Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

[Wolga]

Kohotti väsyneesti kulmaansa ja hymähti, pyöräytti silmiään. ”Usko pois, minun ei tarvitse vakuutella paremmuuttani kenellekään. Kaikista vähiten sinulle, joka olet osoittautunut melkoiseksi riippakiveksi ja alituiseen pelastettavaksi”, kiusoitteli miestä ja nousi istumaan polvilleen, laski kämmenensä reisien päälle lepäämään. Oliko Ferguksen äänessä kuultavissa mustasukkaisuutta? Ehkä, mutta siitä nainen ei ollut varma eikä vaivautunut edes kysymään, sillä tuskin tuo arpinaama myöntäisi vaikka olisikin ollut. ”Sinä oletkin suuri alfa ihmissusi, eihän sinun sopisi luottaa yhteenkään ihmiseen”, Thea myönteli hymähtäen. Oli melkein huvittavaa kuulla miehen suusta noin nyrtyneitä lausahduksia, olihan hän itsekin saalistaja ja vielä pahimmasta päästä, silti kehtasi inhota toisia metsästäjiä. ”Mutta koska minä olen ihminen, olisi minun järkevämpää luottaa itseni ihmismiehen käsiin entä tuollaisen puolivillin susimiehen”, virnisteli. Tottahan se oli, sillä jokainen järkevä ihmisnainen luottaisi henkensä enemmin toisen oman lajinsa edustajan käsiin, eikä hakemalla hakisi suloista vaaraa ihmissuden kynsistä.

Jaksamatta nousta, päätyi nainen konttaamaan tuon lyhykäisen välin kiinni, kun Fergus pyysi häntä avukseen. Istuutui miehen vierelle ja katseli toisen köysien repimistä pää kallellaan, hymyili suorastaan hupsua hymyä. Thea taisi olla melko herkkä tuollaisille yrttisavuille. ”Minusta sinä olet naruinesi oikein hyvä noin”, virnisti, mutta ryhtyi sitten työstämään ensimmäistä käteen sattunutta köyden pätkää. ”Olisi ihan hyvä, jos et pääse toteuttamaan itseäsi liikaa. Särjet vielä sydämiä tuolla matkoillasi”, virnisteli ja siirsi samalla katseensa miehen haavoittuneeseen jalkaan. Kulmat rypistyivät hieman, mutta ei hän jälkeen koskenut. Hänhän ei ollut mikään parantaja, tai edes parannuksesta kiinnostunut joten turhaa kai hän mitään kauhistelua enempää tuollaiselle reiälle tekisi. ”Niillä oli hopeoidut nuolet, se taisi ampua sinua jousellaan kun lähdit minun perääni”, tuumasi katsellessaan repaleisia, veren punaamia housuja. Toivottavasti se nuolenkärki ei ollut tehnyt suurta ja peruuttamatonta vahinkoa miehen jalkaan, se olisi sääli jos toinen jäisi klenkaksi lopuksi elämäkseen.


//Ei se tosiaan ehkä ollut mitenkään ennen kuulumattoman lyhyt :D Tuntui vain siltä. Ja älä edes kysy mitä tuo Thean omasta hipiän kadehtiminen tarkoittaa, ei pitäisi puoliunessa kirjoitella ja koettaa samalla vääntää esittelyä uudelle hahmolle :''DDD Tulee vastauksesta kökkö ja sen lisäksi myös siitä esittelystä :D //

[Janni]

Tuhahdus kävi kun Thea meni huomauttamaan, oikeastaan järkevän, kommentin siihen kuinka tuolle olisi parempi luottaa toiseen ihmiseen kuin ihmissuteen. "Mutta siinä se ongelma onkin, tietenkin hänen on helppo sinua vokotella kun verrattavissa on ihmissusi ja huijata sinua sitäkin helpommin." Mies selitti ja tuntui paneutuvan asiaan turhan syvästi, Thea taisi vain virnuilusta päätellen kiusasi häntä.
Näin narujen kanssa tapellessa nainen meni naureskelemaan lisää, taisi sätkä viimein vaikuttaa toisen huopiluuhun. Parempi noin kuin väsyneenä.
"Hmm? Pelkäätkö että särjen sydämesi?" Fergus myhäili Thealle takaisin, tuon ryhdyttä auttamaan häntä köysien kanssa. Ehkä hän oli kerran jo särkenyt Thean sydämen tai oikeastaan luottamuksen, mutta sydän kuulosti dramaattisemmalta. Olihan se ikävää katseltavaa ollut miehenkin puolesta, mutta se oli jo takana ja hän kenties oli saanut sitä luottamusta Thealta takaisin pikku hiljaa. Olihan nainen luottanut häneen jopa niin paljon, että oli suostunut sitomaan hänet ja jäämään samaan kyläpahaseen täydenkuun aikaan.

"Niinhän niilä yleensä on." Fergus hymähti Thean kertoessa metsästäjien aseista, kuinka nuolet oli hopeoidut. "Olen minä saanut nuolesta keuhkoonkin, mutta se ei onneksi ollut hopeaa." Mies totesi, kurkottelen irroittamaan köysiä ja kettinkiä niljoistaan.
Vapauden saatuaan kahleistaan Fergus jäi vielä nojailemaan puunrunkoa. Jos hän vettä aikoisi löytää haavaa varten, ei hän kahdella jalalla lähtisi nilkuttamaan, kolme siihen hommaan vähiten tarvitsisi. "Joten, aitko todella lähteä etsimään sitä prinssi rohkeaasi?" Mies kysäisi, kuulostaen jälleen asteen nyrpeämmältä.

//Okei asia selvä :D Mut mun mielestä oikein mainio hahmo siitä tuli :3//

[Wolga]

Thean kulmat rypistyivät jälleen, kun mies meni muistuttamaan siitä kuinka helposti oli jo kerran onnistunut häntä huijaamaan. Nainen irvisti muistolle ja pudisti päätään, ikään kuin olisi ravistanut moiset epämiellyttävät pois harteiltaan. ”Minä tiedän, että tulet särkemään sydämeni”, hymähti enemmän tosissaan kuin oli ollut tarkoituksensa, ei kuitenkaan kääntänyt katsettaan Fergukseen vaan jatkoi köysien parissa ahertamista. Mutta tottahan se oli. Thea kyllä tunnisti itsestään huolestuttavia merkkejä, eikä ne olleet mitään sattumankauppaa vaan ihan sinne syvälle istutettuja ja sieltä itsestään huutelevia. Ei se vielä ollut mitään rakkaudeksi tai edes kovin voimalliseksi ihastumiseksi luokiteltavaa, enemmänkin kutkuttelevaa yhteyden tunnetta ja kiinnostusta. Mutta ehdottomasti niitä vaarallisia tuntemuksia oli enemmän kuin normaalisti leikkitovereinaan pitäviä kohtaan, eikä naine pitänyt siitä. Silti oli liian heikko pysyäkseen kaukana tuosta kieroilijasta.

Miehen vapautuessa Thea kohotti katseensa toisen kasvoihin arvioivana, ikään kuin olisi etsinyt toisen olemuksesta merkkejä oikeasta vastauksesta nyrpeästi esitettyyn kysymykseen. Todellisuudessa järkevintä kai olisi yrittää etsiä mies seurueineen käsiinsä ja anella apua kotiin pääsemiseksi, mutta väsymys painoi jalkoja eikä hän toisaalta olisi edes jaksanut ajatella kotiinsa palaamista. Ja mitä sielläkin ajateltaisiin, kun tulisi tässä kunnossa täyden kuun jälkeen. Varmaan tehtäisiin perusteellinen purematarkastuskin. Ajatus sai naurahduksen kumpuamaan kurkusta, se vasta olisikin kotiinpaluu. Heittäytyä nyt alastomaksi arvioivien silmien katseiden alle, että tervetuloa kotiin vain. ”Ei minulla taida olla vaihtoehtoja?”, lausui huokaisten. Eihän hän ollut ihmissusi, hän ei voinut vaihtaa ihmismuotoaan johonkin nopeampaan ja ketterämpään jotta olisi voinut väsymyksestä ja kivistävästä kropasta huolimatta kulkea riittävän nopeasti metsässä jonnekin turvallisempaan paikkaan.

//kiitos, kiitos :) Saas nähä millainen siitä loppujen lopuksi muodostuu //

[Janni]

Fergus kohotti yllättyneenä kulmiaan, vai että Thea oli varsin tietoinen mahdollisista sydänsuruista. Tarkoittiko se siis..? Ei kai Thea nyt sentään, tuo oli itsekin niin päättäväinen ja selvästi oman tiensä kulkija ja aatelinen siihen kaiken kukkuraksi. Kyllähän mies omasta mielestään oli hurmaava, mutta naisella oli vaihtoehtoja runsaasti. Ehkä toinen vain kiusasi tapansa mukaan, hieman vakavamman oloisesti, mutta kiusasi kumminkin.
Thea näytti jäävän hetkeksi pohtimaan vastausta miehen kysymykseen. Fergus vain tuijotti naista hiljaisena. Oli jotenkin outoa tuntea ärtymysta toista miestä kohtaan, jota ei ikinä ollut edes nähnyt, tai oli varmaan, mutta ei muistanut tuosta mitään. Ehkä se viimekertainen lakanoiden heilutus Thean kanssa oli pistänyt suden vietit virille ja nyt kun lähistöllä oli joku joka hänen naarastaan lähestyi, pisti se ärsyttämään. Ei siis sillä että Thean nyt hänen olisi! Mitä hän nyt taas harhaili?
Fergus ei näyttänyt pitävän naisen vastauksesta kurtistaesaan kulmiaan tuimasti. "Ei kai tässä sitten muukaan auta." Mies totesi, lähtien vetämään itseään parempaan asentoon. "Minä vien sinut." Fergus totesi, eikä aikonut otta vastaväitteitä vastaan.

Ynähdys kävi, kun turkki lähti kasvamaan ylle, jalan haavoittunut lihas ei pitänyt tästä sitten yhtään. Muuttuva mies kierähti kontilleen, nakellen niskojaan kunnes oli saanut susimuotonsa esille. Takajalka pysytteli irti maasta, mutta muuten hanakasti susi seisoi pystyssä, tuijottaen nyt Theaa vaativasti ja tehden päällään eleen nousta selkään.

//Pitäskö niiden törmätä viel niihin humsvotteihin? >:3 //

[Wolga]

Neito päätti olla huomioimatta toisen eleitä ja hiljentynyttä olemusta, ei aikonut antaa itselleen mahdollisuutta pohtia sitä mahdollisuutta, että kenties hänkin voisi joskus särkeä tuon susimiehen sydämen. Koska niinhän tässä, ainakin Thean mielestä, tulisi varmasti käymään. Jonkun sydän särkyisi ja joku joutuisi vetäytymään nuolemaan henkisiä haavojaan, kun toinen voisi jatkaa elämäänsä niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Mutta voisiko tämä kääntyä myös niin, että se haavojensa nuoleskelija voisi olla susimies? No, tuskinpa vain. Kyllähän naiset useimmiten olivat herkempiä henkisille kolhuille ja eiköhän tuo ihmissusi pitänyt hänen kanssaan lähinnä hauskaa ja Thean pitäisi pyrkiä ihan siihen samaan, jotta ei päästäisi itseään kiintymään. Ei lemmikkeihin sopinut kiintyä, sillä aina niistä joutuisi luopumaan. Silti tuo tuima ilme sai käkkärätukan pohtimaan asioita, joita ei sopinut pohtia. Kohotti kulmiaan, kun mies ilmoitti vievänsä hänet ja pidemmittä puheitta käynnisti tutun, tällä kertaa aivan erityisen kivuliaan näköisen muutoksensa. ”Miehet”, tuhahti silmiään pyöräyttäen ja käänsi selkänsä näylle, ei kuitenkaan noussut jaloilleen vaan jäi siihen polvilleen mättäälle.

Fergus oli jotenkin surkea näky siinä kolmella jalalla seistessään, eikä Thea ollut aikonut kääntyä toista katsomaan mutta ei ollut voinut estääkään itseään ja ainaista uteliaisuuttaan toisen susimuotoa kohtaan. Huulet tiukentuivat ilottomaksi viivaksi, kun katse pysähtyi kannateltuun takajalkaan, syrjäsilmällä huomioi vaativan tuijotuksen ja suorastaan käskevän pään heilautuksen. ”Älä nyt hulluja puhu, en minä ramman kyytiin nouse”, ilmoitti ja kohotti leukaansa samalla kun kömpi huokaisten jaloilleen. ”Ei tästä niin pitkä matka ole ettenkö voisi kävelläkin. Minun kaikki raajani sentään toimivat”, ilmoitti ja asteli harmaaniskan vierelle, kosketti uroksen pehmeää poskea sormillaan. Antoi sormien siirtyä piirtämään ylähuulen reunaa aina suupieleen asti, ajatella että tämä peto oli jahdannut häntä viime yönä veren kiilu silmissään. Nyt jos koskaan olisi halunnut kysyä, että oliko Fergus mahdollisesti mustasukkainen hänestä, kun olikin päättänyt toimittaa hänet itse ihmisten ilmoille. Nyt se oli kuitenkin myöhäistä, sillä toinen ei pystyisi hänelle vastaamaan tässä muodossa. Tai ainakaan kovin selkeästi ja eleet jättäisivät aina ihan liikaa arvailujen varaan. Thea lähti astelemaan päättäväisenä suuntaan, jossa oletti lähimmän ihmisasutuksen olevan ja toivoi hukan lähtevän peräänsä kiltisti. Ehkäpä he törmäisivät jossain riittävän puhtaaseen puroon, jotta voisivat juoda ja hukka voisi siistiä tuon ammottavan haavansa. Mikäli susi astelisi naisen vierelle, neito laskisi kämmenensä eläimen hartioiden ja niskan liittymään pyörittelemään harmaata karvaa, toisaalta myös siksi että saisi hieman tukea omalle askellukselleen.


//No ja aivan ehdottomasti :D //

[Janni]

Fergus päästi tuhahduksen Thean kieltäytyessä kyydistä, naiset. Eikä hän mikään rampa ollut, kunhan haava puhdistettaisiin, olisi jalka kävely kunnossa parissa päivässä. Nainen lähti edeltä astelemaan. Susi puolestaan otti pari kokeilevaa askelta ennen kuin pyrähti pienesti kolmen jalan voimin neidon ohi ja kiepsahti vielä tuon takaa, jääden naisen vierelle. Susi vielä kohotti päätään rintaansa röyhistäen, ei hän todellakaan mikään rampa ollut! Tosin se juokseminen kuitenkin jäi siihen ja Fergus tyytyi nilkuttamaan kolmella jalallaan Thean vierellä, takapään hyppiessä hassun näköisesti, kun yksi jalka oli vain käytössä.

Sillä välin oli yö ollut pitkä muillekin ja siitäkin oli selviydytti naarmuitta ja ilman saalista valitettavasti. Kaksi hevosta oli löytynyt enen aamunkoittoa, mutta Herra- ja Rouva Thornesta ei näkynyt enää siinä vaiheessa jälkeäkään. Kolmas ratsukin oli kadonnut neidon mukana.
Metsästys kolmikko oli päättänyt pystyttää leirin läheisen puron varteen ja nauttivat nyt aamiasta nuotion ääressä. Kristian ja Merith olivat edelleen hyvin nyreitä kalliin saaliin kadottamisesta, kun taas Synth oli oma rauhallinen itsensä, syöden kuivaliha annostaan rauhassa, silmäillen puron auringossa kimaltelevaa solinaa. Mies näytti olevan omissa maailmoissaan, mutta oikesti tämä vain kuunteli ympäristöään.

[Wolga]

Naurahti silmiään pyöräyttäen, kun hukka esiintyi laukkaamalla kolmijalkaisena ympyrän, jonka keskelle hän jäi. Lopulta näytti röyhistävän rintaansa kuin osoittaakseen olevansa elämänsä voimissa. ”Varo rampa, että et riko toistakin jalkaa”, piruili ja laski kätensä irti suden karvoista, ehkäpä hän voisi hetken kävellä ilman kosketusta. Matkaa taitettiin ääneti, sillä hukka nyt ei pystynyt keskustelemaan ja Thean kielenkantoja ei kutkutellut erityisesti. Nainen antoi itsensä vaipua ajatuksiin ja piti vain ääneti silmällä ympäristöään, sekä sutta vierellään siltä varalta että toinen ohjaisi heidät kääntymään. Toisella oli varmasti paljon parempi suuntavaisto ja moninkertaisesti paremmat aistitkin, joten ennemmin hän tuon ihmissuden suuntimaan luotti kuin omaansa. Tuuli tuntui käyvän heidän selkänsä takaa, varmistaen että hukankin olisi hankalampi luottaa hajuaistiinsa nyt, kun tuuli ei tuonut tullessaan tuoksuja jo kaukaa. Aamuinen metsä oli kaunis, suorastaan sadunomainen kun oranssi valo tunkeutui puiden läpi aina metsäiseen maahan asti. Mitä korkeammalle se nousi, sitä enemmän se lämmitti ja sai mielenkin virkeämmäksi. Edes alituiseen täräyksestä pakottava selkä ei enää tuntunut aivan niin kipeältä, nenän turvotuskin hiljokseen laski ja hengittäminen kävi helpommaksi.

Lopulta naisenkin korviin kantautui puron solinaa ja tämä vilkaisikin hukkaa vierellään leikittelevä hymy huulillaan. ”Viimeinen purolla on… hidas”, naurahti ja hypähti kompuroivaan, aavistuksen ontuvaan juoksuun. Ei toki välittäisi, jos hukka häntä jotenkin yrittäisi estää. Juokseminen tuntui pahalta, korvensi keuhkoja ja kihelmöi väsyneissä lihaksissa. Toisaalta se myös virkisti verenkiertoa ja vain tuo lyhyt pyrähdys metsästä purolle sai naisen vartalon tuntumaan vetreämmältä, kun lihakset lämpenivät. Katselematta ympärilleen neito polvistui veden ääreen ja upotti kätensä sen viileään syleilyyn. Veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja upotti kasvonsakin veteen hetkeksi, jotta saisi ihonsa puhdistettua kunnolla nenästä vuotaneesta verestä. Suoristaessa kireää selkäänsä, saattoi hän kuulla vieraan miesäänen kiroavan etäämpänä. Aika tuntui pysähtyvän, kun käänsi katseensa kohtaamaan jaloilleen kahden tutun nuorukaisen katseet. Olipa paikalla se mustatukkakin, Synth oli kai ollut nimeltään. Thea vilkaisi olkansa ylitse selvittääkseen, että oliko Fergus ollut yhtä typerä kuin hän.

[Janni]

Ferguksen korvat johdattivat kaksikon kohti puroa ja viimein kun sen ääni ylsi Thean korviin päätti nainen ryhtyä leikkimään. Susi päästi tuhahduksen, kun nainen otti jo jalat alleen, eikä Ferguskaan voinut muuta kuin kiiruhtaa perään nilkuttaen minkä pystyi.
Thea oli ontuvaa sutta nopeampi ja se osoittautui neidolle enemmän harmiksi kuin voitoksi. Siinä missä nuorukaiset olivat havahtuneet puron varrelle tupsahtaneeseen naiseen, Synthkin oli kääntänyt katseensa äänien suuntaa, mitä naisen kiiruhtavista askelista oli lähtenyt.

Fergus herkkine aisteineen seisahtui kauempana purosta ja näki nyt kolme miestä, jotka tuijottivat Theaa ja Thea tuijotti takaisin. Olivatko nämä ne öiset metsästäjät? Mustahiuksinen kaveri pisti ensimmäisenä silmään, mikäkin korppi. Tuo näytti ottavan askeleen neidon suuntaan. "Rouva Thorne? Onko kaikki kunnossa?" Synth kysyi nähdessään millaisessa kunnossa nainen oli.
Kauempana Fergus murahti itsekseen, ei hän tässä aikonut vain tuijottaa, mutta säntääminen metsästäjien eteen tämän näköisenä tuskin auttaisi tilannetta. Thea oli puhunut jotain peitetarinasta, Herra ja Rouva Thorneko se nyt oli ollut?
Yhtä kivulias muutos oli vastakkaiseen suuntaan, mutta miehen onneksi niin pieni hetki sutena, ei ollut pistänyt kehoa sekaisin, mitä nyt hengitys oli hieman hengästyneen kuuloinen, kun Fergus astui esiin vakavan näköisenä.

Miesten huomio kääntyi susimieheen, joka nilkuttaen ja kivusta hieman irvistellen, asteli nyt Thean vierelle, näyttäen totiselta ja nyt kun tätä ihmismuotoa katseli, tämä kyllä oli helppo yhdistaa siihen eiliseen petoon. "Herra... Thorne?" Synth kysyi kulmiaan kurtistaen. "Kyllä." Fergus vastasi lyhyesti, kiertäen vielä kätensä Thean lanteelle, vaikkei se niin tarpeellista ollut.

[Wolga]

Hukka ei ollut selvästikään ollut yhtä typerä, vaan jäänyt jonnekin metsän tarjoamaan näkösuojaan. Thea ehti jo toivoa, että josko tuo jatkaisi matkaansa nyt kun he olivat löytäneet ihmisiä. Kyllä tämä Synth häntä varmasti auttaisi. Tai niin Thea ainakin halusi uskoa. Ei kuitenkaan ehtinyt kehitellä mitään huomaamattomia eleitä, tai muutakaan jolla olisi voinut viestiä Fergusta häipymään vähin äänin paikalta kun tuo mustahiuksinen jo puhutteli häntä. Epäilemättä hän näytti edelleen melko kärsineeltä turvonneine nenineen, ehkä lian alta nyt löytyi joku pieni oksan iskemäkin tuomaan lisänsä uupuneeseen ja kärsineeseen olemukseen. ”Kiitos kysymästä, olen elossa niin se riittää”, vastasi ja levitteli käsiään tehostaakseen sitä kuinka elossa tosiaan oli. Oikein elämänsä kunnossa. ”Pahoittelen ratsujenne anastamista, mutta huomaan että olette jo löytäneet niistä kaksi. Se kolmas pääsi valitettavasti minulta aamulla pakoon”, puheli ja vilkaisi juuri parahiksi metsään päin, jotta näki Ferguksen astelevan sieltä ihmisten eteen. Tai ontumistahan tuon kulkeminen oli. Naisen kulmat rutistuivat syvään ryppyyn ja kasvoilta näki sen suunnattoman halun antaa toiselle pitkin korvia, kun oli kuitenkin päättänyt näyttäytyä tälle kolmikolle. Nainen piti kuitenkin suunsa kiinni ja pakotti kireän hymyn huulilleen katsoessaan miestä, jonka kuuluisi nyt olla hänen rakas aviomiehensä. ”Eihän minulla ollut muita mahdollisuuksia, sillä kolme miestä hopeioineen ja yksi kuuhullu. Ei siitä tule kuin hirveä teurastus”, jatkoi pahoitteluaan ja siirsi katseensa hukasta tuohon mustahiuksiseen.

Miesten tervehdys oli lyhyt ja totinen, mutta selvästi metsästäjä tunnisti miehen samaiseksi pedoksi joka edellisenä yönä oli aiheuttanut niin paljon päänvaivaa. Tai kumpi nyt sitä päänvaivaa sitten oli enemmän aiheuttanut, nainen vai peto. Kaksi nuorukaistakin astui nyt hieman lähemmäs vanhempaa miestä, kuin tarjotakseen taustatukea. Toki nuokin tunnistivat tulleen miehen, joka ontui juuri oikeaa jalkaa. Ampujan kasvoilla viivähti voitonriemuinen hymy, olipahan ainakin onnistunut loukkaamaan tuota petoa.

Thea painoi lantionsa miestä vasten hieman hämmentyneenä toisen halusta kiertää kätensä hänen ympärilleen, sillä kyllähän tämä kuviteltu yhteys oli jo käynyt selväksi tälle porukalle. No, ehkä hukalla oli jotain mielessään. ”Me olemme menossa vain ohi, hyvä nähdä että te kaikki olette kunnossa”, Thea yritti jatkaa kevyttä jutustelua ja vaihtoi painoa levottomana jalalta toiselle.

[Janni]

Fergus oli kyllä huomannut Thean moittivan katseen astellessaan esiin, mutta oli sivuuttanut sen. Ei hän tiennyt tarkalleen millaisella mielellä nämä metsäsätäjät olivat, joten ei naista voinut yksin jättää. Tosin tunnelma tuntui kiristyvän samantien kun hän oli astunut esiin.
Synthin katse kääntyi takaisin Theaan joka yritti puhella keveitä ja oli pahoitellut hevostenkin anastamisesta. "Ymmärräsin kyllä aikeenne, yrititte suojella miestänne, vaikka mielestäni teitä olisi pitänyt suojella kaikista eniten." Mies totesi saaden Ferguksen tuhahtamaan. "Jos teillä herra Thorne on jotain sanottavaa, sanokaa toki." Synth totesi rauhallisella äänellään, saaden susimiehen entistä nyreämmäksi. "Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun vaimoni on pitänyt minut aisoissa. Saisitte kiittää häntä." Fergus totesi. "Aivan, kiitos." Synth hymähti nyökäten kiittävästi Thealle.

Naisen vihjailut matkan jatkamisesta olivat hyvät, mutta kyllä he kaikki tiesivät ettei se niin helppoa tulisi olemaan. "Olen pahoillani, mutta en voi suoda sitä. Pyydän anteeksi että käyttäydyn jälleen tahtojanne vastaan Rouva Thorne." Synth totesi, kääntäen katseensa Fergukseen. "Onko vaimonne kertonut palkiosta, joka sinun nahastasi maksetaan?" Mies uteli Fergukselta, joka kohotti nenäänsä nyreänä, kuin katsoisi halpaa lihaa. "Hän mainits. Aiotteko tappaa minut vaimoni silmien edessä?" Fergus kysyi pienen virneen kera. "Emme tietenkään, voin aina kysyä, jos tulisitte hyvillä mielin. Ehkä he ovat suopeita ja saat luvan virua tuomiotasi sellissä." Synth totesi tuolla ärsyttävällä rauhallisella äänellään.

[Wolga]

Synthin kiittäessä naista, tyytyi Thea nyökkäämään päätään ja hymähtämään. Toki Fergus oletti, että olisi koitunut noiden miesten kohtaloksi, mutta Thea epäili kolmen miehen hopeoineen olevan liikaa jopa tuolle arpinaamalle. Eihän hän sitä ääneen nyt aikonut sanoa, mutta ehkä kiusaisi joskus myöhemmin. Mikäli he pääsisivät tästä pälkähästä ilman vahinkoja. Thea kiersi kätensä hukan alaselälle ja piirteli sormenpäillään sinne huolimattomia kuvioita, kai rauhoitellakseen sekä itseään että miestä. Ei ollut hankala arvata, että tuon rauhallisen metsästäjän olemus riittäisi ärsyttämään ihmissutta sillä riittihän se ärsyttämään Theankin.

"Etpä tietenkään", huokaisi ja vilkaisi hukkaa vierellään. Jäi kuuntelemaan miesten sanailua, muotoili kasvoilleen järkyttyneen ilmeen kun Fergus kysyi aikooko metsämiehet ottaa tältä hengen siinä vaimonsa silmien edessä. Thea olisi voinut nauraa ajatukselle itsestään susimiehen vaimona ja toisaalta myös sille, että huomasi Ferguksen pitävän pientä valhettaan ihan käyttökelpoisena käyttäessään sitä perusteluna. Tai sitten moinen vain olosuhteiden pakosta. Heidän onnensa, että nämä miehet eivät kaiketi olleet kuulleet kadonneen neidon ulkonäöstä. Synthin ehdottaessa antautumista ja hyvää käytöstä, suoristi Thea selkänsä. Ei ihmiset enää toista mahdollisuutta punasilmäiselle hukalle antaisi. Se olisi kyselemättä henki pois ja mielellään vielä mahdollisimman näyttävästi.

"Se ei sovi. Tiedättehän mitä naisille tapahtuu joiden miehet ovat vankilassa?", ilmoitti kieltäytyvänsä heidän molempien puolesta. Olisi halunnut myös kertoa, että tyrmässä viruminen oli pelkkää toiveajattelua, siitä aiemmat tapahtumat pitäisi huolen. Oli kuitenkin riittävän fiksu pitääkseen suunsa kiinni.

Nuorukaiset virnistivät Synthin selän takana, kun vaimo kertoi olevansa huolissaan kohtalostaan. "Tehän olette kaunis nainen ja kunhan kasvonne paranevat, löydätte varmasti työtä tai uuden puolison", Kristian ilmoitti lähinnä tätä Herra Thornea ärsyttääkseen. "Ja onhan tämä Synthkin tässä vapaa mies, mikä rakkaustarina syntyisikään", Merith jatkoi ja tönäisi Kristianin kylkeä. Kaksikko oli kuin pahaiset kakarat, etenkin kun olemusta vertasi joukon johtajan rauhallisuuteen.

[Janni]

Tilanne oli hyvin mutkikas, kumpikaan osapuoli ei näyttänyt luistavan mihinkään suuntaan. Ferguksen mielestä turha jahkailu oli ajan hukkaa, mutta hänestä tuntui että Thea tahtoi päästä tilanteesta puhumalla, mutta se ei taitanut johtavan tällä menolla mihinkään. Thea yritti selitellä tilannetta sillä kuinka pelkäsi mitä vankien vaimoille kävi miehen ollessa lukkujen takana. Mutta se ei näyttänyt paljoa kolmikkoa hetkauttavan.
Nuorukaiset lähtivät vetämään vitsiä, ehdotellen naiselle eri vaihtoehtoja, joista yksi oli herra Synth. Tummapukeinen käänsi katseensa olkansa yli kaksikkoon, näyttäen asteen vakevemmalta, toruen äänettömästi kahta pahaista kakaraa. Naisille ei puhuttu noin.

Jos Synth olisi aikonut sanoa jotain, ei tämä olisi ehtinyt, kun jotain yllättäen humahti hänen ohitseen. Silmäkulmasta vilkaisu kertoi susimiehen ottaneen äkkinäisen askeleen terveellä jalallaan ja humautti nyt raivolla lähintä nuorukaista, Merithiä, naamaan nyrkillään. Älähtäen Merith menetti tasapainonsa ja paiskautui selälleen kipeän näköisesti, veren purkautuessa kaarella tämän nenästä.
Kristian tuijotti tapahtunutta kuin puulla päähän lyödyltä. Fergus puolestaan suoristi selkänsä irvistellen ilkeästi nuorukaisille. Rauhallinen käsi lasketui vyöllä roikkuvan miekan kahvaan, saaden punaisen katseen pingottumaan Synthiin. Miesten katseiden välillä olisi voinut luulla näkevänsä kipinöitä, kummankin odottaessa kuka tekisi ensimmäisen virhe liikkeen.

//Siinäpä vasta kolmio draamaa kerrassaan, ihmissusi, metsästäjä ja ihmisnainen :'DD //

[Wolga]

”Typerykset”, tuhahteli lähinnä itselleen ja loi kylmän katseen noihin kahteen nuorukaiseen. Eikä hän suinkaan ollut ainoa ja nuo miehentekeleet näyttivätkin ymmärtävän tilanteen vakavuuden. Nainenhan oli ihmissuden vaimo, ei ollut erityisen terveellistä laskea leikkiä sellaisesta naisesta. Etenkään, kun tuo mies oli kuulemassa. Eikä Ferguskaan toki jäänyt toimettomaksi vaan loukkaantuneesta jalastaan huolimatta ihmeen nopeasti humautti melkoisella voimalla tuota lähinnä olevaa vääräleukaa. Thea hymähti haluttomana osoittamaan pienintäkään myötätuntoa polvilleen tippuvaa miestä kohtaan, ei tuntenut pienintäkään tarvetta voivotella mahdollisesti murtunutta klyyvaria. Ei vaikka itsekin tiesi kuinka pahalta se tuntui. Toinen kyyristyi toverinsa puoleen pitäen kuitenkin tilanteen kehittymistä silmällä. Thea kuuli miehen mutisevan jotain siitä, että eipähän tarvitsisi ihmetellä miksi vaimonkin nenä oli ottanut iskua. Neito tuhahti niskojaan nakellen, mutta tilanteen tihentyessä mustatukan ja arpinaaman välillä, katsoi hän paremmaksi keskittää kaiken osaamisensa tilanteen laukaisuun jotta välttyisivät yhteenotolta. Sillä sehän tarkoittaisi sitä, että hänkin olisi vaarassa saada osansa väkivallasta.

”Noniin miehet”, Thea aloitti ja asettui kaksikon väliin, nosti kämmenet lanteilleen kuin mikäkin pahapäinen maatalonemäntä. ”Olkaa ystävällinen ja kunnioittakaa minun pyyntöäni siitä, että ette tee tästä tämän isompaa kohtausta. Jos ette, niin epäilemättä joudutte tahrimaan kätenne myös naisen vereen”, puhui ja yritti etsiä ääneensä uhkaa, toivo että tämä mustatukka olisi juuri niin kunniallinen kuin halusi antaa ymmärtää. Toivoi, että tieto siitä että nainen pitäisi miehen puolia vaikka se tarkoittaisi oman verensä vuotamista, saisi tuon mustahiuksisen edes hetkeksi epäröimään. Ehkä se hetki antaisi heille mahdollisuuden tehdä jotain muuta kuin joutua taistelemaan, kenties mahdollistaisi pakenemisen. Tai sitten mahdollistaisi hukalle taistelun aloittamisen. Mutta sen kai näkisi vasta, kun Synth jotenkin päättäisi vastata hänen sanoihinsa. Ja Thea oli vakuuttunut, että miehet eivät jättäisi häntä väliinsä jos päättäisivät hyökätä toistensa riveleihin.

//Haha, melkoista rymysakkia :D //

[Janni]

Ferguksen nyrkkiin purristunut käsi liikahti, kuin myös Synthinkin aseella lepäävä käsi, kun Thea tuli puheillaan heidän väliinsä. Kipinät heltyivät hetkeksi, kun kaksikon huomio kääntyi naiseen. Vaimo aikoi tulla vaikka väkisin väliin ja oli valmis vuodattamaan vertansa miehensä puolesta, jos olisi pakko. Fergus pohti mahtoiko toinen olla tosissaan, vai oliko tämä vain bluffi, jolla saada tämä herrasmies perääntymään. Korpilla kun näytti olevan taipumusta kohteliaisuuteen.
Synth tuijotti naista tiiviisti ja vilkaisi sivusilmällään torahampasita miestä, joka oli kääntänyt katseensa takaisin häneen. Jotain metsästäjä näytti pohtivan.

Fergus olisi mielellään käyttänyt tilausuuden hyväkseen ja vääntänyt mokomalta niskat nurin, mutta olihan tuossa edeleen nuo kaksi nuorukaista hopeine aseineen ja Thea, joka yritti puheillaan päästä pälkähästä.
Synth näytti rentoutuvan jäykästä asennostaan, mutta yllättäen päättikin tiukentaa otteensa miekastaan. Fergus näki hopean välähtävän auringossa ja vaistomaisesti otti askeleen taakse kipeälle jalalleen, joka petti alta, pakottaen hänet polvilleen.
Synth vaikuttu liikkeillään iskevänsä miestä edessään, mutta todellisuudessa hän vain tahtoi nähdä pitikö naisen sanat paikkansa. Toki ei aikomus ollut myöskään vahingoittaa naistakaan, jos tuo todella tulisi ihmmissuden suojaksi.

[Wolga]

Tilanne vaikutti hetken aikaa siltä, että hänen sanansa todella purisivat tuohon mustahiuksiseen. Vastasi arvioivaan katseeseen järkähtämättömänä ja pohti, että mitä tekisi jos toinen päättäisikin toimittaa miehen elävänä tai kuolleena tuomiolle. Kyllähän hän Ferguksen puolesta taistelisi, se oli jotenkin selvää – olihan hän taistellut jo niin monesti aiemminkin ja nyt se, että jättäisi miehen suoriutumaan yksin ja loukkaantuneena ei tuntunut enää vaihtoehdolta. Kun hän kerran oli jo lähtenyt tälle tielle, pistänyt itsensä likoon tuo hukan vuoksi jo monta kertaa niin miksi lopettaisi nyt? Nyt kun toinen oli suostunut sidottavaksi jotta hän saisi elää. Toki se voisi olla naisen elämän suurin virhe, puolustaa tätä hukkaa, ehkä ajaisi itsensä vain ojasta allikkoon. Huonossa tapauksessa kuolisi tämän päätöksen vuoksi. Pahimmassa tapauksessa Fergus osoittautuisi juuri niin epäluotettavaksi kuin oli aiemmin antanut ymmärtää. Parhaimmillaan tämä luottamus kaiketi osoittautuisi palkitsevaksi ja kannattavaksi, jollain tavalla.

Niinpä, kun miekkaa yllättäen kohotettiinkin kohti sutta, tuntui aika hetkeksi seisahtuvan. Fergus kaatui polvilleen ja jäi otollisesti hopeisen aseen tielle. Thea kai olisi halunnut väistyä, mutta jokin itseään suurempi tietoisuus – alitajunta tai joku muu, joka muutenkin oli jyllännyt aina kun tuo susimies sattui olemaan kyseessä – pakotti neidon pysymään paikoillaan. Luottamaan siihen, että tuo korppi vain näyttelisi ja testaisi heidän tarinansa paikkansa pitävyyttä. Kenties mies ehtisi iskeä miekkansa hänen ohitseen, jos huomaisi että ei nainen aikonut siirtyä paikoiltaan. Silmät sulkeutui ja nainen kohotti käsivartensa vartalonsa suojaksi, samalla kun siirtyi askeleen kohti susimiestä. Thea todella oli valmis astumaan miekan ja susimiehen väliin, tuo jos mikä oli suorastaan sairasta uhrautumista. Tämän jälkeen hänen olisi pakko lyödä heidän välinsä jäihin, tämä ei ollut enää tervettä. Etenkään kun epäili, että arpinaama ei tekisi mitään tällaista hänen eteensä. Ei edes huutanut odottaessaan miekan iskeytyvän lihaansa. Oikeastaan hän ei edes pelännyt, jotenkin tämä vain tuntui tarkoituksen mukaiselta. Tällaista kai ystävyys oli.