We do sins||K-18


Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Joulu 11, 2015 8:07

Re: We do sins||K-18

Haul otti hänen puheensa leppoisasta vatsaan. Sanoi, ettei neljää sataa vuotta oltu vakavuudella selvitty, johon Sil vain pyöräytti silmiään, muka kovin pettyneenä mieheen. "Niin, niin." Sil vastasi hymyn kera. Haul kuitenkin suostui siihen, että tultaisiin etuovesta sisään, eikä hänen huoneestaa, joka oli suuri stop merkki isälle, jos tuo nyt sen sattuisi näkemään. "Hyvä." Sil totesi Haulille, joka halasi häntä takaisin.
Puhe siitä odottaisiko mies pakkasessa, kuin kissanpentu emoaan sai naisen katsomaan Haulia. Hän kuitenkin vain työnsi miehen pään itseään vasten ja silitti muutaman kerran miehen hiuksia. "Jaa-a... Sisällä sinä olet liian alttiina paljastuksille ja ulkona taas on kylmä... Mitäköhän...." Sil mietti ja äkisti hänen kasvoilleen nousi kujeileva ilme. "Entäs, jos menisit Tierganin vieraaksi liiteriin?" Hän kysyi hihittäen jo ajatukselle. Jos Haul nyt liiteriin ahtautuisi ison kissamiehen kanssa, olisi kyllä näky hulvaton.

Loppujen lopuksi ajatus sai vain pudistuksia Silin puolelta. "Piiloudu kaappiin...?" Sil ehdotti toisensa vaihtoehtona ja vilkaisi huoneessaan olevaa kaappia, joka oli juuri ja juuri miehen kokoinen. Kyllä se kestäsi kantaa Haulin painon. Sil alkoi pohtia muita vaihtoehtoja ja vilkaisi sitten Haulia. Voisi hän nyt vaikka leikkisästi vain heittää tuon ulos ikkunasta. "Taaaaaiiii.... Olet miekka." Sil totesi ja läimäytti nyrkkinsä vasten kämmentään. "Ei kukaan tajua sen olevan sinä." Sil totesi hymyillen.
Talosta oli alkanut kuulua ääniä, keittiön pöydältä, eikä askelia enää ollut niin vähän. Nyt oli erilaista askellusta ja töminää.

Viesti Pe Joulu 11, 2015 8:36

Re: We do sins||K-18

Sil pohdiskeli vaihtoehtoja, missä Haul voisi odotella muun perheen heräämistä. Ensimmäinen ehdotus oli Tierganin liiteriin menoa, joka sai miehen ilmeen nopeasti kiristymään. "Minulla on kyllä huumorin tajua, mutta se ei riitä niin pitkälle, että sietäisin sitä kissaa." Haul totesi. Ei tiikerimies ollut häntä koskaan loukannut, mutta Haul koki mustasukkaisuutta sitä kattia kohtaan, olihan Tiergan jatkuvasti isoine lihaksineen Silin seurassa ja kehtasi vielä omistaa suojeluvasiton hänen naistansa kohtaan.

Sil ryhtyi siis miettimään muita vaihtoehtojaan, ehdotaen miehelle kaappia, mutta hän kyllä alkoi kallistua yhteen aika selvään ratkaisuun. Miehen täytyisi muuttua miekaksi, sitä Silkin nyt ehdotteli. "No siis, olen hyvin korean näköinen miekkana, joten kyllä se nyt jonkun silmään pistäisi." Haul totesi muka niin tärkeänä. "Joten ehkä on parasta että piiloudun vaikka vuoteesi alle miekkana." Tämä ehdotti.
"Joten jos suonette hyvä neiti." Mies sanoi painaen suudelman Silin huulille, päästäen sitten tuosta irti. "Asetun odottamaan milloin voin tulla esiin. Toivottavasti olet miettinyt kuinka esittelet minut." Haul vielä hymähti, vetäessään miekankahvan esille, jonka sitten kävi piilottamaan vuoteen alle ja antoi huoneen kylpeä hetken sinisessä valossa, ennen kuin aave katosi miekkaansa, joka terineen lepäsi piilossaan.

Viesti Pe Joulu 11, 2015 9:00

Re: We do sins||K-18

Ratkaisu oli tullut ja Haulkin näemmä oli päätynyt samaan tulokseen, että hän oli miekka. Siihen hän vielä tokaisi, että oli hela hieno miekka. Miekka kiinnittäisi varmasti jonkun huomion, jos vain huolimattomasti olisi jättäytynyt keskelle lattiaa. Sil hymisi miehelle. Haul sanoi piiloutuvansa vuoteen alle, johon Sil nyökkäsi.
Mies otti taas herrasmiesmäisen asenteen ja supitteli niitä sanoja, kuten oli tapana. Hellä suudelmakin laskettiin naisen hennoille suullille, jota pian kääntyivät hymyyn. Haul vielä muistutti, että miten hän menisi esittelemään hänet perheelleen. Sil nyökkäsi ja katseli, kuinka toinen katosi teräänsä. Sil petasi nopeasti vuoteensa ja avasi ovensa. Hän otti mukaansa teekupit ja sulki oven.

