Paha päivä, hyvä seura.

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Paha päivä, hyvä seura.

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Kesä 2011, 19:06

Clarence

Clarence oli havahtunut rauhan tyyssijasta Mikin kysyttyä lähtisivätkö he hakemaan viittaa. Aurinko oli vaipunut pilven taa ja jos se ei paisi takaisin viileä tuuli alkaisi paleltaa. Suosiolla nuorukainen oli lähtenyt tytön matkaan, joka oli lähtenyt johdattamaan häntä metsän poikki takaisin kylään. Vaikutti siltä että Miki asusti kylän reunamilla, kaukana keskustasta missä Clarencen ja tämän isän liike sijaitsi. Eihän heidän välillään kuitenkaan mahdoton matka ollut.
Toivottavasti perheesi ei säikähdä minua. Nuorukainen pohti ääneen, kulkiessaan Mikin rinnalla, toki häntä hieman arvelutti ja mietitytti oliko tämä viisasta? Häntä kun ujostutti vieraiden edessä ja no, hänestä oli helppo saada huono ensivaikutelma ulkonäön takia, moni katsoi ensiksi sarvia ennen kuin edes tajusivat demonin ujoa ilmettä.

//Hypähdin jo tänne sitten :D //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Kesä 2011, 19:44

Miki

"Eivät he säikähdä, saattavat tosin katsoa kieroon mutta älä välitä siitä" Miki sanoi vakavoituneella äänensävyllä. Koti näkyi jo, pienehkö valkea talo jonka seinää myöten kasvoi köynnöksiä oli askel askeleelta lähempänä. Tytön ilme oli vakava ja kylmä, tämmöiseksi hän meni aina kun oli tulossa kotiin. Miki asteli ovelle koputtaen ensin, mutta astuen sitten sisään. ovea vastapäätä komeili kiiltävä kilpi jonka ylitse oli ristitty kaksi miekkaa. Tuota kilpeä hänen isänsä tai veljensä käyttäisi jos joutuisi sotaan. eteisessä oli paljon tilaa liikkua, ei oikeastaan kilven lisäksi muuta kuin oviaukko keittiöön ja Mikin huoneeseen. "Odota tässä." Miki sanoi Clarencelle viitaten kädellään taakseen. Keittiöstä kuului kinastelua, ei se Mikiä yllättänyt hän vain oli olettanut isän olevan jossain muualla. Kaikessa hiljaisuudessa neito asteli keittiön ohitse omaan huoneeseensa, ei se tappeluun puuttuminen muuttanut mitään. Nopeasti tyttö nappasi viittansa ja lähti takaisin kohti eteistä. Keittiön kohdalla Miki kuitenkin kuuli isänsä sanat jotka menivät yli hilseen. "Sinä saatanan akka olet niin tekopyhä että parempaa saa etsiä !" Isä raivosi äidille. Neito ei jäänyt selvittämään miksi näin huudettiin, hän puuttui peliin. "Sinä joka et mistään mitään tiedä ! RUOJA MITEN KEHTAAT SANOA NOIN ÄIDILLE !" Miki huusi verenhimoisella äänellä, ääni ei kuulostanut enään paljoa tytön omalta ääneltä, vihan ja inhon erotti siitä helposti. Haltia pudotti viittansa lattialle kun mies harppoi tätä kohden. Keski-ikäinen haltia oli juuri aloittamassa rähjäämisen, kun huomasi sarvipäisen nuorukaisen eteisessä. "Kerrankin joku näkee sinut sellaisena kuin olet, yritä vain tästä et puhumalla selviä." Miki sanoi vieläkin vihaisella äänensävyllä, äänikuulosti jo siltä että pelkästään puhumalla voisi tappaa. Kun isä ei keksinyt mitään kunnollista sanottavaa hän läimäytti tytärtään avokämmenellä kasvoihin. "Toit demonin taloomme saatanan pelle eikö päässäsi liiku yhtään järkeä !?" Mies huusi kuin hullu. Tilanne oli sekava mutta isku kasvoihin sai tytön päässä napsahtamaan, hän kohotti katseensa isäänsä vain ja ainoastaa nähdäkseen kun nyrkkinsä uppoaa tämän kasvoihin. Isä ei ollut kummoinen taistelija mutta sai nuoremman iskun osittain torjuttua, tarraten nyt tytärtään kurkusta. Tähän tyttö ei ollut varautunut ja sen huomasi.

