Kirjoittaja Mori » 27 Tammi 2017, 11:56
Hellästi, ne sirot kädet sulkivat hänen päänsä naisen mahaa vasten. Hellästi tytön sormet hapuilivat miehen hiusten välissä ja Edward tunsi toisesta hohkaavan lämmön. Hän sulki väsyneesti silmänsä ja nojautui hiljaa Nakamia vasten. Sanoja ei tarvittu, hän vain halusi tuntea toisen hetken vierellään. Hetken tässä läsnänä ja omana itsenään, ei mitään muuta.
Mitää pahempaa voi olla kuin tuo, sanoi Nakami johon Edward katsoi toista ja nyökkäsi hiljaisena. Ei, eikä hän juuri välittänyt inttää vastaankaan, koska se oli totta. Hänelle, yhden pienen kylän brutaalinen teurastus oli kuin maailman sota. Varmasti kylän asukkaat pyrkivät taistelemaan ihmissutta vastaan, mutta nuo olivat niin paljon heikommassa asemassa ilman hopeaansa. Kaiken päälle hän oli onnistunut muuttamaan Kalman, eikä siitä tapahtumasta päästy irti, vaikka millä riuhtoisi. Mies kulkisi ikuisesti muistot kehossaan, eikä kieltäisi sitä, että oli muuttanut ystävänsä. Sattuihan se ja oli parempi, etteivät he ihan hetkeen tapaisi myös Edwardin itsensä takia. "Minä tuhosin hänen normaalin elämänsä, jonka hän oli juuri saanut käsiinsä, mutta sain kai opetuksen ja samalla mitalla takaisin", Edward totesi pienesti hymähtäen särkyneen kuuloisella äänellään. Hän piteli siinä samalla kämmentään sydämensä kohdalla, jossa hän tunsi edelleen Kalman kynnet ja kädet, jotka hakivat hänen sydäntään irti. Sitten aihe kääntyi hänen toiseen persoonaansa, josta Nakami kysyi kykenikö tämä siis neuvottelemaan jo. "En tiedä... Kuulin vain, että hän kyllä puhuu", hän totesi totuuden mukaisesti. Miten hän muka mitään kykenisi sanomaan tähän asiaan, koska hän oli itse tiedottomassa tilassa.
Sitten Nakami alkoi selittämään kuulemaansa neuvoa Zurin kylän johtajattarelta, joka totesi hänen pelkäävän toista puoltaan. Olihan tuo totta aika monessakin tasolla. Hänen pitäisi hyväksyä toinen puolensa ja saada kahtia jakautunut persoonansa taas yhdeksi. Helpommin sanottu kuin tehty. Edward oli kyllä jollain tasolla hyväksynyt itsensä ja toisen persoonansa, mutta jotenkin se, että hänen pitäisi hyväksyä toisen teot, eivät houkutelleet. Hänestä myös tuntui, että tässä oli jokin muukin kuin ainostaan hän en toisen minänsä hyväksyminen. "Minusta tuntuu, että olisi parasta vain katsoa nyt mihin tämä on menossa, ennen kuin alamme mihinkään väkisten tehtyihin toimiin", hän totesi vakavana Nakamille. Toki hän yrittäisi tehdä asiat helpomman kautta, ettei tämä vaihtoehto jäisi viimeiseksi vaihtoehdoksi. Hän halusi tämän vaihtoehdon katoavan.
Nakami totesi siihen, että mitä ikinä tapahtuisikaan olisi tämä miehen rinnalla. "Kiitos, arvosta sitä", hän sanoi rauhallisen ja lempeän hymyn kanssa. Hän oli jo viikko sitten päättänyt erään asian, jonka hän ajatteli myös sanoa Nakamille, ensin kun nämä kuulumiset olivat hoidettu pois alta. Tytön kehuessa siitä, että hän oli ottanut lapsen huostaan hymähti Edward. "Minusta tuntuu, että tuo lapsi on auttanut minua paljossa ja päätöksen teossanikin", hän sanoi hiljaa suopisten. Mies tuijotti hieman sivulleen, sinne missä lapsi nyt leikki muutamalla nuken vaatteella ja nukella, joka Edward oli ostanut lapselle. Mitä lapsen nimeämiseen tuli kohotti Edward katseensa Nakamiin. "Niin, nimi. Olen huono sellaisessa, mutta valitaan sellainen josta hän itse pitää, olisi surullista jos hän ei pitäisi nimestään", hän totesi Nakamille. Hän suoristi hieman selkäänsä, sitten hän tarttui Nakamia kädestä. "Nakami", hän lausahti nimen hellästi. "Olen pättänyt jääväni tänne. Osa syy on se, että täällä on nyt lapsi, jonka hoitoa en voi pelkästään jättää sinun harteillesi. Toinen syy on se, etten uskalla enää lähteä vaeltaamaan huolettomasti hänen takiaan", ihmissusi sanoi selkeästi katsoen toista silmiin ja tarkoittavansa tätä.
"Mutta se tuo myös omat riskinsä tähän elämään. Vaaranan sinun henkesi täällä ollessani, koska en voi tietää koskaan milloin hän pyrkii pinnalle. Hän voi satuttaa sinua ja pelkään sitä suuresti. Joten jos.. Jos vaihdan persoonaani äkisti, pyydän sinua menemään kauemmaksi, edes hetkeksi..." hän pyysi, ei vaatinut. Edward ei halunnut jollain tasolla käskeä tyttöä vain poistumaan siksi aikaa, kun hän mylläisi talossa jonain sarjamurhaajana. Jollain tasolla hän toivoi, että Nakami saisi toisen persoonan aisoihin tai sille tasolle, ettei tuo vahingoittaisi tyttöä.