Vahvemman oikeudella

Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Vieras » 19 Loka 2008, 20:27

Dante

Dante meinasi nauraa, kun näki Igithan kiivenneen seinälle. Hän vakavoitui kuitenkin nähdessään lattian ja seinän liekeissä. "Ei hyvä", Dante mutisi ja alkoi muodostaa tulenkestäviä lohikäärmeensuomuja päälleen. "Igitha, pystytkö sammuttamaan nuo jäällä?" Dante kysyi Igithalta, mutta kuuli sitten katon valittavan, "Tai antaa olla katto sortuu oli enää liekkejä tai ei." Se sortuu, mitä tehdä? Mitä tehdä? Dante panikoi. Voisin muuttua lohikäärmeeksi, silloin mökki hajoaa varmasti, mutta minä en vahingoittuisi. Vaan entäpä Igitha? Dante katsoi noitaa, joka suojautui kuumuudelta parhaansa mukaan. "Ideoita, Igitha?" Dante kysyi ja muuttui lohikäärmeeksi, muttei kasvanut omaan kokoonsa, vaan jäi suurinpiirtein hevosen kokoiseksi. Sänky räsähti ja hajosi Fajren alla.

Fajre huomasi kasvaneensa liikaa, hän löi päänsä mökin takaseinään ja hänen häntänsä meni mutkalle palavaa etuseinää vasten. Suomut tosin suajasivat häntä täydellisesti liekeiltä. "Minulla olisi yksi", Fajre sanoi ja nyökkäsi kylkeään kohden ja levitti vasemman siipensä kattoa vasten, "Tuli ei vaivaa minua, joten en pala hengiltä ja tarvitaan enemmän kuin hiiltyneitä lankkuja näiden suomujen rikkomiseen. Voin suojata sinua, kun katto romahtaa." Oikeastaan Fajre pystyisi suojaamaan Igithaa vain osittain. Fajren keho suojaisi seinän puolelta,hännän ja kaulan hän voisi kiertää toiselle puolelle ja siivellä hän suojaisi ylhäältä, mutta jos hän suojaisi Igithaa ylhäältä siivellään, voisi oikeassa kulmassa romahtava lankku repiä hänen siipensä nahan läpi. Fajre ei kuitenkaan sanonut sitä. Eipä hän toisaalta myöskään olettanut Igithan suostuvan, hän oletti että noidalla olisi joku temppu takataskussa, kuten oli koko yön ollut.
Vieras
 

ViestiKirjoittaja Randoll » 21 Loka 2008, 18:57

Igitha

Gith oli jo vastaamassa Dantelle, mutta piti suunsa kiinni kuullessaan haltijan kommentin katosta. "Harvinaisen vähän." Noita kuitenkin kommentoi Danten kysymykseen ideoista. Igitha hypähti taas taaksepäin yhden kattoparrun sortuessa alas, suoraan hänen eteensä liekit roihahtaen uhkaavasti naisen varpaille. "Hemmetti.." Tuo mutisi, pitäen käsiään x -muodossa edessään, suojaamassa tulelta ja valolta. Hänen keltaiset silmänsä mulkaisivat heilahtavaa häntää edessään; "Tuo nyt ainakin oli hyvä idea!" Hän kivahti lohikäärmeelle kuullessaan sen lyövän päänsä takaseinään, mutta pianpa hän tuhahti Fajren idealle ja tunsikin itsensä varsin avuttomaksi lohikäärmeen tarjoutuessa suojaamaan noitaa tulelta. Oli totta, ettei Gith oikeastaan voinut tehdä mitään, koska katto sortuisi kuitenkin eikä tuli ollut varsin miellyttävä ystävä noidalle. Varsinkaan sellaiselle, jolle vesi oli lähellä jäistä sydäntä.

"Älä suotta vaivaudu-" Enempää Gith ei kerinnyt sanoa, sillä lahonnut lattialauta hänen allaan narahti ja pian noita tunsikin tippuvansa lattian läpi suoraan pimeyteen, kerkeämättä reagoida kuin kulmien kohotuksella tuntiessaan painottomuuden. Pitkät hiuksensa heilahtivat vain naisen tipahtaessa kosteuteen, varsin syvään ja suureen, huonemaiseen kuoppaan. Kuoppa oli monien metrien syvyinen, joten aikaa kului ennen kuin mustapukuinen Gith mätkänti selälleen kiviselle lattialle. "Ai että.." Gith murisi kirjaimellisesti ja nousi istumaan vaivalloisesti pimeydessä ylös, pidellen selkäänsä ja samassa hän huomasikin tikapuut multaista seinää vasten, jotka johtivat suoraan ylös hänen tippumastaan lattiareiän alapuolelle. Seisoin siis suoraan sisäänkäynnin yläpuolella.. Miksi ihmeessä täällä on vielä tällainen kuoppa? Gith mietti, katsellen valon suuntaan, ja päätti samassa olla yrittämättä ylös kiipeämistä.

"Hoi, Fajre!" Gith huudahti, kaduten samassa yritystään huutaa, sillä se vihlaisi hänen selkäänsä. Noita nousi seisomaan, katsahti ympärilleen erottamatta juurikaan mitään ympäristöstään. Tänne mahtuisi varmaan aika montakin lohikäärmettä.. Igitha mietti, kallioisella lattialla seisoessaan. Vaikka vasta alle minuutti olikin kulunut noidan tippumisesta pimeydeen, tuntui se Githistä vuodelta.
Randoll
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 24 Loka 2008, 15:23

Fajre

Arvasin että hänellä oli joku temppu varalle, Fajre ajatteli, kun Igitha katosi. Sitten Fajre huomasi reiän lattiassa, kohdassa, jossa Igitha oli kadonnut. Tuo ei tainnutkaan olla suunniteltu juttu, Fajre tuumi ja kääntyi, jotta voisi kurkata reiästä sisään. Katto äänteli pahaenteisesti, mutta Fajren ei tarvinnut välittää siitä nykyhahmossaan. "Hoi Igitha? Oletko yhä elossa vai taitoitko niskasi?" Fajre huusi reiästä alas. Hän oli tuijotellut liekkejä niin, ettei nähnyt yhtään pimeään luolaan lattian alla. Danten mielessä kävi, ettei Igitha ollut edes osunut maahan vielä, mutta hän hylkäsi pian tämän vaihtoehdon. Jos niin iso luola olisi tämän mökin alla, kyllä siitä joku olisi tiennyt. Katosta tippui palava lankku Fajren selkään, mutta Fajre ravisti sen pois asiaa enempää miettimättä. Pitäisikö mennä tuonne alas? Ja menisinkö haltiana vai lohikäärmeenä? Kai minä tuonne mahtuisin, mutta on aika riskipeliä lentää pimeässä, Fajre mietti. Katto jatkoi narahtelua, jolloin Fajre päätti uteliasuuttaan mennä luolaan Igithan perään, mikä kävi helposti, sillä tuskin ehti Fajre kunnolla raahautumaan pois sängynjäännösten päältä, kun lattia valitti ja Fajre rysähti lattian läpi aivan kuten Igitha oli hetki sitten tehnyt. Igitha ei tosin vetänyt palavaa kattoa perässään. "Pois alta!" Fajre ehti yllätyksestä toivuttuaan huudahtaa, ennen kuin rysähti kivilattiaa vasten aikamoisen metelin säestämänä.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Randoll » 24 Loka 2008, 15:48

Igitha

Githin silmät laajenivat kirjaimellisesti Fajren rysähtäessä myös lattiasta läpi - melkein koko mökki mukanaan. "Tuosta ei puhuttu mitään!" Noita kivahti pimeydessä, hyvin ripein askelin rynnäten pois palavien lankkujen, ja etenkin lohikäärmeen alta. Tämä alkaa tosissaan olla naurettavaa! Gith melkein kiehui juostessaan, lähin palava lauta uhkaavasti lähestyen heiluvaa poninhäntää ja viimeinen pisara noidalle oli se, että hän törmäsi päistikkaa kiviseen seinämään joka yllättäen napsahti hänen eteensä. Mitäpä pimeydessä näkisikään kun henkensä edestä sattui juoksemaan. Igitha suorastaan liukui alas maahan selälleen, palava lankku täpärästi osuen noin metrin päähän hänen päästään. Palava katto lautoineen onneksi jäi taka-alalle, mutta joutui Gith nostamaan kätensä suojaksi eteensä pienien kivien ropistessa mullan kera alas, kivistä lattiaa että seinää kopisuttaen.

Ja vielä rymähdys, joka sai viimeisetkin lankut irtoamaan itse lattiasta, putosivat kuoppaan mutavyöryn kera, ja sadekin pääsi ropisemaan kiviselle, melkein sileälle lattialle melkein koko mökin vyöryttyä Fajren mukana alas. Nyt kun kerta näkikin jotain tulen valaistessa kuoppaa, Gith huomasi sen olevan melko suuri, muttei luolaan verrattavissa. Ehkä pari kolme suurehkoa omakotitaloa mahtuisi asettumaan lattialle, rivissä sillä kuoppa ei ollut täydellinen neliö. Melkein sileiksi hiotuistaan, kivisistä seinistäään ja lattioistaan huolimatta kuoppa oli pyöreähkö eikä kulmikas poikkileikkauksesta katsottuna, luonnollisesti. Gith nousi polvilleen ja silmäili äimistyneenä Fajre-kasaa, johon kuului iloisesti palavia lankkujakin. Igitha ei osannut yksinkertaisesti sanoa mitään, vielä.

Hetken kuluttua noita helpotuksesta lysähti takaisin naamalleen lattialle, huokaisten syvään. Ihmisen tapainen minäkin loppujen lopuksi olen, enkä kuolematon.. Hengen lähtö oli kyllä lähellä.. Gith katsahti uudelleen ympärilleen maasta käsin, ja lopulta kohotti kulmiaan kääntäen katseensa Fajreen. "Fajre. Seuraavan kerran kun tulet vierailemaan luonani, missä ikinä olenkin, pyydän harkitsemaan toisen kerran otatko näin paljon ystäviä mukaasi." Noita nousi istumaan polvilleen, venytellen käsiään.
Randoll
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 26 Loka 2008, 18:48

Fajre

"Auts", Fajre ähkäisi toivuttuaan putoamisesta. Kun mökin lattia vielä romahti hänen peräänsä, alkoi Fajresta tuntua, että jos olemassa oli joku korkeampi voima, se pilkkasi häntä. Onneksi se näytti kiusaavan myös Igithaa, hän näytti juosseen seinään. Fajre nousi ja ravisteli laudat päältään. Seuraavaksi hän tarkisti itsensä vammoilta. Ei hitto, Fajre ajatteli. Yksi lattialankuista oli mennyt hänen oikean siipensä läpi. Se pisti hiukan, mutta vamma oli aika pieni. Se paranisi parissa päivässä, mutta lentäminen ei onnistuisi. Siipi voisi revetä lisää. Fajre veti hampaillaan lankun siivestään ja sylkäisi sen luolan nurkkaan. "En ota. Puolitutut kamujen kamut tekee aina hirveen sotkun", Fajre sanoi ja vilkuili ympärilleen kuopassa. "Ei kovin kummonen kämppä. Olis vielä kunnon kestävä katto, niin mää tekisin tastä itelleni pesän", Fajre katseli. Luola oli aika tilava. Kenties täällä on joskus asunut lohikäärme, Fajre ajatteli. Pian Fajre veden pisaroivan päälleen. Reiästä josta Fajre oli pudonnut suurin osa mökkiä mukanaan, oli alkanut sataa sisään. "Kai täältä poiskin pääsee?" Fajre kysyi Igithalta. Hänen käsittääkseen noidan aistit olivat paremmat pimeässä, joten hän oli varmaan jo hahmotellut luolan jotenkin.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Randoll » 28 Loka 2008, 14:56

Igitha

Noita ei vastannut mitään Fajren mietteille tehdäkseen tästä pesänsä, vaan tutkivasti Gith silmäili sileää seinämää nousten seisomaan, pölyjä putsaten asultaan. Koska lattia oli myös melko sileäksi hiottu, ropiseva sade sai sen lainehtimaan. "Jos me kerran alas päästiin, ylöskään ei ole mahdoton päästä. Sinä ainakin voit-" Noita keskeytti lauseensa havaitessaan lohikäärmeen siiven. "Tai sitten et." Gith otti muutaman loiskahtelevan askeleen seinästä pois päin peruuttaen, sukkansa ja sandaalinsa kastuen heti kättelyssä läpimäriksi lainehtivan lattian takia. Voisin tietenkin taikoa portaat seinämään, mutta.. Tämä on jo liikaa. Gith kosketti seinämää ja sai hän oitis sähköiskun siitä, minkä johdosta käsi vetäytyi heti pois seinän läheisyydestä. Varmaan tuhannen kerran Gith kirosi mielessään miten naurettavaa kaikki oli. Mikäpä ei olisi? Koska sade yltyi yltymistään, minuuttien kuluttua oli jo noidan sandaalitkin peittyneet veteen. Jos seinämä on saanut salamasta energiaa, miksei lattia ole sähköinen saati vesi johda sähköä? Gith mietti ankarasti, lopulta huokaisten syvään.

"Tämä pirunmoinen kuoppa.." Niin typerältä kuin se kuulostikin, joutui Gith toteamaan itselleen että kuopan tekijä on tehnyt siitäkin noidankestävän. Miksi edes saavuin tänne...? Joudun pulaan kerta toisensa jälkeen. Kaikkea ne ihmiset tai haltijat keksivätkin varallemme.. Gith potkaisi ärsyyntyneenä vettä saamatta aikaan mitään muuta kuin äänekkään loiskahduksen. Noita vannotti itselleen, että seuraavan kerran kun hän edes harkitsee vieraaseen asuntoon menemistä, tarkistaisi hän onko sekään himpun vertaa turvallisempi kuin hänen nykyinen seisomansa kuoppa.
Randoll
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 30 Loka 2008, 22:16

Fajre

Fajre silmäili luolaa arvioivasti. Aukko josta hän oli pudonnut, oli sen verran pieni, että Fajren olisi vaikea lentää siitä läpi. Voi olla, etten mahdu tuosta lentämällä ulos, Fajre arvioi, kerrassaan ongelmallista. Fajre tuhahti ja katseli ympärilleen nähden juuri sopivasti Igithan saavan sähköiskun. Tuossa on kyllä jotain kummallista... Sähköä on seinissä muttei vedessä lattialla, Fajre tuumi, tässä luolassa on jotain erikoista. Fajre alkoi tutkia luolan seiniä. Ne olivat sileitä, eikä niissä ollut mitään mihin tarttua ja mitä pitkin kiivetä. Joku oli tehnyt kuopan tarkoituksella. Mutta mihin tarkoitukseen? Fajre mietti ja kääntyi toisen seinän puoleen loiskauttaen vettä hännällään. Hänen kyntensä ja suomunsa raapivat kiveä vasten aina kun hän liikahti. Ääni ei ollut mitenkään mukava. "Aika pirunmoinen tosiaan", Fajre mumisi Igithan puhuessa. Kokeilunhalusta Fajre yritti naarmuttaa kiviseinää kynnellään saaden aikaan korkean, hampaita vihlovan ääneen. Fajre irvisti ja katsoi tekemäänsä jälkeä. Seinään oli tullut valkoinen naarmu, muttei mitään erikoista. Taitaa olla umpikiveä, Fajre mietti. "Jokin tarkoitus tällä kuopalla on. Joku on nähnyt vaivan tämän tekemiseen, mutta mihin tätä on käytetty? Ja se joku on varmaan myös rakentanut tuon mökin josta tänne tulimme", Fajre mietti ääneen, "kenties tämän luolan ja mökin tekijä makaa täällä jossain kuolleena. Kenties."
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Randoll » 05 Marras 2008, 17:37

Igitha

Gith ei sanonut mitään mutta hänen selkäpiitään alkoi karmia pikkuhiljaa, ja niin inhottava, korkea ääni Fajren suomuista, ja etenkin kynsistä lattiaa vasten sai Githin hiukan kurtistamaan kulmiaan. "Toivottavasti hän ei lillu meitä vastaan sillä aikaa kun yritämme keksiä keinon päästä pois." Noita sanoi mutisten, loiskuvia askeleita kävellen lohikäärmettä kohti, keltaisten silmiensä katse edelleenkin taivaalla ja seinillä risteillen. "Vaivaa tosiaan, ei minulla ainakaan olisi kanttia ihan tällaisia hienouksia tehdä. Mutta ovelasti on ainakin tämä tehty... Myrskysäillä seinä imee sen verran energiaa itseensä että kuoppaan jäänyt tuskin pääsee elävänä sieltä pois... Mitähän ainetta tämä kivi mahtaa olla?" Gith mietti itsekseen, pysähtyen Fajren vierelle mietteliäästi seinää tutkien.

"Jotenkin meidän on nyt vain päästävä ulos. Parantaisin siipesi haavan, mutta.. Näköjään en pysty tekemään mitään." Gith iski kätensä puuskaan turhautuneen oloisena pitkät hiuksensa heilahtaen ja potkaisi taas vettä.

//Pahoittelen että vastaus viipyi, olen ollut kipeänä lähes viikon ja koeviikko painoi päälle.. :l //
Randoll
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 10 Marras 2008, 21:54

//Ei haittaa//

Fajre

"Harmillinen paikka", Fajre mumisi Igithan tullessa hänen viereensä. Tällä huoneella on varmasti jokin tarkoitus. Joku velho teki tämän tutkiakseen jotakin, hänellä on varmasti piilohuone täällä jossakin, Fajre vilkuili ympärilleen. Hän ei kuullut Igithan puhuvan. Hän oli keskittynyt huoneeseen. Vedenpinta nousi pikkuhiljaa. Fajre katsoi seinää tarkasti, kuin yrittäen porautua sen läpi pelkällä katseellaan. Samalla hän alkoi heitellä häntäänsä ympäriinsä vedessä, silkkaa turhautuneisuuttaan. Vesi loiskahteli äänekkäästi kaikuen luolassa. Rauhoitu, rauhoitu, Fajre komensi itseään. Hän oli äärimmäisen turhautunut tilanteeseen. En voi tehdä asialle nyt mitään, Fajre ajatteli ja muuttui Danteksi.

Dante tunsi olonsa jotenkin rennommaksi haltiahahmossaan. Johtui varmaan siitä, että hän oli luolassa. "Ärsyttävä paikka", Dante sanoi Igithalle ja lähti seuraamaan luolan seinää. Kenties löydän jotain poikkeavaa... Dante ajatteli.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Randoll » 19 Marras 2008, 21:18

Igitha

Gith suojasi käsillään kasvojaan Fajren alkaessa loiskutella häntänsä kanssa vettä. Noita kellahti selälleen kellumaan veteen turhautuneena huokaisten ja sulki silmänsä, antaen virran kuljettaa itseään sinne sun tänne. "Täälläkö sitten pitäisi viettää koko loppuelämä..." Gith mutisi itsekseen, kelluen kohoavassa vedessä. Pitäisikö odotella kunnes vesi nousisi ylös asti ja sitten uimalla pääsisimme ylös? Gith mietti, mutta hän torjui ajatuksen. Ei pinta kerkiäisi nousta niin ylös ennen kuin sade lakkaa, eikä siitä ole takuita keksiikö vesi olla kannattamatta meitä.. Sitten Gith älysi jotain ja noita ponnahti pystyyn vedessä kopauttaen nyrkillä päätään. "Jos täällä on pientä virtaa vedessä, silloin täällä täytyy olla jokin ulospääsy..." Githin kelluessa vesi oli kuljettanut häntä jo toiselle puolen kuoppaa.

Noita tarkkaili vettä ja nosti katsettaan haltiaksi muuttuneeseen Danteen. "Dante, yritä etsiä jotain pientä, ihan mitä vain halkeamaa tai sellaista seinistä! Virta kulkee jossain täällä ulos tästä kuopasta, se ei kierrä ympyrää vaan on yhdensuuntainen." Samassa noita sukelsi ja Gith painui pohjaan alkaen lattiasta etsimään jotakin merkkejä pienestäkin aukosta, ja samalla hän tunnusteli mistä' päin virta tuli ja minne se meni. Vielä, tuloksetta hän nousi pintaan ottamaan happea, mutta etsintä jatkui toisessa päädyssä miltei heti.
Randoll
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 04 Joulu 2008, 22:06

//Sori tännekin kestosta//

Dante

Vesi nousi nopeammin. Oikea tulva... Dante mietti ja etsi seinistä jotain merkkejä. Seinät olivat kuitenkin sileät, tai ainakin näyttivät sileiltä hämärässä. Dante kuitenkin jatkoi tutkimista. Ararara, ei mitään merkkiä salaovesta tai ulospääsystä, Dante mietti turhautuneena ja loiskautti vettä jalallaan.

"Häh? Selvä" Dante sanoi Igithan kertoessa virtauksesta. Dante ei ollut itse edes ajatellut veden virtausta. Vesi oli hänelle elementtinä vähemmän tuttu kuin ilma tai maa. Dante repäisi palan kaapunsa hihaa irti ja pudotti sen veteen. Kangas lähti ajelehtimaan hitaasti virran mukana. Dante seurasi kangasta läheltä, ettei hukkaisi sitä mustaan veteen. Virta vei kangasta kauemmas katossa olevasta aukosta, josta tuli hiukan valoa.
Zaubares
 

Edellinen

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron