Kirjoittaja Janni » 08 Joulu 2015, 23:21
Haul
Kova tuuli ja pieni pakkanen eivät olleet hyvä yhdistelmä, se sai matalassa hangessa astelevan miehen kiroilemaan vähän väliä. Haul oli ottanut Jackiltä lainaa paksumman talviviitan, mutta ei se yksinään tuntunut auttavan ja tuuli tarttui jatkuvasti viitan huppuun. Kylmä ilma ei kuitenkaan aavemiehen kulkua estänyt, hän kun oli päättänyt lähteä käymään Silin luona, nyt kun hän oli fyysisen muotonsa saanut jälleen haltuunsa. Nainen oli myös kertonut viimein missä tuo asui, nyt kun Jackistä ei ollut enää vaaraa. Tosin perhe kenties muuttaisi pian pois metsän kolkasta takaisin ihmistenilmoille, mutta tuskin nuo tässä ajassa olivat minnekkään lähteneet, sekä olisi Sil siitä kertonut hänelle tavalla tai toisella.
Perhe oli selvästi pelännyt tyttärensä puolesta, metsä tuntui niin autiolta ja asumattomalta, hyvin nuo olivat piilopaikkansa valinneet.
Hiljakseen illan pimeässä puiden lomasta saattoi nähdä heikkoa valoa, jota Haul lähti nyt seuraamaan. Pieni piha-alue näytti hiljaiselta, vanha talo ei ollut sen erikoisempi, se täsmäsi Silin kuvauksia, kuin myös pieni vaja rakennuksen rinnalla.
Oli sinäänsä outo aika vierailulle, yö oli hiipimässä hiljaa ylle, sekä talossa loisti vain yksi ikkuna, joten suurin osa asukkaista oli kenties yöpuulla? Tosin ei se Haulia haitannut, hän muutenkin oli ajatellut vierailevan naisensa luona ilman, että joutui esittäytymään tuon vanhemmille ja muulle perheelle, viettää aikaa ja tutustua. Kyllä mies tiesi, että joutuisi jokus sen tekemään, jos hänen ja Silin suhde etenisi pidemmälle. Mutta nyt ei ollut aika siitä murehtia, nyt hän tahtoi vain nähdä Silin.
Joten jos Haul ei aikonut muihin talon asukkaisiin törmätä, ei hän voisi marssia etuovesta sisälle ja vieläpä tähän aikaan. Hänen vain täytyisi löytää rakas Sil, ehkä tuo oli nukkumassa? Tosin ikkuna jossa oli valo veti Haulin ensimmäisenä puoleensa. Mies kyllä vilkuili ympärilleen, ollen varuillaan Tierganin varalta, ei sitä tiennyt millainen vahtikoira... tai kissa tuo oikein oli. Kunhan ei hypääisi niskaan.
Mies asettui ikkunan vierelle ja kurkisti varovasti sisään, nähden sen mitä oli etsinyt. "Vaalea vai." Haul hykersi itsekseen katsellessaan Silin yöasua, ei hän ollut nähnyt toista näin vähissä vaatteissa ennen, se pisti oikein virnuilemaan
Mies olisi voinut vain liukua seinän läpi tervehtimään toista, mutta se varmasti saisi naisen huudahtamaan pelosta ja se taas hälyttäisi talon muun väen paikalle, sekä ei hänen vyöllään roikkuva miekankahva päässyt seinän läpi. Haul tyytyi naputtamaan sormellaan ikkunanlasiin, kuin pikkulintu nokallaan, kiinittääkseen Silin huomion.