//Hahaa here we go !//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Kesä 2011, 20:31

Clarence

Kaksikon astuessa sisään käski Miki Clarencea odottamaan siinä. Tytöllä ei kestäisi kauaa ja aikansa kuluksi nuorukainen silmäili eteisessä komeilevaa kilpeä ja miekkaparia. Korviin kuitenkin kantautui keittiön puolelta ikävää riitelyä ja varoen Clarence vilkaisi nurkan takaa, nähden vain miehen ja naisen kinastelemassa. Nämä taisivat olla Mikin vanhemmat, tytön isä tosiaan vaikutti sellaiselta mitä tuo oli kertonut. Clarence pysytteli hiljaa ja huomaamattomissa, ei hän todellakaan halunnut saada huomiota itseensä, häntä suorastaan pelotti.
Miki näytti viimein ilmestyvän takaisin keittiön puolelle, mutta tyttö korotti itsekin ääntään yhtyen keskusteluun. Toinen ei kuulostanut omalta itseltään, se pahensi Clarencen oloa entisestään. Mies kiinnitti huomionsa tyttäreensä ja asteli kiivaan oloisena tuota kohti. Kauhukseen nuorukainen sai huomion itseensä ja vaistomaisesti hän otti askeleen taemmas. Miki sai nyt syyt niskoilleen kun oli tuonut demonin taloon, vaikka eihän Clarence mitään pahaa tahtonut, mutta kyllä hän oli tottunut kuulemaan samankaltaista toisinaan.
Kaikkien yllätykseksi mies löi avokämmenellään omaa tytärtään kasvoihin, Clarence jähmettyi kauhustaan aloilleen. Kuinka niin vähässä ajassa rauhallinen tunnelma ehti muuttua niin kiivaasti? Miki pisti hanttiin kiitos opittujen kykyjensä, muttei kaikki sujunut niin kuin tuo oli kuvitellut. Mi-Miki Clarence henkäisi tuijottaessaan kuinka mies oli ottanut tytön kuristus otteeseen. Sillä hetkellä jokin tuntui heräävän nuorukaisen sisuksissa, se sai sydämen tykyttämään julmasti ja veistoksellisten kasvojen murtumaan vihaisiksi. Vaalea ja niin puhdas katse oli saanut suorastaan ilkeän olomuodon, pupillit kapenivat suorastaan kivuliaasti viiruiksi. Se ei ollut enää Clarencen tuttu lempeä katse. Tämä kaikki tapahtui vain murto-osa sekunnissa, tuntui kuin eteisestä hyökkäisi aivan eri henkilö suoraa kohti miestä, joka piteli tytärtään otteessaan. Jätä hänet rauhaan! Nuorukainen karjaisi äänellä joka ei ollut hänen, samalla hetkellä kun yritti iskeä kyntensä miehen kurkulle.

//Miks musta tuntuu et tässä tapahtuu liian monta asiaa liian lyhyessä ajassa xD //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Kesä 2011, 20:45

Miki

Joku huusi "jätä hänet rauhaan" Sanat ikäänkuin jäivät leijumaan huoneeseen, Kädet lipesivät irti Mikin kurkusta. Isä huomasi juuri ja juuri ajoissa Hyökkäykseen lähteneen Clarencen, vai oliko se Clarence ? Haltia nosti kätensä eteen jolloin nuorukaisen kynnet upposivat niihin. Kynnet eivät kuitenkaan osuneet kriittisiin kohtiin joten mies sai ainakin toistaiseksi pitää henkiriepunsa. Tuskallinen huuto pääsi ilmaan kivun tavoittaessa miehen, hän riuhtaisi kätensä irti toisen kynsistä koittaen lyödä tätä kasvoihin. Miki katsoi tilannetta hämmentyneenä, ei mitään tietoa siitä mitä kannattaisi tehdä. Pitäisikö mennä Clarencen ja isän väliin jotta siitä olisi haltialle hyötyä. Mikistä tuntui että vielä ei ollut aika puuttua peliin. Miki kuitenkin vastomaisesti parkaisi Clarencen nimen kun huomasi isältä lähtevän lyönnin.

//Hehee sorppa koitan tasata tahtia XD//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Kesä 2011, 21:21

Clarence

Mies esti Clarencen aikeet suojautumalla kädellään, mutta nuorukainen teki parhaansa tuottaakseen kipua ihoon uppoutuneilla kynsillään. Ote kuitenkin lipesi haltian riuhtaistessa kätensä vapaaksi. Sivusilmällään nuorukainen näki lähestyvän nyrkin, väistöliikkeeseen ei jäisi paljoa aikaa ja jokin pakotti Clarencen kohottamaan kätensä ja ottamaan iskun vastaan paljaaseen kämmeneen. Nuorukainen ei tiedostanut mistä oikein sai kaiken tämän voiman, joka nyt pysäytti voimakkaan iskun kuin seinään. Sormet kietoutuivat miehen nyrkin ympärille ja tiukka ote upotti kynnet ihoon.
Millainen isä oikein lyö omaa tytärtään? Clarence kysyi äänenpainolla joka ei tuntunut tutulta, ujouden väreitä ei pilkistänyt mistään, nuorukainen irvisti miehelle rumasti, suorastaan halveksuen.

