Kirjoittaja Mori » 03 Helmi 2017, 22:46
Tyttö yritti puolustautua, vääntää erilaisia ilmeitä kasvoilleen ja toivoa, että Edward heräisi kesken ennen kuin mitään pahempaa tapahtuisi. Toisen siinä ladellessa selällään oppejaan suudelman hellyydestä, jonka mies oli laskenut väkivaltaisella tavalla huulille. Thanatos ei edes vaivautunut kirjoittamaan muistiin tuollaista hälyn pölyä. Kyllä hän tiesi, kuinka Edward helli toista ja suuteli toista, mutta ei tulisi koskaan etenemään sen enempää. Niin, Nakami yritti hyväksyä hänet osana Edwardia, mutta asia kun ei ollut ihan niin, että Thanatos sanoisi olevansa vain osa toista. Hän oli aivan oma itsensä, jolla oli oma mieli ja jota kukaan muu ei käskenut. Edward oli vain ärsyttävä ja nalkuttava naapuri päässä, joka katosi aina sekä joskus oli läsnä. Niin heidän suhdettaan toisiinsa voisi kuvailla. Viha-rakkaus suhdetta. Nakami kysyi oliko tämän lausuma nimi hänen ja mies vain katseli toista antaen kätensä kiertää keholla samalla kun toinen piti tyttöä tiukasti kiinni. "Se on Thanatos", hän totesi.
Mitä Thanatos etsi Nakamista, oli vihaa. Silkkaa inhoa ja vihaa häntä kohtaan. Hän halusi tytön muistavan jokaisen kosketuksen ja katsoessaan nynneröä toista puoleen vihaisi tätä salaa. Niin olisi parempi. Niin oli aina ollut. Rinnan koskestettelua tyttönen ei estellyt, enemmänkin vain punehtui ja käänsi katseensa pois. Lopulta tuo vain päätti kysyä pitikö mies niistä. Tiukempi puristus rinnasta sai olla toiselle vastaus. No, nainen ei pysynyt paikallaan vaan yritti pitää itsensä jotenkin muka tilanteen haltiana, kun veti miehen lähemmäkseen ja alkoi kuiskimaan hänen korvaansa. Pyydelle anteeksi ja selitteli siinä, ettei voisi miehen antaa jatkaa enempää. Thanatos tarttui kylmästi toisen ranteenseen vetäen sen tuon pään yläpuolelle ja katsoi tuota. "Et sinä häntä hereille saa. Se persoona ei koskaan tule koskemaankaan sinuun. Minä tunnen hänet parhaiten, koska olen hän. Hän ehkä on hellä, mutta hän ei tule koskaan koskemaan kehoosi, koska ei halua lapsia, jotka ovat ihmissusia", hän kuiskasi vuorostaan häijysti toisen korvaan lisäten vielä pienesti. "Tietysti myös osa syy on se, että olet kuolematon, ei hän halua jättää muistoja sinulle", hän sanoi haaveilevaan sävyyn ja lipaisi toisen korvaa. Lopuksi mies näykkäisi tuota korvasta ja kaulasta, jättäen merkkinsä toisen kaulaan. Tummana ja muistuttavana.
Miehen käsi hieroi toisen rintoja, nipisti tuota niiden huipuilta ja lipoili rintoja kaikessa rauhassa pidellen toista otteeseen ja hyvin, hyvin lähellä kehoaan. Kun hän oli sitä tarpeeksi tehnyt hän siirtyi seuraavaan askeleeseen, joka oli tietysti tytön housujen veto alas, mutta siihen toinen ei suostunut. Nainen kyllä teki sen myös helpommaksi ihmissudelle, jos tuo nyt oikeastaan edes muisti mikä oli tätä vastassa. Suureksi sudeksi tyttö muuttui, mutta samassa Thanatos otti myös muotoa. Hän ei tietenkään koko sudeksi muuttunut, eihän tassuilla mitään pidetty kiinni. Sen sijaan ihmissuden kaksijalkainen muoto ilmestyi, kun vaatteet katosivat ja lisämassa muodostui keholle. Tuo tuijotti vihreillä silmillään Nakamia, pienesti virnistäen ja tarttui suurilla käsillään toisen etutassuihin ja vei ne toisen kätensä alle tiukkaan otteeseen. Potkikoot, pyristelkööt irti, liekitelkööt, kaikki mitä toinen tekisi olisi vain Edwardilta pois. Jos nainen halusi kärventää rakkaansa niin siitä vain. Thanatos toki oli ihmissuden pedon luoma suojeluvietti, mutta hänellä oli äly ja mieli, jonka mukaan olisi parempi tappaa toinen puoli siinä samalla kuin alistua tällaisen tyttösen alle.
Ihmissusi ei aikaillut vaan koski suden kehoa ja tarttui tuota lantiosta. Hän toi omaa kehoaan lähemmäksi. Jos tyttö tätä tahtoi, olisi hän voinut ihmismuodossakin tehdä sen mukavemmin, mutta nyt se oli sitten eläimellistä viettien tyydytystä. Raiskaus tai kuolema, niinhän. Hän janosi toisen vihaa itsensä päälle ja sillä hän todistaisi sen, ettei tyttö kykenisi koskaan hyväksymään miestään sellaisena kuin tuo oli tai edes osaa tuosta.
//NOoooooo, riippuu mistä roikkuuu. Edillä on jo hyvin hauskaa.