I will save you. [sov]

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Maalis 2011, 13:41

Adrian Nibencarden

Adrian hymähti hiljaa Aktan huumorille, mutta näki kyllä toisen sanoissa olevan perääkin. Kuka tahansa kauhistuisi törmätessään ventovieraaseen omassa kodissaan.
Huomio kiinnittyi Emareen, joka tälläkin kertaan havahdutti haltian hyvin. Pojan ote miehen sormesta oli lapsekkaan suloinen ja hymy tuon kasvoilla korosti sitä entisestään. Jos niin haluat. Vanhempi totesi ja ei voinut olla pienesti hymyilemättä, toinenhan oli samaa mieltä hänen kanssaan!
Katse kohosi Emistä Aktaan, joka näytti myöskin hymyilevän ja totesi miehen saanen ystävän. Ja hyvän sellaisen. Adrian kommentoi takaisin, tuntien otteen sormesta katoavan sukkelaan, poika näytti nolostuvan, eikä haltia voinut olla pörröttämättä tuon hiuksia hellästi.
Isoveli hoputti nuorinta jo nukkumaan ja mies kyllä oli samaa mieltä. Kenties voit näyttää minulle huoneeni Emi, jos se kerran on lähellä omaa huonettasi? Adrian kysäisi vilkaisten nuorta haltiaa.

//Filosooffinen toverini :3//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 15 Maalis 2011, 16:42

Emare Rilien, Warren, Akta

Aktaa vain nauratti Emin käytös, tuo oli lähes koko elämänsä asunut perheensä kanssa, ja kontakteja ulkomaailmaan oli vähän... ja tuo oli suorastaan hukutettu hellittelyihin, joten ihmekkös tuo että hän jakoi sitä muillekkin? Adrian oli samaa mieltä ilmeisesti kaksosten huoneesta, ja Emin kasvoilla kävi taas virne. Kunnes Akta laukaisi kommenttinsa ystävästä, ja Adrianin jatkaessa sitä. Poika punehtui pahemmin, tuon kuitenkin naurahtaessa kevyesti samalla. Adrianin sormet löysivät taas Emin päälaen, tuon hymähtäessä ja nojaten hiukan Adrianin suuntaan, kuin lemmikkikissa.

Emare nousi kuitenkin pöydästä ylös kuullessaan Adrianin ja Aktan, molempien hoputukset. Warren nousi myös, kävellen pöydän alta ja painaessa kuononsa Emin kättä vasten. Emi hymähti taas, ja heilautti kättänsä kevyesti että Adrian seuraisi. Telepatiaakin olisi voinut käyttää, ikävä kyllä Emi oli hiukan väsynyt... Poika näytti tien yläkertaan, samalla kun Akta meni varmistamaan ettei kukaan yrittäisi tappaa Adriania tuon vierailun aikana. Emi käveli hiukan edellä, ja pysähtyi pitkän käytävän ääreen.
"Täällä päin... tämän käytävän päässä on huoneeni, tosin Sadronin ja Sadrinin huone on yhden oven aikaisemmin.", poika kertoili samalla, kun johdatti heitä käytävän päähän, ja avasi sitten kaksosten huoneen oven. Se oli jotain mitä kauppiasperheen kahdelta rasavilliltä voisi olettaakkin, pöydät pursusivat papereita joissa oli erillaisia kaavioita ja muuta, hyllyssä oli pari hyvin kaltoin kohdeltua kirjaa, sekä paljon itse-tehtyjä pienoismalleja, enimmäkseen puusta vuoltuja eläimiä ja samankaltaisia simpukkahuiluja kuin mitä Emarellakin oli. Mutta vaikka huone olikin pikkuisen sekainen, se oli kotoisa. Emin veti syvään henkeä, tämä huone toi hänen ilkikurisen puolen helposti esiin.. positiivinen keppostelija ilmapiiri vallitsi siellä.
"Kelpaako?"

[[Huh, anteeksi parin päivän hiljaisuus... pistetään väsymyksen ja kamun synttäreiden piikkiin x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Maalis 2011, 18:15

Adrian Nibencarden

Adrian lähti Emaren perään, tuon vinkatessa tätä seuraamaan. Mies silmäili ympärilleen, näiden kulkiessa kartanon portaikkoa pitkin ylös käytävään, paikka näytti todella upealta. Ei haltia muistanut milloin viimeksi olisi nähnyt näin ylevää, vai oliko koskaan?
Adrian käänsi katseensa nuorempaan, joka kertoi omanhuoneensa olinpaikan, eikä kaksostenhuone ollut kaukana siitä. Mies seurasi toista käytävän päähän ja astui sitten tuon perässä peremmälle hyvin kodikkaaseen huoneeseen. Haltia katseli eloisan huoneen monia yksityis-kohtia, suorastaan kiehtovaa. Kelpaa mainiosti, tunnelma on kotoisa. Adrian vastasi pojalle, astellen samalla peremmälle katsellakseen omalaatuisia esineitä ja kaavioita tarkemmin. Ovatko veljesi suunnitelleet nämä? Mies kysyi uteliaana, kumartuessa katsomaan tarkemmin pöydän reunalla olevaa pienoismallia.

//Höps, ei se mitään :3//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 15 Maalis 2011, 22:04

Emare Rilien, Warren ja Akta

Emaren perheen koti saattoi olla prameampi kuin mitä keskiverto-kansalaisilla, mutta tuo ei vetänyt vertoja itse palatsille... mutta tarpeeksi komea paikka tämä oli osoittaakseen, ettei Rilien suku ollut ihan tavallinen suku.

Emi hymyili Adrianin sanoille, hänkin piti kaksosten huoneesta erityisen paljon. Omassa huoneessaan vallitsi vain lepo ja rauha parin kirjan ja vähän useamman viherkasvin kanssa, mutta tämä oli täynnä energiaa kun katseli kaiken maailman suunnitelmia. Aktan huoneessa oli paljon kirjoja, ja Koatan huone täynnä omia piirroksia, joita useampia jäi katsomaan useammaksi hetkeksi. Manwën huoneeseen hän ei ollut vielä uskaltautunut, sekun oli hänen mielestään kiellettyä... Herra kun oli jatkuvasti töissä, ja ilman lupaa ei huoneeseen menty. Kaksosten huone oli eri asia, Emi oli saanut luvan mennä sinne milloin halusi. Adrian kyseli pienoismalleista, ja poika nyökkäsi.
"Suunnitelleet ja rakentaneet. Kummatkin pursuavat ideoita ja ovat erityisen taitavia sormistansa, Sadron varsinkin. Hän teki myös huiluni, ja suurimman osan näistä esineistä... Sadrin taas suunnitteli ne.", pojan kasvoille nousi kevyt hymy, miettien veljiänsä. Aijai, hän kaipasi noita kahta jonkin verran... mutta oli vain parasta uskoa että he selviäisivät sotatantereelta...
"Muut veljeni ovat Koata, joka nukkuu käytävän toisessa päädyssä. Häneen kannattaa varautua, hän on kova kyselemään asioita.... toiseksi vanhin veljeni taas on Manwën, mutta hän on aika hiljainen, joten hän saattaa vain tervehtiä ja jatkaa matkaansa.", poika vielä esitelmöi perheensä nopeasti, tai ainakin veljensä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Maalis 2011, 07:42

Adrian Nibencarden

Adrian suoristautui samalla, kun Emare selosti kuinka tuon kaksosveljet oli lahjakkaita ja sen kyllä huomasi. Toinen jatkoi vielä kertomista muista veljistään, kuinka suuri pojan perhe oikein oli? No, jos alkoi ajatella että perhe oli varakas, niin tuskin noin monen lapsen elättäminen olut vaikeaa. Haltia oli itse ainoa lapsi, tai tuskin edes enää sitäkään. Saattaisivathan hänen vanhempansa luulleet poikansa kuolleen, kun tuo oli kerran kadonnut jäljettömiin. Ei mies itsekkään tiennyt olivatko hänen vanhempansa enää elossa.
Adrian oli laskenut katsettaan alas ajatuksiinsa karanneena, mutta havahtui ja nosti katseensa takaisin Emareen. Kuulostaa siltä että perheesi on sinulle kaikki kaikessa. Mies totesi hiljaa hymähtäen. Olen suorastaan kateellinen sinulle. Haltia kertoi, vieden katseensa kuitenkin nyt vuoteisiin. Kummasssa saan nukkua?
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Maalis 2011, 22:17

Emare Rilien, Warren.

Emille perhe tosiaan oli tärkeä, nuo olivat aina olleet hänen lähellänsä, auttaneet ja lohduttaneet... Ilman perhettänsä Emin elämä olisi tyssännyt täysin oikeastaan. Ja taas Adrian oli surullinen! Voi herran jestas sentään! Emi otti napakasti muutaman askeleen lähemmäs, asettaen kädet lanteilleen ja katsoen Adriania suoraan silmiin tuon nostaessa katseensa.
"Kuuleppas herraseni, mikä sinun mieltäsi oikein painaa? Näen sinusta kilometrinkin päähän että olet surullinen, ja haluan auttaa.", poika ilmoitti toiselle, pitäen päättäväisen ilmeensä. Valkoinen koira, joka oli ollut melko sivualalla tähän mennessä, meni Adrianin taakse ja painoi kuononsa varovaisesti tuon käden kohdille, kuin lohduttaakseen. Poika katsoi toista niin tiukasti ja vaativasti silmiin kuin vain pystyi...

"Ja minulle ei kannata olla kateellinen. Minulla on ehkä mahtava perhe, ja rikas suku, mutta olisin silti mieluummin terve... en vaihtaisi kyllä veljiäni tai vanhempia terveeseen ruumiiseen, mutta tiedät mitä tarkoitan.", poika vielä sivuutti Adrianin kateellisuus puheet. Höpö höpö, Emare se tässä kadehti Adriania, joka oli vapaa menemään minne tahtoi, omisti vahvan ja terveen ruumiin, koki seikkailuja... "Kummassa vain haluat."

[[Emare tha Maailmanparantaja iskee jälleen x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Maalis 2011, 23:15

Adrian Nibencarden

Adrian katsoi Emarea takaisin silmiin yllättyneenä tuon napakasta käytöksestä ja vakavasta äänensävystä. Jälleen poika otti puheeksi kuinka näki surullisuuden miehessä, jota tämä ei voinut käsittää kuinka toinen sen teki. Mies huokaisi, yrittäen hymyillä nuoremmalle huolettomasti. Warrenkin tuli ja painoi kuononsa haltian viittaa vasten niin että tämä pystyi tuntemaan sen kankaanläpi kädellään. Kenties koirakin yritti lohduttaa.
Emare jatkoi vakavalla linjallaan kertoen ettei tuolle kannattanut olla kateellinen, Adrian oli kuitenkin eri mieltä. Mies kumartui hivenen toisen tasolle ja nosti kätensä tuon olkapäälle. Olen kiitollinen halustasi auttaa, mutta et sinä voi, kukaan ei voi. Oma tyhmyyteni on sortanut minut tilanteeseen josta en voi enää paeta, kai voisin sanoa että olen itsekin sairas. Haltia selitti, vaikkei vastaus kovin valaiseva ollut. Eikä sinun tarvitse huolehtia surustani, olen tottunut elämään näin ja hyväksymään sen.

//Kauhee ku alkaa tuntuu että Adrian on joku vitsin emo xD//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Maalis 2011, 23:27

Emare Rilien, Warren.

Emare kuuli Adrianin sanat, ja mutristi huuliansa. Ei muka voinut? Ainahan hän voisi JOTAIN tehdä, kunhan toinen vain sanoisi, että mikä häntä painoi? Tuo mainitsi, että taisi olla itsekkin sairas... Emi tajusi samantein, hän oli nähnyt tuon hivuttavan kättänsä viitan alla rintakehällensä... poika teki samoi, laittoi kätensä tuon rintakehälle, katsoen siihen tiiviisti.
"Mikä sinua vaivaakin, et pääse siitä eroon ellet kerro muille. Ehkä minä osaan auttaa... Ja en voi vain sallia sitä, että joku elää ikuisesti surussa. Minä saatan kuolla minä tahansa hetkenä, mutta en anna sen masentaa itseäni. Olen hyväksynyt sen, joten elän viimeiset hetkeni iloisena... ja haluan että muutkin ovat. Adrian, haluan auttaa.", poika nosti katseensa miehen silmiin, katsoen vakaasti toista. Mikä tahansa tuota vaivasikin... Emi yrittäisi kaikkensa. Hän ei antaisi tällä hetkellä ainoan ystävänsä murehtia asioista yksin.
"Jos et halua apuani, niin kerro minulle edes mikä sinulla on. Puhuminenkin helpottaa."

[[Voi kiesus, voi kiesus, voi kiesus.... Emi, kauemmas, draama-vaara x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Maalis 2011, 00:13

Adrian Nibencarden

Adrianin katse seurasi Emaren kättä joka löysi tiensä hänen rintakehälleen. Toinen oli vaarallisen lähellä pahaa, miehen teki mieli vetäytyä kiireesti kauemmaksi pojasta, mutta nuorenhaltian katse oli aivan liian päättäväinen. Ei hän raskinut.
Mies kuunteli hiljaisena Emaren sanoja, kuinka viisaalta toinen kuulostikaan. Pojan puhe oli hyvin vakuuttava, voisiko hän muka sanoa tuolle ei ja perääntyä. Adrian kuitenkin näytti epäröivän hetken, mutta syvähuokaus karkasi lopulta huulien välistä. Et varmaankaan perääntyisi, vaikka sanoisin ettei totuus ole kaunis. Mies totesi, samalla kun kohotti kättään ja ujutti sen viitan alta ja tarttui sillä Emaren kädestä, joka lepäsi hänen rintakehäänsä vasten. Ote puristui hellästi kädsen ympärille, siirtäen sitä sivuun. Hitaasti Adrian veti viittaansa sivuun, paljastaen osittaisenhaarniskansa ja ohuen paidan, jonka läpi kuulsi hyvin tutun rubiininpunertavaa hehkua. Mies napitti paidan auki sen verran että pystyi näyttämään nuoremmalle hohtavan kuvion, joka kuvasti ruman pedon kasvoja ja symboloi muutenkin pahaa olemusta. Tein sopimuksen pahan kanssa, halusin vain lisää voimaan ja myin sydämeni sitä saadakseni, mutta Haltia selitti, vieden kätensä vuorostaan silmälapulle ja raotti sitä pois oikean silmän päältä, joka näytti terveeltä ja vahingoittumattomalta, mutta Adrianin sen avatessa, kohdistui punainen iiris ja viirumainen pupilli suoraan Eimiin. Mies pystyi tuntemaan kuinka olento katseli tyytyväisenä, silmälapun pitkästä aikaa poistuttua silmän päältä. minua huijattiin, paha riistää kehoni hallintaansa hiljalleen, jonain päivänä menetän kontrollin.

//Voijumavoijumavoijuma, tekee tiukkaa aijai draamaa puskee nyt xD//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Maalis 2011, 10:44

Emare Rilien, Warren

Emare ei ollut nähnyt miehessä itsessään pahaa. Tuota kalvasi jokin paha. Sen takia hän uskalsi olla tuon lähellä, aivan sama mikä toista vaivasi, tuo oli yhä se sama mies joka pelasti hänet kaduilta, ja sai hänet iloisemmalle päälle. Adrian lopulta myöntyi, Emaren katsoessaan Adriania tiukasti, nyt hiukan heltyneempänä. Tuo siirsi Emin käden hellästi pois, paljastaen samalla mitä tuon viitan alla lepäsikään... Paita vain auki, ja poika näki sinetin. Tai oiekastaan tautoinnin... tai ihan mikä tahansa. Jokin suhteellisen hieno, mutta jokseenkin pelottava kuviointi se oli... Emin huulet raottuivat vain hiukan tuota katsellessa, eihän tuo ollut niin paha... mutta sitten Adrian kertoi mitä oli tapahtunut. Ja siirsi silmälappunsa, kertoen mitä tulisi tapahtumaan. Emi veti henkeä, kieltämättä häntä hiukan pelotti, mutta eihän tuo ollut pelottavia asioita ennenkään kaihtanut. Toinen käsi nousi Adrianin kasvojen lähelle, kokeillen sormenpäiilänsä tuon poskea.
"Voit voittaa sen Adrian. Luotan siihen. Tämä ei ole varmasti ensimmäinen kerta, kun haltiaa huijataan pahan toimesta... ja siitä voi selvitä. Uskon niin.", poika antoi miehelle rohkaisevan, lempeän hymyn, vakuutteiksi sanoistaan. Samalla hän yritti miettiä että saisko Aktan huoneesta lainattua muutaman kirjan, joka saattaisi kertoa asiasta tarkemmin. Olisihan se toki mahdollista, Aktan huone kun muistutti enemmän kirjastoa kuin makuuhuonetta.

[[Jaaaaa Emi hipelöi taas x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Maalis 2011, 11:21

Emare ei vaikuttanut pelkäävän, hiukan kuitenkin hämmästyvän. Adrian oli odottanut suurtakin säikähdystä, mutta toinen vain katseli näkyä rauhallisena.
Nuoremman sirokäsi kohosi lähemmäs miehen kasvoja ja sormenpää kosketti tämän poskea. Haltia ei perääntynyt, korkeintaan oli vain varuillaan tapansa mukaan, harva oli nähnyt hänen salaisuutensa.
Adrian hymähti kuunnellessaan Emaren päättäväisiä sanoja, kuinka toinen saikin tilanteen tuntumaan niin helpolta. Hän kyllä halusi uskoa että se niin oli. Mutta miten Emare? Pahuus imee voimaa synnistä, jota ympärilläni olevassa maailmassa on ja sitä on myös minussa. Mies selitti, mutta silmäillessään nuoremmanhaltian hymyä, ei hän voinut olla huomaamatta kuinka olento karsasteli ja pisteli hänen rinnassaan. Sitä inhotti katsella Emaren hyveiden täyttämää olemusta. Adrianin tajutessa tämä, ilme muuttui yllättyneeksi ja käsi löysi tiensä rintakehän hohtavaa sinettiä vasten, kuin hän pystyisi niin tunnustelemaan tunnetta paremmin. Olento ei näytä pitävän sinusta, rintaani pistää.

//Emare eih apua xD//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Maalis 2011, 11:49

Emare Rilien

"Synnin voi voittaa hyve. Sinä pelastit minut, se korvaa jotkin pahat asiat, joita olet joskus tehnyt... jos olet tehnyt. Jos teet enemmän hyvää kuin pahaa, voit voittaa sen. Ainakin näin loogisesti ajatellen.", Emare keksi yllättäen, ja virnisti. Adrian kuitenkin äkkiä tokaisi, ettei se olento tainnut pitää Emistä... Poika meni hetkeksi hämilleen, ja hymyili sitten kierosti.
"Jaa'a, mitäköhän se sitten pitää tästä?", poika ilmoitti, ja ennenkuin kukaan ehti kissaa lausumaan, Emare jo halasi Adriania tiukasti, pienen virneen kera. Samalla tuo sulki silmänsä, koetti saada yhteyden siihen olentoon joka Adriania kiusasi....
"Jätä hänet jo rauhaan senkin kiusanhenki!"
Ei Emi ehtinyt kauaa ajatella, tai siis, jos tuo ei pitänyt hänestä, niin tuohan olisi voinut yhtä hyvin vallata Adrianin kehon raivonpuuskassa ja kuristaa hänet siihen paikkaan... Mutta ei Emi enään kohtalostaan piitannut. Ainakaan niin paljoa, ettei ottaisi riskiä ystävänsä puolesta.

[[Se kerjäs tätä! Aivan varmasti kerjäs! x'DD Emillä on se ilkikurinenkin puoli olemassa :'3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Maalis 2011, 13:13

Adrian Nibencarden

Emare osasi olla kekseliäs, ei Adrian voinut sitä kieltää. Toki oli hänkin jotain tuon suuntaista ajatellut, muttei ollut koskaan yrittänyt, kenties olento kontrolloi jo hänen mieltään jollain tasolla?
Mies havahtui pojan tokaisuun, eikä ehtinyt sanoa mitään kun toinen halasi jo häntä tiukasti. E-Emare Haltia henkäisi hiljaa, laskien katseensa nuorempaan. Adrianin sisällä kuohusi, pistely muuttui poltteeksi rintakehässä.
Emin sanat kantautuivat haltian, niin kuin myös olennonkin korviin. Miestä pelotti, hän pystyi kuulemaan vihaisen karjunnan kaukaisuudesta. Emare lopeta tämä on vaarallista! Adrian hätiköi, samalla kun vei kätensä pojan olkapäille, yrittäen irrottaa tuon itsestään.

//Niin tais kerjätä x'D Argh liian söpöä (:3//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Maalis 2011, 13:33

Emare Rilien, Warren.

Adrian oli tavallaan suloinen painikoidessaan. Poika nosti vihreän katseensa toiseen, nähden miehen hädän... ja hymyili toiselle.
"En välitä enään siitä mitä minulle tapahtuu. Jos päätän päiväni auttaessa toista, voin kuolla onnellisena, enkä hyödyttömänä.", tuo viestitti toiselle, kuitenkaan päästämättä irti. Sen sijaan tuo vain tiukensi otettansa, ja painoi päänsä sivuttain Adrianin rintakehälle. Aivan kuin hän voisi omalla viattomuudellansa ajaa toista kalvavan olennon ahtaammalle tai heikoimmaksi.
"Joten anna minun olla hiukan itsekäs ja auttaa sinua.", pojan huulille nousi kevyt hymy, samaan aikaan kun tuo hölläsi otetta ja nostit aas katseensa toisen silmiin. "Olen varma, että löytäisimme ratkaisun."

Warren ulvahti hiljaa, pyörähtäen kevyesti ympäri ja nostellen sitten tassujansa. Se tahtoi huomiota myöskin! Se ehkä aisti Adrianissa piilevän vaaran, mutta myös omistajansa leppoisuuden, joten se ei tehnyt mitään.... vielä.

[[Emi ei tajua vieläkään omaa parastaan :'3 Hellyyttävän naiivi persoona x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Maalis 2011, 14:02

Adrian Nibencarden

Ei Emare luovuttanut, tuo ei suostunut hölläämään. Adriania alkoi pikkuhiljaa kaduttaa että oli suostunut kertomaan mikä hänellä oli. Poika tiukensi vain otettaan, painaen päänsäkin häntä vasten. Haltian ote toisen olkapäistä vapisi hiukan pelon takia, äänet tuntuivat tulevan vain lähemmäs pään sisällä.
Ei Emi, itsekkyyskin on syntiä. Älä pilaa hyveitäsi Adrianin lause loppui ynähdykseen, polte oli sietämätön. Kipu pakotti miehen painautumaan kasaan, jolloin pää nojautui Emaren olkaa vasten. Sattuu Haltia kuiskasi. Saastainen hyveellinen haltia, hän heikentää minua Tapankuoletan Mies pystyi kuulemaan olennon satunnaisia ajatuksia, se oli kohoamassa pintaan.

//Töks töks teksti :c ja liian söpö on nyt Emi, hengestään pääsee vielä D://
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron