Kirjoittaja Forte » 17 Huhti 2012, 20:04
Elspeth tosiaan vaikutti hyvältä naiselta tähän porukkaan, mutta jotta hän pääsisi töihin, ainakin kouluttamaan varsoja, hänen piti saada hyväksyntä Veryanilta. Veryan oli Roherdironin kasvattama, punaruskea ja vanha ori. Se oli kokenut konkari, osasi kaiken osattavissa olevan, niin hyvässä kuin pahassa. Se oli hyvin kiltti ja rauhallinen, muttei antanut mitään ilmaiseksi, ainakaan kokeneelle ratsastajalle. Veryan oli hyvä mittari ratsastajan taidoista, aloittelijan kanssa se teki työt tunnollisesti, mutta kokeneen kanssa osasi myös antaa tarpeeksi haastetta. Ja ori tiesi aivan itse, millainen ratsastaja selässä istui. Se ei tulisi antamaan mitään ilmaiseksi Elspethille, naisen piti tosiaan ratsastaa, ei vain matkustaa mukana.
"Kyllä. Testaan taitosi yhdellä omista oreistani."
Roherdiron vastasi, tullessaan hevosaitauksen vierelle ja vihelsi kimeästi. Veryan nosti päätään ja lähti ravaamaan porttia kohti, jolloin myös muut laitumella olevat orit lähtivät sen mukaan. Mutta Roherdiron otti ainoastaan punaruskean, tuspujalkaisen ja massiivisen sotaorin mukaansa.
"Tämä on Veryan, vanha mestari. Se tietää kyllä, mitä pitää tehdä, joten jokaisen sen tekemän liikkeen, laukanvaihdon, peruutuksen tai voltin, on lähdettävä sinulta. Se ei tee töitä huvikseen."
Roherdiron selosti, laittaessaan narun kiinni riimuun.
Roherdiron vei orin puomin luokse ja sitoi kiinni.
"Haetaan sille harjat ja varusteet, samalla vähän näet, missä on mikäkin."
Roherdiron viittoili Elspethiä tulemaan mukaansa. Koska hevoset vaihtuivat tiuhaan tahtiin, Roherdiron hankki ainoastaan omille, tänne jääville hevosille omat varusteet. Muissa tapauksissa hevosen omistaja kustansi ne ja sai tietty mukaansa, kun hevonen lähti. Veryanilla oli omat varusteet, ja ainakin satulasta ja suitsista huomasi, että hevonen oli hyvin tärkeä. Suitsissa oli lehtikulta koristuksia ja satulassa hienointa nahkaa.
"Veryan on aika prinsessa, usko pois. Se syntyi heikkona, pienenä orina, jonka ei uskottu elävän viikkoa kauemmin. Siksi minä kai vähän hemmottelin sitä, yrittäessäni pitää Veryanin elossa. Ja se tosiaan näkyy siitä. Vain hienoin kelpaa."
Roherdiron hymähti, ojentaessaan varusteet Elspethille. Jatkossa hän kuitenkin joutuisi kantamaan satulat sun muut itse. Roherdiron otti ainoastaan harjoja sisältävän puuämpärin, ennen kuin palasi takaisin Veryanin luokse. Ori hörisi hiljaa ja ojensi päätään, tehdäkseen tuttavuutta myös Elspethin kanssa.
"Voit laskea satulan puomille ja aloittaa sitten harjaamisen."
Roherdiron ei ollut auttamatta sen takia, että olisi ilkeä, vaan ihan siksi, että näkisi naisen todelliset taidot. Ei hän niitä epäillyt, mutta ei testaamisesta haittaa ollut.