Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

[Janni]

Kauan aikaa Fergus tuntui vaikertavan paikoillaan, odotellen että olo paranisi edes hieman. Se kuitenkin tuntui ikuisuudelta. Miehen oli kuitenkin pakko yrittää, ei tässä paikoillaan vellomisessa ollut mitään järkeä. Irvistellen mies sai ponnisteltua itsensä selälleen, mutta se tuntui vain vaikeuttavan tilannetta. Ympärillä olevat köydet olivat löysempiä, mutta ne silti olivat hankaloittamassa Ferguksen liikkumista.

Äristen ja ähkien mies kampesi yläruumiinsa kyynärpäitensä varaan ja raahasi itsensä vaivalloisesti takanaan olevaa puunrunkoa vasten, retkahtaen nojaamaan sitä. Tärinästä huolimatta mies sai reivytksi köydet pois ranteidensa ympäriltä ja yritti nyt päästä vyölaukkuunsa käsiksi. Senkin ympärille oli ärsyttävästi kiertynyt köysiä. Mies yritti kääntää lantiotaan sivuttain ja tajuamattaa yritti käyttää haavoittuneen reiden lihaksia, kipeäähän se tietenkin kävi. "Ghhrr! Perkele..." Fergus ärähti repien nyt laukkunsa auki ja retkahti takaisin paikoilleen.

Hengitys tuntui kiihtyvän silkasta kärttyisyydestä, joka tuntui kuohuavan hiljakseen yli. Sätkä kyllä saatiin kaivetuksi esille ja asetettua huulien väliin, mutta kuinkas kävi tulitikkujen kanssa? Ei hän saanut tarpeeksi voimaa käsillään raapasitakseen tikkuun tulen. "RrrgggAAAAAAAAH!" Se kaikki voima taisi kulua huutamiseen, tikkukin siinä katkesi. Olikohan se peto sittenkään kadonnut aamuauringon myötä?

//Pikku reppanat :D //

[Wolga]

Jälleen matka oli pysähtynyt ja kämmenet nojattiin reisiin, kun selkä taipui kaarelle jotta saattoi hengähtää kunnolla ja syleksiä verensekaista limaa. Haalean ruskeiden silmien katse tapaili metsämaata, mutta ei kaiketi loppujen lopuksi nähnyt mitään. Ei nähnyt sitä aamua tervehtivää valkokukkaista kasvia, joka hentona ja ujona puski mättäiden välissä aurinkoa kohti. Ei nähnyt myöskään tehokasta muurahaisjonoa, jossa väsymättömät työläiset ahersivat keon kohentamiseen tarvittavaa materiaalia takaisin pesään. Jos olisi katsonut ympärilleen tarkemmin, olisi nähnyt tuon keon jonka kyljessä ammotti reikä – kaiketi eilinen hurja laukka ja kompurointi oli onnistunut nykäisemään osan keosta mukaansa. Selkä suoristettiin ja nainen nosti katseensa lähes taivaaseen, rukoili kaikkia tietämiään voimia jotta löytäisi Ferguksen. Tai edes jonkun. Ja kai se joku joka kuuli hänen toiveensa, oli olevinaan vitsikäskin kun hetken jälkeen metsästä kuului turhautunutta ärinää. Thean kulmat kohosivat hitaasti ja kasvojen ilme tiukkeni, mikäli se nyt suinkaan oli mahdollista. Hetken aikaa nainen arpoi, että mitä tekisi. Uskaltaisiko hiipiä miehen luokse katsomaan oliko toinen vain pahoillaan jostain, vai pitäisikö hänen pelätä ja pyrkiä niin pitkälle kuin kerkeäisi?

Uteliaisuus kuitenkin voitti ja olihan nyt kuitenkin aamu, kaiken järjen mukaan kuuhulluuden olisi jo pitänyt helpottaa. Thea ei hiipinyt, mutta hitaat ja epävarmat askeleet kyllä pitivät huolen että turhaa melua ei aiheutunut. Ei mennyt kovin kauaa, kun saattoi nähdä ketjuja ja narunpätkiä sekä puuhun nojaavan tutun hahmon. Toisen ärtymys olisi kai naurattanut, jos nainen ei olisi tuntenut oloaan näin käsittämättömän heikoksi ja edelleen hieman pelokkaaksi. Askeleet vain vaivoin kuljettivat neidon toisen reissussa ryvettyneen luo, polvet rutisivat kun kyykistyi tämän vierelle ja nappasi tulitikkuaskin miehen hyppysistä. Sormet vapisivat väsymystä ja voimattomuutta, kun raapaisi löytämänsä tikun askin kylkeen ja tarjosi tulta kohti Ferguksen tupakkaa. ”Melkoinen yö”, mutisi samalla ja vilkaisi hukan kasvoja. Kyllä neidon kasvoilta saattoi lukea pientä varautuneisuutta ja epäilystä, mutta oli jo niin väsytyn valvotusta petojen yöstä että ei jaksanut kuin toivoa, että toinen olisi jo palannut järkiinsä.

[Janni]

Fergus tuijotti murhaavasti toista katkennutta tikkua sormiensa välissä, kuin se muka tuijottamalla leimahtaisi liekkeihin. Niin ei tietenkään käynyt, tikun mokoma sai lentää kaaressa pusikkoon ja seuraavaa sankaria ryhdyttiin kaivamaan esiin. Vaikkakin saattaisi olla miehelle parasta että tämä vain luovuttaisi ja lepäisi tärinänsä pois.
Pää kolautettiin vasten puunrunkoa, ei tästä tuntunut tulevan yhtään mitään, mutta silloin Fergus havahtui tarkemmin ympäristöönsä ja huomasi näkökentässään tutun hahmon. Kumpikaan heistä ei sanonut mitään, neito vain asteli hitain askelin lähemmäs ja mies tuijotti ärtyneen hilmeen höltyessä hiljakseen. Thea näytti kuin olisi tapellut pusikon kanssa, hiukset kun olivat täynnä lehtiä ja risuja. Toisen nenäkin oli selvästi vuotanut ja näytti ikävästi turvonneelta. Se tietenkin kummastutti, jos hän oli syypää ei hän yleensä käyttänyt sutena nyrkkejään.

Thea tuli miehen apuun tulitikkujen kanssa ja vaikka tuokin vaikutti lopenuupuneelta, sai nainen tikkuun tulen, sytytellen Ferguksen savukkeen. Jotain Thea mutisi melkoisesta yöstä. "Näytät... hirveältä." Mies sai sanotuksi raskaan hengityksensä lomasta, yrittäen samalla vetää savukkeestaan henkoset. "Äläkä katso minua noin... En minä sinua enää yritä syödä." Fergus tuhahti huomatessaan neidon katseen.
Mies ei ollut olettanut tuntevan oloaan näin helpottuneeksi, kun näki naisen hengissä, ehkä se oli vain tämä sätkä, joka antoi jännityksen rentoutua ja olon muuttumaan autuaaksi. Ei se tietenkään kipua kadottanut jalasta.
"Tule tänne." Fergus lopulta hymähti tarjoten kainaloaan, Theakin oli levon tarpeessa.

[Wolga]

”No, et se sinäkään erityisen hyvältä näytä”, vastasi, kun mies ilmoitti hänen näyttävän hirveältä. Thea hymähti ja laskeutui kyykystä polvilleen, kun tupakka oli saatu syttymään. Puhalsi tikun sammuksiin ja heitti sen sitten pois sormistaan, hymähti miehen todetessa että ei enää aikonut syödä häntä. Katse nostettiin miehen ohi ympäristöön, ei ollut hankala arvata että mikä suden matkan oli pysäyttänyt. Puunrungon ympärillä oli ketju ja köysiä, sen kaarna oli kärsinyt kun hukka oli pyrkinyt jatkamaan matkaa – sen näki köysien ja ketjun jättämistä railoista rungossa. Kuin joku olisi vetänyt paksulla sahalla puun kylkeen, tosin nämähän oli aiheuttanut tylpät köydet ja pelkkä raaka voima. Ajatus oli puistattava ja saikin Thean värähtämään, vaikka koko yö tuntui kaukaiselta muistolta tai vähän todentuntuiselta unelta. Kai olisi pitänyt iloita, että he molemmat selvisivät hengissä tästä yöstä, hukallakin oli käynyt tuuri kun yölliset vieraat olivat tainneet jossain vaiheessa takaa-ajoa eksyä reitiltä. Siinä puuhun kietoutuneena harmajaturkki olisi ollut säälittävän helppo saalis.

Thea kömpi kiitollisena tarjottuun kainaloon, huomasi kyllä jalassa ammottavan haavan mutta ei osannut eikä jaksanut tehdä sille mitään. Nenänvarren vääntäminen kohdilleen oli myös unohtunut, mutta jospa sen vielä pienen levon jälkeen saisi. Käpertyi miehen kylkeä vasten ja raskas huokaus tuntui kumpuavan aivan keuhkojen pohjalta asti, yrttisavukkeen tuoksu tuntui turvalliselta ja rauhoittavalta. ”Niiden pitäisi nähdä tämä niin ymmärtäisivät”, mutisi ja sulki silmänsä. Se palkkamurhaaja, se musta hiuksinen korppi. Tätä mitään ei olisi kaiketi tapahtunutkaan, jos nuo eivät olisi tulleet ja vielä viime silaukseksi esiintyneet hukalle vain ärsyttääkseen tuota. Ehkä pelkän yhden ihmisen tuoksu ei olisi saanut petoa niin raivoihinsa ja kiihkoon, että olisi saanut revittyä itseään irti. Mutta pieni laumallinen ihmisiä ja hevoset päälle, kyllähän siinä millä tahansa pedolla syttyisi melkoinen verenhimo. Ja muka kunnioitti heidän keksittyä liittoaan, Thea tuhahti ajatustensa saattelemana. Toki kaikki oli ollut pelkkää tarinaa, mutta olisihan se voinut olla tottakin – ihan hyvin. Mistä tuota tietää vaikka jossain olisi oikeasti Herra ja Rouva Thorne, jotka kauhulla odottivat täyttä kuuta.

[Janni]

Fergus kiersi voipuneen käsivartensa Thean ojan ympärille. Hän olisi halunnut kysyä menneestä yöstä vaikka mitä, mutta naisen naamasta päätellen ehkei viimeyön muisteleminen olisi vielä paikallaan. Tässä voisi hengähtää ennnen sitä. Savukiehkurat kiemustelivat ulos miehen suusta pitkänä nauhana. Susimies vilkaisi naista kainalossaan tuon mutistessa jotain mitä hän ei ymmärtänyt. Jotain viimeöiseen viitaavaa kenties?
Kuten aiemmin todettu, Fergus e lähtenyt kyselemään vielä mitään, oikeastaa ei edes jaksanut. Tämä vain veti keuhkonsa uudemman kerran täyteen rentouttavaa savua ja hetken mielijohteesta kumartui Thean puoleen.

Suudelma se kenties oli, mies raotti huuliaan ja antoi savun valua niiden lomasta Thean huulille. Nainenkin tarvitsi rentoutua hieman ja näin kitkerä savu olisi hitusen miedompaa ja viileämpää ensikertalaiselle, jos Thea ensikertalainen edes oli ja noh olihan tämä miellyttävä tekosyy suudelmalle.
Kitkerästä mausta ja hajusta huolimatta, toisi savu lämpimän olon ja rentouttaisi kehon hyvin nopeasti, ehkä pistäisi hymyilyttämäänkin ilman syytä.

[Wolga]

Tunsi kuinka miehen keuhkot täyttyivät tuon vetäessä ilmaa savukkeen kautta, piteli silmiään kuitenkin edelleen kiinni ja painoi vain poskeaan toisen kylkeä vasten. Toisen kumartuessa häntä kohti, kohotti neitokin oman väsyneen katseensa miehen kasvoihin ja antoi kohteliaan hymyn piipahtaa suupielissä – vaikka varsinaisesti tämä tilanne ei juuri hymyilyttänyt. Miltei vaistomaisesti neito raotti täyteläisiä huuliaan, kun Fergus kumartui suudelman tapaiseen ja antoi omissa keuhkoissaan piipahtaneen savun lipua Thean suuhun ja hengitykseen. Moinen ele tuntui tässä väsymyksessä ja kaiken jälkeen jotenkin aivan erityisen intiimiltä ja hyvältä, lämmittävältä suorastaan. Hengitti tuota savu toisen huulien välistä, tunsi sen lipuvan kirpeänä hengityksen mukana keuhkoihin. Joutui kääntämään päätään pois, jotta ei olisi yskähtänyt miehen kasvoille kun savu viimein pyrki ulos naisen neitseellisistä hengitysteistä. Tupakkaan, tai muihin savukkeisiin ei ollut aiemmin erehtynyt. Mitä nyt joskus sytytellyt tupakoita toisille.

”Mmm… Mitä se on?”, kysyi ja painoi päänsä miehen rintakehää vasten, käpertyi vieläkin lähemmäs. Nopeasti tuo savu tuntui vaikuttavan, sillä se toden totta rentoutti ja sai olon melkein uneliaaksi. Lämpökin tuntui palaavan raajoihin, aivan kuin olisi ottanut pitkän naukkauksen viskiä. Olo oli tilanteeseen nähneen oikeinkin miellyttävä, mutta ei tuo yksi keuhkollinen vielä saanut naista aivan kikattelemaan tai huumaantumaan. Kyllä kai he olisivat näky, toinen verisine jalkoineen nojailemassa puuta vasten pitelemässä melkein sylissä kiehnäävää, turpiin saaneen näköistä naista sotkuisine hiuksineen. Jostain lähistöltä kuului rasahdus ja se saikin Thean hätkähtämään ja kohottamaan laiskasti päätään jotta näkisi ympärilleen, mitään ei kuitenkaan näkynyt. Metsän eläimet ne kai siellä käyskentelivät. Tai ehkä se oli hänen ratsu-raukkansa, joka yritti rauhoituttuaan etsiä tovereitaan. Mistä sitä tietää. Pää painautui takaisin nojaamaan hukkaa vasten. ”Oletko pahasti loukkaantunut?”, kysyi suljettuaan ensin silmänsä ja huokaistuaan.

[Janni]

Fergus vetäytyi savun täytteisestä suudelmasta, kun Thea tahtoi tilaa pienelle yskinnälle, Mies painoi päänsä takaisin puunrunkoavasten, ottaen uudet henkoset. "En edes itsekään tiedä, yrttejä meren tuolta puolen. Huumaavat mukavasti mielen ja kehon." Mies vastasi naisen kysymykseen, kuulostaen saaneen tasaisen hengity ksensä takaisin.
Katse vaelsi maisemaa pitkin aina alas jalkaan. Housuissa oli avonainen reikä, jonka ympäristö oli kuivuneen veren tahrima. Se näytti jonkinlaisen nuolen aiheuttamalta. Kipu tuntui edelleen kihelmöivän ja jos jalkaa yritti lihaksineen liikuttaa yltyi kipu kaksikerroin. Haava pitäisi vähintään puhdistaa, mutta kyllä hän varmaan kykenisi nilkuttamaan lähimmälle purolle.

Fergus olisi voinut luulla Thean nukahtaneen, mutta äkkiä tuon rasahduksen myötä havahtui. Yö oli selvästi ollut raskas kokemus, nainen säpsähteli kuin mikäkin herkkä rusakko. Varistellen ylimäräisiä tuhkia sätkänsä päästä, neito päätti udella kuinka miehen haava voi. "Voisi se olla pahempikin. Enköhän selviä." Fergus hymähti. "Mutta entä nätti naamasi? Nenäsi näyttää ikävältä." Fergus puolestaan kysyi naiselta, laittaen sätkän huuliensa väliin ja vei kätensä Thean leuan alle, kohottaen tuon kasvoja hieman itseensä. "Et kai murtanut sitä?" Mies kysyi kulmaansa kurtistaen.

[Wolga]

Ehkä Thea olikin hetkeksi nukahtanut ennen tuota rasahdusta, mutta nuokkuminen ei ollut auttanut häntä pirteämmäksi. Yö oli tosiaan ottanut voimille niin henkisesti kuin fyysisesti paljon enemmän kuin oli alun perin arvannut – toki olisi päässyt helpoimmalla, kun nuo turkin metsästäjät eivät olisi tulleet kylään ja jos Fergus olisi pysynyt sidottuna. Ehkä se mustahiuksinen olisi tosiaan jättänyt hukan rauhaan, mikäli köysiviritykset olisivat pitäneet. Toivottavasti eivät löytäneet ratsujaan vaan joutuivat kävelemään kaupunkiin, olisi aivan oikein tuollaisille jotka eivät osanneet kunnioittaa hänen sanojaan. Niin, Fergusta pitäisi kai varoittaa että tuosta oli luvattu tapporaha, se varmasti laittaisi metsät kuhisemaan innokkaita metsästäjiä niin rahan kuin kunniankin toivossa. Ajatus kuitenkin unohtui sen myötä, kun mies lupasi että jäisi henkiin ja keskitti sitten huomionsa häneen. Thea irvisti sanoille ikävältä näyttävästä nenästä, mutta antoi miehen kohottaa päätään ja siirsikin haalean ruskeiden silmiensä katseen arpisiin kasvoihin. ”Et kai ole huolissasi?”, vastasi toisen kysymykseen kysymyksellä, kaiketi se yrttisätkän savu alkoi hiljalleen keventää naisen mieltäkin.

”Saattaa se olla murtunut, en ehtinyt väistää hevosen takaraivoa”, yritti tuhahtaa, mutta nenän kautta ilma ei juuri suostunut kulkemaan sillä turvotus ja kuivunut veri tukkivat tehokkaasti nenän hengitysteitä. Mutta osasihan hän suunkin kautta hengittää, joten ei mitään hätää. Eikä se oikeastaan tuntunut aivan hirveän kipeältäkään, tykytti vain ikävästi mutta kyllä moisen kanssa pärjäisi. Enemmän Theaa huolestutti, että jäisikö hänen sievä nenänsä nyt jotenkin vinoon tai kovin kyömyiseksi, se olisi sääli. ”Kuka mies minuun nyt enää rakastuu, kun näytän noita-akalta”, voivotteli ja yritti laskea väsynyttä leikkiä, joka kuitenkin jäi vähän puolitiehen, sillä ei jaksanut oikein edes yrittää esiintyä oikeasti huolestuneen naimattoman neidon tavoin. Thealle sopisi oikein hyvin, jos jäisikin naimattomaksi. Kunhan vain leikkikavereita riittäisi. Kohotti kämmenensä Ferguksen poskelle ja irvisti, ”ei kai tämä niin ikävältä näytä, että noin vakavana täytyy olla?”.


//Fergus on niiiin <33 Ja kuitenkin pikkunilkki :D//

[Janni]

Et kai ole huolissasi? Se kysymys tuntui muuttuneen heidän väliseksi vitsikseen, johon Fergus nyt vastasti huvittuneella hymähdyksellä. "Kyllä minun pitää tietää onko tämä minun käden jälkeäni." Mies vastasi, silitellen neidon leukaa peukalollaan.
Hevosen takaraivoon Thea oli naamansa kolauttanut, se sai Ferguksenkin irvistämään. "Mistä sinä hevosen sait?" Mies uteli ennen kuin ennätti muistamaan aiempaa päätöstään viime yön utelemisesta.
Thean vitsailu pisti Ferguksen virnuilemaan. "Hei, älähän nyt. Jos minä saan tällä nenällä naisia, miksi et sinä miehiä." Mies totesi, niin olihan hänen nenänsä aikoinaan murtunut ja siitä muistona oli pieni kyömy nenän varressa.

Fergus havahtui kosketukseen poskellaan, kun neito ihmetteli hänen vakavuuttaan. "Ei nyt sentään, itseasiassa korjataan se pois päiväjärjestyksestä." Susimies totesi ja sen enempää varoittelematta nappasi naisen nenänvarresta ja pari tunnustelua kertoi vääntää nenää hieman vasemmalle ja krunts.

//Jep se osaa olla molempia ja lisätään huomaavainen listaan kans xD //

[Wolga]

”Hmph… Miehille pieni rosoisuus sopii, mutta meille naisille”, piti merkitsevän hiljaisuuden ja samalla veti henkeä, oli hankala puhua kun ilma ei suostunut juuri kulkemaan sieraimien läpi. Myös ääni muuttui kummalliseksi honottamiseksi. ”Mutta me naisparat olemme vain kauneutemme varassa, minkäs muunkaan takia sain ison-pahan-suden huomion?”, yritti virnistää, mutta se jäi hieman puolitiehen. Olipa tuo savu melkoisen tujua tavaraa, sillä hänen olonsa oli totisesti kevyempi ja mieli virkeämpi vaikka vartalon väsymys ei ollutkaan häipynyt mihinkään. ”Korjataan, ethän sinä ny… Aiuh”, sanat päättyivät kiljahdukseen kun nenä tuntui vähintään murtuvan uudelleen Ferguksen vääntäessä sen paikoilleen. Thea huohotti ja perääntyi miehen luota suorastaan loukkaantuneena, kohotti kätensä kasvoilleen ja tunnusteli nyt jo paljon suoremmalta tuntuvaa nenänvarttaan. Ei se kuitenkaan juuri lohduttanut, sillä nenäverenvuoto alkoi uudelleen ja jälleen sai sylkeä suustaan noita punaiseksi muuttuneita klimppejä. ”Hei, tosi huomaavaista”, sätti hukkaa ja kohotti päätään, painoi varoen nenänvarresta saadakseen vuodon loppumaan.

”Odota vain kun ryhdyn kaivelemaan tuosta jalastasi roskat pois”, mutisi kitkerällä äänellä, vaikka kaiketi hänen olisi pitänyt kiittää – kerkeäisi sitä myöhemminkin. Olisihan tuo hukka nyt voinut varoittaa, että nenän korjaaminen todella sattuisi. Nyt ei varmasti vastaisi miehen aiempaan kysymykseen siitä, että mistä hän oli hevosen saanut. Tosin, sitten pimittäisi jotain kovin tärkeää ja tätä miestä koskevaa tietoa, joka voisi parhaimmillaan olla kohtalokasta. Nyreä ilme ei sulanut kuitenkaan kasvoilta. Toinen olisi lepyttelyä velkaa, todellakin. Olihan jahdannut häntä koko yön ja sitten vielä varoittamatta käänsi nenänkin paikoilleen. ”Se hevonen kuului metsästysporukalle, jotka olivat jahtaamassa erityisesti silmälapullista harmaata sutta, joka on kaapannut neidon ja jotenkin manipuloinutkin sen neito-paran. Kamala peto kuulosti olevan, kiero kuin mikä”, selvitti edelleen päätään takakenossa pidellen, ”siitä on luvattu tapporahakin”, lopetti puhumisen ja siirsi katseensa nyt Fergukseen. Ehkä tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun toisesta oltiin määrätty tapporaha.

[Janni]

Kuten arvata saattoi ei nainen ilosta kiljunut, kun nenä väännettiin takaisin suoraksi. Vertakin näytti alkavan valumaan sieraimista uudemman kerran. "Mhmm, osaan olla helläkin." Fergus virnisti Thean sättiessä häntä, mutta ei mies sen enempää aikonut toista kiusoitella, se oli taitanut sattua aika pahasti ja noh olihan viimeöinen siihen päälle vielä painamassa neidon hartiota väsymyksellä.
"Ei sinun jalkaani tarvitse koskea, puhdistan sen mieluusti itse." Fergus vastasi kiireesti, naisen mutistessa jonkinlaista kostosuunnitelmaansa. Mies vielä painoi kämmenensä haavan suojaksi ja tumppasi nyt sätkän jämän maahan vierelleen.
"Anteeksi, ehkä olisi pitänyt varoittaa." Fergus hymähti lopulta anteeksi pyynnön, vaikka se tuskin kipuun mitään auttoi.

Thea viimein tyytyi kertomaan hieman viimeyöstä, mainiten metsästäjä joukon, se selitti haavan jalassa ja kuinka joukko oli juurikin häntä ollut etsimäss. "Sinun kyläsi sitten tekee tästä helvetin ison jutun. He hukkaavat omaa ja minun aikaa." Mies tuhahti ärtyneen oloisena. Moiset etsintäkuulutukset olivat miehelle ärsyttävää häirintää, ei niinkään iso uhka. Pikku ihmiset yrittivät hyppiä nenille, mutta loppujen lopuksi nuo yleensä luikkivat kotiin häntä koipien välissä.
Ferguksen ärtymys kuitenkin muuttui yllätykseksi, kun neito mainitsi tapporahasta. Miehen silmässä näytti pilkahtavan ahneus, kun tämä lähti sukimaan partaansa mietteliään näköisenä. "Vai raahaa minun päästäni." Nilkki ahne hukka.

[Wolga]

Kurtisti kulmiaan, kun mies selvästi innostui ajatuksesta että hänen päästään saisi rahaa. ”Et sinä sillä rahalla mitään tee, jos menet itsesi asettamaan tarjottimelle”, ilmoitti kylmästi ja nojasi sitten selkänsä puunrunkoon, aikomatta uhallaankaan vääntyä uudelleen toisen kainaloon – niin miellyttävää kuin kylkeä vasten käpertyminen olisikin ollut. ”Sanoin niille, että olet Herra Thorne. Poloinen aviopuolisoni joka epäonnisesti joutui suden hampaisiin”, virnisti ja vilkaisi miestä puun toisella sivulla, ”vaan se piru halusi mennä sinua katsomaan vaikka kielsin. Tiesin, että pääsisit irti”, selvitti huokaisten, nyt kyllä tuhahtelukin olisi voinut onnistua sillä verenvuoden hiljalleen tyrehdyttyä nenäkin tuntui vähemmän turvonneelta.

Thea sulki silmänsä ja palasi ajatuksissaan edelliseen yöhön, tunsi itsensä välittömästi valtavan väsyneeksi ja kaikkensa antaneeksi. Hän ei aikonut kertoa Fergukselle uhkarohkeasta ja vähän tyhmästä tempustaan, jolla oli saanut vihaisen pedon peräänsä ja pelastanut nuo kolme miestä jotka eivät pelastamista kai olisi edes ansainneet. Toisaalta, olihan hän myös pelastanut ihmissuden. Kolme miestä hopeoineen oli varmasti kova vastus myös Alfalle, olihan hän nähnyt kuinka kuuhulluuden vallassakin toinen oli varonut hopeateräisiä miekkoja. Eikä nainen halunnut, että hukka tietäisi hänen tehneen moisia uhrauksia – tai melkein uhrauksia. Mitä tuo vielä ajattelisi, että hän todella välittäisi tästä? Niin no,… Se taisi olla valitettava totuus, että hukka oli ujuttautunut ihan vahingossa hänen ihonsa alle ja onnistunut herättämään kylmässä sydämessä lämpimiä tunteita. Ystävyyttä, kunnioitusta,… Ehkä jotain muutakin, mutta niitä muita mahdollisuuksia neito itsekään ei aikonut edes ajatella. Sellaisten ajatusten aika tulisi, tai sitten ei tulisi joka oli oikeastaan toivottavinta. Olisi kaikkien kannalta parhainta, että lämpimät tunteet pysyisivät ystävyyden tasolla. Ja kyllähän ystävät saattoivat joskus heiluttaa peittoakin yhdessä, sehän ei vielä kertoisi mistään mitään.

”Joko se vihainen punapää pian etsii sinua? Pitäisiköhän minun jo lähteä pakoon, en haluaisi joutua toisen ihmissuden raatelemaksi kun jo yhdestä kuuhullusta selvisin”, hymähti ja nojautui lopen uupuneena eteenpäin. Ja kaikenlisäksi hänen isänsä pian huolestuisi ihan oikeasti, olihan hän kaiketi luvannut palata ennen täysi kuuta ja nyt se oli jo mennyt. Toki heillä ei ollut puhetta siitä, että mitä täysikuuta. Thea ei kuitenkaan saanut itseään nostettua ylös. Ne henkoset tuntuivat tehneen jaloista voimattomat, tai ehkä se sittenkin oli tämä kuolettava väsymys ja tippumisesta aiheutunut kolotus.

[Janni]

Fergus havahtui ajatuksistaan Thean iskiessä häntä todellisuudella. "No siksi juuri pitää punoa täydellinen juoni." Mies totesi vinosti virnistäen. "Olenhan todistanut pystymään sellaiseen ainakin kerran." Tämä vielä lisäsi, mutta tyytyi sitten kuuntelemaan kun nainen kertoi lisää yksityiskohtia viimeyöstä.
"Pfff, vai herra Thorne." Fergus tyrskäti Thean peitetarinalle jonka tuo oli keksinyt. Neidon kertomus oli varsin hupaisa, mutta toki se herätti kysymyksiä, kuinka vaaraan neito itse oli joutunut hänen päästyään irti.
"Nappasitko hevosen ja pakenit? Taisin seurata sinua, olit varmasti helpoin saalis." Mies totesi, se myös selittäisi sen miksi hän oli herättänyt keskeltä metsää.

Puheenaihe vaihtui punapäähän ja siihen pitäisikö Thean luikkia pois paikalta. "Hmm? Sinä se tykkäät ottaa Loren puheeksi, et kai ole kateellinen?" Fergus virnuili kiusaavasti toiselle. "Laumani tietää missä olen, eivät he vielä minua lähde etsimään, mutta kyllä minun täytyy suunnata kotiin heti kun tämän haavan saa jonkinlaiseen kävely kuntoon." Mies vastasi, kurkistellen housujen reijästä haavan vakavuutta. Näyttihän se pahalta kaiken sen kuivuneen veren takia, mutta kyllä hän siitä huolimata kotiin pääsisi.
"Osaatko täältä edes kotiin?" Mies kysyi, kääntäen katseensa Theaan. "Harhauduit kyllä pahasti polulta kun päädyit siihen kyläraunioon."

//Awww Thea (:3 //

[Wolga]

Miehen muistuttaessa siitä kuinka oli onnistunut huijaamaan häntä, sekä koko kylää, kurtistui kulmat tuimaan ryppyyn. Ei Thea olisi, sitäkään, mielellään muistellut kuinka oli ollut varomaton ja tullut huijatuksi. Aivan kuin olisi ollut kokematon, tyhmä tytön hupakko vanhan ketun armoilla. Tai vanhan hukan tässä tapauksessa. No, ketku kuin ketku. Naisen onneksi toinen pian kyseli hänen mustasukkaisuudestaan, joten sai hyvän syyn jättää vastaamatta aiempaan kyselyyn hänen pakenemisestaan. Niinhän se oli mennyt, juurikin niin. Hän ei ollut pyrkinyt herättämään pedon huomiota esiintymällä kovaan ääneen ilman sopivaa aseistusta, ei suinkaan. ”Entäpä jos olenkin?”, ehdotti puolitosissaan, mutta hymähti hetken hiljaisuuden jälkeen ja pyöräytti silmiään, ”lähinnä olen mustasukkainen omasta hipiästäni”, avasi ajatuksiaan. Vaikka, täytyi Thea harmikseen myöntää että oli ärsyttävää ajatella Fergusta kiihkeissä tunnelmissa punatukan kanssa, etenkin kun hän ei ollut vielä saanut mahdollisuutta kyllästyä miehen vartaloon.

”Totta kai löydän. Ehkä ne metsästäjät ovat vielä täällä ja voin esittää olleeni lumouksen alaisena. Kyllähän he aina tämän näköistä neitoa hädässä auttavat, se mustatukkakin oli kovin huolissaan minun henkisestä tasapainostani. Tai hengissä säilymisestä kai ensin”, virnisti ja katsahti hukkaa. Käytännössä tuo olisi hänen ainoa toivonsa, sillä Fergus oli oikeassa siitä että hän ei todennäköisesti löytäisi ihmistenilmoille valoisan aikaan, ainakaan tässä kunnossa. Toisaalta hukankaan ei olisi hyvä ottaa riskiä ja saatella häntä lähelle asutusta, sillä jalkansa kanssa mies olisi varmasti puolet hitaampi.


//tulipa lyyyyhyt :D //

[Janni]

Fergus vienisti kuin olisi tyytyväinen itseensä, jos Thea tosissaan oli mustasukkaisuuden kanssa. Hänestähän miltei kilpailtiin, kunnon alfan elämää kerrassaan. "Siinä tapauksessa, sinun täytyy osoittaa paremmuutesi Loreen verratuna. Toki olet sen kerran tehnyt, mutta toinenkerta olisi kohdallaan myös varmuuden vuoksi." Mies totesi.
Fergus ei kuitenkaan täysin ymmärtänyt mitä nainen tarkoitti omanhipiän kadehtemisella.

Puheiden kääntyessä siihen kuinka Thea pääsisi kotiin, otti neito puheeksi metsäståjät tai tarkalleen jonkun mustahiuksisen kaverin. Miehen virne laski asteen, vai oli Thean turvallisuudesta oltu huolissaan. "Pyh, hän vain tahtoi sinut varmasti pois jaloista." Oliko miehen tuhahduksessa ripaus kateutta tai sitten se oli vain inhoa metsästäjiä kohtaan. "Minä en heihin luottaisi." Fergus vielä lisäsi.

Punainen katse laskeutui alas köysiin, jotka edelleen kiersivät hänen lantiotaan. "Auta minua näiden köysien kanssa." Mies vaihtoi puheenaihetta, ryhtyen repimään ensimmäistä käydenpätkää ympäriltään.

//Höps saman pitunen ku munki... tai sit munki viestit on lyhyitä :D //