New life, horrible me//K16


Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Helmi 05, 2017 12:56

Re: New life, horrible me//K16

Kai mies oli hieman nynny, mutta hänellä ei oikeastaan ollut minkäänlaisia haluja jakaa sänkyä juuri kenenkään kanssa sillä tavalla. Hän tunsi vaivaantuvansa toisen sanoista aina, kun tuo viittasi odottavansa ja haluavansa miehen lapsia. Se tuntui siltä kuin hätiköisi oman itsensä kanssa sekä päätöksensä kanssa. Ikään kuin tytöllä juuri muu ollut mielessä kuin lapsi ja se mitä hänellä oli haarojen välissä. Kyllä Edward tiedosti sen, että toinen vain halusi lämpöä kylmältä tuntuvalle iholleen, mutta jos hän ei ollut valmis siihen itse oliko se nautinnollisesta sitten? Millään tasolla. Nakami tietysti vakuutteli, että jakaisi odottaa sitä hetkeä aina, että hän piteli tyttöä ensimmäisen kerran, mutta tuolla ei juuri mitään muuta keskusteluksi keskeytynyt kuin sängylle yhdessä asettuminen. Pikku hiljaa ihmissud en usko niihin sanoihin murtui ja alkoi vain muotoutumaan kohti paniikkia.
Sitten Nakami astui huoneeseen, jossa mies istui ja tuijotti lattiaa sanaakaan sanomatta. Kuulema tämä oli kunnossa."Varmastiko?" hän kysyi puristaen kätensä yhteen hieman mietien mitä helvettiä hänen toinen puolensa oli kyennyt tekemään toiselle sinä aikana, kun hän ei ollut paikalla. Nakami rupesi puhumaan siitä, että halusi vain nyt tukea hänestä ja se ei ollut hänen syynsä. "Minä olin varomaton! Uskoessani, että näin olisi parempi!" Edward sanoi hieman ärtyneenä ja vihaisena itselleen.

Tyttö kertoi mitä oki tapahtunut ja sen kuunteleminen ei tehnyt miehen oloa yhtään helmpommaksi, ehei. Se enemmänkin aiheutti hänelle kaksin kertaisen huolen, vihan itseään kohtaan sekä ajatuksia, joita.hän ei hallunut miettiä. Mitä hän olisi voinut tehdä toisin? Tämä oli hänen sotansa hänen mielessään. Hitaasti ihmissusi nousi paikaltaan, täristen. "Kaikki mitä hän teki sinulle oli sinulle sellaisia asioita, joita olisit voinut minun antaa tehdä?" Edward toisti. "Älä naurata! Väkivaltaisesti hän pakotti sinut maahan ja melkein raiskasi vasten tahtoasi!? Olisitko sinä muka antanut sen tapahtua vain iloisena siitä, että MINÄ olen se, joka sinua sillä tavalla koskee?" hän melkein purskahti itkemään. "Syytä pelätä? Syytä vihata minun läheisyyttäni?" mies sopersi ja huokasi sitten pienen purkauksensa jälkeen.
Toisen alkaessa puhumaan kylvystä, nosti mies vain katseensa kattoon. Hän nielaisi ja nielaisi siinä samalla tunteensa. "En. Minä en ollut se, joka näki sinut alasti. Minulla ei ole pienintäkään muistikuvaa siitä ja hyvä niin! En halua kuulla tästä yhtään enempää. Enkä halua ajatella tätä. Tarjoan vain pesemään selkäsi, mutta en tule kylpyyn kanssasi", hän sanoi jotenkin kylmästi, koska hän ei kyennyt vain katsomaan läpi sirmiensa sitä, miten toinen käyttäytyi. Hän melkein itki Nakamin puolesta tässä asiassa. Oli kyseessä hänen vastuun kantonsa tai ei. Hänestä tuntui vain enemmän siltä, ettei hän koskaan tulisi koskemaankaan Nakamia suudelmaa pidemmälle.

Edwardilla oli ehkä henkinen romahdus juuri meneillään. Hänellä oli niin paljon ristiriitaisi tunteita. Hän ei ymmärtänyt, käsittänyt eikä halunnut uskoa tai tietää. Hän pelkäsi, häntä ärsytti ja hän vihasi itseään ylikaiken. Voi jos nyt täällä jossain olisi hopeaa olisi mies varmasti tapattanut itsensä siihen paikkaan. Hän ei pitänyt pientä "raiskaus"yritystä vain pienenä, otettuna asiana. Eikö Nakami ymmärtänyt oman kehonsa tai mielensä tärkeyttä? Eikö tuo ymmärtänyt, ettei se ollut hän joka tähän koski. Miten tuo kykeni sanomaan sellaista, jos hänen toinen puolensa teki moista vain tuhotakseen toisen henkisesti.
Askeleet kävivät viimein kohti kylpyhuonetta, jossa mies täytti ammeen lämpimällä vedellä, eikä suostunut vaatteitaan riisumaan, vaan odotti toista valmiina hinkkaamaan selän. Ei miehellä niin ikään ollut halua edes hypätä juuri nyt kylpyyn saati ajatusta riisutumista. Hänen kehonsa kertoi liikaa, eikä hänhalunnut näyttää tuoreimpaansa juuri nyt. Hän ei kaivannut sääliä huuri nyt ei omaansa tai toisten.
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti Su Helmi 05, 2017 3:34

Re: New life, horrible me//K16

"Ja minun mielestäni olit oikeassa, näin on parempi. Ainakaan en menetä tunteideni hallintaa ja polta ketään hengiltä!" Nakami vastasi hyvin nopeasti toisen sanoihin takaisin kuullostaen ehkä itsekkin hieman ärtyneeltä. Sitten meni "Piti minunkin jotain itselleni valehdella pitääkseni itseni koossa." Nakami vastasi toiselle, tottakai mies oli oikeassa tilanteen suhteen. Nainen ei vain halunnut menettää kaikkea uudestaan, nähdä hänelle tärkeiden ihmisten tai kotinsa katoavan liekkeihin niinkuin kerran aikoinaan. Mutta se ei silti tarkoittanut sitä ettei Ed olisi ollut oikeassa. Mies myös kieltäytyi kylvystä, sanoi ettei se joka oli naisen nähnyt ollut hän ja mitä ilmeisemmin kieltäytyi puhumasta asiasta enää. "Anteeksi. Olen tainnut mennä liian pitkälle kiusoittelussani, olen pahoillani en halunnut aiheuttaa sinulle tuota." Mitä muuta hän olisi voinut miehelle vastata, ei susityttö ollut koskaan olettanut tuollaista reaktiota mieheltään. Lopulta Ed oli auttanut hänelle kuuman kylvyn ja pitänyt itse vaatteensa, noh loppujen lopuksi niin oli tehnyt Nakamikin. "Ed... Luulen että on sittenkin parempi jos odotat olohuoneen puolella. Kiitos avusta vesien kanssa." Nainen lopulta totesi ihmissudelle hieman empien. Hän oli selvästi aivan yhtä sekaisin tilanteesta kuin toinenkin. Tämä se oli vielä puuttunut sopasta, ensin aamun tapahtumat ja sitten vielä ongelmat Edin kanssa. Miksei asiaa vain voinut ohittaa vaikka sitten joutuikin vähän valehtelemaan itselleen ja kaunistelemaan totuutta. Ainakin heillä kahdella olisi kaikki hyvin, he olisivat voineet edelleen hakea turvaa toisistaan. Juuri nyt sekin tuntui kun voisi hajota millä hetkellä hyväänsä. "En tiedä miten Alice otti aamun tapahtumat. Voisitko sinä... noh tiedäthän. Valehtele vaikka jos on tarpeen, tässä on tarpeeksi ilman lapsen paniikki ja ahdistuskohtausta." Nuo sanat taisivat kertoa aivan liikaa muodonmuuttajan tavasta selvitä, valehtele vaikka jos on tarpeen. Niin itselleen kuin toisilleen tehdäkseen tilanteesta helpomman selvitä, hänhän oli jatkuvasti kaunistellut ties mitä mieheltä ettei toinen huolestuisi. Mutta lopulta istuen kuumaan kylpyynsä Nakami kyllä tiesi aivan liian hyvin ettei saisi toiselta piilotella niin paljon asioita, hänen olisi pitänyt luottaa toiseen enemmän. Mutta hän oli halunnut vain tehdä toisen elämästä edes hieman helpompaa, ihmissudella oli aivan tarpeaksi huolenaihetta ilman häntäkin. Ja kaiken tuon keskellä susityttö ei voinut kuin olla pettynyt surullinen ja vihainen itselleen kaikkia yhtäaikaa. Kuinka hän oli saattanut olla niin sinisilmäinen että oli uskonut heidän juuri nyt istuvan vieri vieressä, käsi kädessä rentoutuen ja keskustellen kaiken kuntoon, niin nykyisen kuin tulevan. Minkälaisiin pilvilinnoihin hän oli taas onnistunut linnottautumaan suojellakseen itseään todellisuudelta.

Kylvyllä ei valitettavasti ollut ollut sitä virkistävää vaikutusta mitä Nakami oli siltä toivonut. Täysissä pukeissa hän oli viimein saanut itsensä takaisin yleisiin tiloihin ilmoittaen että kylpy oli vapaa jos toinen tahtoi hänen jälkeensä sitä käyttää. Ihan vain tavan takia, ei hän uskonut miehellä olevan juuri mielenkiintoa siihen. Hän ei ollut saanut selvää edes siitä pitäisikö hänen yrittää puhua Edin kanssa tilanteesta vai vain olla hiljaa ja antaa toiselle aikaa, tuudittaa epämukava tilanne epävarmaan hiljaisuuteen. Melkein hän oli jo avaamassa keskustelua mutta kerkesi vain kutsua miehen nimeä ennen kuin tuli katumapäälle ja hieman päätään pudistaen totesi "Ei se sittenkään mitään tärkeää ole. Minä en vain enää tiedä. En enää mistään mitään." Nakami totesi hiljaa. Tavallaan hän toivoi vain toisen unohtavan koko asian, toisaalta hän halusi puhua, jakaa kaiken. Sanoistaan huolimatta kyllä sen näki selvästi ulospäin ettei päivä ollut kaikista parhain heille, susityttö oli vain lyhistyneenä vatsallaan upottaen kasvonsa tyynyyn. Ja hän tiesi ettei mitä todennäköisemmin Edward voinut henkisesti yhtään sen paremmin joten miksi hänen pitäisi olla se joka haki huomiota ja helpotusta omaan oloonsa toiselta. Toki se saattoi ehkä auttaa miestä myös mutta toisaalta taas mistä hän tietäisi ettei se ollut taas yksi utopistinen valhe itselleen. Ei, tällä kertaa Ed joutui olemaan se joka joutuisi avautumaan tilanteesta, Nakami oli aiheuttanut jo aivan liikaa ongelmia ajattelemattomuudellaan tälle päivälle joten hän ei halunnut soppaa sotkea pahempaan kuntoon, oli sen hinta vaikka sitten kivulias hiljaisuus.

//Juu kyllä tästä kriisi saatiin kivasti^^

Viesti Su Helmi 05, 2017 6:21

Re: New life, horrible me//K16

Valehdella itselleen, jotta kykenisi pitämään itsensä koossa? Oliko tyttö koskaan nähnyt, mitä valehteleminen itselleen teki? Osasiko toinen lainkaan ajatella itseään siis, terveellisellä tavalla. Kyllä Edwardilla vielä järki juoksi, vaikka hän olikin enemmän kääntymässä hulluksi kuin järkeä ammentavaksi henkilöksi. Se mitä mies itse tiesi valheiden kertomisen itselleen tekevän, ei ollut kaunista. Hän tiedosti todellisuuden olevan siinä aina läsnä, eikä se muuttunut miksikään valehtelemisen kanssa. Edward ei kuitenkaan sanonut Nakamille sanaakaan. Hän tunsi, ettei siitä ollut hyötyä. Oli hänkin paras puhuja sanomaan toisen sanoihin mitään. Nakamilla oli jo raskasta hänen kanssaan, mutta se ei ilahduttanut häntä yhtään sen enempää, kun toinen veti kasvoilleen hymyn. Tuon niin epäaidolta tuntuvan hymyn, jota Edward alkoi hiljalleen vihaamaan. Hän näki, että toinen valehteli itselleen ja hänelle. Hän vihasi sitä ja vihasi itseään siinä samalla. Koska hän oli se syy, miksi toinen veti kasvoilleen sen vähä pätöisen tekohymyn, jota mies ei kyennyt katsomaan.
Nakami pahoitteli kiusoitteluaa, joka oli kenties mennyt liian pitkälle. Tyttö sai huokauksen vastaukseksi. Edward ei viime aikona ollut nähnyt toisen kiusoittelua kiusoitteluna. Hän oli kokenut sen kovin hyökkäävänä ja lamaannuttamana. Odotuksen ja se, että hänellä oli tietty kunnian taso, jonka hän halusi pitää yllä. Hän pyrki täyttämään tietysti tytön toiveet oman tilanteensa mukaan, mutta viime aikoina sellaista ei vain kyennyt tekemään. Oliko hän sitten vaatinut itseltään liikaa tai oliko hän vain epäonnistunut kieltäytymään toiselta kohteliaasti? Syy oli sitten mikä tahansa oli jo kriisi syntynyt, eikä sitä voinut kylläkään enää peruuttaa.

Kylvyn puolella tyttö pyysi häntä sittenkin odottamaan olohuoneen puolella, johon toinen vain nyökkäsi ja jätti tytön rauhaan kylpyynsä. Ennen poistumistaan, Nakami pyysi häntä valehtelemaan tarpeen tullen Alicelle pienistä tapahtumista. "Minä en valhetele. Lapsi käsittää vielä väärin, on parempi, että kerron hänellä vain miten tilanne on tietysti niin, että hän ymmärtää. Toki on myös mahdollista, ettei hän ymmärrä nuoresta iästään huolimatta", hän totesi ja poistui kylpyhuonesta. Mies siirtyi Alicen luokse ja selitti lyhyesti, että aikuisilla oli hieman ongelmia ja hän itse oli sairas tietyllä tavalla. Lapsi tietysti huolestui ja tarttui Edwardia varovasti käsivarresta, johon mies vain hymähti ja totesi, ettei toisen tarvinnut huolestua. Kyllä tästä selvittiin.
Hän lopulta istui alas oleskeluhuoneeseen ja hieroi kasvojaan turhautuneena ja tunsi sydämensä pamppailun rinnassaan. Kuumalta tuntuvat tunteet olivat kuin Thanatoksen omat, vaikka Edward itse oli hereillä. Hän iski itseään rintaan, Kalman jättämään merkkiä kohden. Hän oli vihainen, epätoivoinen ja masentunut. Hän tunsi, ettei hänen mielensä enää pysynyt kasassa. Aivan kuin kaikki mitä hän oli yrittänyt saada, valui vain pois sormien välitse. Talo, perhe ja hänen elämänsä, jopa hänen oma kehonsa oli valumassa pois hänen hallinnastaan. Se oli aivan niin kuin Kalma oli sanonut. Hänellä ei ollut enää paluuta omaksi itsekseen ja se jos mikä pelotti miestä eniten. Rintaansa pidellen ja hammasta purren toinen havahtui tytön sanoihin kylvyn vapautumisesta. "Uhu...." mies pudisti pienesti päätään ja päästi irti rinnastaan, johon oli ilmestynyt vaalean punaisia täpliä. "En tarvitse kylpyä juuri nyt", hän sanoi hiljaisena.

"Mitä?" Edward kysyi katsomatta toiseen, sillä hänen päässään pyöri. Niin ajatus kuin mieli. Nakami ei kuitenkaan päättänyt kertoa hänelle sitä, mitä olisi aloittanut. Synkkä hiljaisuus laskeutui kaksikon välille ja sitten mies huokaisi raskaasti rikkoen hiljaisuuden. "Luulen, ettei menneeseen ole paluuta, ei koskaan ole ollut", hän sanoi jotekin raskaasti ja nosti katseensa Nakamiin. Hän ei liikahtanut juuri mihinkään paikaltaan. Hän ei juuri nyt kokenut, että olisi itse läheisyyden kaipuussa tai olisi kykenevä antamaan sellaista. "Ja luulen, ettei tämä tule toimimaan", hän sanoi ja laski katseensa uudestaan alas. Hän tunsi, ettei hän voinut laskea toiselle sellaista vastuuta Alicen kasvattamisesta tai itsensä pitämisestä aisoissa. "Minä en ole enää oma itseni ja minusta tuntuu, että päivä päivältä menetän itseäni", hän totesi ja katsoi valkeaa paitaansa, jonka vaaleanpunaiset pienet läikät olivat tummentuneet punaisiksi, mutta eivät juuri suurentuneet.
Hän katsoi Nakamia ja harkitsi pitkään. "En välttämättä sittenkään pidä ajatuksesta asettua aloilleni, kun olen tällainen", hän sanoi. Ehkä mies kaivautuisi syvälle luolastoihin, erakoituisi ja vanhenisi pois. "Lisäksi luon sinulle vain huonon sekä pelottavan ympäristön, jota et kykene sanomaan kodiksi. Ei tämä ole turvallinen paikka sinulle, jos saan kohtaukseni ja muutun. Entä jos raiskaan sinut? Äläkä väitä vastaan, että hyväksyisit sen vain sen takia, koska se on minun kehoni!" hän ärähti lopuksi, pienesti katsellaan pahoitellen äkkinäistä äänen korotustaan. "Tämä vain... Ei toimi", hän huokaisi.
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti Ma Helmi 06, 2017 2:34

Re: New life, horrible me//K16

'Luulen ettei tämä tule toimimaan.' Miski miehen piti lausua nuo äänet, miksi. Nakami ei halunnut uskoa tuota, ei sanaakaan. Hän ei nostanut kasvojaan tyynystä vaan puristi sitä vain tiukemmin puristaen sormensa siihen. Tytön itkua huomatakseen ei tarvinnut kyyneliä nähdä, sen näki tärisevästä hennosta kehosta ja kuuli tyynyn uumenista. "Pelkäsin että sanot jotain tuollaista. Enkä halunnut kuulla sitä." Hän nyyhkytti hiljaa. Mies vain totesi että oli muuttumassa mutta jonkin pieni ääni Nakamin sisällä väitti ettei se ollut koko totuus, että hän oli tehnyt jotain väärin. Ettei ollut luottanut tarpeaksi, kertonut tarpeaksi ja kaiken keskellä ollut liian läheisyydenkipeä takiainen. Sitäpaitsi jos mies itseään pelkäsi niin hänhän pystyi pitämään itsensä turvassa kunhan vain oli varovainen, juuri sitä mitä nainen ei ollut ollut miehen synkemmän puolen kanssa. "Edward!" Nakami tiuskaisi toiselle nousten äkisti pystyyn ja juostessaan toisen luokse. "Ei tämä ole minun kotini, ei ilman sinua. Sinä tämän talon rakensit eikä kukaan muu, jos emme voi muka asua täällä yhdessä niin en minä aio jäädä tänne yksinkään." Hän huusi. Talo olisi vain jatkuva muistutus siitä mitä hänellä oli ollut, se olisi siinä jopa vielä pahempi kuin mitä lapsuuden kodistaan oli jäljellä. Sitäpaitsi hänellähän oli paikka jonne palata, Edillä ei ollut muuta, ei ainakaan sillä tavalla että Nakami siitä olisi tiennyt. Joten sitä suuremmalla syyllä talo jäisi miehelle varsinkin jos tuo aikoi pitää Alicesta huolta. Loppuihin miehen sanoista susitytön oli enää vaikea sanoa vastaan. Tietenkään hän voinut hyväksyä sitä että Thanatos hänet raiskaisi tai mitään muuta, jakoivat kehon tai eivät. Oikeastaan vielä vähemmän sen teon hän olisi pystynyt hyväksymään sen takia että nuo jakoivat kehon. "Minulla on edelleen suojani ja mitä tahansa hän olisikaan koskaan minulle tehnyt se ei olisi sattunut näin paljoa." Nainen totesi hiljaa laskien päänsä toisen olkapäätä vastaan. Juuri nyt häntä ei kiinnostanut se tahtoiko tai pystyikö mies antamaan läheisyyttä sillä hän tarvitsi olkapään jota vasten itkeä. Lopulta mies vain toisti itsekkin murtuneelta vaikuttaen ettei asiasta mitään tulisi. Hiljaa Nakami vain huokaisi toisen perään kuin hyväksyen miehensä, nyt kai sitten entisen sellaisen päätöksen. "Jos kerran niin sanot... Olet yksi idiootti mutta siitä, kaikesta tästä huolimatta silti edelleen pidän sinusta... Jos joskus saat elämäsi kuntoon, voitat itsesi takaisin niin pyytäisin että..." Sanat tuntuivat tarttuvan kurkkuun jota suru painoi kun neito katsoi kyynelistä punoittavilla silmillään ihmissutta lopulta nielaisten ja yrittäen sanoa edes jotenkin asiansa loppuun. "Haluan nähdä sinut vielä uudestaan. Tarvitsen vain juuri nyt vähän aikaa yksin." Sen sanottuaan kääntyi Nakami lähteäkseen. Juuri kun hän oli astumassa ovesta ulos pyörähti tyttö vielä viimeisen kerran ympäri heittäen suojassa olevan miekkansa Ediä kohti. "Se haluaa edelleen olla rinnallasi. Ja pidäkkin siitä hyvää huolta, se oli minulle tärkeä." Ja niiden sanojen myötä oli Nakami poissa.

***

Hyvän aikaa oli kulunut kaksikon teiden erkanemisesta. Viikkoja, ehkä useampikin. Nakami ei ollut ollut varma ajankulusta enää pitkiin aikoihin. Hän ei ollut juurikaan metsästänyt ja vaikka olisi mennytkin metsälle olisi se ollut turha reissu. Susimuoto ja magia oli ollut sidottuna aseeseen jonka hän oli Edille jättänyt. Kerran oli ottanut jousen ja yrittänyt mutta joka päivä kasvava väsymys oli nopeasti vienyt voiton. Päivät olivat kuluneet pääasiassa nukkuessa ja ne muutamat tunnit joita nainen oli hereillä päivästä eivät olleet siitä aktiivisemmasta päästä. Ruokahalukin oli heikentynyt ja lämpö tuntui karkaavan kehostaan, peiliin ei Nakami ollut edes vaivautunut katsomaan mutta tunsi kyllä mitä sieltä katsoisi takaisin, ei hän peiliä tarvinnut tietääkseen näyttääkseen sairaalta. Ja kaikesta huolimatta hän tunsi olonsa tavallaan niin paljon paremmaksi nyt kuin aikaisemmin. Hänen mielensä oli taas rauhallinen ja aina kun nukkui, mitä nyt sattui olemaan suurin osa ajasta, nainen pystyi tuntemaan olevansa siellä minne tunsi kuuluvansa, ihmissuden rinnalla. Hän oli ollut yksin koko tuon ajan tapahtumien jälkeen joiden muistot olivat raskaat siinä hänelle missä kenelle tahansa muullekkin mutta kaikesta tuosta huolimatta hänestä tuntui kun ei olisi koskaan lähtenytkään. Väistämätön totuus oli kuitenkin se ettei tuotakaan voinut jatkua ikuisesti, oikeastaan ei yhtään pidempään. Nakami tiesi kyllä aivan liian hyvin sen että hän oli järkevästi ajateltuna tehnyt elämänsä suurimman virheen heittäessään Edwardille miekkansa ja sen mukana niin sydämmensä kuin elämänsäkkin. Hän tiesi sen aivan yhtä hyvin kuin sen että joutuisi palaamaan takaisin miehen luokse ennen kuin heikkenisi yhtään tai löytäisi itsensä tekemästä hidasta kuolemaa. Tai oikeastaan hän taisi tehdä sitä jo.

//Miksi minun pitää löytää söpöjä kuvia juuri nyt... Ja Ed katso nyt mitä menit tekemään, rikoit tyttösi. Edes Nakami ei sentään noin tyhmiä juttuja normaalisti oo tehnyt (Jos teki liian tyhmiä niin sano vaan^^)

Viesti Ma Helmi 06, 2017 12:28

Re: New life, horrible me//K16

Ei, eihän tätä voinut kutsua kodiksi, jos siellä ei ollut ketään, jonka kanssa asua. Kyllä Edward tiesi sen, että jos talo jäisi Nakamille se myös muistuttaisi tuota paljon hänestä. Olisiko sittenkin vain parempi sanoa, että tyttö saisi sen niin ikään lahjaksi. Ei, ei sellaista voisi sanoa ja Edward tunsi itsensä tulevan umpikujaan, jossa hän tulisi olemaan hetken jos toisenkin.
Nakami puolustautui edelleen suojauksillaan, mutta kyllä Edward edelleen tiesi, ettei ne toista ikuisesti suojelleet häneltä. Toisen laskiessa hänen olalleen käden, säpsähti ehkä mies vähän hermostuen. Hänen kehonsa ei jotekin kyennyt käsittelemään kosketusta nyt. Toinen aloitti sitten oman virtensä, jota mies kuunteli. Hän tiesi, että hän pilaisi suhteen kuin suhteen. Hän oli aina tuntenut ihmissudeksi syntyessään, ettei sellaisen ylläpitäminen ollut hänelle mahdollista, ainakaan kun hän oli sairas. Sairas mieleltään ja hän tunsi kovaan tarvetta vain haudata itsensä maan alle juuri nyt. "Ehkä sitten olen idiootti", hän totesi toiselle, katsomatta toista sen enempää. Jos hän saisi elämänsä kuntoon Nakami toivoi hänen näkevän tuon uudelleen. Sitten Nakami sanoi tarvitsevansa aikaa yksinään. Edward ei ollut siihen asti vielä vilkaisutkaan toiseen ja vasta kun ovi avautui mies käännähti. "Mitä sinä?" hän kysyi pienen järkytyksen tullessa vastaan, kun toinen heitti hänelle miekkansa. Sanoi haluavansa sen olevan tuon rinnalla ja pitävän siitä huolta. "Minne sinä muka lähdet? NAKAMI!" Edward huusi toisen perään kykenemättä itse lähtemään toisen perään. Hän sortui vain selälleen sohvalle ja puristi miekkaa kädessään. Hyvä on jos niin tuo sanoi.

***

Oli kulunut jo viikkoja siitä, kun Nakami oli lähtenyt. Nakamin miekka lepäsi keskellä oleskeluhuoneen pöytää. Sen alle oli viikattu lakana, joka piti miekan tavallaan paikallaan, ettei se tippuisi alas. Talossa oli hiljaista, ehkä kuolettavankin, mutta lapsen jalkojen äänet kertoivat kuitenkin elämästä ja pian sitä seuraavat äänet, jotka eivät kuitenkaan olleet askeleita. Ehei. Ne kaikuivat talosta, eri huoneesta ja sinne Alice kulki. Tyttö painautui vasten ovea ja jyskytti sitä hädissään kuullessaan tavaroiden tipahtelua ja sellaisia ääniä kuin joku olisi heitetty vasten seinää. Lapsi alkoi itkemään kovaan, kun ovea ei tultu avaamaan. Hetken hiljaisuus ja ovi avatui. Edward seisoi siinä. Hänen valkea paitansa oli levällään ja punertava. Hänen takanaan, huoneessa oli sekasorto, mutta mies ei näyttänyt sitä itkevälle lapselle. Hän nosti toisen ylös syliinsä ja sulki oven samaan aikaan. Edward ei näyttänyt väsyneeltä, hän oli enemmänkin murheellisen näköinen. Hän kantoi hiljalleen tuuditettua lasta oleskeluhuoneeseen, jossa tuon pyyhki kyyneliään, eikä halunnut miehestä päästää irti.
Ihmissusi katseli lasta ja sitten Nakamin miekkaa. Hänen oma miekkansa lojui jossain kauempana, musta terä ja kaiverrukset hohtaen se kutsui kantajaansa. Edward mietti, että olisiko oman elämänsä lopettaminen helpompaa vai ei. Ei oikeastaan, hän joutuisi pitämään lapsesta huolta, eikä sen takia kyennyt tappamaan itseään vielä. Nakamillakaan ei varmastikaan mennyt kovin hyvin. Mies riisui sitten hetken päästä punertavan paitansa, jonka alta paljastui ainoastaan puhdas iho, eikä tippaakaan verta, vaikka hänen paitansa sitä kieli. Vain arvet kehollaan Edward vei paitansa takkaan, jossa poltti paitansa. Hän sitten haki uuden paidan päälleen ja palasi tytön luokse. Ruokaa tuolle piti tarjota ja niin mies tekikin.

Parin päivää kului ja Edward oli pakannut repun täyteen tarpeellisia asioita. Hän oli myös tehnyt jonkun verran metsästystä ja kerännyt sillä rahaa, jotta saisi ostettua Alicelle vaihtovaatteita. Lopulta ihmissusi asetti niin repun kuin oman miekkansa oven sivuun. Hän oli täyttänyt ruokakaapit ja teki nyt ruokaa Alicelle ja itselleen jonkun verran. Siinä syödessään mies kirjoitti pienen lappusen, jossa hän ei kaunistellut asioita. Hän tiesi itä hänen piti tehdä ja hän tiesi, ettei voisi enää lyödä itseään sillä toiveella, että jäisi. "Alice!" Edward sanoi kun he olivat syöneet ja mies oli hoitanut koti työt. Hän oli siivonnut parissa päivässä talon. Hän oli myös siivonnut huoneen, jossa hän oli ollut ja luoja tietää miltä se oli näyttänyt ennen siivoamista. Edward kun oli saanut hyvin paljon kohtauksia, joka oli muuttanut hänet Thanatokseksi ja tuo oli etsinyt Nakamia talosta kuin sitä ärsyttävinsä hiirtä. Välillä mies oli mennyt jopa metsälle, juossut hakemassa sitä typerää naista, vain varmistaakseen että oli onnistunut suunnitelmassaan tuhota toisten suhteen. Siinä samalla oli sitten onnistunut tappamaan niin eläimiä kuin ohikulkijoita.
Alice kipitti miehen luokse ja Edward suuteli tyttöä hellästi otsalle. Hän puki tuon lämpimästi ja sitoi tuon hiuket ponihännälle, ennen kuin työnsi pipon tuolle päähän. SEn jälkeen hän asetti miekan vyölleen ja repun selkäänsä. Mies tarjosi kätensä tytölle ja tuo otti siitä ilomielin kiinni. Sitten kaksikko astui ulos ja katosi talosta, ainoastaan Nakamin miekan viereen oli asetettu pieni paperin pala, jossa luki:

En halua halua elää maailmassa, jossa sinä kärsit minun huonoista päätöksistäni. Olkoon tämä viimein huonopäätökseni. Ainakin siihen asti, kunnes olen joko parantunut tai menettänyt henkeni. Olen pahoillani. Edward.

//Edward rikkoi kaiken DA. Nyt se rikkoo ittensä lol, paitsi et se on jo rikki. Tyhmiä ne on molemmat.
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti Ma Helmi 06, 2017 6:14

Re: New life, horrible me//K16

Edward ei ollut hänen peräänsä ilmeisesti tullut. Susityttöhän oli lapsuuden kotiinsa mennyt, ei hän olisi muuallakaan siinä kunnossa selvinnyt. Ja Ed tiesi missä nuo kärsineen kylän jäänteet olivat, jos toinen oikeasti olisi halunnut etsiä tytön käsiinsä ei kai mikään miestä olisi etsinyt. Mutta miestä ei ollut näkynyt. Joten Nakami oli ollut se joka oli lähtenyt takaisin miehen luokse. Pysyen hädin tuskin hereillä hän pääsi viimein perille takaisin Edin ja hänen talolleen josta oli viikkoja sitten lähtenyt. Ja kuinka ollakkaan paikka oli hylätty, mies oli lähtenyt vieden Alicen mukanaan. Miksi ihmeessä sitä ei nainen voinut käsittää, pienelle lapselle olisi ollut niin paljon helpompaa elää katto päänpäällä. Toisaalta ei Nakamilla ollut voimia asiaa juurikaan miettiä raahautuessa pöydän ja aseensa luokse. Kosketus miekkaansa tuntui polttavalta mutta samalla se alkoi hitaasti antaa takaisin sitä lämmön tunnetta mikä oli viikkojen kuluessa kadonnut. Väsymys ei silti heti mihinkään kadonnut, meni useampi päivä ennen kuin susityttö tunsi olevansa taas kohtuullisessa kunnossa eikä siltikään kaikki heikon tilansa jättämät jäljet oleet kadonneet. Hyvä asia oli se että kaapissa oli ollut ruokaa, tiesi sitä tai ei Ed oli saattanut pelastaa tyttönsä hengen jättämällä taloon syötävää.

Sitten oli tietenkin se paperin pala jonka mies oli jättänyt. Mitä pidemmälle Nakami oli toipunut sitä enemmän hän oli antanut ihmissuden viestille huomiotaan. Toinen todellakin oli idiootti. Eikä ollut edes kertonut minne meni ja toisin kuin omassa tapauksessaan se ei ollut Edwardin kohdalla ihan niin itsestäänselvää. Eihän miehellä muuta kotia ollut, tuo vain harhaili metsissä ilman päämäärää mitä Nakami tiesi.
Jos luet tämän älä kuvittelekkaan lähteväsi minnekkään tai se tosiaankin on viimeinen virheesi jonka teet. Minähän sanoin että haluan nähdä sinut uudestaan
Sen viestin susityttö poltti paperinpalan kääntöpuolelle. Hän menisi ja etsisi sen typerän itsetuhoisen karvakasan käsiinsä vaikka se olisi viimeinen asia jonka hän tekisi. Paukuttaisi tuolle järkeä päähän vaikka väkisin kerta miehen oma vaikutti jättäneen omistajansa kauan sitten. Ei Nakamilla tosin ollut pienintäkään hajua missä mies olisi voinut olla, hän vain tiesi ettei tuo ollut lähtenyt kovinkaan kauan aikaa ennen kuin itse oli palannut, ehkä päivän tai kaksi. Ja vaikka ihmissusi kerkesikin päivässä kauas saati sitten viidessä ei pieni lapsi ollut läheskään niin nopea.

Ilman sen parempaa suunnitelmaa nainen oli seurannut kaikkia jälkiä jotka sopivat etsimäänsä, ihmissusi ja pieni lapsi, kerran oli onnistunut jopa erehtymään henkilöstä, seuraamaan ihmissutta joka ei ollut Ed. Ja kun täysikuu oli koittanut oli tietenkin tuo seuraamansa hukka kääntynyt ympäri ja yrittänyt etsiä lähimmän ihmisen purulelukseen. Ei siis kovinkaan vaikea arvata kenen kimppuun tuo oli yrittänyt käydä. Taistelu tosin oli jäänyt hyvinkin lyhyen puoleiseksi. Ihmissusi oli juuri kerennyt hypätä tyttöä kohden ja yrittänyt upottaa hampaansa tuon lihaan, hieman huonolla menestyksellä hampaiden vain raapaisten alta väistäneen susitytön lihaa kun jo seuraavassa hetkessä peto löysi kohtuullisen julman viillon olkapäästään. Siitä taas oli hyvin lyhyt matka tilanteeseen jossa palaneen lihan haju täytti ilman, veri tahri maan ja nuori mies, ehkä jopa muutaman vuoden Edwardia nuorempi oli paljastunut elottomana ja pahoin palaneena pedon turkin alta. Nakami itse oli säästynyt varsinaisessa yhteenotossa hyvin pienellä, vaatteensa olivat revenneet ihmissuden kynsisä mutta häneltä itseltään ei ollut vuotanut tippaakaan verta mikä sai tilanteen vain tuntumaan pahemmalta tytön mielessä. Oliko hänen ollut pakko tappaa toinen itsepuolustukseksi, toki ihmissutta ei ollut helppo muutenkaan pysäyttää ja hänen oli pidettävä taistelut lyhyinä sillä heti kun häneltä oli voimat loppuneet magian käyttöön olisi tyttö vain räsynukkena suden riepoteltavana. Voi kuinka hän vihasikaan tuota palaneen lihan hajua, miksi kaiken aina piti päättyä näin. Loppuyö vietettiinkin sitten kooten kokko joka sai lähettää tuon tuntemattoman nuorukaisen viimeiselle matkalleen. Aiheutti kuolleen katsominen ja palaneen haju pahoinvointia tai ei koki Nakami sen velvollisuudekseen edes olla tuota epäonnista ihmissutta muistamassa, antaa tuolle edes hieman kunniakkaampi loppu kuin jäädä metsään mätänemään.

"Mitä ihmettä sinä taliaivo oikein kuvittelit lähtiessäsi juoksemaan ympäri metsää ja jättämällä sen perhanan viestin." Oli Nakamin ensimmäiset sanat kun hän viimein Edin näki. "Ja enkö minä sanonut että pitäisit siitä miekasta huolta, ihan oikeasti nyt, annoin sinulle sydämmeni ja sinä jätät sen hyläämääsi taloon ilman pienintäkään ajatusta siitä kuinka sanoin haluavani nähdä sinut vielä uudestaan. Senkin ääliö" Sanat joilla hän miestään heitti eivät välttämättä olleet siitä kilteimmästä päästä mutta jos susitytön mielipidettä kysyi toinen oli ansainnyt kärvennyksensä, jos ei muuten niin sanallisen sellaisen. "No sinä teit viimeisen huonon päätöksesi, niin vähän kun minä siitä pidinkään. Mutta pyydän, tule takaisin. Vaikka se sitten olisi minun viimeinen virheeni. Joten mitäpä jos näiden kaikkien huonojen jälkeen tekisit edes yhden hyvän." Vaikka jonkinlaista keveyttä ja lämpöä sanoista saattoi kuullakkin ei Ed saanut hymyä puoleensa. Nakami oli sekä vihainen, väsynyt ja surullinen samaan aikaan. Surullinen lähinnä siitä sivullisesta uhrista muutaman päivän taakseppäin jonka oli tehnyt miestään etsiessä. Ja tällä kertaa hän ei aikonut tehdä samaa virhettä mitä aikaisemmin, hän ei kätkisi tunteitaan. Ei varsinkaan juuri nyt.

Viesti Ma Helmi 06, 2017 11:15

Re: New life, horrible me//K16

Lapsen kanssa kulkeminen oli toki hidasta ja ehkä vähän epämääräistä touhua kierrätää lasta. Kyseessä ei kuitenkaan ollut se, että lapsi olisi kävellyt hirveästi tämän tapaisella vaeltamisella. Enemmänkin tuo ratsasti ja nukkui suuren, ruskea turkkisen suden selän päällä. Edward oli kävellyt ties minne ja hän ei kuitenkaan liikkunut enää "kotinsa lähellä". Hän vältteli asutuksia ja vaelsi lapsen kanssa metsän siimeksessä. Hän saalisti ja kaivoi lapselle juureksia kylmästä maasta. Edward pyrki pitämään ainakin lapsen terveenä tällä viikonaikaisella vaelluksellaan. Sen verran hän oli ehtinyt jo päiviä laskea, että yli viikko oli kulunut siitä, kun hän oli poistunut talosta. Hän oli toki jättänyt Nakamin miekan ilman vahtia, mutta ei Edward ihan ymmärtänyt sitä asiaa, että sen voisi luokitella toisen sydämmeksi. Jos hänelle olisi kuitenkin kerrottu, että se oli tytön sydän tavallaan tai siis elämän lähde ja jos tuo olisi pitkään poissa sen luolta kuolisi toinen hitaasti pois. Siinä tapauksessa ihmissusi olisi varmasti etsinyt tytön käsiinsä ja viskannut miekan toista päin. Huutanut, jos olisi pystynyt.
Lopulta suuri kokoinen susi oli asettunut aloilleen. Hän oli rakentanut melko nopeasti tukevan ja suojaa antavan suojan, jonka sisällä pieni lapsi nukkui vasten lämmintä sutta, joka tarjosi tuolle oman lämpönsä ja turvansa. Suojaten niin tuulelta kuin muulta säältä. Toki pienelle leirialueelle oli tehty pieni nuotio, joka lämmitti. Kunnes tuon lämmön rikkoi vihainen sekä kimeä ääni, joka kuului Nakamille. Susi nosti päänsä katsoen Nakamia, kuitenkaan väräyttämättä juuri ilmettään. Sitten kuiun räjähtäen susi nousi ja muuttui ihmisen muotoon ja asteli kohti Nakamia. Tuon huutaessa sydämmestä ja sitä rataa. "MITEN MINÄ OLISIN VOINUT TIETÄÄ?" hän huusi takaisin. "Sinä annoit sydämesi minulle? Miekkasi, jonka kuvittelet olevan minun luonani turvassa, minun? Joka helvetti rikkoo kaiken tieltään!" hän sanoi ja tarttui tyttöön ravistellen toista lujaa. Sitten liike pysähtyi ja mies otti henkeä pienen huutamisen jälkeen. Hänen kasvonsa olivat aivan yhtä kireät kuin Nakamin.

Nakami pyysi häntä palaamaan ja sanoi sitä sitten hyväksi päätökseksi. Toki Edward kyllä huomasi, ettei toinen enää peitellyt tunteitaan hymynsä alle ja se oli hyvä. Tyttö oli ainakin rehellinen itselleen ja niin oli myös Edward tuolle. "Ei", hän vastasi tiukasti ja päästi sitten Nakamista irti. Jos tyttö ei ollut huomannut, niin ei mies kyennyt ihan kaikkea korjaamaan siitä yhdestä huoneesta, jonne hän pyrki menemään saadessaan kohtauksiaan ja Thanatos oli tehnyt ties mitä hänen poissa ollessaan. Välillä hän vain oli löytänyt itsensä siinä kunnossa, ettei se veri ollutkaan hänen omaansa. Joten tytöllä oli kyllä hyvin vähän sanottavaa siihen, miten jonkun yhden ihmissuden polttaminen teki kipeää, kun mies taas oli tappanut hieman enemmän ja vielä tiedostamattaan, eikä itsepuolustukseksi.
"Minä en aio palata ennen kuin olen saanut oikeasti mieleni kuntoon. Eikä kyse nyt ole siitä, että saisin elämäni järjestykseen. Se on järjestyksessä, mutta sitä ei mikään muu häiritse kuin minä itse", hän totesi raskaasti, mutta hänen äänessään ei ollut murhetta, eikä vihaa. Hän piti itsensä tiukasti kasassa eikä aikonut enää murtua toisen eteen. Itkemään tilannettaan siitä, kuinka hän tunsi vain menettävänsä itsensä kokonaan ja pian hän ei olisi oikeasti enää koskaan oma itsensä. Hän olisi joku täysin muu, joka alkoi pitämään veren tuoksusta ja siitä, kuinka hän sai upottaa kyntensä jonkun toisen lihaan ja syödä sitä lihaa. Ajatuskin oksetti.

"Luuletko, etten haluaisi palata, elää rauhassa ja ajatella, että en koskaan enää satuttaisi toisia vasten tahtoani? Luuletko, etten toivoisi sitä, että saisin vain olla ja elää, vanhaksi ilman huolia, mutta minä en toimi niin, koska olen sairas. Sairas, johon sinun tukesi ei riitä, ei enää", hän sanoi ja laski vihreät silmänsä toisen punaisiin. "En jaksa enää", hän kuiskasi. "Taistelen jo päivittäin itseni kanssa, olen jo taistellut ystäväni kanssa ja nyt taistelen sinun kanssasi. Kenen kanssa minun pitää vielä taistella, että pääsen tappaamaan itseäni lisää?" hän kysyi Nakamilta. "Keneltä minun pitää vielä anoa ja rukoilla pelastusta, jotta en koe enää sahaavani itseäni kahtia?" Edward kysyi nyt suorastaan vaatien. Hän tuijotti kulmat kurtussa ja silmät kiiltäen. "Ehei, minä en pyydä sitä enää keneltäkään, mielummin vain hautaan itseni tässä ja nyt kuin palaan taloon, jossa voin menettää mieleni silläkin ajatuksella, että löydän sinut raiskattuna ja sitten vielä tapettuna", hän totesi kylmästi.
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti Ti Helmi 07, 2017 2:27

Re: New life, horrible me//K16

Niinpä niin, miten toinen olisi voinut tietää. "Et voinutkaan. Minä vain pyysin sinua pitämään sitä. Etkä sinä sitä olisi rikki saanut, et ulkopuolelta käsin. Olin liian tunteikas" Nakami vain totesi hiljaa toiselle. Ainut asia millä toinen olisi voinut tehdä harmia olisi ollut heittää ase meren pohjaan, jonnekkin mistä sitä ei voisi saada takaisin. Tai sitten hän olisi voinut etsiä Nakamin käsiinsä ja tappaa tytön silloin kun tuo oli puolustuskyvytön. Sitäpaitsi tekohan oli täysin tunnepohjainen, ei nainen sellaisia ollut ajatellut silloin kun oli sen tehnyt, myöhemmin kyllä ja kyllä hän tiesi että tekonsa oli ollut sekä ajattelematon että vaarallinen. Ja olipa sekin yllätys että mies kieltäytyi, kyllä Nakami tiesi että ihmissusi pelkäsi itseään, pelkäsi satuttavansa häntä. Mutta eihän Ed satuttanut Aliceakaan, miten pieni lapsi oli turvassa toisen seurassa jos hän ei. Tai sitten mies ei halunnut hänen seuraansa, sekin oli vaihtoehto. Mutta jos se oli totuus eikä kyse ollut vain siitä että toinen oli huolissaan naisen turvallisuudesta hän olisi edes halunnut miehen sanovan sen suoraan. Mies vain sanoi ettei palaisi ennen kun olisi saanut itsensä kuntoon, että vika oli hänessä, ei tilanteessaan. "Tiedätkö Ed? Minä ymmärrän mitä tarkoitat, en välttämättä ole kokenut samaa mutta ymmärrän miksi et halua palata. Mutta onko sinulla minkäänlaista suunnitelmaa? Miksi kylmä metsä on parempi paikka saada itsensä kuntoon kun talo keskellä metsää? Vai oliko suunnitelmasi vain etsiä mukava kivenkolo ja kuolla pois koska siltä se viestisi kuulosti?" Nakami kysyi rauhalliseen sävyyn. Hän halusi vain vastauksia, ei saada toista palaamaan tilanteesta riippumatta. Tietenkään hän ei välttämättä olisi täysin samaa mieltä toisen vastausten kanssa. Ja toisen oli ihan turha väittää vaarantavansa neidon hengen, hän oli tarpeaksi vahva huolehtimaan itsestään ja jos ei olisi niin kantaisi sitten vastuunsa päätöksestään.

"Ei, en minä luule ettetkö haluaisi palata ja elää rauhallista elämää. Siitä olenko minä se kenen kanssa haluat elää kun palaat en ole ollut niin varma riitamme jälkeen. Ja minä haluaisin olla varma siitä, en vain ole enää pystynyt siihen..." Nakami huokaisi hiljaa. "Mutta Ed. Jos minun tukeni ei riitä niin miten yksin muka parannat itsesi helpommin. Etsi apua, tarvitset sitä. Sen vastaanottaminen ei ole heikkoutta. Ja Ed. Minä tahdon auttaa, jos en pysty siihen niin tahdon auttaa sen etsimisessä. Äläkä yritä väittää vastaan että vaarannan itseni sillä se on minun päätökseni." susityttö sanoi varmana vastaten toiseen katseeseen kuin yrittäen todistaa pystyvänsä seisomaan lujana ja toisaalta yrittäen nähdä toisen pään sisään ja suoraan sydämmeen. Hänhän oli, loppujenlopuksi, etsimässä totuutta, selvyyttä asioihin. "En minä tiedä keneltä sinun pitäisi muka anoa yhtään mitään, sinä olet ainut kuka tietää sen. Mutta minä en ole sinun vihollisesi Edward, minä en tahdo taistella tai riidellä sinun kanssasi, en ole koskaan tahtonut." Hetken Nakami mietti ennen kun lopulta sanoi. "Mutta jos pelkäät satuttavasi minua niin sinun on hyvä tietää että jos tahdon voin tappaa ihmissuden taistelussa haavoittumatta itse. En ole halunnut satuttaa sinua vaikka sitten omalla kustannuksellani... Mutta jos se sinua auttaa niin lupaan että teen kaiken tarvittavan ettet löydä minua sillä tavalla, tarkoitti se sitten vaikka ettet koskaan heräisi." Toinen satuttaisi itseään sen jälkeen kuitenkin jos löytäisi Nakamin maasta verilätäköstä. Ja kyllä, susityttö oli valmis todistamaan sanansa jos toinen sitä vaati vaikkakin revenneet vaatteensa kertoivat kyllä jotakin matkan tapahtumista. Jokatapausessa hän olisi valmis vetämään punertavan teränsä ja pieksevänsä järkeä ihmissuden päähän kunnes tuo uskoisi jos se tarpeen oli. Nyt kun tarkemmin ajatteli miksi he eivät olleet koskaan harjoitelleet toisiaan vastaan? Heidän ehdottomasti pitäisi korjata se asia jatkossa jos Ed nyt ylipäätään koskaan palaisi hänen rinnalleen.

"Edward. Sinun ei tarvitse palata ennen kun olet saanut itsesi kuntoon. Mutta voitko edes antaa minulle tavan paikantaa itsesi? Että voisin olla tukenasi vaikka sitten turvallisen välimatkan päästä kerta sitä tunnut minulle vaativan..." Nakami kysyi lopulta toiselta astuen muutaman askeleen lähemmäs. Tyttö olisi halunnut halata miestään, katseensa oli taas hieman alaspäin. Pienen mietintätauon jälkeen hän nosti katseensa hieman epävarman ilmeen kanssa kohti miestä. "Ja kun viimein palaat, voitko tulla takaisin rinnalleni? Voitko luvata senkin? En haluaisi elää turhaan epävarmuudessa jos voimme sen välttää. Joten selvitään tästä yhdessä. Jooko?" Neito lopulta pyysi. Hän tahtoi toivoa, toivoa sitä että toinen vastaisi myöntävästi, että tuo voisi vain nyökätä, hymyillä ja vastata kyllä. Että tämä sotku alkaisi vähitellen selviämään, jos ei miehen sisäinen sotku niin edes heidän välinen.

Viesti Ti Helmi 07, 2017 2:04

Re: New life, horrible me//K16

Ei Nakami todellakaan ollut kokenut samaa, joten miten hän kykeni myöskään luottamaan ajatukseen sekä sanoihin siitä, että toinen ymmärsi hänen tilanteensa? Varsinkin ku tuo oli kuitenkin tavallaan valehdellut hänelle. Asiat olisivat olleet paljon helmpompia siihen nähden, että tyttö oli itkenyt aikoinaan huolensa hänelle ja hän olisi voinut niitä sitten itkeä tuon kanssa ja samalla sitten murehtia. Ei se ainainen fraasi, että kyllä minä ymmärrän, kyllä kaikki järjestyy, toimi. Ei Edwardilla itselläkään se toiminut enää. Hän vain tunsi niin haaveilevansa jostain, joka oli hänen käsiensä ulottumattomissa.
Tietysti Nakamin puheet suunnitelmista olivat totta. Ei miehellä ollut paikkaa minne lähteä tai kadota ja sinne myös lähtisi varmaan lapsi, sillä hän ei kyennyt lasta jättämään toisen vastuulle. Se ei olisi reilua eikä kyllä ollut tämä erokaan, jota mies oli tekemässä. Hän tiesi pahentavansa tilannetta jokaisella suunsa avaamisella, mutta hän ei kyennyt saamaan myöskään päässään enempää ajatuksia, ideoita, joilla sen olisi kyennyt enää pelastamaan. "On totta, ettei minulla ole suunnitelmia ja olet aivan oikeassa, että talo metsän sijaan olisi viisaampipaikka", hän vastasi yhtä rauhallisesti kuin Nakamikin näin pitäen keskustelun jotenkin keskustelun tasolla.

No syitä sille, miksi hän ei tulisi taloon olivat jotain, johon Nakami kyllä selvensi mielipiteensä. Oli totta, että tämän ihan ensimmäisen, oikean riidan jälkeen mies ei ollut enää kovin varma siitä tahtoiko oalata Nakamin rinnalle vai ei. Toki tyttö sitä häneltä toivoi, mutta tulisiko se toteutumaan. No sen vain voisi tirtää joku muu. Joka tuntisi heidön tarinansa sitten ku he olivat kadonneet tuhkaksi maan tomuksi tai ainakin Edward itse, jos Nakami eläisi vielä muutaman vuosituhannen. "Olen etsinyt, mutta kovin moni ei ole valmis ystävälliseen auttamiseen ihmissutta vastaan, varsinkaan sellaisen joka tikittää vierelläsi ja on valmis muuttumaan minä hetkenä tahansa", hän huokaisi ja ei, hän ei pitänyt avun pyyntöä heikkoutena. Hän oli pyytänyt apua ja oli saanut sitä myös, mutta hän oli myös onnistunut menettämään sen. KOSKA AVUNANTAJA MUUTTUI ITSE IHMISSUDEKSI SYYSTÄ X.
"Et toki, et ole vihollinen, en ole koskaan nähnyt sinua vihollisena Nakami. Älä käsitä väärin, mutta pidin vain taistelua vertauskuvana", hän sanoi. Sitten toinen jo kiirehti kirjaimelliseen taisteluun, jossa toinen totesi kykenevänsä tekemään miehestään kuolleen minä hetkenä, jos vain tahtoi. Koska tyttö oli itsenäinen nainen ja sitä rataa, niin kykeni tuo kyllä suojelemaan itseään ja taistelemaan halutessaan häntä vastaan. "Tietysti, uskon sinua. Aina olen.luottanut kyllä siihen, että kykenet suojelemaan itseäsi minulta ja ehkä liekeilläsi kykenisit antamaan minulle viimeisen leposijani, mutta se mikä jää jäljelle sisällesi, huolestuttaa minua eniten. On aina huolestuttanut, en minä ikuisuutta elä", hän huokasi ja tunsi siinä samalla elämänsäkin vauluvan jorpakkoon, jonne se ehkä oli jo pitkään kuulunut.

Nakami lopuksi totesi, ettei hänen tarvinnut palata, jos wi tahtonut ainakaan ennen parantumistaan. Tyttö vain pyysi paikkaa paikantaa hänet. Sekä luoausta siitä, että hän palaisi tytön rinnalle vielä senkin jälkeen kun hän viimein palaisi takaisin. "Jos huolit minut vielä vanhana ja kurttuisena", Edward totesi ehkä keventäen hieman tunnelmaa, mutta vakavoitui sitten. "En tiedä millon palaan, jos palaan ollenkaan. Haluan etsiä jonkun, joka kykenee minua auttamaan, mutta en voi luvata sinulle vahvasti kykeneväni palaamaan rinnallesi. Mitä kauemmin olen elänyt ihmissutena ja mitä edemmäs sairauteni on minua vienyt, olen aina lähempänä kuolemaa kuin uskallan kuvitellakaan", Edward sanoi ja veti sitten paitansa päältään viimein. Hän näytti arpisen ylävartalonsa, jonka tuorein arpi melkein sykki vielä tuoreuttaan hänen sydämensä päällä. "Ystäväni oli niin epätoivoinen, niin vihainen ja surullinen. Minä tuhosin hänen elämänsä ja olisin mielelläni antanut sydämeni hänelle, jos se olisi auttanut", Edward totesi. "En siis tiedä, kuinka kauan aion elää vielä ja saanko sinä aikanani parannettua itseni, mutta jos olen vielä elossa ja kykenevä liikkumaan, jos vielä omistan raajoja. Lupaan palata",hän sanoi lopulta raskaasti.
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti Ti Helmi 07, 2017 7:58

Re: New life, horrible me//K16

No ainakin siitä oli yhteisymmärrys että Ed oli ollut typerys lähtiessään metsään juoksentelemaan lapsen kanssa ilman päämäärää. Askel se oli sekin. Jos ei mitään muuta niin ehkä mies palaisi kotiinsa kunnes tietäisi mitä tekisi. Nakami voisi asua vaikka sitten lapsuudenkodissaan. Hän olisi turvallisen välimatkan päässä ja molemmilla oli katot päänsä päällä. Ja sitten kun mies viimein tiesi mitä tekisi tuo voisi aina tuoda Alicen susitytön hoidettavaksi retkensä ajaksi. Niin olisi varmaan helpoin ja järkevin kaikille siinä tilanteessa jossa he nyt olivat. "Minkälaista apua muuten tarvitset? Kerta sanot etten minä pysty sinua auttamaan? Ja jos en muuten voi olla avuksi niin voin hoitaa Alicea viikon tai kaksi aina sillointällöin kun olet etsimässä parannuskeinoa." Nakami lopulta lausahti. Hänen olisi loppujenlopuksi vaikea auttaa etsinnässä jos ei tietänyt mitä mies etsi. Toisaalta tiesikö tuo itsekkään? Todennäköisesti ei. Mutta sen avun mitä nainen varmasti pystyi antamaan huolehtimalla lapsesta aina silloin tällöin vapauttaen toisen retkilleen, sen avun hän toiselle tarjosi.

Ed myös totesi ettei hänen huolenaihe ollut niinkään se etteikö kumppaninsa pystynyt itseään puolustamaan vaan enemmänkin se mitä tapahtuisi hänen mentyään. Ja olihan tuo ajatus joka oli Nakamia itseäänkin painanut, tyttö ei vain ollut tiennyt että se oli ollut myös Edille niin suuri huolenaihe. Jokatapauksessa vaikka susityttö ei ollut siitä ihan jokaiselle huudellut ei hän ollut jättänyt väliin tilaisuutta tutustua tapoihin ja asioihin jotka lupasivat pitkää, jopa käytännössä ikuista elämää. Ja olihan siihen tapoja, viisasten kivi, korkeatasoiset loitsut ja lumoukset ja sitä rataa. Jos hän oli saanut itselleen ikuisen nuoruuden tottakai Ed voisi löytää sen myös jos sitä tahtoisi. Tietenkään siitä ei olisi mitään hyötyä jos Nakami ihmissuden tappaisi itsepuolustukseksi niinkuin oli juuri luvannut.

"Tietenkin huolin sinut takaisin olit kuinka ryppyinen tahansa senkin höpsö." Nakami naurahti hieman kevyemmin miehelle. Tunnelma oli sen pienen hetken ihanan kevyt aivan niinkuin aikoinaan ennen kum Ed taas vakavoitui. Hieman vain neito nyökkäsi toisen sanoihin, niinhän ne asiat olivat, ei siinä varsinaisesti mitään yllättävää ollut. Se oli vain totuus joka piti hyväksyä ettei mies ehkä koskaan palaisi. Mutta sillä hetkellä kun tuo paljasti arpensa rinnassaan ei Nakami voinut kuin vetää henkeä yllätyksen ja järkytyksen sekaisena tuosta näystä. Kuinka ihmeessä mies edes oli enää hengissä, ei kukaan normaali ihminen ollut sen jälkeen kun joku oli yrittänyt repiä sydämmen irti rinnasta varsinkaan kun arven perusteella se oli pääasiassa parantunut omaa tahtiaan. "Mutta eikai se olisi mitään auttanut vaikka olisitkin, en ole koskaan kuullut että sitä voisi sydämmen avulla parantaa." Nakami ihmetteli. Ihmissusista oli hieman vaikea löytää luotettavaa tietoa ja olihan eri ihmissusien välillä suuriakin eroja joten mistäs sitä tiesi, koko juttu vain kuulosti niin perättömältä. Oli vaikea uskoa että joku jota mies kutsui ystäväkseen olisi tehnyt mitään noin hullua jonkun perättömän juorun takia, hänelle itselleen se ei olisi käynyt päässäänkään. Toisaalta hän ei ehkä sitten ymmärtänyt miksi se olisi niin paha muuttua ihmissudeksi. Eihän hän edes tiennyt pystyikö itse muuttumaan ja jos pystyi menettäisikö hän koskaan hallintaa itsestään. Eikä yksikään puolikas ihmissusi jonka hän oli koskaan tuntenut ollut paha, kaikki olivat olleet oikeastaan hyvinkin mukavaa ja ystävällistä seuraa ilman näkyviä perinnöstään johtuvia itsehillinnän ongelmia. "Ja miten niin kuinka kauan aiot elää? Edward. Älä satuta itseäsi. Ihan oikeasti tiedän ettei sinulla ole helppoa mutta silti. Et sinä ole niin heikko. Joten lupaa myös se ettet vie itseltäsi tarkoituksella henkeä, joskus pelkään että oikeasti yrität tehdä jotain sellaista." Nakami heitti heti vastalauseeksi. Saattoihan tuo olla vain huolimatonkin sanavalintakin hänen vain täytyi varmistaa se ettei mies tekisi mitään tyhmää.

Hieman tietenkin myös miehen aikaisemmat sanat kuinka tuo ei ikuisuuksia eläisi ja joutuisi jättämään naisensa jälkeensä surun keskelle mietityttivät neitoa. Mietitytti mitä hänen pitäisi asiaan sanoa mutta nopeasti kutenkin tyttö ymmärsi vastauksen. Kyllä hänen pitäisi kertoa, kertomatta jättäminen oli jo aiheuttanut aivan liikaa sotkua. "En tiedä tahdotko kuulla tällaista ehdotusta mutta jos haluat niin voisit elää lähes ikuisesti. Siihen on tapoja jokseenkin harvassa ja osa vaikeasti tavoitettavissa. Tosin menin heittämään sinua yhdellä, voimme ainakin teoriassa jakaa sen joku päivä jos haluat." Nakami lopulta totesi. Ikuisuus ei olisi ehkä ollenkaan niin paha jos sen pystyisi jakamaan jonkun kanssa. Tosin se että miekkansa olisi ikuisen nuoruuden lähde myös Edille olisi tavallaan hyvin ongelmallista varsinkin jos he eivät pysyisikään yhdessä. Ainakin toinen tulisi todennäköisesti kuolemaan jos suhde ei kestäisi. "Halusin vain sanoa ettei sitä kannata liikaa vielä murehtia, olemme vielä nuoria, meillä on vielä aikaa löytää ratkaisu vanhuuteen jos haluamme." Tyttö lopulta totesi. Syy miksi hän oli kertonut toiselle ei ollut se että tuo ottaisi ja tekisi elämästään yhtä pitkän kuin mitä hänellä oli edessään. Ehei, Nakami halusi vain antaa toiselle rauhan asian pohtimisesta, halusi ettei mies pitäisi eliniän rajallisuutta syynä pelätä viettää edes sitä rajallista aikaa rinnallaan. Toki kun aika koittaisi he tosiaankin voisivat jakaa hänen ikuisen nuoruutensa lähteen mutta se vaatisi täydellisen sitoutumisen molemmilta, jotain mikä oli viimeisimmän riidan aikana vaikuttanut epätodennäköiseltä, miehen uhatessa lähteä ja Nakamin itsensä oikeasti kävellessä ulos vaikkakin vain väliaikaisesti. Eikä olisi vaikea ymmärtää sitäkään jos toinen kieltäytyisi siitä ehdotuksesta.

Viesti Ke Helmi 08, 2017 12:26

Re: New life, horrible me//K16

Minkälaista apua mies tarvitsi, voi kumpa hän tietäisikin. Hänellä oli kaksi persoonaa, joista toinen oli jotenkin todella paha ja nykyinen oli kai jotenkin todella hyvä? Oliko se sitten vain sitä, että hänessä eli tällä hetkellä kaksi ääripäätä ja jossain keskeltä heitä löytyi itse vastaus kaikkeen. Sen löytämiseksi, tarvittiinko sitten jonkun ulkopuolisen apua vai onnistuisiko hän jotenkin itse selvittämään asian, ei ollut edes varmaa ihmissudelle itselleen. No Nakami tarjoutui sitten hoitamaan lasta omalta osaltaan ainakin niinä aikoina, kun mies etsisi itselleen jonkin tasoista apua. Edward vain nyökkäsi mietteliäänä. Hänet oli kai vain ajettu nurkkaukseen, jossa hänen todellinen persoonallisuutensa vain oli revennyt kahtia ja ihmissuden peto luonne oli kietoutunut toisen osan ympärille, tehden siitä vielä viisikertaa pahemman.
Nakami totesi, että huolisi Edwardin vielä ryppyisenä ja vanhana, johon mies soi toiselle melkein tavallisen, rennon hymyn. Näytettyään taas arpensa Nakami näytti selkeästi järkyttyneeltä. Oli totta, että harva tällaisista haavoista ensinnäkin selvisi, mutta Edward oli saanut nopeasti apua tai no apua ja apua. Heidät oli heitetty tyrmään, mutta hänen haavansa oli kuitenkin jotenkin onnistuttu nitomaan yhteen, vaikka selkeästikään ihminen ei välttämättä enää elossa olisi sellaisen haavan jälkeen. Ihmissuden paranemiskyky oli kuitenkin onnistunut pelastamaan hänet kuolemalta. "Se oli myytti, johon hän uskoi. Sillä minä tein hänestä ihmissuden ja myytin mukaan hänet muuttaneen ihmissuden sydämen syöminen parantaisi", Edward sanoi. Toki sille ei ollut mitään pitäviä todisteita. Parantaisiko se sitten ihmissuden kirouksestaan vai ei. "Minä tuhosin hänen elämänsä, jonka hän itse oli saanut rauhalliseksi ja tulin vain hajottamaan kaiken, totta kai hän vihaa minua", Edward totesi pienesti kohauttaen olkiaan. Nakami alkoikin sitten selittämään siitä, että ei kai hän nyt itseään tahallaan satuttaisi. Olihan sellaiset ajatukset käyneet mielessä, mutta eivät ne koskaan miehen käytöksene olleet tulleet. Hän ei koskaan itsetuhoisesti lähtenyt sotimaan tai tarttunut hopeaan. "En minä satuta, mutta kyse on hänestä. Siitä päättäkö, hän, lopettaa elämäni siihen pisteeseen, jos näkee sen ratkaisuksi", hän totesi, koska Thanatos tosiaan oli arvaamaton.

Mitä ikuiseen elämään tuli, ei Edward välttämättä halunnut sellaista. Hänen ainut inhimmillinen piirteensä oli se, että hän kykeni vanhenemaan ja kuolemaan myös vanhuuteen. Ei hän sellaista asiaa haluaisi heittää poiskaan, vaikka se sitten tarkoittaisikin nopeampaa kuolemaa tai no korkeintaan sitä, että hänellä oli tietty aika elää tässä maan päällä. Ehkä hän voisi pohtia kuolemattomuutta, mutta ei hän kyllä välttämättä halunnut jakaa sellaista Nakamin miekan kanssa. Ei hän kykenisi ainakaan täysikuun aikaan. Kysehän oli hänen mielensä jakautumisen parantamisesta eikä ihmissuden kirouksen poistamisesta. Hän juoksisi muutenkin jonnekin tai jotain vastaavaa.
"Ymmärrän kyllä, murehdin kun haluan. Se on inhimmillistä, mutta ainakin nyt, haluan pitää vielä kuolevaisuuteni. Se on ainut piirre, joka erottaa minut ihmissusista ikuisen elämän kanssa ja antaa minulle pienen inhimmillisen piirteen", hän totesi. "Ainakaan minua ei ole sinällään vaikea tappaa, jos sellainen tilanne tapahtuu", hän sanoi rauhallisesti ja tiesi kyllä, että oman elämänsä lopettamisesta puhe saisi tytön vain surulliseksi, mutta tuon piti vain valmistautua siihen tosia-asiaan, ettei hän olisi aina kykenevä palaamaan toisen rinnalle. Kyllä mies varmaan palaisi kaikin keinoin mitä löytäisi, mutta kuoleman kylmästä syleilystä hän ei välttämättä haluaisi palata enää. Hän oli ollut niin lähellä ja niin valmis hiljaiseen lepoon, mutta aina hänet oli vedetty takaisin. Nostettu ja työnnetty, huudettu, että hirviön piti elää sellaista elämää kuin se oli tarkoitettukin elää. Niin kauan, että tuo hirviö kaatuisi ihan omin jaloin, eikä kenenkään muun avustamana. "Mutta kai minä pyrin omaa sydäntäni tästä lähin vaalimaan hieman paremmin, ettei sitä toiseen kertaan yritetä kaivaa rinnastani ulos", hän sanoi lopulta.
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti Ke Helmi 08, 2017 4:51

Re: New life, horrible me//K16

"Tiedätkö Ed en oikeasti ymmärrä miksi se on muka niin iso asia olla ihmissusi. Tai siis sinun kohdalla arvaamattomuus on ongelma mutta jos muutos tapahtuu vain täydenkuun aikaan eikö ongelmat olisi helppo välttää?" Nakami vain kysyi toiselta tuon kertoessa kuinka oli tuhonnut ystävänsä elämän. Ei hän sinäänsä tekoa tai sen aiheuttamaa kriisiä halunnut vähätellä, tyttö vain uskoi että se olisi jotain minkä kanssa pystyi elämään. Eihän se ollut kuin yksi tai kaksi yötä kuukaudessa ja kun mukaan laski loitsut ja muut tavat hallita kirousta. Ja siitähän se tulikin mieleen, se kun hän oli Zurissa kysynyt kyläpääliköltä tiesikö tuo jotain Edin ongelmasta tai sen helpottamisesta. "Muuten ollessani Zurissa sain Shaelilta sellaisen kuvan että hän ehkä osaisi tehdä jotakin tavalliselle ihmissuden kiroukselle. En sitten tiedä tuleeko ystäväsi kuinka hyvin hänen kanssaan toimeen mutta ainakin se on tyhjää parempi." Nakami ehdotti jopa hieman innostuneena tuosta. Siitä ei ehkä ollut apua Edille mutta tuon ystävä saattaisi olla asia erikseen, ehkä se sitten vähän voisi auttaa kahta ihmissutta korjaamaan välinsä. Tietenkin Shael ei ollut helpoimmasta päästä tulla toimeen jos sattui mies olemaan mutta siitä huolimatta ei nainen pahakaan ollut. Se oli tullut viime visiitillä huomattua.

Ed julistikin oman valintansa ikuisen nuoruuden suhteen eikä se tosiaan niin yllättävä ollut. "Ei ollenkaan huono valinta. Sitäpaitsi pitäähän jonkun olla se herttainen vanhuskin. Tiedäthän, sitten kun Alice on kasvanut ja sitärataa. En oikein usko että minusta on juurikaan mummoksi vielä vähään aikaan." Nakami naurahti. Koko ajatus tuntui lähes mahdottomuudelta, ensinnäkin sehän oli pitkän ajan päässä ennen kuin se aika olisi käsillä että Alicella olisi omaa perhettä, pidemmän mitä kumpikaan heistä oli edes elänyt. Ja se puolestaan että Nakami olisi itse oikeasti vanha, mihinköhän maailma olisi mennyt ennen sitä? Jokatapauksessa tunnelma oli selvästi keventynyt keskustelun mittaan, susitytön mielestä alkoi jo muutenkin vaikuttaa että he alkoivat taas tulla toimeen keskenään. Hitaasti mutta varmasti. Ja se sai hänet melko helpottuneeksi kuten myös miehensä lupaukset pitää itsestään parempaa huolta ja joku päivä palata jos selviäisi siihen asti. Tietenkin elämä olisi epävarmaa tuon osalta, niinhän se oli kaikkien, enemmän tai vähemmän mutta tuo lupaus silti lämmitti hyvin paljon, se riitti muodonmuuttajalle eikä hän enempää olisi voinut toiselta pyytää.

"No jokatapauksessa Ed, miten löydämme toisemme tarvittaessa? Siis olettaen että haluat meidän pystyvän löytämään toisemme koska tahansa helposti? Näin kerran yhdessä kylässä myytävänä lumotut sormukset jotka paikansivat toisensa, olen melko varma että sen lumouksen saisi laitettua myös johonkin muuhunkin jos vain löydämme niiden tekiän" Nakami ehdotti. Se vaikutti hänelle helpoimmalta tavalta pitkällä tähtäimellä, ei tarvitsisi sopia etukäteen tarkkaa aikaa ja paikkaa. Koska jos ja jossain vaiheessa myös kun Thanatos päättäisi riehua juuri silloin kun olisi kohtaaminen sovittu tai se jostain muusta syystä jäisi väliin mitä he sitten tekisivät. Tietenkään suurta ongelmaa ei olisi jos he molemmat pääasiassa asuisivat taloissansa mutta entä jos Ed kuitenkin oli harhailemassa jatkuvasti ympäri metsiä niinkuin tähänkin asti? Mieshän oli lähtenyt talosta vaikka Nakami ei ollut ollut enää paikalla. No jaa, se oli vain ehdotus jonka tyttö teki, katsoi mitä toisella oli sanottavaa ja miettisi sitten enemmän.

Viesti Ke Helmi 08, 2017 4:00

Re: New life, horrible me//K16

Ai mikä oli niin iso asia olla ihmissusi tai ylipäätään muuttua ihmissudeksi? Edward olisi varmasti voinut pitää ikuisen pituisen saarnan siitä, minkä takia ihmissudeksi muuttuminen voi olla aika elämän musertavaa. "On ihan okei, ettet ymmärrä, mutta kyllä se, että yhden tai kahden yön aikana voit murhata enemmän ihmisiä kuin kaupungissa voi olla, on aika pelottavaa ja musertavaa", hän totesi hieman pyöräyttäen vihreitä silmiään. Toki ihmissudet kyllä hoitivat homman kotiin, sitoivat itsensä puihin, seiniin ja jopa jonnekin tyrmiin. "Eivät ne aina pidä ja millekään ei ole varmaa vaihtoehtoa siitä, että hallitsetko tilannetta. Tietysti on myös se, että ihmissusia vainotaan ja sitähän minun ystäväni pelkää eniten, koska häntä on vainottu aina ja nyt hän oli saanut hetken rauhan ja minä rikoin sen. Ei se aina ole pelkkä ihmissuden kirous, joka tässä musertaa", hän totesi.
Sitten Nakami innoistui äkisti, alkaen puhumaan Zurin kylä johtajasta, johon mies vain kohotti kulmiaan. Miten Shael haluaisi muka auttaa Kalmaa. "Ömmm, Nakami", Edward pysäytti toisen pienesti nojautuen toiseen. "Shael ei katsonut viimeksi oikein hyvällä silmällä häntä, koska hän no, kritisoi hieman liikaa kylän tapaa elää ja sen tapoja kylän sisällä, joten en usko, että hän haluaa auttaa, vaikka sitten menisit itse mukaan", hän sanoi vähän pahoittelevaan sävyyn. "En sano sitä, etteikö hän jollain tapaa kykenisi auttamaan, mutta se että haluaako hän auttaa häntä millään tavalla, en usko siihen", ihmissusi sanoi hieman suu viivan muodossa.

Nakami kunnioitti sitä valintaa, että hän halusi pitää kuolevaisuutensa ja tietysti vetosi lapseen, joka heitä tuijotti edelleen todella kauan ja melkein silmiään räpäyttämättä. Niin, hän kasvaisi vanhaksi ja Alicella olisi joku, joka olisi vanha ja tuota tämä voisi pitää jollain tavalla ihmisenä, vaikka oli selkeää, että lapsi ymmärsi hänen olevan jotain aivan muuta kuin ihminen. Toki Edwardin piti selittää mahdollisimman aikaisin, että hän oli saattanut brutaalisti murhata tämän vanhemmaat ja sukulaiset sekä siinä samalla nauttinut näiden lihaa. Hah.
Jokatapauksessa tyttö tahtoi jonkin paikan tai tavan paikantaa hänet. Edward taas piti sormusten pitämistä jotenkin ehkä liian sitoavana vielä, mutta sitä hän ei sanonut toiselle. "Niin..." Edward vastasi vähän niin ja näin hieraisten niskaansa. Hän tiesi, että Nakami halusi pitää hänen sijaintiaan tarkkailussa, siltä varalta, että tuo saisi hänet kiinni. Edward kuitenkin tunsi sen, että jos lumous siinä esineessä näyttäisi myös sen, että hän menettäisi henkensä olisi todella masentavaa. Lisäksi hän ei halunnut sitä, että sormusmikälie asia näyttäisi hänen mädäntyneen kehonsa paikan tai sen paikan, jossa hän olisi kuollut tai jos se tippuisi johonkin yms. Ihmissusi pohti asiaa. Hän pohti mihin sellaisen lumouksen voisi laittaa, joka no ei olisi helposti varastettavissa eikä näyttäisi hänen sijaintiaan sitten, kun hän kuolisi. Kiitos paljon, ajatteli Edward.
Avatar

Porvari

Viestit: 405

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Kukkaruukku

Viesti To Helmi 09, 2017 1:48

Re: New life, horrible me//K16

Tottahan se oli että ihmissusia vainottiin mutta niinhän kaikkia taruolentoja. Jos se oli ainut syy miksi tuon elämä olisi mennyt pialle niin se ei paljoa vaatinut. Eihän ihmissusilla edes ollut näkyviä merkkejä kirouksestaan. Niin kauan kun eivät repineet seiniä alas paljain käsin, olivat varovaisia täydenkuun aikaan ja käyttivät käsineitä jos joutuivat rahoja hypistelemään ei kukaan huomannut mitään. Jopa Nakamin oli vaikeampi pitää erillaisuuttaan piilossa kun varovaisen ihmissuden. Hänen sentään piti pystyä jatkuvasti keskittymään korvat ja häntänsä piilottamiseen ja heti kun joku vaatisi häntä luopumaan miekastaan niin mitäs sitten tehtiin. Eikä ihmisten silmissä ollut paljoa eroa sillä oliko kyseessä ihmissusi vai muodonmuuttaja, roviolle olisi helppo joutua joka tapauksessa. Miehen sanoihin siitä kuinka Shael tuskin auttaisi tuon ystävää Nakami vain kohautti olkiaan. "En koskaan sanonut että miehen olisi helppo saada häneltä apua, sanon vain ettei hän ole niin paha mitä ehkä aluksi luulin. Ja että hän pystyy halutessaan auttamaan. Sitäpaitsi hän poisti sinunkin kirouksesi vaikkei se niin todennäköiseltä silloin vaikuttanut" Neito vain totesi. Ei se täysin toivotonta olisi, ainakin olisi jotakin josta lähteä liikkeelle. Sitäpaitsi jos se noita pystyi siihen miksei joku muukin pystyisi?

Mitä tuli miehen löytämisestä tuon retkiltä ei Edin vastauksesta oikein ottanut selvää. "Tiedätkö tuo ei kerro minulle paljoakaan, en minäkään sentään ajatuksia lue, en ainakaan vielä" Nakami hieman naurahti miehelleen. Kukapa tiesi pitäisikö susitytön joskus sekin taito opetella, murtamaan mieliä kuin munankuoria. Olihan kaltaisensa sentään juuri siitä taidostaan pahanmaineisia. "No miten haluat tehdä, käydäänkö katsomassa? Kylä oli puolueeton, lähinnä muodonmuuttajia mutta jos saatat menettää itsesi keskellä ihmisjoukkoa minun lienee parempi käydä yksin. Sitäpaitsi ihmisethän voisivat saada väärän kuvankin." Nakami virnisti katsoen toista vihreisiin silmiin. Hänenhän oli pitänyt lopetella toisen kiusoittelu mutta tilanne oli ollut vain aivan liian herkullinen. Haittasiko tyttöä sitten se että ihmiset olisivat sellaisen kuvan, ei tippaakaan. "Mutta me tiedämme sen paremmin, ei niillä olisi sellaista merkitystä ainakaan vielä, eihän? Tietenkin jos sinulla on muita ideoita kerro toki. Ei tuokaan täydellinen vaihtoehto ole, en tiedä yksityiskohtia, näin ne vain aikoinaan myynnissä ohikulkumatkalla." Neito totesi vakavoituen taas hieman. Kyllä hän tiesi etteivät he kihloissa olleet, etteivät he sen takia sormuksia olleet hankkimassa. Se tosin saattoi olla syy miksi juuri sormuksiin oli sellainen lumous laskettu. Muodonmuuttajien asuttamassa kylässä kun saattoi olla hyvinkin paljon enemmän matkustavia rakastavaisia, kaipa niille siis oli kysyntää. "Hei Ed ei meidän oikeasti tarvitse niitä hankkia jos et halua, päätös on sinun. Ajattelin vain kun aina ennen kun olet ollut missä milloinkin ja olisin halunnut nähdä sinut ei sille ole paljoa voinut tehdä. Ei sillä ettetkö sinäkin ole joutunut minua joskus etsimään." Nakami lopulta totesi, hän ei halunnut painostaa miestä tuossa asiassa oikein mihinkään suuntaan. Ehdotus oli hänen, päätös oli miehen. Neito oli vain kertonut mahdollisuudesta sen mitä tiesi eikä sen enempää pyrkinyt toisen päätöstä manipuloimaan. 'Niin...' vain sattui olemaan kaukana jonka oletti miehen tekevän suuntaan tai toiseen.

Viesti To Helmi 09, 2017 1:22

Re: New life, horrible me//K16

No ei se varmaan näyttänyt toisten mielestä pahalta, että kerran kuukaudessa tai kahdesti menettettiin hallinta omaan kehoon, sekä lähdettiin sitten taapertamaan ympäri maita ja mantuja tappamassa ties mitä. Ei Edward sitä sanonut vastaan, että eikö ihmissuden kirous olisi melko hyvin hallittavassa, juurikin kaiken kahlimisen ja itsensä sitomisen kanssa. Asia oli kuitenkin niin, ettei kirous itsessään ollut paljoa haittaa, jos Edwardia ei laskettu. Hänellä muutenkin oli sairaus, joka vain pääsi kukkimaan ihmissuden pedon kustannuksella. Hänen mielestään kirouksessa oli vain ainoastaa se huono asia, että se pisti kirousta kantavan tappamaan vasten tahtoaan ja levittämään kirousta eteenpäin. Eihän sillä tavalla haluttu levittää kirousta kuin ruttoa, Edward ei ainakaan halunnut samanlaista kohtaloa kellekään, mutta hän oli jo onnistunut muuttamaan kaksi ihmissusiksi, ellei enemmänkin, jos henkiin jääneitä olisi. Hän ei edes muistanut tappoiko hän lopuksi oman äitinsä vai ei, kun tuo oli kirkunut häntä hirviöksi.
Nakami puolustautui hänen sanojaan vastaan ja totesi, että ei hän sitä ollut sanonut että ystävän olisi helppo saada apua, mutta noita olisi mahdollisesti kyvykäs antamaan apua. No sitä Edward ei kieltänyt. Shael varmastikin kykenisi minimoimaan ihmissuden kirouksesta tulevan negatiiviset puolet, mutta se ei poistanut kirousta. "Niin", hän totesi siihen ja hieraisi leukaansa. Oli varmasti muitakin, jotka kykenisivät auttamaan Kalmaa, mutta millä hinnalla? Tosin Kalma ja hän olivat nähneet Rafaelin, joka oli antanut Kalmalle kaikessa hyvyydessään tai pahuudessaan tuolle kultakolikoita auttamaan tuon tilannetta, mutta se mihin koira oli niitä käyttänyt ei kuulunut Edwardille. Toki hän voisi mennä kertomaan asiasta, mutta Kalma ei varmastikaan välittänyt nähdä häntä. Ainakin viime kerralla oli käynyt niin, ettei toinen enää hirveästi katsonut häntä kuin ystävää, vaan kuin hirviötä konsonaan. No sitä Edward ei enää ajatellut, hän vain ravisteli päätään. "Kumpa hän vain onnistuisi löytämän itsellen jotain maagista apua, jos tosiaan sanojesi mukaan, noidat tai velhot voisivat häntä auttaa", hän totesi lopulta.

Mitä tuli its sormuksiin, totesi Nakami toki sen, ettei niitä ollut pakko hankkia tai sellaista lumousta ollenkaan. Oli totta, ettei hän antanut kovinkaan paljoa vastauksellaan ja mitä miehen nyt olisi siihen pitänyt sanoa? Tosin Nakami sanoi, että lähellä olisi jokin kylä, jossa voisi käydä katsomassa ainakin lumouksia. Edward hieman kohautti olkiaan, sillä hänestä ei tuntunut oikein hyvältä juuri tällä hetkellä. Riita toki näytti jo laantuneen, mutta miehen sisällä myllersi. Sitä epämukavaa tunnetta voisi kuvata melkeinpä myrskyksi. Siitä Edward ei kuitenkaan sanonut yhtään mitään. TYttö päättikin helpotukseksi mennä yksin, jos hän sekoaisikin äkisti keskellä kaikkea, niin ei se kyllä heistä hyvää kuvaa antanut. "Minusta", Edward avasi suunsa. Hän laski jokseenkin surullisen katseen Nakamiin. "On parempi, ettet tiedä missä menen. Löydän itseni välillä tyrmistä kidutettavana ja joskus jostain muualta. En halua toteuttaa tätä, että tietäisit missä menen. Toki ymmärrän, että haluat tietää ja haluat löytää minut jostain, mutta", mies puhui hiljaisena. "En kestä ajatusta siitä, että joko löydät ruumiini tai sitten jonkun aivan toisen", hän huokaisi lopulta. Hän ei halunnut antaa Nakamille viimeisiä muistoja itsestään, jos tuo päättäisi etsiä hänet käsiinsä. Jos hän vaikka joutuisi taisteluun. Olihan se lumous ihan näppärä, mutta se, että hän itse tiedosti toisen näkevän missä hän meni, ei tuntunut kovin mukavalta.
Niin paljon kuin Edward pitikin Nakamista ja halusi olla tuon kanssa, vaikka se alkoi vain olla pelkkä haave, josta hänen pitäisi pikku hiljaa luopua. "En halua olla mitenkään töykeä tai sitä rataa, mutta minusta on parempi, että pidämme välimatkaa", hän sanoi ja katsoi sitten lapseen, joka edelleen istui paikoillan hievahtamatta. "Jos joskus tarvitsen Alicelle tosiaan jotain hoitoa siksi ajaksi kun olen poissa, tuon hänet itse paikalle joko rakentamaani taloon tai sitten sinun vanhaan kotiisi. Lähetän hänet myös luoksesi yksin, jos näyttää siltä etten itse selvi", kuulostipas mies nyt niin itse tuhoiselta, mutta sitä hän taisi olla syvimmillään. Hän ei fyysisesti itse lähtenyt satuttamaan itseään, mutta hän rankaisi itseään huonoilla valinnoilla ja henkeen satuttavilla sanoille, joilla hän ikään kuin piiskasi itseään ja syytti.

Hänen sisällään oleva myrsky yltyi, kunnes siitä tuli ylitsepääsemätön. Edward säpsähti hetkellisesti hieman nojautui eteen päin ja äkisti hän tunsi silmiensä vain värähtävän ja sitten kaikki oli mustaa. Hetkessä miehen keho iskeytyi maata kohden, mutta ei niin ikään paiskautunut velttona alas, vaan kädet näyttivät melkein räjähtävät ihmissuden suuriksi ja teräviksi käsiksi. Miehen keho kasvoi ja tuo nosti kasvonsa, jotka muuttuivat sekunneissa suden omiksi. "Miksi sinun piti palata ja pilata kaikki!?" Thanatos huusi ihmissuden muodossaan ja pyrki hyökkämään tyttöä kohden ja riistämään tuolta tuon pään tämän keholta. "Juuri kun olisin päässyt sinusta eroon, niin sitten sinun piti tulla lirkuttelemaan typeriä sanojasi toisen puoliskoni korvaan, tiedätkö kuinka kauan siihen on mennyt, että olen saanut hänet tähän tilaan ja kykenen olemaan kauemmin vallassa?" hän kysyi ja iski jotain. Oli se sitten kohti Nakamia itseään tai sitten tuon suojaa. Hän ei voimiaan säästellyt tässä tapauksessa, silkka raivo vain kohisi ihmissuden korvissa. "Sinun pienet valheesi eivät minua kiinnosta, tämä mies ei tule palaamaan rinnallesi, jos se on minusta kiinni!" Thanatos karjui ja ärähti sitten suojalle tai tytölle, kumpaa ikinä iskikään, ei hän siinä aggressiossaan enäää pitänyt lukua.
Ihmissusi kääntyi pois toisen luolta ja katsoi lasta, joka katsoi häntä takasin yhtä vihreillä silmillään. Thanatos syöksyi lasta kohden ja oli aukaisemassa kammottavan kitansa, jota koristeli ne terävät suden hampaat. Lapsen pää olisi helposti mahtunut suden kitaan, jos tuo olisi halunnut sellaisen syödä, mutta Alice vain kurotti käsiään häneen ja paijasi hänen kirsuan. Thanatos murisi ja katsoi Nakamia. Hän kaappasi lopulta lapsen syliinsä. "Uskallatkin koskea minuun tai tämä kaunis ja vaalimanne lapsenne menettää henkensä!" hän sanoi ja muuttui sitten ihmiseksi hymyillen kierolla tavallaan. Alice tosin ei ihan ollut tilanteen kartalla.
EdellinenSeuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö