odottamaton yllätys ft. Akuma


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Kesä 28, 2011 11:08

Vanya

Niin se kai oli. Sanoja ei aina tarvittu saadakseen selville toisen ajatukset. Tämä tyttö tosin osasi lukea toisen henkilön ajatuksia ihan kohtalaisen hyvin. Mutta kuitenkin jostain kumman syystä hänelle ei ollut tullut mieleenkään käyttää taitoaan Demoniin. Vanya oli unohtanut sen kokonaan, vaikka hän pohtikin mitä toisen päässä liikkui.
Haltian rikottua kauniin hiljaisuuden kysymyksellään, Sethos virnisti ehkä jo hieman vaivautuneen oloisesti todeten, että jos tyttö tuntisi hänet, hän tietäisi, että Demonin viimekerrasta oli kulunut noin seitsemänsataa vuotta ja rapiat päälle. Sanottuaan sanottavansa tuo nousi ja istahti tytön vierelle sängyn laidalle. Tyttö kohotti kulmiaan kuullessaan kuinka kauan oli kulunut viimekerrasta, kun Sethos oli sanonut niin. Seitsemänsataa vuotta.. ylikin. Se oli pitkän pitkä aika se. Vanya tunsi jonkinlaista myötätuntoa Demoniystäväänsä kohtaan.
Koirademoni oli löytänyt uuden paikkansa tytön sängyn reunalla tämän vieressä ja painanut puuta (niin kuin sanonta kuuluu). Hetken aikaa epäröiden Vanya kuitenkin siirsi hiuksensa pois silmiltään ja painoi päänsä Sethosin syliin. Kasvoillaan haluaisin kuulla lisää ilme Tyttö tapitti jälleen Demonin punaisia silmiä. Hän oli kylläkin pahoillaan jos toinen tunsi olonsa vaivautuneeksi.

Taisi olla jo jokseenkin myöhäistä perääntyä. Vanya oli ainakin jollain tasolla jo kiintynyt tuohon olentoon, jonka sylissä tytön pää lepäsi. Olihan tämä henkilö pelastanut saman kyseisen neidon jo kahdesti ja nyt tuo istui hänen huoneessaan yötä viettämässä. Eikä Vanya halunnut Sethosin lähtevän, tai jos lähtisi, hän halusi nähdä tämän vielä uudestaan.
Mitä ajattelet? Tyttö kysyi. Hän olisi kysynyt Demonin menneisyydestä, mutta ei viitsinyt ihan vielä. Myöhemmin.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Kesä 29, 2011 11:59

Sethos

Demoni ei kauaa ehtinyt olla rauhassa Vanyan sängyllä, kun tyttö jo tunki päänsä miehen syliin jääden tapittamaan vaativalla ilmeellä Demonia. Sethos katsoi kysyvän kiusaantuneesti Vanyaa, mutta ei avannut suutaan sanoakseen mitään. Tuntui mukavalta olla jonkun lähellä, mutta moinen tunne oli Demonille niin vieras ja unohdettu, ettei se osannut oikein iloisesti suhtautua tähän. Iloisuuden sijaan Sethos oli enemmänkin hämmentynyt.
Vanyan seuraava kysymys sai Sethosin kohottamaan kulmaansa. Totta puhuen hän ei ollut moniin vuosisatoihin edennyt näin pitkälle keskustelussa, että toinen olisi kysynyt jo jotain näinkin outoa.
"Niin montaa asiaa kerrallaan, että niiden kertomiseen meinisi koko loppu yö" Demoni totesi lopulta, sen paremmin kertomatta mitä sen ylikuormittuneessa päässä liikkui "Joten ehkä parempi etten sano mitään".

Sethos nosti hitaasti ja varovaisesti toisen kätensä Vanyan päälle, alkaen sukimaan tuon hiuksia pienesti. Puhtaat, vaaleat hiukset tuntuivat taivaallisilta sormenpäissä. Siitä oli liiankin kauan, kun Sethos oli jonkun päätä koskenut, saatika koskenut toista ollenkaan. Demoni jatkoi haltian hiusten silittelemistä, siirtäen katseensa takaisin hiuksista tytön kasvoihin.
"Mitä itse ajattelet?"

// AAAH pakko viedä Sethos OOC:n puolelle ku muuten se ois kakkapylly >8[ //

Viesti Ke Kesä 29, 2011 10:59

//Tsihih ei minnuu haittaa : ) mut anteekshi siitä ku se nyt vaihtoi puolta kakkapyllystä vähemmän kakkapyllyyn. Forgive mee : ( //

Vanya

Haltiatyttö sitten oli ja meni laittamaan päänsä Sethosin syliin, ja sekös vasta saikin Demonin hämmennyksiin. Tuo ei kuitenkaan sanonut mitään. Nosti kulmaansa ja vastasi Vanyan kysymykseen, että hänen pohdintojen kertomiseen menisikin sitten loppu yö ja totesi vielä perään, että ehkä olisi kumminkin parempi olla suosiolla hiljaa. Soma hymy palasi taas kerran tytön kasvoille. Ei se minua haittaisi, mutta jos et halua kertoa mitä mielessäsi liikkuu, niin en pane pahakseni. Seura on kuitenkin se tärkein. Hymyillen suloisesti haltia näpäytti sormellaan hellästi demonin nenää.
Demoni alkoi varovasti sukia tytön hiuksia. Tuollainen oli Vanyalle ihan uutta. Kyllä hän oli pariskuntia nähnyt vaikka millä mitalla, mutta itse hänellä ei ole oikein ollut ketään. Eikä hän oikeastaan ole edes ehtinyt oikein seurustella, sillä hän etsiskeli siskoaan niin kiihkeästi, että se vei aikaa sekä voimia. Ja päivisinkin hän teki töitä, auttoi äitiään kotitöissä sun muuta. Hänen oli kuitenkin hyvä olla. Vanya sulki hetkeksi silmänsä nauttien toisen kosketuksesta.
Virne nousi huulilleen kun Sethos esitti vastakysymyksen, mitä hänen päässään liikkui.
En tiedä.. ei oikein mitään. Sinun lisäksesi siskoni kyllä mietityttää nyt, niin kuin joka harva se päivä. Vanya avasi silmänsä ja tapitti jälleen Demonin silmiä. Miten punaiset ne olivatkaan..
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 03, 2011 5:33

Sethos

Vanya kertoi, ettei häntä haitannut, mikäli Sethos ei kertonut mitä mielessään liikkui. Se oli hyvä, sillä Sethos ei ollut valmis kertomaan päänsä sisällä vellovista ajatuksista kenellekkään ulkopuoliselle. Demoni ei nähnyt sitä tarpeelliseksi. Ei muiden tarvinnut hänen ajatuksistaan tietää.. kai.
Vanya kertoikin sitten mitä hänen päässään liikkui. Neito kertoi ajattelevansa Demonin lisäksi siskoansa, harvasen pävää. Demoni kohotti pienesti kulmaansa samalla kun lopetti tuon hiusten sukimisen.
"Mikä siskossasi niin mietityttää?" Demoni kysyi katsellen alas tyttöön.
Demoni ei ollut tietoinen Vanyan perhe-elämästä, paitsi tuo tiesi tytön äidin olevan sairas ja kotona. Vain sen, mitä Vanya oli kertonutkin. Ei Sethosilla ollut tapana vakoilla tuntemattomia perheitä. Lähinnä siksi ettei häntä vain kiinnostanut tietää kenestäkään mitään, eikä hän halunnut kenekään tietävän itsestään mitään.

Demoni kävi makuulleen Vanyan sängylle, kellahtaen istuma-asennosta selälleen. Siitä oli pitkä aika - jälleen kerran - kun hän oli nukkunut pehmeällä sängyllä, saatika edes maannut sellaisella. Yleensä Sethos kulutti talon nurkkia, ojan pohjia ja kattoja makuu alustanaan.

// Ah forgive youuuuuuuu. Tulipas kakkanen vastaus, sry //

Viesti To Heinä 07, 2011 5:11

Vanya

Tytön kerrottua mielessään liikkuvista ajatuksista, Demoni lopetti hiuksien sukimisen ja kysyi mikä hänen siskossaan nyt niin mietitytti. Vanya huokaisi ja katsoi sitten Sethosin punaisia silmiä. En ole nähnyt häntä yli sataan vuoteen.. hän vain lähti. Mitään sanomatta. hän sanoi melkein itku kurkussa. Tytöllä ei ollut hajuakaan miksi sisarensa oli tehnyt niin. Miksi hän lähti? Eikö kaiken pitänyt olla hyvin? Tyttö halusi vastauksia, ja siksi hän halusi löytää sisarensa. Anamelethin. He olivat suurin piirtein toistensa vastakohtia. Se oli huvittavaa. Vanya oli enemmänkin kiltti tyttö, mutta Anameleth oli toista maata. Oli aina ollut.
Millainenkohan perhe Sethosilla oli. Vai olikohan hänellä perhettä. Tuo kiinnosti tyttöä, mutta puhukoon demoni itse aiheesta jos siltä tuntui.

Sethos kellahti selällensä sängylle. Tyttö nosti päänsä tuon sylistä ja siirtyi itse vatsallensa toisen viereen itäen kättään päänsä tukena. Hymyillen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 17, 2011 11:14

Sethos

Vanya kertoi ettei ollut nähnyt siskoaan yli sataan vuoteen. Demoni tuhahti pienesti jääden sitten miettimään millainen hinku tuolla mahtoi olla nähdä siskonsa. Sethos olisi antanut mitä vain ettei olisi joutunut näkemään omaa veljeään edes vilaukselta. Siniharjainen pikkuveli oli kuin toiselta planeetalta, verrattuna Sethosiin. Mutta sukuaan ei valitettavasti voinut valita.
"Joskus sitä ei vain halua tulla löydetyksi" Sethos totesi lopulta samalla kun Vanya kellahti hänen vierelleen pötköttämään. Demonin silmät siirtyivät kattoa tuijottamasta Vanyan kasvoihin kysyvästi.
"Ehkä siskosi ilmaantuu paikalle, kun hänestä tuntuu siltä.. tai sitten ei. Mutta mikäli tuo ei halua tulla löydetyksi, on hyvin epätodennäköistä että hän olisi edes tässä valtakunnassa, varsinkaan haltioiden kylässä" Sethos jatkoi "Mikäli siskosi siis on fiksu piilosta leikkijä"

Jälleen kerran Demoni jäi tuijottamaan haltianeitoa sanomatta sanaakaan. Oli jo ihme että otus oli puhunut näinkin paljon puolituntemattomalle neidolle yhden yön aikana. Yleensä hän puhui näin paljon kuukauden aikana. Mikä ihme sai demonin höpöttämään kuin mikäkin sosiaalisuuden huipentuma? Ehkä hän oli tulossa kipeäksi.

// 28.8. Vedän hahmoni jälleen pois, kun täällä on hiljaista. Ota taas yhteyttä, jos ja kun olet valmis jatkamaan peliä~ //

Viesti Su Syys 25, 2011 9:38

Vanya

Ei, sukuaan ei tosiaan voinut valita. Joillakin oli paremmat välit sukulaisensa kanssa, toisella taas huonommat. Lieneekö se sitten oma sisarus, täti tai setä, tai joskus jopa isä tai äiti, jonka kanssa ei tullut niin hyvin juttuun. Vanyan ja Anamelethin äiti sairastui kauan sitten vakavasti ja se syvensi heidän suhdettaan. Tai ainakin äidin ja Vanyan suhdetta. Tyttöjen isästä heidän äitinsä ei ollut koskaan puhunut mitään. Vanya ei oikeastaan ollut koskaan oikein kaivannutkaan isähahmoa.
Mutta nyt hän tekisi kaikkensa jotta löytäisi sisarensa.
Demoni totesi, ettei sitä aina halunnut tulla löydetyksi, johon tyttö hymähti mietteliäästi katsellen Sethosia. Tuo lisäsi vielä, että Anameleth saattaisi ilmaantua piilostaan kun siltä tuntuu, ehkä. Ja jos tuo ei haluaisikaan itsensä löydettävän, oli hyvin epätodennäköistä, että tyttö olisi ylipäätään edes samassa valtakunnassa. Hmm.. näin se kai oli. Tai jos hän olisi näillä kulmilla, hän oli todella taitava piiloutuja.
Jotenkin Demonin viimeiset sanat saivat tytön hymyilemään. Hmm.. itse asiassa hän oli siinä aina parempi kuin minä. Niin kuin yleensä muissakin asioissa. Mutta hän piti puoliani. hän sanoi unelmoivat silmät pitäen katseensa Sethosissa, joka myöskin tapitti neitokaista hiljaa, niin kuin monesti olikin jo tehnyt. Se oli Vanyan mielestä suloista, ja jokseenkin jollakin hassulla tavalla romanttistakin. Mutta sitä hän ei sanonut ääneen.
Tytön oli hyvä olla. Tässä ja nyt. Ja pitkästä aikaa hän ajatteli voivansa lähteä sisko jahtiin myöhemminkin.
Tyttö kohotti kätensä hieman epäröiden. Uskaltaisiko? Hän siveli pari kertaa Demonin poskea ja näpäytti sitten tuon nenää hellästi laskien sitten kätensä. Hän hymyili, mutta ei sanonut sanaakaan. Kallisti vain päätään mietteliäs ilme kasvoillaan tapittaen Sethosin punertavia silmiä.

//Tzädäääm.. olempas romanttisella tuulella : o i apologize again my shi*ttyness//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 29, 2011 11:46

Sethos

Vanya totesi siskonsa olleen aina parempi piilosleikkisillä mitä hän itse. Jälleen turhaa informaatiota, mitä demoni ei oikeastaan kaivannut. Mutta kohteliaisuus syistä ei todennut tuttuun tylyyn tapaansa ääneen mietteitänsä, vaan piti turpansa kiinni ja antoi tytön elää siinä uskossa, että häntä kiinnosti. Ehkä demonia kiinnostikin jollain kierolla tasolla, mutta sitä hän ei mennyt myöntämään itsellensä. Kirottu oli liian ylpeä luopuakseen pessimistisestä egostaan yhden illan aikana.
"Ehkä sinun kannattaisi etsiä siskoasi kylän ulkopuolelta..." Demoni huomautti, saaden sitten hipaisun poskeensa ja näpäytyksen kirsuunsa.
Demoni katsoi kysyvästi naista. Lähinnä siksi ettei itse tiennyt miten moisen hellyyden osoitukseen olisi pitänyt reagoida. Älyllisenä olentona tuo tiesi, että kasvojen koskettelu saattoi joissakin kulttuureissa olla tabu, mutta silti petomainen puolensa ei rekisteröinyt kosketusta pahaksi asiaksi.

Äkisti Demoni käänsi katseensa pois Vanyasta, tuon tuijottaessa kirotun silmiin. Vaikka silmiin tujottaminen saattoi olla otollisen romanttista tällä hetkellä, tiedosti demoni ennemmin omien voimiensa vaikutuksen kuin tuon lämpimän tunteen. Ei hän halunnut nukuttaa Vanyaa katseellaan, saatika aiheuttaa tuolle hallusinaatioita.
"Voisin auttaa sinua etsimään siskoasi.." Sethos totesi yllättäen, samalla kun katseli huoneen ikkunasta ulos "Olen yllättävän hyvä jäljittämään... jos vain viitsin vaivautua".

// YAY FINALLY! Sethos goes OOC! //

Viesti To Loka 20, 2011 1:22

Vanya

Sethos ei reagoinut oikeastaan mitenkään tytön selityksiin siskostaan, joten ei voinut kuin arvailla kiinnostiko demonia vai ei. Demonia oli muutenkin vaikea tulkita mitenkään. Tuo osasi pitää kasvonsakin hyvin peruslukemilla. Hyvä taito sekin, ainakin joissain tilanteissa.
Sethos totesi, että Vanyan kannattaisi etsiskellä siskoaan haltioiden salaisen kylän ulkopuolelta. Niin hän olisi tehnytkin, jos olisi uskaltanut. Katsos, hän ei ollut koskaan poistunut haltioiden kylästä. Omenatarhassa hän oli käynyt joskus ihan pienenä likkana äitinsä kanssa. Joten ei hän siitä paljoa mitään muistanut, muuta kuin että hedelmäpuut olivat korkeita ja paikka oli hyvin kaunis.
En ole koskaan ollut kylän ulkopuolella.. tyttö sanoi katsoen alas. Mimmoinen haltia ei ollut käynyt kylän ulkopuolella? Tämä tässä näin.
Demoni kai hämmentyi kirsunsa näpäytyksestä ja katsoi Vanyaa kysyvästi. Tyttö vain hymyili katsoen toisen punaisia silmiä. Miten ne olivatkaan niin punaiset.

Sethos käänsi katseensa pois äkisti tytön katsoessa tämän silmiä. Vanya kallisti aavistuksen verran päätään kysyvästi ja sitten demoni jo totesikin kuin tyhjästä, että hän voisi auttaa etsimään tytön siskoa. Ja oli kuulemma hyvä siinä, jos vain vaivautua viitsi.
Tytön silmät kirkastuivat Oikeasti?! hän naurahti ja halasi demonia, ehkä vähän liiankin rajusti, sillä seuraavaksi Vanya löysi itsensä sekä seuralaisensa lattiatasolta pienen tömähdyksen kera. Ups.
Tyttö sopersi anteeksipyynnön, vieläpä kun oli pudonnut toisen päälle ja piti toisella kädellään suustaan kiinni, ettei räkätys kuuluisi ja herättäisi hänen äitinsä. Mitä tästä opimme? a) Älä istu tai makaa liian lähellä sängyn reunaa
b) jos seuralaisesi innostuu helposti, varmista sekä seuralaisesi, että itsesi turvallisuus.

//Hihhih, kiitoskia kärsivällisyydestä :3 liikaa innostuminen tosiaan on vaarallista touhua, allekirjoittanut tietää mistä puhuu ^^//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Loka 28, 2011 11:40

Vanya kertoi, ettei koskaan ollut käynytkään kylän ulkopuolella.. Kuinka surullista. Sethos tuli kylän ulkopuolelta, eikä oikeastaan tiennyt miksi vietti aikaansa kylässä. Hän ei pahemmin tuntunut kuuluvan tähän paikkaan. Liikaa otuksia ympärillä. Sethos ei ollut kovin sosiaalinen tapaus, kuten oli ilmi käynyt.
Demonilla ei ollut hajuakaan, kuinka paljon tyttö innostui hänen ehdotuksestaan. Demoni ehti jo katua ystävällistä tekoaan Vanyan suodessa hänelle fyysisen kontaktin halauksen muodossa. Halausta seurasi tipahdus lattialle. Demoni ei ehtinyt reagoimaan mitenkään tuohon äkilliseen painon horjahdukseen, joten pian mustatukka löysi itsensä lattialta, kauniin haltianeidon alta. Iskeydyttyään pienen ähkäisyn saattelemana lattialle, Demoni tuijotti hetken aikaa häkeltyneenä kattoa, kunnes vilkaisi anteeksipyyntöjä sopertavaan Vanyaan. Demoni ei reagoinut mitenkään anteeksipyyntöihin, tuijotti vain astetta häkeltyneemmän ja järkyttyneemmän näköisenä neitoon. Jos tuo ei pian nousisi päältä, saattaisi paniikkikohtaus iskeä. Huvittavaa sinänsä, uros demoni, pelkäsi naisia. Demoni.. Jo pelkkä lajin nimi toi mieleen nymfomaanisen seksiaddiktin. Sethos oli niin sanotusti häpeä rodulleen. Tosin, Hänen kaltaiset Demoninsa eivät olleet kovin tunnettuja seksuaalisista toimenpiteistä.

Mutta ennen kuin minnekään tutkimusmatkalle voit lähteä, sinun pitää nukkua Demoni totesi pian passiivisen rauhallisesti, nyökäten kohti sänkyä.
Minä en tänne jää.. palaan takaisin pihalle Mikäli haluat vielä huomenna lähteä siskoasi etsimään, odotan iltapäivällä majatalon katolla Demoni tokaisi ja nousi vaivalloisesti, mutta varovasti ylös Vanyan alta.


// Odotan aina kuin kuuta nousevaa, että sä vastaisit T_T //

Viesti Su Marras 13, 2011 12:14

Vanyya

Tyttö taas oli hieman ulospäin suuntautuneempi kuin uusi demoniystävänsä (jos tätä nyt siksi sallii sanoa) Sethos. Vanya jopa viihtyi haltioiden kylässä.. toisinaan ainakin. Loppujen lopuksi se oli hänen kotinsa, eikä hänen sairas äitinsä välttämättä kestäisi toisenkin tyttärensä menettämistä.
Noh, niin tai näin.
Yli innokkaan halauksen ja sängyltä lattialle putoamisen seurauksena haltian demoniystävä koki lievän.. tai vähän vähemmän lievän shokin. Vähemmästäkin. Vanyan todellakin pitäisi oppia pikkuhiljaa hillitsemään itseään paremmin. Tosin, jääräpäinen kun luonteeltaan oli, se tuskin tulisi ainakaan ihan heti onnistumaan.
Oli totisesti hassua, että itse demoni, muun muassa myöskin manalan herran, itse Saatanan palvelijoiksi kutsutaan, pelkäsi naisia. Suorastaan eriskummallista. Cryptissä kyllä oli jos minkälaista otusta lyllertämässä, joten miksei sitten naisia kammoava demonikin mahtuisi soppaan mukaan? Niin kuin eräs viisas mies oli kerran sanonut: Jokaiselle otukselle ja asialle on oma tarkoituksensa.
Lopulta Sethos sanoi tytön tarvitsevan lepoa ennen h-hetkeä, etsintöjen aloittamista, nyökäten samalla pedin suuntaan. Hän oli oikeassa, tyttö ei vain myöntänyt sitä, ainakaan ääneen.
Samaan syssyyn demoni ilmoitti lähtevänsä ulkosalle loppuyöksi ja odottavansa Vanyaa majatalon katolla iltapäivällä, jos etsintäapu kiinnosti (mikä olikin tullut varmaankin huomattavan selväksi, että kiinnosti paljonkin). Hyvä on. Näämme siis siellä tytön kasvoille ilmestyi leveä hymy samalla kun kaksikko nousi lattialta jaloilleen. Tyttö varpisti ja kurottautui antamaan demonille pienen hyvänyönsuukon tämän poskelle. Kiitos. haltianeitokainen sanoi hymysuin ja meni istumaan sänkynsä päälle ottaakseen tossunsa pois kintuistaan. Miten yhtenä ainoana iltana voikin tapahtua niin paljon? Vanya katsoi vielä ikkunaan ja käpertyi sitten peiton alle.

//Huuh, no toivottavasti sulla ei mene hermot lopullisesti odotellessa :/ im sowwy king.. u wanna hug? (Aka i have halipula ^^) ja pahoittelen muuten myöskin tota Sethosin ahdistuneisuutta, jota vaan kasvatetaan entisestään. : )))//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Marras 15, 2011 4:01

No, sopimukset lyötiin lukkoon. Kaksikko tapaisi pian uudestaan. Nyt Sethosin piti vain itse muistaa tulla paikalle. Ihan kuin hänellä olisi paljonkin muistettavaa ja tehtävään, jonka johdosta voisi unohtaa tämän tapaamisen. Todennäköisesti hän menisi koko loppu vuorokaudeksi istuskelemaan majatalon katolle, odotellen että herra aika soisi liikkua nopeammin.
Vanyan seuraava liike oli jo hieman liikaa yksinäisyyteen tottuneelle demonille. Poskelle suotu suudelma sai demonin kavahtamaan huomaamattomasti läheisyyden osoitusta. Lämpimät huulet vasten karskia, kylmää poskea olivat jotain niin absurdia demonille, että tuo meni täysin lukkoon. Sanaakaan sanomatta Demoni tuijotti hetken Vanyaa, kunnes kääntyi kannoillaan ja käveli ikkunalle. Sethos pujahti ulos ikkunasta ei-niin-sutjakasti ja suuntasi kulkunsa takaisin majatalolle päin, jossa demoni aikoi odotella Vanyaa. Mikäli tyttö soisi hänelle vielä aikaansa.

--

Yö kului, vaihtui pian aamuksi. Aamu päiväksi ja päivä iltapäiväksi. Odottavan aika oli sanonnan mukaan pitkä. Sen sai Demoni todeta, Majatalon katolla odotellessaan. Valkoinen, suuri koira ei herättänyt minkäänlaista ihmetystä katonreunalla, tosin suurin osa oli niin keskittyneitä omiin puuhiinsa ja menoihinsa, etteivät edes huomioineet takkuista karvakasaa katon reunalla. Sethos ei kyllä tehnytkään mitään kiinnittääkseen suuresti muiden huomiota. Koira vain makoili katon harjalla katsellen haltioiden arkista aherrusta.
Kellon alkaessa lähennellä iltapäivää, alkoi Demoni bongaamaan massan seasta tutun näköistä neitokaista. Pessimistinen tummaharja ei kuitenkaan olisi yllättynyt, mikäli Vanya olisi päättänyt skipata tämän seikkailu mahdollisuuden. Harva sitä ensi tapaamisen jälkeen lähti demonin matkaan

// Kunhan vastaat niin pysyn tyytyväisenä <3 Ja hali kelpais *GLOMP!*
Sethos saa oppia ihmisten tavoille. Tommonen pessimisti örrimörri kaipaakin vähän halailua //

Viesti Pe Joulu 09, 2011 11:20

Vanya

Vanya nukahti melkein saman tien peiton alle päästyään, eikä mikään ihme. Tyttöhän ei ollut nukkunut pitkiin aikoihin reissujensa seurauksena.
Hän näki unta. Hän juoksi metsässä sisarensa kanssa. Ana piti Vanyaa kädestä ja johdatti tätä. Ihmismiehet jahtasivat heitä. Uni muistutti aika lailla illan tapahtumia, mutta Anameleth oli läsnä.
Vanya kompastui ja kaatui, hän kurottautui siskoaan kohti ojentaen kätensä. Ana katsoi siskoaan samalla perääntyen ja kadoten savuna ilmaan. Kyyneleet valuivat tytön silmistä ja tummat mieshahmot lähestyivät. Eteen kuitenkin pomppasi joku suuri olento, siivekäs ja kirkas. Niin kirkas, ettei hahmosta saanut selvää.
Haltia heräsi. Aurinko oli jo korkealla. Tyttö nousi ylös, puki, harjasi hiuksensa ja pesi kasvonsa. Olikohan kaikki ollut unta? Kotiaskareet veivät aikansa ja päivä muuttui iltapäiväksi. Nyt olisi aika. Mutta mitä jos kaikki todellakin oli ollut unta? No.. sen hän kai saisi pian selville.
Hanltianeitokainen oikaisi polun kautta majatalon taakse, josta hän pääsisi hyvin kiipeämään köynnöksiä pitkin. Hän toivoi demonin olevan siellä. Jännitys tiivistyi katon harjanteen lähestyessä. Tyttö sai nostettua itsensä majatalon katolle, tapaamispaikalle ja näki katon toisessa päässä tutun hahmon. Valkea koirademoni makoili katon reunalla katsellen haltiakylässä kulkevien ihmisten menoa. Hymy hiipi neidon kasvoille ja tuo lähti koiraa kohti, matalana hiipien.
Vanya oli demonin takana: Luulitko jo etten tulisi? tuo sanoi ja rapsutti toista korven takaa ilmeenä suurin piirtein tämä: ^.^. Hihi.

//Päätin tässä nyt näin digikuvaustunnilla vastata peliin, ettei tarvitse sinun enempää odotella ^^ BIG HUGGLES! <3 pessimisti öwwimöwwi halin saa ^^ hukutetaan se suloisiin asioihin ja haleihin ja pinkkiin ja sateenkaareihin niin johan luulis muuttuvan :D //
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 13, 2011 6:44

Demoni oli vaipunut omiin pessimistisiin ajatuksiinsa, eikä näin huomannut millään tapaa lähestyvää neitokaista. Vasta tuntiessaan tuon kosketuksen ja kuullessaan äänen sai Demoni tietää seuralaisensa saapuneen. Rapsutus korvan taakse sai kylmät väreet kulkemaan pitkin demonin selkää, lähinnä mielihyvästä. Sekunnin murto-osan ajan tuon kasvoilla saattoi nähdä jonkin asteen nautinnon poikasen, mutta se katosi kuitenkin harvinaisen nopeasti Demonin itsensä tajutessa moisen tunnetilan tulleen pintaan.
Sellainen vaihtoehto kävi kyllä monesti mielessä Sethos vastasi lopulta Vanyan kysymykseen noustessaan seisomaan ja venytteli pienesti, koiramaisin elein. Myös pieni turkin ravistelu karkasi ilmoille, ennen kuin demonin katse kääntyi kohti Vanyaa.

Oli suorastaan ihme että tuo oli tullut, näin demonin mielestä. Karvamörkö oli jo ehtinyt tosissaan uskoa, ettei Vanya ilmestyisikään paikalle. Hetken demonin ilmeettömät silmät tarkastelivat neitokaista, kunnes tuo hymähti pienesti.
Kuten todettu lienee parasta etsiä kylän ulkopuolelta oletko valmistautunut pidemmälle reissulle? Uskon että haluat pyrkiä yöksi kotiin.. ellet sitten ole rohkea ja vietä yötäsi demonin seurassa tienpäällä? Sethos aloitti, kertoen tytölle nyt jonkinmoisesta suunnitelmasta, mikä siivekkään päässä oli käynyt.


// AH MAI GAAD <333 Aina yhtä ilonen kun näkee sun vastaavan! srsly, haluun pelata tätä peliä niin palavasti sun kanssas >:3
OH OH OH VOIDAANKO TÄHÄN PELIIN PISTÄÄ TULEMAAN LUNTA?! NYT KUN LUNTA ON IRL NIIN HALUUN PELATA TALVI PELEJÄ D: //

Viesti Pe Joulu 16, 2011 10:36

Vanya

Demonikoira ei lainkaan huomannut neitokaisensa tuloa. Otuksen selkäkarvat nousivat pystyyn, kun tyttö rapsutti tuota korvan taustalta. Tytön kysymykseen demoni vastasi kyseisen vaihtoehdon olleen tapetilla jo muutaman kerran. Vanya hymyili ja lakkasi rapsuttamasta toista tämän noustessa ylös venytellen. Loppuun pieni turkin ravistus, sitten katsottiin haltianeitokaista päin.
Toki tyttö olisi voinut olla tulematta paikalle, jos hän olisi ollut joku toinen. Mutta Vanya oli Vanya, eikä hän koskaan pettänyt lupaustaan. Sitä paitsi, uteliaisuus oli myöskin osasyy siihen, miksi hän ilmaantui sovitulle paikalle. Hän halusi tietää, oliko viimeöinen ollut unta vain. Totuus oli, hänen onnekseen että se oli totisinta totta. Demoni auttaisi häntä löytämään jo pitkään kadoksissa olleen siskonsa: Anamelethin. Oletettaen siis, että demoni oli sanansa mittainen mies.
Ihmiset yleensä välttivät demoneita, mutta tämä tyttö tässä uskoi niidenkin olevan tuntevia olentoja. Ehkä demonit olivat pienestä pitäen yksinäisiä otuksia, eivätkä osanneet rakastaa, ellei joku niin opettanut? Ja siksi heitä pidettiin tunteettomina paskiaisina, jotka aiheuttivat toisille kauheuksia?
Who knows, mutta tämä haltianeito jopa luotti uuteen tuttavaansa, vai voisiko sanoa jo että ystävä?
Tästä alkaisi heidän yhteinen taipaleensa.
Sethos tarkasteli edessään olevaa haltianeitoa ilmeettömin silmin ja hymähti sitten ennen seuraavaa lausettaan, että heidän olisi parempi etsiä kyläpahasen ulkopuolelta. Demoni kysyi vielä perään, että oliko tyttö valmistautunut hiukkasen pidemmälle reissulle ja heittäen samalla pienoisen haasteen oloisen, ensiyön viettopaikasta ja seurasta. Tytön huulille nousi viekas hymy. Tokihan hän oli pidemmälle reissulle valmistautunut, hän oli ottanut leipää mukaansa pussukkaan, jota kantoi mukanaan. Ja kun talven puolella oltiin, oli tyttö ottanut lämmikkeekseen hupullisen viittansa, joka oli reunustettu hopeanvärisellä nauhalla. Hänen äitinsä oli ommellut sen. Myös leninkinsä yläosa oli pitkähihainen.
Vanyan äiti huolestuisi varmasti, mutta mitä hän olisi sanonut äidilleen, että hän oli jo moneen aikaan käynyt etsimässä siskoaan öisin ja nyt menossa demonin matkaan? Eeh.. ei.
Ja mitä demonin seurassa yön viettoon tuli, niin tottahan toki. Olihan hän ollut samassa seurassa jo viimekin yönä.
Äitini pärjää kyllä vähän aikaa ilman minuakin, joten ole sinun seurassasi tienpäällä. Ellet sinä sitten jänistä ja tule toisiin ajatuksiin Tyttö laittoi kätensä puuskaan yhä se sama viekas virne naamallaan. How adorable.

//Uiih bruuttukseni saat syömmein laulamaan kauniilla sanoillasi :3
Lunta?? Jaa missä päin Suomea? Ei Turussa ainakaan ole kuin vettä litra kaupalla xD Mut joo lunta, tehdään niille valkea joulu jumaliste jos täällä sitä kerran ei saa! >:D
EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia