Kirjoittaja Mori » 11 Joulu 2015, 16:22
Haul vastasi hänelle ja Sil katsoi miestä leipö edelleen suussaan. Hän kai yritti hymyillä, mutta leivön kanssa se vain näytti siltä, että hän leikki leivällään. Sil tarttui leipäänsä ja alkoi sitten vain pureskelemaan palaansa ja seisoi katsellen miestä. Toinen sanoi, että hän olisi kyllä antanut samalla mitalla isoveljelle takaisin, jos tuo ei olisi ollut hänen isoveljensä. "Mm." Sil hymisi ja nielaisi suupalansa.
Hal oli hetkenmsiinä ja toisessa hetkessä ei ollut kunnes taas oli. Mies oli taas kunnodsa ja lähti hakemaan vaatekasaansa suukottaen Siliä ohi mennen otsalle. Pellavapää hymyili. "Nukuin, olihan sinun turvallisissa käsivarsissasi." Sil totesi hymyillen kirkkaasti ja söi leipänsä loppuun hörppäisten kuumaa teetä varovasti.
Haul tiedusteli, joko koko talo tiesi mahdollisesta tunkeutujasta. "Ei vielä, kukaan ei ole ylhäälle, ei edes Erik." Sil totesi ja lämmitteli käsiään teekupin ympärillä. Hän mietti rauhassa mitä sanoisi, jottei tulisi väörin käsityksiä ja niin pois päin. Äkisti kuului oven avaus ja askelia. Kuului keittiöstä kalinaa ja sitten vain tuolin nirskuntaa. "Joku nousi..." Hän totesi ja hörppösi uudestaan teetään, ennen kuin laski kupin pöydälle ja avasi oven vilkaisten ulos. Sil oli melkein hypähtää metrin taaemmas, kun Erik seisoi hänen oven sivussa ja tuijotti siskoaan alas.
Sil joutui hetken tasaamaan hengitystään. Hän mulkaisi veöjeään. "Anteeksi, ei ollut tarkoitus pelästyttää... Joko... Se sinun rakastajasi on hereillä?" Isoveli kysyi ja kohotti toista kulmaansa. Sil nyökkäsi ja vilkaisi ympärilleen, johon Erik vain pudisti päätään. Ovi avautui hieman enemmän ja mies tuli sisään. Kädes puuskassa ja ilme närkästyneenä, mutta tällä kertaa tämä ei aikonut käydä miehen kimppuun. "Ai, enkö lyönyt tarpeeksi kovaa, että kauniille kasvoillesi olisi jäänyt jälki?" Erik kysyi aluksi, johon Sil älähti isoveljensä nimeä.
Erik vain taputti siskonsa päätä, tyynnytteli muutamalla sanalla, että anna nut iseveljelle aikaa palauttaa muutama mielipide, ennen kuin hän sanoisi asiansa. "Niin, eilinen oli noh, järkytys ja yllätys. Luulin sinua joksikin muuksi, eikä Sil ole sinusta puhunut. Tämä siis tuli melkoisena yllätyksenä." Erik selitteli hieman tehden mietteliään näköisiä ilmeitä. Sil tuijotti herkeämättä veljeään tämän vierellä. Hän olisi valmis repimään toisen irti, jos tuo päättäisikin käydä käsiksi.
Kuului ärtynyt huokaisu tai rykäisyn tapainen äänähdys. "Mutta..." Erik totesi vaikeana. "Aloitetaan puhtaalta pöydältä, nyt kun olen pääni saanut puhtaaksi... En siltikään aijo antaa anteeksi, että teitte sen yöllä..." Erik vilkaisi moittivasti siskoaan, joka vastasi tulistuneella katseella. "Joten päätin, että sinun olisi hyvä poistua ja tulla vaikka hieman käytännöllisemmin esiin, kuin suoraan siskoni huoneesta sanomaan huomenta..." Erik puhisi ja lopetti tyytyväisenä sanansa.