Keittiössä oli täysi hulina päällä. Hänen äitinsä keitti teetä, kun miehet istuivat pöydässä. Ulko-ovelta kuului ääntä, kun Tiergan tuli sisään ravistellen päätään hieman kylmästä. "Hyvää huomenta." Sil toivotti ja toi teekupit tiskivatiin. Koko kuoro toivotti hyvät huomenet, mutta äiti oli ainut, joka huomasi tyttärensä kaksi kuppia. "Jotko sinä kaksi kuppia teetä? Kahdesta kupista?" tuo kysyi, mutta Sil pudisti päätään. "Erik joi kanssani." Nopea ja tiukka vilkaisu isoveljeen, joka vain nosti kätensä ylös antautumiseksi. "Niin tein." Mies totesi ja jatkoi leipänsä syöntiä. "Äiti, isä." Sil sanoi äkisti ja risti kätensä pienesti. Hän katsoi vanhempiaan, jotka katsoivat takaisin hyvin odottavina. "Mikä nyt nuppu?" Isä kysyi lempeästi ja pellavapää levitti huulilleen aurinkoisen hymyn.
"Olen löytänyt miehen, joka pitää minusta, sellaisena kuin olen." Sil sanoi ääni täynnä rakkautta. Hieman hän kyllä ujosteli ja punasteli, mutta se sai perheen isoveljissä ihmettelevän ähkäisyn, paitsi Erik. Hän tuhahti vain. Silin äiti tuli hänen luokseen ja käännytti tyttärensä puoleensa. "Todellako? Onko tämä mies kunnollinen? Ei sellainen joka haluaa sinusta orjaa?" Vanhempi nainen tiedusteli hyvin vakavana. Sil hymyili äidilleen. "Ei tietenkään, en antaisi itseäniu sellaiselle. Hän on hyvä mies, hän vaalii minua oikein hyvin." Kuului pyrskähdys, Erikin suusta sekä pieni tuhahdus Tierganin suusta.

Isä katsoi tytärtään hyvin vakavana ja Sil tunsi, ettei isä aikonut hyväksyä. Sitten äkisti vanha mies näytti purkaskahtavan kyyneliin, jolloin Silin äiti tuli miehensä vierelle. "Pikkuinen tyttöni on löytänyt miehen... Oikeinko kunnollisenkin..." Isä nyyhki pienesti, mutta selkeästi onnellisena. "Pah!" Erik sanoi ja risti ärtyneenä kätensä. Tiergan taas laski katseensa Siliin, joka laski sormensa huulilleen hymyn kera.
"Niin isä, oikein kunnollinen mies. Kutsuin hänet luoksemme tänään. Keksipäivällä." Sil selitti hopeiset silmät välkähdellen ja katsoi vanhempien reaktiota. Isä pyyhki kyyneleensä ja mäsäytti nyrkillä pöytään. "Hienoa! Pääsen näkemään sen miehen, joka tyttäreni mahdollisesti saa! Minä haluan mennä takuuseen siitä, että hän myös vaalii pikkuista tyttöäni!" Isä murahti ja nousi pöydästi, tietysti kiittäen ruuasta. Silin äiti tuli vielä halaamaan tytärtään ja alkoi voivottelemaan lapsensa vaatetusta. "Ethän sinä voi näyttäytyä tuollaisena rakkaan miehesi nähden! Sinun pitää laittautua!"
"Äiti..." Sil vaikeroi ja huomasi virneen Tierganin kasvoilla, joka pian pyyhkityi pois.

"Onneksi olkoon sisko hyvä." Christian sanoi hymy huulillaan ja taputti siskoaan päähän lempeästi. Ronie vain puhisi tulillaan ja harrasti ujoa mykkäkouluaan. Sil hymyili ja kääntyi sitten pois keittiöstä. Hän käveli huoneeseensa ja sulki oven perässään. Pellavapää istui vuoteen viereen. "Keksipäivällä, mene silloin talomme oven eteen." Sil totesi Haulille hymy suin.

Viesti Pe Joulu 11, 2015 9:24

Re: We do sins||K-18

Silin poistuttua huoneesta, ei Haul voinut muuta kuin pysytellä olemattomissa ja vain kuunnella epäselviä ääniä mitä keittiön puolelta kuului. Ei hän aivan ymmärtänyt keskustelua, mutta jotkin äänähdykset kertoivat, että Sil oli kenties kertonut jotain hänestä.
Nainen oli palannut jonkin ajan päästä huoneeseensa ja kertonut milloin Haul saisi tehdä sisääntulonsa. Hän joutuisi odottamaan keskipäivään. Noh oli hän tottunut odottelemaan pidempiäkin aikoja, joten muutama tunti ei tuntunut missään.

Keskipäivän pyörähtäessä tienoille ja reitin olessa selvä, Haul kohosi vuoteen läpi, vilkuillen vielä varmuuden vuoksi ympärilleen, ennen kuin muuttui fyysiseksi ja kaivoi miekan kahvan talteen sängyn alta. Mies asteli hiljaa ikkunalle ja avasi sen, kurkkien auringon valaisemaa tyhjää pihamaata, ennen kuin uskaltautui kiipeämään ikkunasta ulos. Ikkuna suljettiin perässä ja askeleet veivät miehen rakennuksen nurkalle. Tosin hän toivoi, ettei hankeen jääneet jäljet tuotaisi epäilyksiä. Tosin viimeöisetkin jäljet olivat nähtävillä, jotka veivät metsästä ikkunalle. Ehkä hän oli tullessaan kurkannut Silin ikkunasta sisään, etsiessään oikeaa taloa ja jatkanut siitä etuovelle, juu niin hän oli tehnyt.
Haul suoristeli viittaansa ja sipaisi mustia hiuksiaan korvansa taakse. Jotenkin olo tuntui hieman hermostuneelta, ei hän ennen ollut kenenkään vanhempia tälläisissa merkeissä tavannut. Ehkä se vain johtui vain siitä, että hän toivoi ettei Sil saisi hänen takiaan osakseen haukkuja. Kyllä hän aikoi käyttäytyä paremmin naisen vanhempia kohtaan, kuin tuon veljeä. Hän oli herrasmies, mitä tässä nyt murehtia.

Ovelle asti päästyään, Haul nosti kätensä ja koputti oveen rohkeasti, luoden kasvoilleen komean hymyn. Ehkä Silin äiti sattuisi avaamaan oven? Mikäs sen parempi ensivaikutelma kuin komea hymy?

Viesti Pe Joulu 11, 2015 9:36

Re: We do sins||K-18

Keskipäivä mateli jotenkin todella hitaasti. Äiti paapoi tyttärensä äärellä ja isä selitteli joitain asioita siinä vieressä. Veljekset harkitsiva miten toimittaa mahdollinen mies ehdokas hankeen, jos kävisikin niin, että tuo oli petturi. Tiergan taas jotenkin yhteisymmärryksessä Erikin kanssa istui sohvalla. Miehet näyttivät vain vaihtelevan merkittäviä katseita toistensa kanssa, mutta Sil saattoi jopa lukea niitä ilmeitä. Ai tiesit siis tästä jo? -Katse Erikin suunnalta. Kyllä, entäs miten sinä sait tietää, että he? -Katse Tierganin puolelta. Löysin heidät keskeltä yötä, tiedät varmaan... -Katse Erikiltä, jolloin molempien miesten katseet kääntyivät Siliin. Sil tunsi kulmiensa kurstituvan ja hän näytti mököttävän, kun kaksikko vain virnuili hänelle, tietäen varsin hyvin, mistä he olivat vain katseiden voimalla keskustelleet.
"Sil kulta, älä kurstista kulmiasi, tulee ryppyjä." Äiti sanoi ja hieroi tyttärensä otsaa, kun laitteli tyttärensä vaaleita hiuksia kuosiin harja muutaman pinnin kanssa. "Äiti, ei sinun oikeasti tarvitse... Hän on nähnyt minut paljon oudommissakin vaatteissa." Sil totesi. Silloin Erik vilkaisi häntä ja muodosti suullaan: Nähnyt sinut alasti. Isoveli kiusasi, mutta hyvnä tuulisena. Sil mutristi taas suutaan ja hymähti sitten vain. '

Eikä aikaakaan, kun ovelta kuului koputus. Silin hiukset oli nostettu letitetylle nutturalle, muttei hän mennyt ovea avaamaan, vaan Erik. Isoveli vilkaisi vielä Siliin, joka istui nutturansa kanssa nojatuolissa ja vain puhisi itsekseen. Ovi avautui ja Erik sai vastaansa oikein "komean" hymyn. Erik vastasi hymyyn, muttei yhtä pirteästi, muttei liian vihaisestikaan. Oikeastaan enemmänkin kiusoittelevasti. "Hän tuli." Erik totesi taakseen ja päästi Haulin sisään hyvinkin eleellisesti.
Silin isä porhalsi pian tulokasta vastaan ja tuon katse näytti selkeästi menevän päästä varpaisiin ja vielä varpaista päähän. Ainakin ensivaikutelma siistitä nuorukaisetsa vaikutti ihan hyvältä. "Tervetuloa!" Isä toivotti ja hopettu miestä istumaan perheen kanssa.

Viesti Pe Joulu 11, 2015 9:58

Re: We do sins||K-18

Ovea ei tullut avaamaan Silin äiti tai Sil itse. Erik oli ensimmäiset kasvot mitä hän näki, mutta komea hymy ei kadonnut, se oikeastaan leveni enemmän. "Hei." Haul tervehti tätä mukamas ventovierasta henkilöä, joka nyt viittoi häntä astumaan peremmälle. Seuraavassa hetkessä, ilmeisesti Silin isä, porhalsi tulijaa vastaan ja heti alkuunsa antoi katseen käydä päästä varpaisiin, eikä Haul voinut muuta kuin hymyillä ystävällisesti takaisin.
"Kiitos." Mies kiitti vanhemman miehen tervehdykseen ja availi siinä samalla viittansa solkia ja riisui sen yltään, jonka sitten asetti käsivarrelleen roikkumaan. Samalla talon isäntä hoputteli häntä tulemaan istumaan näin perheen kesken ja seurasi sitten tuon perässä peremmälle.

Haul silmäili nopeasti huoneen ympäri, Silillä oli enemmänkin veljiä, yhteensä kolme ja Tiergankin oli päättänyt asettua seuraan. Talo oli järin mies valtainen, oliko se sitten niin hyvä Haulin kannalta.
"Hauska tutustua, nimeni on Haul. Sil kutsui minut vierailulle, mutta toivottavasti tämä ei ole näin yllättäen teille vaivaksi." Mies esittäytyi kohteliaasti, tehden pinen kunniotuksen eleen painaessaan kätensä hetkeksi rinnalleen ja pienesti kumartaen. Katse kääntyi Siliin, joka istui noja tuolissa. Nainenhan oli laitettu nätiksi aivan häntä varten. "Näytät kauniilta Sil." Haul kehui, suoden hymyn naiselle ja siitä katse siirtyi toisen äitiin. "Näen selvästi mistä olet sen perinyt."

Viesti Pe Joulu 11, 2015 10:13

Re: We do sins||K-18

Sil katselim, kuinka Haul tuli heidän luokseen. Isä perässä asteli oikein iloisena siitä, että Sil olisi saanut miehen rinnallee, ellei tämä tosiaan ollut petturi ja valehtelija. Ensiksi mies esittäytyi hyvän tahtoisesti kaikille, hieman kumartaen. Haul pahoitteli yllättävää tulemistaan, johon naisen isä oli jo hätistelemässä. "Mitä nyt? Ei suinkaan, tämähän oli oikea ilo, että tulitte esittäytymään. Sil kun sanoi ensi kertaa, että hänellä on joku mielitietty." Mies sanoi leveä hymy huulillaan. Takaa kuului Erikin yskäisy ja hieman sivummalta kuului Tierganin pyrkähdys. Miehillä näytti olevan melkoisen hauskaa, kuunnellessaan keskustelua.
Silin pieni hymy leveni, kun mies häntä kehui. Pienesti hän sipaisi irtonaisia hiuksiaan korvan taakse, kun puna hienoisesti väritti hänen kasvojaan. Haul menikin sitten jo kehumaan hänen äitiään, joka hymyili Haulille ystävällisesti ja naurahti siihen leppoisesti. "Elähän nyt. Sil on onnekas saadessaan tuollaisia kehuja." Vanhempi nainen sanoi hymyillen ja vilkaisi Siliin, joka nyökkäsi pienesti.

Silin isä tarjosi Haulille tuolia ja itse istui hieman kauemmaksi miehestä, mutta kuitenkin niin, että voisi tuijotella miestä suoraan edestä. "Noh, kuinka kauan olette olleet yhdessä?" Ronie aloitti äkisti, joka oli vallan kummalista, koska nuorin isoveljistä ei yleensä tullut toimeen tuntemattomien tai uusien tuttavuuksien kanssa. Tällä kertaa kyse oli hänen sisarestaan, joten kaikki tieto piti kaivaa miehestä ulos, jos tuo aikoisi olla sisko hyvälle hyvä mies. "Ah, anteeksi pikku veljeni röyhkeyden. Minä olen Christian ja hän on Ronie." Christan esittäytyi rauhallisesti ja nyökkäsi Haulille hymy suin. "Niin ja minähän olen sitten Erik, hauska tutustua. Olen perheen esikoinen." Erik sanoi tullessaan Haulin viereen ja ojensi tuolle käden kätelläkseen aivan miestä. Käden puristus oli luja ja hymy oli aika kireä. Sil pärskähti, jolloin hänen äitinsä torui, että mitäs tuolla lailla nyt kesken kaiken.
Erik siirtyi istumaan veljiensä seuraan ja katsoi herkeämättä Hauliin. "On oikein mukavaa tavata teidät Haul." Silin äiti aukaisi oman suunsa ja nousi ylös. Nainen oli ehkä vanha, mutta kauneutta tuolta ei puuttunut edes siinä iässä. Kuten Haul oli sanonut oli Sil perinyt äitinsä kauneutta. "Maituisiko tee? Tai jokin pieni purtava? Olette varmasti kävelleet pitkän matkan, tänne kun ei ole helppo löytää." Äiti voivotteli ja oli lähtemässä kohti keittiötä. Jolloin Haul jäi viiden miehen piirrittämiseksi plus Silin.

Viesti Pe Joulu 11, 2015 10:38

Re: We do sins||K-18

Silin äiti vähäteli Haulin kehuja ja oli tyytyväinen kuullessaan kuinka mies kehui ennemin hänen tytärtään. Äidillä oli varmasti ollut suuri huoli tyttärensä suhteen, kyllä Haul tiesi että moni mies ei rampaa huolisi itselleen, mutta hän oli nähnyt monenmoista pitkän elämänsä aikana ja kenties tullut sitä mukaan viisaammaksi. Ei Silissä ollut mitään vikaa.
Haul istahti tuolille, jota isäntä oli hänelle tarjonnut, viikaten viitan siinä lepäämään sylliinsä. Katse kääntyi yhteen veljistä, joka tuntui menevän suoraan asiaan, udellessaan kuinka kauan he olivat olleet yhdessä. Mies vilkaisi Silin puoleen, hän ei ollut varma kannattaisiko kertoa suhteen olleen jo kestäneen yli kuukauden verran, kohta kaksi ja se oli aika pitkä aika salaillulle.
Haul ei kuitenkaan ennättänyt vastaamaan, kun toinen veljistä, meni pahoittelemaan ja esitteli nyt kohteliaasti itsensä ja veljensä. "Ei se mitään, hauska tutustua." Mies vastasi takaisin nyökäten molemmille veljille ja katse kääntyi sitten Erikiin, joka päätti itsekin esittäytyä ihan kättelyn kera. Haul tarttui toisen käteen ja puristi tiukasti yhtä lailla. "Erik, samoin." Mies vastasi toisen kireääseen hymyyn omalla pikku virneellään, joka palasi hymyksi hyvin nopeasti.

"Kuten myös." Haul totesi Silin äidin sanoihin, tuon noustessa ylös ja kysellen sitten tahtoiko mies mitään virvokkeita. "Jos siitä ei ole vaivaa, kupillinen teetä lämmittäisi mukavasti." Mies vastasi.
Taivaan sininen katse palasi Ronieen. "Mutta niin, kuinka kauan olemme tapailleet Silin kanssa. Kuukauden kenties, hieman yli." Haul kertoi ympäri pyöreästi. "Hhalusimme ensin katsoa itse mihin suuntaan suhde kulkee, ennen kuin uskaltauduimme kertomaan mitään kenelekkään... tai no, Tiergan oli ainoa joka tiesi." Mies selitti vilkaisten tiikerimiehen puoleen. Ehkä sen kuuleminen helpottaisi perheen oloa, että kaksikko kenties oli tapaillut Tierganin valvovan silmän alla ja pitänyt Silistä huolta... vaikka totuus oli aivan eri.

Viesti Pe Joulu 11, 2015 10:51

Re: We do sins||K-18

Silin äiti kiåitti keittiöön kuullessaan vieraan toiveen ja sinne hän jäikin sitten keittelemäännteevettä ja sen sellaista. Haul päätti vastata Ronielle, hieman ympäri pyöreästi. Kuukauden tai ehkä enemmän. Ronie nätti tyytyväiseltä vastauksen saadessaan ja nojasi sitten vain tuppi suuna siinä. Lopulta buorimmainen veljistä päätti mennä auttamaan äitiään.
Haul oli kertonut, ettäTiergan tiesi suhteesta. No siis puolittain. Tiergan tiesi heidän treffeistään, muttei varsinaisesti mitään sitä syvempää. Isä ja kaksi veljestä katsoivat häneen, jolloin tiikerimies murahti siihen vain: "En tiedä yksityiskohtia, mutta kyllä minä tiesin heidän käyneen jonkinlaisilla treffeillä... Sen tunnustan." Mies totesi ja laski kätensä takaisin syliinsä.

Silin isä taas kääntyi katsomaan Haulia. "Noh, kyselen tässä sinulta hieman. Älä pahastu, jos tuntuu liian kuulustelu maiselta, mutta näin miesten kesken." Pieni vilkaisi Siliin, joka kohotti merkittäväsri vain kulmiaan isälleen. "Haluan saada varmuuden, että käsittelet oikein tytärtäni." Isä sanoi ja risti leppoisasti sormensa yhteen. "Oletko onnellinen, kun olet tyttäreni kanssa?" Mies aloitti. "Entä oletko sinä Sil?" Sil nyökkäsi ja hymyili pienesti. "Tunnetko,,että kykenet suojelemaan tytärtäni, kun olette treffeillänne?" Isä kysyi, jolloin Silin mielessä välkähti kuva vihreistä hiuksista. Sinä iltana, kun hän oli tullut kotiin, oli hän jotenkin onnistunut piilottamaan veri tahrat ja luikkimaan nopeasti Tierganin avulla huoneeseensa vaihtamaan vaatteensa.
"Entä onko tyttäreni teidän mielestänne kaunis ja kiehtova? Ettette varmaankaan kyllästy häneen?" Isä tiedustli, jolloinhän aai pienen vilkaisun osakseen tyttäreltään, joka kiusaantuneena kuunteli kaksikon keskustelua.

Silin äiti saapui teetarjottimen kanssa, jossa oli kuppeja ja Ronie hänen takaan kantoi teekannua, jossa oli valmiiksi haudutettua teetä. Vanhempi nainen kaatoi ja tarjoili kaikille ja tietysti vieraat ensin.

Viesti Pe Joulu 11, 2015 11:14

Re: We do sins||K-18

Haulin kuultua Tierganin puolen asiasta, soi tämä miehelle katseen joka kertoi ettei toisen tunnustus aivan auttanut niin kuin hän oli toivonut, mutta kukaan ei näyttänyt pahastuvan siitä mitä hän oli kertonut. Oli hyvä olla rehellinen.
Silin isä päätti vuorostaan ottaa kyselijän roolin ja pahoitteli vielä etukäteen, jos kuulostaisi epäkohteliaalta. "Ymmärrän kyllä, isän pitää huolehtia tytärensä perrään." Haul vastasi ymmärtäväisesti.
Ensimmäinen kysymys oli helppo, se kysyttiin Sililtä myös. "Olen onnellinen... OIkestaan onnellinen pitkästä aikaa." Mies vastasi.
Tosin seuraava kysymys, tuntui iskevän kovaa. Haul itsekin muisti sen illan jolloin he olivat kohtalokaasti törmänneen siihen ihmissyöjään ja he olivat selvinneet vain koska se otus oli kylästynyt. Hän oli vieläpä menettänyt tajuntansakin. Se oli ikävä kolhu, jonka muistuessa mieleen, tuntui ikävältä.

"Uskon niin, mutta kaikella on tietenkin rajansa. Crypt on täynnä vaaroja, mutta pyrin pitämään tyttärenne pois niiden tieltä." Haul vakuutteli vanhemmalle, kuin myös itselleen.
Isä tahtoi vielä tietää pitikö Haul tytärtään kauniina, se oli kysymys johon oli helppo vastata. "Kyllästyminen on heikoille miehille, jotka eivät uskalla sitoutua. Tunnen jotain hyvin syvää tyttärtänne kohtaan, enkä ole heikko mies." Haul kertoi, mutta käänsi samalla katseensa Siliin, kuin puhuen pääosin tuolle. "Kauneus tulee tunteiden jälkeen lisänä."
Tee saapui huoneeseen emännän ja Ronien tuomana. Nainen tarjoili kupillisen kaikille, Haulin saadessa juoman ensimmäisenä käsiinsä. "Kiitos." Tämä kiitti nuuhkaisten ohi mennen höyryävää nestettä, ennen kuin laski sen alas, odotellen sen jäähtymistä hetken. "Tuota, jos saan vuorostani kysyä jotain?" Haul aloitti katsahtaen isäntää. "Mitä mieltä olette taruolennoista? Niitä kun kuhisee Cryptissä aikalailla ja Sil kertoi, ettette ole täältä kotoisin."

Viesti Pe Joulu 11, 2015 11:24

Re: We do sins||K-18

Teen Silmsai käsiinsä äidiltäänm,kun vanhempikin nainen sitten istui hänen viereensä. Hal kertoi kauniisti asioista ja Sil lähes haltioissaan kuunnellen toisen sanoja, tietysti puolustaminen ja suijeleminen oli hankalaa, mutta mies luparsi urhollisesti pitäö hänet poissa vaaroista. Salaa nainen vain hymähti sille. Hänen miekestään kummatkin pitivät toisiaan poissa vaaroista, jos oli tarve.
Sitten kyseliän rooli vaihtui. Haul kysyi vuorostaan asioita koko perheeltä. Mitä mieltä he olivat taruolennoista. Siä naurahti siihen hieman huvittuneena. "Sil on tuonut sellaisia sisään jo muutaman kerran... Minusta tuntuu, ettei taruolennot ole pahoja kaikki. Pitää kai katsoa yksilöittäin." Mies puuhkahti. "Onhan meillä ollut kattomme alla haltia ja nyt tämä." Erik mainitsi ja huitoi Tierganiin, joka vain kohautti olkiaan rennosti.

"Niin ja emme tosiaan ole täältä kotoisin... Sieltä missä tulimme... Tytärtäni pidettiin jo taruolentojen lailla täällä hyvinkin pahana tai halveksuttavana henkilönä." Isä totesi ja soi tyttärelleen lohduttavan katseen, johon hopeiset silmät vastasivat teekupinnsuojista. "Se on muutenkin jo mennyttä. Minusta täällä oleva elämä on paljon parempaa." Sil totesi ja hymyili Haulille aurinkoisesti.
Isä hymähti siihen. "Minusta taruolennot ovat kiehtovia, he ivat suhtautuneet paljon paremmin Siliin, kun ihmiset, mutta toisaalta eimihmisten ilmoillakaan häntä katsota oudosti, joka varmasti johtuu taruolennoista." Silin äiti totesi ja näyttihetken pohtivalta. "Kuinka niin?" Isä kysyi ja nosti toista kulmaansa kysyvänä.

Viesti Pe Joulu 11, 2015 11:44

Re: We do sins||K-18

Vastaus oli suurimmaksi osaksi positiivinen, oli hyvä nähdä että perhe oli taruolentoihin tottunut. Isäntä kertoi vielä siihen päälle millaista elämää Sil oli joutunut kokemaan siellä mistä he olivat kotoisin. Sen kuuleminen sai Haulin katsahtamaan naisen puoleen, joka vakuutteli entisen elämän ollessa mennyttä. Oli hyvä nähdä että Sil oli päässyt eteenpäin. Haul soi toiselle hymyn takaisin ja kohotti sitten tee kupin huulilleen hörpäten.
Silin äitikin yhtyi keskusteluun, kertoen pitävän taruolentoja kiehtovina ja kuinka ne olivat kääntäneet tyttären elämän parhain päin.
Tosin isän kysymys sai Haulin pysähtymään hetkeksi teensä kanssa. Toki olihan kysymys ollut odotettavisssa, hänen utelujensa jälkeen, mutta Haul ei ollut aivan varma miten tuohon nyt vastaisi.

Hänellä ei ollut aavistustakaan kuinka perhe reagoisi aaveeseen, haltia ja tiikerimies tuntuivat kesymmiltä olennoilta kirottuun sieluun verrattuna. Ehkä hän laskeutuisi asiaan hitaasti ja pehmeästi, jotta se olisi helpompi sulattaa. "Jos totta puhutaan, en ole ihminen." Haul aloitti, seuraten ympärillään istuvien reaktioita. "Olen enänyt viimeiset neljäsataa vuotta." Iän kertominen saisi luvan testata, kuinka suunnattomaan ikäeroon suhtauduttiin, vaikkei se hänestä tullut ulkoisesti ilmi.

Viesti La Joulu 12, 2015 5:41

Re: We do sins||K-18

Niin pian kuin Sil olikin alkanut arvailla isänsä kysymyksen ajan kohtaa, se oli tullut ilmi. Haul myös vastasi siihen melko mietteliäänä. Heti ei annettu vastausta, vaan mietittiin tarkoin vastausta. Sil katsoi aavetta hiljaa, sillä hän tiesi, miten vaikeaa oli mahdollisesti kertoa olevansa aave, joka oli kirottu miekkaan.
Noh, Haul aloittikin sitten sanoille, ettei oikeastaan ollut ihminen ja oli elänyt jo neljäsataa vuotta. Kuului kuin koko talo olisi silloin huokaissut ja kuului taustalta myös Tierganin äänekäs nauru. Perheen kasvot olivat kääntyneet tyttäreen, joka vain punaisena hymyili ja alkoi pudistelemaan päätään. "En voi sille mitään! Oikeasti! Älkää katsoko minua noin!" Sil totesi ja peitti punaiset kasvonsa. Isä näytti hieman valuvan asennossaan, kuullessaan miehen todenneen juuri olevansa ei-ihminen ja vieläpä neljäsataa vuotias. "Naisia on siis ollut varmasti enemmän, kuin tyttäreni..." Isä ryhdistäytyi ja suoristautui hieman nojassaan.

"Niin, noh. Tyttäreni tuntien, ei ole ihme, että hän menee rakastumaan johonkin ei normaaliin. Ei millään pahalla." Isä sanoi ja hieraisi silmiään. Hän huokaisi, muttei negatiivisesti. "Kerroit kuitenkin minulle, että olet onnellinen pitkästä aikaa." Mies totesi ja silmäil nyt toista. Edelleen niin nuoren näköinen.
"Vanhenetteko?" Kysyi Christian tällä kertaa koko perheen puolesta, mutta Sil tiesi jo vastauksen. Ei Haul vanhentunut, eikä hän voinut käydä kovin useastikaan hänen luonaan. Kyllä Sil itse voisi käydä Jackin luona tapaamassa miestä, mutta tuo olisi mahdollisesti aave, eikä hän tuntisi toisen lämpöä, joka oli vähän lohdutonta. "Isä. Minua ei haittaa, jos Haul ei vanhene. Minä olen jo luvannut elämäni hänelle. Ajattele nyt, moni mies ei halua minua ja olen jo liian onnekas saadessani sellaisen. Ei ikuinen nuoruus minun vierelläni haittaa." Sil sanoi ja hänen silmänsä välkähtivät ikään kuin päättämisensä tueksi. "Ikuinen nuoruus vai." Silin äiti totesi katsellen miestä hetken päästä varpaisiin ja hymyillen tuolle. "Se on varmasti ollut kovin yksinäistä, jos olette jo elänyt neljäsataa vuotta, mutta tarkoittaako se siis sitä, että ette myöskään kuole?" Vanhempi nainen nyt kysyi, vakavana, mutta ei antanut hymynsä kadota.

Sil tunsi aiheen olevan aika arka, heille molemmille. He molemmat tiesivät varsin hyvin jo alussa, kun suhteeseen oli ruvettu. Kuolema oli karu tostuus ja elämä oli lempeä haave. Joskus elämä saattaisi myös tarkoittaa tuskaa, niin kuin Haulin osalla. Kärsihän mies jollakin tasolla ikuisesta elämästään. Sil tuijotti Hauliin, pahoittelevasti, että aihe oli suuntautunut tähän.

Viesti Su Joulu 13, 2015 1:24

Re: We do sins||K-18

Perhe näytti ottavan asian jollain tasolla hyvin, häntä ei oltu vielä patistelemassa ulos ja kieltämässä tulla Silin lähelle ikinä. Perheen käännetyä katseensa naiseen, ryhtyi tuo puolustelemaan itseään kiireesti, se oli jotenkin suloista.
Haul katsahti perheen päähän, joka päätteli hänen ikänsä perusteella, että naisia hänellä varmasti oli ollut. "En kiellä sitä, neljäsataavuotta on pikä aika." Mies kertoi. "Ja kyllä tunnen oloni pitkästä aikaa onnelliseksi, olen saanut elmäni jonkinliaseen tasaiseen rytmiin kiitos... erään ystäväni. Siksi kenties uskaltauduin avaamaan sydäntäni Silille, ehkä aluksi tajuamattani." Haul vielä lisäsi isännän kommenttiin.

Christian otti puheen vuoron, kysyen vanheniko Haul ollenkaan. "En. Olen näyttänyt tältä viimeiset lenjäsataa vuotta." Haul vastasi, ilmeen samalla muuttuessa asteen vakavemmaksi. Keskustelu alkoi kulkea selvästi siihen suuntaan mitä hän ei miellään halunnut ajatella, mutta oli itse sen loppujen lopuksi aiheuttanut.
Silin äiti iski lopuksi viimeisen naulan arkkuun. Haul katsoi vanhempaa naista, nähden myön Silin pahoittelevan katseen sivusilmällään. "Sitä se juurikin on, yksinäistä. Ja noh, ennestään kuollut ei voi uudelleen kuolla." Mies kertoi. "En ole kuitenkaan kävelevä ruumis, enemmän taikuuden kiinteyttämä aave. Olen jumissa elämän ja kuoleman välissä." Haul paljasti. "Sekä myönnän sen, että kuolemattoman on surullista uskoutua tavalliselle ihmiselle... Mutta rakkaus ei sitä katso, vai mitä? Olen elänyt jo niin pitkään yksinäisyydessäni, että en välitä enää mitä tapahtuu." Mies laski katseensa lattiaan, hymyillen jotenkin apeasti. "Ja jos totta puhutaan... Jos olisi mahdollista, heittäisin kuolemattomuuteni menemään ja eläisin Silin kanssa vanhaksi ja kuolisin pois niin kuin kaikki muutkin." Hitto, Sil tosiaan teki hänestä pehmon.

Viesti Su Joulu 13, 2015 1:39

Re: We do sins||K-18

Aihe oli vakava ja surullinen. Kyllä sen aisti. Sil tuijotti hetken ja käänsi hetkellisesti katseensa pois. Tietysti Haul kertoi olevansa elämän ja kuoleman välitilassa ja sanoi haluavansa heittää kuolemattomuuden pois tieltään ja elää hänen kanssaan vanhaksi. Sil tunsi pienesti kyyneileiden kirvelyn, mutta hän ei niitä laskenut poskilleen.
"Niin." Kuului huokaisu isä puolelta ja tämän katse nuorempaansa tai vanheempsa oli syvä ja aevioiva. "En kiellä rakkauttanne välillänne. Tärkeintä on se, ettö tyttäreni kokee olevnsa onnellinenmennen kaikkea sinun kanssasi. Hän on määrätietoinen ja sitkeä tyttö. Enkä näemmä voi kääntää hänen päätään, vaikka yrittäisikin estää tämän kaiken tapahtumista." Isä totesi ja huitoi kädellään hieman ilmaa.

"Olet siis jo kuollut, aave." Silin äiti ihmetteli, mutta antoi toiselle sympattisen hymyn. "Jaahas, tyttärelläni on varsin mielenoiintoinen maku miesten suhteen." Äiti sanoi pehmeästi, jolloin Sil liikahti tuolissaan ja nousi äkisti ylös. Hän käveli suoraan Haulin luokse ja vain halasi tuota loppujen lopuksi. Mitään sanomatta hän halasi miestä tiukasti.
Ilmapiii oli hetkellisesti mennyt syvemmälle ja vakavammalle tasolle, mutta sen rikkoi loppujen lopuksi Erik. "Niin, noh. On todella mukavaa nähsä, että olet jollakin tasolla kunnollinen mies, aave tai jokin siltä völiltä." Erik totesi hampaitaan kiristellen hymynsä seassa. Sil päästi irti Haulista ja hymyili tälle pienesti ja jäi tuon viefeen seisomaan. Isä rykäisi hieman ja selvitti kurkkuaan. "Niin... Kunhan teet tyttäreni onnelliseksija suojelet häntä. Se on ehtoni suhteellenne. Jos annat jonkin tapahtua hänelle, en anna sinulle anteeksi." Mies ilmoitti, mutta nousi sen jälkeen ylös ja käveli Haulinmluokse tarjoten kättään tälle. "Pidä huoli tyttärestäni." Hän totesi rauhallisesti.
EdellinenSeuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö