And so life goes on.


Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Touko 18, 2008 4:42

And so life goes on.

Zeke & Zake

Päivä kun oli alkanut niin mainiosti. Aurinko oli paistanut ja kaikkea. Ja nyt sitten satoi kaatamalla. Vaan se ei kuitenkaan näitä kahta haitannut. Zeke ja Zake, kaksoset, istuivat vanhan mökin lattialla, tummanvihreät kaapunsa sateesta aivan märkänä. Ja katon mokomakin kehtasi vielä vuotaa. Kummankin oranssit, pitkät ja paksut hiukset valuivat vettä. Kaksoset olivat vasta muutama hetki sitten tulleet tähän surkeaan mökinrämään.
Haha, Zeke, aika surkeeta!
Kaksosista järkevämpi, Zake, nauroi veljensä surkealle tulentekoyritykselle. Puita oli sentäs hieman löytynyt, mutta niiden sytyttäminen oli eri asia.
No hemmetti yritä ite!
Zeke murahti ja vilkaisi veljeään vihaisesti, mikä tosin sai Zaken nauramaan vain enemmän ja näyttämään Zekelle kieltä. Nuorimies syöksyi pää edellä veljensä vatsaan ja sai tältä ilmat pihalle. Zake hymähti ja työnsi veljensä voimakkaasti sivuun, mistä hän saikin kiitokseksi ikävän lyönnin kylkeensä.
Et sä mua voi tappelussa voittaa.
Veljensä vieressä lattialla makoileva Zeke totesi uhmakkaasti ja nousi istumaan. Zakr hymähti jälleen ja syöksyi veljensä kaulaan, kaataen tämän takaisin lattialle. Tämänkaltaiset painiottelut olivat kaksosten seurassa aivan arkipäivää.

// Suomipimu ja Elune tänne :D //

Viesti Su Touko 18, 2008 5:18

Re: And so life goes on.

//No nii Suomipimu on tääl Elune mukanaan =3 //

Elune

Elune on kuljeskelemassa ympäriinsä metsässä. Hän on aivan läpi märkä, mutte se haittaa häntä sitten pätkän vertaa. Sade kuuluu elämään ja Elunesta sade on ihanaa. Hänen valkoinen kaapunsa on liimautunut ihoon kiinni ja tunttuu kovin raskaalta. Elune näkee pienen linnun joka päristelee maassa. Se ei pysty loukkaantuneen siiven takia lentämään ja sätkii ja kiljahtelee maassa. Haltia kumartuu linnun luo. "No hei pikkuinen..." Elune sanoo rauhallisella, ystävällisellä ja pehmoisella äänellään. Elune tutkiskelee lintua hetken ja sitten suukottaa sinertävillä huulillaan linnun päätä. "Lennähhän pesääsi pikkuinen..." Elune sanoo ja lintu lennähtää tämän kämmeneltä puuhun, jossa sen pesä on. Jo pelkästään Elunen suukotuksessa ja kosketuksessa on jo hieman parantavaa voimaa. Elune jatkaa matkaansa ja päätyy erään mökin luo jossa Zeke ja Zake ovat...

Viesti Su Touko 18, 2008 5:27

Zeke & Zake

Veljesten painiottelun keskeytyi äkisti. He vilkaisivat toisiaan ja katsoivat sitten ovelle päin. Joku oli tulossa, ihan varmasti oli.
Jänskää.
Zeke virnisti, nousi seisomaan ja avasi oven. Täytyi kyllä myöntää, että hän hiukan hätkähti kun näkikin oikeasti jonkun. Vaan luojan kiitos kyseessä oli haltija.
No päivää vaan leidi. Eikös olekin ihastuttava sää? Tulkaahan toki sisälle.
Aijotko taas vaihteeksi nolata itsesi, hä?
Zake naureskele veljelleen, joka jutteli perin kohteliaaseen sävyyn vieraalle naiselle. Zeke mulkaisi veljeään ja asteli pois oven edestä. Zake käänsi nyt katseensa tulijaan.
Joo, päivää vaan. Mikä sattuma, että joku muukin eksy tänne. Sopiikos sitten sitä udella nimeänne?
Zake jutteli myös hyvin kohteliaaseen sävyyn, ja siksipä sai kaksoseltaan osakseen ilkeän mulkaisun.
Ainii joo. Mä oon Zeke ja toi on Zake.
Zeke kiirehti nopeasti esittelemään heidät ja Zake nyökytteli hyväksyvästi.

Viesti Su Touko 18, 2008 6:14

Elune

Hymyilee ystävällisesti kaksosille ja astuu sisään mökkiin. "Iltaa.. Ja hauska tutustua teihin..." Elune sanoo ja antaa katseensa kiertää mökissä. Elunella on tapana silloin tällöin pistäytyä tällä mökillä ja on melko mielissään kun paikalle on sattunut muitakin juttuseuraksi.
"Onkos teillä ongelmia tulen kanssa?" Haltia neiti tiedustelee ystävällisesti ja menee tulisijan luo. Elune vain puhaltaa puita päin ja pieni liekki syttyy sinne. Ja ei aikaakaan kun puut palavat iloisesti. Elune hymyilee ja katsoo kaksosia. "Anteeksi kun en esittäytynyt, olen Elune." Hän sanoo ja puristaa pitkistä hiuksistaan vettä.

Viesti Su Touko 18, 2008 6:26

Zeke & Zake

Kaksoset seurasivat uteliaana naisen etenemistä tulisijaa kohti. Ja sitten se vain puhalsi, ja tuli syttyi palamaan.
Noita
Zeke mutisi paheksuvasti ja vähän turhankin äänekkäästi ja sai veljeltään mottauksen kylkeen.
Pyydän anteeksi veljen käytöstapoja. Se on yks törppö, eikä kykene järkevään ajatteluun. Mutta ei se pahaa tarkoita.
Nyt oli Zaken vuoro saada mottaus kylkeensä. Hän näytti veljelleen kieltä.
Hei mut kui sä pystyt toho jos et oo joku noita?
Zeke kyseli uteliaana ja siirtyi aavistuksen kauemmaksi Elunesta. Noitahan tuon täytyi olla, mitään muuta mahdollisuutta ei ollut. Ja noidat olivat pahoja! Zeke tosin oli saanut kuulla veljeltään monta kertaa, kuinka väärässä oikein olikaan.

Viesti Su Touko 18, 2008 6:50

Elune

Elune alkoi nauraa, ei pilkkaavasti vaan ystävällisesti. "Voi ei ei ei... En minä ole noita sen enenpää kuin jompikumpi teistä! Osaan vain kaikenlaista... Kuten nytkin tuli oli syttynyt, mutta kuumuutta ei ollut niin paljoa että liekki olisi näkynyt ja noin sen sai sitten syttymään kunnolla..." Elune selittää huvittuneena. "Vai että noita... Kuinka huvittavaa", Elune mutisee ja nauraa vielä. "Ihan papitar minä olen."
Elune alkaa tutkiskella kaksosia katseellaan. "Oletteko te mistä päin tänne saapuneet?" Haltia kyselee ja istuutuu jakkaralle. Elune suorastaan säkönöin huolettomuutta, ystävällisyyttä ja rauhallisuutta ja nuo piirteet ovat kovin tarttuvia. Elunella on vain sellainen vaikutus toisiin.

Viesti Ma Touko 19, 2008 4:26

Zeke & Zake

Zeke mutisi hiljaa jotain papittarista, mutta Zake tökkäisi häntä taas kylkeen.
Oh, ihan haltijoiden kylästä vaan.
Zake älysi vastata Elunelle samalla kun piteli suuttunutta veljeään kauempana. Kun Zeke sitten huomasi, ettei päässyttään kostamaan veljelleen, hän sylkäisi tätä naamaan.
Hyi..!
Zake ärähti ja pyyhki ensin syljen hihaansa ja sitten hihan Zeken naamaan.
Yäh, mee pois!
Omaa on sylkes, älä valita.
Zeke hypähti nauraen kauemmaksi. Zake tuhahti ja kävi huvittuneen näköisenä istumaan lattialle. Muutaman hetken Zeke seisoi kauempana, kunnes uskaltautui tulemaan veljensä vierelle istumaan.
Öh, nii. Mistäs päin sä sitten oot saapunu? Joo, ja se mua kans kiinnostais et mitä papittaret oikei sit tekee? Rukoilettekste päivät pitkät jotai olemattomia jumaluuksianne, vai istutteko ringissä pössyttelemässä rauhanpiippua?
Zeke kysäisi virnistellen ja sai, jälleen kerran, veljeltään tönäisyn kylkeen.
Ole kohteliaampi, ääliö.

Viesti Ma Touko 19, 2008 5:27

Elune

Elune nauraa jälleen hyväntahtoisesti veljesten nahistelulle. "Vai että haltiakylästä... Minä olen kotoisin sieltä myös, mutta asustelen nykyään ihan muiden pappien ja papittarien luona temppelin luona..." Elune selittää ystävällisesti. "No me papittaret emme tuhlaa aikaamme mihinkään rukoilu hömpötykseen tai rauhanpiippuihin!" Elune sanoo ja häntä naurattaa Zeken käsitys papittarista. "Me siunaamme, autamme ja parannamme muita haltioita, ihmisiä ja kaikkia taruolentoja... Niin ja myöskin eläimiä..." Hän jatkaa ja pyyhkäisee nauramisesta tulleen kyyneleen silmäkulmastaan. "Ei mulle tarvitse olla niin kohtelias, en nää siinä mitään häpeämistä tai pahaa..." Hän lisää hymyillen kaksosille ystävällisesti.

Viesti Pe Touko 23, 2008 8:28

Zeke & Zake

Ihmisiä!
Zeke parahti, kun Elune sanoi heidän parantelevan ihmisiäkin.
Vai että ihmisiäkin
Zake mutisi hiljaa ja suhtautui muutenkin tilanteeseen paljon rauhallisemmin kuin veljensä, joka oli noussut seisomaan ja mulkoili Elunea vihaisesti.
Ihmisiä?! Ihmisiä! Miks helvetissä te niitä parannatte? Ihmiset on vaan joku saastanen laji, joka haluu tappaa meitin! Ja teikä parantelee niitä. Pah, ei ihmisii tuu parantaa, ne tulee tappaa. Jos niit ei tapa ni ne tappaa meijät! Ei nekää kuule yhtäkää haltijaa parantais, ehei, ne ottais vangiks ja vaatis kertoon kaikki maholliset tiedot haltijoiden kylästä ja sit ne tappais kaikki!
Zake nyökytteli hyväksyvästi veljensä sanoille. Zeke kävi jälleen maahan istumaan, muttei irrottanut katsettaan Elunesta. No, tyyppihän oli itse sanonut, ettei hänelle tarvinnut olla kohtelias, joten ei sitten oltu kohteliaita.

Viesti Pe Touko 23, 2008 2:08

Elune

Elune kuuntelee ihan rauhallisesti Zeken ja Zaken raivoamista. Ja ei keskeytä heitä tai yritä sanoa mihinkään väliin mitään. On ihan normaalia suhtautua tuohon noin... Elune ajattelee. Jahka kaksoset ovat valituksensa valittaneet Elune vetää henkeä alkaakseen selittää.
"No tiedän ettette pidä ihmisistä... En pidä sen puoleen minäkään. Eivätä kyllä ihmisetkään pidä haltioista. Mutta katsokaapa nyt tarkkaan..." Elune sanoo ja levittää kätensä. "Näettekö mustelmia? Haavoja? Muita ruhjeita? Olenko kuollut?" Hän kyselee ja laskee kätensä. "En ole. Haavoittuneet tai sairaat joita olen parantanut ja auttanut... Myös joitain ihmisiä... eivät ole vahingoittaneet minua..." Elune selostaa ja pitää tauon ennen kuin jatkaa. "Kun olen katsonut olennon joka on haavoittunut hyväksi, autan sitä. Mutta jos olento kytee pahuudessa ja aiheuttaa itse sen kaiken itselleen... niin ei se ansaitse apua... Ymmärrän täysin kun vihaatte ihmisiä ja saatte vihatakkin, mutta minä en vihaa yhtäkään elävää olentoa. Kaikissa meissä on jotain samaa... Ihmiset elävät saman taivaan alla kassanne, ihmiset jakavat saman maan jalkojenne alla, he hengittävät tismalleen samaa ilmaa... mutta pelko erinlaisuutta kohtaan ajaa haltiat ja ihmiset sotaan... Oletteko koskaan miettineet esimerkiksi miten on puolihaltioiden laita? Haltiat pitävät heitä yleensä likaisina olentona koska heissä on ihmstä, mutta jos ihmiset tekisivät samoin, missä sen puolihaltia raukan kuuluisi elää?" Haltia sanoo ja ojentaa kaksosille kuvan kauniista puolihaltia naisesta, jonka ei helposti tunnistaisi olevan sukua ihmiselle, niin paljon hän haltialta näyttää. Elune hymyilee vain hieman ja odottaa kaksosten reaktiota...

Viesti Pe Touko 23, 2008 3:58

Zeke & Zake

Pah! Hemmetin nainen, ku sä parantelet niit nii kultasii ihmisiis, ni lisäät meikäläisten vastustajia, eli tuhoot haltijoita! Petturi! Painu sinne ihmisten luo, äläkä koskaan tuu takas! Hiton petturi!
Zekestä heijastui silkka viha. Hän oli hyvin nuori, etenkin haltijaksi, ja erityisen jääräpäinen. Zakekin olisi kovin mielellään myöntänyt suoraan olevansa täysin samaa mieltä Zeken kanssa, mutta hän yritti pysyä rauhallisena ja tarttui veljeään kädestä.
Oon kutakuinkin samaa mieltä veljen kanssa. Tosin, Zeke, sitä petturia voitaisiin harkita vielä Muistatko mihin väärät syytökset johtaa?
Zeke irvisti inhosta: Vähän liiankin hyvin.
Niin. Siispä, Elune, yritän ilmaista mielipiteemme asiallisesti ja selkeästi: Vihaamme niitä jotka saastuttavat haltijoiden maita ja tappavat rakkaitamme. Jos se, joka maamme saastuttaa ja lähimmäistemme henget riistää on haltija, niin ei se meijän mielestä armoa ansaitse sen enempää kuin ihmisetkään. Jos taas joku ihminen taistelee meijän rinnalla, ni tottakai me sitä tuetaan ja silleen, eikös nii Zeke?
Joo, samaa mieltä. Mut se, et sä Elune, parantelet vastapuolen väkee Petturuudelta se musta haiskahtaa! Ja sitä paitsi, jokasessa on pahuutta. Siit ei päästä mihkään. Mussa, veljessä ja sussaki kytee suunnattomat määrät pahuutta. Se o vaa eri asia, kuinka paljo sitä pääsee esiin.
Kaksoset vaikenivat hetkeksi. Kummankin mielessä kyti pieni pelko siitä, että Elune olisikin petturi. Surullistahan se olisi, nainen kun oli niin mukava. Mutta vastapuolta auttava ei voinut olla kuin petturi. Luultavasti.
Ja mitä puolihaltijoihin tulee, Zake aloitti, ollaan törmätty sellasiinkin, ja kyllä me ne eloon ollaan jätetty. Kato se on se puoli mikä ratkasee, ikävä kyllä.
Joo, ikävä kyllä. Kato, ei meitä sota innosta. Turhaa tappamista ja silleen. Ei omakaa perhe oo enää elossa, ihmiset ne tappo. Kato, jos se puolihaltija on ihmisten puolella, ni sit se pääsee hengestään, jos se on meitien puolella ni me ainaski mennää jutteleen. Eteski jos se o nii kaunis ku toi tos.
Zeke virnisti ja osoitti Elunen näyttämää kuvaa. Haltijakaksoset olivat taas rauhoittuneet, ainakin vähäksi aikaa.

Viesti Pe Touko 23, 2008 6:49

Elune


Jälleen kerran Elune kuuntelee yhtää kiihtymättä tai kasvojaan värisyttämättä kaksosten saarnan ihan loppuun asti. Hän hymyilee yhä ystävälliseen tapaansa. "Kyllä minä olen tietoinen ihmisten aiheuttamasta veren vuodatuksesta haltioiden parissa. Eikä se ole oiken missään nimessä. Enkä minä kuten sanoin pidä ihmisistä sen enempää kuin tekään. Ja otan suuresti osaa rakkainpienne menetykseen, mutta samoja suruja on myös ihmisten keskuudessa... Mutta eivät kaikki ihmiset ole syyllistyneet tuohon kamalaan vääryyteen. On myös niitä jotka eivät ole osallisia koko sotaan! Mitä hekin ovat muka tehneet ansaitakseen kuoleman..?" Elune sanoo. "Minulla on periaatteeni ja syyni parantaa heidän kaltaisiaan ja monet joita olen parantanut ovat liittyneet haltioihin..." Elune lisää hieman moittivaan äänensävyyn, mutta se sävy katoaa jo hänen jatkaessa selitystä. "Ja mitä niihin puolihaltioihin tulee... Ne eivät ole yleensä kenenkään puolella ja jos pitäisi valita he olisivat haltioiden tukena, mutta se etteivät kaikki haltiat heitä hyväksy aiheuttaa ongelmia selvitä ELÄVÄNÄ yhteenkään haltiakylään..." Elune selittää hieman hymyillen Zeken kommentille puolihaltia naisen kuvaan. "Kyllähän hän on kovin kaunis... ja kätevä miekan kanssa... En tosin ole nähnyt hänet kuin ihan muutaman kerran, hän unelmoi kovasti pääsystä haltioiden pariin, muttei edes tiedä missä haltiat asuvat... Voi pientä raukkaa..." Elune sanoo ja antaa asian sitten olla. Kaksoset saisivat olla hänestä mitä mieltä halusivat. Petturin hän ei olisi, eikä ikinä tulisikaan olemaan vaikka kaksoset niin hänestä ehkä ajattelisivat. Haltia suuntaa katseensa takkaan. Hän katselee liekkien tanssiessa kauniisti takassa...

Viesti Pe Touko 23, 2008 7:06

Zeke & Zake

Zeke mulkoili Elunea, kuin tämä olisi ollut syyllinen kaikkeen pahaan maailmassa.
Hmh, sulla on ehk syys parannella niit ihmisii, mut meil on syymme vihata. Jos ne sun parantelemat on sit liittyny haltijoihi ni hyvä vaan, mut entäpä jos ne on pettureita? Entä, jos sä ootki tuonu meijän puolelle kasan vakoojia? Mite hemmetis voit luottaa ihmisiin? Ja, ikävää sanoo näinki, mut ei oikeesti oo meijän ongelma, jos pari puolihaltijaa ei pääse ajoissa turvaan. Hei, pelissä on vähä muutaki ku parin puolihaltijan henki!
Zeke päätti, ettei hänen enää kannattaisi puhua naiselle. Petturi mikä petturi.
Kuulehan, Elune, me kaksi ollaan pari kertaa käväisty ihmisten keskuudessa. Ekalla kerralla oltiin ihan pikkupentuja. Ja arvaas kuin kävi? Nehän melkein tappoi meijät! Pari viatonta lasta, joilla sattui olemaan suipot korvat. Seuraavan kerran me niiden luo uskaltauduttiin vasta vähän vanhempina ja kerrottiin vielä mennessämme, ettei me tahota pahaa, tultiin vaan juttelemaan. Vaan meinattiinpa päätyä roviolle! Ihmiset yrittää tuhota kaikki taruolennot, ne ei hyväksy erilaisuutta. Meijän kaltasille ei oo sijaa niiden maailmassa, ei tuu koskaan olemaan.
Hmm, ihmiset o pelottavii
Totta puhut
Pelko. Pelko ajoi epätoivoisiin tekoihin. Pelko oli yksi pahuuden alkutekijöistä. Zeke huokaisi. No, kai sitä voisi yrittää käydä kunnollista keskustelua petturin kanssa.
Ihmisetki taitaa pelätä meikäläisii. Mut nii meki pelätää niitä.. Mä en keksi mitää ihmist pelottavampaa. Ne tulee suurella joukolla ja tappaa kaikki, mitkä vaa osuu tielle. Ne ei säästä ketää
Zakekin värähti pelosta kuunnellessaan Zeken puheita. Kaksoset olivat kyllä kokeneet paljon, mutta ihmiset olivat silti pelottavia olentoja.

Viesti Pe Touko 23, 2008 7:31

Elune

Elune huokaa raskaasti. Kyllä hän tietää senkin että ihmiset pelkäävät haltioita yhtä paljon kuin haltiatkin ihmisiä, muttei Elune jaksa enään millään alkaa aiheesta kinaamaan. Jos kaksoset olisivat hänestä tuota mieltä siitä vaan, yksi tai kaksi mielipidettä eivät hänen mailmaansa kaataisi, mutta ne painavat kovasti hänen mieltään. Se että ihmiset aikoinaan surmasivat hänen vanhempansa, sai hänen mielensä vielä entisestään mustumaan. Elune katsoo lasittunein silmin liekkeihin ja kyyneleitä alkaa valua vuolaasti hänen poskilleen.
Ihmiset... ne sydämmettömät... murhanvimoiset... hullut... Eivät säästä ketään... kunniattomia... houkkia... Elune manailee mielessään. Se että hän näkee hyvää kaikissa saa hänet auttamaan myös sitä anelevia ihmisiä... Elune ei usko heidän olevan pettureita, mutta kaksosten puheet saavat häneen sen uskon että on itse vain typerä idiootti, joka uskottelee itselleen näkevänsä ihmisissä, jotka myöhemmin sydämmettömästi pettäisivät ja kavaltaisivat, jotain hyvää...
Puolihaltiat olivat myös Elunelle erittäin läheinen aihe. Hän on kasvattanut muutamia puolihaltia lapsia aivan vauvasta saakka ja se saa hänet haluamaan vain hyvää noille turhaan halveksutuille olennoille... Miksi haltioidenkin pitää olla niin julmia etteivät he edes ajattele omia sukulaistensa, puolihaltioiden kohtaloa. Monet ihmiset palkkaavat murhaajia puolihaltioiden perään, jotka asuvat ihmisten kylissä, paremman paikan puutteessa.
Elunen mieli on yksinkertaisesti niin maassa ettei hän jaksa enää pitää edes silmiään auki vaan laskee ne kiinni. Kyynelvirta kastelee hänen poskensa ja melkein koko kasvonsa.

Viesti Pe Touko 23, 2008 7:45

Zeke & Zake

Kaksoset katsoivat toisiaan epävarmoina.
Zakee
Zeke mumisi niin hiljaa, ettei nainen millään voinut kuulla. Zake katsoi naista aavistuksen surullisesti. Omapahan oli naisen vika, kun oli niin herkkä. Zeke nousi seisomaan ja asteli arasti naisen luo.
Totaa Älä itke.. Jooko? Me.. Ei me pahaa tarkotettu, vai mitä Zake? Nii, kato Me vaan Meillä o mielipiteemme ja periaatteemme, joist me halutaan pitää kii ja.. Äh. Mut kuiteski, älä oo surulline. Kato ku elämä on iha liia lyhyt suremiseen, jote pitää elää täysil
Zake nyökytteli ja mutisi hyväksyviä kommentteja veljensä sanoille. Zeke, heistä kahdesta empaattisempi, ei ollenkaan tiennyt miten reagoida naisen suruun. Hän halasi naista hellästi, hyvin varovaisesti. Sitten Zeke astui hieman kauemmaksi ja tarkasteli Elunea epävarmasti hymyillen. Zake asteli veljensä vierelle. Kaksi rämäpäätä seisoivat hiljaa, aivan vierekkäin, eikä heitä juuri millään kyennyt erottamaan toisistaan, mutta he kummatkin näyttivät aavistuksen eksyneiltä, eivät tienneet mitä tehdä taikka sanoa. Ei kukaan koskaan ollut heidän mielipiteittensä takia noin surulliseksi tullut. No, monet olivat ehkä suuttuneet ja loukkaantuneet pahastikin Zeken suorasanaisesta palautteesta, mutta sellaiset tilanteet kaksoset osasivat käsitellä.
Seuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö