halusi päästä eteen päin.
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Syys 20, 2015 8:02

Re: Not you!

Sil syöksyi itse aavekoiran avuksi sitomaan raudoissa riuhtovan Jackin, joka karjuen ja kiroten yritti yhdellä vapaalla kädellään häiritä sitojiaan, mutta loppu tulos oli jo selvä: Jack joutui lopulta alistumaan ja jäi siistinä karvaisena pakettina makaamaan kyljelleen metsän pohjalle mulkoillen sitojiaan pahan päiväisesti.
"Olisi pitänyt arvata.." Jack murisi terävien hampaiden välistä mulkoillen kaksikkoa ja etenkin Siliä, joka nyt uskalsi lähemmäksi ja esille piilostaan Olisi pitänyt arvata että Sil oli liittoutunut tuon karvaisen koiran kanssa! Se selittikin sitten ihan kaiken.. Jackille ei annettu yhtään enempää suun vuoroa kun Sil avasi suunsa perinteisen arasti ja takerrellen sanojensa kanssa. Sil kuitenkin halusi että Jack unohtaisi naisen ja antaisi vain olla. Hänen ei tarvinnut kärsiä sen tähden että hän oli tuntenut Silin. Jack puri hammasta yhteen ja käänsi päänsä pois naisesta. Hän ei halunnut kuunnella! Sil kuitenkin jatkoi puheitaan myöntäen että Jackilla oli vaikeuksia hyväksyä todellisuutta. Totta helvetissä. Hän ei edes kuulunut tänne millään alkeellisella ruumiin osallaan! Lopuksi tuli vielä pahoittelu ettei Sil olisi koskaan halunnut vahingoittaa häntä, mutta se oli jo tehty, kuten oli todettu.
"Nyt ymmärrän vielä paremmin, kaiken.. sinä ja tuo rakki olitte yhdessä alusta alkaen!" Jack äräisi ja yritti ylös, mutta ei päässyt kunnolla edes seisomaan kun kädessä ollut rauta töksäytti vastaan niin viiltävällä kivulla kun lyhyellä pituudellaan. Eikä köysien kanssa vain noustu.
"Sinä valehtelit kaiken alusta alkaen! Vai että välität!? Mistä asti!?" Jack alkoi vain täysin päättömästi purkamaan pahaa oloaan Siliin sanallisesti, kunnes Kalma ärähti tähän käskien miehen tukkimaan suunsa. Jack hiljeni tuijottamaan aavekoiraa.
"Minä tapasin Silin vasta äsken! Älä syytä häntä!" Kalma murahti puristaen verta vuotavaa kättään. "Hän halusi itse tulla tekemään sovinnon kanssasi ja sinä hölmö vain tukit korvasi siltä!" Kalma jatkoi karjumista maassa makaavalle miehelle. "Ja en tiedä oletko huomannut, mutta sinusta on alkanut tulemaan samanlainen kuin minusta aikanaan: sitä mitä sinä niin halveksit.. koston haluinen hirviö." Kalma hiljeni sanojensa jälkeen ja katsoi petomuotoista miestä, joka vain painoi otsansa maata vasten kiroten kaikkea. Hän oli väsynyt, hän ei jaksanut..
"..Tappakaa minut pois tästä maailmasta." Jack sanoi hiljaa muuttaen samalla muotonsa humaaniseksi, jolloin käydet höllenivät pedon ympäriltä. Vain kädessä oleva rauta piti Jackin vielä aloillaan maassa. Tosin Jack ei liikkunut. Kalma katsoi hetken kulmat koholla miestä kun sitten kääntyi.
"Okei! Ollaan sitten herran mieliksi!" Kalma sanoi ja kävi hakemassa käsiinsä suuren kiven. Nyt tältä mieheltä lähtisi henki!
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Syys 20, 2015 8:55

Re: Not you!

Olisi pitänyt arvata. Terävä vihlaisu kävi Silin sydämessa kuulessaan miehen sanat. Hän tuijotti Jackiä silmästä silmään. Jack huusi hänelle, hän oli alusta alkaen Kalman kanssa yhdessä. Ei. Sil ajatteli. Vai muka välität? Kyllä Sil välitti. Jackin sanat iskivät kuin terät, jotka saivat naisen horjumaan omassa mielessään. Hän seisoi silti hievahtamatta ja katsoi miestä silmiin. Ennen kuin hän ehti puolustella Kalma puolusteli hänt. Sanoi etteivät he olleet tavanneet kuin vasta nyt. Kalma puhui asioista ja muutoksesta. Niin missä oli se mies, jonka Sil oli tuntenut. Hän näki vain toisessa sen vihan ja murheen.
Jack esitti taas sen, joka sai Silin naaman aivan uusiin ilmeisiin. Hänen kasvoilleennnousi puna ja samalla hänen ilmeensä vääntyi. Hänen hento vartalonsa liikahti hieman. Kalma vastasi heti tähän, mutta sil puristi tikaria kädesään. "Ei! Kalma sinä et tapa häntä nyt!" hän huusi, niin että metsä raikasi. Niin pienestä kehosta lähti paljon ääntä. Sil käveli Jackin luo ja nosti tuon yhdellä kädellä rinnuksista hieman ylemmäs ja katsoi tätä silmillä, jotka eivät olleet hellän naisen silmät. Niissä oli jotain kovaa.

Sil kohotti tikarinsa, mutta se tippui puoli völissä käden liikerataa ja avoin kämmen osui suoraan Jackin poskelle. "Kuinka sinä saatat!" Sil huusi, hän läiskäisi miestä vielä toiselle poskelle. "Kuinka sinä saatat Jack!? Sinä heität elämäsi noin vain pois! Tiedät ettei sinulla ole ehkä enää mitään, mutta se ei tarkoita sitä ettet voisi saada sitä. Sinulla on Liluth! Sinulla on Haul! Sinulla olisi paljon enemmän, jos vain osaisit katsoa toistenkin näkökulmasta asioita!" Sil huusi ja antoi tärisevän kätensä pidellä miestä. Hän tunsi vihansa, hän tunsi sen yli vuotavuuden Jackin säälittävän ulkonäön vuoksi.
"Opettele ensin kuuntelemaan omia tunteitasi ja sitten muiden! Sinä et ole se Jack, jonka kerran tunsin! Sinä olet vain pelkkä säälittävä tyhjä kuori ilman mitään!" pellava pääsi huusi.
"Minä en anna anteeksi sinulle! En anna anteeksi jos kuolet silmieni edessä tuollaisessa typeryydessä! Jos olet mies! Jos olet ihminen! Sinä osaat ottaa elämössäsi uuden suunnaan!" hän karjui minkä kurkustaannsai. Kyynelert purskahtivat hänen silmidtään. "Oletko sinä mies vai hiiri?" Sil kysyi. Hän katsoi läpi kyyneleittensä palavalla katseellaan miestä. Hän päästi irtiJackistä ja katsoi Kalmaa. Hän nosti tikarin ja käveli kauemmas Jackistä. "Minä olen niin pettynyt sinuun Jack, niin pettynyt ja pahoillani. Miten liluthin käy, entä Haulin jos sinä kuolet nyt ja noin vain heität. Et ajattele ketään muuta kuin itseäsi. Jos haluat olla ihminen, osaat myös tukeutua muihin. Sinä itsekäs mies!" Sil sanoi ja käänsi selkänsä.

"Kyllä minä itkisin, jos sinä kuolet... Kyllä Haulkin varmasti tuntisi jotain ja Liluth. Aijotko sinä vain hylätä hänet? Aijotko sinä antaa hänet toiselle?"
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4017

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Syys 20, 2015 10:09

Re: Not you!

Kalma säpsähti pahanpäiväisesti Silin käskyä ja jäi tuijottamaan naista silmät selällään, kunnes päästi vain kivestä irti antaen sen tömähdyksen kera pudota maahan. "Okei ei tapeta.." Kalma sanoi nostaen kätensä ylös kuin antautumisen merkiksi ja kävi etsimässä itselleen läheltä jonkin istuma paikan jossa nuoli hiljaisuudessa vuotavaa haavaansa. Hän ei puuttuisi sitten asioihin, muuta kuin vasta sitten jos tuo hullu päättäisi Siliä käydä vahingoittamaan.

Jack säpsähi kun häneen tartuttiin vaatteista kiinni rintamuksesta ja nostettiin ylemmäs saaden katsoen nyt Siliä silmästä silmään. Niissä ei ollut enään sitä lempeyttä ja lämpöä vaan kovuutta, joka toi etäisesti miehelle mieleen Shaelin mikä taas nosti miehen pelko tilaa. Olihan hän vasta melkein päässyt sen noidan kynsistä ja no henkiset tarumat olivat syvät. Sil johotti kädessä olevan tikarin ja Jack kastoi sitä kauhuissaan, mutta ehkä hieman helpottuneen näköisenä. Hänen kärsimyksensä olisi ohi! Tikari kuitenkin laskutui alas ja Jack sai iskun kämmenestä poskellensa ja lähes heti perään toisesta Silin huutaessa hänelle, saarnataessa hänelle. Se oli varsin herättävä kokemus ja no Jack jäi vain tuijottamaan Siliä kun nainen huusi minkä keuhkoistaan jaksoi. Sil toi esille että vaikka mies oli menettänyt paljon, oli Jackilla silti vielä Haul ja Liluth. Hänen olisi katsottava asioita uudessa valossa, toisten näkökulmasta. Opetella kuuntelemaan tunteitaan ja sitten muiden.. hän ei ollut enään se sama mies johon Sil oli tuntenut, haukkuen tyhjäksi elottomaksi kuoreksi. Jack värähti tämän kuullessaan pienesti. Eikö hän ollut? Toisaalta Jack ei ollut tuntenut iteään enään omaksi itsekseen hetkeen.. hän oli eksynyt ja harhaili vain ympäriinsä. Hän ei uskaltanut tavata muita ihmisiä tässä muodossa.
Sil jatkoi saarnaansa sanoen ettei tulisi koskaan antamaan anteeksi jos hän tappaisi itsensä tässä tilassa, jos hän oli ihminen hän osaisi sopeutua siihen. Ottaa elämässä uuden suunnan. Jack katsoi itseään ja oli aivan hiljaa jotenkin järkyttyneen näköisenä värähtäen pienesti kun Sil kysyi vielä oliko hän mies vai hiiri. Sil päästi sitten lopulta miehen, joka vain jäi siihen tyhjän näköisenä istumaan aloillensa. Hän kuuli mitä Sil vielä sanoi, oli pettynyt häneen ja kysyi mitä Haulin tai Liluthin tulisi käymään jos Jack tälläisen asian takia menettäisi elämänsä. Mies oli itsekäs, mutta olisi jo aika ottaa tukea muilta. Niiltä jotka välittivät hänestä.

"..E-en.. ikinä." Jack sai juuri ja juuri kuuluvalla ja värisevällä äänensävyllä sanottua. Miehen silmät vuotivat kyyneliä ja Jack tärisi hiljaa. "En halua vahingoittaa heitä.. en halua.." Jack jatkoi ääni itkuisena ja tuskaisena kun mies yritti valuttaa padottuja tunteitaan jälleen ulos. "..Olen vain niin väsynyt.. en jaksa enää.. minuun sattuu.. en nuku, en syö enää kunnolla.. En jaksa." Jack purkasi itseään painautuaen kontallaan otsansa vasten maata itkien vuolaasti kuin pikku lapsi.
"En halua kuolla näin." Jack mutisi kyyneltensä seasta kiroten kiroustaan.
Kalma katsoi Jackia hiljaa kun mies kävi purkautumaan ensinmäistä kertaa hänen edessään. Sil taisi saada miehen tosiaan polvillensa. Kalma suoristaui kiveltä ja käveli Silin luokse.
"Lähdemmekö?" Kalma kysyi. Hän ei aikonut osoittaa Jackille sympatiaa kerta Jack ei sitä hänellekään antaisi ja no Silin perhe olisi varmasti huolissaan. Ellei Sil nyt välttämättä haluaisi jäädä miehen luokse vielä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Syys 21, 2015 10:47

Re: Not you!

Jack vastasi heikolla äänellä. Sil oli pysähtynyt hetkeksi. Hän kuutenli mitä Jackillä oli sanottavaa. Tämä ei jaksanut, hän ei halunnut kuolla näin. Sil mietti. "En usko, että se noita... Pitäisi sinua vain kuukauden ja sitten kiroisi sinut kuolemaan. Hänellä oli varmasti jokin tarkoitus perä tässä. Et voi yksinkertaisesti kuolla. Et vaikka et jaksaisikaan enää. Sillä sinun täytyy jaksaa muiden puolesta. Siinä vaiheessa kun oikeasti menetät kaiken ja et oikeasti pysty jatkamaan voit minun puolestani raahautua lepoosi." Sil totesi. Kalma käveli hänen luokseen ja hän vilkaisi miehen veristä kättä. Se pitäisi sitoa kotona. Sil pudisti hiljaa päätään, mutta Ei Kalman sanoille. "Jack, sinun pitää jaksaa elää ainakin Liluthin takia edes hänen takiaan."
Sitten Sil vilkaisi Kalmaan ja oli valmis lähtemään. Hän voisi kyllä hyvin kävelläkin, ettei Kalman tarvinnut kantaa häntä sillä verisellä kädellä. "Ei tarvitse kantaa..." Sil sanoi ja alkoi kävellä hitain verkkain askelin. Häntä särki reiteen, mutta hammasta purren hän lähtisi taakseen katsomatta. Hän oli saanut asiansa sanotuksi, hän oli valmis jättämään tämän asian taakseen.

"Sainko viestini mahdollisesti perille?" Sil kysyi lopulta ja naurahti kuivasti. Hän kaipasi lepoa. Nyt niin paljon. Hän jaksaisi kyllä kotiin, mutta häntä pelotti. Kalman puolesta. Miten hänen isänsä suhtautuisi, ei hyvin. Toivottavasti hänen veljensä edes pidättelisivät, jotta Sil saisi ojennettua Kalma edes side harsoa. "Älä lähde heti, haluan , että sidot tuon." Sil sanoi hiljaisena.
EdellinenSeuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö