odottamaton yllätys ft. Akuma

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

odottamaton yllätys ft. Akuma

ViestiKirjoittaja Daniella » 02 Loka 2010, 18:18

//Akumaa diner is finally served! :D//

Vanya

Myöhäinen ilta oli viileä ja pimeä. Jotkut asuntojen valot siellä täällä näkyivät ikkunoista ja valaisivat vähän muuten pimeitä katuja. Haltiatyttö oli saanut kolme miestä peräänsä kuljeskeltuaan haltiakylän pimeillä kujilla ja juoksi nyt henkensä edestä niin kovaa kuin suinkin jaksoi.
Aiemmin sinä samana iltana Vanya kapusi huoneensa ikkunasta ulos, kun äitinsä jo nukkui. Hän oli jo monen monta yötä putkeen ollut seikkailemassa pitkin haltiakylän öisiä katuja.
Tällä kertaa kolme ihan kohtuu humalassa olevat miehet sattuivat tulemaan Vanyaa vastaan ja aikoivat tehdä ties mitä kauheuksia tyttöparalle. Mitä nyt avuton haltianeito olisikaan muuta voinut tehdä kuin sitten lähteä käpälämäkeen sen minkä pääsi.
Miehet pysyivät tytön kannoilla koko ajan, kun tämä juoksutti heitä pitkin kylää.
Vanya piti mekostaan kiinni, ettei vaan olisi kompastunut siihen. Neitokainen katsoi taakseen ja miehet huutelivat kaikenlaista epämääräistä. Sillä hetkellä tyttö jo toivoi, että olisi mennyt vaan kiltisti nukkumaan, mutta minkäs sille enää mahtoi. Hän ei voinut juosta kotiinsakaan äitinsä turviin. Herranjestas mitä sitten olisikaan tapahtunut.
Yksi miehistä onnistui sitten heittämään jotakin tytön jalkoihin, jonka seurauksena tämä kaatui kuraiseen maahan. Hän ei ehtinyt enää edes nousta ylös, kun miehet jo tavoittivat hänet.
He nostivat tytön kovakouraisesti pystyyn maasta ja pitelivät tämän käsistä kiinni nauraen ja puhuen irstaita, eikä Vanya voinut tehdä mitään. Kyyneleet valuivat vuolaasti pitkin neitokaisen poskia, kun kolme miestä alkoi riisumaan tyttöä kovakouraisesti veitsien kera.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Loka 2010, 21:37

// omg yay! odotinkin jo tätä! //

Sethos

Pimeä syysilta sai yönkulkijat liikkeelle tavallista aikaisemmin. Nyt kun valoisa ja lämmin kesä oli väistymässä, entistä aikaisemmin saapuva pimeys oli kuin lahja. Sethosin mielestä ainakin. Tosin kylmät syysilmat saivat valtavan koirademonin värisemään. Paksu turkkikaan ei lämmittänyt tulevalta talvelta, josta ennustettiin edellistä kylmempää. Tämäpä mukavaa. Sotakin oli alkanut. Sethos oli ilmoittanut itsensä tylsyyttään armeijan ylijäämäosastolle, joten jos kutsu kävisi, lähtisi demoni taistelemaan tantereelle. Nyt kuitenkin tuo oli yhtä hyödytön kuin katukivi nurmella.

Demoni vietti aikaansa katonharjalla odottaen väen nukahtavan. Aika kului hitaasti nousevaa puolikuuta kytäten, mikä ei ollut niin mielekästä puuhaa. Hiljaiset kadutkaan eivät antaneet minkäänlaista viihdykettä demonille, joka aukoi jo unien sieppaamiseen erikoistuneita siipiään.
Hiljaisuuden rikkoi kuitenkin lähestyvät juoksuaskeleet. Laiskasti demoni siirsi katseensa taivaalta kadulle. Nuori haltiatyttö juoksi minkä kintuistaan pääsi. Vasta katsottuaan tuon perässä juokseviin humalaisiin, Sethos tajusi koko kuvion. Laiskasti demoni hymähti itsekseen, seuraten tätä pientä kissa-hiiri leikkiä. Vaivautuakko sitä nyt apuun? Hyvin tyttö näytti pärjäävän.. kunnes kaatui ja humalaiset käpälät pääsivät käsiksi tuon fyysiseen olemukseen.
Vieläkään Demoni ei tehnyt elettäkään puuttuakseen tuohon touhuun, vaikka humalaisilta huulilta raikuikin mitä irstaimpia sanoja. Kaukana verikentillä sodittiin, verta vuodatettiin ja henkiä riistettiin. Sethosia se ei liikuttanut pätkääkään, joten miksi tämänkään tytön karuksi käyvä kohtalo liikuttaisi?

Jokin pieni ääni demonin pään sisällä sai tuon kuitenkin liikkeelle. Laiskasti otus otti askeleen jos toisenkin, kunnes hypähti alas, teleportaten itsensä yhden miehen taakse.
Jo pelkkä puolitoista metrinen suden olemus sai humalaiset kiinnittämään huomionsa viattomasta tytöstä demoniin. Pelon, hämmennyksen ja epävarmuuden valtaamat kehot eivät tienneet miten reagoida tuohon valtavaan, masentuneen näköiseen otukseen. Sethos nousi kahdelle jalalle seisomaan, iskien etutassunsa voimalla takaisin maahan, synnyttäen näin paineaallon, joka kaatoi maahan kaikki neljä fyysistä olemusta. Miehet olivat jättäneet jo tytön toissijaiseksi huolekseen. Nyt Sethosin piti saada nuo vain pakenemaan paikalta, mikä ei ollut vaikeaa.
Muutama murahdus ja niskan köymistys sai miehet kompuroimaan ylös koleasta maasta ja ottamaan jalat alleen.

Demoni katseli kolmikon perään joka juoksi pää kolmantena jalkana pakoon. Hymähdyksen saattelemana laiska katse siirtyi tyttöön, jonka demoni analysoi katseellaan.
"Eikö äiti opettanut pysymään poissa pimeiltä kujilta? Vai kuoliko hän niin monelle tuttuun tapaan sinun ollessa nuori, ja nyt uhmaat kaikkea vaarallista osoittaaksesi kuinka hemmetin aikuinen ja väkivahva olet mieletäsi ja ruumiiltasi, etkä todellakaan tarvitse äidin hoivaa?" Sethos kysyi sen pahemmin kyselemättä missä kunnossa itkevä neito oli "Naiset... teistä ei ole muuta kuin haittaa".
Noiden sanojen myötä Demoni iski karvaisen koiran takamuksensa maahan ja jäi apaattisena tuijottamaan tyttöä, odottaen että tuo joko lähtisi kiljuen pakoon tai haukkuisi demonin maahan ja poistuisi suivaantuneena, kuten suurin osa naisista jotka joutuivat demonin kanssa puhumaan.

//jaa innostuin tarinoimaan.. oh well //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 05 Loka 2010, 22:32

//Tsihih ^.^//

Vanya

Tyttö todellakin luuli, että elämänsä lähestyisi loppuaan järkyttävällä, mutta joskaan ei niinkään harvinaisella tavalla. Mutta pian sekin sai käänteen. Yhden miehen taakse ilmestyi kuin tyhjästä suden tapainen valtava olento, jolla oli siivet selässään. Miehet kiinnittivät huomionsa Vanyasta joka itsekin oli aika kauhuissaan suteen, joka sitten nousi koko pituudeltaan takatassuilleen ja tömäytti etutassunsa voimalla maahan. Ja tämän seurauksena kaikki neljä ne kolme miestä ja Vanya kaatuivat rähmälleen jokseenkin kuraiseen maahan.
Tyttö nojasi käsiinsä eikä saanut yhtä ainutta sanaa suustaan, hän vain katsoi silmät shokista pyöreinä ja kai niistä näkyi kauhun häivähdyskin.

Miehet eivät enää onneksi kiinnittäneet mitään huomiota haltiatyttöön, vaan keskittyivät otukseen edessään, joka murahteli ja köymisti niskaansa. Ei mennyt kauan aikaa, kun ne Vanyaa ahdistelleet miehet lähtivät nyt itse puolestaan käpälämäkeen. Ja hyvin nopeasti katosivatkin näkyvistä.

Haltiatytöllä ei ollut hajuakaan, mitä sutta muistuttava otus aikoisi tehdä seuraavaksi, ja sitten ykskaks se avasikin suunsa ja puhui. Kyyneleitä ei ollut valunut enää vähään aikaan, nyt taas ilmeessä loisti selvä hämmästys sekä hämmennys. Ehh.. Mistä niin päättelet? Näytänkö minä sinusta joltain teini-ikäiseltä pikkuvanhalta kakaralta, joka koettelee rajojaan? Kysymyksen perään, hän pudisteli päätään pariin kertaan ja olihan se hymykin jo laskeutunut tämän suulle. Hassua, miten joku voisikaan luokitella Vanyan vielä sellaiseksi. Toki hän kävi usein öisin reissussa, mutta siihenkin oli aina syy. Ei, äitini on kyllä elossa, mutta hän on sairas ja tällä hetkellä vuoteenoma, joten pikemminkin äitini tarvitsee minun hoivaani. Tyttö lisäsi vielä totuudenmukaisesti.
Kun susi sitten totesi ettei naisista ollut muuta, kuin haittaa, Vanya naurahti ja nousi samalla seisomaan kuraisesta maasta, kun taas toinen laski peppunsa maahan Vai niin, no siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta jos sinä näet asian niin, niin ihan miten vain.
Vanya otti pari askelta kohti toista ..Kiitos, kun pelastit minut. tyttö sanoi jo rauhallisella äänellä. Jos suden oloinen otus olisi halunnut jotain pahaa haltiatytölle, tuo olisi tehnyt sen jo, eikö olisikin?
Otus katsoi Vanyaa varsin apaattisesti. Mikä sinä olet? hänen oli pakko kysyä, utelias haltia kun oli, ja muutenkin otus näytti sudelta mutta paljon isommalta ja sillä oli naisen mielestä kauniit siivet.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Loka 2010, 01:04

Sethos

Demonin yllätykseksi haltiatyttö ei lähtenytkään pakoon humalaisten tavoin, vaan vastasi Sethosin päänaukomiseen kysymyksillä. Koira kohotti kulmiaan pienesti, katsoen kysyvästi naikkoseen, vastaamatta mitään tuon vastakysymyksiin. Kyllä, tyttö näytti kakaralta jos Sethosilta kysyttiin. Hänen silmissään kaikki ei harmaantuneet olennot olivat kakaroita. Pessimisti demoni odottikin jo suurella innolla koska itse alkaisi harmaantua. Ei sekään vaihe enää kaukana ollut, kai. Rodullaan oli kyllä tapana elää kauan, mikä vain masensi jo ennestään apaattista ja yksinäistä sielua.
Tyttö kertoi äitinsä olevan elossa mutta vuoteenoma. Sethos tuhahti sen enempää kommentoimatta asiaa. Lieni erittäin huono väli huomauttaa kuolevasta äidistä, kun tyttö itse melkein joutui raiskatuksi. Lisäksi pieni ääni Sethosin pään sisällä kielsi demonia ajamasta tätä tyttöä tiehensä, ainakaan vielä.

No, tyttö ei ottanut nokkiinsa Sethosin naishuomautuksestakaan. Pieni virneenpoikanen hiipi demonin kasvoille, samalla kun tuon tuuhea häntä heilahti muutaman kerran laiskasti mielenkiinnon noustessa.
Lopulta tyttö kiitteli pelastamisesta.
"En minä sinua pelastanut" Sethos totesi aneemisesti "pelottelin vain kansalaisia, mistä varmasti tulen kuulemaan jossain vaiheessa pitkää, tylsän tappavaa elämääni".
Kyllähän Sethos oli neitokaisen pelastanut, mutta sitä tuo ei ääneen myöntänyt, kuten kävi ilmi. Tytön seuraava kysymys sai Sethosin naurahtamaan kuivasti ja kivuliaasti.
"Olen mörkö" Sethos vastasi selvittyään pienestä loukkaantumisen tapaisesta olotilastaan "Olen se, joka nukahdettuasi varastaa unesi...... olen demoni".
Unisiepparin siivet värähtivät pienesti, demonin mainitessa unet. Alkoi olla jo sen verran myöhä, että unia alkoi kehittymään kaksijalkaisten humaanien mielissä. Oli aika ruokailla, mutta nyt pois käveleminen tuntui väärältä vaihtoehdolta.
"Yleisin kysymys olisi varmaan 'mikä on nimesi?', mutta olen liian laiska kysyäkseni sitä sinulta... enkä minä sillä tiedolla mitään kuitenkaan tekisi, todennäköisesti en tule tapaamaan sinua enää koskaan tämän pienen rupatteluhetken jälkeen" Sethos spekuloi, kysyen näin salakavalasti neidon nimeä. Pessimistinä susi yhä oletti naisen katoavan ihan juuri elämästään ja hän saisi palata tylsään arkeensa odottamaan yksinäistä kuolemaa jonkin kadun kulmalla.

Hetken demoni istui hiljaa paikallaan, kunnes nosti ahterinsa hyisestä maasta tuhahtaen pienesti.
"Missä asut? Saatan sinut kotiisi ettet satuta itseäsi yhtään enempää tälle illalle" Sethos tostesi, pitäen katseensa irti neidosta. Demonia nolotti tarjoutua tekemään jotain näinkin ystävällistä ja sen huomasi uroksesta todella helposti. Tuo vältteli katsekontaktia ja käyttäytyi kuin teini poika, joka kysyi ensi ihastustaan treffeille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 06 Loka 2010, 21:54

Vanya

Ei haltiatyttö ihan mikään kakara ollut enää, se elämänvaihe oli ja meni vuosia sitten.
Hassua, yleensä häntä luultiin vanhemmaksi kuin oikeasti on, mutta nyt tulikin toisinpäin.
Vanya ei sinäänsä halunnut tulla vanhaksi ja saada harmaita blondien suortuvien joukkoon.
Hän halusi vielä elää, ja hän halusi löytää siskonsa.
Susiotus ei vastannut Vanyan kysymyksiin mitään, vaan kohotti kulmiaan ja katsoi itse jotenkin kysyvästi. Tyttö vain hieraisi otsaansa ja pudisti päätään. Hän ei tainnut oikein vieläkään sisäistää sitä asiaa, mitä juuri oli tapahtunut. Aikamoinen shokki.
Otuksen todettua, ettei naisista ole muuta kuin haittaa ja Vanyan vastattua siihen, suden ilme muuttui hieman hilpeämmäksi kuin mitä oli aikaisemmin ollut, häntäkin alkoi heilumaan pariin kertaan puolelta toiselle, joskin laiskasti kylläkin.
Sitten otus vastasi tytön kiitokseen sanomalla ettei ollut pelastanut tätä, vaan oli pelästyttänyt juopot pois ihan huvin vuoksi. Siinä vaiheessa haltianeidon suu kääntyi hymyyn Niin, aivan varmasti. tuo sanoi haltiakielellä. Oli muuten jotenkin aika hassua, että haltiat pystyivät puhumaan ihmisten kieltä, sekä heidän omaa kieltään, mutta ihmiset eivät puhuneet muuta kuin omaa kieltään (korjaa toki jos olen väärässä?) ellei sitten ollut sitä erikseen opetellut tosin kuka haltia opettaisi ihmiselle haltiakieltä, kun ne käyvät muutenkin sotaa keskenään? - .
Susi ei oikein varmaan pitänyt sankari tittelistä, joten kielsi, että oli pelastanut neidon hädästä.
Vanyan kysymyksen myötä olento naurahti kuivahkon kivuliaasti. Tyttö näytti pahoittelevaa ilmettä, ei hän ollut koskaan nähnyt koiraa/sutta, jolla oli siivet. Kuultuaan otuksen sanovan olevansa mörkö, haltia kohotti kulmiaan. Toisen päästyä lauseen loppuun selvisikin, että tämä oli demoni, joka sieppasi toisten unia. Vanya nyökkäsi kiinnostuneena, hän oli vaikuttunut.
Unisieppari.. interesting.
Sitten demoni kysyi aika omaperäisellä tavallaan selitysten kera haltianeidon nimeä. Olen Vanya Bronvethiel. Ja nyt voisin varmaan kysyä minut pelastaneen demonin nimeä, olisi hyvä tietää ketä kutsun, jos tarvitsen taas pelastajaa.? Tyttö sanoi kiusoittelevasti. Ei hän aikoisi ärsyttää demonia niin paljon, että toinen lähtisi pois, jos nyt edes pystyisi tähän. Kunhan vähän kiusasi.
Ja ei, haltianeito ei tulisi lähtemään vielä vähään aikaan vaan jäisi pelastajansa seuraksi, joko suden iloksi tai suruksi miten vain. Joten demoni voisi vaipua taas itsesääliin jonnekin kadunkulmaan joskus myöhemmin.

Demoni nosti peppunsa maasta tuhahduksen kera ja kysyi haltianeidolta missä tämä asui ja sanoi oikein saattavansa tämän kotiin, ettei tapahtuisi taas jotain ikävää. Demoni ei katsonut tyttöön päinkään ja näytti jokseenkin nolostuneelta.
Pieni kikatuksen tapainen naurahdus pääsi tytön suusta ja tämä otti jälleen yhden askeleen kohti mörköä hakien sitä katsekontaktia. Olipa söpöä. Kiitos vain tarjouksesta, ja huolenpidosta, mutta en ole menossa vielä kotiin. Sitä paitsi kuinka uskaltaisin nukkua, kun tiedän, että olet liikkeellä varastaaksesi kaikki ihanat uneni? En uskaltaisi.. näkisin vain pahaa unta mutta jos todella olet huolissasi turvallisuudestani, niin voit tulla mukaani jos tahdot. Vanya kysyi ja jäi odottamaan demonin vastausta.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2010, 12:06

Sethos

Demonin yllätykseksi tyttö vastasi epäsuoraan kysymykseen nimestään ja esitteli itsensä Vanya Bronvethieliksi. Nimi ei sanonut Sethosille mitään, mutta ihmekkös tuo. Hyvä jos Demoni edes tiesi eliittikenraalien nimet. Esiteltyään itsensä Vanya innostui kiusoittelevasti kyselemään Sethosin nimeä. Demoni tuhahti itsekseen ajatukselle siitä että tarvisi vielä toistamiseen tätä tyttöä pelastaa.
"Sethos" Demoni vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi sen pahemmin kiertelemättä.
Demoni kyllä huomasi pienen kiusoittelun leijuvan ilmassa, eikä tyttö näyttänyt tekevän lähtöä millään. Harmi, tuo joutuisi vielä kärsimään demonin pessimistisestä olemuksesta. Sethos itse oli sen verran masokisti, että kidutti itseään toisten seurassa. Hän ei osannut - tai ehkä hän ei halunnut - häätää ketään seurastaan, kunnes nuo kyllästyivät demoniin ja marssivat itse pois.

Sethos luimisti korviaan aavistuksen, Vanyan ottaessa askeleen lähemmäksi. Demoni vilkaisi kulmiensa alta tyttöä joka hakemalla haki katsekontaktia takkuisen harjan peittämistä silmistä. Sitten kävi ilmi ettei Vanya aikonutkaan kipittää kotiin äidin helmaan itkemään illan tapahtumia, vaan kaikkea itsesuojeluvaistoja vastaan päätti jäädä demonin seuraan. Moinen päätös sai pienen, pikaisen hymyn käväisemään Sethosin kasvoilla, mutta se katosi yhtä nopeasti mitä oli tullutkin.
"Sinulla ei taida olla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa?" Demoni kysyi kohottaessaan päätään ylemmäs "mieluummin minä pahoja unia näkisin, kuin joutuisin raiskatuksi kadulla tai demonin syömäksi kujalla".
Viimeisimmän huomautuksen jälkeen Sethos virnisti. Ei hänellä ollu aikomustakaan syödä Vanyaa, mutta ainahan sitä voisi tuoda esiin senkin vaihtoehdon.
"ei minulla ole aikaa kävellä kujilla. Väki alkaa nukkua ja minun on aika ruokailla, joten siirrän fyysisen olemukseni korkeammalle tasolle" Sethos totesi lopulta ottaen pari laskaa askelta eteenpäin "joten jos uskot pysyväsi perässä, niin tule".

Noiden sanojen jälkeen valtava susi demoni lähti hitaasti löntystämään pitkin katua, hakien sopivaa paikkaa mistä kiivetä katoille kyttäämään unia. Vanya saisi seurata mikäli mielisi, mutta Demoni uskoi tuon kuitenkin lähtevän omille teilleen.. tai no, eihän hän ennustaja ollut, mutta pessimistiseen tapaansa ajatteli, ettei kukaan halunnut hänen seurassaan yötään viettää.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 10 Loka 2010, 21:29

Vanya

Demoni esittäytyi itsekin ja sanoi nimekseen Sethos.
Sethosin pessimistisyyden nainen oli kyllä huomannut, mutta ei se häntä pois ajanut.
Vanyaa sai kyllä ärsyttää kunnolla, jos aikoi saada tämän suuttumaan jostain. Hevillä hän ei kääntänyt selkäänsä ja kävellyt pois. Pinnaa riitti.

Kyllä tytöllä nyt itsesuojeluvaisto oli, niin kuin kaikilla otuksilla. Hän ei vain osannut pelätä demonia, joka tämän oli juuri pelastanut.
Jokaisella on omansa, minä en osaa pelätä minua pelastanutta henkilöä, oli se sitten demoni tai joku muu.. ja mitä raiskaukseen tulee, juoksin pakoon, koska pelkäsin, joten kyllä, on minullakin itsesuojeluvaisto. Kuka minua nyt enää raiskaisi, kun olen demonin seurassa? Vanya sanoi lopun hieman kujeilevalla äänensävyllä ja kohotti toista kulmaansa. Sethosin sanottua ettei ainakaan itse halunnut tulla demonin syödyksi, tämä virnisti perään. Vai niin, ja minä kun oletin, että syöt toisten olentojen unia. Vanya tiesi, ettei demoni söisi häntä, jos söisi, tuo olisi tehnyt sen aikoja sitten, eikä tuo olisi myöskään pelastanut naista alunperinkään.

Demoni, joka oli esittäytynyt Sethosiksi, sanoi menevänsä korkeammalle tasolle herkuttelemaan toisten unilla, tuo sanoi myös, että jos Vanya pysyi perässä, tämä saisi tulla mukaan.
Selvä, tulen mukaasi. nainen totesi. Häntä todella kiinnosti Sethosin touhut, miten hän kaappasi unia.
Susi lähti laiskasti liikkeelle kulkien pitkin katua etsiskellen sopivaa paikkaa, josta kiivetä talojen katoille. Tyttö seurasi tätä perässä. Periaatteessa tytöllä ei oikein edes ollut tekemistä sinä yönä tapahtuma jälkeen. Hänkin taisi kaivata seuraa. Sitä paitsi ei hän voinut vain mennä kotiinsa ja unohtaa kaikki, mitä sinä yönä oli tapahtunut ja aloittaa huominen kuin yhtikäs mitään ei olisi tapahtunut. Vanya ei kyennyt siihen. Joten kyllä, hän jopa halusi viettää ainakin sen yön Sethosin seurassa.
Vähän aikaa tallusteltuaan susiolennon perässä, Vanya näki yhden talon seinämällä kasvavan paksun köynnöksen, joka oli takertunut sen alla olevaan puusta tehtyyn ristikkoon kasvaessaan.
Sinusta en tiedä, mutta minä kiipeän tuosta. hän tokaisi ja lähti kiipeämään köynnöstä pitkin. Se sujui hyvin, paitsi kerran hänen toinen jalkansa lipsui ja hän meinasi pudota, mutta pääsi kaikesta huolimatta talon katolle. Talon ikkunoista ei näkynyt valoja, joten koko talon väki oli kai jo nukkumassa. Tyttöä mietitytti, että tiesikö tai näkikö Sethos, mitä unia ihmiset näkivät, kun tämä varasti niitä syödäkseen. Kai hän vielä kysyisi sitä. Vanya jäi odottamaan toista.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Loka 2010, 16:29

Sethos

Vanya lähti kuin lähtikin demonin mukaan yöllisille kävelyille. Jokainen tavallaan, mutta jos Sethos olisi ollut Vanyan asemassa, olisi tuo lähtenyt samantien kotiin. Äskeinen läheltä piti tilanne ei näemmä vaikuttanut tyttöön mitenkään traumatisoivasti, tai sitten tämä oli tuon tapa käsitellä järkyttävää tapahtumaa: Esittää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Oli miten oli, Vanya lähti kävelemään Sethosin perässä. Ei aikaakaan kun Vanya löysi sopivan kohdan luikkia ylös ja ilmoittikin kiipeävänsä siitä. Sethos pysähtyi ja katsoi apaattisesti tytön perään, joka kapusi tiensä ylös katolle. Vasta kun Vanya oli päässyt turvallisesti ylös, tuhahti Sethos itsekseen ja muutamalla ilmavalla loikalla hyppäsi samaiselle katolle, mille Vanya oli kiivennyt. Demonille moinen kiipeäminen ei ollut este eikä hidaste. Tosin hän olisi voinut myös teleportata itsensä ylös, mutta mitä sitä turhaan oikaisemaan liikaa?

"Jos tiput, minä en pelasta" Sethos totesi tuhahtaen, samalla kun lähti kävelemään kattoa pitkin keskemmälle, kunnes iski ahterinsa alas ja levitti siipensä.
Nyt piti vain odottaa että ihmiset alkaisivat näkemään unia. Helmet Sethosin seitti siivissä alkoivat kajastaa oranssia, heikkoa valoa, houkutellen näin unia lentämään hänen suuntaansa. Demoni piti silmänsä auki, tarkkaillen ympäristöä, kunnes oranssit silmät kiinnittivät katseensa seuralaiseen ja tuon puuhiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 24 Loka 2010, 23:10

Vanya

Haltiatyttö tosiaan käsitteli järkyttävää tapahtumaa näin: hankkimalla muuta ajateltavaa. Oli kai tullut äitiinsä. Loppujen lopuksi se oli ihan hyvä tapa käsitellä asiaa. Ainakin Vanyan mielestä. Ja olihan hänellä nyt seuraa.
Sethosin ei tarvinnut kuin loikata muutaman kerran, niin tämä oli jo samalla katolla missä tyttökin.
Sitten tuo sanoi, ettei pelastaisi Vanyaa taas jos tämä tippuisi katolta Näinkö on? Entä jos pyytäisin oikein nätisti? haltia sanoi ensin jokseenkin epäuskoisesti ja viimeisen lauseen sanoessaan teki hetkellisesti puppy eyes ilmeen, jonka jälkeen naurahti. Ei, neidillä ei ollut aikomusta pudota katolta, mutta eihän sitä koskaan tiennyt, mitä tapahtuisi. Itse asiassa hän oli kuin olikin kerran pudonnut katolta ja selvisi siitä onneksi ehjin nahoin tiputtuaan heinäkasaan. Sen jälkeen hän oli näyttänyt ihan vastaheränneeltä metsänpeikolta, heiniä sojotti takkuisista röllimäisistä hiuksista ja vaatteisiinkin oli tarttunut heiniä vaikka millä mitalla. Siitä hänen äitinsä ei pitänyt, ei sitten yhtään.
Jos asia tosiaankin oli niin, ettei Sethos todellakaan aikoisi auttaa Vanyaa, jos tämä nyt sattuisi putoamaan katolta, tyttö todellakin toivoi ettei niin kävisi. Semmoinen putous ei välttämättä ihan kohtalokkaaksi kävisi, mutta ei siitä selviäisi ihan ehjin nahoinkaan.
Susidemoni käveli keskemmälle kattoa ja istahti levittäen seittimäiset siipensä. Vanya käveli lähemmäs tuota noin metrin päähän ihastellen tuon siipiä, joiden helmet alkoivat hohtaa oranssia heikkoa valoa. Haltian mielestä ne olivat kauniit. Yöksi muuttunut iltakin oli kaunis. Lukemattomat tähdet tuikkivat taivaalla puolikuun tuodessa hieman valoa pimeään syksyiseen yöhön niiden rinnalla. Ei pilven pilveä missään.
Vanya kävi istumaan Sethosin vierelle muttei ollut kuitenkaan tämän tiellä - nojaten käsiinsä ja katseli taivaalla tuikkivia tähtiä. Siipesi ovat upeat. Pystytkö lentämään niillä? tyttö kysyi ja siirsi katseensa susidemonin oransseihin silmiin.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Marras 2010, 14:11

Sethos

Pieni, hymyntapainen ele kävi demonin kasvoilla Vanyan kysymyksen jälkeen.
"ehkä jos oikein nätisti pyydät" Sethos totesi sitten, uskomatta itsekkään sanoneensa juuri noin. Harvemmin demonin suusta pääsi mitään vastaavaa, eikä Sethos itse edes muistanut milloin viimeksi olisi kenenkään kanssa sanoilla leikkinyt. Demoni kuitenkin sivuutti äskeisen lauseen miettimisen ja keskittyi Unien houkuttelemiseen.
Sekin keskittyminen herpaantui hetkeksi, haltia neidon esittäessä seuraavan kysymyksen.
"Näyttävätkö ne muka lentämiseen tarkoitetuilta?" Demoni kysyi kuivahkon katkerana "En, niistä ei ole mitään hyötyä muussa kuin unien pyydystämisessä".
Sinänsä surullista. Mikäli siivillä olisi voinut lentää, olisi Sethos jo lähtenyt täältä kauas. Mitä iloa suuvustä oli, jos niillä ei voinut lentää? Ei mitään.

Hetken kaksikko sai istua kuun valossa, kunnes kylän kaduilta alkoi nousemaan sinisiä, noin nyrkin kokoisia valopalloja. Pallot liikkuivat hitaasti, hohkaten heikosti sinistä valoaan. Sethos hymyili itsekseen nähdessään nuo siniset elämäntuojat.
"Nyt nähdään mitä unia tämän kylän niin onnelliset asukkaat näkevätkään.." Sethos totesi kun ensimmäinen valopallo saavutti demonin siivet ja suoraasanottuna imeytyi oransseihin palloihin, kadoten kuin tuhka tuuleen. Sethos sulki jälleen silmänsä ja keskittyi taas unien houkuttelemiseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 08 Marras 2010, 23:03

Vanya

Leveä hymy nousi tytön huulille, kun demonisusi sanoi, että, jos hän oikein nätisti pyytäisi, tämä ehkä suostuisikin pelastamaan hänet toisen kerran, jos oli tarve. Tyttö naurahti söpösti.
Vanyan kysymykseen Sethos vastasi kieltävästi, siivet oli kuulemma tarkoitettu vain unien pyydystämiseen. Se oli harmi. Tyttö oli usein kuvitellut millaista olisi osata lentää. No mutta eihän ne sitten ihan kelvottomat ole. Kun pyydystät ruokasi niillä. Vanya yritti ajatella positiivisesti, vaikka ei se aina toiminutkaan.
Siinä he hetken istuivat jonkun talon katolla, kunnes alkoi tapahtua. Sinisiä valopalloja alkoi lennellä kylän kaduilta hitaasti heitä kohti. Tyttö oli haltioissaan. Unet tulivat demonin luo, kuin mehiläiset hunajapurkkiin. Tyttö ei uskaltanut sanoa sanaakaan, saati sitten liikkua. Mitä jos unet lentäisivät takaisin omistajiensa mieliin, kun Sethosin keskittyminen herpaantuisi ja ihmiset jatkaisivat onnellisen epätietoisina tapahtuneesta uniaan? Vanya ei ollut lainkaan varma oliko hänen puhumisella tai ylipäänsä läsnäololla jotain vaikutusta asiaan, mutta hän ei halunnut ottaa riskiä. Sittenhän Sethos jäisi ilman ruokaa ja tuo varmasti syyttäisi tyttöä siitä. Ei, sitä hän ei halunnut, joten hän pysyi hiljaa ja katseli lumoutuneena susidemonin siipiin imeytyviä sinisiä unipalloja. Uskomatonta.. Tyttö ei voinut vastustaa kiusausta, joten hän kohotti kätensä kohti yhtä sinistä palloa. Hän hipaisi sitä ja vetäisi kätensä pois pelästyessään hieman, kun pallo välkähti kirkkaasti. Sitten se jatkoi matkaansa muiden pallojen lailla Sethosin siipiin ja katosi näkymättömiin.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Marras 2010, 15:09

Sethos

Siipien kelvottomuudesta olisi voitu käydä kokonainen väittelytunti, vaikka Vanyan kommentti olikin ihan pätevä. Sethos kuitenkin oli ikuinen pessimisti - niin hän ainakin väitti - eikä ottanut huomioon edes hyviä, positiivisia väitteitä. Joten Sethos jätti kommentoimatta asiaa sen enempää, jostain syystä hän ei halunnut kinastella tämän neidon kanssa.
Demoni keskittyi unien kalastamiseen, mutta kauaa tuo ei malttanut silmiään pitää kiinni. Sethos raotti silmiään ja seuraili Vanyan reaktioita lentäviin valopalloihin. Tuo selvästikkin oli utelias, eikä aikaakaan kun uteliaisuus voitti ja Vanya meni koskettamaan valopalloa. Sethos hymähti pienesti, katsellessaan unipallon reaktiota kosketukseen. Tosin huvittavampi oli Vanyan hieman pelästynyt reaktio.
"Eivät ne satuta. Eivätkä mene rikki. Mikäli saisit yhden pysymään käsissäsi tarpeeksi kauan, pystyisit katsomaan siitä mitä unia muut näkevät... mutta moinen tempaus on jopa minulle turhan haastava... eikä minua oikeastaan kiinnosta mitä unia toiset näkevät" Sethos totesi avaten silmänsä lopulta kokonaan ja veti siipensä kiinni.

Viimeiset valopallot syöksähtivät tiehensä, Sethosin suljettua siipensä. Ne lensivät niin kauas kuin ehtivät, ennen kuin haihtuivat kuin tuhka tuuleen. Sethos oli saanut tarpeekseen energiaa unista, eikä aikonut rosvota yhtään enempää unia tältä yöltä.
Demoni käänsi katseensa Vanyaan ja jäi hetkeksi tuijottamaan tuota, kunnes hymähti laiskasti ja muutti muotonsa takkutukkaiseksi, nuhjuiseksi mieheksi ja jäi istumaan kyykkyyn tuon vierelle.
"eikö sinulla ole kylmä.." Sethos totesi hetken hiljaisuuden jälkeen tajutessaan, kuinka oma humaanimuoto paleli kuin pikku poika keskitalvella, vaikka nyt ei ollut edes kunnolla pakkasta....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 30 Joulu 2010, 20:10

// Oioioiii, miten tässä näin kauan kesti?! Kauhean pahoillani näin pitkästä kestosta :s //

Vanya

Sethos päätti olla kommentoimatta sen enempää siivistään, joten neitokin katsoi niin olevan parempi. Asia oli loppuun käsitelty.
Demoni sattuikin näkemään tämän tytön kosketuksen unipalloon ja tuo katsoikin tilannetta ehkä hieman huvittuneesti. Vanya punastui aavistuksen, mutta tuskin - ainakaan ihminen sitä näkisi paljaalla silmällä niin pimeässä. Eteensä näki vielä hienosti, mutta värit olikin sitten jo asia erikseen, niitä oli hankala erottaa toisistaan niin pimeässä. Sethos sanoi, etteivät unipallot satuttaisi, eivätkä ne myöskään menisi rikki vaikka niitä koskettaisikin. Demoni sanoi myös, että jos saisi pidettyä yhtä palloa kädessään tarpeeksi kauan, voisi nähdä siinä olevan unen, mutta se oli vaikeaa. Eikä häntä kuulemma kiinnostanut toisten unet. Tyttö kuunteli tarkasti jokaisen sanan kiinnostuneena silmät pyöreinä. Vau, ihanko totta? Mikä siinä sitten on niin vaikeata? Lähtevätkö ne karkuun? Hän sanoi samalla hymyillen hippasen huvittuneen oloisesti. Ei se niin vaikeaa voinut olla.. eihän? Sethos veti siipensä kiinni ja avasi silmänsä, tuo oli näemmä saanut tarpeekseen joko seuralaisestaan tai sitten unista. Toivottavasti ei vielä seuralaisestaan.
Viimeiset unipallot, jotka eivät ehtineet enää demonin siipiin, lensivät nopeasti niin kauas kuin suinkin kerkesivät, ennen kuin ne katosivat. Ilman jälkeäkään.
Sethos käänsi katseensa Vanyan puoleen ja jäi hetkiseksi tuijottamaan tätä, kunnes sitten hymähti ja muuttuikin mieheksi, vähän nuhjuisen näköiseksi sellaiseksi. Tyttö seurasi tapahtumaa taka-alalta jokseenkin hämmästyneenä. Vasta äskenhän hänen vieressään oli istunut koira tai susi, jolla oli siivet, mutta nyt siinä istuikin mies. Tuo tosiaan oli demoni.
Vanya heräsi ajatuksistaan, kun mies kysyi, etteikö tytöllä ollut kylmä. No, nyt kun mainitsit, niin kyllä tässä alkaa olla vähän vilpoinen. Entä sinulla, nyt kun sinulla ei ole paksua turkkia suojana? Tyttö esitti vastakysymyksen demonille ja nojasi polviinsa hymyillen nyt sitä pikkuista jokseenkin somaa hymyään, jonka hän omasi. Häntä ei väsyttänyt yhtään. Seuraava päivä kyllä varmaan meni siinä nukkuessa, vaikka pitäisi kotitöitäkin tehdä. Noh, se olisi huomisen päivän murhe se.
Kuule.. kertoisitko jotain itsestäsi? hän kysyi. Jostain syystä tyttö halusi tietää demonista enemmän.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Tammi 2011, 14:51

Sethos

"unet eivät meinaa pysyä paikallaan... Eivätkä ne halua näyttää itseään tuntemattomille niin helposti, joten mikäli haluaisi nähdä unen sisään, täytyisi omistaa hyvä sydän.. tai jotain sinne päin, en kuunnellut pahemmin kun vanhempi sukupolvi meille näistä kertoi. Demoneja ei pitäisi edes kiinnostaa moiset asiat kuin hyvä sydän, rakkaus, puhdas mieli.... ne ovat kuolevaisten asioita" Sethos totesi Vanyan kysymykseen, koittaen parhaansa mukaan päästä eroon tästä puheenaiheesta.
Vanya myönsi potevansa pientä vilpoisuutta. Ei ihmekkään, pakkanen kiristyi yötä myöten, eikä tuo näyttänyt olevan pahemmin pukeutunut sitä varten. Seth olisi voinut löydä vetoa, ettei Vanya olisi selvinnyt yöstä kadulla noissa vaatteissa vilustumatta tai palelematta. Vastauksensa jälkeen neito kysyi, eikö Sethosilla ollut kylmä. Sethos vilkaisi ohutta vaatetustaan ja paljaita jalkojaan, tuhahtaen sitten pienesti.
"Ainoa lohtuni kylmissä öissä on viittani... mutta onneksi - tai harmiksi - en voi kuolla kylmyyteen, joten pakkaset vain kiduttavat" Sethos vastasi apaattisesti, naurahtaen surkuhuvittuneesti demonin ominaisuuksilleen, joista oli vain haittaa jos itsemurhaa pakkasessa yritti tehdä.

Vanyan seuraava kysymys sai demonin hätkähtämään ja vilkaisemaan tyttöä kysyvästi, ehkä astetta vetäytyvämmin ja peloissaan.
"En minä niin kiinnostava persoona ole... ei ole mitään kerrottavaa" Sethos totsei toivoen että Vanya jättäisi asian sikseen. Demoni suorastaan kavahti moisia keskusteluita, mikäli aiheena oli hän itse.
"Sen sijaan että kertoisin itsestäni, kerro sinä jotain itsestäsi" Sethos totesi nopeasti perään, heittäen pallon näin takaisin Vanyalle.

// eipä tuo mitään ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 08 Tammi 2011, 18:21

Vanya

Sethos kertoi syyn miksi unia oli vaikeaa napata saatika sitten nähdä sen sisään. Piti omistaa hyvä sydän, jos hän nyt oikein muisti. Sitten Sethos lisäsi perään, ettei demoneja ylipäätään pitäisi kiinnostaa sellaiset jutut kuin hyvä sydän, rakkaus tai puhdas mieli. Miksi olet tuota mieltä? En usko että demonit ovat läpeensä pahoja, jokaisella olennolla on sydän, vaikka ei aina käyttäytyisikään sen mukaisesti. Jokaisessa on jotain hyvää Näin Vanya ainakin uskoi. Hän kyllä oli kuullut demoneista sun muista paholaisista, mutta se olisi hänestä vain niin luonnotonta, jos ei olisi sydäntä.
Vanya ei tosiaan ollut ajatellut ennen lähtöään, että näin yömyöhään saattaisi jopa tulla kylmä. Hän oli vain lähtenyt tavalliseen tapaansa yönselkään miettimättä asiaa sen kummemmin. Noh, ensikerralla hän yrittäisi ainakin olla viisaampi ja muistaa ettei ollut enää lämmin.
Demoni vastasi Vanyan kysymykseen pienesti tuhahtaen ja sanoi sitten että ainoa lohtu yöpakkasessa oli hänen viittansa, ja lisäsi perään vielä, että omaksi ilokseen tai harmikseen demonit eivät voineet kuolla kylmyyteen. Tyttö nyökkäsi jonkinlaiseksi vastaukseksi ja käänsi katseensa taivaisiin, jossa tähdet loistivat kirkkaimmillaan.
Vanyan kysymys näytti hämmentävän ja ehkä jopa pelottavankin Sethosia. Tyttö katsoi tuota kohottaen aavistuksen silmäkulmiaan. Demonilla ei kuulemma ollut mitään kerrottavaa. Lisäten perään, tuo kysyi, josko Vanya kertoisi mieluummin itsestään. Hyvä on, vaikka minäkään tuskin olen kovinkaan kiinnostava. Mitä kertoisin, mitä haluat tietää? tyttö kysyi demonilta, kun ei oikein tiennyt itse mistä aloittaa. Tuskin tuo jaksaisi kuunnella koko Vanyan elämäntarinaa laidasta laitaan. Jos vaikka Sethos kertoisi itse mikä kiinnostaisi tätä edes jonkin verran.
Daniella
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron