I avez-vous manqué//varattu


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Viesti To Maalis 10, 2011 8:55

I avez-vous manqué//varattu

//Hylätkäämme tavanomainen englanti pelien nimistä 8D

Raul Lucas

Kun Lucas viimein, hyvin pitkän ajan jälkeen, sai haltioiden piilopaikan näkyviinsä hän ei pystynyt piilottamaan sitä kärsimättömyyttä mitä tunsi. Käsien hikoilu ja levottomat eleet kertoivat, että hän olisi tahtonut siltä seisomalta juosta kylään, mutta se olisi ollut... epäterveellistä.
Viimeksi vuosi sitten Lucas oli ollut haltioiden kylässä ja sen jälkeen oli sattunut kaikenlaista, mutta se ei ollut nyt tärkeää. Mies käveli hieman lähemmäs kylää, kunnes sai silmiinsä suuren portin, jota haltiat vartioivat visusti. Lucas virnisti muistaessaan hänen ja Loryenin viimevuotiset puheet, muuttuessaan tasaisella tahdilla ihmisestä sudeksi. Tämän jälkeen susi istui odottamaan yhden polun viereen. Haltiakylään ei ollut mitään suurta tietä vaan useita pieniä polkuja, jotka yhdistyivät vasta portin läheisyydessä. Kului tovi ja toinenkin. Sitten vasta puiden lomasta ilmestyi joku satunnainen matkalainen, jonka lucas haistoi haltiaksi. Hän nousi seisomaan ja meni sellaiseen kohtaan seisomaan, mistä matkamies huomaisi hänet. Kun tämä kyseinen mies huomasi Lucasin, hän hätkähti, mutta ei kiinnittänyt muuten mitään huomiota tuijottavaan suteen, joka katosi nopeasti puiden suojiin. Lucas jäi seuraamaan puiden lomasta, kuinka matkamies kiirehti haltiakylän porteista sisään. Hän myös toivoi, että haltiat olivat yhtä kovia juorukelloja kuin ihmisetkin.

Matkamies huoahti helpotuksesta päästessään muurien sisäpuolelle. Matka oli ollut rankka ihmissotilaita vältellessä, mutta nyt hän pääsisi viimein keventämään kantamuksiaan. Mies etsi lähimmän kaupan ja painui myymään tavaroita, joita oli kerännyt matkansa aikana. Hän kertoi kauppiaalle ohimennen kylän ulkopuolella kulkevaan suteen. Kaupassa samaan aikaan oleva lapseton kotirouva kuuli miehen puheet ja tämä painui oitis kertomaan asiasta eräälle vaatturirouvalle, joka oli lapseton myöskin ja he yhdessä paheksuivat sekä resuisesti pukeutuvaa matkalaista että häiritsevää sutta. Vaatturirouva vei huhua kylän liepeillä vaanivasta sudesta eteenpäin, kunnes se päätyi erään tietyn haltianeidon kauniisiin suippoihin korviin.

//Vualaa!
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Maalis 10, 2011 11:03

Loryen

Haltianainen seisoskeli eineskaupan puisella lattialla. Asiakkaiden sisäänkuljettamat hiekanjyvät jäivät inhottavasti kiinni naisen paljaisiin jalkoihin tämän siirtyessä hyllyltä toiselle ja etsiessä oikeanlaista leipää. Miten kaupasta saattoi löytyä melkein tusina erilaisia haltiaviljoja sisältäviä leipiä, mutta ei... Ai kappas, sieltähän se tulikin vastaan. Loryen poimi vaalean, lähes täydellisen pyöreän leivän käsiinsä ja jatkoi siitä matkaansa seuraavalle hyllylle. Leivästä tuprahteli jauhoa naisen vaaleanvihreälle mekolle, ja tuo katseli nyrpistellen jauhopilviä kankaalla.
Kaupan ovesta suhahti sisälle kaksi suippokorvaista varhaisnuorta jotka näyttivät siltä kuin olisivat koko elämänsä odottaneet tätä päivää, jolloin saavat levittää jotain mahtavaa juorua. Loryen nosti toista kulmaansa poikien rynniessä samaan aikaan ahtaasta ovesta sisään ja kääntyi katsomaan näitä. Pojat olivat hengästyneitä - joko juostuaan matkan kauppaan tai kuulutettuaan juttuaan niin ahkerasti - ja selittivät lähestulkoon päällekkäin tarinan hyvin mystisestä tummasta sudesta, joka hyvin mystisesti oli ilmestynyt kylän lieppeille ja jota kukaan, mystistä kyllä, ei ollut ennen nähnyt. Susi, Loryen naureskeli mielessään ja sulki silmänsä. Sana jäi kaikumaan hetkeksi naisen alitajuntaan, kunnes kaikki pomppasi kertaheitolla muistiin. Vuodentakaiset tapahtumat, paineaalto joka oli lennättänyt hänet selälleen ja pyöreäkorvainen mies hänen edessään. Siinä siunaamassa vaivalla etsitty leipä lepäsi lattialla, jauho pöllysi ympäriinsä hiekan seassa, haltiarouvat valittelivat epäkohteliasta käytöstä ja nuori haltianeito pinkoi kohti kylän portteja. Hän jäi hengästyneenä portille ja pyöritteli hetken peukaloitaan. Voisiko se olla Lucas? Olisiko hän muka parhaimmallakaan tuurilla löytänyt jo toistamiseen haltiakylään, vaikkei sen sijaintia edes tiennyt? Kai jokainen mahdollisuus piti käyttää hyväkseen. Loryen ei ollut nähnyt Lucasia vuoteen, ja tämä tuntui jo jokseenkin etäiseltä, jokseenkin epätodelliselta. Kuin koko seikkailu olisi tapahtunut vain hänen omassa mielikuvituksessaan. Nyt kylän lieppeillä oli kuitenkin paikannettu susi, ja se saattaisi hyvinkin olla Lucas. Loryen keikkui huomaamattaan kantapäältä varpaille ja mietti kuumeisesti, mitä tekisi. Hän tunsi hikoavansa jo pelkästä ajatuksestakin, että näkisi ihmisen taas. Nainen katseli hetken vasemmassa kädessään olevaa arpea, jonka uurteet muistuttivat talvisesta yhteenotosta teinipojan kanssa. Myös hänen kaulassaan oli jonkinverran haalistuneita naarmuja, joita oli koitunut pirstoutuneesta tiiliseinästä. Loryen risti kätensä alavatsansa kohdalle, nyökkäsi muina miehinä kummasteleville portinvartijoille ja käveli kauemmaksi portista. Kymmenen metriä... Kaksikymmentä... Neljäkymmentä... Parempi. Loryen raapaisi sidettään, pälyili ympärilleen, ja tunsi saavansa hädin tuskin henkeä kaikelta jännitykseltä.

//The grand opening! :D
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Pe Maalis 11, 2011 5:37

Raul Lucas

Aika kului hyvin hitaasti. Siitä hetkestä lähtien, kun matkamies oli kadonnut kylän kätköihin, Lucas oli herkeämättä pitänyt porttia silmällä. Hän oli yhä susimuodossa, koska jotenkin siinä muodossa aika menetti helpommin merkityksensä ja oli mukavempi odottaa.
Lucas kaiveli aikansa kuluksi vuoden takaisia muistoja, mutta ne tuntuivat yhtä kaukaisilta kuin unet. Lucas ei pystynyt edes enää muistamaan miltä Loryen tuoksui. Odotus venyi yhä pidemmäksi, kunnes oli aika palkita odottava. Lucasin korvat nousivat rävähtäen pystyyn ja hän alkoi täristä ja polkea paikoillaan niin kuin koira, joka tajuaa emännän olevan oven toisella puolella tulossa. Loryen käveli jännittyneen oloisena metsää kohti. Lucas muutti itsensä äkkiä ihmiseksi, koska tajusi näyttävänsä nololta käyttäytyessään kuin kotikoira. Koko aikana hän ei irrottanut katsettaan Loryenista, joka oli jo ohittanut Lucasin hyvän matkan päästä. Mies lähti kävelemään niin hiljaa kuin mahdollista Loryenin luokse, sillä nyt, jos koskaan, oli aika näyttävälle jälleentapaamiselle. Lucasin sydän pamppaili lujempaa jokaisella askeleella, kun hän tuli lähemmäs haltiaa.
[Autohitti vaara 0.0]Ollessaan tarpeeksi lähellä Lucas kietoi kätensä Loryenin vyötärön ympärille ja painoi kasvonsa tämän hartiaa vasten, veti syvään henkeä ja sanoi:
"Olin jo unohtanut, miten hyvältä tuoksut, Loryen..." Lucas sulki silmänsä ja tunti vuoden takaisten muistojen kirkastuvan sitä mukaa, mitä kauemmin hän sai pitää Loryenia lähellään.

//Kliseistä ja tönkköä, mutta tehty mikä tehty : DD
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Maalis 11, 2011 7:44

Loryen

Suippokorvainen nainen tunsi närkästyvänsä metsämaiseman venyessä ympärillä, eikä se näyttänyt sisältävän ainuttakaan sudensukuista olentoa. Jännitys hiveli vieläkin varpaissa asti, mutta jostain syystä Loryenista tuntui ettei täällä mitään sutta ollut. Miten typerää. Taas sitä nähtiin, kuinka naiivi haltiarukka oikein oli - vaikka naiivisuus oli viimekerralla koitunut kaikeksi muuksi kuin harmiksi, hah.
Nainen oli kuulevinaan askeleita takaansa, ja ennenkuin hän ehti kääntyä ympäri, tunsi hän jo kädet vyötäisillään. Loryenin suusta pääsi säikähtänyt hengähdys ja hänen kätensä nousivat reaktiomaisesti kasvojen korkeudelle. Hetken naisen päässä löi täysin tyhjää, kunnes sanat kulkeutuivat aivojen kautta suuhun ja sieltä ulos.
"Raul Lucas", Loryen huokaisi lapsellisen toruvasti mutta silminnähden helpottuneena. Lämmin aalto virtasi hänen koko kehonsa läpi ja jalat tuntuivat veteliltä ruohonkorsilta. Hän tunsi punastuvansa miehen sanojen myötä, vaikkei muuten moista harrastanutkaan. Lucasin läheisyys niin pitkän ajan jälkeen tuntui jännittävältä.
"Siitä on niin pitkä aika...", nainen sanoi hiljaa ja kääntyi varovasti ympäri miehen syleilyssä, nostaen sitten kätensä tämän niskan taakse halaukseen.
"Minä pelkäsin ettet sinä enää tule takaisin", Loryen jatkoi katsellen miehen kasvoja. Voi! Hän olisi voinut pyörtyä siihen paikkaan, Lucas näytti niin komealta, hän tuntui jotenkin miehistyneen. Loryen oli tosin muistanut jokaisen kasvonpiirteen tarkkaan - pyöreäpäiset, eriskummalliset korvat, iloiset silmät, eikä sitä isoa nenää mitä Loryen oli pelännyt ilmestyvän muodonmuutoksen jälkeen. Mielikuva huvitti häntä vieläkin. Nainen hautasi sidotut silmänsä Lucasin kaulaan ja nautti toisen läheisyyden tuomasta lämmöstä.

//Kuolen ihkutukseen :DD
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Pe Maalis 11, 2011 9:20

//Äläpä<3

Raul Lucas

Loryenin tuoksu, pehmeys ja ääni. Lucas oli kaivannut niitä kaikkia ja nyt ne olivat siinä hänen kätensä ulottuvilla. Mies hymyili tyytyväisenä Loryenin kääntyessä katsomaan häntä. Haltia oli kaunis, mutta Lucas olisi antanut vaikka ja mitä nähdäkseen tämän peitetyt silmät.
Lucas piti siitä, miten Loryen kietoi kätensä hänen niskansa taakse. Siitä tuli sellainen fiilis, ettei kumpikaan tahtonut toisen lähtevän. Lucas veti Loryenin niin lähelle kuin pystyi ja hän pystyi tuntemaan täydellisesti tämän kehon lämmön.
"Turha pelko..." Lucas sanoi Loryenille hymyillen ja silitti kädellään tämän vyötäisia, koska ei raaskinut viedä kättä pois ja silittää poskea. Siinä he olivat hetken kunnen Lucas päätti, että he tuskin lähtisivät sieltä metsästä pois hetkeen, joten hän vei toisen kätensä nopealla liikkeellä Loryenin polvitaipeiden kohdalle, nosti tämän kunnolla käsivarsillensa ja kävi maahan puunjuurelle istumaan Loryen sylissään.
"Näin on mukavempi", Lucas selitti ja kietoi kätensä kunnolla haltianaisen ympärille.

//Oihhhhhhhhh<333333
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Maalis 11, 2011 9:50

Loryen

Nainen painautui Lucasia vasten tiiviimmin kun tämä veti hänet itseään vasten. Loryenin suu kääntyi väkinäiseen hymyyn ja hänen olisi tehnyt mieli täristä, itkeä, pomppia ja nauraa, mutta hän tyytyi silittämään miehen niskaa sormillaan. Turha pelko, niin. Kaikki tuntui yhtäkkiä päivänselvältä ja helpolta, kaikki tuntui oikealta.
Kun ihminen yhtäkkiä nosti Loryenin käsivarsilleen, hän tunsi itsensä prinsessaksi ja päästi suustaan naurahduksen. Pian he jo olivatkin laskeutuneet maahan.
"Niin on..." Loryen sanoi hiljaa ja katseli Lucasia hymyillen. Siinä he istuivat vuoden odottelun ja epätoivoisten ajatusten jälkeen. Kaiken kirvelevän ikävän jälkeen. Loryen olisi voinut lyödä vetoa että ihmisellä oli jotain tunteita häntä kohtaan, ja olihan hänelläkin ihmistä kohtaan. Niin paljon. Silti kumpikaan ei ollut sen suurempia eleitä tehnyt osoittaakseen tunteitaan, ja Loryen tiesi että hänen osaltaan siihen menisi aikaa... Ujo kun oli.
Haltia sulki silmänsä onnellisena. Hän oli jo unohtanut ettei Lucas nähnyt niitä. Naisen sormet eksyivät Lucasin hiuksiin pyörittelemään ja silittelemään mustia suortuvia.

//♥ Lässynlässyn... ♥
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti La Maalis 12, 2011 3:15

//Alkaa erittyy niin paljon siirappia, että hampaat reikii :''D Ja taustalla Eput laulaa: "Koska tahdon, mä tahdon, mä tahdon vain sut! Tahdon enemmän kuin koskaan olen ketään tahtonut!" xDD

Raul Lucas

Lucas sulki vasemman silmänsä tuntiessaan haltian käden hänen hiuksiensa joukossa. Mies ihmetteli hetken mielessään miten kevyt Loryen oli, mutta arveli sen olevan jonkintasoinen peruspiirre haltioissa, jotka kaikki olivat, ainakin kuulopuheiden mukaan, hyvin kauniita ja sopusuhtaisia. Lucas nosti kätensä Loryenin lantiolta ja vei sen tämän pään päälle. Mies oli sitä mieltä, että ainakin tämä kyseinen haltia hänen sylissään oli kaunein, mitä hän oli koskaan nähnyt(ja Lucas ei ole kovin montaa haltiaa nähnyt, edes kylässä).
Lucasin käsi valui pikku hiljaa sileitä hiuksia pitkin alas Loryenin kaulalle ja siitä hartioille. Sileä iho tuntui olevan paikoiteillen ruvella ja Lucas oli jo melkein kysyä, kuka oli haavoittanut Loryenia, mutta päätti jättää sen myöhemmäksi. Nyt ei ollut sopiva tilanne.

//Ja hiljaisuus laskeutui metsään..........
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Maalis 12, 2011 11:57

Loryen

Haltia hymyili mielessään miehen suljetulle silmälle, ihminen näytti kovin rauhalliselta. Loryen ei oikein ymmärtänyt, mikä teki heistä haltioiden silmissä niin vaarallisia ja pahantahtoisia, ellei Lucas sitten ollut vain poikkeus. Lucasin käden valuessa pään kautta kaulalle Loryen muisti häpeillen arpensa ja toivoi, ettei ihminen niitä huomaisi. Voisi olla eriskummallista selittää kuinka toinen haltia hyökkäsi hänen kimppuunsa vain koska hän oli sanonut tuolle loukkaavan lauseen.
"Mitä olet tehnyt kaikki nämä päivät?" suippokorvainen kysyi sitten rikkoakseen hiljaisuuden.
"Tarkoitan, sen jälkeen kun olit muuttunut ihmiseksi. Missä olet ollut?" Loryenia kiinnosti aidosti mitä toinen oli tällä pitkällä aikavälillä tehnyt. Kenties hän oli joutunut johonkin tappeluun tai tehnyt muuta mielenkiintoista. Loryen silitti hetken sormellaan Lucasin korvan kaarta ja vei sitten kätensä miehen poskelle, silittäen samalla toisella kädellään tämän selkää.

//Todellakin >8D Ja Loryen rikkoi hiljaisuuden, hah.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Su Maalis 13, 2011 3:30

Raul Lucas

Lucas katsoi hetken aikaa miettien metsän uumeniin ennen kuin vastasi Loryenin kysymykseen. Hän ei kaikkea tahtonut kertoa, sillä osa saattaisi latistaa tunnelmaa hieman tai vähän enemmän.
"...En oikein mitään erikoista... Olen kierrellyt pitkin seutuja, tehnyt töitä ja sen sellaista." Ja ajautunut pariin tappeluun, saanut huomata, että vanhempani olivat kuolleet jo monta vuotta sitten ja, että jos olen ihmisenä kaksi viikkoa yhteen menoon tapahtuu kummia. Lucas virnisti ajatuksiensa juoksulle huvittuneesti.
"Eli en oikein mitään", mies sanoi loppuun hymyillen ja silitteli Loryenin lantiota.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Maalis 13, 2011 3:37

Loryen

Loryen kuunteli kun Lucas vastasi hänen kysymykseensä. Naisen toinen kulma kohosi tahtomattakin ylöspäin, hänen mielestään mies jätti vastauksensa niin suppeaksi ettei se voinut sisältää koko totuutta. Crypt ei ollut noin rauhallinen paikka, tai sitten Lucas oli hyvin onnekas... Tai sitten ihmiset eivät koskaan rähinöineet keskenään.
"Selvä", Loryen vastasi ja hymyili sitten. Ihmisen käden silittäessä naisen lantiota, tuo tunsi lämpimän aallon jälleen. Se ylettyi hiusrajasta nivusten kautta jalkoihin asti.
Haltian käsi jatkoi Lucasin poskelta kapeaan nenänpäähän ja siitä huulille. Ne olivat pehmeät, eivät niin kapeat kuin haltioilla. Loryen piirteli niiden rajoja sormenpäällään ja virnisti.
"Ihmiset ovat hassun näköisiä", hän totesi ja vilkuili Lucasin korvia.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Su Maalis 13, 2011 3:47

Raul Lucas

Mies virnisti vinosti huomatessaan Loryenin epäuskoisen ilmeen. Taisin supistaa liikaa. Loryen ei kumminkaan kysellyt asiasta sen enempää, joten ei Lucaskaan niistä enää puhunut saati ajatellut. Hetken perästä Lucas ei kyllä ajatellut yhtään mitään, sillä kaikki huomio kiinnittyi Loryenin sormiin, jotka vaelsivat Lucasin poskelta nenälle ja huulille. Sormien kevyt, pehmeä kosketus kutitti hieman muuallakin kuin iholla ja sai Lucasin poskille nousemaan pienen punan. Miehen katse seurasi haltian sormien liikkeittä rävähtämättä.
"Et ole edes nähnyt kaikkea..." Lucas sanoi vaivaantuneisuuden ja huvittuneisuuden sekaisesti. Lucas oli joutunut viime vuoden aikana pysähtyä useissa majataloissa ja tavernoissa ja niissä, jos missä, sai nähdä todella hauskan näköistä, mutta ei todellakaan oloista, porukkaa.
"Enkä minä ole edes hassuimmasta päästä", mies naurahti ja puhalsi silmälapun päälle pyrkivän hiussuortuvan pois.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Maalis 13, 2011 7:40

Loryen

Ihminen tuntui jokseenkin jännittyneeltä sillävälin kun Loryen silitteli tuon huulia, joten nainen näki paremmaksi siirtyä hiusrajaan leikkimään vallattomalla otsatukalla. Mieshän näytti sitäpaitsi punastuneen, mikä sai Loryenin hymyilemään.
"Ai en vai?" Loryen tirskahti ja hymyili niin että valkoinen hammasrivikin vilahti siinä samalla. Vai ei nainen ollut nähnyt kaikkea... Mitä Lucas sillä sitten tarkoittikin, lause huvitti Loryenia.
"Vai niin... Millaisia ne hassuimmat sitten ovat?" haltia tiedusteli uteliaana ja tunsi pistelevää halua nähdä lisää ihmisiä. Hengenvaarallistahan se oli, tottakai, mutta ihmiset olivat jännittävän erilainen näky tavanomaiseen haltiapataljoonaan verrattuna. Ei teräväkärkisiä korvia, erilainen ruumiinrakenne... Oli heistä varmasti joku kaljukin. Loryen ei ollut koskaan nähnyt kaljua haltiaa, joten ajatus munanmuotoisesta päästä tuntui hilpeältä.
"Millaisia ihmisnaiset ovat?" haltia kysyi hiljaa ja katseli pää kallellaan Lucasin vihertävää silmää.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ti Maalis 15, 2011 10:30

//"Vai ei nainen ollut nähnyt kaikkea... Mitä Lucas sillä sitten tarkoittikin" Tai minä sinä sen ajattelit >DD

Raul Lucas

"Hassuimmat..." Lucas sanoi itselleen ja katsoi ylöspäin metsään yrittäen muistella.
"No, oli kerran yksi työmies..." Lucas aloitti naurahtaen mielikuvalle.
"Hän oli valtavan iso. Minua ainakin metrin verran pidempi. Ja leveämpi. Molempiin suuntiin. Hänellä oli kaksi väpättävää leukaa ja iso köymyinen nenä. Sekä tietysti pienet silmät syvällä päässä!" Lucas sanoi kiusoittelevalla äänellä. "Ja tiedätkö, mikä oli vielä hirveämpää?" Lucas kysyi valmistautuen loppuhuipennukseen. "Hänellä oli päässä yksi ainoa rasvainen hiuskiehkura." Mies jätti lauseen leijumaan ilmaan ja hymyili. Hän pystyisi kuvaleimaan harmillisen monta rumaa miehenroikaletta, mutta Loryen pyysi häneltä sellaista, mihin yksikään mies ei haluaisi vastata nainen sylissään.
"...Eeeeh..." Lucas aloitti hakien sanoja, mitkä eivät väärinymmärrettyinäkään loukkaisi Loryenia.
"...Ihmisnaiset..." Lucas aloitti hakien vieläkin oikeita sanoja, "...Ovat varsin omalaatuisia. Ei heitä kaikkia pysty kuvailemaan yhdellä sanalla ja..." Lucas ei keksinyt mitä muuta olisi voinut sanoa ihmisnaisista, sillä hän ei varsinaisesti tiennyt heistä yhtään mitään. Totta puhuen Loryen oli ainut nainen, jonka Lucas oikeastaan tunsi.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Maalis 15, 2011 3:26

//Totta 8DD

Loryen

Haltia odotti uteliaasti hymyillen Lucasin kuvailua, jota tuo mietti. Näytti hakevan vastausta taivaalta.
Loryen kuunteli hiljaa kuvailua ja tirskui miehen antamille kuvauksille. Tirskuminen yltyi heleään nauruun viimeisen lauseen myötä.
"Hyi hirvitys", nainen sai lopuksi todettua ja nojasi taaksepäin, katsellen taivaalle. Mokoma mielikuva jäisi kummittelemaan hänen mieleensä pitkäksi aikaa. Ihmiset olivat siis lihaviakin! Rasvainen hiuskiehkura... Eivätkö ihmiset pesseet hiuksiaan? Ja kaksi leukaa, ajatus tuntui todella kummalliselta. Haltia hymähteli vielä hiljaa mielikuvilleen ja yritti peitellä huvittuneisuuttaan puremalla huultaan.
Seuraavaan kysymykseen Lucas ei yhtäkkiä osannutkaan vastata niin lennokkaasti. Loryen loi häneen lisää epäuskoisuuden siivittämiä katseita, ja lopuksi hän nosti suunsa kiusoittelevaan hymyyn.
"Ei sinun tarvitse vastata", nainen henkäisi rauhallisesti ja silitteli Lucasin nenänpäätä pari kertaa.
"Mikäli vastauksen keksiminen tuotti noin suurta tuskaa."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Su Maalis 20, 2011 9:18

Raul Lucas

Mies virnisti myötäillen, kun Loryen ystävällisesti päästi hänet pälkähästä sillä haltia oli todellakin väärän paikan(Lucaksen syli), ajan(nyt) ja ihmisen(Lucas), jolta kysyä millaisia ihmisnaiset olivat.
"No, tuskaa ja tuskaa", Lucas mutisi silmiään pyöritellen. Ainoastaan äärimmäisen epämiellyttävä tehtävä.
"Saadaksemme ajatuksemme pois rasvatukkaisista ihmisistä, kertoisitko, miten sinun vuotesi on kulunut?" Lucas kysyi ja kokeili kutiaako Loryen lantion seudulta.

//Lyhyyttä parhaimmillaan :-P
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia