Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Touko 2016, 23:29

Fergus mutristi suutaan Thean haukkuessa häntä, mutta pieni vivahdus leikkisyyttä kertoi, että toinen kyllä suukon hänelle soisi. "Niin noh, olet kai oikeassa." Mies hymähti neidon huomautukseen, toinen todellakin tarvitsi onnea puolelleen enemmän kuin hän.
Thean päästessä lähelle, kiersi Fergus itse kätensä tuon ympärille halaten, samalla kun katsoi naista silmiin. Ei Fergus voinut olla naurahtamatta, kun neito muistutti kuinka oli jo moneen otteeseen todennut tämän koko homman olevan hengen lähdölle altis, naiselle kuin miehellekin. "Mitä, tuolla pikku riipuksellasiko yrität minut kuristaa?" Susimies hymähti. Kyllä hän oli pistänyt merkille aikaa sitten hopeisen pilkahduksen Thean rintavälissä.
Hetken aikaa Fergus tuijotti naista hiljaisena. Oli tämäkin yksi mutkikas ystävyysuhde tai mikä lie tämä edes olikaan. Fergus oli kuitenkin hyvillään, ettei Thea osoittautunut olemaan sellainen mitä oli siinä hölmössä viestissään kirjoittanut. Toki saattoihan toinen ne peitellä, mutta hyvin rauhalliselta toinen tuntui tässä tilanteessa.

Lopulta Fergus kumartui painamaa huulensa naisen huulia vasten. Suudelma tosin oli normaalia varovaisempi, hän ei näykkinyt neidon alahuulta niin kuin tavallista. Olihan se tietenkin vielä vaaratonta, mutta epävarmuus tuntui jostain syystä hiipivän mieleen. Jotenkin ärsyttävää, ei alfasusi saanut epäröidä. Halaus tiukentui hetkellisesti, korvatakseen sen mitä ei nyt uskaltanut naiselle suomaan.
Saatuaan tarpeeksi suudelmalta, vetäytyi Fergus, antaen käsiensä valua sivuilleen. "Heti kun olet valmis, lupaa minulle ettet jää katselemaan, vaikka kuinka utelias olisit." Mies totesi vakavana kulmiaan kurtistaen. "Metsä ei ole ehkä paras paikka mennä yöllä, ehkä joku suojainen rakennus kylän toiselta laidalta?" Fergus ehdotteli.
Janni
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 04 Touko 2016, 23:57

Hymähti. Totta kai mies oli huomannut hänen korunsa, olihan se roikkunut kaulassaan jo viikkoja. Tai päiviä. Hän ei ollut ihan varma kauanko oli viime kohtaamisesta aikaa. ”Tällä”, nyökkäsi päätään yrittäen näyttää pontevalta, mutta yritykseksi se jäisi. Eipä sillä täysikasvuista, kuusta hullaantunutta ihmissutta pysäytettäisi kuin ehkä syöttämällä koru ketjuineen päivineen toiselle. Miten lie moinen edes onnistuisi. Eikä Thea edes halunnut ajatella moista vaihtoehtoa. Oli kuitenkin hyvä tietää, että susimies ei pistänyt hänen pientä suojausta pahakseen, kyllähän hänellä nyt jotain täytyi olla omana turvanaan kuin pienen pieni tikari. Jos nyt ei Fergusta varten, niin muita hopealle allergisia sitten. Vastasi varovaiseen suudelmaan vähintään yhtä herkin huulin, ei täydenkuun vuoksi vaan tunnelman. Tähän ei vain yksinkertaisesti sopinut mikään kiihkeä ja kuuma suudelma, vaan sen piti olla juuri tällainen herkkä ja varovainen. Silti se nostatti kummallisia ajatuksia naisen sisällä, sellaista kiintymystä mitä ei soisi syntyvän kehenkään – kaikista vähiten ihmissusilauman Alfaan. Halauksen tiukentuessa, olisi Thean tehnyt mieli takertua hukkaan kuin viimeiseen oljenkorteensa. Piti kuitenkin jalkansa lattiassa ja tyytyi vain hetkeksi painumaan tiiviisti toisen vartaloa vasten. Outo ystävyys, todella outo.

Hieraisi hiuksiaan perääntyessään askeleen miehen luota, kasvot vakavina kiersi käsivartensa ristiin ikään kuin olisi palellut. ”Selvä”, lupasi, vaikka tiesi että ei voisi lähteä kovin kauas. Hän halusi olla varma, että hukka pysyisi ketjuissaan ja jos ei, hän halusi tietää siitä heti. Jos olisi kuulumattomissa, niin kuinka voisikaan tietää jos toinen pääsisi irti? Thealla oli jo suunnitelma valmiina. Sitä ei kuitenkaan aikonut kertoa miehelle, sillä ei halunnut toista huolestuttaa tätä enempää. ”Ei metsään ja riittävän kauas pajasta”, toisti ja koetti loihtia kasvoilleen vakuuttavan hymyn. Asteli sitten köysien ja muiden luokse, jääden odottamaan että mies saisi muuttumisprosessin tehtyä. ”Ja jos tämä menee mönkään niin,… On ollut hauska tutustua”, lausuttiin ilottoman naurun saattelemana. No, olisihan sitä tylsempiäkin tapoja kuolla, jos hänen tiensä olisi tarkoitus päättyä tänä yönä. Mikäli Fergus vaihtaisi nyt muotoaan, ryhtyisi Thea sitomaan toista nopein liikkein. Yrittäisi parhaansa mukaan muistaa toisen ohjeistukset ja tehdä kunnon solmut.


//Otan tuon viimeisen lauseen pois, jos sulla on mielessä vielä jotain muuta :) //
Wolga
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Touko 2016, 00:16

Thean varmistaettu tietävänsä mitä pitäisi tehda, Fergus nyökkäsi ja painui kumaraan kun antoi luontevasti turkin ottaa vallan. Luiden rasahteluista ja lihasten jännityksestä päästyään harmaaturkkinen susi kohotti katseensa takaisin neitoon, joka toivotti hänelle hyvästejä. Fergus tuhahti ja luimisti tuiman näköisenä korviaan, kunhan nainen ei pitäisi tuota asennetta koko yön ylli.
Fergus astui lähelle kettinkiä, jonka oli hetki sitten sitonut kivirakenteeseen ja antoi sitten Thean hoitaa sitomisen. Siinä kaulapantaa saadessaan susi kohotti punaisen katseensa taivaalle. Vielä pieni tovi, onneksi Thea tuntui olevan ripeä toimissaan.
Susi laski katseensa pois taivaalta, kuin peläten näkevänsä pyöreän hohtavan pallon etuajassa. Milloin viimeksi hän oli ollut huolissaan täydenkuun takia? Niitä kertoja oli ollut taannoin nuorempana, kun oli vielä asunut meren tuolla puolen, mutta harvinaisesksi se oli hänelle käynyt. Yleensä Fergus odotti malttamattomana ja toiveikkaana päästää peto irti. Se toi voiman tuntua. Nyt tilanne tuntui tukahduttavalta, vai olivatko ne nämä köydet?

Suden katseen harhaileessa siellä täällä, Thean puuhatessa, huomasi tämä karhunraudan. Hän oli unohtanut hetkellisen päähänpistonsa, noh ehkä se oli vain hyvästä, murtunut jalka saattoi mennä liiallisuuksiin näiden köysien ja kettinkien kanssa. Se kuitenkin sai olla olemassa varmuuden vuoksi.

//Eipä tuota tarvi, hyvää jälkeä :3
Mut piru ku Thean on niin söpö, ah! <3 //
Janni
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 05 Touko 2016, 00:44

Selvästi alkoi oppia noita koiraeläimen ilmeitä, sillä tiesi kyllä heti mitä Fergus olisi halunnut sanoa jos tässä muodossa puhuminen onnistuisi. Kohautti olkiaan hymähtäen, pakkohan se oli sanoa kun ei voinut tietää mitä huominen toisi tullessaan. Ja hänestä oli ollut hauska tutustua, joka tapauksessa. Sitominen onnistui yllättävän hyvin, mitä nyt muutamaan kertaa kiire sai hänet hätiköimään solmujen kanssa ja joutuikin niitä varmistamaan. Rinnan yli köyttä ja pätkä ketjua jota riittäisi vain kriittisimpiin paikkoihin joten sitä pitäisi käyttää viisaasti. Raajojen ympärille, kaulalle. Hukka tuntui levottomalta katsellessaan taivaalle, mikä sai Thean mutristamaan huuliaan. Kai näiden öiden pitäisi olla ihmissusien juhlaa? Ja nyt tuo joutuisi viettämään sen yksin kahlittuna ikivanhaan asepajaan. No, eiköhän toiselle villejä kuuöitä vielä tulisi, tai niin Thea ainakin toivoi. Viimeisenä köysi vietiin hukan kuonolle. Thea ei malttanut olemaan silittämättä ensin kuonon sileän tuntuista karvaa ja poskea, oli sääli joutua kiertämään köyttä tuon punasilmäisen hukan kuononkin ympärille. Ehkä se olisi kuitenkin parasta. Ryhtyi nopein ottein kiertämään köyttä suden kuonon ympärille, pari-kolme kierrosta ja solmu. Perääntyi muutaman askeleen katselemaan aikaansaannostaan. Toinen näytti kerrassaan surkealta, eikä Theakaan tuntenut oloaan erityisen hyväksi. Pudisti päätään raskaan huokaisun saattelemana ja harppasi vielä hukan luokse, suikkasi nopean pusun kirsun yläosaan ja käänsi Fergukselle sitten selkänsä. Katsahti ruosteista karhunrautaa, mutta ei aikonut edes ehdottaa sen käyttämistä – se olisi ollut jo julmaa.

”Nähdään aamulla hukkaseni”, heilautti kättään tekopirteänä ennen kuin astui pimeälle tielle. Katse käväisi taivaassa. Hänellä olisi lyhyt hetki, ehkä minuutteja, aikaa hakea jostain talosta hiilihanko ja etsiä sitten itselleen hyvä kolo josta pääsisi sekä eteen, että taakse. Thea pisti juoksuksi ja yritti muistella missä taloissa olikaan moisia nähnyt. Ensimmäinen ei tuottanut tulosta, mutta onnekseen jo toinen oli menestys. Ruosteen punaama hiilihanko lepäsi vuosia käyttämättömänä ollutta tulisijaa vasten, mutta Thea ei ehtinyt jäädä ihailemaan näkyä vaan nappasi tuon raskaan metallin käsiinsä, irrotti hopeisen ketjunsa kaulansa ympäriltä ja kiersi sen hiilihangon siihen päähän josta aikoi pitää kiinni. Hän ei aikonut uhallakaan käyttää sitä, mutta jos olisi ihan välttämätön pakko, niin olisipahan valmiina, mikäli tästä kurjasta korusta nyt mitään hyötyä olisikaan. Thea ripusti takkinsa talon ovenkarmiin roikkumaan, kun asteli takaisin uhkaavasti yöksi muuttuvan taivaan alle. Kenties se hämäisi hukkaa hajullaan, mikäli tuo pääsisi irti. Ihan sellaista koloa hän ei löytänyt kuin mitä oli ajatellut, mutta pajan lähellä oli kahden rakennuksen väliin jäävä ohuen ohut kuja. Sinne ei susi mahtuisi muuta kuin tulemalla seinästä läpi, mikä antaisi naiselle pienen etumatkan tarvittaessa. Sinne, keskivaiheille seiniä nainen kyykistyi, nojasi selkänsä toiseen seinään ja puristi hiilihangon itseään vasten. Ei voinut estää itseään nyyhkäisemästä, se kuitenkin saisi olla ainoa laatuaan ja Thea purikin hampaansa yhteen ja jäi tuijottamaan tien suuntaan.


//Mun sydän särkyy ko non niin ihania ja Ferguskin koko ajan vaan hellusempi </3//
Wolga
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Touko 2016, 01:14

Fergus yritti katseellaan kertoa ettei Thean tarvinnut hänestä huolehtia, kyllä hän jaksaisi yhden yön viettää kahleissa. Oikeastaan oli viettänyt kokonaisen päivän kahleissa aiemmin, jos muisteltiin. Mutta tällä kertaa hän varmasti yrittäisi pistää hanttiin.
Suukko suotiin vielä kostealle kirsulle, ennen kuin nainen saattoi lähteä etsimään turvallista paikkaa viettää yö. Toivottavasti Thea ei nukahtaisi, tuo varmasti oli ollut valveilla koko päivän. Vaikka ihmissusi oli täydenkuun aikaan raivokas otus, osasi se olla myös ovela ja hiipiä saalinsa kimppuun, jos halusi.

Fergus jäi tuijottamaan kadun suuntaan minne Thea oli kadonnut ja istahti odottelemaan aloilleen. Minuutit vierivät hitaasti, mutta varmasti. Vaikkei susi tuijottanut taivasta, saattoi hän tuntea kuun läsnäolon hiipivän taivaanrannan tuoltapuolen.
Fergus painoi päätänsä alas, hengitys muuttui raskaammaksi ja se tuntui vaikealta näin pelkän kuonon kautta, suun ollessa sidottu. Ikävä kouraisu sai Ferguksen muljahtamaan paikallaan. Hän tiesi tämän olevan kivuliasta, jos ei antaisi sen vain tapahtua, mutta jokin pinnisteli häntä estämään, pidättelemään.
Vikinä muuttui hilhakseen syväksi murinaksi, samalla kun köydet ja kahleet tuntuivat tiukentuvan entisestään ruumiin ympärillä. Fergus tosiaan sai muutaman asteen lisää kokoa. Susi pyrki nousemaan takajaloilleen, mutta sidotut raajat eivät sitä sallineet ja se pisti pedon ärtymään entisestään. Murina oli nyt voimakkaampaa, samalla kun ihmissusi yritti nykiä kahleitaan vasten, siinä toivossa että pääsisi irti ja vapaaksi. Mutta ei, köydet pitivät, kuin myös ruosteiset kahleet. Susi ravisteli päätään raivokkaasti, olisi ärissyt ja huutanut jos olisi pystynyt. Leuat olivat kuin liimattu yhteen. Fergus painoi päänsä maata vasten yrittäen hinkata köyttä pois kuononsa ympäriltä, yrittäen auttaa terävillä kynsilläänkin.
Kaikki kuitenkin tuntui olevat yhtä turhan kanssa, hän oli vanki. Hänen kuului olla vapaa! Hänellä oli nälkä! Hän saattoi haistaa ihmisen! Hänen täytyi tappaa!
Viimeiset järjen rippeet olivat valuneet pois ja tilalla oli raivohullu eläin, joka näki maailman ympärillään saaliinaan. Viha ja raivo sai yksinäinen punaisen silmän hohtamaan hämärässä entisestään.

//Voih näitä </3 //
Janni
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 05 Touko 2016, 01:37

Valitettavan hyvin hukan ääntely kuului neidon yksinäiseen piiloon, sydäntä särkevä vikinä oli saada naisen jo jaloilleen, avaamaan noita kahleita. Palasi kuitenkin täyteen ymmärrykseen, kun vikinä muuttui äänekkääksi murinaksi ja rähinäksi, kilisyttelyksi ja kolinaksi. Sydän tuntui jäiseltä mötikältä jossain rintalastan alla, edes kiihtyvä syke ei saanut sitä lämpenemään. Ilmakaan ei enää tarjonnut lämpöä, sillä auringon painuttua mailleen tuli viileä nopeasti. Katui jo nyt päätöstä jättää takkinsa houkuttimeksi siihen ovenkarmiin, jos hukka ei häntä tappaisi niin tiedä jos kylmyys sen tekisi. Thea nielaisi ja puristi hiilihankoa tiukemmin itseään vasten, silitteli sormenpäillään tuota siroa hopeaa jonka oli kietonut kädensijan ympärille ja todella toivoi noiden sidoksien kestävän. Muuta hän ei voinutkaan. Elämöinti pajalla sai naisen kuitenkin kohtalaisen toiveikkaaksi, sillä varmasti tuo vielä tarkoitti sitä että hukka oli kuin olikin vankina, eikä toistaiseksi päässyt toteuttamaan itseään saalistajana.

Aikaa kului. Paljon vai vähän? Ei Thea todellakaan tiennyt. Oli jo ehtinyt ottaa hiuksistaan nuo keräämäänsä keto-orvokit ja nyppiä niiden terälehdet irti, leikkien rakastaa – ei rakasta leikkiä hieman erisäännöillä – kuolee – ei kuole. Osa oli päättynyt kuolemaan, osa eloonjäämiseen joten ei suurta lohdutusta nuo kukat ainakaan tarjonnut. Nainen sävähti jokaista rapinaa lähes sydänkohtauksen partaalle, mutta joka kerta se osoittautui joksikin yölliseksi linnuksi tai hiireksi. Kettukin jolkotteli hänen piilopaikkansa ohitse, ihmeen rohkea otus kun ei välittänyt pajasta kuuluvasta mekkalasta. Mutta muuten kylässä ei tapahtunut mitään, ei niin yhtään mitään. Mekkalaankin korvat tottuivat nopeasti, se alkoi kuulostaa jossain vaiheessa jopa turvalliselta. Kertoihan se siitä, että toinen oli edelleen pakotettuna pysymään asepajan suojissa. Ehkä, ehkä he vielä selviäisivät huomiseen? Villit kiehkurat kiemurtelivat jälleen kutittelemaan kasvoja ja nainen pyyhkikin niitä vähänväliä takaisin aisoihin, vaan sieltä ne aina ärsyttävästi puskivat takaisin. Ihan kuin ei olisi jo valmiiksi ollut epämukava olo. Välillä Thea joutuikin nousemaan jaloilleen ja liikahtelemaan jalalta toiselle, jotta ei kangistuisi ihan tyystin.

Mikä aika nyt oli? Oli piinaavaa arvailla aikaa ja sitä kuinka kauan tätä pitäisi vielä kestää. Sekuntikin tuntui tunnilta. Nainen päätti alkaa laskemaan lankkuseinän nauloja, tai niitä mitkä nyt pimeässä sattui näkemään. Laskea ei kauaa tarvinnut, kun tunsi luomiensa käymään raskaaksi. Ennen kuin huomasikaan, hän jo torkahteli lyhyissä pätkissä. Tai ainakin nyt tuntuivat lyhyiltä. Pajalta kuuluva metakka tyynnytti hänen torkahtamisesta säikähtäneen mielensä ja saattoi uudestaan sulkea silmänsä ihan vain pieneksi hetkeksi.
Wolga
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Touko 2016, 02:41

Metakka kyllä jatkui pari tuntia putkeen, mutta hukka tuntui väsähtävän. Murina oli kuitenkin edelleen läsnä ja jatkuva kuonon ympärillä oleva köysien hinkkaus maata vasten. Ihmissusi oli sen verran fiksu, että tajusi päästäkseen vapaaksi hän tarvitsi hamapaitaan, joten kuonoa lukitsevista köysistä oli päästävä eroon.
Kaikki se raapiminen ja hinkaaminen, oli pistänyt suden kirsun vereslihalle, mutta päättäväinen peto ei siitä valittanyt. Aikansa tämä vielä pakoaan yritti, kunnes tunsi kuinka yksi kynsistä ujuttautui köysien lopaan ja äkäinen repäisy sai köydet irrottamaan puristavan otteensa.
Fergus avasi suunsa lonksuttaen leukojaan tyytyväisenä ennen kuin heitti päänsä pystyyn ja päästi kormia huumaavan pitkän ulvonnan kurkustaan voiton merkiksi. Ulvonta kaikui kylän rakennusten seinillä, kiirien metsään asti, ylettäen kuutamolle.
Täydellinen voitto tämä vielä kuitenkaan ollut, hän oli edelleen sidottu ja kahlittui muualta. Siitä se todellinen ärinä ja rähinä alkoikin, hampaiden käydessä tarttumaan etujalkaa pidättelevään köyteen. Järsittävää tässä kuitenkin vielä olisi.

Ihmissuden ulvonnasta ei ollut kulunut kui vajaatunti. Hiljaisen metsän siimeksestä saattoi kuulla kavioiden tasaista laukkaa ja ne johtivat kohti hylättyä kyläpahasta, josta ihmmissuden ulvonta oli kuin kutsunut luokseen.
Kolme jukevä rakenteista hevosta kantoivat selässään kolmea miestä ja suuren määrän varusteita, joista saattoi päätellä ettei joukkio pysytellyt yhdessä paikkassa kauaa, vaelsivat paikasta toiseen. Varusteiden seassa roikkui jos jonkinmoista asetta, mutta mitä tärkeintä, jokaisen miehen lanteilla roikkui terävä teräinen miekka, joka hohti hopeaa kuunvalossa.
Kolmikkoa näytti johtavan yllättävän elegantin oloinen mies, pitkine ja mustine hiuksineen, jotka oli siististi sidottu taakse ja päätä peitti musta metsäsätäjän hattu. Harteilla oli laadukaan ja kestävän näköistä mustaa nahkaa ja turkista, merkkinä siitä mikä miehen työkuva oli. Kasvot olivat kuin haltialla, mutta korvat paljastivat kyseessä olevan ihmisen. Musta siisti parta antoi siihen päälle miehekkään vaikutelman. Metsästäjän koko olemus viittasi siihen, että tämä tiesi mitä oikein teki.
Mitä miehen kahteen toveriin tuli, vaikuttivat nämä myös yhtä tietäväisiltä mitä joukon pää, mutta samanlaista vakavuutta ja varmuutta noissa ei ollut, miehet näyttivätm myös nuoremminlta.
Näiden metsästäjien aikeita ei ollut vaikea arvata.

Ratsujen vauhti hiljeni, näiden päästessä kylänlaitamalle, josta kolmikko lähti ratsuineen astelemaan mukulakivikatua pitkin syvemmälle. Kaviot kopisivat kiviä vasten rauhallisesti. He saattoivat kuulla jo kauempana mesoavan pedon, joka outoa kyllä, kuulosti pysyvän yhdessä paikassa. Oli kuitenkin paras lähestyä varovaisesti ja valppaana.

//Here comes team trouble! :D //
Janni
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 05 Touko 2016, 10:00

Ulvonta tunkeutui Thean tajuntaan ja sai naisen havahtumaan hereille. Takaraivo kolahti takana olevaan seinään ikävästi, kun säikähtäneenä kohotti pään suoraksi. Toisen käden sormet työntyivät hiusten sekaan hieromaan takaraivoa, ikään kuin se olisi voinut auttaa jomottavaan tunteeseen. Nainen tiputti reppunsa selästään, se ei ollutkaan toiminut pehmikkeenä vaan tuntui enemmänkin vääntävän selkää entistä huonompaan asentoon. Samalla suoristautui muutenkin ja venytteli särkeviä jäseniään. Olo oli turta. Meteli pajassa tuntui koventuneen ja nainen joutuikin hetken miettimään, että mihin oli herännyt. Oliko tuo ihmissusi ulvonut? Ja jos oli niin… Pystyikö hukka ulvomaan, jos kuono oli sidottu kiinni? Ajatus nosti ihokarvat pystyyn ja kylmäävä tunne sydänalassa palasi vielä hiukan jäisempänä kuin aikaisemmin. Äskeinen turtuneisuus oli tipotiessään, se oli samalla vienyt myös kuolettavan väsymyksen mennessään – ainakin hetkeksi.

Jälleen meni aikaa, minuutteja, tunti, ei neito pysynyt laskuissa vaikka kuinka yritti. Puristi rystyset valkoisena hiilihankoaan ja narskutteli hampaitaan niin, että huomenna leuat olisivat varmasti kipeänä pelkästään siitä jännityksestä ja epätavallisesta liikkeestä. Thea ymmärsi, että pian ainoa toivo olisi ne pätkät ruostunutta ketjua joiden tulisi kestää kuuhullun ryskääminen ja repiminen. Nyt olisi kai hyvä hetki lausua muutama sananen jumalille, hengille ja kaikelle mahdolliselle mikä voisi heitä tässä auttaa. Tai lähinnä häntä. Nainen tuijotti edessään seisovaa lautaseinää jälleen, haluttomana nostamaan katsettaan enää ylös vaikka yö oli kirkas ja tähdet pilkuttivat runsaina pimeää taivasta. Kuinka helvetin kauan tämä vielä kestäisi? Miksei aamu voisi jo tulla. Thean olisi tehnyt mieli iskeä hiilihanko lautaseinään, ihan vain purkaakseen omaa turhautumistaan ja piinallista oloaan.

Kavioiden kopse. Ihan varmasti hän kuuli kavioiden kopsetta mukulakivillä, silmät laajenivat kauhusta ja kirouksia kuiskittiin ilmaan. Tämä tästä vielä puuttuisi. Ensin meinasi syöksyä tielle pysäyttämään kulkijat, ihan jo noiden oman turvallisuuden tähden, mutta hetken päästä tajusi että tavalliset kulkijat tuskin lähestyivät täydenkuun aikaan tuollaista ääntä, joka hukasta lähti. Mitä kulkijoita nämä sitten olivat? Lymyili piilossaan, mutta tuijotti nyt hengitystään huomaamattaan pidätellen kohti tietä. Aikoi nähdä kulkijat ensin ennen kuin paljastaisi olemassa olonsa. Samalla mielikuvitus sai hetken aikaa luoda jos minkämoisia kuvitelmia yöllisistä kulkijoista. Loppujen lopuksi helpotus oli käsin kosketeltava, kun kulkijat osoittautuivat kolmeksi ratsastajaksi pysähtyessään Thean piilon kohdille keskustelemaan jostain. Thea kai muuten olisi jäänyt paikoilleen, mutta yhden miehistä vyöllä pilkahteli jotain joka sai hänen huomionsa kiinnittymään ja sydämen melkein pysähtymään. Oliko tuo miekka hopeaa?

Kauaa ei neito pohtinut, harvoin pohti kun Fergus oli kyseessä, kun jo syöksähti piilostaan tielle hiilihanko käsissään. Tuo metallinen aseen tapainen heilautettiin sirolle olalle samalla, kun yritti antaa kulkijoille rentoa kuvaa itsestään. Ihan kuin hänellä ei olisi mitään hätää, ihan kuin kaikki olisi hallinnassa. Kyllähän nainen tiesi, että mitä nämä miehet olivat tulleet tekemään – mitä jahtasivat. Hopeoitu miekka riitti kertomaan karua totuutta. Hulluinta oli, että ennen Ferguksen tapaamista hän ei olisi pitänyt moista harrastusta minään. Ehkä jopa hyvänä, että moisia otuksia harvennettiin. ”Iltaa”, tervehti miehiä ja pyyhkäisi vapaalla kädellä tomun likaamaa, vaaleaa puuvillapaitaansa. Sen pitkät hihat olivat jo kyynäriä myöten harmaat ajan syömien rakennusten välissä kyykkimisestä. ”Tilanne on hallinnassa”, ilmoitti vakaalla äänellä, kohotti leukansa itsevarmana ja toivoi, että nuo kolme miestä uskoisivat häntä. Kuitenkin joku tuon luihunaamaisen haltijaa etäisesti muistuttavan miehen kasvoissa sai neidon epäilemään, että toiset eivät olisi valmiita jättämään tätä tähän. Toivoi todella, että Fergus pysyisi kiinni kahleissaan. Tai ehkä toisen pitäisikin päästä irti, jotta hän ei joutuisi painimaan näiden miesten kanssa. Tosin, sen jälkeen hän kaiketi joutuisi painimaan hukan kanssa ja se oli varmasti huono vaihtoehto.


//Voivoi mikä kovisjengi niitä nyt tulee hämmentämään :O//
Wolga
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Touko 2016, 12:59

Miehet olivat pysähtyneet keskustelemaan kuinka lähestyä tätä petoa, joka muutaman talon päässä kuului mesoavan. Oli edelleen mysteeri miksi eläin pysytteli paikallaan, oliko tuo saaliin kimpussa? Niin tai näin, tämä yksilö kuulosti hyvin agresiiviselta. Toinen nuoremmista kavereista veti esille varsijousta ja ryhtyi virittelemään sitä. Mieheltä löytyi myös hopeakärkisiä vasamia.
Aikeet ihmissuden saartamisesta saivat yllättäen esteen, kun eteen tupsahti kuin tyhjästä hahmo. Kolmikkon hiljainen supina lakkasi ja yllättyneet katseet kääntyivät ihmisnaiseen, joka piti olallaan hiilihankoa. Nuorimmat vilkaisivat toisiaan, kun neito meni tervehtimään kuin ei edes tajuaisi kauempanaa kantautuvaa meteliä, kuin he olisivat törmänneet sattumalta pienellä iltakävelyllä.

Naisen käydessä ilmoittamaan tilanteen hallinnasta, nuoretmiehet tyrskähtivät, mutta nuo hiljennettiin nopeasti käden nostolla. Joukon päätä tilanne ei huvittanut, tämä tuijotti vakavana käkkärähiuksista naista. "Ja mikä teillä hyvä neiti mahtaa olla hallinnassa?" Mies kysyi kohteliaasti ja rauhallisella äänellä. "Ette kai suikaan tarkoita kauempana mölyävää petoa?" Tosin sen sanottuaan miehen katse kohosi neidon ohi äänien suuntaan, tai äänien, jotka olivat hiljentyneet. Metsästäjän ilme koveni entisestään ja jos joku yritti puhua sihahti hän pyytäessään hiljaisuutta.

Fergus oli hiljentynyt kuuntelemaan, köydenkin jäystäminen oli keskeytynyt. Susi oli oli kuullut puhetta ja saattoi myös haistaa ihmisnaisen lisäksi jotain muuta. Enemmän saalista, kokonaiset pidot. Ajatus sai pedon jälleen jäystämään köyttä, joka pidätteli toista etujalkaa. Ensimmäinen oli jo poikki.
Suden äänten palatessa, näytti metsäsätjä rentoutuvan asteen. "Se tietää läsnäolomme." Mies totesi.

//Kunnon gansterit joo :DD //
Janni
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 05 Touko 2016, 14:31

Naisen ilme ei värähtänytkään, kun kaksi nuorempaa tyrskähtivät hänen sanoilleen. "Teinä minua ei naurattaisi", ääni oli silkin pehmeä ja petollinen, kasvojen järkähtämätön varmuus ei rakoillut. Thea tiesi, että näiden kanssa naisellinen vetovoima tuskin pelaisi, eikä ehkä muutenkaan ollut ihan viehkeimmillään vietettyään aikaa kahden seinän välissä ties kuinka kauan. Pajalta kuuluva rähinäkään ei varsinaisesti nostanut naisen libidoa. Mustahiuksinen puhui miellyttävällä äänellä, joka suorastaan tihkui vaaraa ja neidon ei ollut hankala kuvitella tuota mittelemässä voimiaan suden kanssa. Hänen sutensa kimppuun nainen ei kuitenkaan aikonut miestä päästää. Ei ehtinyt tätä ilmoittaa tulijoille, kun äänet hiljenivät pahaenteisellä tavalla. Se sai Theankin ihon nousemaan kananlihalle, mutta tuloksekkaasti vastusti halutaan vilkaista olkansa yli. Sen sijaan ei laskenut tuon joukon johtajan silmistä katsettaan, kuin olisi yrittänyt lukea miehen ajatuksia tai noitua toisen tahtoonsa.

Ärjymisen alettua uudestaan, kävi mies toteamaan pedon tietävän heidän tulostaan. "Te pidätte niin suurta meteliä, että kuuro pappanikin tietäisi teidän saapuvan", naurahti ilottomasti ja vaihtoi painonsa toisen jalan varaan, ikään kuin tässä tilanteessa mikään ei olisi huolestuttanut häntä. "Mutta, kuten sanoin, tilanne on hallinnassa", toisti, eikä välittänyt tuon mustahiuksinen aikaisemmista puheista tuon taivaallista, sillä kyllähän miehet itsekin tiesivät mikä tätä meteliä piti, "teidän oman hyvinvointinne tähden suosittelen teitä nyt kääntämään ratsunne ja palaamaan sinne, mistä olette tulossa. Jossain muualla teistä on varmasti enemmän hyötyä kuin täällä. Majapaikkaa en voi tarjota, ymmärrätte varmaan kuinka kyseenalaista se oli tällaisessa asetelmassa", puheli lämpimikseen kaikille miehille, mutta ei edelläänkään laskenut katsettaan irti tuosta joukon johtajana pitämästään luihunaamasta.
Wolga
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Touko 2016, 15:33

Mies kurtisti kulmiaan kysyvästi, nainehan kävi pilkaamaan heitä, syystä jota he eivät ymmärtäneet. Nuorempi kaksikko kävi vaihataan ilmeensä enemmän ärtyneeksi, mutta mitään kommentia noilta ei kuulunut, joukonpään annettiin hoitaa puhuminen.
Thean saatua puheensa päätökseen, päätti mustapukeinen mies laskeutua ratsunsa selästä. Hevonen jäi seisomaan paikalleen hyvin koulutettuna ja piti korvansa tiukasti metelin suunnassa. "En tiedä kuinka olemme läsnäolollamme loukanneet teitä neiti ja haluaisin tietää mistä on kyse." Mies selitti pysähtyessään Thean eteen. "Ja suonette anteeksi, nimeni on Synth Skullmore ja nämä ovat toverini Kristian ja Merith." Synthiksi esittäytynyt osoitti vuorollaan molempia miehiä ratsujen selässä, joista molemmat nyökkäsivät vain naiselle. "Ja te olette neiti..?" Mies kysyi tarjoten mustalla hanskalla peitettyä kättään.
Tarttui Thea käteen tai ei, Synth esitti kysymyksensä; "Joten mistä on kyse?"

Köysi hamapaiden välissä tuntui antavan periksi ja viimeinen nykäisy sai köyden katkeamaan. Tietenkin köydetpätkät oli edelleen sidottu suden etujalkoihin, mutta jalat olivat vapaat ja nyt Fergus saattoi lähteä kynsiensä avulla repimään kaulan ympärillä olevia köysiä. Tämän harmiksi kaulan ympärillä oli myös kettinkiä, joten siinä ihmissudella oli uusi haaste edessään.

//Jos haluut voit ohjata noita kahta nuorukaista vapaasti :3 //
Janni
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 05 Touko 2016, 16:30

Suoristi asentoaan ja tasasi painonsa molemmille jaloilleen, kun tummiin pukeutunut laskeutui ratsunsa selästä alas. Thea ei voinut olla hymähtämättä katsellessaan sotilaallisesti paikoillaan seisovaa ratsua. Mitenpä muutenkaan, kun ratsastaja itsekin vaikutti hyvän etikettikoulun käyneeltä ja itsevarmalta kuin paraskin sotilas. Kuunteli miehen puhetta vaitonaisena, ilmeettömin kasvoin. Hän tarvitsi vielä hetken aikaa pohtiakseen, että miten hoitaisi tämän tilanteen parhaimpansa mukaan. Katse laskeutui ojennettuun käteen kuin se olisi ollut myrkyllinen käärme, hetkeksi sormet tiukensivat otetta hiilihangosta. Katse kohosi takaisin itsensä esitelleeseen mieheen, joka törkeästi oletti hänen siviilisäätynsä. Toki oikein, mutta julkeaa se oli silti.

"Rouva", korjasi olettamuksen keksittyään viimein pelitaktiikkansa. "Rouva Thorne", lausui keksityn sukunimensä niin vakuuttavasti, että olisi pian voinut itsekin uskoa valheeseensa. Vilkaisi aavistuksen hermostuneen oloisia nuorukaisia vanhemman miehen takana, noista olisi ollut helppo päästä eroon. Tämä vanhempi ratsumies puolestaan, se tulisi aiheuttamaan vaivaa. Katse palautettiin tiukkana takaisin tähän Synthiksi esittäytyneeseen, huulet puristuivat tiukaksi viivaksi.

"Tämä on minun kyläni", viittilöi toisella kädellään ympärilleen, "se ei ole kummoinen mutta pidän tästä paikasta. Pidän myös siitä, että täällä voi olla rauhassa", selitti ja kallista päätään, ikään kuin nähdäkseen paremmin ymmärsikö mies mitä hän tarkoitti. "Te olette siis kutsumattomia vieraita kodissani, enkä toivota kutsumattomia vieraita tervetulleiksi", ilmoitti ja laski paljon puhuvasti katseensa käymään jokaisen vyötäröllä riippuvissa miekoissa, "etenkään raskaasti aseistautuneita". Thea oli aikonut jatkaa tarinaansa, mutta päättikin lopettaa puhumisen tähän. Antaa sanojensa upota miesten mieliin.
Wolga
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Touko 2016, 17:48

"Rouva, anteeksi." Synth pahoitteli, hattuaan hetkellisesti kohottaen, jääden sitten kuuntelemaan mitä naisella oli kerrottavana. Selitys kuulosti kaukaa haetulta ja saisin miehen vilkuilemaan ympärilleen ränsistynyttä ympäristöä. Hän ei kuitenkaan lähtenyt vääntämään kättä asiasta tämän rouva Thornen kanssa.
"Emme tienneet kenen mailla kuljemme, me vain olemme tavanomaisia metsästäjiä ja seurasimme ulvontaa, joka ei tavalliselle sudelle kuulu. Joten pahoittelut maillanne kulkemisesta." Synth selitti. "Ja minusta tuntuu, että kodissanne on paha ihmissusi ongelma." Mies selitti, vilkaisten jälleen äänen suuntaan, susi päästi ärsyyntynyttä ulvontaa, kettinki ei tuntunut lähtevän pois kaulan ympäriltä.

"Olemme myös kuulleet, että näillä main on isokin ihmissusi ongelma. Eräästä yksilöstä on myös sievoinen rahasumma tarjolla. Harmaaturkki ja erikoinen silmälappu." Synth kertoi, samalla kun tämän kaverit nyökäilivät myönnellen joukonpään sanoihin. "Se kuulemma on napannut lähikylästä neidonkin ja kiristänyt rahaa, kieroja otuksia. Itseasissa sen kylän valtuusto pisti rahapalkion tarjolle. Mutta ei huolta, päätavoitteemme on tehdä metsästä turvallisempi, raha tulee siinä sivussa." Synth vakuutteli.
Janni
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Wolga » 05 Touko 2016, 20:29

Thea kohotti kulmiaan miehen sanoille pahasta ongelmasta, niin kuin hän ei tietäisi olevansa pahassa pulassa, mikäli tuo meluava peto pääsisi irti. Saattoi päätellä ulvonnasta ja voimistuneesta rähinästä, että otus oli saanut jo kuononsa vapaaksi eikä varmasti olisi kuin ajankysymys milloin hukka saisi kaikki narut tuhottua. Ainoa todellinen toivo olisi siis se ketju, joten ei auttanut kuin laskea kaikki ajatuksensa ja toiveensa sen varaan. Katsahti olkansa ylitse äänten suuntaan. Kohautti olkiaan, kun Synth jatkoi keskusteluaan pahasta ihmissusiongelmasta näillä main, selvitti vielä lähellä tapahtuneesta kaappauksesta ja tapporahasta. Nainen vain vaivoin sai pidettyä naamansa peruslukemilla, oli huvittavaa ajatella että toiselle oli kerrottu vain moiset – eikä siitä, että tämä neito oli itse auttanut hukan pakosalle.

”Olen kuullut siitä, naisparka”, tuumi pahoittelua äänessään, ”häntä tuskin enää löydetään hengissä”, kohautti olkiaan ikään kuin tuon kaapatun neidon kohtalo oli jo sinetöity. Sisimmässään Thea hykerteli, jos tilanne ei olisi ollut näin vakava, olisi hänellä voinut olla todella hauskaa. ”Mutta tämä ongelma, sinua siteeratakseni, on Herra Thorne”, ilmoitti kohotti leukaansa ylpeänä, ”poloinen mieheni joutui suden puremaksi ja siitä lähtien olemme asuneet täällä, poissa ihmisten luota. Vakuutan teille, että tilanne on hallinnassa ja hän ei pääse vahingoittamaan ketään. Ei teitä tai minua”, tämä oli uhkarohkea veto, mutta toisaalta nuo miehet olivat jo tietoisia siitä että jossain täällä oli ihmissusi. Nainen jätti tarkoituksella kertomatta, että mies oli suljettu köysin sillä moinen tieto voisi vain innostuttaa näitä verenvuodatuksen perässä kulkevia miehiä lisää. Nuorempi kaksikko laskeutui lähes yhtäaikaisesti ratsujensa selästä ja toinen ryhtyi virittelemään aseitaan, selvästi tämän vanhemman metsästäjän käskyjä malttamattomana odottaen. Thea laski puolestaan hiilihangon olaltaan, pidellen sitä nyt kahdella kädellä vaakatasossa edessään. Varoittava vilkaisu suotiin nuorukaisille ennen kuin katse siirtyi takaisin Synthiin.

”Joten, kehotan vielä kerran teitä poistumaan ennen kuin tapahtuu vahinkoja. Teidän ei kannata aliarvioida minua”, ääni viileni ja suupielissä väreili lähes mielipuolinen hymy. Kyllähän Thea tiesi, että hänen mahdollisuutensa kolmea miestä vastaan oli heikot, mutta ehkä onnistuisi vielä vakuuttamaan miehet siitä, että hänen kanssaan ei kannattaisi pelleillä. Otti askeleen kohti Synthiä, joka saikin nuorukaiset kohottamaan katseensa häneen epäileväisinä. Nuo näyttivät supisevan keskenään ja nainen oli kuulevinaan sanan – noita.
Wolga
 

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Touko 2016, 22:51

"Naisparka hyvinkin, kertoivat tytön päässeen ehjinnahoin takaisin, mutta susi oli pistänyt tuon pään sekaisin. Tahtoi muka puolustaa kidnappaajaansa. Hyvin kieroja otuksia." Synth jatkoi valitellen tapahtunutta. Nainen puolestaan ei paljoa hetkahtanut miehen sanoista, joten meni ja ilmoitti nyt viimein mikä tarkalleen oli tilanteen laita. Se räyhäävä peto sattui olemaan herra Thorne. Mies oli miettinytkin missä rouvan mies oikein oli.
"Aivan, ymmärrän, hyvin ikävää." Metsäsätäjä vastasi myötätuntoisesti. Thea vielä vakuutteli, että ihmissusi oli oli naisen hallinnasta ja oli Synth päätellyt jo, että eläin oli jotenkin sidottu paikalleen tai vankina jossain. Olihan se kuullut heidät, eikä ollut syöksynyt vielä heidän kimppuunsa.

Naisen pyytäessä heitä jälleen poistumaan Synth käänti katseensa takana supisevaan kaksikkoon. "Kristian miekkasi." Mies pyysi ojentaen kättään toverinsa puoleen, joka katseli johtajaansa kummastellen, mutta mukisematta riisui hopeisen aseensa asevyöltään ja ojensi sen miehelle. Synth tarttui sen terään ja ojensi miekan kahvaa nyt Thealle. "En tietenkään halua vahingoittaa rakasta miestänne, mutta minun velvollisuuteni on pitää huoli, että te ja kaikki muutkin ovat turvassa. Ottakaa tämä oman turvallisuutenne vuoksi, se on paljon parempi kuin hiilihankonne." Mies totesi. "Haluaisin kuitenkin nähdä kuinka olette saaneet miehenne aisoihin." Synth pyysi, vaikkakin vakava ilme kertoi ettei kieltävä vastaus häntä kuitenkaan estäisi.

Kettinki ei kaulan ympärillä hellittänyt, joten Fergus kävi vaikeasti kääntämään päätänsä ja ryhtyi jäystämään rintakehänsä ympärillä olevia köysiä. Kaikki tämä rimpuilu ja kahlittu olo tekivät ihmissudesta entistä agressiivisemman, se oli miltei valmis vahingoittamaan itseään jotta pääsisi irti kahleisaan.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron