Paha päivä, hyvä seura.

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Kesä 2011, 19:10

Clarence

Voi et sinä ole ollut vaivaksi. Gerard tokaisi huolettomasti naurahtaen, mutta tyttö ehtikin ilmoittaa olevansa lammella jos Clarence häntä etsisi ja suuntasi sitten jo putiikin ovelle. Nuorukainen vilkaisi pienesti tytön puoleen ennen kuin tuo katosi ulos ovesta. Ei hän ollut ehtinyt sanoa mitään tai ei edes osannut, jonka takia hän taisikin saada kirjan iskun päähänsä. Gerard oli napannut lähimmän kirjan ja katsoi nyt vakavana poikaansa, joka valitellen piteli päätään. Sinun olisi kuulunut hyvästellä hänet, eikä seistä vain tuppisuuna ja toljottaa. Mies totesi laskien kirjan taklaisin pöydälle mistä olikin sen ottanut. Clarence käänsi katseensa isäänsä pahoittelevasti. Anteeksi, mutta minä Hän yritti sanoa jotain, mutta ei se näyttänyt onnistuvan. Turhaan sinä selittelet, kerro vain nyt mitä oikein pelkäät. Haltia totesi, laskien listansa sivuun, jotta pystyisi keskittymään kunnolla poikaansa. No viime yönä, Miki no hän nukkui aika lähellä minua ja jotenkin Tänä tuntui niin vaikealta, vaikka hän puhui vain isälleen, jonka oli tuntenut koko ikänsä. Haltian rauhallinen ja myötätuntoinen katse kuitenkin rohkaisi Clarencea jatkamaan. jotenkin tunsin oloni nälkäiseksi. Ei kuitenkaan niin että olisi halunnut syödä mutta tiedänthän..? Nuorukainen laski katsettaan toivottomana alas.
Gerard pohti hetken aikaa kuulemaan, toki toisen kertomus kuulosti huolestuttavalta, kenties se oli jotain vakavaakin, kun otettiin huomioon että nuorukaisen suonissa virtasi demonin verta. Mies ei kuitenkaan halunnut poikansa pelkäävän ja olevan huolestunut. Ei sinun tarvitse moista pelätä, tuo on aivan normaalia miehen ja naisen välillä. Varsinkin silloin kun kyseessä on nainen josta selvästi pitää, tiedäthän mitä tarkoitan? Ei Gerard ollut varma valehteliko nyt pojalleen, mutta saattoihan tilanne olla aivan harmiton. Clarence nyökkäsi pienesti isänsä kysymykseen, joka sitten jo hoputtikin; Joten alahan mennä sinne lammelle.
Clarence tunsi olonsa hivenen helpottuneemmaksi ja hymyili nyt kiitoksena isälleen, käännähtäen putiikin oven puoleen. Nappaa kuitenkin voileipä keittiön pöydältä sitä ennen. Haltia tokaisi ennen kuin kiinnitti huomionsa töihinsä.
Nuorukainen muutti suuntansa keittiöön ja nappasi yhden voilevän lautaselta ja viiletti vuorostaan takaovelle. Tulen viimeistään illalla kotiin isä! Nuorukainen huikkasi ennen kuin sulki oven perästään. Ympärillä hiljentyessä, muuttui Gerardin ilme hieman huolestuneeksi. Millainen demoni sinusta on tulossa poikani?
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Kesä 2011, 13:35

Kitty
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa

cron