Kirjoittaja Wolga » 10 Touko 2016, 12:04
Neito päätti olla huomioimatta toisen eleitä ja hiljentynyttä olemusta, ei aikonut antaa itselleen mahdollisuutta pohtia sitä mahdollisuutta, että kenties hänkin voisi joskus särkeä tuon susimiehen sydämen. Koska niinhän tässä, ainakin Thean mielestä, tulisi varmasti käymään. Jonkun sydän särkyisi ja joku joutuisi vetäytymään nuolemaan henkisiä haavojaan, kun toinen voisi jatkaa elämäänsä niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Mutta voisiko tämä kääntyä myös niin, että se haavojensa nuoleskelija voisi olla susimies? No, tuskinpa vain. Kyllähän naiset useimmiten olivat herkempiä henkisille kolhuille ja eiköhän tuo ihmissusi pitänyt hänen kanssaan lähinnä hauskaa ja Thean pitäisi pyrkiä ihan siihen samaan, jotta ei päästäisi itseään kiintymään. Ei lemmikkeihin sopinut kiintyä, sillä aina niistä joutuisi luopumaan. Silti tuo tuima ilme sai käkkärätukan pohtimaan asioita, joita ei sopinut pohtia. Kohotti kulmiaan, kun mies ilmoitti vievänsä hänet ja pidemmittä puheitta käynnisti tutun, tällä kertaa aivan erityisen kivuliaan näköisen muutoksensa. ”Miehet”, tuhahti silmiään pyöräyttäen ja käänsi selkänsä näylle, ei kuitenkaan noussut jaloilleen vaan jäi siihen polvilleen mättäälle.
Fergus oli jotenkin surkea näky siinä kolmella jalalla seistessään, eikä Thea ollut aikonut kääntyä toista katsomaan mutta ei ollut voinut estääkään itseään ja ainaista uteliaisuuttaan toisen susimuotoa kohtaan. Huulet tiukentuivat ilottomaksi viivaksi, kun katse pysähtyi kannateltuun takajalkaan, syrjäsilmällä huomioi vaativan tuijotuksen ja suorastaan käskevän pään heilautuksen. ”Älä nyt hulluja puhu, en minä ramman kyytiin nouse”, ilmoitti ja kohotti leukaansa samalla kun kömpi huokaisten jaloilleen. ”Ei tästä niin pitkä matka ole ettenkö voisi kävelläkin. Minun kaikki raajani sentään toimivat”, ilmoitti ja asteli harmaaniskan vierelle, kosketti uroksen pehmeää poskea sormillaan. Antoi sormien siirtyä piirtämään ylähuulen reunaa aina suupieleen asti, ajatella että tämä peto oli jahdannut häntä viime yönä veren kiilu silmissään. Nyt jos koskaan olisi halunnut kysyä, että oliko Fergus mahdollisesti mustasukkainen hänestä, kun olikin päättänyt toimittaa hänet itse ihmisten ilmoille. Nyt se oli kuitenkin myöhäistä, sillä toinen ei pystyisi hänelle vastaamaan tässä muodossa. Tai ainakaan kovin selkeästi ja eleet jättäisivät aina ihan liikaa arvailujen varaan. Thea lähti astelemaan päättäväisenä suuntaan, jossa oletti lähimmän ihmisasutuksen olevan ja toivoi hukan lähtevän peräänsä kiltisti. Ehkäpä he törmäisivät jossain riittävän puhtaaseen puroon, jotta voisivat juoda ja hukka voisi siistiä tuon ammottavan haavansa. Mikäli susi astelisi naisen vierelle, neito laskisi kämmenensä eläimen hartioiden ja niskan liittymään pyörittelemään harmaata karvaa, toisaalta myös siksi että saisi hieman tukea omalle askellukselleen.
//No ja aivan ehdottomasti :D //