Violins of the wind//sovittu


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Tammi 28, 2011 6:34

Violins of the wind//sovittu

//Agna tiänne niäin :3

Oscar Locke

"Oscar..." äidin valistava ääni rikkoi hauraan hiljaisuuden, joka vallitsi aina Locken perheen ruokapöydässä. Oscar ei vilkaissutkaan tai muutenkaan osoittanut, että oli kuullut äitinsä äänen.
"Oscar", äiti sanoi uudestaan, tällä kertaa päättäväisemmin.
"Olitko eilen taas harjoittelemassa?" hän kysyi, vaikka takuulla tiesi jo vastauksen, jota ei saisi edes kuulla. Oscar vilkaisi sivusilmällä oikeaa kättään, minkä äiti otti myöntäväksi vastaukseksi.
"Olen kieltänyt sinua siitä..." hän henkäisi kuten joka kerta, kun tämä aihe tuli esille. Oscar ei noteerannut vieläkään.
"Olisiko jo aika lopettaa?" äiti ehdotti ja toivoi, että hänen poikansa viimeinkin kuulisi huolen hänen sanojensa takaa ja lopettaisi vaarallisen tekniikan käyttämisen, johon hänen miehensäkin menehtyi.
"Jatkan vai lopetan on täysin oma asiani..." Oscar sanoi hiljaa. Oscarin äidin huulet puristuivat kapeaksi viivaksi ja hän yritti pitää mielensä kurissa. Oscar nousi pöydästä, mutta ei kiittänyt ruoasta. Hän oli lähdössä taas ulos, tekemään sitä, mitä hänen äitinsä kielsi. Astuessaan lumen peittämälle katukiveykselle, ovi aukesi hänen selkänsä takanaan.
"Oscar", äiti mutisi pitäen kädessään paksua viittaa. Oscarin yläruumis oli paljaana, kuten aina, vaikka ulkona oli pakkasta. Poika vilkaisi viittaa ja nyrpisti sille nenäänsä.
"Turhaan tarjoat..." hän puuskahti ja käänsi selkänsä. Ulkona oli silloin muutamia haltioita ja Oscar pystyi tuntemaan halveksuvat katseet, jotka luotiin häneen. Ryöhkeä nuorukainen ja sitä rataa. Se tuntui yhtä ärsyttävältä kuin aina. Tykyttävä suoni oli sitä mieltä, että seuraavalle tuijottavalle karjahdetaan.

//AAAAAAaaaAAAAAAaaaaAAaAaaaAAaloitus.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Tammi 28, 2011 9:04

Loryen

Siitä oli pitkä aika. Silloin kylä oli ollut kesäinen, jalka oli tömähtänyt joka askeleella katukivetyksiä ympäröivään hiekkaan ja joka paikassa oli ollut vihreää kasvillisuutta. Silloin, kun hän kulki juuri tätä samaista, rähjäistä kujaa pitkin purkamaan kirousta - täysin tuntematon susi vierellään. Ja mitä siitä kehkeytyikään? Ihminen! Siitä oli niin kauan! Loryen tunsi onton, pistävän kolon sisällään joka kerta, kun vain ajattelikin sitä, miten aika oli kulunut hänen silmiensä edessä. Ei Lucas luultavasti tulisi enää takaisin. Olisi tullut jo, jos aikoisi... Ehkä.
Loryen pääsi pois kapealta sivukujalta ja tuli kylän keskustaan. Majatalosta kantautui hänen korviinsa iloinen ääni, ja haltian suupielille nousi hymy sen myötä. Hän voisi ehkä käydä itsekin sisällä istumassa... Tai ei sittenkään. Ei hänellä ollut edes nälkä.
Kaikkea sitä, Loryen ajatteli mielessään kun katseli vieressään pulppuavaa suihkulähdettä. Hah! Ulkona oli pakkasta ja maata peitti suhteellisen paksu lumikerros, ja pieni suihkulähde oli edelleen käynnissä. Ei tuota silti voinut merkillisenä pitää, taikuuden avullahan kaikki oli mahdollista. Loryen kokeili sormellaan suihkulähteen vettä. Se oli lämmintä, kuten hän arvelikin, ja muuttui pistävän kylmäksi hänen sormillaan heti kun hän veti kätensä pois vedestä.
Nainen katseli väkeä ympärillään. Niin tavanomaista, hänen omaa kansaansa. Haltioita. Ja hän siinä itse, valkean hangen keskellä valkoisessa mekossa valkoinen side silmillä. Ihokin luultavasti pian vitivalkoinen pihalla purevasta pakkasesta.

//TIÄÄLLÄ OLEN. Olipa taiteellinen aloitus.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Pe Tammi 28, 2011 10:21

//sano älä muuta -__-

Oscar Locke

Kylmä pakkanen puri ilkeästi Oscarin paljasta ihoa. Hänellä ei ollut edes kunnon kenkiä jalassa ja lumi alkoi pikku hiljaa viedä varpaista tuntoa. Nuori haltia pyyhkäisi oikean kätensä tatuointeja voimakkaasti ja lämpö alkoi levitä rauhassa koko hänen ruumiiseensa, sitä mukaa, kun veri alkoi virrata suonissa nopeammin. Pieni hyörypilvi leijui Oscarin kehon ympärillä, kun tämä alkoi puskea tietään väkijoukon läpi. Haltiat katsoivat kummeksuen paidatonta nuorukaista. Pari vanhempaa rouvashenkilöä kummasteli häntä ihan ääneen.
Nykyajan nuoret... Yrittävät näyttää kovilta... Oscar melkein teki rouville hävyttömän eleen, mutta antoi olla. Sen sijaan hän vain tyytyi mulkaisemaan heitä ilkeästi otsapantansa alta("Varjelkoon!" parahti toinen rouvista) ja käveli suoraan seuraavaa vastaantulijaa päin. Oscarilla itsellään törmäys ei varsinaisesti tuntunut, mutta se, kehen hän osui, saattoi melkeinpä satuttaa itsensä. Oscar vilkaisi nopeasti kehen oli osunut(sievähkö, silmänsä sitonut haltianeito, ei mikään ihme, että törmäsi.) Oscar nyrpisti nenäänsä ja aikoi jatkaa matkaansa, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

//Ja nyt saa poika ympäri korviansa...
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Tammi 29, 2011 12:31

Loryen

Suihkulähteen vesi virtasi altaassa rauhallisesti ja pulppusi hetkittäin lähteen koholla olevasta kohdasta. Kummallinen näkyhän se oli, toimiva suihkulähde keskellä lunta. Niin, ihan kuin hän ei olisi sitä kahtena edellisenä elinvuotenaan täällä nähnyt.
Haltia hytisi hetken paikallaan, ja lähti tarpomaan sitten eteenpäin. Eipä hän ehtinytkään kuin pari askelta ottaa kääntyessään ympäri, kun hänen kylkeensä jo törmäsikin pojankloppi. Tai kloppi ja kloppi, ei tuo selvästikään enää lapsi ollut. Loryen horjahti taaksepäin tönäisyn voimasta ja sai kipeää kylkeensä.
"Katsoisit eteesi", Loryen sanoi väsyneenä, ja painoi naama irveessä kylkeään. Hän mutisi huuliensa välistä manauksia itsekseen, ja tutkaili poikaa päästä varpaisiin. Tatuointi. Ei herrajumala, ei enää lisää kirouksia, Loryen henkäisi mielessään ja katsoi sitten pojan jalkoja.
"Eikö tule kylmä?"

//Omasta aloituksestani puhuin sitten :D Ja ei saanu jätkä ympäri korvien.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti La Tammi 29, 2011 7:01

//Minäkin viittasin omaan alotukseeni : D

Oscar Locke

...Mutta ei sitten...
"Voisit sitä itsekin tapittaa eteesi vähän enemmän", Oscar tiuskaisi, mutta huomasi sitten tytön sidotut silmät. Nerokasta, tuhahti Oscar mielessään. Kannattaakin kulkea silmät sidottuna väkijoukossa. Josko kokeilisin itsekin.
Ja sekin vielä sitten, että miksi kaikkia kiinnostaa onko Oscarilla kylmä? Mitäs sitten vaikka hän kulkeekin talvella ulkona ilman paitaa ja kunnollisia kenkiä.
"Entä, jos tulisikin?" Oscar sanoi kädet puuskassa. "Aikoisitko sinä tehdä asialle jotakin?" Oscar kaappasi kourallisen lunta suihkulähteen reunalta ja länttäsi pienen lumipallon oikean kyynärtaipeensa paikkeille. 10 sekunnissa jäljellä oli enää märkä läntti, joka sekin katosi varsin pian. Oscar kohotti kulmiansa merkitsevästi, mutta ei sanonut mitään.

//Ja voi harmi :''D
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Tammi 29, 2011 10:52

Loryen

Haltia katsoi kulmat kurtussa nuorukaista.
"Voi kyllä, niinhän minä teinkin. Käännyin ympäri ja katsoin eteeni, jolloin sinä tulit ja törmäsit kylkeeni. Sinulla ei pitäisi olla paljoa valittamisenvaraa", Loryen tuhahti ja nosti kätensä puuskaan. Hän ei pitänyt tuon tutkailevasta katseesta. Poika uhosi hänen edessään ja löi käteensä lumipallon.
"Kovis vai?" nainen kysyi ja joutui pidättelemään virnettään. Voi herranjestas mikä tapaus. Tulee tänne puolialasti keekoilemaan ja on jonkinlainen lumensulattajakin vielä. Ja äärimmäisen pinttyneen itsevarma. Äitimaa paratkoon.
"Ja en aikoisi, anteeksi jos tuotin pettymyksen", Loryen vastasi nasevasti pojan kysymykseen ja keikutteli päätään. Heidän ohitseen kulki pari haltiaa, jotka seurasivat keskustelua kulma koholla, mutta jatkoivat sitten matkaansa. Hyvä niin. Loryen ei pitänyt siitä, että ulkopuoliset sekaantuivat hänen asioihinsa.

//Sanaharkka on syttynyt. *nuotti*
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Su Tammi 30, 2011 3:02

//Wiii!

Oscar Locke

"No, todellapa tuotit suuren pettymyksen", Oscar tuhahti tytön nasevalle vastukselle ja virnisti.
"Mutta jotain tuollaista minun pitäisi sinulta odottaakin...", hän sanoi hymyillen ja työnsi kädet puuskaan.
"Olethan nainen, elleivät silmäni nyt täysin petä minua", Oscar sanoi loi pikaisen silmäyksen tytön kehoon, joka selvästi kuului naiselle. Naisen herjaaminen tuotti mielihyvää ärtyneelle Oscarille. Kunnon riita ja johan hän jaksaisi taas mennä harjoittelemaan.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Tammi 30, 2011 8:51

Loryen


"Pyydän vilpittömästi anteeksi, mahtaa nyt pikkuista harmittaa", Loryen laukaisi ja hymyili leveästi. Joo, olihan poika häntä pitempi, mutta selkeästi nuorempi. Kasvot olivat sen verran nuoret, että se paljasti haltian ikää jonkin verran.
"Naiset tuottavat useinkin sinulle pettymyksiä, vai?" nainen jatkoi pojan lauseeseen, ja kallisti päätään. Hän kiristi sidettä silmillään, ja katsoi sen takaa pojan silmiä kulmat kurtussa. Niin ärsyttävä. Hänen olisi tehnyt mieli motata tuota samantien, mutta tiesi, ettei siitä seuraisi kuitenkaan mitään hyvää. Eikä Loryen ollut väkivaltainen, ellei välttämättä tarvinnut. Ja tässä tilanteessa ei kyllä tarvinnut. Ei keskellä kylää, ei näin pienen, ärsyttävän sattuman takia. Olisipa Loryen seisonut vaikka toisella puolella lähdettä, hän olisi välttynyt tuoltakin.
Majatalon vieressä kasvavasta puusta tipahti lunta pienen, ystäviensä kanssa leikkivän haltiapojan niskaan. Loryen hymyili itsekseen pojan ilmeelle, ja katsoi sitten tuota hieman isompaa poikaa edessään.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ma Tammi 31, 2011 11:38

Oscar Locke

"Tietäisitpä vain, muka-nuorekas-neitokainen..." Oscar mutisi ärtyneenä äidin jokapäiväiset sönkötykset mielessään. Viimeiset neljä vuotta hänen äitinsä päätyö oli valittaa Oscarin harjoituksista ja tutkimuksista, mikä alkoi pikku hiljaa hiertää kuin s-kokoiset kalsarit pään ympärillä. Silti hän ei aikonut jaella kehnoja kotiolojaan muille, ei varsinkaan tuolle silmänsä nerokkaasti sitoneelle naikkoselle.
"Ja en kyllä ymmärrä, kuka nutipää sitoisi omat silmänsä ja lähtisi sitten kadulle keekaroimaan..." Oscar pohti ääneen ja katsoi kuinka tyttö kiristi sidettään. Periaatteessa yhteentörmäys oli täysin tytön syytä, juuri noiden saakutan sidottujen silmien takia. Oscaria alkoi taas ärsyttää oikein kunnolla ja hän todellakin aikoi purkaa nyt vähän paineita.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Tammi 31, 2011 7:57

Loryen

"Onneksi en tiedä, muka-vanha-nuorukainen", Loryen vastasi takaisin ja kohotti kulmakarvojaan. Nasevalla kommentilla nasevaan kommenttiin, eikö se maailma näin mennyt. Olisihan se voinut olla hieman naurettavaa kuunneltavaa sivullisille... Ja niin se varmasti olikin. Sotia nyt sitä sitten lausahduksin ventovieraan kiukkupussin kanssa. Miten tähän nyt taas päädyttiinkään? Ai niin, kävelyretken takia. Taas niitä päiviä, jolloin sängyssä pysyminen olisi ollut kaikkein helpoin, kaikkein turvallisin ja kaikkein vähiten aivonystyröiden ylikuumenemista aiheuttava valinta. Nojaa, siinä sitä kuitenkin oltiin. Loryenin jalkoja alkoi paleltaa.
Ja siinä se tuli, seuraava naseva kommentti siteestä Loryenin silmillä. Lause oli toki pieni ja mitätön, mutta kouraisi turhan syvältä. Haltia meinasi sanoa jotain takaisin, muttei saanut sanaakaan suustaan. Turha tuota oli enää pitkittää, sairasta.
"Ai nutipää? Millainen idiootti lähtee talviseen maisemaan ilman paitaa ja kenkiä, ja tulee noin vaan laukomaan haltialle, jota ei edes tunne? Eikö sinulla ole tippaakaan järkeä päässä? Typerys!" nainen tuhahti ja painoi katseensa pettyneenä maahan. Hän häpesi silmiään. Hän halusi repiä siteen silmiensä edestä ja viskata sen niin kauan kuin nyrkistä lähti. Lapsuudesta asti hänen oli pitänyt olla friikki vain sokeutensa takia.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ti Helmi 01, 2011 6:51

Oscar Locke

"Sellainen, joka tietää, mitä tekee!" Oscar tiuskaisi takaisin tytön heitolle.
"Ja jos jommalla kummalla meistä uupuu aivot, niin minulla ei ainakaan ole epäilystä kumpi se on!" poika jatkoi syyttävään sävyyn. Hän oli aika varma kumpi heistä tiesi asioista enemmän tai kumpi oli lukenut elämänsä aikana enemmän kirjoja. Oscar oli lukenut ja opiskellut koko ikänsä ja hän tiesi asioista hyvinkin paljon. Mutta tieto ja viisaus tulevat harvoin samassa pakkauksessa. Oscarin sanat olivat selvästi loukanneet tyttöä, mutta Oscar ei huomannut sitä. Ja vaikka olisikin huomannut, hän tuskin olisi tehnyt mitään lohduttaakseen tyttöä. Hän nyt vain oli kasvanut sellaiseksi...
Oscar pisti kätensä uhmakkaasti puuskaan ja tuhahti halveksuvasti. Tämän takia hän ei pitänyt tytöistä. Eivät tajua mikä olisi järkevää mikä ei.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Helmi 01, 2011 8:51

Loryen

"Voi herrajumala, luuletko olevasi kovinkin kova tai fiksu kun lauot tuollaisia? Olet säälittävä", Loryen henkäisi kulmat kurtussa, pyöritteli käsiinsä lumipallon ja heitti tämän kohti Oscarin mahaa.
"Mutta uskon että itseesi viittasit, koska pääkoppasi läpi paistaa mitä ilmeisimmin tyhjä kolo, jossa kaiketi kuuluisi sijaita aivot", tämä jatkaa.
"Ellei kyseinen sana satu olemaan aivan vieras."
Haltiapariskunta käveli heidän ohitseen ja katseli nuorempiaan pistävästi. Olihan se selvää, kukapa tykkäisi tällaisia katsella. Yksi friikki harso sielunpeilinsä edessä, toinen friikki puolialastomana huutaen.
"Joten onko sinulla jotain suurtakin ongelmaa, vai ajattelitko häipyä siitä hyvän sään aikana? Äitillä voi tulla pian ikävä", Loryen toteaa madaltaen sitten ääntään hyvin hiljaiseksi viimeisen lauseen kohdalla, mutta mittaillen edelleen poikaa katseellaan.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ke Helmi 02, 2011 8:41

Oscar Locke

Oscar yllättyi tytön lumipallosta, eikä ehtinyt torjua sitä. Valkoinen pallo osui Oscarin vatsaan ja rikkoutui useiksi möykyiksi lihaksikkaan vatsan päälle. Tytön loukkaavat sanat sujahtelivat ohi pojan korvien, mutta yksi herja osui suoraan maaliinsa. Oscar polkaisi maata vihaisena ja oli nyt todella ärtynyt.
"Mitä sanoit...?" hän ärisi hampaidensa välistä. Yksi Oscarin tatuoinneista liikahti uteliaana. Oscar oli pitkästä aikaa taas todella vihainen.
"Mikset itse samantien häivy siitä maisemaa pilaamasta?" Oscar tiuskaisi ja otti kiinni oikeasta kädestään, kun tatuoinnit alkoivat liikkua itsekseen.
"Painu samantien vaikka ihmisten puolelle, jos et parempaakaan tekemistä keksi!" poika ärähti ja tatuoinnit olivat jo valmiina hyppäämään pois iholta, kun Oscar heilautti vasenta kättään ärtyneesti ilmassa.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Helmi 02, 2011 9:07

Loryen

"Sanoin, että äidillä voi tulla ikävä, pikkuinen", Loryen leperteli kulmat kurtussa ja nosti kädet jälleen puuskaan, peruuttaen sitten pari askelta. Ja kylläpä poika siitä raivostuikin, ei selvästikään tykännyt naisen lausahduksesta. No, samapa tuo, omahan oli ongelmansa kun oli häneen siinä törmännyt. Pojan seuraava kommentti jysähti jossain syvällä sydämen takana.
"Ehkä painunkin! Ihmiset siellä olisivat ainakin kymmenen kertaa mukavampia, kohteliaampia ja parempia henkilöitä kuin sinä olet surkeine yrityksinesi näyttää kovalta! Ensin kävelet päältäni, sitten alat suoltaa minulle oi-niin-fiksuja kommenttejasi, ja nyt määräät minut pois tästä", haltia huusi ja huitoi käsillään ilmaa. Ohikulkevat haltiat katsoivat häntä paheksuvasti heti, kun kuulivatkin maininnan ihmisistä. Loryen oli ehtinyt unohtaa sen jo tässä vaiheessa, joten ei huomannut ainuttakaan epäilevää katsetta. Ei ainuttakaan. Hän näki ainoastaan edessään olevat, nasevat silmät, jotka näyttivät siltä, että olisivat valmiina syöksemään tulta hänen päälleen hetkenä minä hyvänsä.
"Sinuna en puhuisi ihmisistä. Et tunne heitä", Loryen sanoi hiljaa, ja painoi katseensa lumeen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ke Helmi 02, 2011 9:21

Oscar Locke

Se, mitä tyttö sanoi ihmisistä, kuulosti vatsin oudolta Oscarin haltiamielisiin korviin.
"Mukavampia?" Oscar naurahti ja tatuoinnit lopettivat oitis levottoman liikehdintänsä. Varsinkin tytön viimeinen väite kiinnitti Oscarin huomion.
"Ja sinäkö tunnet?" Oscar sanoi ja lähellä olleet haltijat höristivät oitis suippoja korviaan. Mitä tuo tyttö oikein sanoikaan?
"Oletko sinä sitten tavannut "mukavan" ihmisen?" Oscar kysyi ja nojautui eteenpäin mairea hymy huulillaan. Tyttö puhuikin juuri itsensä pussiin, Oscar ajatteli myhäillen.

//Nythän meni mielenkiintoiseksi : DD
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia