I will save you. [sov]

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Maalis 2011, 20:09

Adrian Nibencarden

Adrianin katse pysytteli nukkuvassa Emaressa, mies kuitenkin vilkaisi Aktaa tuon kertoessa kasveista. Nyt vasta mies huomasi ympärillään kasvavan vehreyden. Toden totta, huone oli kuin pieni puutarha. Haltian katse siirtyi ruusuun, jota toinen oli hetki sitten sormenpäällään koskettanut. Se muistutti Adrianin mielestä jollain tapaa Emiä: siro ja viaton, jos et huolehdi kukasta tarpeeksi, se kuihtuu pois.
Mies havahtui ajatuksistaan ja katsahti uudemman kerran Aktaa, joka kehotti tätä istumaan vain alas ja vaikka lukemaan kirjaa jos halusi. Haltia nyökkäsi pienesti ja istahti vuoteen reunalle, muttei hän kirjaa halunnut lukea, vaisto huolehtia ja suojella nuorempaa veti jälleen häntä lähemmäs Emarea.

Kuin jähmettynyt patsas, Adrian istui aloillaan vuoteen reunalla, katseen pysytellessä pojassa. Viimein pitkän, ikuisuudelta tuntuneen yön jälkeen Emi raotti silmiään ja toivotti huomenta. Vaikka poika käytti telepatiaa, oli ääni hivenen heikko. Huomenta, miten voit? Mies kysyi, huojentunut ilme kasvoillaan.

//Ei haittaa, itelläki ollu menoo muutenkin nii ei ehtiny foorumilla oleen :3 ja ajai ku tosta ruususta tuli mieleen tää ihana biisi tai soittorasia versio on ihanempi x3 Rose of pain//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Maalis 2011, 21:01

Emare Rilien, Warren, Akta

Jos Emare olisi kuin ruusu, puhdas ja viaton, tarkoittiko se myös että hän oli kaunis katseltava, mutta vaikea koskea? Sehän oli toisin päin, vaikka Emare olikin haltia, niin tuon sairaus oli saanut tuosta sairaaloisen kalpean. Silti tuo ei aristellut halata toisia, mikä ruusulta taas ei onnistunut, piikit repisivät toiset. Akta kohotti kulmaansa Adrianille, ja keskittyi sen jälkeen kirjaansa, joka kertoi vanhojen aikojen tarinoita... seikkailuista, lohikäärmeistä, naamioituneesta sankarista joka teki kaikkensa saadakseen neidon käden... Akta oli kasvanut näiden ohi, mutta rakasti silti lukemista. Ja näin hän saisi vähän paremmin kiinni Emin ajatusmaailmasta.

Emi näki miehen huojentuneisuuden aamutuimasta, ja hymähti kevyesti. Ennenkuin tuo ehti vastata, Akta nousi tuolista ja painoi kätensä pojan otsalle.
"....Sinä pysyt loppupäivän sängyssä. Ja yön. Tarkoitan sitä Emi, kuumeesi nousi taas.", tuo sanoi samalla kun veti kätensä pois. Emi näytti hiukan masentunutta naamaa, ja veti peiton korviin saakka, päästäen myöntyvän äänähdyksen. Warren taas haukahti iloisena.
"Käyn informoimassa asiasta äidille... ja yritän pitää hänet alakerrassa, ettei hän rynni tänne heti rutistelemaan."
Ja jälleen vastaukseksi tuli pelkkä nyökkäys. Poika oli väsynyt, ja hiukan kapinallisella mielellä.

[[Oi, aivan ihana kappale OwO ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Maalis 2011, 21:31

Adrian Nibencarden

Adrian kuunteli sivusta kuinka Akta huolehtivasti käskytti veljeään ja oli itsekin tuon kanssa samaa mieltä. Emaren kannatti nyt levätä ja toipua kunnolla, tuskin yöllistä reissuakaan tulisi pojalle vähään aikaan. Nuorihaltia ei kuitenkaan näyttänyt pitävän veljensä puheista, mutta mies uskoi että tuo kyllä ymmärtäisi omantilansa ja lepo olisi parasta.
Adrian käänsi katseensa Emiin Aktasta, joka päätti käydä informoimassa tilanteesta äidilleen. Poika näytti aika suloiselta vedettyään peittonsa korviin, kuin murjottava pikkulapsi. Hiljaa hymähtäen mies nosti katseensa ikkunaan, josta auringonsäteet valaisivat huonetta. Sää vaikutti kauniilta ja haltian ajatukset palasivat hiljalleen takaisin arkeen. Kenties minun on aika lähteä. Adrian totesi, katseen löytäessä takaisin poikaan. Toivottavasti et muistele eilisiltaa pahalla. Olin todella vaaraksi sinulle, eikä minulla ollut tarkoitus huutaa, anteeksi. Mies pahoitteli.

//Ah niin on ÓwÒ perkule ku keksin liian myöhään toisenki symbolisen jutun toho ruusu juttuun perhana xD//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Maalis 2011, 21:56

Emare Rilien, Warren,

Adrian sanoi sitten sen joka oli vääjäämättä edessä. Poika nousi sängyllänsä istumaan, osittain peiton alla, suunnaten vihreät silmänsä Adrianiin. Tuo nyökkäsi, vaikkakin hiukan surullisen oloisena. Katse meni vasempaan alakulmaan, hakeutui lattiaan.
"Jos puhut nopeasti Aktan kanssa, voit saada matkaevästä mukaasi.", tuo telepatisoi hiljaa, yrittäen pitää katseensa pois toisesta. Toisen anteeksipyyntö meni ohi korvien, tai ainakin Emare näytteli kuuroa. Sen sijaan tuo nousi sängyltänsä, ja käveli kirjahyllylle valitsemaan kirjaa itsellensä, ei ollut mitään syytä vain maata sängyssä tekemättä mitään.

"Mene jo... olen surkea hyvästelemään.", Emare ei edes katsonut Adrianiin, sen sijaan tuo otti kirjan, puristaen sen selkämystä tiukasti. Miten toisesta oli jo tullut niin tärkeä? Kai se liittyi siihen, kun Emi ei ollutkaan pystynyt auttamaan toista... Hän ei halunut nähdä Adriania. Vain sen takia, että jos hän kääntyisi, ja näkisi tuon tunnetilan.... Ruusu yöpöydällä pudotti yhden terälehdistään, kuin merkkinä siitä että Emaren kohtalo tulisi pikkuhiljaa, ja tämäkään kohtaaminen ei sitä hidastaisi...

[[No vedin ruusun takas tähän niin voit käyttää sitä nyt :'3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Maalis 2011, 22:30

Adrian Nibencarden

Adrian oli passittamassa Emarea takaisin makuulle, tuon noustessa niin äkisti istumaan, mutta päätti pysyä hiljaa, olihan toisella jo muutekin kurjaa vain maata.
Mies kurtisti kysyvästi kulmiaan, nuorempi puhui jotenkin alakuloisesti sekä selvästi vältteli katsomista häneen. Pian syy osittain selvisinkin miehelle, toisen noustua vuoteesta hakemaan kirjaa ja hoputtaessa jo häntä menemään. Jotenkin se sai Adrianin tuntemaan olonsa apeaksi, mutta kyllä hän ymmärsi. Poika oli jättänyt kommentoimatta hänen anteeksi pyyntöönsä, oliko hän ollut todella niin hirveä?
Haltia nousi ylös vuoteelta, katse käväisi valkeassa ruusussa, joka pudotti yhden terälehdistään. Kenties sitä pitäisi kastella, huolehtia suoda lohduttava halaus hyvästiksi? Ei, sitä mies ei voinut tehdä, ei hän pystyisi koskemaan siihen, piikit vain satuttaisivat, muttei se kukan vika ollut. Miehen iho vain tuntisi pistävän kivun, se oli hänen vikansa. Pojan läheisyys vain suututtaisi olennon ja tekisi tuolle jotain pahaa.
Toivottavasti olosi paranee pian ennalleen. Adrian tyytyi toteamaan, astellessaan ovea kohti ja vei kätensä sen kahvalle. Hyv Ei hän pystynyt sanomaan sitä. Vaikeasti huokaisten ovi avattiin ja askeleet veivät ulos huoneesta.

//No se tuli nyt töksäytettyä tohon epäselvästi xD ja luulenpa että tämä ei pääty tähän, Adrian palaa kyllä >:3//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Maalis 2011, 22:50

Emare Rilien, Warren, Akta

Emare ei parantuisi. Eikö Adria jo ollut ymmärtänyt sitä? Hän tulisi olemaan tälläinen muutaman vuoden päästä jatkuvasti, ellei sitten kävisi taas jollain parantajalla pienentämässä sairautensa aiheuttamia haittoja... Syntinen sairaus oli pahempi kuin rutto tavallisen kansan keskuudessa. Olisipa hänellä edes ollut se rutto, ei tarvitsisi kituuttaa!

Adrian oli sanomassa jo sen. Emi puristi silmät tiukasti kiinni, hän ei halunut kuulla sitä! Hän ei oikeastaan halunut edes nähdä miestä enään, parasta olisi jos tuo unohtaisi sairaan pojan olemassa olon kokonaan! Eiväthän he enään tapaisi, Emare ei pääsisi ulos hetkeen, ja Adrian vaikutti samoojalta, joka ei edes käynyt kaupungilla useasti. Mikä mahdollisuus oli että he tapaisivat enään? Ovi kolahti kiinni, ja nuori haltia painoi otsansa kirjahyllyn kirjoja vasten, purren hammasta niin tiukasti kuin pystyi... Adrian oli ollut yksi niistä harvoista jotka olivat koskettaneet pojan elämää, joten tuon lähtö sattui...

Alakerrassa Akta ojensi Adrianille laukun.
"Emare kertoi että olet lähdössä... Joten laitoin sinulle evästä matkaan. Siitä luulisi riittävän hyvin muutamaksi päiväksi, kunhan syöt säästeliäästi. Ja olet tervetullut takaisin, aina.", Aktan huulille nousi kevyt hymy, ja hän ohjasi miehen ulos, etuovesta tällä kertaa...

[[Laitetaan siis uusi topic, vai jatkuuko ihan tähän vai miten? Uusi topic jos paikka vaihtuu >w< ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Maalis 2011, 23:32

Adrian Nibencarden

Adrianin kasvoja varjosti synkkä ilme, tämän kävellessä hiljaista käytävää pitkin. Askelten tahti oli normaalia hitaampi, kuin mies viivyttelisi vielä viime hetkillä poistumista Emaren luota. Jokainen askel vei häntä vain kauemmaksi pojasta.
Alakerrassa haltiaan vastaan tuli Akta laukun kanssa. Mies katsoi laukkua hetken ja suostui ottamaan sen. Kiitos ja kiitos vielä yösijasta. Haltia kiitti, samalla kun vei laukun olalleen. Ja pidäthän veljestäsi hyvän huolen. Mies vielä lisäsi, vaikka tiesi hyvin että kyllä Akta niin tekisi.
Adrian asteli toisen johdattamana ulko-ovelle, sanoen hyvästit ennen kuin astui ulos auringon paisteeseen. Selkä oltiin jälleen käännetty onnellisille muistoille ja syli avattu ikävälle.

//The end... or is it? >D//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Maalis 2011, 23:37

[[Loppu se oli tältä osaa, jatkoa luvattavissa piakkoin >3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron