Demons with a conscience


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Yan

Viesti Ma Joulu 14, 2009 10:36

Ea

Vaikka ei ollutkaan aivan äärettömän myöhä, taivas oli jo yönsininen ja aurinko painunut mailleen. Ilma oli tunkkainen ja hieman epämiellyttävä, mutta sille asialle yksin, ääneti kulkeva solakka ja kaunis haltianeito ei voinut mitään. Normaalisti hän olisi tähänkin aikaan pikkuhiljaa ruvennut valmistelemaan nukkumaan menoa, mutta tänä iltana vampyyriveri jylläsi naisen suonissa voimakkaammin kuin yleisesti, ja se valvotti häntä. Sitäpaitsi, hänellä oli hirveä nälkä. Ei, hän ei halunnut tai tarvinnut normaalia ruokaa. Hän halusi verta, ihmisverta. Tämä on niin rasittavaa!, Ea ajatteli itsekseen turhautuneena. Hän vihasi sitä vampyyrin puolta, joka hankaloitti hänen elämäänsä yllättävän paljon.
Haltia asteli ääneti kylän torin reunoja myöten varjoissa, yrittäen olla mahdollisimman huomaamaton. Häntä ärsytti aivan suunnattomasti, sillä ihmisiä hän ei nähnyt mailla eikä halmeilla, joten haltiakylä ei ollut paras paikka silloin kun teki mieli ihmisverta.

Tyttö kääntyi yhden talon kulman taakse, pienemmälle kujalle, jolla ei näkynyt minkäänlaista elämää. Kävellessään sitä eteenpäin, hänelle tuli kummallinen olo, että vaikka hän ei aistinut ketään, joku silti liikuskeli lähellä.

//Täällä ollaan 8)//

Yan

Viesti Ma Joulu 14, 2009 10:29

Ea

Inhottava tunne siitä, että joku tarkkaili haltianeitoa hiipi salakavalasti hänen selkäänsä pitkin. Vaikka ketään ei näkynytkään, eikä tyttö mitään haistanutkaan, hän oli aivan varma siitä, että joku katseli häntä sillä hetkellä. Ea ei pitänyt kyseisestä ajatuksesta laisinkaan, sillä kyseessähän saattoi olla kuka tahansa. Pahimmassa tapauksessa joku vihollinen... Haltia pyyhkäisi tatutoidulla kädellään yli lantion ulottuvat mustat hiuksensa pois tuuheiden silmäripsien kehystämien vihreiden silmien edestä pois, ja jatkoi yhä ääneti matkaansa. Hän vilkaisi taakseen, mutta ketään ei edelleenkään näkynyt. Kun haltia sitten käänsi katseensa takaisin menosuuntaan, hänen eteensä oli aivan käsittämättömästi ja pelottavasti ilmestynyt nuoren miehen näköinen henkilö. Ea säikähti aivan pirusti, mutta pääsi nopeasti tilanteen tasalle, astui askeleen taaemmas, ja viritti jousensa nuolen kera salamannopeasti, suoraan tuota kohden. Kuka liekin tuo - varsin hyvännäköinen itseasiassa - tyyppi, mutta Ea ei voinut olla varma siitä, millä asialla henkilö liikkui, kuka hän oli, tai kenen puolella. Kuitenkin miehen kysymykset saivat haltiattaren varautuneen ja kylmän ilmeen, muuttumaan lievästi hämmentyneeksi. Siltikään nainen ei tehnyt elettäkään laskeakseen jousensa. "Yksi, en tiedä kuka olet tai millä asialla, joten ihmettelen, että kyseinen asia kiinnostaa sinua", haltia sanoi hiljaisella ja pehmeällä äänellä jatkaen: "Ja toiseksi, miten pirussa sinä ilmestyit siihen ilman että kuulin tai haistoin mitään?" Jälkimmäinen oli kaikista huomiotaherättävin kysymys. Miksi tosiaan Ea ei ollut havainnut miestä, vaikka omistikin jopa haltioillekkin yliherkemmät aistit.

Miehen katse liukui sulavasti Ean kehoa pitkin, pysähtyen lopulta silmiin. Haltiattaren kauniit vihreät silmät, joissa loistivat pienet kultaiset täplät, tuijottivat takaisin, miestä, ja samalla tytön pää täyttyi kaikista ajatuksista. Hän itse vilkaisi tuota toista kiinnostuneena, muttei näyttänyt sitä toiselle. Hän on jotenkin niin... karun lumoava, neito ajatteli hämmentyneenä ja samalla hänen tatuointejaan alkoi polttaa. Mitä ihmettä? Ei tällaista ennen ollut tapahtunut!

Yan

Viesti Ti Joulu 15, 2009 10:44

Ea

Vaikka olo olikin hämmentynyt, eikä asiaa kohentanut tatuointien polttelu, Ea ei suostunut vielä laskemaan joustaan alas. Vasta kuunneltuaan tuon selittelemistä, joita neito oli udellut, hän rentoutui ja laski aseensa alas. Nuoli kiepashti näppärästi takaisin viiniin ja jousi olalle sen viereen. Ei ehkä vieläkään ollut turvallista riisua puolustusta kokonaan, sillä tuntui jälleen epämiellyttävältä kun Amoniksi esittäytynyt mies äkkiä vain katosi, ja samassa ilmestyi haltiattaren taakse, niin että tämä taas hätkähti ja joutui kääntymään nopeasti ympäri. Mies oli kiinnostava, itseasiassa todella kiinnostava, mutta silti tytöllä oli epämiellyttävä tai hermostunut olo. Ehkei nuo sanat kuvanneetkaan ihan oikein Ean tuntemuksia. Tunteet pikemminkin olivat härnääviä, aivan kuin.... kuin... Ea ei tiennyt oikeaa sanaa. Tai ehkä hän tiesi, muttei halunnut sen tunkeutuvan hänen ajatuksiinsa.
Amonin kysyessä uudestaan haltian aikomuksista, tyttö mutristi pienesti suutaan. Ei koskaan pitäisi luottaa tuntemattomiin. Mutta ei tuo vaikuttanut siltä, että kailottaisi koko kylälle, mitä Ea oli aikonut. "Olen... menossa erään tuttavani luokse", neito valehteli. Ja surkeasti hän valehtelikin. Haltiattaren kasvoista paistoi suora vale kuin keskipäivän aurinko konsanaan. Hemmetin hemmetti!, Ea kirosi mielessään. Hän pelkäsi kertoa totuuden. Ties millainen tyyppi Amon oli. Mieshän saattoi vaikka vihata vampyyreja! Vaikka Ea olikin vain puoliksi vampyyri, hän ei uskaltanut ottaa riskiä. Ainakaan ennen kuin olisi varma, ettei tuo aikoisi yrittää tappaa häntä.

Tappaa? Hänet? Puolirotuisen neidon, joka tunnettiin myös nimellä 'Haukansilmä'? Tuskimpa! Saisi olla hitonmoinen taistelu, ennen kuin tytöltä lähtisi henki. Mutta totuutta hän ei kertoisi suoraan. Vain jos tuo nyt sattuisi kysymään uudestaan, Ea ajatteli, samalla kun heilautti uudestaan mustat hiuksensa olkansa yli ja kallisti sievästi päätään.

Yan

Viesti Ke Joulu 16, 2009 4:54

Ea

Haltiaa selkeästikkin nolotti. Oli suorastaan säälittävää, miten huono hän oli valehtelemaan. Olet liian hellämielinen oppiaksesi sen, Ea ajatteli itsekseen mutta laittoi sitten tatuoidut kätensä lanteilleen, katsoen Amonia tarkkailevaan sävyyn. "Ei ole miestä, joten siitä olisi ollut turha valehdella. Ei ole lapsia, joten niistäkään ei olisi voinut valehdella. Ei ole myöskään kotia, joten turha vaiva", neito totesi värittömästi, pieni arvioiva hymyntapainen huulillaan. Vaikka mies väittikin, ettei ollut niin kiinnostunut Ean aikeista, nainen pystyi jotenkuten aistimaan valehtelun. Häntä rupesi hymyillyttämään, mutta tyttö pysyi tiukkana, eikä antanut sen näkyä päällepäin. Vasta kun Amon kysyi haltiakielellä neidon nimeä, tämän silmät laajenivat hämmennyksestä ja ilme muuttui suloisen ihmetteleväksi. Tyyppi siis on ilmeisimmin haltioiden puolella? Hetken silmien kummastuneen räpsyttelyn jälkeen haltiatar avasi suunsa, samalla kun hyvin lievä puna levisi tämän poskille. "Eámanë. Mutta voit oman mielesi mukaan sanoa myös Ea." Idiootti! Ei miesten edessä sovi punastua! Ja jälleen kerran tyttöä hävetti, kuullessaan opettajansa ärtyneen äänen päässään.

Mitä enemmän Ea yritti hillitä itseään, sitä syvemmäksi puna kasvoilla muuttui. Viimein lopettaakseen itselleen kiusallisen tilanteen, neito yskäisi pienesti ja vilkaisi poispäin toisesta. Nyt häntä tosiaan hävetti. "Ja olen etsimässä ruokaa. Erityisruokavalio on vain vähän kiusallinen asia." Miksi ihmeessä hän sen meni kertomaan? Idiootti mikä idiootti. Virheistä ei opi. Moneskohan kerta tämäkin oli, kun Ea oli langennut puhumaan ohi suun ihanien miesten edessä?

Yan

Viesti To Joulu 17, 2009 7:28

Ea

Naisen kasvoilta suli samantien kiusallinen katse, ja se muuttui määrätietoiseksi. Ea piti toista kättään lanteellaan ja toisella osoitti tuota. "Jos menet unohtamaan nimeni, voit olla varma, että ripustan sinut kalleuksistasi korkeimpaan puuhun jonka löydän!" Äänensävy oli sen verran varma, ja ilme päättäväinen, että näki kyllä heti, että tyttö oli tosissaan. Tämä tekisi miehestä eunukin jos tuo unohtaisi neidon nimen. Se olisi viimeinen loukkaus jonka Amon olisi voinut tehdä. Tuon jatkaen puheitaan kiusallisista ruokatottumuksista, haltiatar risti raidalliset kätensä rintojensa päälle, kallistaen päätä taaksepäin hitusen verran. Kuullessaan tuon sanat, häntä ei enää hävettänyt laisinkaan. Jos tuokin oli hieman erikoisempi, hänelläkään ei olisi mitään hävettävää. "Toisia haltioita? En minä niin kannibaali kuitenkaan ole", Ea sanoi ja hymyili pienesti. "Verta. Käytän ruokanani melkein aina ihmisverta." Tällä kertaa haltia ei epäillyt laisinkaan sanoessaan sen. Nyt tuo tietäisi, mutta Ea ei uskonut että Amon tekisi asialle mitään. Ja vaikka tekisi, haltia kyllä onnistuisi välttämään huonot seuraukset. "Vaikka en suostuisi juomaankaan sinun vertasi, se ei tarkoita, että olisit turvassa minulta muuten", haltiatar hymyili ovelasti. Juuri sillä hetkellä hän oli melkein kaikkia periaatteitaan vastaan pirullisella tuulella. Hänellä ei ollut mitään aikomusta vahingoittaa miestä, päinvastoin hän halusi palavasti tutustua tuohon uskomatomaan tapaukseen.

Neito venytteli käsiään päänsä yläpuolella ja siveli sitten vasemman käden etusormella oikean käden tatuointeja, hymyillen sitten miehelle. "Eikö olisi sinun vuoro kertoa nyt vähän itsestäsi?", nainen kysyi pehmeällä äänellä, ja suorastaan pursui uteliaisuutta. Mikä mies! Miksei tuollaisia riitä minullekkin?, tyttö ajatteli hiljaa turhautuneena.

Yan

Viesti La Joulu 26, 2009 10:48

Ea

Haltianeito tiesi kyllä varsin hyvin, ettei haltikylä ollut mikään paras paikka etsiä ihmisverta, mutta hän oli silti elätellyt pientä toivoa, että joku haltioiden ystäväksi leimautunut ihmishenkilö olisi tullut vastaan - mutta turhaan. Ei, ravinnonhankinta ei ollut ainut syy miksi Ea oli tullut haltiakylään. Hänellä oli myös toinen syy.... "Lasketaanko tämä tarpeksi teräväksi esineeksi?", haltia kysyi, heiluttaen sormissaan terävää tikaria. Se miten ihmeessä nainen oli saanut kiskaistua vyöltään tikarin niin nopeasti, ettei silmä pysynyt perässä, oli tämän oma pikku 'salaisuus'. Tai no salaisuus ja salaisuus, kun asiassa ei ollut edes mitään salailtavaa. Ea laski tikarin kuitenkin takaisin vyölleen ja hymyili leveästi miehen rivolle flirtille.

Kun sitten haltian pyynnöstä Amon alkoi kertomaan itsestään, neito pysyi vaiti ja hymyili vain viettelevän näköisenä. "Tarinasi oli muuten ihan hyvä, mutta mihin jäi omat ruokailutottumuksesi?" Ei Ea niin tyhmä sentään ollut, etteikö hän sitä olisi huomannut. Amonhan jätti melkein olennaisen kertomatta. Mieshän oli vihjannut omasta erikoisesta ruokavaliostaan, joten Eaa kiinnosti kuulla hieman lisää. "No mikäs sinun iltasi pilasi? Minäkö? Tuskimpa. Mutta sinun takiasi minulta jäi niin kovin odottamani ilta hyvässä kapakassa väliin.", haltiatar sanoi suu muka hieman surumielisesti mutrulla. Se oli siis toinen syy, miksi hän oli tullut haltiakylään. Paras kievari, jonka hän tiesi oli nimenomaan täällä, eikä nainen ollut voinut millään vastustaa kiusausta päästä juomaan itsensä umpihumalaan. Sekin ilo kun oli niin vaalittu, eikä sitä päässyt kokemaan tosiaankaan usein. Nyt kun kerrankin tytöllä oli ollut mahdollisuus, tuo mies oli mennyt pilaamaan sen. Ei sillä, etteikö Ea olisi viihtynyt Amonin seurassa enemmänkin kuin hyvin, mutta silti sammumiseen asti juominen leijui mielessä kaipaavana.

Yan

Viesti La Tammi 09, 2010 6:06

Ea

Eaa kiinnosti kovasti kaikki mitä Amon sanoi tälle. Hän siis syö.. unia? Jos Ea olisi ajatellut, että kylläpä oli tavanomaista, hän olisi valehdellut itselleen. Tälläistä, näin erikoista tapausta Ea ei ollutkaan pitkään aikaan tavannut. Itseasiassa hän ei ollut ikinä kuullut ihmisestä, joka söi muiden unia paitsi... Paitsi jos tuo ei ollutkaan ihminen? Sen täytyi selittää kaikki. Mutta mikä olento syö unia? Vastaus pulpahti Ean mieleen hyvin kirkkaana, kun hän äkkiä muisti mitä hänen opettajansa oli joskus kertonut. '...demonit. Sanon nyt ihan suoraan tuollaiselle kakaralle, että pysy erossa niistä. Jos ikinä tiedät tapaavasi sellaisen, hyppää sen niskaan ja taita siltä niskat ja ota siltä vielä sydä irti rinnasta. Ne olennot ovat petollisia ja heti kun käännät selkäsi ne tappavat sinut. Tai syövät unesi tai tunteesi.' Ean silmät laajenivat hetkeksi, mutta se oli niin nopeaa, ettei sitä hämärällä kujalla tahtonut kukaan erottaa. Omia uniaan hän ei tuolle miehelle aikonut ainakaan antaa syötäväksi! Ties mitä tuokin voisi saada tietää niistä... "Eipä ole itse tullut herättyä kompostista, mutta jos sanotaan, että toiste en viitsisi enää herätä tuntemattoman ihmisen kellarista, roikkuen nilkoista alaspäin", haltia tokaisi rykäisten pienesti ja jätti asian sitten siihen. Perkele, painu nyt hittoon täältä ja etsi joku ihminen! On nälkä!, ääni Ean pään sisällä huusi raivostuneena, mutta neito ei kuunnellut vaan keskittyi Amoniin. "Tarjoaisitko todella? Ja se mitä tulee siihen pakoonjuoksemiseen, niin luulempa, että minäkin olen aamuyöstä hurjempaa seuraa kuin sinä toisessa muodossasi." Ja siinä haltiatar saattoi hyvinkin olla oikeassa. Ei olisi ensimmäinen kerta, sillä pahimmillaan neito tosiaankin oli aamuyöstä jos ei ollut saanut ihmisverta pitkään aikaan. Mutta jos hän oli juonut lähiaikoina edes jonkin eläimen verta, asia oli täysin päinvastainen. Silloin nainen hyvinkin saattoi olla kiinnostavaa seuraa...

"Jos tosiaankin uskallat tarjota niin sitten kyllä sopii", Ea virnisti ilkikurisesti. Ei haltiatar olisi muuten itse suostunut, ellei seura olisi ollut ylitsepääsemättömän kiinnostavaa..

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia