Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni


Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Viesti To Touko 12, 2016 2:17

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

Hiusten sukiminen tuntui intiimiltä eleeltä, vaikka kaiketi se tehtiin vain katselevien silmien vuoksi. Jotenkin se tieto nipisti yllättävän kipeästi naisen sydänalaa, vaikka hän itsehän tämän illuusion oli luonut heidän naamiokseen ja täytyisi olla vain tyytyväinen, että hukka oli ottanut siihen näin auliisti nyt osaa. Silti oli yllättävää kuinka helposti tähän rooliin pääsi, kuinka luontevasti pystyi ottamaan miehen huomioon toimissaan. Sitä hän ei toki tiennyt, että kuinka työn ja tuskan takana tällaiset eleet Fergukselle oli, mutta täytyi myöntää että toinen suoriutui roolistaan hyvin. No, kiero mikä kiero.

Katse seisahtui tuohon vakaaseen, punaiseen katseeseen ja nainen kurtisti kulmiaan mietteliäänä. Tunsi olonsa jotenkin äärimmäisen kurjaksi, lyödyksi toisen sanojen myötä. Vaikka kai hänen olisi pitänyt olla iloinen siitä, että toinen oli ollut huolissaan hänestä – ainakin siis näyteltynä aviopuolisona. Ja mikäli toisen sanoissa oli totuudensiemen, niin se vasta synkkää olisikin. Toki moinen huolehtivaisuus oli ollut ensikohtaamisella neitosen toive, olihan hän heti kuvitellut tämän jo pelkällä ulkonäöllään muita kavahduttavan miehen ryhtyvän hänen henkilökohtaiseksi suojelijakseen, turvamieheksi jotta voisi rauhassa kulkea metsissä ja laajentaa vaikka omaa reviiriäänkin. Sen ajatuksen neito oli haudannut jo aikoja sitten, eikä Ferguksen sanat nostaneet kuin synkän pilven naisen pään päälle. Heidän pitäisi erota mahdollisimman pian. Se olisi ainoa oikea ratkaisu enää, nyt kun tämä tuttavuus oli karannut liian henkilökohtaiselle tasolle.

Nyt kuitenkin täytyi yrittää pysytellä roolissa ja hoitaa tämä tilanne, nämä ihmiset niin että kumpikaan heistä ei joutuisi kärsimään määräänsä enempää. Siirsi katseensa pois miehen kasvoista ja keskittyi nyt sitomaan tuota loppua sidettä käsivarren ympärille. Saatuaan sen paikoilleen, ehkä vähän siistimpi oli kuin jalkaan kierretty, nainen vetäytyi hukan viereltä ja kumartui pesemään kätensä purossa. Pakotti ajatuksensa vain tähän hetkeen, suunnittelemaan vedenpitävää siirtoa. ”Hmm… Jaksatko jo kävellä?”, kysyi hukalta välittämättä madaltaa ääntään, olihan se nyt selviö että he eivät tähän jäisi. Samalla kohotti hieman neuvottoman katseensa toiseen, ikään kuin osoittaakseen että hänellä ei todellakaan ollut enää mitään suunnitelmaa.


//Mun sydän särkyyy </3 thea tarttee varmaan jotain rauhottavia ferguksen jälkeen :'D//

Viesti To Touko 12, 2016 2:56

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

Oliko hän pistänyt Thean mykäksi vastaukseltaa? Nainen ei sanonut mitään kiusaavaa takaisin, pitikö tässä alkaa epäillä jotakin? Mies vei katseensa toisesta pois, antaen tuon rauhassa viimeistellä käsivarren side.
Silmäillen Thean työnjälkeä, Fergus kampesi itsensä jaloilleen, tai no jalalleen, hän vasta kokeili kuinka haavoittunut jalka sieti siteen kanssa painoa. Kyllähän sitä kivisti, mutta tässä ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Nainenkin niin sanotusti vihjaili, että oli aika lähteä. "Pakko kai se on, että pääsemme hyvissä ajoin lähikylään. Eivät nämä haavat siteillä parane." Fergus vastasi, vilkaisten ohi mennen Synthin suuntaan, joka miehen sanojen myötä kavensi katsettaan. Lähin kylä sattui olemaan kilometrin parin päässä ja jos heitä sinne seurattaisiin, ei tuolla korpilla olisi paljoa syytä epäillä heidän keksityä avioliittoaan, miehen haavoja hoitamaan he sinne olivat menossa. Fergus voisi neuvoa sieltä reitin Thealle, jotta tuo pääsisi kotiin.

Fergus astui Thean rinnalle, nostaen kätensä tuon olelle, pitääkseen naisen lähellään, kuin myös tukena kävelemiselle. Sudeksi hän ei muuttuisi katselevien silmien alla.
"Olette siis lähdössä." Synth totesi, suoristautuen ryhtiin ja astellen verakkaisesti kaksikkoa kohti. "Toivottavasti paranette pian." Mies totesi Fergukselle, joka vain tuhahti jotain vastaukseksi. Synthin katse kuitenkin kääntyi vielä Theaan, kuin varmistaen jos naisella oli jotain jota tuo tahtoi hänelle kertoa, nyt siihen oli viimeinen mahdollisuus. Hän oli täällä auttamassa.

//Se voipi olla että Fergus tarvii jotain :'D //

Viesti To Touko 12, 2016 3:17

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

Nainen laski oman kämmenensä miehen kämmenselän ja ranteen päälle, kun tuo käsivarsi kiertyi hänen olalleen. Hänhän olikin juuri sopivan mittainen kävelykepiksi tällä susimiehelle. Kiersi toisen kätensä vielä Ferguksen alaselälle, oikeastaan ilman mitään järkevää syytä. Kenties hieman tukeakseen, toisaalta näyttääkseen heidän suurta yhteenkuuluvuutta uteliaille katseille ja ehkä vähän koska halusi tuntea toisen lähellään. Ajatus erkaantumisesta oli kieltämättä jotenkin tylsä, sillä Thea oli jo päättänyt että pysytteli pois metsästä nyt vähän aikaa. Tai liikkuisi isommassa seurueessa, jotta ei vahingossakaan houkuttelisi ketään juttusilleen. Tai lähinnä tätä yhtä. Kuitenkin se kirpaisi, vaikka se oli täysin oma ja vakaa päätöksensä, kenties ainoa oikea ja järkevä ratkaisu tähän. Eikä hän aikonut ratkaisuaan ryhtyä hukalle selvittämään, sillä se heidän välinen sanaton viestintä oli varmasti aivan riittävästi tarjonnut susimiehelle päänvaivaa. Tai jos nyt ei päänvaivaa, niin ainakin viitteitä siitä mitä Thea kävi mielessään läpi.

Katse kohotettiin Synthiin, tuon aavistuksen huolestuneeseen katseeseen. Tai uteliaskin se saattoi olla. Huulille piirtyi vakuuttava hymy. ”Eiköhän mieheni tule pian kuntoon, toivottavasti emme tapaa enää”, nainen ilmoitti ja hymähti sanojensa päätteeksi. Harmi, tämä metsämieskin olisi voinut olla hauska tuttavuus, mutta nyt olisi parempi kun hän tosiaan ei koskaan enää kohtaisi koko ukkoa. Tiedä vaikka päätyisi ottamaan hänenkin henkensä, jos tietäisi tämän kuvion todellisen laidan. Tai, ehkä ihmiset olivat taipuvaisia uskomaan nuoren naisen sanaan ja ajattelemaan hukkaa pahana. Se jäisi nähtäväksi. Toivottavasti hänen ei tarvitsisi selitellä mitään omassa kylässään. Nosti miehen kämmenselälle laskettua kättään heilautukseen ja siirsi sitten odottavan katseensa Fergukseen. ”Johdatahan sinä tätä karavaania eteenpäin”, ehdotti, sillä hän ei osannut edes arvailla missä se toisen mainitsema lähikylä olisi.

Viesti To Touko 12, 2016 4:02

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

Synth ei näyttänyt saavansa vastausta mitä oli toivonut ja näytti pienen hetken harmistuneelta. "Harmi." Mies lopulta totesi Thean hyvästeille takaisin. "Hyvää matkaa." tämä lisäsi. Fergus lähti Thean kehoittamana johdattamaan heitä, samalla kun tukeutui tuohon, mutta yritti kävellä ominvoimin minkä pystyi. Näin metsästäjien keskellä tuntui ettei kannattanut näyttää heikkoutaan.
Kaksikko katosi puron törmältä tiheiköön. Fergus kuunteli kaikkonevaa puron solinaa, kuullen miesten vielä jotain keskustelevan, mutta ei saanut selvää. Oli kuitenkin varmaa, ettei hän muuttaisi muotoaan ennen kuin he erkanisivat omille teilleen. Niin sekin tässä täytyisi jälleen tehdä, mutta Fergus ei itse asiaa niinkään murehtinut. Hän kun ei pistäisi pahakseen, jos törmäisi Theaan uudelleen ja yhä uudelleen. Niinhän ystävät tekivät, niitähän tässä oltiin? Kyllä, sitä hän vakuuttelisi itselleen.

"En voi saattaa sinua kotiin. He saattavat seurata meitä." Fergus lopulta totesi vilkaisten Theaa rinnallaan. "Kun pääsemme siihen kylään josta puhuin, neuvon sinulle reitin kotiin." Mies lisäsi, jatkaen hanakasti nilkuttamistaan eteenpäin, kuunnellen jos takaa kantautuisi varomattomia ääniä.

//Siitähän sais uuden pelin, jos Thea kerran alkaa Fergusta vältteleen, et Fergus sit turhautuu ja yön turvin tulee visiitille, Romea ja Julia tyyliin, kiipee ikkunasta sisään väkisin :'D //

Viesti To Touko 12, 2016 8:58

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

Thealla oli jatkuvasti ikävä tunne siitä, että joku seuraisi heitä. Hänen aistinsa oli kuitenkin huomattavasti heikommat kuin seuralaisellaan, joten luotti miehen kertovan jos täytyisi jotenkin varoa tekojaan tai puheitaan. Nyökkäsi miehen sanoille mietteliäänä, niin tosiaan, pitäisikö hänen ilmoittaa miehelle että ei aikonut tavata toista enää edes vahingossa? Toisaalta, ehkä hän pääsisi vähimmällä vääntämisellä kun ei kertoisi. Ja jos joskus törmäisi, voisi kummastella kuinka he eivät olleet sattuneet samaan aikaan samoille kulmille. Tosin, Thea oli jo päättänyt että pitäisi ympärillään ihmisiä ja toivoi seurueen pitävän hukan kauempana – ehkä mies ei ehdoin tahdoin haluaisi esiintyä hänen seurassaan, etenkään kun koko kylä ja naapurikyläkin tiesi silmälappuhukasta joka oli kaapannut aatelisneidon. ”Kuulostaa järkevältä suunnitelmalta”, myönteli hymähtäen, ”minähän voisin heittäytyä postivaunujen kyytiin, niillä pääsen kyllä kotiin asti”, puheli ja vilkaisi ontuvaa miestä. Pitäisiköhän heidän yrittää tehdä erkaantuminen jotenkin salakavalasti? Vai luottaa, että pelkkä yhdessä kylään saapuminen riittäisi.

”Sääli, että minun täytynee tehdä sinusta paha”, hymähti päätään pudistaen. Ainoa hyöty hänelle näistä teoista oli se oman aatteensa ujuttaminen ihmisten mieliin, mutta nyt vaikutti siltä että hänellä ei olisi muuta mahdollisuutta kuin väittää tulleensa manipuloiduksi. Vaikka se sitten vesittäisi hänen tekonsa. Todennäköisesti se himputin korppikin ehtisi hänen kotiinsa lavertelemaan etsitystä sudesta ja tämän vaimosta, kyllähän hänen perheensä tunnistaisi tyttärensä vaikka hatarastakin kuvailusta. ”Kaiketi on parempi, että et heilu minun metsässäni ihan hetkeen. Antaa pölyn laskeutua”, puhui ja katsahti mieheen. Ehkä hänen kuitenkin hieman täytyisi pohjustaa, että ei vain mitään sanomatta lopettaisi metsässä kuljeskelua. Vilkaisi ympärilleen ja totesi puuston hieman harventuvan, kylään ei varmasti siis enää olisi pitkä matka. Myös polku heidän jalkojensa alla oli muuttunut leveämmäksi ja kuluneemmaksi, varma merkki siitä että lähestyivät asutusta.


//"Oi Romeo, Oi Romeo, missä olet oi Romeo?" :D En malta odottaa! //

Viesti To Touko 12, 2016 10:41

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

"Tee mikä mielestäsi on parasta." Fergus totesi Thean ehdotukseen postivaunuista. Hän itse varmaan joutuisi pitämään matalaa profiilia kylän suojassa ehkä iltaan asti, siltä varalta jos Synth miehineen päättäisi jäädä kylää vahtimaan. Olihan noita kolme, helppohan noiden oli jättää yksi miehistä heitä varjostamaan, kun muut kaksi jatkaisivat matkaa lavertelemaan rikollisesta.
Fergus vilkuili vähän väliä olkansa yli, kyllä hän aisti etteivät he yksin olleet, mutta ei nähnyt ketään. Metsästäjät osasivat nähtävästi työnsä, vaikka ne nuorukaiset olivatkin vaikuttaneet lurjuksilta.

Mies käänsi kysyvän katseen naiseen, tuon oudon kommentin takia. "Mistä oikein puhut? Olen jo paha luonnostaan, kaikki sen tietävät." Fergus hymähti kuin se olisi päivän selvä asia ja oikeastaan niin se hänelle olikin. "Väitätkö, että näet minussa jotain hyvää?" Mies virnisti kiusallaan, tokkäisten hellästi naista kynnen päällään poskeen. Leikkisyys tuntui palaavan hiljalleen takaisin, kaikki tämä murehtiminen typeristä tunteista ja ärtymys metsästäjiä kohtaan oli turhauttavaa. Paras oli antaa kaiken olla ja kulkea eteenpäin.
"Hmm, ehkä olet oikeassa, mutta et sinä minusta noin helposti eroon pääse. Näillä main on hyvää riistaa." Fergus totesi hymähtäen naisen varoitukseen.
Reitti heidän edessään alkoi tosiaan harventua ja ei aikaakaan, kun edessä häämötti miehelle etäisesti tuttu kylä, jossa oli joskus pysähtynyt ottamaan hieman rennommin pitkä saalistus reissun jälkeen. "Kuljetaan majatalolle asti, luulisi että silloin olemme tarpeeksi turvassa." Mies neuvoi.

//Hehee x3 //

Viesti To Touko 12, 2016 11:07

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

”No viime öisen jälkeen se on kyllä vähän hankalaa”, virnisti selvästi piristyen toisen leikittelevästä sävystä ja kynnen kosketuksesta poskellaan. ”Ja jos jatkat tuota tökkimistä, niin tiputan sinut tähän”, ilmoitti ja oli vetäytyvinään kauemmas hukan kyljestä. Eihän hän siitä kuitenkaan mihinkään mennyt, hemmetti vie olisi oikeastaan pitänyt, nythän hän oli kuin toisen kylkeen kiinni kasvanut. Hän oli viime aikoina nähnyt paljon enemmän kyliä kuin koskaan aiemmin, mutta sitä kai matkalaisen elämä teetti. Oikeastaan oli nauttinut tästä ennenkuulumattomasta vapaudesta, siitä että häntä ei oltu juuri tunnistettu – eihän ollut liikkunut oman yhteiskuntaluokkansa seurassa kuin Manasses Saarilla. Ja ihmeen vähin vaurioin oli selvinnyt matkastaan, siinä missä tumma hipiä tuntui kiehtovan ihmisiä, se myös hieman pelottikin kai. Herkästi nuo huonommin maailmaan perehtyneet epäilivät kaikkia erikoisia vähintään noidiksi, mikä kyllä Thealle passasi oikein hyvin. Hän ei halunnut joutua hätistelemään häiriköitä ympäriltään.

”Niin, olet kyllä osoittautunut melkoiseksi riippakiveksi”, pyöräytti silmiään mielenosoituksellisesti, mutta kyllähän Fergus saattaisi nähdä sen tutun vinon hymyn kohottavan toista suupieltä sanojen myötä. Vaikka Thea kyllä teki kaikkensa, että ei olisi päästänyt tunnelmaa liian kevyeksi ja kotoisaksi. Olisi helpompi toteuttaa suunnitelmansa hiljaiselosta, jos viimeisin kohtaaminen ei olisi kuin jostain rakastavaisten tarinasta. ”Kuten Herrani tahtoo”, nainen myhäili toisen sanoille, eihän hän voinut vastustaa pientä makeilua kun siihen oli kerran näin hyvä mahdollisuus. Askeleet kuljettivat kohti tuota majataloa ja pieni tylsä tunne virisi naisen mielessä, sellainen joka pitäisi vaimentaa nopeasti. Niinpä Thea päätti turvautua kiihkoon. Hetkeä ennen tuota oikeaa taloa, avautui heidän sivulleen pieni kujan tapainen jonne nainen vetäisi susimiehen. Nopein liikkein painoi oman selkänsä seinää vasten ja kiersi kätensä miehen niskaan. ”Sääli, että olet rampa”, kiusoitteli ja kurottautui kohti miehen kaulansivua, antoi huuliensa miltei koskettaa ihoa. Joo, tämä oli paljon parempi tunne tosiaan. Tutumpi ja helpommin hallittavissa.

Viesti Pe Touko 13, 2016 8:40

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

Fergus tiukensi otettaan Thean olalta, kun tuo meni uhkaamaan että jättäisi hänet välille. Ei kai nainen niin tekisi, vieläpä varjostavien miesten uhalla.
Huolten heittäminen tuntui olleen hyvä päätös, nainenkin vaikutti rentoutuvan asteen, kun kujeili hänelle takaisin. Tämä oli se tuttu kemia heidän välillään, tämän mies ymmärsi ja siksi siitä pitikin.

"Tsh et ole nähnyt vielä mitään." Fergus hymähti neidon leikillään harmitellessa millainen riippakivi mies osasi olla. Kiusallaan Fergus nyt ottikin enemmän tukea toisesta, lähes roikkuen tuon hartiasta ja hankaloittaen kulkemista eteenpäin. "Voi minua rampaa." Mies vaikersi virnuillen, mutta joutui irviatämään pientä vihlaisua jalassaan, jonka oli pelleilyllään itse aiheuttanut.

Kyllähän kaksiko sai muutamia katselta niiltä harvoilta aamuihmisiltä mitä kylän kadulla tuli vastaan. Ei katseista kuitenkaan välitetty.
Mies yllättyi Thean päähänpistoa vetää hänet kujalle vähää ennen määränpään saavuttamista. Hyvä ettei mies kompuroinut. "Mitä sinä..?" Fergus kummasteli, mutta tajusi naisen painautuvan seinän ja hänen väliinsä. Virnehän siinä huulille levisi, neidon nostaessa kätensä hänen niskalleen. "Kuinka sinä kehtaat, vieläpä kun meitä seurataan?" Mies vastasi takaisin, mutta ei näyttänyt itse moisesta välittävän, kun taivutti kaulaansa Thean ulottuville paremmin, mutta samalla meni itse näykkäämään tuon korvanlehteä.

Viesti Pe Touko 13, 2016 9:25

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

”Kyllähän nyt vaimo saa aviomiestään kiusoitella julkisestikin”, ilmoitti viattomalla äänellä, ”vaikka onhan tämä hieman uskaliasta kyllä, tällainen lähes julkinen huomionosoitus”, virnisti ja tunsi kuinka kylmät väreet nostivat ihon kananlihalle, kun hampaat koskettivat korvan herkkää ihoa. Tästä innostuneena päästi oman suunsa kiusoittelemaan kaulan ihoa, sitä nypättiinkin leikillisesti ensin huulilla ennen kuin antoi kielensä kärjen piirtää toisen iholla, mutta vain hyvin kevyesti ja pienen hetken. Leikittely päättyi hampaiden tehostamaan suudelmaan kaulalla ja Thea vetäytyikin hieman kauemmas, painoi takaraivonsa takanaan olevaa seinää vasten ja katseli miestä tuntien olonsa ihmeenkin riehakkaaksi. Etenkin nyt olosuhteisiin nähden, ehkäpä se että heillä ei olisi oikeastaan aikaa mihinkään painimisiin sai olon näin… Innostuneeksi. Tai sitten se oli tuo vakaa päätöksensä olla tapaamatta Fergusta enää.

”Mmm… Ja pitäähän meidän antaa varjostajille pientä silmänruokaakin. Mmm… Eikö?”, lausui viattomasti silmiään räpsytellen ja päätään kallistaen. Nuolaisi alahuultaan eikä ehdotus varmasti voinut jäädä huomaamatta. Ainahan pieni kuhertelu ja hiilloksen pöyhiminen oli virkistävää, ja sitä paitsi, eivät he kuitenkaan kerkeäisi kuin vain nostattaa toistensa haluja. Tai Thea aikoi pitää siitä huolen, että tämä hetkellinen leikittely ei päättyisi vaatteiden riisumiseen. ”Ja siveellisinä miehinähän nuo kääntävät katseensa pois, joten me saamme paljon paremman sauman erkaantua kenenkään huomaamatta”, selitteli, ikään kuin hukkaa todella olisi pitänyt maanitella tunnelmaan. Tuskin pitäisi. Tai ainakin sen perusteella mitä neito oli nähnyt ja kokenut ennen aiempaa eroamista. Ja sen perusteella miten oli oppinut miehen tuntemaan. Toinenhan ehdotteli vaikka toinen jalka oli lähes haudassa, ihme pukki. Naurahdus purkautui huulilta ajatuksen johdosta.

Viesti Pe Touko 13, 2016 9:45

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

"Niin aivan, naimisissahan tässä ollaan." Ferugs myhäili Thealle takaisin, nojautuen käsillään seinää vasten, tosin haavoittununeen käsivarren ei tarvinnut tehdä niin paljon töitä. Siinä Thean puhellessa tutki mies edelleen naisen korvaa, hiipien hiljakseen tuon kaulalle. Kaikki ne jäljet mitä hän oli viimekerralla tehnyt olivat kadonneet tästä pehmeästä ihosta ja ajatus sai tarpeen korjata asian. Tosin neito oli matkalla kotiin, olisiko moinen viisasta? Mies näykkäisi Thean kaulan sivua kokeilevasti, kysyvästi, mutta silti tunsi olonsa hyvin ahnaaksi.

"Olet yhtä juonikas kuin susi." Fergus kujersi naisen korvaan, tuon otettua huomioon kuinka heitä varjostavat eivät kehtaisi heitä katsella ja siitä korpista kyllä saattoi uskoa, että tuo selkänsä kääntäisi jos olisi näkemässä.
Paino asettui Ferguksen tervelle jalalle samalla kun tämä painautui hieman lähemmäs naista. Haavoittunut jalka puolestaan ujuttautui Thean jalkojen väliin. Polvi kosketti seinää ja kun susimies hivuttautui hiukan lähemmäs, painoi reisi neidon haaraväliä.
Kyllä Ferguskin aavisteli, ettei tämä leikki voinut loppuun asti mennä, mutta siitä kannatti nautia vielä kun kykeni. Kaulan tutkiminen jäi sikseen ja paljoa enää jahkailematta mies kumartui painamaan huulensa Thean omille ahnaasti, näykkien toisen alahuulta tapansa mukaan.

Viesti Pe Touko 13, 2016 10:05

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

”Minä en ole sinun”, henkäisi kun hampaiden tuntu kaulallaan sai neidon sisällä kiehumaan, sääli oli että toisen näykkäisyt saivat hänet melkein kiemurtelemaan ja tässä tilanteessa puolestaan jälkien jättämistä tulisi välttää viimeiseen asti. Silti venytti kaulaansa paremmin tarjolle. Kyllähän aina vähän saattoi, jälkiä jättämättä tietenkin. ”Joten älä jätä jälkiä”, komensi hieman haluttomasti, mutta sehän oli pakko sillä muuten hänellä olisi kahta kauheammin seliteltävää. Kuvitella mitä ihmiset ajattelisivat jos rikkaan perheen tytär palaisi karkumatkalta kaula syötynä, ja vielä täydenkuun jälkeen. Vaikka Thean maine ei välttämättä ollut erityisen hyvä, niin oli se silti vielä kohtuullisen puhtoinen – ja sellaisena saisi naisen puolesta pysyäkin. Ainakin toistaiseksi. ”Mm… Siksi olenkin ihminen. Te hukat olisitte muuten pulassa kanssani”, virnisti ja avasi jalkojaan jotta toisen reisi pääsi niiden väliin, mies teki hänet hulluksi. Painoi lyhykäiset kyntensä miehen niskaan, silmät painuivat hetkeksi kiinni ja nainen hieraisi itseään miestä vasten härnäten itseään ja kaiketi myös seuralaistaan.

Suudelmaan vastattiin kiihkeästi, antautuvan naisen intohimolla. Tai lähes antautuvan, kyllähän hän nyt aikoi puhaltaa leikin poikki jos se kovin kiihkeäksi äityisi – kuten sanottua, parempi olisi jättää kesken ja poistua sitten nopeasti ja vähin äänin paikalta. ”Shh… Saat minut ihan sekaisin”, kehräsi miehen huulia vasten suudelman päätteeksi ja näykkäisi toisen alahuulta, lyhyt huokaus lähti aivan keuhkojen pohjalta kertoen tarinaa siitä, että tämä tilanne todella sai neidon hengästymään. Kohta olisi se hetki, kun heidän tulisi erota ja sen jälkeen, no, heidän ei pitäisi tavata enää jos se vain naisesta oli kiinni. Thea työnsi päättäväisesti ajatuksen syrjään ja kiusoitteli hetken miehen huulia ja suupieliä hampaillaan ja kielensä kärjellä, ikään kuin mielistelevä sudenpentu. Tai rakkautta janoava narttu, ihan miten sen halusi nähdä. Lopulta painautui rehelliseen suudelmaan, siihen viimeiseen ennen lähtöä. Tai niin ainakin Thea ajatteli.

Viesti Pe Touko 13, 2016 11:24

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

Ferguksen suusta saattoi kuulla murahduksen. Vai ei hänen? Hetkellisesti miehen rintaan iski ärtymys sellaisen kuulemisesta, mutta tilanteen kiihko pyyhki sen yhtä nopeasti pois, kun se oli ilmaantunutkin.
Jälkiä ei suotu jättämään, niin kuin hän oli uumoillutkin, mutta kunniotti naisen pyyntöä tämän kerran.
Haavoittunutta jalkaa vihloi tässä asennossa, mutta Thean kiehnäys sai miehen pitämään pintansa, ei hän malttanut, ei sitten millään. Suudelma erkani hetkellisesti, kenties kumpihin heistä tarvitsi hengähdystauon. Nainen käytti tilaisuuden kehräämiseen, saaden Ferguksen virnuilemaan tuon huulia vasten. "Vai manipuloiduksi?" Mies härnäsi takaisin, palaten takaisin suudelmaan Thean saatua kiusattuaan häntä tarpeekseen.

Tämä suudelma oli kiihkeämpi kuin aikaisempi, aivan kuin se olisi viimeinen mahdollisuus. Mies nosti kätensä niskansa taakse, tarttuen Theaa ranteista ja nosti tuon kädet seinää vasten, painautuen tiiviimmin tuota vasten.
Minun, sinä olet minun, haluan että olet minun. Ajatukset juoksivat mielessä ennen kuin Fergus ennätti niitä estää.

Viesti Pe Touko 13, 2016 1:06

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

"Niin, sinun kanssasi täytyy muistaa ottaa sekin huomioon", vastasi kujeilevaan sävyyn tuohon ennen suudelmaa lausuttuun huomautukseen. Eikä nainen voinut olla miettimättä jälleen, kuinka totta toisen sanat olivatkaan. Hän oli jo kerran tullut manipuloiduksi, tai kai ennemmin huijatuksi joten mikä miestä estäisi nyt. Jotenkin nainen kuvitteli nyt, että ei tuo punasilmä häntä enää veisi kuin pässiä narussa. Kaiketi.

Suudelma tosiaan maistui hyvästeille eikä neito pistänyt pahakseen, kun ranteensa suljettiin kämmenen sisään ja käsivarret nostettiin suoriksi päänsä yläpuolelle, seinää vasten. Neidon vartalo vastasi miehen painautumiseen mukautumalla parhaansa mukaan toista vasten. Eikä hän välittänyt ajatella, että miltä tämä mahdollisista ohikulkijoista näytti - ei se niille kuulunut. Thean piittaamattomuutta lisäsi tietoisuus siitä, että tämä voisi olla viimeinen yhteinen hetki aikoihin. Ehkä koskaan. Ajatus tuntui ikävänä väreenä niskassa, kuristuksena kaulalla. Sitäkin kiihkeämmin tuo aateliston kasvattama tummatukka halusi antautua hukalle vaikka tässä heti ja nyt.

"Mmm. Meidän pitää", vetäytyi suudelmasta puhuakseen, mutta ei malttanut olla raapaisematta hampaillaan miehen leukaa, "nyt lähteä erisuuntiin, tai sitten joudun jäämään tähän. Ja usko pois, olen hankalapitoisin nainen mitä olet koskaan tavannut", kiusoitteli ja nykäisi sitten käsiään pois toisen otteesta.

Viesti Pe Touko 13, 2016 1:57

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

Viimein Fergus tajusi mitä oikein ajatteli, se sai miehen raottamaan silmänsä kuin olisi pelästynyt omia ajatuksiaan. Suudelma ei kuitenkaan lakannut ennen kuin Thea meni vetäytymään ja ilmoitti, että oli aika mennä. Syvään hengittäen Fergus tuijotti naista takaisin, mutta tämän ilme ei enää ollut virneessä. Mies näytti kummastuneelta, ehkä huolestuneeltakin. Nopeasti susimies pyrki ravistelemaan itsensä takaisin hetkeen. "Sen haluaisin kyllä nähdä... mutta olet oikeassa." Fergus hymähti vääntäen virneen huulilleen kiireesti, ettei naisella olisi aikaa kummasteluun, jos tuo oli pistänyt jotan merkille.
Naisen käsien nykäisy oli pyyntö päästää irti ja niin mies tekikin ja vetäytyi samalla askeleen kauemmaksi.

Mitä nuo ajatukset olivat olleet? Kenties vain hetken huumaa? Olihan tilanne ollut hyvin kiihottava, sitä se varmasti oli. Perkele, taas hän murehti tälläisia asioita. Thea sitten osasi aiheuttaa päänvaivaa.
"Niin sinä pääset kotiin postikässyissä?" Fergus kysyi, kyllä hän vielä reitin neuvoisi, jos nainen sitä halusi.

Viesti Pe Touko 13, 2016 4:33

Re: Tämä ei ollut tarkoitukseni. // Janni

Oliko nainen nähnyt vilaukselta jotain sellaista miehen kasvoilla, mitä aiemmin ei ollut? Jotain tunnistamatonta ja kenties jopa toiveita herättävää? Mutta mitä toiveita? Eihän Thealla ollut mitään ajatuksia ja toiveita susimiehen suhteen, ei ainakaan ystävyyttä kummempia. Eihän? Ja jos olisikin ollut, niin pitäisi haudata syvälle jonnekin alitajunnan kätköihin. Ja sen neito aikoikin tehdä, heti kun vain pääsisi vankkureiden kyytiin ja pois tuon kiehtovan miehen vaikutuksen alta. Nyt hän ei voinut ajatella selvästi, ei edes tiennyt mitä olisi ajatellut. Siispä tuo häive Ferguksen kasvoilla jäi huomiotta, peittyi kaikkien niiden vaarallisten ajatusten melskeeseen mikä neidon käkkärätukan alla kävi. Ja se myrsky piilotettiin vinon hymyn alle, joka näytti rennommalta kuin miltä naisen olo tuntui.

"Minä pääsen kotiin ihan millä vain", virnisti itsevarmana ja tökkäsi miestä terveeseen olkaan sormellaan. Huulilla ja kaulalla tuntui edelleen miehen läheisyys, ei auttanut kuin toivoa että tuo hienoinen punotus peittyisi pian maitokahvin värisen ihon alle. "Olenhan kuitenkin sankarillisesti estänyt kuuhullua telomasta muita kuin itseään koko viime yön", röyhisti leikkisästi rintaansa ja suoristi selkäänsä, toki naurahduksen saattelemana. Pöyhäisi seinän sotkemaa tukkaansa, mutta eihän se siitä ainakaan siloisemmaksi muuttunut. Menninkäinen mikä Menninkäinen.

"Nähdään taas", nainen hyvästeli samalla kun astui kiireesti Ferguksen ohi ja vilkaisi ympärilleen nähdäkseen oliko heidän varjostajansa näkyvillä. Ei neito niitä ainakaan nähnyt. Viileä tuulahdus muistutti naista siitä, että oli hylännyt takkinsa siihen tyhjään kylään ja samalla muisti jättäneensä piilopaikkaan sen repunkin. No, ei siellä paljoa rahaa ollut muutenkaan. Taakseen katsomatta lähti etsimään itselleen kyytiä kotiin, välittämättä nenän verenvuodon seurauksena tahriintuneesta paidasta ja sen aiheuttamista katseista. Ja vaikka Thea yritti pakottaa itsensä huolettomaksi, ei voinut sille pienelle, raivostuttavalle tyhjyyden tunteelle mitään.

//Mites on? Päätetäänkö tähän ja siirrytään ihmisten kaupunkiin? Tai johki kylään siihen lähelle? Vai? //
EdellinenSeuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö