Kirjoittaja Pappis » 03 Syys 2011, 23:00
//Jos minua kerran kaivataan... Niin tulen!
Nion
Sää ei todellakaan lukeutunut Nionin suosikkeihin. Mies viihtyi paremmin viileämmässä säässä, jossa ei olisi liian tukalaa eikä liian vilpoisaakaan. Päällystakki oli jäänyt suosiolla kotiin Nionin asiointien ajaksi. Suunnitelmiin kuului kirjakaupassa käynti(joka viikkoinen visiitti), vihannesostokset ja ehkä vähän lihaakin. Poikamiehenä Nion joutui hoitamaan kaiken itse. Onneksi vuodet kaartilaisena opettivat hieman vastuuntuntoa eikä nuoren ar'morthen koti ole lainkaan hassummassa kunnossa.
Nionin oli juuri saanut tuhlattua yli tunnin yhdessä kaupassa(joka, yllätysyllätys, oli kirjakauppa), kunnes hän viimein tajusi, että jotain muutakin oli syytä hankkia. Kiireesti hän poistui liikkeestä, ostaen ensin pienen kirjasen eri maiden ruokakulttuureista(uusi painos). Liiankin kiireessä, koska, jos hän olisi tullut rauhassa, hän olisi huomannut penkillä istuvan Varnefindonin ennen kuin melkein seisoi hänen selkänsä selkänsä takana. Viimeksi heidän tavatessaan Nionin oli käyttäytynyt vähintäänkin törkeästi ja pieni anteeksipyyntö saattaisi tehdä terää, mutta juuri, kun Nionin oli avaamassa suutaan, hän huomasi, että Varnefindon ei ollut yksin. Päinvastoin. Jos he olisivat olleet ystäviä, Nion olisi saattanut jopa onnitella Varnea, koska tyttö oli todella sievä ja toi mieleen kotikylän kauniit ar'morthe neidot tummalla ihollaan ja vaaleilla hiuksillaan. Paitsi, että tämän hiukset olivat leikattu lyhyiksi. Jokin tässä tytössä oli silti kovin tuttua. Kuva pienestä, pitkätukkaisesta tytöstä nousi Nionin mieleen, mutta hän torjui ajatuksen oitis. Ei. Ei se voinut olla. Cerine oli toisella puolella merta. Ja hänen hiuksensa olivat kauniin pitkät ja silkkiset... Nionin oli unohtanut jättäneensä suunsa auki ja hämmästyksen seurauksena hänen suustaan karkasi tavu "Ce" tarpeeksi lujaa kiinnittämään penkillä istuvan kaksikon huomion.
//8D