//Ei se mitään, mut nyt leffa ilta --->//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Kesä 2011, 21:44

Miki

Tyttö katsoi kauhuissaan kun Clarence upotti kytensä haltian käteen, Mihin se ujo nuorukainen oikein joutui ? Silkka kauhu näkyi nyt isän silmissä ja se sai tytön säälimään häntä. "Clarence rauhoitu CLARENCE !" Miki huusi katsoen sitä veren määrää mikä lattialle levisi. Vanhemmalta haltialta ei kuitenkaan konstit loppuneet, hädissään hän nappasi kilvenpäällä ollen miekan käteensä. Miki tiesi sekunneissa mitä oli tapahtumassa, jos kukaan ei tee mitään niin Clarencen kylkeen jäisi miekan kokoinen aukko. Tyttö otti nopean loikan, kohden kättä jossa miekka oli ja juuri ahoissa sai Miki potkaistua isänsä käteen niin että ote irtosi miekasta. Huonoksi onneksi tyttö liukastui lattialla olevaan vereen kaatuen suoraan miekan päälle, vahinkoa ei olisi tullut ellei paniikissa ollut haltia olisi jälleen tarttunut miekkaan. Miekan noustessa jälleen kohti demonia se sivalsi tytön kylkeen kunnon haavan. Tuskainen kiljaisu pääsi ilmaan, haava oli tullut vain parisenttiä rinnan alle ja juuri sille puolelle minkä sensei aikaisemmin päivällä täräytti maahan. Mikin silmissä vilisi, tyttö painoi kätensä kiinni haavaan toiven sen estävän liiallisen verenvuodon. Neito loi katseensa keittiöön, äiti oli kauhuissaan nurkassa, parempi niin ettei jäänyt jalkoihin.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Kesä 2011, 23:30

Clarence

Clarence kuuli kyllä Mikin pyytäessä häntä rauhoittumaan, osa hänestä kyllä kuunteli, mutta osa taas halusi raadella tämän kurjan miehen palasiksi. Veri tahri hänen sormiaan sitä mukaan kun hän piteli nyrkin aloillaan, nuorukainen oli jo valmis uuteen iskuunsa, mutta haltia oli häntä nopeampi. Mies kurotti kätensä seinää koristavalle miekalle ja sen enempää Clarencen ei tarvinnut miettiä mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Nuorukainen joutuisi ottamaan sen jotenkin vastaan, jos hän väistäisi lipeisi tukeva ote ja olisi haltialla mahdollisuus iskeä miekallaan häntä pahemmin.
Clarence oli kohottamassa vapaata käsivarttaan itsensä suojaksi, mutta Miki yllättäen ilmestyi avuksi saaden miehen otteen kirpoamaan miekasta. Se kalahti lattialle tyttö sen mukana. Nuorukainen käänsi katsettaan Mikiin sen verran kuin huomioltaan pystyi, mutta vain nähdäkseen kauhukseen, kuinka paniikissa oleva mies tarttui uudelleen miekkaan ja viilsi sillä tyttöä kylkeen. Toisen tuskallinen kiljaisu viilsi Clarencea syvältä ja se vaivutti häntä syvemmälle raivoon. Sinä olet kuollut minulle! Puoliverinen huusi, suorastaan karjui ja tarrasi miestä tuon vapaasta kädestä, nykäisten ja kohdistaen kovankallonsa kohti haltian otsikkoa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 13 Kesä 2011, 15:57

Miki

Mies oli häsissään kuin kissaan törmännyt rotta, ei tietoisuutta eloon jäännistä vain suunnaton kauhu oli tämän säälittävän haltian läsnä. Miki haparoi ylös lattialta, uskomatonta mitenpaljon enemmän miekasta tullut haava satutti verrattuna nyrkin iskuihin. Verta valui tasaiseen tahtiin lattialle, niin isästä kuin tyttärestä. Clarencen huutaessa että mies olisi kuollut hänelle, Miki tajusi jotain. Jos Clarence nyt tappaisi tämän miehen se vainoaisi häntä koko pitkän ikänsä ja sitä Miki ei tahtonut. Tyttö horjahti nyt keittiön oven viereistä seinää vasten. "CLARENCE EI !" Miki huusi toivoen sen pysäyttävän nuorukaisen liikkeen joka luultavasti murskaisi haltian kallon. "Clarence ole kiltti ja tule pois siitä.." Tyttö vaikersi nyt hiljaisemmalla äänellä. Kyyneleet valuivat verisiä kavoja pitkin tyttö lyyhistyi viittansa vierelle esittäen pyyntönsä vielä kerran. "Clarence, jätä hänen kuolemansa jonkun muun käsiin, älä sotke itseäsi hänen likaisella verellään.." Ääni alkoi jo vastata kuiskausta mikä häiritsi Mikiä, kuuliko toinen häntä enään ?

//Eh sori kun vastasi näääin myöhään ku vähän niinku heräsin äsken..."
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2011, 16:43

Clarence

Clarencen isku pysähtyi sentin päähän miehen otsasta, korviin oli kantautunut Mikin huudahdus. Tyttö käski häntä lopettamaan, epäuskoinen katse kääntyi neitoon, joka oli päässyt jaloilleen. Ote yhä piti tiukasti kiinni haltian käsistä, estäen tuon tekemästä äkkinäisiä liikkeitä. Hiljaisena nuorukainen kuunteli mitä Mikillä oli sanottavaa. Kyyneleet silmissä tyttö käski häntä jättämään miehen kuolema jonkun muun käsiin, nuorukainen ei ollut se jonka pitäisi tuhria viattomuutensa.
Olo tuntui tyyntyvän hiljakseen vaalean katseen pysytellessä Mikissä, joka lyyhistyi heikon näköisenä lattialle. Aivan kuin Clarence palaisi todellisuuteen, tietäen jos kääntäisi katseensa takaisin mieheen olisi rauhallisuus jälleen mennyttä. Ote höllentyi haltian käsivarsista, kynnet vetäytyivät irti lihasta, jättäen jälkeensä verta vuotavat ikävät jäljet. Miki Vaaleilta huulilta karkasi hiljainen tuttu ääni. M..Miki Siitä pystyi erottamaan ujoudenkin.
Miki..! Clarencen oli pakko lopulta parkaista ja kääntyä tytön puoleen. Pari kiireistä askelta ja nuorukainen jo polvistui vertavuotavan tytön vierelle.

//Ei haittaa, saa sitä nukkua pitkään jos haluaa :3 //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 13 Kesä 2011, 17:04

Miki

Voiko tämä olla totta ? Tuo kauhistuttava demoni irrotti otteensa miehestä. Ei sillä tosin ollut mitään väliä, haltia oli niin kauhuissaan ettei enään kyennyt tekemään mitään. Tytön helpotukseksi Clarence lopetti liikkensä ja tuli Mikin luo. Tyttö tarttui viittaansa, se olisi ainoa asi mikä hänen mukanaan tulisi ulos tästä talosta, Clarence mukaanluettuna tietysti. "Lähdetään pois Clarence." Miki vaikersi koittaen nousta ylös, vaalea talo oli tuhrittu vereen ja sitä tuli lattialle kokoajan lisää. Miki tahtoi kiirellä pois, suurimpana syynä se ettei hänen veljensä kerkeäisi kotiin ennen kuin he olisivat poistuneet.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2011, 17:44

Clarence

Miki tahtoi pois täältä ja kyllä Clarence ymmärsi hyvin syyn. Älä liiku, pahennat vain tilannettasi. Nuorukainen rauhoitteli tytön yrittäessä omin avuin ylös ja vei itse kätensä tuon tueksi, nostaen varoen käsivarsilleen. Mikin haava täytyisi saada sidotuksi ja tyrehdytyksi ennen kuin tuolle iskisi verihukka. Tänne he eivät tosiaan voineet jäädä ja ainoa paikka olisi keskustassa sijaitseva kirjakauppa.
Clarence nousi ylös lattian tasolta ja paransi otettaan Mikistä. Nuorukainen ei uskaltanut katsoa taakseen, hän oli aiheuttanut tuhoa jo tarpeeksi ja sen verimäärän näkeminen puistattaisi häntä entisestään.
Pysyttele tajuissasi, älä missään nimessä nukahda vaikka väsyttäisikin. Clarence kuiskasi luoden vakavan katseen tyttöön, joka sai kuulostamaan sanat käskyltä. Sen enempää viivyttelemättä nuorukainen asteli eteiseen, työnsi ulko-oven auki ja lähti Miki sylissään hämärtyvään iltaan.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 13 Kesä 2011, 17:58

Miki

Clarence nosti tytön lattialta syliinsä, Mikin keskittyminen alkoi herpaantua hän kuitenkin kuuli Clarencen käskevät sanat ja painoi ne visusti mieleensä. Haltia nosti viittansa syliin, sitä ei kannattaisi nyt pudottaa. Miki painoi toisella kädellään hitaasti vuotavaa haavaa, siihen sattui mutta ei neito siitä mitään sanonut. Olo alkoi olla hyvin väsynyt, silmät valuivat puolitankoon mutta eivät menisi siitä kiinni, tai niin tyttö ainakin itselleen vakuutteli. Hitaasti hän nosti toisen kätensä kiinni nuorukaisen paidan kaulukseen, syytä miksi ei tullut mieleen, hän vain jostainsyystä halusi tehdä niin. Mikiä huoletti kaupungin keskustaan meno, he olivat nyt Clarencen kanssa huomiotaherättävä näky ja saattoivat saada osakseen väärinkäsityksiä. Avuton nuori neito, kaulassa ruhjeita kuristuksen takia, kasvoilla verta ja kyyneliä, ylhäällä kyljessä haava ja muita ruhjeta, aivan ja puolidemoni kantoi häntä jolla oli kunsissään verta, ja vähän kaikkialla muuallakin. Tietämättömät silminnäkijät saattaisivat haitata matkaa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2011, 18:15

Clarence

Clarence ei huoleltaan ehtinyt ajattelemaan millainen ilmestys he olisivat vastaantulijoille. Nuorukaisen mielessä pyöri vain Miki ja tuon turvallisuus. Tämä otti vähänväliä juoksuaskelia, mutta pelkäsi satuttavansa tyttöä liiallisella vauhdilla, joten hillitsi itseään.
Miki Clarence aloitti vilkaisten pienesti tyttöä sylissään. sinun ei tarvitse sanoa mitään, mutta haluan itse pyytää anteeksi. Nuorukainen jatkoi, tämän ilmekin näytti pienesti värisevän. Jos en olisi hyökännyt Et vuotaisi nyt verta. Hän selvästi syytti itseään tapahtuneesta, vaikkei itsekään tiennyt tarkalleen mitä hänelle oikein oli tapahtunut.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 13 Kesä 2011, 19:35

Miki

Miki kuuli Clarencen puhuvan jotain, hän pyysi anteeksi että oli hyökännyt isän kimppuun ja syytti itseään tytön haavoista. "Jos et olisi hyökännyt en välttämättä olisi..." Miki vaikersi lopettaen lauseensa kesken, ei hän tahtonut sanoa sitä loppuun mutta jatkoi kuitenkin, telepaattisesti tosin. "Hänen haavansa ovat hinta hengestäni ja minun haavani muisto menneisyydestäni." Tytön voimat eivät enään riittäneet ylimääräiseen höpinään. Jokainen askel vei kaksikkoa lähemmäksi keskustaa ja muita haltioita. Useimmat vastaan tulleista säikähtivät, jotkut jähmettyivät paikoilleen, osa juoksi karkuun ainakaan vielä ei siis ollut mitään hätää. Tytön ote kirposi nuorukaisen paidasta ja se laskeutui tytön syliin. Silmät tapittivat ilmeettömänä jonnekkin ja hengittäminen oli kuin nukkuvalla, hiljaista ja rauhallista.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2011, 19:53

Clarence

Miki meni ja avasi suunsa vaikka Clarence oli kieltänyt. Nuorukainen katsoi tyttöä huolissaan, lausekin jäi kesken heikon tilan takia. Valitettavasti hänelle jäi mysteeriksi mitä toinen oli aikonut sanoa, ei hän ymmärtänyt telepatiaa, ei hän ollut haltia. Pysy vain hiljaa ja rauhassa. Nuorukainen tyytyi toteamaan, ottaen jälleen muutaman juoksuaskeleen.
Tutut kadut olivat tähän aikaan vielä jonkin verran eloisat, vastaan tulijat tuntuivat katsovan pitkään Clarencen kulkua. Vasta nyt hän tajusi että aiheutti pakokauhua ja huomiota, oli siis pakko juosta. Joku saattaisi lähteä perään ja sitä ei tällä hetkellä toivottu.
Kiireeltään Clarence ehti tuntea kuinka ote hänen paidastaan höltyi, katse laskeutui vaistomaisesti tyttöön, vain nähdäkseen ilmeettömän katseen. Miki, käskin pysyä tajuissasi! Jaksa vielä vähän kiltti. Nuorukainen aneli, itku miltei kurkussa.
Janni
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron