New life, horrible me//K16


Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti Su Tammi 29, 2017 8:59

Re: New life, horrible me

Tietenkään Nakami ei myöntänyt että häneen oli sattunut mitään "Se noita osaa asiansa, pidit siitä tai et" Hän vain totesi pienen hymyn kanssa. Lopulta Ed oli tosiaan mennyt lepäämään, ihan hyvä vain ulkonäön perusteella. Mies myös väsyneen oloisesti vastasi että olihan hän muuttunut monestikkin ja pystynyt pakottamaan petonsa jättämään lapsen rauhaan. "Pystytkö pakottamaan hänet jättämään muutkin samalla tavalla?" Nakami kysyi heti perään, ongelma oli sillä ratkaistu jos se onnistuisi. "Onhan minulla silti omani käytössä, tuskin hän minua ihan helposti saa verille raadeltua" Hän jatkoi hymyillen silmiään raottavalle. Toki se oli totta, jopa ihmissudella saattaisi olla vaikeuksia saada oikeasti pahaa jälkeä aikaan kynsin tai hampain, tosin se ei estäisi toista murtamasta luita tai muuta vastaavaa. Toisen petopuolen nimeen hän vain nyökkäsi, mies olisi hänelle aina Ed, tuo saisi tottua siihen piti siitä tai ei. Menipä Ed hänet viereensä vetämään, ihana teko mutta lapsi oli välissä. Pitää opettaa nukkumaan omassa huoneessaan Nakami pohti hiljaa ja kun sekä mies että pieni tyttö olivat nukahtaneet siirtyi neito vähinäänin toiselle puolelle painautuen oikein lämpimästi Edin kylkeen. Hyvän aikaa hän itse vielä oli hereillä, totutteli vielä niin tuoreeseen muutokseen. Aivan kun olisi nukkunut kuukausia putkeen ja oli vasta avannut silmänsä uudestaan, suunnilleen siltä se hänestä tuntui.

Kyllä Nakamikin loppujen lopuksi hetken nukkui mutta oli silti hereillä hyvän aikaa ennen kaksikkoa. Veti syvään miehensä tuttua tuoksua sisäänsä, henkäisi ulos ja pyörrähti selälleen loikoilemaan hetkeksi. Ei susityttö mitään ihmeellistä tehnyt sulki hiljaa uudestaan silmänsä ja yritti keskittyä Shaelin jättämien loitsujen tuntemiseen. Loppujen lopuksi jos hän oppisi miltä ne tuntuivat ehkä samalla voisi oppia luomaan sen tunteen uudestaan ja nuo kätevät suojaloitsut siinä samalla. Menestystä tuossa ei kuitenkaan paljoa ollut, hän ei ollut vaarassa ja niin ollen myös Shaelin jäähyväislahja pysyi hiljaa piilossa. Jossain vaiheessa pieni tyttökin ilmeisesti heräsi, no Nakamille se tarkoitti sitä että hän luonnollisesti pitäisi tuolle seuraa. Ed saisi nukkua vielä hieman pidempään, olisi sääli jos väsynyt mies vedettäisiin väkisin ylös. Hiljaa neito nousi, kävi avaamassa makuhuoneen oven ja kyykistyi lapsen eteen hymyillen tuolle ja nostaen kätensä selvästi nähtäville. Eikä aikaakaan kun pieni lieska tanssi sormiensa ympärillä välillä katosi ja sitten ilmestyi taas. Ei se vaarallisen polttava ollut, ei Nakami sellaista riskeerannut siltä varalta että pienoinen kurkottaisi koskemaan, toki epämiellyttävän kuuma toisille mutta hänelle itselleen läjinnä kutsuvan ja lempeän lämmin. Lopulta kun olisi selvästikkin saanut lapsen mielenkiinnon vedettyä pienellä tempullaan tuli oli jälleen poissa Nakamin nostaen sormensa suulleen, edellen lempeästi hymyillen ettei pikkuinen alkaisi turhaan ääntä pitämään. Tämä olkoon heidän pikku salaisuutensa vaikka tietenkin Ed tiesi kumppaninsa olevan maagi. Sen jälkeen nousi susityttö uudestaan ylös, piirsi ilmaan samaisen merkin jonka Shaelinkin luona käydessään ja sai kolmisen valopalloa tanssimaan juuri oven ulkopuolella välillä väriään vaihtaen, niitä voisi pikkuinen jahdata juuri niin paljon kun halusi, koskae ja ihmetellä, ne olivat täysin turvallisia loppujen lopuksi. Harmiton pikku temppu josta oikeasti ei paljoa hyötyä ollut kuin ihmetystä aiheuttamaan ja näyttämään missä sängynalla pölypallerot juoksivat. Helppo se oli myös tehdä, sitä ei voinut kieltää. No mutta sillä tavalla aika kului Edin heräämistä odotellessa, Nakami istui sängyllä miehensä vierellä ja pyöritteli pikku valopalleroitaan jotka tanssivat olohuoneen puolella leikkivän lapsen kanssa. "Nukuitko hyvin?" hän kysyi hiljaa kun mies vihdoin ja viimein heräisi lisäten vielä kiusoittelevan virneen kera "Tiedätkös, hänen on opittava nukkumaan omassa huoneessaan jos aijomme koskaan viettää hieman läiheistä laatuaikaa." Toisaalta ehkäpä Thanatos oli ollut oikeassa ja Ed oli hieman nynny, toisaalta Nakami oletti ettei se hirviö itse ei erottanut ystävällisyyttä heikkoudesta mutta toisaalta taas hän voisi helposti väittää epäilevänsä pitikö Ed hänestä edes muuten kuin ystävänä kerta ei koskaan minkäänlaista aloitetta tai vihjailua harjoittanut ja lähinnä nolostui silloin jos itse vähäänkään vihjasi. Mikä oli sinäänsä sääli koska Nakami valitsisi Edin koska vain toisen puolensa yli.

//Näinpä

Viesti Su Tammi 29, 2017 9:59

Re: New life, horrible me

Kun kaksi tyttöä leikki keskenään nukkui ihmissusi ehkä muutaman tunnin. Hän näki sitä tavalliseksi muodostunutta unta, jossa hän istui. Uni pyöri aina uudestaan ja uudestaan. Välillä se oli hän ja välillä se oli se toinen. Joskus huone muuttui, joskus se pysyi ennallaan. Koskaan Edward ei tiennyt mikä oli millon ja missä. Hän tiesi vain sen, että Thanatos istui häntä vastapäätä ja vain hymyili, kun mies yritti epätoivoisesti kysyä, pyytää ja jopa anella. Uni ei tuntunut loppuvan koskaan, mutta viimein kun hän avasi silmänsä. Hän näki Nakamin vierellään, joka heilutteli kättään ohjaten näin kauempana leijailevia palloja, joiden perässä kirmasi iloisesti hymyilevä lapsonen. "Nukuin", hän totesi ja nousi hitaasti katsellen palloja. "Milloin sinä nuo opit tekemään?", hän kysyi osoittaen palloja. "Silloin kun olit Zurissa?", hän kysyi siirtäen katseensa toiseen. Lapsen oli kuulema opittava nukkumaan erillisessä huoneessa, jos kaksikko halusi mitään intiimipää tehdä. Siihen Edward jotenkin sai naurahdettua. "Nukun hänen kanssaan yleensä silloin, kun olen säikäyttänyt hänet tai hän näkee painajaisia", hän totesi hieraisten niskaansa. "Mutta mitä laatuaikaan tulee", hän mutisi itsekseen. Hetken mies näytti epävarmalta ja mietteliäältä. Kunnes äkkiä lähemmäs Nakamia ja suuteli tätä lempeästi, rakastavasti huulille. Käsi toisen takaraivoilla, hellästi ohjeistaen toista taivuttamaan sitä kohti omiaan. Suudelman jälkeen hän nousi ja katsoi tyttöä. "Kyllä se vielä tulee, en vain ole vielä valmis. Sitten kun on aika, teen sinusta naisen", hän ilmoitti hetken mielijohteesta. Edward katseli Nakamia ja punaistui sitten. "Tietysti sinun luvallasi", hän totesi ja lähti sitten sättien itseään hiljaa lapsen luokse. Oli hänkin mies.
Edward kaappasi tytön kainaloista, joka sai lapsen kirkaisemaan innostuksesta. Mies nosti lapsen ylös muutamaan kertaa ja lennätti tätä pienessä kehässä, kunnes laski maahan. Hän tiesi Nakamin vihlevan laatuajasta kahdestaan. Hän tiesi, mitä toinen sillä tarkoitti ja mitä tuo häneltä halusi. Edward oli vain epävarma siitä oliko hän tarpeeksi kykenevä siihen. Kyllä hän varmaan ihan fyysisesti oli, mutta entä sitten henkisesti? Toki, nyt heillä oli kirjaimellisesti elävä lapsi tässä, jota heidän tulisi kasvattaa, mutta ei lapsella ollut ihmissuden kirouksia ja jos Nakami sitten päätyisikin raskaaksi. Sitten oli kanssa se asia, ettei hän aikonut elää ikuisesti, vanhuus korjaisi hänetkin jossain vaiheessa.

"Alice, miltä se kuulostaisi. Jos alamme kutsua sinua sillä nimellä?" Edward kysyi lapselta, sillä olihan nimeäminen jäänyt kesken hänen pienen välikohtauksensa takia. Lapsi kuunteli nimeä. "Entäs sitten Celsea?" hän kysyi hymyillen. Pienesti nuorempi pohti ja pudisti päätään. "Ai et pidä? Kummasta, Alice? Celsea?" hän kysyi ja pudistus tuli Celsea nimelle. "Onko Alice sitten parempi?" hän kysyi, johon lapsi nyökkäsi iloisesti ja kipitti sitten siitä nopeasti Nakamin luokse halaten tuon jalkaa. Ihmissusi naurahti pienesti ja tuli sitten kaksikon luokse. "Tästä se alkaa", hän totesi pienesti nostaen kulmian ja suudellen rakastaan otsalle.
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti Ma Tammi 30, 2017 4:13

Re: New life, horrible me

"Jep, siellähän minä. Jokseenkin tämän jopa sinä voisit oppia hyvinkin nopeasti, se ei ole erityisen vaikea." oli vastaus jonka mies sai kysyttyään kumppaninsa valopalleroista. Tuo ei varsinaisesti ollut se asia mitä hän oli yrittänyt opetella, se oli vain ollut tarpeaksi viaton, turvallinen ja ennen kaikkea helppo loitsu harjoitteluun. Menihän se Ed lopulta suudelmankin antamaan, pitkän ja hellän ja veti kaiken keskittymisen mitä Nakamilta itseeseen ja ihanaan tunteeseen. Ei siis mikään ihme että valopallerot olohuoneesta katosivat pienen välähdyksen saattelemana. Oliko miehensä suudelma sitten aina tuntunut noin hyvältä vai johtuiko tuo vain pitkästä ajasta joka oli viimekerrasta kulunut, joka tapauksessa se tunne oli Nakamin mielestä parhaita mitä oli. Ja nyt hän halusi lisää. Menipä mies vielä sanomaan kuinka tekisi jokupäivä neidostaan naisen, ei vielä mutta jokupäivä. "Tiedäthän sinä että lähinnä kiusoittelin kustannuksellasi" Nakami totesi nyt itse hieman kiusaantuneena punastuen juuri siinä missä miehensäkkin. Toisaalta se oli vain ajan kysymys mutta sitten taas ei hän nyt ainakaan vielä ihan koko matkaa ollut menemässä. "Kyllä sinä luvan saat, se tosin riippuu siitä miten kysyt. En vain usko että toista puoltasi on siunattu samanlaisella huomaavaisuudella asian suhteen." Hän lisäsi vielä perään. Se oli yksi kysymys lisää, jos hänen oli tarkoitus saada Thatos vai mikälie olikaan hyväksymään susityttö kumppaninaan mitä tuo petopuoli tekisi. Ja mielummin Ed kuin se toinen, siitä Nakami oli täysin varma, loppujen lopuksi ajatus hieman jopa pelotti ja jännitti häntä, Edin kanssa se ei haittaisi ainakaan niin paljon koska toisin kuin petopuoleensa mieheen pystyi luottamaan.

Mutta oleskeluhuoneeseen kävi miehen tie hetken päästä eihän Nakamikaan voinut kuin seurata, olisi sääli jäädä paitsi näistä asioista. Alice oli selvästi nimi josta lapsi enemmän piti joten sitä he käyttäisivät jatkossa, loppujen lopuksi Ed ei ollut itse mitään ehdottanut nimeksi. Mutta kunhan pikkuinen itse nimestään piti. "Niinpä. Tuntuuhan se melko uskomattomalta kun taakseppäin katsoo." Nakami totesi takaisin saatuaan pusun otsalleen. Lopulta hän nosti sormensa rakkaansa huulille ja totesi pienen hymyn kera "Tuo tuntui tosi hyvältä, toiset?" Tuon jälkeen myös nousi varpailleen antaakseen oikein pitkän suudelman miehelleen ja pitihän toisia seurata vielä kolmannetkin, hänhän oli joutunut odottamaan aivan liian pitkään ja lopettaisi vasta siinä vaiheessa jos Ed niin pyysi tai jalkaansa halaava Alice alkaisi vaatimaan huomiota itselleen. Kyllä tuokin saisi pienen pusun otsalleen jos ei Ediltä niin Nakami kyllä antaisi.

Viesti Ma Tammi 30, 2017 2:36

Re: New life, horrible me

Miten kysyt, tiestysti Nakami varmaan tarkoitti Thanatosta, joka no ei ehkä ollut miellyttävin henkilä tavata. Varsinkaan sängyssä, sehän olisi sama asia kuin Nakamin raiskaus. Toisaalta Edward ei edes tiennyt miten toinen persoona hänessä toimi kun oli niin sanotusti vallassa, pedissä tai ilman. Hän tiesi vain sen, että tuo käyttäytyi kuin peto ja satutti kaikkia lähelle tuleviaan. "No menneestä ei tarvitse puhua", Edward totesi jotenkin kankeasti. Hänellä oli aivan liikaa dramaa takanaan ja joita hän myöskään kykenisi kamalasti peittelemään Nakamilta, varsinkin kun oikeasti unille asetuttaisiin. Ei mies mielellään nukkunut paidallaan, mutta viime aikoinan ehkä oli nukkunut, ihan senkin takia, että tuoreimmat arvet tuntuivat hieman vihlovan. Eivät ne mitenkään pystyisi avautumaan, mutta ei niitä ihan tuoreenakaan ollut kaunista katsella. Alitajuisesti mies sitten asettikin kätensä rintansa päälle, mutta laski sen alas.
Halatessaan tyttöä tuo ilmoitti pitäneensä kovasti hänen suudelmastaa ja pyysi uutta. No mitä mies oli sitä sanomaan vastaan. Hän hieman kumartui toisen puoleen ja laski hellän suudelman toisen huulille. Sitten alkoikin housuista nykiminen molemmilta. Alice tuijoitti heitä suu mutrussa vaatien omaa osuuttaan. No sen tyttö saikin, kun ihmissusi nosti tämän syliinsä kaksikon keskelle. Tyttö sai molemmilta pusut poskille. Hellyttävää se oli ja siinä hetkessä Edwardista oikesti vain tuntui tavalliselta mieheltä perhensä kanssa, jota hän alkoi vain rakastamaan yhä enemmän.

Päivä oli edennyt pienten päiväunien jälkeen illemmaksi ja no Edward luonnollisesti kysyi: "Pitäisi varmaan tehdä ruokaa". Alice laskettiin takaisin maan kamaralle ja tyttö no tepsutteli sinne tänne minne mieli vie samalla seuraten uusi vanhempiaan. Ihmissusi tallusti keittiöön ja hän availi kaappeja miettien olisiko heillä mitään tarpeeksi. Sitten Edward pyörähtikin ympäri. "Täytyy varmaan hakea hieman lihaa pöytään", hän ilmoitti, sillä kuivalihaa ei ollut ja Edward ei oikein halunnut lapselle pelkkää valkeaa leipääkään syöttää.
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti Ti Tammi 31, 2017 12:43

Re: New life, horrible me

Ed julisti että olisi ruuan aika eikä Nakamilla siihen ollut vastaan sanomista. Kyllähän kaapissa ruokaa oli, ainakin oli vielä silloin kun hän oli lähtenyt pienelle pakoreissulleen. No hän piti seuraa Alicelle sillä välin kun mies meni keittiön puolelle kaivelemaan kaappeja ja aloittelemaan aterian valmistelua. Ja pitihän Edin tietenkin mennä julistamaan että liha oli loppu, miten ihmeessä se nyt jo oli? "Eikö siellä ole kalaakaan? Tai kunnolla kasviksia? Voin kyllä lähteä metsästämään mutta siinä menee helposti tunti jos toinenkin olettaen että onni on myötä. Kenen idea tarkalleen oli syödä kaapit tyhjäksi hätävaroja myöten?" Nakami kysyi hieman turhautuneena tilanteeseen. Hän oli alunperin suunnitellut ettei tarvitsisi metsästää useaan viikkoon, tosin hän oli laskenut olevansa ainut ruokittava talossa ja kuka ties kuinka pitkään Ed ja Alice olivat kerenneet hänen säästämieen ruokien kanssa viettää. Ei nainen oikeasti vihainen kumppanilleen ollut, se oli vain hieman ikävä huomata vasta siinä vaiheessa kun oltiin keittokauhaan tarttumassa. "No tulen takaisin ennen kun aurinko laskee, toivottavasti lihan kanssa. Ja otan hevosen mukaan, syökää te sillä välillä jotain mitä siellä kaapissa on, ei ole hyvä pitää lasta nälissään." Nakami huokaisi alkaen siirtymään kohti hevosensa suojaa. Ei hän saaliinsa kiinnisaamiseen hevosta tarvinnut, sen kuljettaminen takaisin kotiin oli se ongelma varsinkin kun suurriistaa suosi. Eikä aikaakaan kun hän oli kiinnittänyt kelkan hevosen vedettäväksi ja ottanut tuon mukaansa, viitannut seuraamaan ja valkea hevonen katosi lähes samankokoisen suuren suden kanssa metsien siimekseen.

Varmaan reilu tunti oli kulunut kevyesti ennen kun Nakami oli lopulta sopivan saaliin jäljille päässyt, aurinko ei ollut enää läheskään yhtä korkealla kun päivemmällä. Toivottavasti kaksikko kotona oli löytänyt jotakin suuhunpantavaa kaappien pohjalta koska vielä yksi puolituntinen meni ennen kuin hirvi oli saatu alas ja toinen, ehkä kolmaskin kun tuo oli saatu köytettyä kelkkaan ja raahattua talolle. Saalis sai jäädä oven ulkopuolelle hevosen kanssa odottamaan kun susityttö asteli sisään taloon, koko paluumatkanhan hän oli ihmismuodossaan tehnyt auttaen parhaansa mukaan hevostaan. "Liha on pihassa, voisitko hoitaa nylkemiset sun muut." Nakami huusi ovensuusta kumppanilleen, hän voisi itse vihdoin ja viimein istahtaa alas ja ottaa siivun leipää pahimpaan nälkään. Aurinko oli kovaa vauhtia painumassa mailleen, olihan Nakami hyvänaikaa ollut poissa. Menisi varmaan tunti ennen kuin ruoka oli pöydässä ja neito tunsi olonsa valmiiksi sängyn pohjalle. Hänhän oli vasta matkalta palannut ja ilta oli ollut ehkä hieman turhan pitkällä saalistamiseen, oli sitä ennen ollut päiväunet tai ei. Tosin ei Ed sen paremmassa kunnossa näyttänyt olevan, väsymys kun oli paistanut miehestä koko päivän, parempi se oli että hän oli mennyt kun rakkaansa, ruokaahan he voisivat hyvinkin laittaa sitten yhdessä.

//Onko jotain muuta kivaa suunnitelmissa vai onko Ed piakkoin uutta kohtausta ottamassa. Voit kyllä skipppailla koska vaan niin paljon kun hyvältä tuntuu jos ei muuten meinaa mitään mainitsemisen arvoista tulla mieleen^^

Viesti Ti Tammi 31, 2017 7:28

Re: New life, horrible me

No Edward oli lähinnä itse ajatellut mennä metsälle, kerta Nakami oli tehnyt pitkän matkan tänne tullessaan. Silti tyttönen meni menojaan todeten, ettei lasta saanut pitää nälässä. Toki mies oli myös hieman pahoillaan siitä, että oli syönyt kaapin tyhjäksi. Hän ei oikein juuri ehtinyt käydä hakemassa ruokaa kohtauksiensa takia. Hän tunsi olevansa hirveän epävakaa jokseenkin siitä päivästä asti, kun hän oli Kalman päästänyt sisäänsä. Ehkä Nakamille ei pitäisi myöskään kertoa sitä, kuinka aavekoira ja hän olivat olleet samassa kehossa.
No Nakami meni omia menojaan hakemaan ruokaa. Kului tunti suunnilleen ja tyttö palasi takasiin. Sillä aikaa Edward oli tehnyt melkein kaiken kattauksesta ruokaan, joka no vain tarvitsi hieman lihaa täytteekseen. Edward tervehti neitoa ja kuunteli tuon pyyntöä lihan työstämisestä ja ihmissusi mielellään teki sen. Ruoka valmistui hieman ylitunnin päästä ja perhe istui alas syömään. Jonka jälkeen yhteis tuumin päätettiin laskeutua sängyn pohjalle nukkumaan.

***

Aamu sarasti, pienesti jo aikaisimmat kevään laulajat kirkuivat jo kovaan ääneen revirejään ulkona. Mies makasi sängyssä, ehkä kainalossaan tyttö tai ei. Mies kuitenkin tiedosti sen, että oli herännyt naista ja lasta ennen. Se kuka kuitenkin oli herännyt oli Thanatos, eikä Edward. Mies nousi istumaan ja tuijotti Nakamiia vierellään. Tämä ei aikonut tuhlata aikaansa vihollisen eliminoimiseksi. Tuo nousi Nakamin yläpuolelle ja oli tarttumassa nukkuvaa tyttöä kaulasta kiinni vain kuristaaksen tuosta mokomasta hengen ulos. Nyt kun edes suojaloitsu ei olisi tuota pelkuria suojaamassa. Kädet kuitenkin pysähtyivät äkisti ja Thanatos kurtisti kulmiaan äristen. Hän tunsi sen kyllä. Käsiensä tärinän ja päässään vimmatun jyskyttämisen, joka muuttui päänsäryksi. Edward huusi, vielä kun tuolla oli jollain tippaa omia vaistoja hallinnassa. Kielsi häntä koskemasta, mutta Thanatos ei voisi niistä vähempää kiinnostua. Hän vain pyrki viemään tärisevät kätensä kohti toisen ohutta kaulaa, jonka ihmissuden voimilla kykenisi helposti vääntämään. Samaan aikaan pedin vierelle oli ilmestynyt Alice, joka tuijotti vierestä miestä, joka oli juuri aikeissa kuristaa toisen persoonansa rakkauden. "Jumalauta..." mies ärisi ja nousi sitten kokonaan tytön päältä. Hän ei saanut omaa kehoaan toimimaan niin kuin olisi halunnut ja loppujen lopuksi kaappasi lapsen sysliinsä marssien toiseen huoneeseen.
Lapsi tuijotti kysyvänä murisevaa miestä, joka sitten vain istui alas tuolille toinen sylissään. Oli turhauttavaa, kun sisällä huusi toinen ääni, että jos koskeekin tuohon niin hän lupaisi hypätä itse rotkoon vain tuhotakseen toisen persoonansa. Sama asia lapselle. "Suojelet näitä typeryksiä..." Thanatos huokaisi ja ravisteli lasta hellästi, josta tuo vain nauroi, koska pieni ravistelu muuttui kutitteluksi. Mies ei ajatellut antaa kehoa ainakaan hetkeen Edwardille takaisin. Toisaalta heidän tietoisuuden raja meni aaltomaisittain, jolloin persoonat saattoivat heijastaa toistensa persoonia vielä muuttumatta toiseksi. Thanatos ei antaisi Edwardille tilaisuutta palata, ennen kuin hän saisi selvitettyä tämän tilanteen.

//No juuri sitä mä tässä harkitsin :D Ja tässähän se nyt on, että jos tossa nyt vähän edistäis jollain tapaa sitä suhdetta ja sit lopettais. Jonka jälkee voidaan jatkaa jonkun ajan päästä taas, ku ideoita tulee
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti Ke Helmi 01, 2017 5:33

Re: New life, horrible me

Hyvän aterian jälkeen painui koko perhe oli vetäytynyt takaisin levolle, Nakami miehensä kainaloon, siinähän oli loppujenlopuksi paras paikka talossa. Autuaan tietämätön heränneen miehensä puuhista. Eihän toinen loppujen lopuksi ollut häneen koskenut. Hieman neito raotti silmiään kuultuaan Edin ärinän heräämättä kuitenkaan kunnolla, hän kyllä huomasi että mies oli noussut jo mutta pää ei oikein kiinnittänyt huomiota mihinkään. Pienen hetken jälkeen nainen nousi istumaan ja haukotteli oikein syvään, ilman mitään muistikuvaa aikaisemmasta aamusta. Hieman edelleen unisen näköisenä hiukset totaalisen sekaisin Nakami asteli keittiöön löytäen sieltä miehen Alice sylissään. "Huomenta rakas, joko söit Alicen kanssa?" Hän kysyi hieman aamuväsymyksen alla antaen kuitenkin suudelman miehen otsalle ja alkoi etsimään kattilaa teevettä varten. Ei edes vaivautunut käyttämään puita tulen aikaansaamiseksi, hyvin hänen magiansa yhteen teeveteen riitti. Nopeampaakin kaiken lisäksi mikä oli hyvä koska teetä hän tosiaan juuri nyt tarvitsi. Eikä aikaakaan kun Nakami istahti miehen vierelle teekupillisen kanssa ojentaen toisen kumppanilleen. Alice sai tyytyä marjamehuun. Muutaman puhalluksen jälkeen hän joi puoli lasillista yhdellä kulauksella ennen kuin laski kupin ja henkäisi syvään, katsoi miestään ja kävi ottamaan lihalla höystetyn leivänsiivun alkaen mutustamaan sitä. "Mitä ajattelit että tänään olisi tiedossa rakkaani?" Nakami kysäisi Ediltä tai no ainakin hän oletti että mies oli Ed. Toisellahan oli ollut tuhat ja yksi tilaisuutta hyökätä jos olisi halunnut, johtui se sitten siitä, aamun väsymyksestä tai lämpimän teen lempeästä mausta mutta susityttö ei tuntenut itseään tippaakaan uhatuksi. Toisaalta tuntuihan toisessa olevan myös jotakin outoakin, tavassa jolla tuo reagoi ja ehkäpä aamusta edelleen oli hieman outo tunne jäljellä vaikkei Nakami siitä mitään järkeä saanut muodostettua eihän hän muistanut aamun tapahtumia kunnolla. "Onko kaikki kunnossa, saitko nukuttua hyvin?" Neito lopulta kysyi. Kukapa tiesi, ehkä mies oli herännyt yöllä tai jotain ja siksi tuo outo tunne että toisessa oli jotain erillaista.

//Juu se on vaihtoehto, timeskip on vaihtoehto, vaihtoehtoja on mailma täysi. Ja pahoitteluni, hieman jäi lyhyeksi.

Viesti Ke Helmi 01, 2017 4:08

Re: New life, horrible me

Tietämätön, huoleton ja täysin suojatun Nakami nousi ylös, tervehti Thanatosta kuin Edwardia, kutsuen tuota rakkaakseen. Samaan aikaan se ärsytti ja sai miehen vain punehtumaan, jota tuo ei näyttänyt. Hän sätti ihmissutta päässään, että minkälainen nynnerö ei tuollaista pystynyt muka kuuntelemaan ilman punastelua. Thanatoksen kuitenkin yllätti se, ettei rakkainkaan henkilä Edwardille kyennyt huomaamaan eroa hänen ja toisen hänen kanssaan, kerta suukonkin laski hänen otsalleen. Nakami kysyi ruuasta, johon mies vastasi melko Edwardmaisesti. "Emme ole ehtineet", hän tuhahti ja katsoi lasta polviensä välissä, kun tuo kinusi hänen syliinsä, kerjäten huomiota. Mies siirisi kuitenkin lapsen toiselle puolelleen ja tarkkaili tyttöä.
Toinen teki aamiaisen itselleen ja lapselle. Mies ei nähnyt tarpeekseen syödä, ainakaan vielä. Keho ei huutanut vielä sellaista aamunälkää, hän tarvitsi vain aikaa ajatella, hallita vielä tätä kehoa niin pitkään kuin pystyisi. Toinen istui hänen toiselle puolelleen juoden teetään niin rentoutuneella kehon kielellään, eikä mies kyllä siihen sanonut sanaakaan. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa, hän mietti, mikä tässä tytössä teki Edwardista niin... Niin... Typerän. Ei toinen hän tarvinnut naista vierelleen eikä tuo tarvinnut tällaista asiaa kuin perhe, vai tarvitsiko. Hän ei osannut enää erottaa sitä, että oliko hänet pakotettu Alicen "isäksi" vai oliko hänen oma persoonsa muotoutunut sellaiseksi, joka oikeasti välitti. Ne olivat kuin aaltoja, hänen ja Edwardin mieli. Joskus ne olivat melkein yhtä, joskus ne olivat radikaalisti erillään. Nyt hän taisi olla asteen rauhallisempi, ehkä kun Edward oli enemmän läsnä hänen mielessään. Ajatukset kuitenkin rikkoi Nakami, joka no kysyi päivän tapahtumia ja sitten sitä, oliko hän nukkunut hyvin vai oliko hän kunnossa ylipäätään.

Oli totta, että miehellä olisi ollut kaksi ja tuhat tilaisuutta hyökätä toisen kimppuun, mutta siinä Thanatos istui tuijottaen Nakamia vierellään ja Alice toiselle, käsi hellästi laskettuna tämän olalle. Sitten Thanatos liikahti, nosti kätensä lapsen olalta pois ja nousi ylös. "Paremmassa kuin koskaan", hän totesi laskien sitten kieron oloisen hymyn kasvoilleen. "Olen yllättynyt, kuinka et erota edes rakastamaasi miestä toisesta", hän hymähti sivellen leukaansa ja lähti sitten astelemaan rauhallisesti pitkin oleskeluhuonetta. Mitään suuria eleitä hänessä ei näkynyt. Thanatos oli rauhallinen sitten eilisen. Hänessä näkyi paljon Edwardin piirteitä, mutta samaan aikaan toisia, jotka eivät kuuluneet tuolle hellälle olennolle. Thanatos kuitenkin laski katseensa tyttöön. Hänen katseessaan oli halveksuntaa siitä, että jos tuo selitti rakastavansa tätä henkilöä tässä, niin luulisi edes erottavan toinen toisestaan.

//Eeeei mitään
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti To Helmi 02, 2017 6:06

Re: New life, horrible me

Paremmassa kuin koskaan oli miehen vastaus mutta Nakami kyllä tiesi että jotain poikkeavaa tuossa oli. Ed olisi ottanut Alicen ilolla syliinsä ja antanut laspelle huomiotaan. Toisaalta taas ei mies agressiivinenkaan ollut mikä melkein sulki sen pois että tila olisi sama kuin edellispäivänä. "Huomasin eron, et vain ole samanlainen kuin eilen joten hän on varmaan edelleen hereillä." Nakami totesi toisen sanoihin, ivalliseen ilmeeseen. Kyllä hän miehensä tunnisti, tosin asioissa oli myös toinen puoli. "Sitäpaitsi vaikka olisit tehnyt sen hyvinkin selväksi en olisi varmaan tehnyt mitään toisin. Olet osa häntä, en voi vaatia sinua hyväksymään minut hänen kumppanina jos en hyväksy sinua siinä missä häntä." Nakami hymähti rauhallisen virneen kera, ilman tippaakaan miehen kieroutta. "Joten olit oikeassa, en voi piilotella suojien takana." Neito jatkoi. Toisaalta se että Nakami hyväksyisi toisen ei sanonut sitä että hän hyväksyisi toisen käytöksen tai häijyyden. Toisaalta hän ei voisi myöskään syyttää toista, olihan kyseessä Edin ihmissusipuoli, se joka oli ollut hereillä vain ihmissuden kirouksen aikana, syntynyt kirouksesta jonka ainut päämäärä oli tappaa. Ei ollut mikään ihme jos Thanatos ei mistään muusta alunperin tiennyt, miten tuo voisi tietää kun ei kukaan antanut tilaisuutta. Joten Nakami antaisi, se oli hänen velvollisuutensa, hänen toiveensa Edin kumppanina. Hän joi rauhassa teensä loppuun ja viimeisteli aamupalansa sekä silitti hieman Alicen hiuksia antaen lapselle sitä hellyyttä jota tuo etsi. Hieman huokaisten susityttö nousi ja käveli olohuoneeseen ihmissuden perään. "Naivin tytön lahja miehelle joka ei ole rakkautta tuntenut" Niiden sanojen saattelemana hän kurkottautui antamaan lyhyen mutta hellän suudelman miehen huulille tietäen täysin hyvin että Ed ei ollut se joka tuon suudelman sai vaikka keho olikin sama. "Tulemme elämään jatkossa yhdessä joten yritetään tulla toimeen, minähän taidan loppujen lopuksi olla myös sinun kumppanisi, olisi ongelmallista jos täällä olisi useampia naisia" Nakami lopulta totesi hymyillen hieman miehelle. Ajatus oli sinäänsä tavallaan hassu niin kauan kun se oli tarpeaksi kaukana toteutumisesta. Mitä Alicekin siitä ajattelisi jos miehellä näytti olevan kaksi miellittyä, hulluutta se olisi. Ja kaikesta tuosta huolimatta hän ei antaisi Thanatoksen tehdä ihan mitä vain, ei hän antaisi Edinkään. Molempia sai luvan koskea samat rajat tosin Ed ei niitä koskaan rikkoisi, siitä Nakamilla ei ollut koskaan ollut epäilystä.

Viesti Pe Helmi 03, 2017 11:22

Re: New life, horrible me

Huomasi eron? Niin varmaan. Aina kun hän oli ollut vallassa toinen oli ollut varautunut, peloissaa ja luikkinut sivummalle tai sitten uhkarohkeasti yrittänyt hyökätä. Hän ei uskonut tuollaista palturin puhetta. Eilen nainen oli käyttäytynyt kuin hän olisi ollut pahin vihollinen maailmassa ja tänään käyttäytyi kuin umpi rakastunut. Tai ko ei ihan umpi rakastunut, mutta jollain tapaa se ei vakuuttanut yhtään Thanatoksen mieltä. Hän suoraan sanoen ärsytti. Käytöstä selitettiin sillä, että hän oli osa Edwardia. Niin oli, hän oli hän, mutta se ettäyhtäkkiä toinen vai pakotti toimintansa muuttamaan tuolla tavalla ei saisi miestähyväksymään toista edes lähelleen. Pitäköön typerät hellyyden osoituksensa muualla.
Nakami tekikin yllättävää ja selitti siinä jotenkin vinosti sinisilmäisyydestään ja suuteli häntä. Sanoen elämisen muuttuvan yhteisoloksi, joka tarkoitti toimeen tulemista. Selitellen tietysti jostain erillisistä naisista. Thanatos tuijotti Nakamia ja siinä samassa Edwardin persoonan olemus katosi hänen mielensä vierestä. Mies otti askeleen kohti naista ja duuteli tuota rajulla tavalla huulille. Hän tuijotti suudelman ohi lapseen, joka tarkkaili kaksikkoa. Lapsi huomasi katseen, hieman empien tuo katosi toiseen huoneeseen.

Lapsen kadottua mies tarttui naiseen ja hetkes hän tiputti toisen jaloiltaan selälleen lattialle ollen tämän päällä itse. Hän pite toisesta kiinni ja katsoi naista ja levitti sitten kasvoilleen vain hymyn. "Rakas", hän sanoi sanan hitaasti, tuskallisen hitaasti kuin se olisi ollut Edward itse sanomassa, mutta vain surullisen tuskallisena. "Niinkö se meni?" Thanatos kysyi. "En minä tyttö kulta, ole typerä. Minua sinä et huijaa käytökselläsi, vaikka voisit huijata toista minää minua sinä et huijaa" hän puhui rauhassa ja katseli toista hymyillen lempeällä tavalla, vaikka hänen silmissään paloi raivo. "Luuletko, että minä menisi sinun mukanasi tuollaiseen, jossa luulet vakuuttavasi käytökselläsi minut? Osa häntä? Kaikkea kulta rakas, ei ole pakko rakastaa", hän kuiskasi toisen korvaan. Thanatos halusi.tämän naisen vihaavan häntä. Vihaavan häntä kokosydämmestään aina katsoessaan toista häntä ja muistaen, ettei kykenisi nielemään sellaista nöyryytystä.
"Mieli ei muutu päivässä. Et voin vain päättää, että hyväksyt minut ja meistä tulisi kavereita. Ehei. Maailma ei toimi niin", hän totesi ja sitten. Ihmissuden voimin alkoi mies äkisti repimään toisen vaatteita. Ensimmäisenä lähti paita, jonka alta paljastui paljas iho sekä mahdollisesti sideharso systeemi, joka piti naisen rinnat piilossa maailamta. No sideharsosysteemi sai sanoa hyvästit maailmalle ja tissien piilottelulle. Ihmissusi painoi toisella kädellään Nakamin olkaa vasten lattiaa ja tarttui toiseen rintaan hyvin tuumailevasti. Kokeillen ja virnistellen katsoessaak toisen ilmettä allaan.

//Nyt lähtee. Ilmoita toki jos olen jotenkin hitannut liikaa :-----D
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti Pe Helmi 03, 2017 8:14

Re: New life, horrible me//K16

Mies ei tosiaankaan ollut hellimmästä päästä, mitä ihmettä Nakami sitten oli ajatellut, ehkä lähinnä osoittaa toiselle jonkinlaista myötätuntoa ja hyväksyntää, jotakin mitä oli olettanut ettei toinen ollut koskaan kokenut. Vaarallinen päätös ja vaikka nainen oli valmis ottamaan riskejä suurissa ja ehkä yllättävissäkin päätöksissään hän ei ollut täysin varautunut siihen mitä siitä seurasi. Tuo oli olettanut miehen joko työntävän hänet kauemmas, pois luotaan tai menevän hieman hämilleen, jotain mitä Ed olisi ehkä Nakamin silmissä tehnyt. Hänhän oletti että miehensä oli vahvasti läsnä toisessa, ei muuten vastaavanlaista olisi mitenkään mennyt yrittämään. Mutta kaikkien oletusten vastaisesti hän oli päätynyt turhan kovalla tavalla lattialle. Ja vaikka ensin olisi voinut olettaa että tuo suudelma olisi jotain pehmempää toisen sisältä löytänyt oli toisen sanojen ja kehonkielen välillä pistävä ristiriita. Eikä hellyyden selvä puute auttanut. "Alat oppimaan, ensi kerralla vain hieman hellemmin suudelman ja kellistämisen kanssa" Nakami vastasi selvän sarkastisesti. Toinen meni myös selvästi protestoimaan temppua jonka susityttö oli tehnyt, syyttämään siitä että olisi yrittänyt miestään huijata. "Se on päätös joka vaatii sitoutumista. Thatosko se oli? En minä sinulle valehtele, yritän hyväksyä sinut osana häntä vaikka en toimintatavoistasi pidäkkään." Nakami vastasi toiselle aivan yhtä rauhallisesti. Jokainen sanansa oli totta, ei hän toiselle yrittänyt valehdella vaikka mies häntä siitä syytti. Joskus totuus oli paljon valheita terävämpi ja neito uskoi nyt olevan juuri se hetki ja jos toinen yritti suojata itseään uskottelemalla naisen sanat valheeksi totuus tulisi ennemmin tai myöhemmin esiin. Totuus tuli aina esiin ennemmin tai myöhemmin.

"Olen maagi Ed hyvä, tiedät itsekkin että taivutan maailman sääntöjä jatkuvasti" Nakami naurahti toisen sanoihin siitä kuinka maailma muka ei toiminut niinkuin hän ajatteli.. Mutta nopeammin kun hän oli sen sanonut repi ihmissusi vaatteet hänen kehoaan suojaamasta, täysin yläosattomissa nainen makasi toisen alla. Mies oli ensimmäinen joka oli nähnyt hänet niin paljaana, voi kuinka hän toivoi toisen olevan nyt se hellä rakastamansa mies. Hieman punastuen Nakami käänsi katseensa sivuun toisen tarttuen hänen rintaansa. Kosketus muuten hieman puutuneella rintamuksella tuntui jollain tavalla jopa hyvältä vaikka kovakouraisempi puoli olikin hallinnassa. Se olisi varmasti ollut ihana tunne jos toisen tarkoitus olisi ollut rakkauden ja hellyyden osoitus eikä kumppaninsa satuttaminen. Eleelläkään ei Nakami tosin ollut toista estämässä, hän ei ollut yrittänyt peitellä itseään kun vaatteet oli revitty päältään. Tähän asti hän olisi Edin päästänyt koska vain eikä näin ollen ollut tarpeen toiselta puoleltansakkaan sitä evätä. "Pidätkö niistä? Tiedätkö sinun ei tarvitse olla noin kovakourainen päästäksesi käsiksi rintoihini ja tämä tuntuisi paremmalta jos et tarkoituksella yrittäisi satuttaa" Nakami totesi hiljaa kääntäen katseensa kohti virnistävää miestä joka ei omana itsenään olisi koskaan tehnyt mitään tällaista, valitettavasti. Yllättäen punapää menikin kietomaan kätensä toisen pään ympärille upottaen kätensä toisen hiuksiin ja vetäen tuon kasvot rinnalleen. "Ed, anteeksi mutta en voi antaa sinunkaan tehdä ihan mitä vain, älä sido meitä tämän syvemmin yhteen, ei vielä" Nakami kuiskasi hiljaa toisen korvaan kätkien pienimmänkin vihjeen mahdollisesta epämukavuudesta. He menisivät loppuun asti joku päivä, se oli selvää mutta kuten Ed Nakamikaan ei ollut siihen vielä valmis oli kyseessä sitten Thanatos tai tuttu ja turvallinen Ed. Toki oli mahdollista että sanat vain yllyttivät toista joka nähtävästi halusi päästä mahdollisimman lähelle, mahdollisimman herkälle alueelle vain ja ainoastaan häväistäkseen, aiheuttaakseen kipua ja kärsimystä niin fyysisesti kuin henkisestikkin.

Toinen voisi kyllä koskea minne ikinä halusikaan vaatteiden läpi mutta sillä hetkellä kun tuo menisi susitytön housuja riisumaan alkaisi vastarinta. Terävä potku toisen haaroväliin olisi tietenkin yksi tapa yrittää vapauteen mutta hyvää tilaisuutta siihen oli vaikea löytää ja vaikka olisikin löytänyt niin tuskin hän sillä ihmissuden otteesta vapautuisi. Joten neito ottaisi muodon jossa olisi edes jonkinverran enemmän fyysistä voimaa, suureksi sudeksi yrittäen pyristellä raon heidän väliinsä. Jos edes hieman saisi toisen itsestään irti se riittäisi muodostamaan suojakentän heidän välilleen ja kun molemmat olisivat taas jaloillaan kaikki olisi taas hänen hallinnassa. Se onnistuisiko Nakami nyt oli tietenkin ihmissudesta kiinni mutta tuo yritys oli paras mitä hän voisi tehdä, jos se ei toiminut olisi tyttö täysin toisen armoilla. Vain Ed itse voisi toisen puolensa sen jälkeen pysäyttää jos rakkaansa joutuisi alistumaan kohtaloonsa yrittäen parhaansa mukaan kestää mitä ikinä toinen hänelle tekisi.

//Et hittaillut^^ Mutta jos tilanne tuosta paljonkin etenee niin Edillä tuskin tule olemaan hauskaa^^

Viesti Pe Helmi 03, 2017 10:46

Re: New life, horrible me//K16

Tyttö yritti puolustautua, vääntää erilaisia ilmeitä kasvoilleen ja toivoa, että Edward heräisi kesken ennen kuin mitään pahempaa tapahtuisi. Toisen siinä ladellessa selällään oppejaan suudelman hellyydestä, jonka mies oli laskenut väkivaltaisella tavalla huulille. Thanatos ei edes vaivautunut kirjoittamaan muistiin tuollaista hälyn pölyä. Kyllä hän tiesi, kuinka Edward helli toista ja suuteli toista, mutta ei tulisi koskaan etenemään sen enempää. Niin, Nakami yritti hyväksyä hänet osana Edwardia, mutta asia kun ei ollut ihan niin, että Thanatos sanoisi olevansa vain osa toista. Hän oli aivan oma itsensä, jolla oli oma mieli ja jota kukaan muu ei käskenut. Edward oli vain ärsyttävä ja nalkuttava naapuri päässä, joka katosi aina sekä joskus oli läsnä. Niin heidän suhdettaan toisiinsa voisi kuvailla. Viha-rakkaus suhdetta. Nakami kysyi oliko tämän lausuma nimi hänen ja mies vain katseli toista antaen kätensä kiertää keholla samalla kun toinen piti tyttöä tiukasti kiinni. "Se on Thanatos", hän totesi.
Mitä Thanatos etsi Nakamista, oli vihaa. Silkkaa inhoa ja vihaa häntä kohtaan. Hän halusi tytön muistavan jokaisen kosketuksen ja katsoessaan nynneröä toista puoleen vihaisi tätä salaa. Niin olisi parempi. Niin oli aina ollut. Rinnan koskestettelua tyttönen ei estellyt, enemmänkin vain punehtui ja käänsi katseensa pois. Lopulta tuo vain päätti kysyä pitikö mies niistä. Tiukempi puristus rinnasta sai olla toiselle vastaus. No, nainen ei pysynyt paikallaan vaan yritti pitää itsensä jotenkin muka tilanteen haltiana, kun veti miehen lähemmäkseen ja alkoi kuiskimaan hänen korvaansa. Pyydelle anteeksi ja selitteli siinä, ettei voisi miehen antaa jatkaa enempää. Thanatos tarttui kylmästi toisen ranteenseen vetäen sen tuon pään yläpuolelle ja katsoi tuota. "Et sinä häntä hereille saa. Se persoona ei koskaan tule koskemaankaan sinuun. Minä tunnen hänet parhaiten, koska olen hän. Hän ehkä on hellä, mutta hän ei tule koskaan koskemaan kehoosi, koska ei halua lapsia, jotka ovat ihmissusia", hän kuiskasi vuorostaan häijysti toisen korvaan lisäten vielä pienesti. "Tietysti myös osa syy on se, että olet kuolematon, ei hän halua jättää muistoja sinulle", hän sanoi haaveilevaan sävyyn ja lipaisi toisen korvaa. Lopuksi mies näykkäisi tuota korvasta ja kaulasta, jättäen merkkinsä toisen kaulaan. Tummana ja muistuttavana.

Miehen käsi hieroi toisen rintoja, nipisti tuota niiden huipuilta ja lipoili rintoja kaikessa rauhassa pidellen toista otteeseen ja hyvin, hyvin lähellä kehoaan. Kun hän oli sitä tarpeeksi tehnyt hän siirtyi seuraavaan askeleeseen, joka oli tietysti tytön housujen veto alas, mutta siihen toinen ei suostunut. Nainen kyllä teki sen myös helpommaksi ihmissudelle, jos tuo nyt oikeastaan edes muisti mikä oli tätä vastassa. Suureksi sudeksi tyttö muuttui, mutta samassa Thanatos otti myös muotoa. Hän ei tietenkään koko sudeksi muuttunut, eihän tassuilla mitään pidetty kiinni. Sen sijaan ihmissuden kaksijalkainen muoto ilmestyi, kun vaatteet katosivat ja lisämassa muodostui keholle. Tuo tuijotti vihreillä silmillään Nakamia, pienesti virnistäen ja tarttui suurilla käsillään toisen etutassuihin ja vei ne toisen kätensä alle tiukkaan otteeseen. Potkikoot, pyristelkööt irti, liekitelkööt, kaikki mitä toinen tekisi olisi vain Edwardilta pois. Jos nainen halusi kärventää rakkaansa niin siitä vain. Thanatos toki oli ihmissuden pedon luoma suojeluvietti, mutta hänellä oli äly ja mieli, jonka mukaan olisi parempi tappaa toinen puoli siinä samalla kuin alistua tällaisen tyttösen alle.
Ihmissusi ei aikaillut vaan koski suden kehoa ja tarttui tuota lantiosta. Hän toi omaa kehoaan lähemmäksi. Jos tyttö tätä tahtoi, olisi hän voinut ihmismuodossakin tehdä sen mukavemmin, mutta nyt se oli sitten eläimellistä viettien tyydytystä. Raiskaus tai kuolema, niinhän. Hän janosi toisen vihaa itsensä päälle ja sillä hän todistaisi sen, ettei tyttö kykenisi koskaan hyväksymään miestään sellaisena kuin tuo oli tai edes osaa tuosta.

//NOoooooo, riippuu mistä roikkuuu. Edillä on jo hyvin hauskaa.
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti La Helmi 04, 2017 4:10

Re: New life, horrible me//K16

Toisen sanat olivat jääneet omaan arvoonsa, ei Nakami miestä kuunnellut. Miksi ihmeessä olisi, ei toisella kuitenkaan ollut mitään järkevää sanottavaa. Ehkä mies oli sittenkin kuunnellut kerta oikeastaan tuon kosketus tuntui jopa hyvältä. Mutta housuihinsa ei toinen silti suosiolla päässyt. Susimuotonsakkaan avulla ei Nakami tosin irti päässyt, toinen meni myös ottamaan petomuotoaan ja sehän ajatus vasta vastenmielinen oli. Hän ei todellakaan aikonut maata tuollaisen pedon kanssa. Juuri nyt kun Nakami ei oikein mihinkään tuntunut pystyvän turvautumaan, mitä hän oli luullut viimeiseksi oljenkorrekseen oli pettänyt ja tehnyt tilanteesta vain rajumman. Toisaalta mitä ikinä susimuodolleen tapahtuikaan ei vaikuttanut enää kun tuo olisi taas normaalin tytön muodossa mutta ihan niinkuin hän sellaisia muisti tuossa tilanteessa ahdistuksen puskiessa kohti toisen lantion myötä. Sitten viimehetkellä ennen kuin toinen olisi pakottanut tiensä naisensa sisään tuon susimuoto hajosi liekkeinä ilmaan. Se oli enemmänkin vahingonomainen reaktio kuin mikään suunnitelma mutta heidän välillään oli juuri pieni rako, edes pienen hetken Nakami oli irti ihmissuden otteesta. Olihan hänen ihmismuotonsa huomattavasti pienempi kuin suuri susi joksi muuttui joten kun tuo oli kadonnut oli se myös jättänyt pienen raon heidän välilleen siihen missä selälleen alistettu susi ennen oli maannut. Ja välittömästi tuon tilan yli oli rävähtänyt kellertävä suojakenttä, se oliko kyseessä Shaelin suoma vai omansa, siitä ei ollut tietoa eikä sillä ollut väliäkään. Todennäköisesti jotain siltä väliltä, kenties molemmat. Mikään ei kuitenkaan tullut sisälle eikä mikään mennyt ulos, se oli varmaa hyvin nopeasti raskaaksi käyvästä ilmasta. Nakamilla ei ollut kunnolla tilaa liikkua suojakentän ja lattian välissä, mahtuisi juuri ja juuri kääntämään kylkeään mutta istumaan nousemisestakaan ei ollut mitään toivoa. Hän oli päässyt toisen kynsistä itseluotuun lintuhäkkiin ja oli vain ajan kysymys ennen kuin olisi taas toisen käsissä joko ilman loputtua tai ihmissuden hajoittaen suojakentän voimalla.

Hieman paniikin omaisista silmistä alkoi kuitenkin näkymään hetkellinen helpotus, niin yllättävää kun se olikin tilanteessaan. Vaatteitakaan ei ollut enää rihman kiertämää, ne vähät mitä oli aikaisemmin ollut olivat revenneet muotoa muuttaessa, eihän hänellä ollut ollut tilaa tehdä susimuotoaan niiden päällekkään kerta toinen aivan iholla oli. "Taisit voittaa" Väsynyt susityttö totesi selvästi hengästyneenä kylmän hien alkaen pisaroida otsallaan. Tuo suojakentän ylläpitäminen alkoi tosiaankin ottaa voimille hyvin nopeasti ihmissuden edessä ilman käydessä vähiin. "Yksi kumppani kunnes kuolema erottaa, niin asiat toimivat minun kaltaisillani. En halunnut huijata Ediä siihen sen takia en olisi antanut hänenkään mennä tuon pidemmälle ennen kun olisi muuten lupautunut." Nakami huokaisi hiljaa levittäen hieman kivuliaan hymyn kasvoilleen jatkaen "Mutta kaikkea ei nähtävästi voi saada, en voi estää sinua jos haluat sen yhteyden luoda" Ja niillä sanoilla hitaasti kasvava päänsärky vei voiton hitaasti sumenevan näkökentän kanssa. Hänestä tuntui aivan kun olisi juuri juonut aivan liikaa kun suojakenttä hajosi kaksikon väliltä. Jos jotakin hyvää asiasta piti löytää alastomana makaava neito ei juuri nyt pystynyt keskittymään mihinkään, ei tapahtumiin ei tunteisiin. Hän ei voisi tuntea vihaa eikä menettää tuliensa hallintaa, tuskin edes kutsumaan niitä esille. Tuskin edes muistaisi herättyään mitä tarkalleen oli tapahtunut, mitä kaikkea toinen oli hänelle tehnyt. Ainut muisto olisi kipeä ja alistettu puolitajuton keho lattialla eikä mitään muuta. Ja tapahtui mitä vain Ed oli mies joka kantaisi vastuunsa, toinen olisi varmasti hänen rinnallaan jos nainen enää heräisi, se ajatus oli ainut selkeä kun muodonmuuttaja leijui jossain tajunnan ja tajuttomuuden välimaissa.

//Nooo kunhan kantaa vastuunsa ja seuraukset. Koska tuo on Nakamille tosiaan vähän iso juttu^^

Viesti La Helmi 04, 2017 11:27

Re: New life, horrible me//K16

Niin lähellä kuin Thanatos oli ollut. Voittaessaan päämääränsä, niin susi hänen allaan muuttui liekehtien takaisin tytöksi. Ehkä se oli ahdistus ja paniikki, joka oli alkanut muodostumaan tuon silmiin. Muutos oli kuitenkin vahingollinen, mutta se tarjosi tytölle sen hetken vain heittää suojansa. Suoja pamahti heidän väliinsä ja ihmissusi murahti kun joutui päästämään irti. Hän ei kuitenkaan alkanut lyömään suojakenttää rikki, se olisi turhaa. Sen sijaan hän otti taas ihmillisen muotonsa ja nousi sitten vain seisomaan. Katsellessaan naista lattialla, pienen ja ahtaan suojansa kanssa. Nakami siihen totesikin, että hän taisi voittaa tämän kamppailun. Thanatos ei sanonut siihen mitään, häntä ärsytti kuinka toinen väkisin veti hymyn kasvoilleen, kukaan ei hymyillyt tällaisessa tilassa ja hän halusi vai toisen vihaavan itseään. Toinen horisi ainoasta kumppanista, jonka kanssa tämä tulisi yhdeksi eikä tuo valitsisi ketään muuta. "Sitten valitse viisaammin, ota joku muu", hän totesi kylmästi laskien pistävän katseensa Nakamiin, kun tuon suoja murtui ja hajosi palasiksi tuon ympäriltä.
Niin, tässä olisi hyvä kohta nainen vain omakseen, väkivaltaisesti kohdella tuon veltoksi muuttunutta kehoa. Jättää jok'ikiseen paikkaan muisto hänestä. Thanatos ei kuitenkaan hyökännyt toisen kimppuun tehdäkseen sellaista. Hän kyllä näki, ettei toinen enää sillä tavalla ollut tässä maailmassa ja häntä ärsytti se. Hän halusi toisen olevan tässä hetkessä ja tuntea jokainen aito koskeatus. Hän halusi tuon keskittyvän jokaiseen asiaan mitä hän tekisi ja ruokkivan sillä omaa vihaansa tätä puolta kohtaan. Sitten ihmissusi asteli alastoman kumppaninsa luokse ja tarttui tuota käsivarresta. Nostaen tuon vähän rajusti ylös omalle hartialleen ja lähtien sitten kävelemään kohti makuuhuonetta. Alice löytyi sieltä, odottamasssa, istuen sängyn reunalla. Tuo hyppäsi alas katsoen huolestuneena mitä mies oli tekemässä ja mikä vanhemmalla tytöllä oli. Mies heitti Nakamin pedille, veti tuon päälle peiton ja sitten ojentui kuiskaamaan toisen korvaan. "Minä en ole koskaan nähnyt liittoanne siunattuna. Se on joko sinä tai minä, kuka lähtee tästä taloudesta ennen pitkäään", hän kuiski. "Sinä olet ainut kuolematon tässä taloudessa kulta pieni. Hän ei tule sitoutumaan sinuun koskaan, hän ei tule koskemaan kehoasi koskaan eikä hän tule pitelemään sinua hellästi, sillä minä olen ainut, joka sinua pitelee, vaikka sitten kuollutta ruumistasi", hän kuiskasi ja nousi sitten ylös. Hän heilautti Alicelle merkin, että he menisivät pois hetkeksi. Saisi Nakami sulatella tajuttomuudessaan asiaa ja vaikka nähdä painajaisia.

Vielä pitkään Thanatos oli hereillä, eikä hän antanut kehoaan Edwardille, mistä lie johtuen tuo oli onnistunut pitämään kehon itsellään. Sitten istuessaan tuolilla hän räpäytti silmiään ja muutaman kerran tekikin niin. Miehen kasvoille nousi yllättynyt ilme. Hän oli luullut nukkuvansa kokoajan ja nyt vasta heräävänsä sängyssä Nakamin viereltä, mutta oli jo iltapäivä. Edward katseli ympärilleen ja ymmärsi pian, ettei hän vain ollut simahtanut tähän tuolille. Hän nousi nopeasti ja ryntäsi eri suuntiin talossa, kunnes tuli makuu huoneeseen löytäen Nakamin. "Nakami!" hän huudahti ja tuli toisen vierelle. Huomaten samalla, että toinen oli alasti peittonsa alla, joten Edward ei mennyt juuri liikuttelemaan toista kuin tuon toista kättä.
"Mitä minä olen tehnyt...?" hän kysyi tärisevällä äänellään. Hitaasti tärisevin käsin mies puristi toisen kättä. Ehkä ei ollut sittenkään hyvä jäädä toisen luokse tai ylipäätä kokotaloon. Ehkä olisi hyvä vain lopettaa koko suhde? Tosin ei Edward voinut jättää Alicea Nakamille, joten hän joutuisi ainakin pitämään itsensä täällä sen aikaa, kunnes joko itse parantuisi tai Alice olisi tarpeeksi vanha matkaamaan hänen kanssaan. "Olen niin pahoillani", hän kuiskasi vielä ja päästi sitten irti toisen kädestä nousten ylös pedin viereltä. Hän palasi oleskeluhuoneeseen ja mietti, mitä hän oli mennyt tekemään, että toinen oli tuollaisessa tilassa. Hän katseli ympärilleen. Ei ollut mitään jälkiä taistelusta niin ikään. Oliko hän yrittänyt tehdä naisesta omansa väkisin? Oliko Thanatos tehnyt sen jo? Joko Nakami olisi menettänyt itsensä? Miten hän voisi antaa itselleen koskaan anteeksi?

//Juu vastuunkantoa ja ristiriitaisia tunteita Indeed
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti La Helmi 04, 2017 11:12

Re: New life, horrible me//K16

Kun Nakami lopulta heräsi ei hän löytänytkään itseään lattialta kivun keskeltä vaan pehmeästä sängystä peiton alta. Olonsakkaan ei tuntunut pahalta, oikeastaan hänen oli vain hyvä olla siinä juuri nyt. Nainen kyllä näki ja tunsi muttei vieläkään tuntunut voivan keskittyä mihinkään, katse tuntui sumealta, epävakaalta ja uni yritti kutsua häntä takaisin rauhalliseen syleilyynsä. Ties kuinka kauan hän oli siinä maannut yrittäen kasata ajatuksiaan, saada selville mitä oli tapahtunut ja mitä seuraavaksi. Viirumaisia paloarpiakin peittänyt illuusio oli hajonnut suojakentän mukana, miten ihmeessä muka siinä tilanteessa olisi pystynyt mitään loitsuja ylläpitämään. Nakami ei noussut ennen kuin Ed ryntäsi huoneeseen huolestuneena kutsuen nimeään. "Edward?" Nakami vastasi hiljaa hieman kysyen toisen uteluihin. Hän näki toisen hahmon mutta yksityiskohdat tuntuivat edelleen sumealta mössöltä. Eihän susityttö oikeasti tiennyt kumpi miehessä oli valloilla, Ed varmaan kerta huolestunut oli. Pääasiallinen syy miksi hän tosin oli kutsunut tuon nimeä eikä petopuolensa, noh, hän oli kutsunut nimeä jota rakasti, nimeä jonka omistajalta haki turvaa. "En tiedä, menetin kai tajuntani ja heräsin täältä. Olen kunnossa olen vain hieman väsynyt." Nakami vastasi hiljaa toiselle. Oikeastaan ihmissudella itsellään oli varmaan parempi tieto siitä mitä oli tapahtunut pyörtymisensä jälkeen kun hänellä itsellään. Nainen olisi vain halunnut vetää miehen vierelleen, hän oli ehkä säästynyt pahimmalta mutta silti olisi mielellään ottanut toisen rinnalleen. Hän halusi läheisyyttä tapahtumien vastapainoksi, sellaista läheisyyttä jonka tarkoitus ei ollut satuttaa. Mutta sen sijaan että tyttö olisi haluamansa saanut Ed vain pahoitteli hiljaa ja poistui huoneesta. Siinä asiassa Thanatos oli ehkä sittenkin ollut oikeassa että mies oli välillä vähän selkärangaton arkailija joka ei uskaltanut nähtävästi aina antaa edes sitä tukea mitä tuolta toivottiin, toisaalta eihän mies ajatuksia osannut lukea eikä Nakamikaan ollut loppujen lopuksi saanut sanottua asiasta mitään.

Ed oli mennyt menojaan ja Nakami kyllä tiesi että hänen pitäisi mennä rakkaansa perään. Pienestä huimauksesta huolimatta nuori nainen oli saanut kammettua itsensä pystyyn ja kaivettua kaapista vanhan punertavan kimononsa päälleen. Suurella huolella sitä ei oltu kiinni sidottu, vyönäkin käytetty lähinnä ensimmäistä tarkoitukseen etäisesti sopivaa kangaspalaa joka käsiin oli osunut. Kokonaisuus siis näytti hyvinkin ymmärrettävästi enemmän löysää huolimattomasti puettua kylpytakkia kuin siistiä ja huolliteltua kokonaisuutta mitä se olisi normaalisti ollut tuossa asussa kun susityttö ruahassa seinään hieman nojautuen seurasi miestään olohuoneeseen. "Edward olen kunnossa. Haluan sinut vain rinnalleni juuri nyt. Se ei ollut sinun syysi, olin varomaton." Nakami totesi hiljaa toiselle lopulta kertoen mitä oli tapahtunut. Kuinka hän oli yrittänyt voittaa ihmissuden puolelleen tai jotain ja kuinka se oli epäonnistunut, kuinka hän melkein oli joutunut toisen seksileluksi vain ja ainoastaan tuon pyrkiessä satuuttaa häntä tavoilla joihin tavallinen kipu ja haavat eivät pystyneet. "Ja sitten heräsin sängystä, en usko että hän lopulta teki sitä, oloni on melko normaali väsymystä ja huimausta lukuunottamatta. Kaikki mitä hän teki minulle oli sellaisia asioita joita olisin voinut antaa sinun tehdä." Nakami lopetti tilanteen kertomisen hieman huokaisten. Olisihan se ollut mukava jos tuollaisten asioiden kertominen ei olisi ollut välttämätöntä mutta onnellinen tilanne oli kuitenkin se ettei hän ollut oikeastaan menettänyt muuta kuin melko uuden vaatekerraston, säikähdystä oli ollut sitten senkinedestä. "Jos hän olisi sen tehnyt loppuun asti olisin toivonut sinun todistavan hänen olleen väärässä, todistavan että minulla ei olisi syytä vihata ja pelätä läheisyyttäsi." Susityttö jatkoi hiljaa. "Lämmin kylpy tekisi nyt terää, haluatko tulla mukaan? Tässä vaiheessa minun on muutenkin turha peitellä itseäni sinulta, olet jo nähnyt kaiken." Hän lopulta totesi kumppanilleen nousten ylös ja tarjoten toiselle kättään kutsuvasti vaikka itse taisi ollakkin se joka oli kovemmassa tuentarpeessa. Ed saisi aloittaa hyvityksensä auttamalla selänpesussa jos ei mitään muuta. Toki siinä oli sivussa myös ajatus rentoutumisesta kahdestaan vierekkäin lämpimässä kylpypaljussa, luonnollisesta läheisyydestä täydellisenä vastapainona aamun kovakouraisuudelle.
EdellinenSeuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö