Paha päivä, hyvä seura.


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Kesä 13, 2011 8:07

Miki

Clarence vastasi vain toisella käskyllä, ihan kuin hän ei olisi kuullut mitä tyttö sanoi, no parempihan se oli kuitenkin totella. Nuorukainen alkoi juosta joka sai Mikin olon kivuliaaksi, se ei kuitenkaan näkynyt ei tämä vielä niinpaljoa sattunut. Clarencen anellessa tyttöä pysymään hereillä tämä vain hymähti vastaukseksi jotta toinen tietäisi tämän olevan hereillä. Haltia koitti keskittyä siihen missä he olivat vaikka se vaikeaa olikin mutta pikkuhiljaa hän alkoi hahmottaa ohiviliseviä maisemia. Tästä ei ollut enään pitkä matka Clarencen kotiin, Miki kuvitteli jo näkevänsä kirjakaupan kyltin lohdullista kun tietää jollain asteella mihin on päätymässä. Katse ei kuitenkaan jaksanut kesittyä enään kauaa, alkoi näyttää siltä kuin sumu olisi vallannut kylän se tosin näytti siltä vain tytön silmin.

Viesti Ma Kesä 13, 2011 8:22

Clarence

Miki hymähti, Clarence pystyi rauhoittumaan ainakin toistaiseksi ja keskittymään juoksuaskeliinsa. Mitä lähemmäs he tulivat tuttua keskustaa sen vilkkaammaksi katu tuntui muuttuvan. Nuorukainen pystyi kuulemaan huutoja ympäriltään. Kauhistuneita henkäyksiä ja demoniksi nimittelyä. Clarence yritti kiriä vauhtiaan ja päästä tutun rakennuksen kulmauksesta sivukujalle kenenkään huomaamatta. Se onnistui niukin naukin ja huohottava nuorukainen kapusi jo pikku portaissa, hyvä ettei kompuroinut.
Isä! Clarence huudahti heti ensimmäisenä päästyään sisään. Nuorukaisen paniikin sekainen huuto kyllä tehosi putiikin puolella hääräävään mieheen, joka ilmestyi keittiön ovelle. MMitä..?! Haltia henkäisi nähdessään liiankin tutun tytön vertavuotavana poikansa sylissä.

Viesti Ma Kesä 13, 2011 8:28

Miki

Muutamalla harppauksella oli kaksikko jo sisällä, Mikillä tosin kesti tajuta se. Clarence huusi jotain ja siihen vastattiin, tytön kulmat saattoivat hieman nytkähtää kun tämä koitti jaksaa miettiä kuka puhui ja missä.
Koko tilanne tuntui niin oudolta, tappavan rauhalliselta aivan kuin unessa... Tyttö oli kuitenkin hereillä, ainakin luullakseen. Pikkuhiljaa sumu alkoi taas tarkentu ja haltia erotti tutun huoneen. Kirjoja joka paikassa ja muutenkin hieman sottaista, jep turvassa oltiin.

Viesti Ma Kesä 13, 2011 9:00

Clarence

Mitä on tapahtunut? Gerard kysyi astellessaan kiireesti lähemmäs kaksikkoa. Ei sillä ole väliä, kunhan autat Clarence aneli hätääntyneellä äänensävyllä. Rauhoitu, nyt ei ole aika panikoida. Mies rauhoitteli, laskien katseensa Mikiin. Tyttö näytti siltä että pyörtyisi minä hetkenä hyvänsä. Vie hänet huoneeseeni, tuon sidettä ja puhdasta vettä. Haltia totesi, johon nuorukainen nyökkäsi ja lähti kantamaan Mikiä isänsä huoneeseen.
Huone ei ollut kummoinen, vuode ja vaatekaappi, sen enempää ei sinne varmaan olisi edes mahtunut. Varoen Clarence asetti tytön vuoteelle makuulle ja nappasi sitten viitan tuon sylistä, jättäen sen vuoteen reunalle. Ei mitään hätää. Nuorukainen kuiskasi, tarttuen samalla tyttöä kädestä. Saattoihan hän huomaamattaan rauhoitella sanoillaan itseäänkin, ne kun tuntuivat kaikuvan pään sisällä.

Viesti Ma Kesä 13, 2011 9:10

Miki

Taas sitä mentiin, Clarence lähti liikkeelle mutta minne ? Tässä huoneessa tyttö ei ollut ennen käynyt, huomattavasti pienempi kuin yläkerta. Pien ynähdys pääsi kun Clarence laski Mikin sängylle, haava oli saanut koko kyljen ja osan selästä aivan araksi ja pienimmätkin liikkeet tuntuivat hieman inhottavilta. Viitta nostettiin pois sylistä, se paljasti haavan sijainnin kunnolla. Melko pahassa paikassa, paita olisi otettava kokonaan pois jos joku aikoisi sen sitoa. Nuorukainen tarttui tyttöä kädestä kertoen ettei olisi mitään hätää, kummallista nuo sanat tehosivat neitoon aina niihin vastauksena Miki vain otti itsekkin kiinni toisen kädestä.

Viesti Ma Kesä 13, 2011 9:37

Clarence

Miki oli vielä ainakin sen verran tajuissaan että pystyi ottamaan Clarencen kädestä kiinni. Nuorukainen yritti tasata värisevää hengitystään ja pidätteli kurkkua pistelevää itkua. Kaikki tulisi olemaan hyvin, kunhan haava saataisiin sidotuksi.
Viimein Gerard saapui huoneeseen saavin ja sideharson kanssa. Missä haava on? Mies kysyi ensimmäiseksi, laskien saavin vuoteen vierelle, jonka reunalla roikkui rätti, jolla saisi haavan puhdistetuksi. Kyljessä. Nuorukainen vastasi, hölläten otteensa tytön kädestä ja siirsi sitä varoen hieman sivummalle. Punertava paita kertoi heti että verta oli vuotanut paljonkin. Riisu hänet. Gerard käskytti, ryhtyen kostuttamaan rättiä vedessä. M..Mitä? Nuorukainen henkäisi, katsoen isäänsä hieman säikähtäneenä. Älä viitsi ujostella tällaisessa tilanteessa iso mies. Gerard komensi tiukasti poikaansa. Vaikutti siltä että haltia oli ainoa rauhallisin tässä tilanteessa.
Clarence ei voinut muuta kuin nyökätä isälleen ja kääntää katseensa takaisin Mikiin. Varoen hän tarttui tytön paidan helmaan ja ryhtyi vetämään sitä pois tieltä.

Viesti Ma Kesä 13, 2011 9:53

Miki

Tyttö kuuli taas puhetta, se oli Gerard, ainakin se kuulosti häneltä. Jokin liikutti tytön kättä, haltia ei tehnyt minkäänlaista vastarintaa tuskin olisi sellaiseen edes kyennyt. Clarence otti Mikin paidanhelmasta kiinni ja alkoi varovasti ottaa sitä pois, paita liukui tytön kasvojen yli ja niin jäi yläruumis alastomaksi. Miki ei olisi varmaankaan pistänyt pahakseen, olihan se välttämätöntä että haavan saisi sidottua ja verenvuoto lakkaisi. Normaalisti hän olisi kyllä lemahtanut tulipunaiseksi ja peittänyt minkä pystyi, mutta nyt tyttö ei hahmottanut tilannetta, kaikki oli niin kummallista ja utuista. Ääniä kuului muttei niihinkään jaksanut keskittyä. Silmät olivat vieläkin laiskasti puolitangossa eikä katse oikeastaan keskittynyt mihinkään.

Viesti Ma Kesä 13, 2011 10:09

Clarence

Eihän Clarence voinut olla punastumatta ja parhaansa hän teki ettei silmäilisi tyttöä turhan tarkkaa. Ota tämä ja puhdista haava. Gerard käski, ojentaessaan samalla pojalleen kosteaa rättiä. Mies itse ryhtyi laittelemaan sideharsoa valmiiksi.
Clarence otti rätin vastaan ja vei sen sitten varoen Mikin veriselle kyljelle. Se varmasti kirpaisi, mutta puhtaaksihan se täytyi saada, ei se saisi tulehtua. Varovainen nuorukainen toki oli.
Eiköhän tuo riitä. Gerard totesi. Haavan pystyi nyt erottamaan selvästi, se ei ollut tappavan syvä, mutta vuoto sirti täytyi saada tyrehtymään. Nosta häntä pienesti niin sidon sen. Mies neuvoi jälleen, ei nuorukainen todellakaan olisi osannut hoitaa tilannetta yksinään, joten tottelevaisesti tämä vei käsivartensa Mikin niskan taakse ja kohotti tuota irti vuoteesta.

Viesti Ma Kesä 13, 2011 10:19

Miki

Clarencen alkaessa puhdistaa haavaa joka oli muutenkin arka ja kipeä, nytkähti tytön keho jäykäksi. Jokainen lihas jännitty hetkeksi jonka jälkeen jännitys siirtyi pelkkiin vatsa ja selkä lihaksiin. Miki koitti rentoutua mutta näin hänen kehonsa reagoi kipuun eikä väsynyt tyttl oikein pystynyt keskittymään reaktion hillitsemiseen. Kyyneleet valuivat silmistä ei tyttö ollut tottunut tällaiseen kipuun. Haava saatiin kuitenkin puhtaaksi ja nyt tytön kehoa nostettiin.

Viesti Ma Kesä 13, 2011 10:47

Clarence

Varoen Gerard kääri sidettä haavan ja Mikin rintakehän ympärille. Side ei ollut turhan tiukka, täytyihän sen hengittää. Clarence piteli sillä välin katseensa tytön kasvoissa, kyyneleet kimmelsivät tuon poskilla. Varoen nuorukainen vei hihansa kuivaamaan ja pyyhkimään Mikin kasvoja.
Noin, häntä tuskin tarvitsee pukea. Paita on likainen ja kangas revennyt, joten eiköhän peitto riitä näin toistatsesti. Gerar totesi ollessaan valmis. O..Onko pahin ohi? Nuorukainen kysyi, johon mies nyökkäsi. Hän kaipaa nyt vain lepoa, runsaasti Haen hänelle peiton. Mies totesi, ennen kuin kääntyi huoneen oven puoleen.
Helpotuksesta huokaisten Clarence käänsi katseensa Mikiin, istahtaen samlla vuoteen reunalle. Voit nukkua nyt. Nuorukainen vielä kuiskasi.

Viesti Ma Kesä 13, 2011 10:56

Miki

Jokin kiertyi tytön rintakehän ja haavan ympärille, luultavasti sideharsoa tai vastaavaa. Clarence pyyhki tytön kyyneliä, sen Miki tajusi jollain asteella sillä tuoksu oli tuttu ja kosketuskaan ei vieraalta vaikuttanut. Nyt voisi kuulemma nukkua, neito sulki silmänsä pehmeästi ja pimeys valtasi jälleen hänen mailmansa. Miki sai usein helpolla unta mutta nyt uni tuli tavallistakin nopeammin. Kipu vei voimaa ja sekunneissa oli neito unten mailla vailla huolta, ainakin toistaiseksi.

//Ilmottele kun aamu sarastaa //

Viesti Ma Kesä 13, 2011 11:39

Clarence

Clarence seurasi hiljaisena kuinka Miki vaipui uneen. Vaikka tilanne oli rauhoittunut ja kaikki oli kunnossa, ei murhe nuorukaisen kasvoilta kaikonnut. Nyt kun huoli tytön puolesta suurilta osin oli ohi, muistui aiemmat tapahtumat hyvin mieleen. Kuin ne olisivat painaneet Clarencen mieltä niin paljon, että tämä joutui painamaan päätään alas, kuin murheen murtamana.
Gerard astui huoneeseen peiton kanssa, joka oli ollut Mikillä käytössä viimeyönäkin. Siinä, tuskin hänellä tulee kuuma, vaik Clarence? Miehen lause loppui lyhyeen tämän huomatessa poikansa olkapäiden nykivän, aivan kuin tuo itkisi. Haltia asteli lähemmäs ja levitti peiton tytön päälle ennen kuin kumartui paremmin nuorukaisen puoleen. Todellakin, tuon poskia pitkin valui kyyneleet. Mikä on? Gerard kysyi kuiskaten, saaden Clarencen itkuisen katseen kohoamaan itseensä. Isä minä tein jotain hirveää Puoliverinen sopersi, mutta haltia vain hyssytti tuota ja halasi lohduttavasti. Hyss, rauhoitu. Ei mitään hätää. Gerard kuiski rauhoittelevasti, vaikkei oikeastaan vieläkään tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta uskoi kyllä ettei nuorukainen ollut syypää Mikin huonoon tilaan. Mutta huolissaan hän silti oli, pojan aiempi kertomus tuntemuksistaan ja nyt vielä tämä, oliko kaikki sittenkään hyvin?

//No voit hypätä aamuun nyt ja Clarence on vaan sit enää siin Mikin vuoteen vierellä :D //

Viesti Ti Kesä 14, 2011 12:02

Miki

Aamu oli saapunut ja auringonvalo toi kirkkauttaan tuntemattomaan huoneeseen. Miki raotti silmiään katsellen ympärilleen, tyttö oli rauhallinen kunnes hoksasi kunnolla olevansa täysin tuntemattomassa huoneessa. Haltia ei ajatellut pidempään että tuntematon huone voisi olla tunnetussa talossa, hän nousi nopeasti istumaan nähdäkseen paremmin ympärilleen. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään viisas teko silltä sekunneissa viiltävä kipu sai tytön älähtämään ja muistamaan eilisen. peittokin tipahti kaksinkertaiseksi työn jaloille. Mikiä vaivasi kysymys, oliko hänen isänsä ollut yhtä onnekas ja herännyt uuteen aamuun ? Ei neitoa se sinänsä mietityttänyt enemmänkin se jos isä olisi kuollut ja Clarence tiedettäisiin syylliseksi. Siitä puheen ollen Clarence oli tytön vierellä, ollut siinä kenties koko yön. Miki oli nostamassa kättään Clarencen selälle mutta uusi vihlaisu muistutteli siitä ettei nyt kannattaisi liikkua kovinkaan paljoa.

Viesti Ti Kesä 14, 2011 12:15

Clarence

Clarence oli hakenut itselleen keittiöstä tuolin ja oli aikonut valvoa Mikin vierellä koko yön. Isä kyllä oli käskenyt poikaansa mennä nukkumaan, olihan tuokin joutunut koville, ainakin sen tarinan perusteella mitä nuorukainen oli kertonut. Clarence oli kuitenkin pitänyt tiukasti päänsä ja jäänyt tytön vierelle. Valitettavasti väsymys oli aamuyöstä pakottanut nuorukaisen vajoamaan puoliksi vuodetta vasten ja uinui nyt siinä Mikin vieressä rauhassa, aika epämiellyttävän näköisessä asennossa.
Tytön älähdys aamun sarastaessa väräytti nuorukaisen korvia pienesti, mutta se ei riittänyt murtamaan syvää unta. Ainoastaan keittiön puolella hereillä oleva Cerard kuuli selvästi Mikin heränneen ja pian mies olikin kurkistamassa huoneeseen. Huomenta. Sinun kannattaa pysyä makuulla, kunnes voit paremmin. Haltia neuvoi, välittämättä siitä että peitto oli valahtanut pois Mikin päältä, siteethän osittain peittivät tarpeellisen. Huokaisten Cerard vilkaisi poikaansa ja puisteli pienesti päätään. Käskin häntä mennä kyllä nukkumaan, mutta ihan omaan huoneeseensa. Mies tuhahti, ennen kuin kiinnitti katseensa takaisin tyttöön. Tarvitsetko jotain? Aamiaista?

Viesti Ti Kesä 14, 2011 3:21

Miki

Jaahas, taas sitä käskytettiin. Miki vaipui varovasti takaisin makuulleen jääden niille sijoilleen kuin patsas. Clarencen pitäisi kuulemma olla omassa huoneessaan, ihan hyvä vain että oli pysytellyt vierellä niin tyttö ei säikähtänyt niin paljoa herätessään. Gerard kyseli tarvitsisiko Miki mitään, siihen tyttö vastasi hyvin hiljaisella äänellä. "Ei kiitos..." Eilisen tapahtumat vilisivät silmissä, isän kauhistunut ilme, keittiön nurkkaan piiloutunut äiti ja Clarence.... Niin erilainen Clarence. Miki toljotti vain tyhjyyteen tietämättömänä siitä miten elämä jatkuisi, miten seuraavaksi kävisi ? Hetken toljottamisen jälkeen tyttö sulki silmänsä, muutama kyynelkin valui poskia pitkin, se iloinen persoona joka hän yleensä oli vaikutti nyt haihtuneen pois, kauas pois. Pikkuhiljaa tasainen kyyneltten valuminen muuttui itkuksi, käsi nousi kasvojen eteen peittääkseen sitä mutta kyllä sen selvästi erotti että tyttö itki ihan kunnolla.
EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö