I will save you. [sov]

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2011, 18:54

Emare Rilien, Akta ja Warren

Akta oli melko suojelevainen pikkuveljeänsä kohtaan, muta myös suvaitsevampi tuon vapauden kannalta. Montako kertaa hänenkin oli pitänyt tapella vanhempiensa kanssa saadakseen Emille pienen hetken omaa rauhaa? Emare katseli miten Adrian reagoisi kutsuun, hän sai jo katsekontaktilla sovittua että kertoisi tarinansa myöhemmin Aktalle. Emaren suureksi iloksi, Adrian suostui tulemaan sisälle asti. Poika otti sädehtivän hymyn naamallensa, ja Akta hymähti, johdattaen heidät takaportille.
"Tästä sisään siis....", mies totesi, avaten portit ja päästäen heidät ensin. Pari vartijaa pihalla huomasivat heidät heti, mutta tunnistivat onneksi Aktan, joka vain viittasi noita palaamaan paikoillensa.

"Et tietenkään ole vaivaksi, näin isoon paikkaan mahtuu enemmänkin väkeä eikä kukaan huomaa. Lisäksi, kaksi veljistäni on sotatantereella, joten jos äitini sattuu heräämään, tai pikkuveljeni, he mitä varmimmin vain ilahtuvat kun talossa on taas hiukan enemmän elämää.", Emi kertoi Adrianille samalla kun käveli tuon vierellä, Aktan avaten oven heille kahdelle vielä ja päästäen heidät sisään.
"Kutsu Warren, se on varmasti ollut huolissaan sinusta.", Akta sanoi Emille, ja alkoi vetämään viittaa pois. Emi teki työtä käskettynä, kaivaen pillins ja puhaltaen pehmeän, hiljaisen äänen siitä. Kohta sutta hiukan isompi valkoinen koira hölkkäsi paikalle, häntä heiluen. Emi naurahti, kumartuen rapsuttamaan lemmikkiänsä. Warren nuuhki vähän aikaa Adrianiakin, hyväksyen tuon sitten "reviirillensä". Tällä välin Akta meni varmistamaan että keittiöön pääsi...

[[Että rakastan siskoani... hoidossa juuri nyt täällä. Pitää siis vähän katkoa pelailua välistä... ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Maalis 2011, 19:36

Adrian Nibencarden

Emare näytti hyvin ilahtuneelta Adrianin suostuessa kutsuun ja mies katselikin hetken tyytyväisenä saatuaan toisen hymyilemään tuolla lailla. Haltia lähti Aktan johdattamana ja Emin rinnalla kohti kartanon takaovea. Kolmikon päästyä porteille, Adrian luuli hetken ikävyyksien iskevän vartioiden huomatessa yölliset kulkijat, mutta onneksi Akta viittoi vartian takaisin paikoilleen.
Adrian laski katsetta nuorempaan, joka vakuutteli ettei mies ollut vaivaksi, tuon äiti ja pikkuvelikin ilahtuisivat vieraista, jos heräisivät. Se kuitenkin sai haltian hiukan vaivaantuneeksi ja entistä varovaisemmaksi. Emaren seurassa hän oli tuntenut olonsa vielä rauhalliseksi, mutta Aktan ilmestyttyä olo oli muuttunut hitusen epävakaaksi. Toki Adrianin pelko oli vain huvittavaa ja täysin turhaa, muttei hän halunnut riskeerata mitään. Kaikki pelkäsivät jotakin ja hän pelkäsi itseään.
Toivotaan kuitenkin ettemme häiritse heidän yöunia. Mies viimein totesi nuoremmalle, ennen kuin astui peremmälle Aktan avaamasta ovesta.
Emaren riisuessa viittaansa, Adrian tyytyi vain puistelemaan loskaa pois viittansa helmasta parhaan mukaan. Hän piti tumman vaatekappaleen mieluummin yllään itsensä peittona ja siihen kyllä oli hyvä syy.
Haltian katse kääntyi koiraan, joka oli pillinäänen kuultuaan hölkännyt paikalle. Se tervehti iloisesti häntäheilien nuorta haltijaa, jonka jälkeen se nuuhki miestä ja näytti hyvin hyväksyvän hänet. Mielikuvituksessaan Adrian oli luullut eläinten haistavan pahan, mutta kenties hän ei ollut paha mies puisteli päätään olemattomasti, hän murehti ja ajatteli nyt aivan liikaa taas.

//Hyvin ymmärrettävää, ei se haittaa :3//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2011, 20:39

Emare Rilien

Usva... Usva Adrianin ympärillä muuttui. Emi huomasi tämän jälleen, nousten sitten valkoisen koiransa viereltä. Warren vain läähätti onnessansa kun omistajansa oli tullut takaisin. Akta taas oli karannut keittiöön... Emi veti pitkän viittansa pois myöskin, katsoen sitten Adriania. Poja kasvoille hiipi se lämmin hymy, ja tuo sujautti kätensä hetkesi Adrianin käteen.
"Ei mitään hätää.", poika katsoi varmana Adrianin silmiin, hymyillen samalla.
"Perheeni on mukava, eikä käännytää ketään pois. Varsinkaan jos henkilö sattuu olemaan ystävällinen.", suuria sanoja Emarelta, mutta hän tiesi mistä vivusta vetää, jotta äitinsä antaisi Adrianin jäädä hetkeksi, jos tuo aikoisi jotain asiasta sanoa. Poika päästi Adrianin sormista irti taas, ja suuntasi keittiöön myöskin, viitateen pitempäänsä seuraamaan. Warren ainakin seurasi, häntä laiskasti heiluen.

Akta oli jo keittämässä vettä... tuo ajatteli tehdä teetä, Emin piti ottaa muutenkin lääkityksensä. Oven kolahtaessa tuo vilkaisi oikeaan suuntaan, ja hymähti.
"Keskiyö on paras hetki nauttia kuppi lämmintä juotavaa, varsinkin jos on juuri käynyt pihalla.", tuo totesi kevyesti, hymyn kareillessa huulillansa.

[[Nyt itteekin ketuttaa kun teki Emistä kauheen helposti toisia halaavan persoonan :'3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Maalis 2011, 21:05

Adrian Nibencarden

Adrian laski katsettaan yllättyneenä alas tuntiessaan hellän otteen kietoutuvan sormien ympärille. Mies katseli pojan smaragdinvihreitä silmiä, samalla kun tuo selitti ettei ollut mitään hätää. Toisen sanat kuulostivat kyllä lohduttavilta, muttei ahdistus johtunut pelosta ettei ollut tervetullut Oikeastaan, mistä toinen edes tiesi hänen epävarmuuden. Tilanne vaikutti samankaltaiselta kuin aiemmin, jolloin Emare oli puolestaan halannut miestä, tiedettyään tämän olevan surullinen.
Kiitos Emi. Adrian kuitenkin kiitti hymähtäen ja huomaamattomasti piteli pojan kädestä kiinni murto-osasekunnin ennen kuin toinen ehti höllätä. Mies lähti nuoremman perässä keittiön suuntaan, mihin tuo häntä viittilöi.
Ovi vedettiin perästä kiinni ja haltia silmäili hetken ympärilleen, ennen kuin katse kääntyi Aktaan, joka oli lieden ääressä teeveden kanssa. Mies nyökkäsi toisen toteamukseen, lämmin juotava tekisi tosiaan hyvää, ilta oli ollut hänenkin osaltaan hivenen uuvuttava.

//Nii, se on pirun sulonen argh >w<//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2011, 21:27

Emare Rilien

Emi oli oikeastaan tyytyväinen, kun huomasi että sanoistansa oli jotain hyötyä... Poika kun halusi että hänen ympärillään olevat henkilöt olisivat onnellisia. Pieni jännitys ei ollut pahasta, mutta Adrianin jännitys meni jo sen pienen rajan yli. Se pieni takaisinpuristus ei jäänyt huomaamatta, saaden Emin entistä iloisemmaksi, ainakaan Adriania ei enään aristanut.

Akta hääräsi vielä vähän aikaa, haukotellen sitten leveästi ja asettuen pöytää vasten nojaamaan. Tuolla oli yleensä melko vakava ilme, mutta väsymys oli vienyt voiton ja nyt tuolla oli pieni hymynpoikanen. Emi virnisti pahoittelevasti, saaden Aktan vain taputtamaan tuon päälakea.
"Turhaan huolehdit, ihan hyvä vain että käyt ulkona... oikeaa elämää ei opita kirjoista, eikä myöskään oikeita ystäviä saada niistä.", mies totesi oman filosofiansa, ja kävi sitten katsomassa taas vettä. Warren löntysti pöydän alle, josta se välistä kurkisti josko joku rapsuttaisi sitä hiukan.
"Ja sitä paitsi, jos et olisi tänään käynyt ulkona, en olisi muistanut muistuttaa sinua lääkityksestäsi... no parempi myöhään kuin ei milloinkaan.", haltia sanoi samalla kun kaivoi pienen purkin ylähyllyiltä. Näitä purkkeja oli oikeastaan ympäri kartanoa, siinä oli Emaren lääke jota tuon piti aina syödä aamuin illoin, vaikka joskus se unohtuikin. Se toimi myös hyvin kohtausten aikana, jos se pilleri siis saatiin tungettua hänen suuhunsa yskän aikana.

[[Niimpä, herrahan on kuin hunajasta valettu x'D (jumankekka, kaverin kissa haukku homoks mesen kautta kun kirjotin tätä vastia x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Maalis 2011, 21:51

Adrian Nibencarden

Adrian seurasi sivusta veljesten keskustelua, noilla näytti olevan hyvät välit toistensa kanssa. Akta kuulosti hyvin fiksulta haltialta ja oli hyvä että Emare omisti tuollaisen veljen. Mies hymähti huvittuneen itselleen, miksi hän nyt ajatteli nuorimman parasta? Oliko hän tosiaan ollut liian pitkään ilman seuraa ja jota kuta josta pitää huolen, sekä suojella? Silti mies tiesi olla varuillaan, liika läheisyys ei olisi hyvä.
Adrian käänsi huomionsa takaisin kaksikkoon ja kuuli puheen lääkkeistä. Pojan sairaus tosiaan oli jotain pikkuyskää vakavampaa. Anteeksi uteliaisuuteni, mutta millaisesta sairaudesta on kyse? Haltia kysyi silkasta uteliaisuudesta.

//Miten kissa voi haukkua ja vielä homoks? :D Hemmetti ku huomaa että lipsuu tämä teksi mulla vähän, sinä kirottu hunajainen haltianpoikanen D: //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2011, 23:48

Emare Rilien, Warren ja Akta

Jos joku olisi sanonut Emin lähellä, että läheisyys ei olisi mukamas hyvästä, olisi poika työntänut alahuulen mököttävästi, asettanut kädet vähäksi aikaa puuskaan ja katsonut pahasti. Hän nimenomaan eli sillä että sai välistä halata itsellensä tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä persoonia, jos nuo tai hän sitä tarvitsi. Joku päivä hän ei olisi täällä... ja silloin olisi tärkeää, että joku muistaisi hänet. Edes jotenkin.

Adrian meni kysymään tarkemmin Emin sairaudesta. Poika hymähti hiukan nolostuneesti, ja laski kätensä Warrenin päälaelle. Koira heilutteli häntäänsä kuin pölyhuiskaa, katsoen sinisillä silmillänsä Emiä ja laskien jykevän päänsä pojan syliin.
"Kukaan ei tiedä tarkkaan mikä sairaus se on...."
"Se tiedetään, että se tuhoaa sydämmeni, ja keuhkoni. Pikkuhiljaa se on levinnyt, ja on tällä ottamassa sijaa kurkustani... sen takia en puhu juurikaan omalla suullani, pelkään että sairaus leviää entisestään.", Emare kertoi samalla kun painoi toisen käsistään kaulallensa hellästi, aivan kuin demonstroidakseen.
"Sen takia vanhempamme käski Emiä pysymään sisätiloissa. Hänellä on pienempi riski saada tukehtumiskohtausta jos hän makaa hiljaa aloillaan.... mutta ei se ole elämisen arvoinen elämä.", Akta jatkoi loppuun, ja toi molempien eteen teemukit, ja antoi Emille pillerirasian.
"Koeta olla polttamatta itseäsi."

[[Se tassutteli näppäimistön päälle ja kirjoitti "geeeeeeeeeeeeeeeeeeey"... Ja Emin läheisriippuvaisuus alkaa olemaan häiritsevää x'D Just kun luulin saaneeni normaalin heteron joukkoihini :'3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Maalis 2011, 00:15

Adrian Nibencarden

Adrianin katse siirtyi Emareen, tuon jatkaessa veljensä puolesta. Sairaus kuulosti todella pahalta, se riistäisi pojalta hengen ennemmin tai myöhemmin. Se vaikutti myös jotenkin etäisesti tutulta, miehen käsi hapuili viitan suojissa hajamielisesti rintakehän tienoille. Vai hitaasti leviävä sairaus?
Ymmärrän, anteeksi vielä kun kysyi, se on varmasti vaikea ja kurja asia puhua. Adrian pyysi anteeksi uudelleen ja soi vielä Emille pahoittelevan katseensa, joka siirtyi ohimenevästi Aktaan , tuon tuodessa teemukin. Kiitos. Haltia kiitti tarttuen juomaansa, katsellen nyt höyryävän nesteen herkullista sävyä, jonka pelkkä tuoksu tuntui rauhoittavan oloa.
Adrian vilkaisi sivusilmällä pikkuveljeään varoittavaa haltiaa ja päätti itsekin puhaltamalla viilentää lämmintä nestettä, ennen kuin uskaltaisi sitä juoda.

//Ahaa, häijy katti :D ja taisit luulla väärin :3//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Maalis 2011, 00:34

Emare Rilien, Warren ja Akta

Akta hymähti Adrianin sanoille, ymmärtäväinen sielu... kaikki huoneessa tiesivät, ettei Emi eläisi enään pitkään. Tai oikeastaan, tuo saattaisi yhtä hyvin olla tuossa vielä vuosisadankin päästä, mutta yhtä hyvin tuo saattaisi kuolla tänä yönä nukkuessaan. Lääkkeet olivat vain keino saada pojan ruumiista jäytävä sairaus aisoihin, ja ne olisivat tulleet hyödyllisiksi jo silloin kun Emi syntyi! Nyt oli liian myöhäistä pitää tautia kurissa... Emi kohotti kulmiansa, taasko Adrian oli surullinen? Poika nousi omalta paikaltansa, ja istahti Adrianin vierelle, katsoen toista selkeästi huolestuneena.
"Kaikki hyvin?"

Tee oli kuumaa, sen sai Aktakin huomata. Tuo pudisteli vähän päätänsä, otettuaan hörpyn suoraan sen enempää varomatta. Aijai, ei tehnyt hyvää. Emare otti oppia veljensä onnettomuudesta, vaikkakin pienen tirskahduksen kanssa. Vaikka tuo peittikin suunsa, niin hänestä näki pitkälle että häntä hymyilytti... Ja Warren kerjäsi taas huomiota, se tunki päänsä Adrianin syliin, katsoen tuota silmillänsä....

[[No näköjään erehdyinkin, viaton luonne ja viattomat silmät on huono yhistelmä miehellä jos tahtoo tehä heterohahmo x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Maalis 2011, 00:59

Adrian Nibencarden

Teemuki ehti koskettaa hitusen alahuulta, ennen kuin Emare ehti istahtaa Adrianin vierelle ja esittää kysymyksensä. Jälleen poika häkellytti miestä, kuinka toinen jatkuvasti pystyi näkemään hänen lävitseen? Haltia laski motin alas pöydälle, kääntäen katsettaan nuorempaan, yrittäen hymyillä tuolle huolettomasti. Tietenkin, miksi edes kysyt tuollaista? Valettahan se oli, muttei Adrian halunnut vaivata muita omilla ongelmillaan ja sitä paitsi saattaisihan totuus pelottaakin kaksikkoa jos nuo saisivat tietää.
Haltia katsahti suunsa polttanutta Aktaa, jolle Emi oli selvästi huvittunut, muttei ehtinyt kauaa seurata haltiaa, kun tunsi jonkin painautuvan syliin. Katse kääntyi siniseen silmäpariin, joka tapitti häntä kerjäävästi. Adrian hymähti hiljaa koiralle, vieden kätensä sen korvan taakse ja rapsutti hellästi. Warrenin turkki tuntui pehmoiselta ja sileältä, joku taisi pitää siitä hyvää huolta.

//Niinpä niinpä xD//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Maalis 2011, 01:13

Emare Rilien, Warren ja Akta

Emi kohotti toista kulmaansa, hymyillen hiukan samalla. Poika nojasi taas Adrianiin kevyesti, tällä kertaa ihan unenpuutteesta niinkuin lohdutusmielessä.
"Ajattelin vain...", Emi joutui hieman taivuttamaan totuutta, mutta kuten aina, totuus mölähti ulos. "Näytit niin mietteliäältä...", tuo sitten tunnusti, katsellen kuppiansa väsähtänesti. Akta kohotti kulmiansa nähdessään tilanteen, ja hymähti sitten.
"Taasko? Anteeksi, Emi on loistava tunteiden tulkkaaja, joskus mietin että miten hän sen tekee.", mies naurahti, ja vilkaisi koiraa jonka häntä vispasi saadessaan huomiota. Emikin hymähti, Warren ainakin piti Adrianista.

Emi haukotteli jälleen, ja yritti kaikkensa että pysyisi valveilla. Akta kröhäisi, ja Emi nousi taas paremmin istumaan, vilkaisten veljeänsä ja sitten pientä pillerirasiaa, tajuten että meinasi taas unohtaa lääkityksen! Poika avasi rasian, napaten yhden pillerin käteensä, kulauttaen sen sitten teen kera. Akta virnisti, hyvä että saatiin lääke alas.

[[Koska olen sokerihumalassa ja väsynyt ja kaikkea mahollista muuta niin pistän Emin käyttäytymään näin x'DDD Armoa? Ja nyt nukkumaan :'3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Maalis 2011, 01:45

Adrian Nibencarden

Näytinkö? Älä sinä minusta huoli. Adrian totesi, katsahtaen samalla poikaa joka oli nojautunut häneen kevyesti. Olisihan moni ottanut moisen eleen, niin kuin Emin monen aikaisemmankin, hieman tungettelevana, muttei se haltiaa haitannut. Oli hyvä tuntea että joku luotti häneen tuolla tavalla.
Katse siirtyi Aktaan, joka pyysi anteeksi veljensä loistavaa tunteiden tulkkausta. Ei se mitään, sellainen kyky on vain hyvä asia. Hän on hämmästyttänyt minuakin jo moneen kertaan. Adrian totesi kehuvasti toiselle takaisin, lakaten samalla rapsuttamasta koiraa, ei makeaa mahan täydeltä.
Makea haukotus viereltä kertoi miehelle Emaren olevan väsynyt ja ihmekös tuo sellaisen yön jäljiltä. Se myös kertoi että hänen olisi parasta lähteä. Akta muistutti veljeään lääkkeistä ja poika tarttuikin pian rasiasta. Adrian taas tarttui teemottiinsa ja kulautti reilusti viilentyneen nesteen nielustaan kerralla alas. Kiitos teestä. Luulen että minun on parasta lähteä, että ehdin ennen aamua löytämään yösijan ja en halua olla tämän enempää häiriöksi, Emikin vaikuttaa jo väsyneeltä. Haltia totesi kohteliaalla tavallaan, aikeena jo nousta pöydästä.

//Nooo jos armahdat minutkin sitten joskus jos lipsuu Adrianin käytös xD Selvä, nuku hyviiin~ ^w^

P.S. Mietin jos kaksikko vois keplotella Adrille yösijan kartanosta, niin saadaan peliä taas kivasti jatketuksi johonkin suuntaa, plus vähän lisäaikaa pohdinnalle mitä kaikkea jännää vois tapahtua? :D//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Maalis 2011, 11:04

Emare Rilien, Warren ja Akta

Emi virnisti itsekseen kuullessaan että oli jo hämmästyttänyt Adrianin tempullansa. Olihan se hyvä asia, ainakin sai muuta ajateltavaa hetkeksi. Koira katsoi ihmeissään rapsuttelun loppumista, mutta asettui sitten kiltisti lattialle makaamaan, Aktan istahtaessa viimein alas istumaan, hyvä kun uskalsi enään teehensä koskea!

Adrian mainitsi että hänen olisi paras lähteä... Emi kohotti kulmiansa, ja sitten alkoi miettimään ankarasti. Tottahan se oli, Adrianin pitäisi saada yöpaikka, mutta jotenkin nuorta harmitti ajatus siitä että joutuisivat passittamaan miehen takaisin kylmään... Akta huomasi veljensä mietteliään ilmeen, ja hymähti.
"Voithan sinä täälläkin yöpyä. On täällä pari vierashuonetta, tai jos haluat nukkua lähempänä Emiä, niin kaksosten huone on vapaana.", tuo sitten totesi lievän hymyn kanssa. Ei heille olisi ongelmaa majoittaa Adriania yöksi tai kahdeksi, varsinkaan kun tuon seura näytti piristävän Emiä hiukan.
"Tähän aikaan on harva majatalokaan auki, ja jos pihalla nukkumista en suosittele. Vilustut vielä.", mies jatkoi, hörpäten teestään. Emare siirsi vihreät silmänsä Adrianiin, mitä tuo sanoisi? Katto pään päälle ja melko varmasti myös lämmin ruoka, vieläpä ilmaiseksi.

[[Annanhan minä toki... Tosin lipsuminen saattaa muuttua molemmanpuoleiseksi x'DDD]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Maalis 2011, 11:55

Adrian Nibencarden

Adrian ehti suoristautua, ennen kuin kuuli Aktan ehdotuksen. Mies siirsi katseensa toiseen, joka oli tarjonnut yösijaa. Epävarma olo valtasi haltian, olisiko se viisasta, ei hän halunnut olla vaivaksi ja Adrianin katse oli kohdannut smaragdinvihreät silmät ja miehen ajatuksen kulku oli katkennut hetkeksi. Oikeastaan, Akta oli oikeassa siinä että moni majatalo oli tähän aikaan kiinni ja taivasalla nukkuminen ei taas järin houkutellut. Selittelikö haltia nyt muka itselleen tekosyitä jäädä?
Miksei, jos minusta ei ole kerran vaivaa. Adrian myöntyi, ennen kuin ehti paremmin ajattelemaan asiaa. Tuskin mitään pahaa sattuisi? Ja minulle kelpaa mikä huone tahansa. Mies vielä lisäsi, muttei kehdannut tunnustaa että olisi mieluiten nukkunut lähimpänä Emiä, jotenkin hän tunsi edelleen velvollisuuden suojella nuorempaa vaikka tuskin se olisi enää tarpeen.

//Nii saa nähä mihin tämä johtaa :D//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Maalis 2011, 13:18

Emare Rilien, Warren ja Akta

Smaragdinvihreät viattomat silmät toimivat aina! Tai, ainakin Adrianiin. Olihan ne toiminut Emin äitiinkin aika tehokkaasti, samoin Aktaan. Jos vain Emare tietäisi vihreiden silmiensä voiman... Kaunis hymy levisi taas pojan kasvoille, kuten se oli monta kertaa tänään tehnytkin.
"Ei tietystikkään, ilmoitan vain äidille... Ettei hän ala hutkimaan sinua kun näkee.", Atka virnisti nopeasti, löytyi häneltäkin hiukan huumoria. Emin hymy ei meinannut loppua, Adrianin sanoessa että mikä tahansa huone kelpasi. Tuo nappasi miestä sormesta taasen, päättäväisen hymyn kanssa.
"Kaksosten huone siis.", Emi virnisti. Sehän oli naapurihuoneessa! Akta pudisti päätänsä hymyillen Emille. "Jahas, näyttää siltä että sait itsellesi ystävän Adrian.", vanhempi totesi hymyillen, ottaen kaikkien tyhjät kupit ja siirtäen ne muualle. Emare nolostui samantein, ja irroitti kätensä samantein. Ehehehe...

Akta vilkaisi molempia, ja Emi arvasi heti, että heidän pitäisi nousta ja lähteä jo yöpuulle! Nuori nousi samantein ylös, Aktan hymähtäessä.
"Parasta vain että menet samantein nukkumaan Emare... Muuten et jaksa huomenna tehdä mitään."

[[Mihin ikinä johtaakaan, se on johtaakseen... selvä, nyt loppu filosofian lukeminen x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron