Paha päivä, hyvä seura.


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Viesti To Kesä 09, 2011 9:06

Paha päivä, hyvä seura.

Clarence

Clarence loi kiittävän katseen vartijaan, joka nyökkäsi heille molemmille Mikin kiittäessä. Portti kolahti kaksikon perästä kiinni, edessä avautui tuttu kylä, kauniissa hiljaisessa tyyssijassaan. Nuorukainen lähti johdattamaan tyttöä edessä avautuvalle kadulle, hän ei kuitenkaan päästänyt toisen kädestä irti, kun ei toinen itsekään näyttänyt hölläävän.
Katse kääntyi pienesti Mikiin, joka kysäisi missä päin Clarence oikein asui. Miltei kylän keskustassa. Se on pieni kirjakauppa pääkadun varrella. Hän vastasi, kääntäen katseensa takaisin menosuuntaan. Tästä olisi vielä jonkin verran matkaa, mutta ei kuitenkaan aivan mahdottomasti.

//Nähtävästi jatkuu kylässä :D //

Viesti To Kesä 09, 2011 11:38

Miki

"Selvä" Miki tokaisi samalla huokaisten helpotuksesta, heidän kotinsa oli kylän laitamilla joten se todennäköisyys että hän törmäisi naapureihin tai sukulaisiin oli hyyvin pieni. Tyttö kertaili matkaa portilta keskustaan, minneppäin keskustassa oli sitten taas asia erikseen. Clarence johti matkaa hyvin selvästi, ei tarvinnut arvuutella mihin seuraavaksi käännytään. Muutama satunnainen haltia kulki kaksikon ohi, kiinnittämättä heihin kuitenkaan suurempaa huomiota. Miki tiukensi otettaan Clarencen kädestä heidän lähestyessä keskustaa. Päivällä tyttö osasi kyllä jotenkuten suunnistaa näillä sokkeloisilla kaduilla mutta yöllä sitä ei kannattaisi kokeilla. "Luetko sinä paljon kirjoja Clarence ?" Miki kysyi uteliaalla äänensävyllä. Tyttö ei ollut mitenkään kirjaviisas mutta piti saduista, myyteistä ja legendoista. Osasi hän hieman lukeakkin, vaikka se oli naiselle harvinainen taito. Jokatapauksessa Miki pystyi jo kuvittelemaan loputtomat hyllyt täynnä mitä ihmeellisempiä kirjoja, Clarence luki varmaan jokapäivä uuden kirjan vaikkei lukutoukalta näyttänytkään.

//Duudiin täällä ollaan //

Viesti To Kesä 09, 2011 11:56

Clarence

Rauhassa askeleet johdattivat kulkijoita eteenpäin. Vastaan asteli satunnaisia haltijoita, jotka eivät pahemmin huomiota heihin kiinnittäneet, samoin ei kaksikkokaan. Nuorukainen silmäili rakennuksia tien vierellä, pikkuhiljaa ne alkoivat vaihtua asuintaloista kaupoiksi ja putiikeiksi, he olivat lähellä keskustaa.
Mikin kysymys havahdutti Clarencen ajatuksistaan ja nuorukainen käänsi katsettaan hivenen tytön suuntaan. Lukiko hän paljon kirjoja? Sitähän pystyi helposti kuvittelemaan kirjakaupassa asuvalta. Puoliverinen laski katseensa nolostuneena maahan. Kyllä minä niitä selailen päivittäin, mutta en osaa lukea. Nuorimies tunnusti, ei hänellä ollut koskaan aikaa opiskelulle, toki olisihan hän halunnut ymmärtää kirjojen maailmaa, kirjaimet itsessäänkin näyttivät niin kauniilta.
Vienossa tuulessa heiluvan puukyltin narahdus kiinnitti Clarencen huomion ja tämä kohotti katsettaan, nähdäkseen tutun pienen näyteikkunan. Sisältä ei kuitenkaan kajastanut valoa niin kuin nuorukainen oli olettanut. Meidän täytyy kiertää takaovesta. Puoliverinen totesi, johdattaen Mikin nyt rakennuksen kulmaukselle, josta kääntyi kapealle kujalle ja siitä rakennuksen takapihalle.

Viesti To Kesä 09, 2011 12:09

Miki

Nuorukainen totesi ettei osaa lukea ja näytti siten nolostuneen. "No ei kaikkea voi aina osata." Miki naurahti. Kummallista kyllä koko iltapäivän juoksentelun ja draaman jälkeen ei tyttöä tuntunut siltikään väsyttävän. Kirjakaupan puukyltti heilahti hieman ja Miki vilkaisi kohti näyteikkunaa, hän ei tosin kerennyt tutkia sitä kauaa kun mies jo johdatti häntä talon taakse. Miki oli nyt aivan hiljaa, hän varoi askeleitaan koittaen hiipiä. Haltia oletti että talon asukkaat nukkuvat eivätkä tahdo turhia herätyksiä. Mikiä jännitti uusi tilanne ja siihen reaktiona hän alkoi toisella kädellään näpertää hiuksiaan. Tyttö puri alahuultaan toivoen että Clarence pysyisi kokoajan lähietäisyydellä.

//Vääh johan nyt tulee lyhyttä, herättelen luovuuttani...//

Viesti To Kesä 09, 2011 12:32

Clarence

Clarence johdatti Mikin lyhyitä puisia portaita ylös ovelle ja laski sitten kätensä sen kahvalle. Hämärä ja hiljainen keittiö avautui kaksikon eteen. Se osa kauppaa kuului asuntoon, jonne asiakkailla ei ollut asiaa. Huoneen vastakkaiselta puolelta pääsi itse liikkeeseen, kun taas keittiön aivan takaoven vieressä oli ahtaan näköiset raput kellariin. Siellä sijaitsi työpaja, josta kajastikin valoa ja tuttua kolinaakin saattoi kuulla. Clarence hymähti itsekseen, hölläten otteensa tytön kädestä. Voit odottaa täällä jos haluat. Nuorukainen tokaisi, ei hän halunnut pakottaa toista tulemaan hivenen tunkkaiseen kellariin, joka ei ollut talon siistein paikka. Jo heti portaiden edustalla lepäsi pieniä kirjakasoja, toiset enemmän järjestyksessä kuin toiset. Huoneen peränurkka kuitenkin oli se sekaisin kolkka, kaikki pilalle menneet kirjat ja paperit lepäsivät siivottomassa kasassa odottamassa jos niitä voitaisiin hyödyntää jotenkin. Muut seinän vierustat olivat kirjahyllyjen peittämät, jotka pursusivat miltei yli. Lattia tilaa oli hyvin rajoitetusti huojuvien paperipinojen ja kirjojen takia.
Tummahiuksinen mies näpersi jotain työpöydän ääressä kynttilän valossa. Kolina joka oli kantautunut yläkertaan asti, kuului puisesta hökötyksestä, joka osoittautui painokoneeksi. Clarence kurtisti pienesti kulmiaan, astellen kiireesti koneen vierelle ja väänsi yhtä sen jäykistä vivuista, jolloin se lakkasi ääntämästä ja pysähtyi. Isä, on jo keskiyö. Herätät koko naapuruston. Nuorukainen soimasi, havahduttaen täten haltian, joka käänsi parrakkaat kasvonsa poikaansa. Ah Clarence onko kello jo niin paljon? Mies ihmetteli, johon puoliverinen huokaisten puisteli päätään.

//Ei haittaa =w= //

Viesti To Kesä 09, 2011 2:02

Miki

Kaksikko astui talon sisään, se oli ehkä hieman sekava mutta ihan kiva. Clarence hölläsi otteensa tytön kädestä, Miki nosti kätensä kiinni spiraaliin ja alkoi näpertää sitä. Nuorukainen asteli jo kellariin meneviä portaita pitkin alas, Miki jäi portaiden yläpäähän empimään. Uskaltaisiko alas mennä ? Hetken ajan Miki vain silmäili ympärilleen uteliaana, tuntui että kirjoja ja paperia olisi jokapaikassa, toisaalta mitä muutakaan voisi kirjakaupan pitäjältä odottaa. Kellarista kuului outoa kolinaa ja räminää. Itsesuojeluvaisto taas huomautteli siitä miten kellarissa oli demoni ja miten vaikeakulkuiset rappuset voisivat kiireessä olla kun kirjoja oli siellä sun täällä. Toisaalta muu talo oli pimeänä ja pelottavia varjoja oli jokapaikassa, sitäpaitsi Clarence oli kellarissa. "Clarence odota !" Miki kuiskasi. Eipä sitä ennenkään oltu itsesuojeluvaistoa kuunneltu joten miksi sitä nytkään kuuntelisi. Samassa kolina loppui, tyttö pomppi portaat reippaasti alas nähdäkseen mitä siellä oli. Clarence puisteli päätään ja parrakas mies ihme härvelin vieressä näytti ihmettelevän mitä kello oli. Miki jämähti paikoilleen portaiden eteen, hän ei tohtinut tulla peremmälle kellariin. "Iltaa" Tyttö sanoi kohteliaasti mutta arkaillen, koittaen silti katsoa parrakasta miestä. Se kun ei ollut kohteliasta puhua seinille muiden seurassa.

Viesti To Kesä 09, 2011 2:34

Clarence

Molempien huomio kääntyi tyttöön, joka tervehti kohteliaasti ja oli ilmestynyt kuin tyhjästä portaiden juureen. Mies katseli hetken hölmistyneenä nuorta neitoa ja katsahti sitten poikaansa ja uudelleen tyttöä, toistaen saman vielä pariin kertaan. Tässä on Miki. Hän kaipasi yösijaa, joten lupasin että hän voi tulla tänne. Nuorukainen selitti, saaden nyt ymmärtävän ilmeen kohoamaan miehen kasvoille, mutta nopeasti se muuttui kieroksi hymyksi. Neito pulassa vai? Haltia naurahti ja Clarence jos kuka tiesi mitä miehen mielessä oikein pyöri. I-Isä! Nuorukainen parahti posket pienesti jälleen punehtuneena, mutta haltia asteli jo kirjakasojen ja muun sotkun välitä Mikiä kohti, hymyillen nyt ystävällisesti. Mukavaa saada vieraita, nimeni on Gerard. Mies esittäytyi ojentaen kättään kohteliaasti tytölle.
Clarencekin puikkelehti lähemmäs isänsä taakse, antaen Mikille pahoittelevan katseen. Gerard osasi vitsailla tuon tuostakin, kai se oli hyvä piirre, muttei nuorukainen pitänyt kun vitsailu ja harmiton kiusaaminen kohdistui häneen.

Viesti To Kesä 09, 2011 2:52

Miki

"Voihan sen noinkin sanoa herra Gerard, toivottavasti en ole häiriöksi." Miki sanoi koittaen hymyillä nätisti. Tyttö kätteli miestä esitellen itsensä kohteliaasti. "Minä olen Miki Acqua, herra Gerard on ilo tutustua teihin." Haltianeito kertaili hyviä käytöstapoja päässään minkä kerkesi, vieraiden ihmisten seurassa tulisi olla kohtelias, tai ainakin aikuisten. Clarencekin tuli lähemmäs, pysytellen kuitenkin isänsä takana. Harmillista Miki olisi tahtonut olla se joka saa piilotella selän takana, mutta eiköhän tästä näinkin selviä. Tyttö huomasi Clarencen kasvoilla pahoittelevan ilmeen, tytön katse jähmettyikin vahingossa nuorukaisen silmiin. Vieno hymy nousi Mikin kasvoille, Clarence oli niin hauska ja ystävällinen.

Viesti To Kesä 09, 2011 3:29

Clarence

Herra? Gerard hymähti, oikeastaan haltia näytti nauttivan siitä että häntä puhuteltiin kohteliaasti, mutta ei hän halunnut olla niin virallinen. Gerard riittää. Mies totesi laskien kätensä alas, mutta huomasi ettei tyttö katsellutkaan enää häneen. Haltia katsahti olkansa yli ja huomasi nyt Clarencen. Nuorukainen oli huomannut tytön katseen myöskin ja hymyili tuolle nyt ujosti takaisin. Puoliverinen kuitenkin hätkähti saadessaan tökkäisyn rintakehään. Älä viitsi iso mies. Gerard yritti ryhdistää poikaansa, kyllä hän oli jo yrittänyt kauan saada ujoutta karistettua pois Clarencesta. Kuinka ihmeessä tuo pärjäisi, jos jokin kaunispäivä isäkulta ei olisikaan huolehtimassa enää. Ja nyt kun tuo oli tavannut tytön joka selvästi näytti pitävän puoliverisestä ja toisin päin, olisi jo korkea aika nuorukaisen rohkaistua.
Mutta, kuka haluaa teetä? Vanhahaltia vaihtoi yllättäen puheenaihetta, muttei jäänyt kuitenkaan kuuntelemaan vastauksia, vaan viiletti jo Mikin ohi portaikkoon. Clarence, hae kaivosta vettä. Mies huudahti vielä siihen perään.
Nuorukainen jäi katselemaan hetkeksi isänsä menoa, mutta käänsi sitten katseensa takaisin Mikiin. Anteeksi, hän on hieman hupsu. Clarence pahoitteli ja kysäisi vielä varmuuden vuoksi; Niin, haluatko teetä?

//En arvannukkaan et Gerard on näinki hauska kaveri x'D //
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä To Kesä 09, 2011 4:47, muokattu yhteensä 1 kerran

Viesti To Kesä 09, 2011 4:03

Miki

Vasta kun Clarence hätkähti isänsä tönäisystä tajusi Miki toljottaneensa Clarencen kauniita vaaleita silmiä. Tyttö nolostui muttei voinut olla nauramatta tilanteelle. Gerard viiletti jo kohti yläkertaa, komentaen samalla poikaansa hakemaan kaivosta vettä. Demoni pyyteli anteeksi isäänsä, mutta Miki ohitti sen vain naurahtamalla. Nuorukaisen kysyessä Mikiltä tahtoisiko hän teetä, oli vastaus yksinkertainen. " Jos ei siitä ole vaivaa, niin kyllä kiitos." Suuri helpotuksen tunne valtasi Mikin kun hän tajusi miten mukava Gerard oli, rauhallinen ja omalla tavallaan hauska. Tyttö päätteli että vettä olisi haettava ulkoa joten hän alkoi myös edetä portaikkoa ylös. Tälläkertaa vain paljon hitaammin kuin alas tullessa, nyt hän näet keskittyi katselemaan kirjoja portailla. Kansissa ei näkynyt luvan mitään joten sisältö oli arvoitus, mutta neidin silmään pisti nahkakantinen keskikokoinen tumma kirja. ´No jaa, ei siinä mitään jännää kuitenkaan ole´ Miki ajatteli katsellen sitten muitakin kirjoja.

//Hah =D Niinpä ! oikeesti nauroin ihan kasassa =D//

Viesti To Kesä 09, 2011 5:14

Clarence

Ei siitä ole, älä huolehdi moisesta kokoajan. Clarence totesi Mikin vastaukselle ja kapusi portaita ylös tuon perässä. Gerard oli ehtinyt jo sytyttää valoa keittiöön, jonka näkikin nyt paljon paremmin. Ei se kookas ollut mutta kotoisa, jos ei laskettu kirjapinoja ruokapöydällä ja sen alla, keittiöntasoilla ja kaapeissakin niitä näytti olevan miehen etsiskellessä pannua. Oli keittiö kuitenkin helppo kulkurisempi kuin kellari. Portaikon takana oli puiset tikkaat ylös vintinluukulle ja kun tikkaiden askelmia katsoi tarkemmin saattoi huomata kuinka jokin olisi kuluttanut niitä terävillä kynsillä. Vintillä siis oli Clarencen huone, Gerardin huone taas oli keittiön oikeassa nurkassa, miehen huoneesta pääsi myös kylpyhuoneeseen.
Clarence, sitä vettä. Haltija muistutti nuorukaista, joka nyökkäsi pienesti ja yritti etsiä katseellaan saavia kaikkien niiden kirjojen keskeltä. Viimein se löytyi väärin päin käännettynä yhden kirjapinon alta. Clarence nosti pinon sivuun ja nappasi saavin mukaansa, suunnaten takaovelle. Neiti on hyvä ja istuu odotellessa vain pöytään. Gerard kehotti Mikiä.

//Aijaa xD Ja muuten, jos oot nähny joskus animeleffan ku Liikkuva linna, nii mulla tulee mieleen et näillä on samanlainen siivoton asumis tyyli ku siinä :D //

Viesti To Kesä 09, 2011 5:58

Miki

Nyt kun keittiössä oli valoa sen todellinen olemus paljastui, kirjoja jokapaikassa, tavallaan siivoton vaikutelma mutta silti yllättävän kodikas. Clarence etsi ämpäriä ja sen löydettyä suuntasi ovelle, Miki oli juuri menossa perään kun Gerard kehotti istumaan. Hyvien tapojen mukaisesti tyttö ei kieltäytynyt vaan meni nätisti ja hiljaa istumaan pöydän ääreen. Silloin haltia muisti että hän ei ollut ottanut kenkiä pois jalasta. "Voi anteeksi." Tyttö parkaisi katsoen lattialle, onneksi kenkien mukana ei ollut tullut likaa. "Unohdin kokonaan ottaa kengät pois, olen niin vähän sisätiloissa..." Samassa neiti alkoikin ottaa kenkiään pois, ne olivat hyvät saappaat, lähtivät helpolla pois ja pysyivät hyvin jalassa ja kaiken kukkuraksi niissä ei hionnut jalka. Miki nappasi saappaat käsiinsä udellen vielä mihin ne voisi jättää jotteivät olisi tiellä.

//oon kai sen joskus nähny =)) //

Viesti To Kesä 09, 2011 6:36

Clarence

Gerard katsahti yllättyneenä Mikiä, joka parkaisi niin yllättäen. Miehen katse laskeutui tytön saappaisiin, tuon pahoitellessa ettei ollut ottanut kenkiä pois jalasta. Ei se mitään. Clarencekin kulkee ulkona avojaloin ja unohtaa puhdistaa jalkapohjansa, joten lattia on jo muutenkin likaa täynnä. Kenties olisi parempi jos kengät pitää jalassa. Haltia totesi, kääntyen takaisin kaappien puoleen, viimein löytäen pannun. Gerardin kääntyessä, huomasi tämä että Miki pohti minne laittaisi kenkänsä. Voit jättää ne minne haluat, varo kuitenkin etteivät ne huku kirjojen sekaan. Mies varoitti, laskien pannun liedelle ja kyykistyi nyt pienen uunin puoleen, joka lämmittäisi lieden. Hehkuvat hiilet näyttivät olevan jäljellä, muutama puukalikka ja liekit heräisivät taas.
Olet varmaan jo huomannut, ettei Clarence ole aivan minulle sukua. Gerard totesi, laitellessaan puita siinä samalla. Eikä hän ole aivan normaali olento Luulen että hän on puoliverinen demoni. Mies totesi, sulkien luukun ja kääntyi tytön puoleen. On aika erikoista että olet hänen seurassaan noin rauhallinen, moni muu karttelee toisinaan häntä.

Viesti To Kesä 09, 2011 6:52

Miki

Mies sanoi että Miki saisi jättää kenkänsä mihin tahtoo, tai vaikka pitää ne jalassa joten tyttö laski saappaat vain tuolinsa viereen. Yllättäen Gerard kuitenkin otti Clarencen puheeksi. "Niin.. hänessä on selviä demonin piirteitä." Miki sanoi tyynellä äänellä. "En minä Clarencea pelkää sen takia että hän puolidemoni, Clarence on kiltti ja huomaavainen. Eivät kaikki haltiatkaan ole kilttejä ja sivistyneitä niin miksi kaikki demonit olisivat ilkeitä." Tyttö hoksasi puhuvansa kiivaasti ja paljon, pelkkä ajatuskin siitä että joku tuomitsisi Clarencen pelkästään ulkonäöllä sai pinnan kireäksi. "Anteeksi taisin vähän innostua." Miki tokaisi hymyn kera. "Joka tapauksessa minulla ei ole mitään syytä olla peloissani Clarencen seurassa." Itseluottamus suorastaan huokui Mikin puheesta, vai oliko se kenties luottamus Clarenceen mikä näkyi tytön silmissä ja kuului puheessa ?

Viesti To Kesä 09, 2011 7:22

Clarence

Gerard kuunteli hymyssä suin kuinka Miki selitti mielipiteensä, kuinka nuorukaista ei saisi tuomita ulkonäön perusteella. Tyttö oli todellinen poikkeus, tuo oli tavannut Clarencen hetki sitten ja jo nyt luotti noin paljon puoliveriseen. Kuitenkin miehestä tuntui että toinen oli hieman liian luottavainen, toki kyllä hän tiesi että Clarence oli kunnon poika, mutta moni oli hänelle sanonut että kannatti olla varuillaan. Ei haltia ollut moisista puheista välittänyt, mutta pojan varttumista katsellessa, oli mielessä vivahtanut huoli. Kuoriutuisiko tuosta todellinen demoni?
Mies tuhahti itselleen, mitä hän oikein ajatteli jälleen? Et arvaakaan kuinka iloiseksi saat hänet. Gerard totesi tietäväisesti, kääntäessä katseensa avautuvalle ovelle. Clarence laski saavin alas pienesti huohottaen ja sulki oven sitten perästään. Ei sinun olisi tarvinnut juosta, kyllä sinä ehdit olla neitosi seurassa. Mies naurahti, saaden vain tiukan katseen pojaltaan, joka kyllä näytti enemmän nolostuneelta. Nuorukainen kantoi saavin hellan vierelle ja asteli sitten itsekin pöydän ääreen.
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö