Lähetetty: 17 Joulu 2011, 01:24
Demoni odotti maltillisesti vastausta haltia neidolta, pian sen saadenkin. Vanya ilmoitti äitinsä tulevan toimeen hetken ilman auttavaa kättä, joten tuon suhteen ei tarvinnut kantaa huolta. Lisäksi tyttö näytti olevan valmistautunut tien päällä kulkemiseen, ainakin lyhemmäksi ajaksi. Tosin, eipä Sethos osannut arvioida sen pahemmin paljonko tyttö tarvitsi ja mitä, selvitäkseen yön jos toisenkin ulkosalla. Demoni itse tarvitsi vain viitseliäisyyttä lähteä ulos haltiakylästä Mutta nythän hänellä oli hyvä syy.
Vanyan huomauttaessa jänistämisestä, menivät demonin korvat luimuun uhmakkaasti. Ei hän ollut jänistämässä! Jos hän olisi jänistänyt sosiaalisesta kanssakäymisestä tämän neidon kanssa, olisi hän tehnyt sen jo viime yönä.
Minäkö jänistäisin? Sethos totesi pärskähtäen, samalla kun käveli lähemmäs Vanyaa tarjoten tuolle kyytiä selässään. Kohta mentäisiin ja lujaa Olen ehkä surkein demoni koko Cryptissä, mutta jänistäjäksi minua ei voisi haukkua.
Kun Vanya oli päässyt ponin kokoisen koirademonin selkään ja Sethos oli varma siitä, että haltia myös pysyisi siellä, lähti demoni varovasti tallustelemaan eteenpäin liukkaalla katolla. Terävät kynnet raapivat katon harjaa aina silloin tällöin kun tassut meinasivat livetä.
Pidä kunnolla kiinni.. Sethos totesi, samalla kun jäi hetkeksi seisomaan katon reunalle. Demoni vilkaisi ympärilleen, kunnes jännitti lihaksensa ja hyppäsi ilmaan.
Hyppy oli tuttuun tapaan nopea ja yliluonnollisen pitkä. Demoni laskeutui muutaman kymmenen metrin päässä olleelle katolle ja ponnisti saman tien seuraavaan loikkaan, taittaen näin matkaa katolta toiselle, uskomattoman pitkiä matkoja kerrallaan. Jokainen loikka oli tarkoin laskettu ja harkittu, joten virheitä ei demonin loikissa näkynyt. Joskin, liukkaat katot aiheuttivat silloin tällöin laskeutuessa pientä lipsumista tassuissa, mutta pian oli demoni jo hypännyt seuraavalle katolle.
Ei aikaakaan kun kylän reuna tuli vastaan. Viimeiseltä katolta Demoni hyppäsi suoraan metsän rajaan, josta lähti nelistämään yli-inhimillisen nopeaa vauhtia metsän siimekseen. Metsä oli jo pimentymään päin. Talvisen kuollut metsä ei ollut mikään kovin riemukas paikka matkata, varsinkaan näin pimeällä. Demoni kuitenkin näki hyvin hämärässä metsässä, joten puiden ja kantojen välistä puikkelehtiminen ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa Sethosille. Tosin, aina välillä verkkomaiset siivet meinasivat ottaa alimpiin kuusenoksiin kiinni.
osaatko sanoa yhtään mistä päin kannattaisi etsiä? Demoni kysyi hiljentäessään vauhtiaan hieman, jotta kuulisi tuulen huminalta Vanyan sanat.
// Uuuuu Lunta! Täällä OLI lunta sillon kun viimeks vastasin, nyt se on aikalailla vaan jäätä ja vettä >: Hittasin vähän, oletin että Vanya on kiltti tyttö ja hyppää kyytiin kun sellasta tarjotaan o3o //
Vanyan huomauttaessa jänistämisestä, menivät demonin korvat luimuun uhmakkaasti. Ei hän ollut jänistämässä! Jos hän olisi jänistänyt sosiaalisesta kanssakäymisestä tämän neidon kanssa, olisi hän tehnyt sen jo viime yönä.
Minäkö jänistäisin? Sethos totesi pärskähtäen, samalla kun käveli lähemmäs Vanyaa tarjoten tuolle kyytiä selässään. Kohta mentäisiin ja lujaa Olen ehkä surkein demoni koko Cryptissä, mutta jänistäjäksi minua ei voisi haukkua.
Kun Vanya oli päässyt ponin kokoisen koirademonin selkään ja Sethos oli varma siitä, että haltia myös pysyisi siellä, lähti demoni varovasti tallustelemaan eteenpäin liukkaalla katolla. Terävät kynnet raapivat katon harjaa aina silloin tällöin kun tassut meinasivat livetä.
Pidä kunnolla kiinni.. Sethos totesi, samalla kun jäi hetkeksi seisomaan katon reunalle. Demoni vilkaisi ympärilleen, kunnes jännitti lihaksensa ja hyppäsi ilmaan.
Hyppy oli tuttuun tapaan nopea ja yliluonnollisen pitkä. Demoni laskeutui muutaman kymmenen metrin päässä olleelle katolle ja ponnisti saman tien seuraavaan loikkaan, taittaen näin matkaa katolta toiselle, uskomattoman pitkiä matkoja kerrallaan. Jokainen loikka oli tarkoin laskettu ja harkittu, joten virheitä ei demonin loikissa näkynyt. Joskin, liukkaat katot aiheuttivat silloin tällöin laskeutuessa pientä lipsumista tassuissa, mutta pian oli demoni jo hypännyt seuraavalle katolle.
Ei aikaakaan kun kylän reuna tuli vastaan. Viimeiseltä katolta Demoni hyppäsi suoraan metsän rajaan, josta lähti nelistämään yli-inhimillisen nopeaa vauhtia metsän siimekseen. Metsä oli jo pimentymään päin. Talvisen kuollut metsä ei ollut mikään kovin riemukas paikka matkata, varsinkaan näin pimeällä. Demoni kuitenkin näki hyvin hämärässä metsässä, joten puiden ja kantojen välistä puikkelehtiminen ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa Sethosille. Tosin, aina välillä verkkomaiset siivet meinasivat ottaa alimpiin kuusenoksiin kiinni.
osaatko sanoa yhtään mistä päin kannattaisi etsiä? Demoni kysyi hiljentäessään vauhtiaan hieman, jotta kuulisi tuulen huminalta Vanyan sanat.
// Uuuuu Lunta! Täällä OLI lunta sillon kun viimeks vastasin, nyt se on aikalailla vaan jäätä ja vettä >: Hittasin vähän, oletin että Vanya on kiltti tyttö ja hyppää kyytiin kun sellasta tarjotaan o3o //