Kirjoittaja Wolga » 05 Touko 2016, 10:00
Ulvonta tunkeutui Thean tajuntaan ja sai naisen havahtumaan hereille. Takaraivo kolahti takana olevaan seinään ikävästi, kun säikähtäneenä kohotti pään suoraksi. Toisen käden sormet työntyivät hiusten sekaan hieromaan takaraivoa, ikään kuin se olisi voinut auttaa jomottavaan tunteeseen. Nainen tiputti reppunsa selästään, se ei ollutkaan toiminut pehmikkeenä vaan tuntui enemmänkin vääntävän selkää entistä huonompaan asentoon. Samalla suoristautui muutenkin ja venytteli särkeviä jäseniään. Olo oli turta. Meteli pajassa tuntui koventuneen ja nainen joutuikin hetken miettimään, että mihin oli herännyt. Oliko tuo ihmissusi ulvonut? Ja jos oli niin… Pystyikö hukka ulvomaan, jos kuono oli sidottu kiinni? Ajatus nosti ihokarvat pystyyn ja kylmäävä tunne sydänalassa palasi vielä hiukan jäisempänä kuin aikaisemmin. Äskeinen turtuneisuus oli tipotiessään, se oli samalla vienyt myös kuolettavan väsymyksen mennessään – ainakin hetkeksi.
Jälleen meni aikaa, minuutteja, tunti, ei neito pysynyt laskuissa vaikka kuinka yritti. Puristi rystyset valkoisena hiilihankoaan ja narskutteli hampaitaan niin, että huomenna leuat olisivat varmasti kipeänä pelkästään siitä jännityksestä ja epätavallisesta liikkeestä. Thea ymmärsi, että pian ainoa toivo olisi ne pätkät ruostunutta ketjua joiden tulisi kestää kuuhullun ryskääminen ja repiminen. Nyt olisi kai hyvä hetki lausua muutama sananen jumalille, hengille ja kaikelle mahdolliselle mikä voisi heitä tässä auttaa. Tai lähinnä häntä. Nainen tuijotti edessään seisovaa lautaseinää jälleen, haluttomana nostamaan katsettaan enää ylös vaikka yö oli kirkas ja tähdet pilkuttivat runsaina pimeää taivasta. Kuinka helvetin kauan tämä vielä kestäisi? Miksei aamu voisi jo tulla. Thean olisi tehnyt mieli iskeä hiilihanko lautaseinään, ihan vain purkaakseen omaa turhautumistaan ja piinallista oloaan.
Kavioiden kopse. Ihan varmasti hän kuuli kavioiden kopsetta mukulakivillä, silmät laajenivat kauhusta ja kirouksia kuiskittiin ilmaan. Tämä tästä vielä puuttuisi. Ensin meinasi syöksyä tielle pysäyttämään kulkijat, ihan jo noiden oman turvallisuuden tähden, mutta hetken päästä tajusi että tavalliset kulkijat tuskin lähestyivät täydenkuun aikaan tuollaista ääntä, joka hukasta lähti. Mitä kulkijoita nämä sitten olivat? Lymyili piilossaan, mutta tuijotti nyt hengitystään huomaamattaan pidätellen kohti tietä. Aikoi nähdä kulkijat ensin ennen kuin paljastaisi olemassa olonsa. Samalla mielikuvitus sai hetken aikaa luoda jos minkämoisia kuvitelmia yöllisistä kulkijoista. Loppujen lopuksi helpotus oli käsin kosketeltava, kun kulkijat osoittautuivat kolmeksi ratsastajaksi pysähtyessään Thean piilon kohdille keskustelemaan jostain. Thea kai muuten olisi jäänyt paikoilleen, mutta yhden miehistä vyöllä pilkahteli jotain joka sai hänen huomionsa kiinnittymään ja sydämen melkein pysähtymään. Oliko tuo miekka hopeaa?
Kauaa ei neito pohtinut, harvoin pohti kun Fergus oli kyseessä, kun jo syöksähti piilostaan tielle hiilihanko käsissään. Tuo metallinen aseen tapainen heilautettiin sirolle olalle samalla, kun yritti antaa kulkijoille rentoa kuvaa itsestään. Ihan kuin hänellä ei olisi mitään hätää, ihan kuin kaikki olisi hallinnassa. Kyllähän nainen tiesi, että mitä nämä miehet olivat tulleet tekemään – mitä jahtasivat. Hopeoitu miekka riitti kertomaan karua totuutta. Hulluinta oli, että ennen Ferguksen tapaamista hän ei olisi pitänyt moista harrastusta minään. Ehkä jopa hyvänä, että moisia otuksia harvennettiin. ”Iltaa”, tervehti miehiä ja pyyhkäisi vapaalla kädellä tomun likaamaa, vaaleaa puuvillapaitaansa. Sen pitkät hihat olivat jo kyynäriä myöten harmaat ajan syömien rakennusten välissä kyykkimisestä. ”Tilanne on hallinnassa”, ilmoitti vakaalla äänellä, kohotti leukansa itsevarmana ja toivoi, että nuo kolme miestä uskoisivat häntä. Kuitenkin joku tuon luihunaamaisen haltijaa etäisesti muistuttavan miehen kasvoissa sai neidon epäilemään, että toiset eivät olisi valmiita jättämään tätä tähän. Toivoi todella, että Fergus pysyisi kiinni kahleissaan. Tai ehkä toisen pitäisikin päästä irti, jotta hän ei joutuisi painimaan näiden miesten kanssa. Tosin, sen jälkeen hän kaiketi joutuisi painimaan hukan kanssa ja se oli varmasti huono vaihtoehto.
//Voivoi mikä kovisjengi niitä nyt tulee hämmentämään :O//