Vihaa ja Sovittelua

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Vihaa ja Sovittelua

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 30 Elo 2011, 17:00

Aurinko paistoi kirkkaasti, päivästä tulisi yhä kuumempi. Tuuli ei ujeltanut puissa eikä pilviä ollut mainittavasti taivaalla. Cerine katseli taivasta ja hymyili kauniin päivän takia. Hän katseli ympärilleen ja käveli kylän kivisiä polkuja pitkin lumoutuneena. Kylä oli erilainen kuin hänen kylänsä. Onpas täällä kuuma... Cerine ajatteli ja otti takkinsa pois päältään.
Käveltyään jonkin aikaa hän huomasi olevansa eksynyt kylän sokkeloihin. Hän ei enää musitanut missä oli mitäkin ja ruokaa olisi mukava saada.
Aprikoituaan aikansa hän päätti kysyä neuvoa ja kopautti olalle ensimmäistä ohikulkijaa...
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 30 Elo 2011, 21:14

Varnefindon

Haltiat sinkoilivat sinne tänne kiireissään. Varnefindon ei voinut käsittää miten he jaksoivat juoksennella ympäriinsä näin kuumana päivänä. Hän pysähtyi hetkeksi aikaa hieroi niskaansa. Sitten hän tunsi selässään koputuksen. Varnefindon pyörähti ympäri. Hän näki tumman ihon ja vaalean tukan. Ensinäkemältä hän luuli haltiaa Nioniksi.
"Sinäkö taas?" hän tivaisi. Varnefindon ei tosiaankaan välittänyt Nionin seurasta, viimekerralla kun he olivat nähneet Nion oli ollut verisen ärsyttävä. Mutta kun Varne järkesi tutkia koputtajaa tämä olikin tyttö.
"Anteeksi, luulin sinua toiseksi", Varnefindon pahoitteli. Eipä ollut pituudella pilattu tämäkään tyttönen, kaikenlisäksi tuo muistutti Nionia harvinaisen paljon.
"Voinko auttaa?" Varnefindon kysyi ja luimisti hiukan korviaan. Liekö tämä Nionille sukua? Jos olisi hän ei välittäisi paljoa näistä kavereista.

//Täällä olen ja peli voi alkaa!
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 30 Elo 2011, 22:40

Cerine

Tytön kavoille ilmestyi hämmentynyt ilme. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja kokosi ajatuksensa. "Olen hieman eksynyt, voistiko millään auttaa? Olen ensimmäistä kertaa täällä ja..Niin.." hän selitti topakasti. Cerine ei uskaltanut udella oliko haltia nähnyt kenties Ar'Mortheja ennenkin. Korvien luimistaminen riitti pitämään hänet hiljaa siitä.
Luonteestaan poiketen Cerine oli varautuneempi kuin yleensä tavatessaan uuden henkilön. Omituinen hyypiö. Ehkä minun olisi syytä varoa häntä..

//En tiiä yhtää miks mut jostaa syystä repsahdin tolle ekalle vastaukselle :D
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 31 Elo 2011, 08:29

Varnefindon

Vai oli tyttönen eksyksissä. Eipä ihme jos tämä oli ensikertalainen.
"Wai niin. No, mitäz zinä etsit?" Varnefindon kysyi ja lakkasi luimistelemasta korviaan. Sen sijaan hän hymyili ja kallisti hitusen päätään.
"Itsekkään en kyllä kowin paljoa täällä oleskele, mutta kyllä minä jotain paikkoja tiedän", hän sanoi. Tytön oli pakko olla edes jotain kaukaista sukua Nionille, tukka ja kaikki. Vaikka voisihan joku tyhmä ihminenkin luulla että kaikki haltian ovat sukua toisilleen. Varnefindonin katse oli kiinnittynyt tytön tukkaan. Vaaleus oli silmiin pistävää.
"Älä nyt pidä minua tungettelewana, mutta et wain zattumoisin ole zukua Nionille?" Varne kysyi.

// :D Ai että, kun meinaan unohtaa ton aksentin Varnelta joka pelissä.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 31 Elo 2011, 16:55

Cerine

Neito rentoutui. "Olisi kiva löytää jostain jotain syötävää ainakin". Cerine virkkoi hymy huulilla. Tyttö huomasi haltijan katseen osuvan hiuksiinsa.
Nionin nimen kuullessaan Cerinen pupillit laajenivat. Pitkään aikaan hän kuuli mitään veljeensä liittyvää. Nion.. "Oletko nähnyt veljeni? Missä? Milloin?" Cerine kyseli hätääntyneenä. Pian hän rauhoitti itsensä.
"Anteeksi. Olen sukua Nionille, hän on veljeni. Nimeni on Cerine". hän sanoi tyynesti. Hänen korvansa kääntyivät hieman alaspäin. Cerine katsoi taas hiukan epäröiden muukalaista, kuultuaan veljensä nimen mainittavan, hän alkoi epäillä. Mistä ihmeestä hän tietää Nionin? Toivon ettei hänelle ole sattunut mitään..
Cerine ei silti halunnut olla epäkohtelias. Hän yritti pitää hymyn kasvoillaan edes jotenkin, jottei kaipaus ja suru näkyisi selvästi.

//Mä meinaan aina välillä unohtaa et Cerine on mukava kaikille. En oo tottunu tämmösii hahmoihi :)
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 31 Elo 2011, 21:57

//En siis ole ainoa jolla on ukko-ongelmia. Nyt olen onnellinen ;D

Varnefindon

"Aiwan, jotain zyötäwää", Varnefindon pyöritteli jo sormeaan ilmassa, mutta sitten neito alkoikin esittää kysymyksiä putkeen. Varnefindon ehti tuskin aukaista suutaan kun kysymyssanat seurasivat toisiaan. Veljen Varnefindon kiristeli hampaitaan. Tämä oli pahinta mitä hän olisi voinut kuvitella tälle päivälle.
"Wai niin Cerine", Varnefindon sanoi ja siirtyili häiriintyneenä.
"Minä olen Varnefindon, ellei weljesi ole zitä ehtinyt jo kertoa", hän sanoi. Muistikuva Nionista ei miellyttänyt Varnea pätkän vertaa. Varmasti tuon veli oli jo selostanut koko majatalon tapahtumat läpikotaisin läpi. Mutta hetkinen, Cerine oli ollut ihmeissään kun Varne oli nähnyt hänen veljensä. Mutta jos Nion oli niin sanotusti kadonnut veli, neitokainen vaikutti ylen positiiviselta. Hymykin säilyi kasvoilla kokoajan. Varnefindon silitti repaleista korvaansa ja tutki Cerinen ulkonäköä tarkasti. Vaalea tukka, tumma iho. Tästä sukupuusta ei voisi erehtyä. Varnefindon rykäisi nyrkkiään vasten ja sihahti:
"Tosiaan. Wastatakseni kysymyksiisi, woin kertoa etten ole kiinnostunut puhumaan weljestäsi." Hän vilkaisi ympärillä olevia haltioita.
"Mennään jonnekkin istumaan, niin woimme puhua. En jaksa zeistä tässä tientukkeena", hän sanoi ja ravasi tien toiselle puolelle. Vähän matkan päässä näkyi penkki. Varnefindon istahti siihen ja pyyhkäisi housujaan. Hän taputti penkkiä jotta Cerine tulisi istumaan. Varnefindon yritti hätistää Nion veljenä mielikuvan ajatuksistaan. Hän katsoi tyttöä silmiin ja kuuli Mornan murisevan taas päässään: Lyö sitä! Varnefindon otti lakkinsa pois päästään ja käänteli sitä käsissään.
"Olet ziiz uusi täällä?" Varnefindon kysyi ja yritti karistaa Mornan agressiiviset kannatukset päästään.

//Noniin. Sieltä tuli kauan kaipaamani pitkä vastaus :D
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 31 Elo 2011, 23:03

Cerine

//Yritän saada jotenkin pitkän vastauksen aikaseks :D

Cerinen kasvoilta näki pienen kiukun, muuta se häipyi nopeasti ja hymy palasi. Nion.. Taas hankaluuksissa. "Ei veljeni ole voinut kertoa minulle mitään..." hän mumisi ja katsoi samalla alas. Cerine tunsi olonsa vaivaantuneeksi. Häntä kummastutti, tarkkaileva katse oli hieman omituista, ei hän ollut sellaiseen tottunut. Cerine kummasteli Varnefindon ulkonäköä, mutta päätti olla sanomatta tai kommentoimatta mitään.
Cerine säpsähti rykäisyn ääntä. "Vai niin. En ole sinänsä ihmeissäni." hän vastasi apeasti. Hän kulki Varnefindon perässä ja istahti penkille tämän viereen.
Kysymyksen kuultuaan hymy ja positiivisuus palasivat Cerinen kasvoille. "Olen. Aloitin vasta matkani ja olen onneksi säästynyt sen kummemmitta vaivoitta. Välillä tuppaan eksymään!" hän naurahti iloisesti. Hän otti vyöltään huoilun ja alkoi solmimaan sen rusettia uudestaan.
"Mitenkäs sinä? Oletko ollut täällä kauankin?" Cerine kysyi ja hymyili aurinkoisesti. Hän katsoi nyt hieman tarkemmin Varnefindonia ja huomasi toisen puolen olevan tummempi ja erinäköinen. "Haluaisin vain ksysyä, miksi sinulla näyttäisi olevan kaksi puolta?" Cerine kysyi pyöritellen huiluaan hermostuneesti käsissään. Vihaten minkäänlaista kränää muiden kanssa Cerine ei halunnut vaikeuksiin tuon tyypin kanssa.
Uteliaana neitokaisena Cerinen olisi tehnyt mieli kysyä Nionista, mutta hän päätti olla hiljaa, jos toinen ei haluaisi siitä puhua. Olihan maailmassa paljon muutakin keskusteltavaa.

//Ehkä tää on tarpeeks pitkä xD
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Syys 2011, 19:43

Varnefindon

Varnefindon huomasi hetkellisen kiukun.
"Minä zynnyin täällä ja kaswoin täällä", hän sanoi. Ja pakenen joka aamu. Varne lisäsi mielessään. Hän nojasi penkin selkään. Cerine esitti yllättäen kysymyksen Varnefindonin Mornan puoliskosta. Varnefindon ei mielellään kertoisi totuuksia varsinkaan kun Nion niitä ei näemmä ollut levittänyt.
"Uh, niin ze wammautui kun olin pieni", hän valehteli nopeasti ja siirtyili penkillä häiriintyneenä. Varnefindon ei valehdellut mielellään, muttei myöskään puhuisi Mornasta ennenkuin olisi pakko.
"Ze ziiz... Ei puhuta ziitä", haltia mumisi Cerinelle. Kuinka kehtaat olla esittelemättä minua?! Mornan ääni karjui Varnen pään sisällä. Varnefindon tukki korvansa.
"Ole hiljaa", hän sanoi hiljaa, hädintuskin kuuluvalla äänellä. Valehtelija, valehtelija! Morna lällätti. Varnefindon lämäisi vasenta poskeaan.
"Hyttynen", hän sanoi ja suoristautui.
"Mistäpäin zinä tulet?" Varne kysyi ja kääntyi Cerineen päin.

//Perfecto! Ai että kun rakastan härnätä Varnea Mornalla >:D
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 01 Syys 2011, 21:26

//Senkin sadisti! No ei se mitää hahmojen härnääminen on kivaa >:D

Cerine

Cerinen korva värähti valehetelusta, hän huomasi sen liiankin hyvin. Hän arvasi Varnefindon valehdelleen. Läimäysy psokelle vielä lisäsi valhetelun todennäköisyyttä.
Cerine katsoi ohi kulkevia haltijoita, purren poskeaan. Hän ei maininnut mitään valehtelun huomaamisesta. Eikä hän udellut lisää haltijan oudosta puolesta. Cerine mietti hartaasti mikä voisi olla hyvä aihe puhuttavaksi.
"Minä? Tuota..Sitä on hiukan hankala selittää". Cerine sanoi hajamielisesti ja katsoi taivaalle. "Tulen kylästä, ar'Morthe haltijoiden kylästä lännestä" hän jatkoi hymyillen haikeasti. "Olen täällä koska, etsin veljeäni". hän mumisi vielä perään. Cerine pudisti päätään ja käänsi katseensa takaisin Varnefindoniin. "Meillä ar'Mortheilla on paljon kaikenlaisia perinteitä sun muita!" hän naurahti taas iloiseen sävyyn.
Cerine sipaisi hiuksiaan kevyesti ja hymyili vaisusti. "Mitä jos puhuisimme jostain mukavammasta? Kuten vaikkapa siitä, mitä kaikkea sinä olet kokenut? Minä kun olen sen verta uusi näissä seikkailuhommissa". tyttö naurahti vaivaantuneesti.

//Pappis heitti hienon idiksen et Nion vois tulla jossaa vaihees mukaan jos sinnuu ei haittais ja jos siis sulle käy :D
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Syys 2011, 21:38

Varnefindon

Varne hädin tuskin kuuli mitä Cerine puhui. Hänen päässään vain surisi Mornan edelleen ja edelleen lällättävät äänet: Katsos vain Varnefindon! Sinähän tulet päivä päivältä enemmän minuun! Varnefindon olisi halunnut repiä Mornan korvan irti mutta tiesi vain satuttavansa itseään.
"Anteeksi woisitko toistaan, en kuullut mitä zanoit", Varnefindon kysyi. Hän katsoi maassa olevia oksia ja lehtiä. Eilinen tuuli oli varmaan riepotellut ne tänne. Varnefindon poimi yhden maasta ja pyöritteli sitä käsissään. Vieressäsi istuu Nionin sisko. Anna mennä, lyö sitä! Mornan ääni kannusti. Varne läimäisi itseään oksalla.
"Autz!" hän parahti ja osuman kohtaan nousi punaa. Varnefindon nousi ylös ja pyöri hitusen paikallaan. Morna ei meinannut jättää häntä rauhaan.
"Ole hiljaa!" Varnefindon huudahti ja pamautti päänsä penkkiin. Penkki päästi valittavan narahduksen ja Varnefindon piteli otsaansa kivusta. Hän istui takaisin penkille. Hän ei kuullut enää Mornan ääniä.
"Oli hitusen huono yö", Varne sanoi ja katsoi Cerineä edelleen otsaansa pidellen.

//Sehän olisi kivaa, suorastaan loistavaa! Tervetuloa mukaan kun ehdit Pappis! Ja tosiaan, en voi lopettaa härnäämästä Varnea, olen ilkeä! >:D
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 02 Syys 2011, 15:24

Cerine

Cerine katsoi kummastellen Varnefindon puuhia. Hän aikoi juuri toistaa mitä oli sanonut kun haltijan käytös kävi yhä oudommaksi. Tyttö säpsähti toisen lyödessä itseään otsaan. Kummallinen tyyppi... Cerine ajatteli ja samassa toinen pamautti päänsä penkkiin. Neitokaisen silmät laajenivat hieman ja hän pomppasi parisen senttiä penkiltä ilmaan.
"En minä oikeastaan mitään tärkeää sanonut. Mainitsin vain, että tulen lännestä päin". hän vihdoin sanoi häkeltyneenä. "sattuiko otsaasi pahasti?" Cerine kysyi jopa lempeällä äänensävyllä.
Vaikka Varnefindon selvästi oli valehdellut ja käyttäytyi todella huonosti, ei Cerinellä ollut syytä olla hänelle ilkeä. "Taisin kyllä kysyä vielä että, onkos sinulla mitään kokemuksia tai muita? Olet kuitenkin varmasti vaellellut enemmän kuin minä.." tyttö selitti hätäisesti yrittäessään keksiä jotain puhuttavaa. Hän alkoi leikkiä takkinsa lieppeellä. Hetken kuluttua Cerine katsoi Varnefindoniin odottaen josko tämä nyt tekisi jotain muutakin kuin hakkaisi päätään.

//Alko naurattaa ku aloin miettiä Cerinen ilmettä toho ihanaan Varnen sekoiluun :''D
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 02 Syys 2011, 15:58

Varnefindon

Cerinen ilmeestä pystyi huomata että tämä aisti valehtelun. Varnefindon hymyili hitusen ja laski kätensä pois otsaltaan.
"Ei nyt pahasti sattunut", hän totesi ja lysähti kasaan penkille. Kun puheenaiheeksi nousivat seikkailut Varnefindonin korvat nousivat pystyyn.
"Kyllä, minulla on ollut monia hurjia kokemuksia", hän sanoi ylpeänä itsestään ja nosti leukaansa. Varnefindon yritti näyttää ylevältä.
"Ne ovat olleet toinen toistaan hankalempia ja vaarallisempia tilanteita", hän kertoi ja yritti näyttää ylevältä. Aivan, olenkin jo varmaan muistuttanut siitä tappelusta kylän kujilla? Morna kysyi Varnefindonin päässä.
"Tiedoksi wain että minä hommasin meidät poiz ziitä tilanteesta!" Varnefindon sihahti itselleen. Hän muisti jälleen Cerinen läsnäolon. Hän rykäisi nyrkkiään vasten.
"Olen jatkuvasti patikoimassa ympäri Cryptiä ja kokemassa aina wain uusia zeikkailuja. Jokainen tunti ja minuutti on minulle seikkailua", Varnefindon selitti ja teki sormellaan ympyrää ilmaan.
"Harvat owat kokeneet zamanlaisia tilanteita. Tarkentaen, kukaan ei ole", Varnefindon selitti astetta ylpeämpänä ja jopa Morna vaikeni.[/i]
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 03 Syys 2011, 20:05

Cerine

Neitokaisen kasvoille nousi kiinnostuneisuus samantien. Hänen silmiinsä tuli innostunut kiilto. Ehkäpä Varnefindonilla on hyviäkin kertomuskia! "Haluaisitko kertoa jonkin seikkailusitasi?" Cerine kysyi innokkaana.
Hän näpräsi lettiään ja siinä olevia helmiä. Innostus näkyi koko Cerinen ruumiinkielessä. Hän liikuskeli penkillä ja puri alahuultaan.
Äkkiä tyttö pysähtyi ja tuijotti tyhjään. Tämän mieleen palasivat ne lapsuuden hetket, jolloin hän tapasi kuunnella jännittäviä tarinoita. Cerine pudisti päätään. "Anteeksi, olin ajatuksissani", tyttö mumisi ja kopautti itseään päähän.
Hän katsahti takaisin Varnefindoniin ja odotti tämän vastausta kärsimättömästi.

//Ei keksi pidempää vastausta.. Tulipas lyhyt teksti :(
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 03 Syys 2011, 21:37

Varnefindon

Cerinen tarinapyyntö ei kuulostanut Varnen korvissa mukavalta. Jos kuka tahansa muu olisi kysynyt hän olisi empimättä alkanut selostaa tarinoitaan, mutta nyt tämä Nionin sisko. Ajatukset majatalosta tulvivat Varnefindonin päähän. Hän ei halunnut samaa tilannetta uudestaan.
"Ei nyt tule mieleen miytään tilanteeseen sopivaa", hän vastasi. Mornan puoleinen korva nytkähti vähäsen. Tämäpäs on sinulta uutta Varne, ettet vain olisi järjennyt kuinka surkea olisit ilman minua? Morna kysyi. Varnefindon hillitsi itsensä lyömästä taas itseään.
"Onko zinulla yhtä zurkea tarinamaku kuin weljelläsi?" Varnefindon kysyi ja katsoi Cerineä. Ar'Morthet eivät olleet hänen suosikkiväkeään. Sitten hän järkesi mitä oli kysynyt.
"Ziiz, anna olla. Älä wastaa ollenkaan", hän sanoi ja katsoi jalkojaan. Hywänen aika, olen yhtä hullu kuin Morna! Varnefindon ajatteli. Hän melkein näki Mornan iskemässä itselleen silmää.

//Aikookos Nion ja Pappis pian pompata tänne? Eikä haittaa, ei mullakaan mitään super vastauksia ole ;)
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 03 Syys 2011, 23:00

//Jos minua kerran kaivataan... Niin tulen!

Nion

Sää ei todellakaan lukeutunut Nionin suosikkeihin. Mies viihtyi paremmin viileämmässä säässä, jossa ei olisi liian tukalaa eikä liian vilpoisaakaan. Päällystakki oli jäänyt suosiolla kotiin Nionin asiointien ajaksi. Suunnitelmiin kuului kirjakaupassa käynti(joka viikkoinen visiitti), vihannesostokset ja ehkä vähän lihaakin. Poikamiehenä Nion joutui hoitamaan kaiken itse. Onneksi vuodet kaartilaisena opettivat hieman vastuuntuntoa eikä nuoren ar'morthen koti ole lainkaan hassummassa kunnossa.
Nionin oli juuri saanut tuhlattua yli tunnin yhdessä kaupassa(joka, yllätysyllätys, oli kirjakauppa), kunnes hän viimein tajusi, että jotain muutakin oli syytä hankkia. Kiireesti hän poistui liikkeestä, ostaen ensin pienen kirjasen eri maiden ruokakulttuureista(uusi painos). Liiankin kiireessä, koska, jos hän olisi tullut rauhassa, hän olisi huomannut penkillä istuvan Varnefindonin ennen kuin melkein seisoi hänen selkänsä selkänsä takana. Viimeksi heidän tavatessaan Nionin oli käyttäytynyt vähintäänkin törkeästi ja pieni anteeksipyyntö saattaisi tehdä terää, mutta juuri, kun Nionin oli avaamassa suutaan, hän huomasi, että Varnefindon ei ollut yksin. Päinvastoin. Jos he olisivat olleet ystäviä, Nion olisi saattanut jopa onnitella Varnea, koska tyttö oli todella sievä ja toi mieleen kotikylän kauniit ar'morthe neidot tummalla ihollaan ja vaaleilla hiuksillaan. Paitsi, että tämän hiukset olivat leikattu lyhyiksi. Jokin tässä tytössä oli silti kovin tuttua. Kuva pienestä, pitkätukkaisesta tytöstä nousi Nionin mieleen, mutta hän torjui ajatuksen oitis. Ei. Ei se voinut olla. Cerine oli toisella puolella merta. Ja hänen hiuksensa olivat kauniin pitkät ja silkkiset... Nionin oli unohtanut jättäneensä suunsa auki ja hämmästyksen seurauksena hänen suustaan karkasi tavu "Ce" tarpeeksi lujaa kiinnittämään penkillä istuvan kaksikon huomion.

//8D
Pappis
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron