Kirjoittaja Daniella » 16 Joulu 2011, 22:36
Vanya
Demonikoira ei lainkaan huomannut neitokaisensa tuloa. Otuksen selkäkarvat nousivat pystyyn, kun tyttö rapsutti tuota korvan taustalta. Tytön kysymykseen demoni vastasi kyseisen vaihtoehdon olleen tapetilla jo muutaman kerran. Vanya hymyili ja lakkasi rapsuttamasta toista tämän noustessa ylös venytellen. Loppuun pieni turkin ravistus, sitten katsottiin haltianeitokaista päin.
Toki tyttö olisi voinut olla tulematta paikalle, jos hän olisi ollut joku toinen. Mutta Vanya oli Vanya, eikä hän koskaan pettänyt lupaustaan. Sitä paitsi, uteliaisuus oli myöskin osasyy siihen, miksi hän ilmaantui sovitulle paikalle. Hän halusi tietää, oliko viimeöinen ollut unta vain. Totuus oli, hänen onnekseen että se oli totisinta totta. Demoni auttaisi häntä löytämään jo pitkään kadoksissa olleen siskonsa: Anamelethin. Oletettaen siis, että demoni oli sanansa mittainen mies.
Ihmiset yleensä välttivät demoneita, mutta tämä tyttö tässä uskoi niidenkin olevan tuntevia olentoja. Ehkä demonit olivat pienestä pitäen yksinäisiä otuksia, eivätkä osanneet rakastaa, ellei joku niin opettanut? Ja siksi heitä pidettiin tunteettomina paskiaisina, jotka aiheuttivat toisille kauheuksia?
Who knows, mutta tämä haltianeito jopa luotti uuteen tuttavaansa, vai voisiko sanoa jo että ystävä?
Tästä alkaisi heidän yhteinen taipaleensa.
Sethos tarkasteli edessään olevaa haltianeitoa ilmeettömin silmin ja hymähti sitten ennen seuraavaa lausettaan, että heidän olisi parempi etsiä kyläpahasen ulkopuolelta. Demoni kysyi vielä perään, että oliko tyttö valmistautunut hiukkasen pidemmälle reissulle ja heittäen samalla pienoisen haasteen oloisen, ensiyön viettopaikasta ja seurasta. Tytön huulille nousi viekas hymy. Tokihan hän oli pidemmälle reissulle valmistautunut, hän oli ottanut leipää mukaansa pussukkaan, jota kantoi mukanaan. Ja kun talven puolella oltiin, oli tyttö ottanut lämmikkeekseen hupullisen viittansa, joka oli reunustettu hopeanvärisellä nauhalla. Hänen äitinsä oli ommellut sen. Myös leninkinsä yläosa oli pitkähihainen.
Vanyan äiti huolestuisi varmasti, mutta mitä hän olisi sanonut äidilleen, että hän oli jo moneen aikaan käynyt etsimässä siskoaan öisin ja nyt menossa demonin matkaan? Eeh.. ei.
Ja mitä demonin seurassa yön viettoon tuli, niin tottahan toki. Olihan hän ollut samassa seurassa jo viimekin yönä.
Äitini pärjää kyllä vähän aikaa ilman minuakin, joten ole sinun seurassasi tienpäällä. Ellet sinä sitten jänistä ja tule toisiin ajatuksiin Tyttö laittoi kätensä puuskaan yhä se sama viekas virne naamallaan. How adorable.
//Uiih bruuttukseni saat syömmein laulamaan kauniilla sanoillasi :3
Lunta?? Jaa missä päin Suomea? Ei Turussa ainakaan ole kuin vettä litra kaupalla xD Mut joo lunta, tehdään niille valkea joulu jumaliste jos täällä sitä kerran ei saa! >:D