Ea
Vaikka ei ollutkaan aivan äärettömän myöhä, taivas oli jo yönsininen ja aurinko painunut mailleen. Ilma oli tunkkainen ja hieman epämiellyttävä, mutta sille asialle yksin, ääneti kulkeva solakka ja kaunis haltianeito ei voinut mitään. Normaalisti hän olisi tähänkin aikaan pikkuhiljaa ruvennut valmistelemaan nukkumaan menoa, mutta tänä iltana vampyyriveri jylläsi naisen suonissa voimakkaammin kuin yleisesti, ja se valvotti häntä. Sitäpaitsi, hänellä oli hirveä nälkä. Ei, hän ei halunnut tai tarvinnut normaalia ruokaa. Hän halusi verta, ihmisverta. Tämä on niin rasittavaa!, Ea ajatteli itsekseen turhautuneena. Hän vihasi sitä vampyyrin puolta, joka hankaloitti hänen elämäänsä yllättävän paljon.
Haltia asteli ääneti kylän torin reunoja myöten varjoissa, yrittäen olla mahdollisimman huomaamaton. Häntä ärsytti aivan suunnattomasti, sillä ihmisiä hän ei nähnyt mailla eikä halmeilla, joten haltiakylä ei ollut paras paikka silloin kun teki mieli ihmisverta.
Tyttö kääntyi yhden talon kulman taakse, pienemmälle kujalle, jolla ei näkynyt minkäänlaista elämää. Kävellessään sitä eteenpäin, hänelle tuli kummallinen olo, että vaikka hän ei aistinut ketään, joku silti liikuskeli lähellä.
//Täällä ollaan 8)//