And so life goes on.


Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Touko 23, 2008 9:31

Elune

Zeken puhuessa Elune raottaa silmiään ja luo vilkauksen tähän päin. Ilmeestä tai katseesta on täysin mahdotonta sanoa enää millä tuulella Elune on juuri nyt. Kun Zeke halaa Elunea, haltian kasvoille nousee pieni hymy ja ystävällisyys taas.
Elune ei ole oikeastaan kovin tunteellinen ja kätkee pahat tunteensa aina ystävällisen luonnon taakse. Harvoin hän myöskään itkee ja hän on yrittänyt unohtaa ikävät muistot, muttei ole kyennyt siihen täysin... Tälläisissä tilanteissa esim. ne tulevat esille, eikä Elune osaa pidätellä muistojaan yhtään. Siispä hän alkoi itkeä.
Nyt Elune tarkkailee vain katseelaan kaksosia eikä kykene sanomaan yhtään mitään. Elune arvostaa kovasti muiden mielipiteitä ja periaatteita, ja omistaa kasan niitä itsekkin. Hän on myös sellainen persoona joka ei hevillä periaatteistaan tai mielipiteistään luovu. Pojat näyttävät niin suloisilta seisoessaan vierekkäin vähän matkan päässä. Elunea alkaa hymyilyttää kovasti poikien viattomuus ja ehkä myös pieni katumus... Loppujen lopuksi molemmat ovat vielä nuoria ja viattomia pojan kolttiaisia, he tuskin tajuavat satuttavansa Elunea sanoillaan, eikä Elune ole heille tippaakaan vihainen.
Elune nousee seisomaan ja venyttäytyy koko pituuteensa. Sitten hän tulee kaksosten luo ja halaa molempia yhtäaikaa hellästi ja palaa sitten istumaan. Haltia alkaa taas katselemaan liekkien tanssahtelua tulisijassa.

Viesti Pe Touko 23, 2008 9:43

Zeke & Zake

Pieni säikähdys, kun nainen kohottautui täyteen pituuteensa ja asteli heidän luokseen. Ja suuri hämmennys kun nainen sitten halasikin heitä. Pojat katselivat hetken punastuneina maahan ja kävivät hiljaa istumaan.
Zake pisti merkille, että Elune katseli mielellään tuleen. Haltija vilkaisi veljeään. Hän mietti, osaisiko vielä joskus muinoin oppimaansa loitsua. Zeke nyökkäsi innostuneena ja Zake käänsi katseensa tuleen. Hän keskitti koko olemuksensa tuleen, eikä maailmassa pian ollut mitään muuta kuin hän ja tuo iloisesti lepattava tuli. Zake liikautti kättään ja liekit reagoivat siihen heti pysähtymällä. Näytti huvittuneelta, kun tuli seisoi täysin paikallaan. Zake liikutteli käsiään hitaasti, keskittyen koko ajan täysin tuleen. Pikkuhiljaa tuli alkoi taas tanssia iloisesti, mutta täysin Zaken liikkeiden mukaan. Liekit kohosivat ensin suuren suuriksi ja sitten melkein sammuivat. Zake muotoili niistä vuoriston ja sitten hevosen, joka juoksi takan päästä toiseen.
Zeke katseli tyytyväisenä veljensä temppuilua. Heistä kumpikaan ei omannut erityisiä maagisia kykyjä, muuta muuan velho oli vuosia sitten opettanut heille tuon yksinkertaisen tempun. Zeken kärsivällisyys ei tuon taidon oppimiseen ollut riittänyt, mutta Zake oli oppinut sen lähes täydellisesti. Juuri tällä hetkellä veli muotoili kukkasen, joka loimusi hetken erillään muista liekeistä, kunnes katosi liekkimereen. Zeke tiesi millaista keskittymistä tuo vaati ja oli siksi aivan hiljaa.

Viesti Pe Touko 23, 2008 10:00

Elune


Elune katsoi hymyillen liekki kuvioita mitä Zake muodosti, erityisesti hevonen oli miellyttänyt häntä kovasti. Elune, joka taas omasi suuretkin maagiset voimat, kohauttaa kättään ja tuli lentää pois tulisijasta. Siitä muodostuu lauma, pieniä tulihevosia. Elune kokoilee temppua ensimmäistä kertaa, mutta hänelle temppua ei ole kovin vaikea hallita. Elune pitää huolen ettei tuli koske mihinkään tai mene liian lähelle mitään syttävää. Pikku tulihevoset laukkaavat Zeken ja Zaken ympäri, sitten muutaman ymryrän ja pian takaisin tulisijaan missa ne sekoittuvat jälleen liekeiksi. Elune hymyilee itsekseen, opittuaan jälleen uuden tempun ja ilman kaksosia hän olisi tuskin koskaan keksinyt kokeilla tulen muovaamista. Kohta puoliin Elune sulkee silmänsä ja ojentaa käsiään kohti tulisijaa. Hän keskittyy parhaansa mukaan ja tuli alkaa muuttua kahdeksi hahmoksi. Kohta hahmoista saattaa erottaa että ne ovat haltioita... Pian sen jälkeen niille alkaa ilmestyä tarkempia piirteitä... Kohta tulisijan reunalla seisookin kaksi haltia nuorukaista, ilmetyt Zake ja Zeke. Elune avaa silmänsa ja hymyilee pienesti työlleen joka onnistui...

Viesti Pe Touko 23, 2008 10:08

Zeke & Zake

Zake huomasi toisenkin magian käsittelevän tulta, joten hän lopetti. Hän katsoi hämmästyneenä heidän ympärillään laukkaavia hevosia. Zeke taas oli kovinkin innoissaan. Noita pikkuroisia otuksiahan olisi tehnyt mieli koskettaa Vaan kun tulta olivat, niin Zeke osasi pitää näppinsä erossa. Ja sitten, yllättävästi, tulesta muotoutui heidän kuvansa. Zeke ojentui lähemmäs katsomaan ja nauroi sitte.
Zakeeee, kato kui pikkunen sä oot!
Idiotti, ite oot yhtä pieni!
Zeke katsoi hetken veljeään hämmentyneenä, kunnes alkoi nauraa. Zake nauroi myös veljensä mukana ja pörrötti tämän hiukset entistä sotkuisemmiksi. Zeke nauroi ja teki saman kaksoselleen. Sitten kummatkin vilkaisivat ikkunasta ulos.
Ääh, ehkä sade koht loppuu.. En jaksais enää istuu tääl.
Zeke, me ollaan oltu täällä ehkä vartti
Tiedän. Tää on tylsä paikka.

Viesti Pe Touko 23, 2008 10:28

Elune


Haltia nauraa kaksosten pelleilylle ja päästää tulen taas tanssahtelemaan liekkeinä. Elunekin vilkaisee ulos ja sade ei näytä haluavan millään loppua. Toisaalta ainakin täällä on seuraa odottaa sateen loppua. Elune mietiskelee hetken, sitten sulkee silmänsä ja keskittyy. Ikkunan toisella puolella oleva vesisade alkaa pieneltä alueelta värisemään ja pysymään paikallaan. Elune kutsuu vettä sisään ja niin vesi tekeekin. Se tulee joistain eristämättömistä kohdista sisään. Se vähäinen vesimäärä mitä Elune sisään kutsui alkaa liikkumaan ilmassa. Se lentää ympäri mökkiä ja muuttuu erinlaisiin muotoihin. Välillä vesi on kukkais niitty, välillä parvi lintuja, metsän asukeita, haltiakansaa, ja hevosia. Elune ei avaa kuitenkaan silmiään kun tarvitsee kaiken keskittymisensä veden hallitsemiseen. Vedellä on melkein yhtä helppo pelleillä kuin tulellakin, vaatii vain hieman enemmän keskittymistä. Kohta Elune laskee veden erääseen kulhoon ja avaa silmänsä hymyillen pienesti. Tuollaiset temput ovat hyvää harjoitusta keskittymiselle, sekä ihan mukavaa ajan vietettä. "Tiedättekö muita loitsuja tai taikoja?" Elune kysyy kaksosilta. Hän on kovin kiinnostunut oppimaan uusia loitsuja ja taikoja lisää.

Viesti Pe Touko 23, 2008 10:54

Zeke & Zake

Kaksoset katselivat lumoutuneena veden muotoutumista. Magia oli jotain ihmeellistä, mutta samalla myös pelottavaa. Kaksoset olivat kuulleet monia juttuja velhoista, jotka olivat tappaneet vihollisensa hetkessä, edes nostamatta katsettaan tai kättään tai sanomatta mitään! Mutta myös parantajista he olivat kuulleet paljon.
Eipä me oikeestaan. Magia ei oo meis kovin vahvaa. Oikeestaa Zake o ainut joka osaa yhtää mitää. Ton tulijutun lisäks Mitä sä osaat Zake?
Tjaa, osaankohan mä enää mitään? Kyl mä ainakin joskus olen osannut jotain ihan pieniä verenvuotoja tyrehdyttää. Joo tai joskus saanu nuolen lentämään vähän nopeempaa. Mutta kun me ei magiaa harjoteta niin se ei läheskään aina onnistu, verottaa voimia ihan liikaa ja vaati täydellisen keskittymisen.
Zake kuulosti mietteliäältä. Oikeastaan hän ei pitänyt magiasta yhtään. Liikaa ties mitä loitsuja ja säädöksiä. Siksipä haltija ei enää edes yrittänyt oppia magiaa.
Ja sä varmaanki sit osaat vaik mitä?

Viesti Pe Touko 23, 2008 11:10

Elune


Elune kuuntelee ihan kiinnostuneena Zaken kertoessa magia taidoistaan. Sitten hän miettii pienen hetken ennen kuin vastaa kaksosille. "No, minähän nyt osaan kaiken laista... Voin parantaa vakaviakin haavoja, osaan siunata muita ja vähän kaiken laista..." Elune sanoo. "Minusta ei oikein olisi kamppailemaan niin harjoitan taikuutta..." Haltia selittää. Elune päättää näyttää kaksosille hieman kyvyistään ja painaa ensin kätensä Zeken otsalle. Kohta Elunen käsi alkaa hohtaa valkoista valoa, joka leijailee hetken ja sitten valo uppoutuu Zekeen. Elune hymyilee lämpimästi. "Tuo on yksi yleisimmistä siunauksista, se poistaa pahuutta, toimii siis pahoja olentoja vastaan, sekä pelon hetkellä se tuo rohkeuden kipinän takaisin..." Hän selittää ja sitten kääntyy Zaken puoleen. Haltia toimii samoin kuin Zeken kanssa, painaa kätensä Zaken otselle ja kohta käsi alkaa hohtaa sinistä valoa. Jälleen hetken leijjailtuaan valoa uppoaa Zakeen. "Tuo siunaus taasen nopeuttaa kehoasi ja auttaa väsymyksen painaessa päälle... Yksi siunaus kestää vain yhden vuorokauden" Elune selittää ja jää odottamaan kaksosten reaktiota...

Viesti Pe Touko 23, 2008 11:19

Zeke & Zake

Zeke hämmästeli ensin suuresti naisen tekemisiä, mutta hätkähti hieman kuultuaan mitä hänelle oli juuri tehty. Siunaus. Magian avulla. Magian. Pelottavaa. Suorastaan. Mutta tavallaan myös mukavaa. Zeken kamppaillessa ristiriitaisten tunteidensa kanssa, Zake kumarsi naiselle pienesti.
Aika mahtavaa. Kiitos.
Zeke tuijotti hetken veljeään, mutta nyökkäsi sitten hyväksyvästi. Ei kait asiassa mitään pahaa ollut.
Jännää. Tommone kyky on kyl aika kätsy.
Zeke virnisti tyytyväisenä. Olihan se aika kätevää, kun pystyi siunailemaan muita kokonaisen päivän ajaksi.
Mitenkä muuten magia mahtaa toimia? Siis niinku Että miten vaikka tuollainen siunaus on mahdollinen? Siirrätkö energiaa itsestäst tai jostai muusta ja muutat sen haluamasilaiseksi vai miten?
Zekeä ei niinkään paljoa kiinnostanut magian toimintaperiaate, joten hän tutkiskeli lahoavia seiniä. Tässä mielessä ainakin kaksoset olivat hyvin erilaisia.

Viesti Pe Touko 23, 2008 11:41

Elune


Elunesta on varsin mukavaa kun Zake alkoi tiedustelemaan hänen siunauksistaan. "Siirrän itsestäni ja ympäriltäni energiaa haluamassani muodossa toiseen..." Hän sanoo järkeillen. "Siksi en voi oikein koko ajan olla jokaista vastaan tulevaa siunailevassa... Se vie minulta sen verran energiaa, mutta ei muutama koe-esittely teille mitään haitannut", hän sanoo ja hymyilee.
Hetken pohdiskelun jälkeen...
"Mahtaisitkohan olla kiinnostunut oppimaan yhden helpon tason siunauksen?" Elune kysyy Zakelta. "Kun yritystä riittää se voisi hyvinkin onistua..." Hän jatkaa hymyillen. Elunella on mielessä siunaus minkä itsekkin oli oppinut jo lapsena. Siunauksen tarkoituksena on lisätä vahvuutta ja kestävyyttä, mutta se tosin kestää vain tunnin, sekä sen voi kohdistaa ainuastaan itseensä. Elune selittää tämän Zakelle odottaa sitten vastausta.

Viesti La Touko 24, 2008 7:56

Zeke & Zake

Zake kuunteli mielenkiinnolla Elunen selitystä, Zeke vain puoliksi. Mutta kun Elune sitten sanoi voivansa opettaa Zakelle pienen siunauksen, alkoi Zekenkin mielenkiinto heräillä.
Zake käänsi kysyvän katseensa Zekeen halusiko veli, että hän opettelisi siunauksen? Oli jonkinlainen sanaton sopimus heidän kahden välillään, että tietynlaisista asioista päätettiin aina yhdessä. Zeke nyökytteli hyväksyvästi ja Zake käänsi katseensa takaisin naiseen.
Oi, oppisin sen mielelläni.
Naisen kuvailema siunaus kuulosti oikein hyvältä. Sen tosin saattoi kohdistaa ainoastaan itseensä, mutta ei se haitannut. Kenties pahkapää Zekekin oppisi sen jossain vaiheessa. Jos siis oikein hyvin kävi.

Viesti La Touko 24, 2008 9:24

Elune


Elune katsoo kaksosten sanatonta keskustelua ja kun Zake on vastannut, Elune hymyilee ystävälliseen tapaansa. "Hienoa, se on varsin yksin kertainen ja mainio ensimmäiseksi siunaukseksi..." Elune sanoo istuutuu ja levittää hieman käsiään. "Ensin keskityt kaikkeen ympärillä olevaasi, suljet silmäsi, mutta silti aistit kaiken ympäriltäsi.. Toisin sanoen keskityt täydellisesti.." Elune neuvoo ja sulkee itse silmänsä. "Seuraava vaihe on sen siunauksen kerääminen.. Nyt imetään ilmasta voimaa eikä itselleen.." Haltia sanoo ja alkaa keräämään ympärilleen pientä hohtoa. Elunelle siunaus on tietenkin naurettavan helppo. Hänen ei tarvitsisi edes keskittyä silmät kiinni, mutta haluaa nyt vain näyttää kaksosille esimerkkiä. Kohta hohto kasvaa ja sitten imeytyy Eluneen, joka avaa sitten silmänsä. "Elikkäs noin..." Hän sanoo.

Viesti Su Touko 25, 2008 6:45

Zeke & Zake

Zeke katsoi epävarmana Elunea. Poika arveli, ettei hänestä ainakaan olisi tuohon, mutta kait sitä sitten saattoi yrittää. Hän sulki silmänsä ja Niin, mitenkäs sitä voimaa sitten ilmasta oikein kerättiin? Zake oli joskus sanonut, että kannattaisi kuvitella matkustavansa tästä maailmasta pois, kuvitella että menisi ihan toiseen maailmaan jossa sitten olisi sitä energiaa valopilkkuina tyhjyydessä. Kuvitelma auttoi kyllä hieman, mutta Zeken itsensä kärsivällisyys ei riittänyt. Ehkä sitten kun hän olisi taas kahdestaan Zaken kanssa. Joo, Zake saisi opettaa tämän tempun hänelle. Zeke avasi silmänsä hieman ennen Elunea ja nousi seisomaan. Ai että tämä paikka osasikin olla ankea.
Zake noudatti Elunen esimerkkiä ja sulki silmänsä. Keskittyminen oli oikeastaan magiassa vaikeinta, Zake kun olisi halunnut välittömästi toimintaa. Zake kuitenkin keskittyi hyvin tarkasti, eikä maailmassa pian ollut muuta kuin hän ja ympärillä leijuva energia. Ja kun tähän vaiheeseen oltiin kerta jo päästy niin loppu kävi lähes leikiten. Zakenkin ympärille kerääntyy hohtoa, kuten Elunellekin kävi, joka pian imeytyi Zakeen. Nuorukainen avasi silmänsä ja hymyili hieman.
Neh, ehken tehnyt kaikkea ihan väärin Kyllä mä jotain sain aikaseks.
Zake mutisi huvittuneena ja katseli kaksosensa perään, joka oli nyt astellut ikkunan luokse. Zake tiesi, että Zekellä oli kuolettavan tylsää.

Viesti Ma Touko 26, 2008 7:42

Elune

Zeken yrityksestä Elune ei nähnyt juuri mitään, koska teki sitä samaan aikaan, mutta Zaken yritykseen ja onnistumiseen hän oli kovin tyytyväinen. Elune ei itse edes muista kuinka hän oli itse ensimmäisillä kerroillaan ajatellut keskittyäkseen, mutta nykyään hän on siinä niin hyvä ettei hänen tarvitsekkaan ajatella mitään erityistä. "Hienoa!" Hän huudahtaa ja taputtaa pienesti käsillään. "Melkein täydellinen heti ensi kerralla! Onnea!" Elune kehuu ja käy halaamassa Zakea.
Pian Elunekin katsoo Zekeä päin ja huomaa tämän olevan tylsistynyt. Hänellä ei ole aavistustakaan mistä toinen haltia poju mahtaisi sitten olla kiinnostunut, mutta Elune veikkaisi kuitenkin jotain toimintaa.
"Voisittekohan te kamppailla keskenänne niin kuin teette koko ajan..? Voisitte kokeilla siunauksiani ihan käytössä..." Hän sanoo hymyillen hieman. Ehkä Zekekin suostuisi siihen kun ei kerran opiskelemaan ollut kiinnostunut.
Elune katsoo vuorotellen kumpaakin haltia nuorukaista, mitä nämä olisivat hänen ehdotuksestaan mieltä. Mökki ei kyllä ollut paras mahdollinen taistelu kenttä, mutta eiköhän se kuitenkin kävisi...

Viesti Ma Touko 26, 2008 8:24

Zeke & Zake

Zake hymyili hieman Elunen kehuessa häntä.
Voisittekohan te kamppailla keskenänne niin kuin teette koko ajan..?
Tämä sai kaksoset katsomaan Elunea hämmästyksen vallassa. Nainen tosin jatkoi vielä puhumista ja selitti, että he voisivat siinä samalla kokeilla siunauksia. Kaksoset katsoivat toisiaan hämmentyneinä. Ettäkö heitä ihan pyydettiin tappelemaan keskenään? Hassua. Etenkin Zekestä tilanne oli hulvaton. Eikä Zakekaan voinut olla nauramatta, kun kerta hänen veljensäkin nauroi. Nauru ei kuitenkaan ollut pilkkaavaa, vaan ennemminkin hyväksyvää ja hieman hämmentynyttä.
Täysin varoittamatta Zeke syöksyi veljensä kimppuun ja kaatoi tämän lattialle. Zake makasi hetken pölmistyneenä selällään, Zeke päällänsä, kunnes laittoi käsivartensa veljensä kaulaa vasten ja siitä nopeasti väänsi hänet vasten lattiaa. Zeke ei tajunnut tilannetta, ennen kuin itse makoili lattialla. Hän virnisti, puraisi veljeään käteen ja nousi nopeasti seisomaan. Zake hypähti myöskin pystyyn, katsoi hieman inhoten kohtaa johon Zeke oli puraissut, ja yllättäen potkaisi veljeään rintakehään. Oli vain onni, että kaksosten aseet olivat pöydällä, muuten nekin olisivat olleet jo käytössä. Zeke älähti, isku oli ollut kova, naurahti ja löi veljeään kasvoihin. Zake yllättyi niin äkillisestä hyökkäyksestä, eikä kerinnyt väistää. Iskut ehkä näyttivät hyvin rajuilta, mutta eivät ne sitä oikeasti olleet. Hän hieraisi kasvojaan kohdasta, johon Zeke oli lyönyt, hymähti ja syöksyi veljeään kohti. Kummatkin kaatuivat maahan inhottavan äänen saattelemana. Kaksoset kieriskelivät maassa ja pyrkivät kaikin keinoin vahingoittamaan toisiaan. Eksyivätpä jossain välissä kaksosten miekatkin mukaan tappeluun. Tästä seurasi muutama viiltohaava sinne tänne, muttei mitään sen vakavampaa, sillä kaksoset torjuivat toistensa iskut täydellisesti. Olivat tainneet ihan muutaman kerran aikaisemminkin tapella miekkojen kanssa.

Peräti vartin ajan jaksoivat kaksoset tapella. Moni olisi tosin jo siinä vaiheessa täysin uuvahtanut, sillä veljesten vauhti oli kova. Sivustakatsojalta meni pakossakin jossain vaiheessa sekaisin, kumpi kaksosista oli Zeke ja kumpi Zake. Nyt pojat kuitenkin haukkoivat henkeään ja nauroivat siinä välissä huvittuneina. Tosin Zake ei vaikuttanut niinkään väsyneeltä.
Aika.. Surkeaa Zeke. Mä oisin kyllä jaksanut vielä!
No niin varmasti. Vartoos vaa hetki ni mä hengähdän ja sit leikkaan ton sun soman pääs irti! Tai katkon sun hiukset.
Pidä sä vaan likanen miekkasi erossa mun hiuksistani.
Tappelu oli nyt vaihtunut sanaharkaksi, joka selvästi tapahtui jokaisen tappelun päätteeksi. Hetken ajan veljekset tappelivat siitä, pitäisikö Zaken hiukset tosiaankin pätkiä vai ei:
No kyl ne kannattais leikata Zake. Sotkuset ku mitkä..
Omas ei ole yhtään sen kauniimmat.
Joo mut mäpä oon muuten paljo paremmpan näkönen!

Zake ärähti ja syöksähti jälleen veljensä kimppuun. Vielä kymmenisen minuuttia pojat painiskelivat keskenään, herjaten samalla toisiaan, kunnes makoilivat lattialla toistensa päällä, henkeään haukkoen ja nauraen.
Kyllä sun siunaukset taitaa toimia.

Viesti Ti Touko 27, 2008 5:40

Elune

Haltia nauraa veljesten tapellessa ja haukkuessaan toisiaan. Aina haavan tullessa Elune kohauttaa kättään ja haavan paikkaantuvat. Oli selvä että Zake jaksoi tapella kestävyyssiunauksen kanssa pidempään. Zeken siunaus antoi ainuastaan suojaa pimeältä, paremman pimeässä näön ja lisää rohkeutta.

Kohta puoliin tappelun loputtua, Elunen ilme menee vakavaksi. Hänen korvansa värähtelevät ja silmät eivät liikahdakkaan. Ne ovat kohdistettuna suoraan mökin oveen. Hän aistii jonkin liikkuvan ulkona. Pahuudella kyllästetyn olennon. Ääntä tämä ei jättänyt, mutta Elune osaa aistia pahuutta. Elune vetää kaksoset mökin toiseen laitaan taakseen ja luo muutamia valopalloja leijumaan heidän kaikkien kolmen ympärille. Se tulee. Se lähenee. Pahuudella kyllästetty, vastenmielinen paha olento.
Elune voi nähdä sielunsa silmillä olennon astuvan kuistille ja vilkaisevan sateen suuntaa. Tämä ei ole vielä huomannut heitä. Pian alkaisi ankara taisto kuolemasta ja elämästä... Sen Elune tiesi liiankin hyvin, olihan kyseessä sentään drow-haltia. Vastenmielinen pahuuden olento. Ainut paha haltialaji...

//Nonnii, Mun isoveli (tuho) Liittyy mukaan meidän ropeen kolmanneksi pyöräksi, ainakin hetkeksi... =3 Jos se siis käy sinulle?//
EdellinenSeuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö