Sivu 11/11

ViestiLähetetty: 20 Kesä 2011, 22:11
Kirjoittaja Kitty
Miki

Clarence suunnisti kohti alakertaa. Gerard tosiaan tekee paljon töitä, vähänniinkuin....isä. Ei älä vertaa heitä toisiinsa... Miki mietti kävellessään kohti tikkaita, hän jäi istumaan alimmalle puolalle, odottamaan Clarencea.
Neito silmäili keittiötä näpertäen samalla paidanhelmaa. Kirjoja kirjoja ja vähän lisää kirjoja, mitä muutakaan kiireiseltä kirjakauppiaalta voisi odottaa ?

//Myyh en tiedä //

ViestiLähetetty: 20 Kesä 2011, 22:41
Kirjoittaja Janni
Clarence

Öitä isä ja sammuta se kone jooko. Clarence pyysi, kaikella oli rajansa. Hyvä on, hyvä on. Öitä Clarence. Öitä Miki! Gerard huusi kellarista tytöllekin hyvät yöt, jos tuo keittiössä sattuisi olemaan.
Nuorukainen kapusi takaisin keittiöön, vieden katseensa Mikiin joka odottavan näköisenä istuskeli tikkailla. Menemmekö? Clarence kysyi samalla kun asteli tyttöä kohti.

ViestiLähetetty: 20 Kesä 2011, 22:51
Kirjoittaja Kitty
Miki

"Juu mennään vaan." Miki sanoi iloisena Clarencelle ja samalla kun tyttö nousi seisomaan, ulkoa kuului isohko kolahdus. Miki katsoi kysyvästi Clarencea ja lähti sitten keittiön ovelle jotta näkisi kaupanpuolelle. Ikkunasta näkyi muutama hahmo, kookkaita miehiä ja muutama ratsu. Keitä he oikein olivat ? Ulkoa alkoi kuulua myös puhetta jotain siitä että tämä se on, ja vakuutteluja siitä että rakennus on oikea. Miki loi uudelleen kysyvän katseensa Clarenceen. Mutta ennenkuin tyttö kerkesi mitään sanomaan niin ovi rymähti sijoiltaan kaatuen lattialle. Miki säikähti todella ja päästi pienen kiljaisunkin. Joukko varustautuneita vartijoita astui sisään !? Sydän tykytti tuhatta ja sataa Mikin kasvot oli vallannut hämmennys. Vartiat eivät pitkään katselleet ympärilleen vaan lähtivät jo kohti neitoa ja nuorukaista.

ViestiLähetetty: 20 Kesä 2011, 23:22
Kirjoittaja Janni
Clarence

Clarence odotti että Miki menisi edeltä, mutta ulkoa kuuluva äänekäs kolahdus kiinnitti molempien huomion. Tyttö ehti ennen nuorukaista lähteä ottamaan äänestä selvää ja asteli putiikin ovelle. Clarencekin asteli Miki perässä, katsellen kuinka ulkona liikkui epämääräisiä hahmoja. Ihmeissään hän kurtisti kulmiaan, mistä oli kyse?
Ovi murrettiin suorastaan väkivaltaisesti auki ja nopeasti pieni putiikki oli täynnä täysissä varustuksessa olevia vartioita. Mikin kiljahtaessa Clarence säpsähti, napaten tytöstä samalla kun kavahti taemmas. Kova meteli oli kantautunut aina kellariin asti ja hyvin nopeasti oli Gerardkin katsomassa mitä oikein tapahtui. Mies ei ehtinyt kuitenkaan kysyä mistä oli kyse, kun kysymykseen kuului vastaus kysymättä. Meillä on oikeus vangita sinut demoni, herra Acquan pahoinpitelystä! Yksi vartioista ilmoitti jykevällä äänellä osoittaen Clarencea. Nuorukaisen naamalle levisi järkyttynyt ilme, hän otti pari hataraa askelta taaksepäin, mutta ei se estänyt kahta vartijaa työntämästä Mikiä aika kovakouraisesti sivuun ja nappaamaan Clarence molemmista käsivarsista.
H-Hetkinen..! Gerard korotti kiivastuneena ääntään, mutta mies keskeytettiin. Teillä ei ole oikeutta puuttua asiaan. Haltialle niin kuin myös tytölle ilmoitettiin. Hän on poikani! Teillä ei ole mitään oikeutta tulla tänne riehumaan! Mies korotti ääntään, jolloin yksi vartioista joutui pitämään tuota loitommalla väkisin. Ei se kuitenkaan saanut miestä hiljaiseksi, huuto vain paheni.

ViestiLähetetty: 20 Kesä 2011, 23:39
Kirjoittaja Kitty
Miki

Tyttö tönäistiin sivuun jolloin hän rysähti ikkunaa vasten, onneksi se ei hajonnut. Äkkiä Miki työnsi itsensä irti ikkunasta ja täten haki paremman tasapainon. "Isän pahoinpitelystä ??" Sen enempää ei tyttö kerennyt sanoa kun joku jo tarttui häneen. Yksi sotilaista otti tyttöä harteista kiinni. "Viemme sinut kotiin turvaan." Sotilas sanoi jämerällä äänellään tytölle, siitä ideasta ei Miki tosin innostunut. Tyttö huitaisi mitään sanomatta miestä nyrkillä naamaan, sotilas otti askeleen taaemmas pidellen kasvojaan ja silloin kääntyi Miki Clarencesta kiinni pitävien vartijoiden puoleen. Tyttö koitti repiä vartian otetta irti ystävästään. "Päästä irti Clarencesta !" Neito huusi koittaen kuulostaa vihaiselta mutta pelko oli silti pinnalla. Vartia ei näyttänyt olevan moksiskaan tytön raivoamistesta, nosti kasvoilleen vain ivallisen virneen. silloin jo kerran turpiinsa saanut mies otti uudelleen tytöstä kiinni, nyt hän tosin heitti neidon kovakouraisesti lattialle. Haava tärähti ensimmäisenä maahan jolloin ilmaan pääsi tuskainen huuto, tyttö koitti liikkua mutta kipu lamaannutti kehon. Miki suorastaan käpertyi kivusta, muttei kerennyt tehdä muuta kun samainen vartija nappasi tätä kädestä kiinni ja riuhtaisi tytön ylös maasta harteilleen.

ViestiLähetetty: 21 Kesä 2011, 00:04
Kirjoittaja Janni
Clarence

Clarence yritti riuhtoa itseään irti, mutta ei hän pärjännyt kahdelle rotevarakenteiselle vartijalle. Mikikin yritti auttaa parhaansa mukaan ja nuorukainen käänsi hätääntyneenä katseensa tuohon, mutta vain nähdäkseen kuinka tyttö paiskattiin maahan. Miki! Clarence parahti, seuraten kuinka vartija vain tarttui tuohon. Älä koske häneen! Nuorukainen karjaisi, saaden yllättäen riuhtomiseensa voimaa ja sai tosen kätensä vapaaksi, jolla kurkotti Mikiä kohti, mutta vain raapaisi vartijan haarniskoitunutta käsivartta. Kauaa ei kestänyt, kun Clarence pakotettiin kasvot edellä lattiaan ja molemmat käsivarret vedettiin selän taakse. Irti heistä molemmista tällä sekunnilla! Poikani ei ole tehnyt mitään väärää ja Miki ei tarvitse teidän suojelusta! Gerard huusi, yrittäen päästä vartijan ohitse, joka pidätteli miestä aloillaan. Rauhoittukaa. Vartija yritti turhaan. Minä en rauhoitu ennen kuin vapautatte heidät molemmat! Mies vaati. Te ette voi tilanteelle mitään. Demoni tai niin sanottu poikanne karkotetaan sinne mistä hän on tullutkin ja neiti Acqua viedään kotiin tämän isän käskystä. Vartija ilmoitti samaan aikaan kun taustalta kuului kettinkien kilinää. Mistä on tullutkin? Gerard toisti epäuskoisena, kahleet kalautettiin Clarencen ranteisiin kiinni. Pimeään paikaan.

ViestiLähetetty: 21 Kesä 2011, 00:19
Kirjoittaja Kitty
Miki

Tyttö katsoi kauhuissaan kun Clarence paiskattiin maahan. "Lopettakaa !" Miki vaikersi, miksi nämä miehet eivät kuunnelleet ? Tyttö koitti rimpuilla irti vaikka se sattuikin. Kyyneleet kohosivat silmiin ja siitä sotilaan kiiltävälle haarniskalle. "Antakaa Clarencen olla !" Miki parkaisi, sotilaat vain ohittivat tytön sanat, aivan kuin häntä ei olisi edes kuultu. Suoranainen paniikki valtasi tytön hänen kuullessaan Clarencen tuomion. "Pimeään paikkaan..?" Miki toisti epäuskoisena, hän oli kuullut paljon huhuja ja tarinoita siitä miten yönlapset repivät kappaleiksi jokaisen ulkopuolisen. Katse kohdistui epätoivoisena Clarenceen, oliko tämä viimeinen kerta kun he näkivät ? Mitä oli tehtävissä ? Sotilaat alkoivat vetäytyä pois putiikista ja Miki tajusi että olisi vain odotettava oikeaa hetkeä iskeä. Sotilas joka kantoi neitoa asettui ulko-oven viereen. "Viekää demoni edeltä." Korkea-arvoisen näköinen mies sanoi osoittaen ulkona odottavia vankkureita, sillä he kai kuljettaisivat Clarencen pois.

ViestiLähetetty: 21 Kesä 2011, 11:42
Kirjoittaja Janni
Clarence

Clarence hengitti kiivaasti lattiaa vasten, ranteissa olevat kahleet tuntuivat kylmiltä, suorastaan jäätäviltä. Miki sekä Gerard yrittivät vielä huutaa vastalauseita, mutta se oli turhaa. Epätoivo valtasi nuorukaisen mielen ja synkät ajatukset sen mukana. Entä jos hän ansaitsi tämän? Hän ei ainakaan olisi vaaraksi kenellekään, ei vaaraksi Mikille. Tytön ajattelu kuitenkin sai ikävän vellomaan vatsanpohjassa, ei hän haluaisi lähteä.
Nuorukainen revittiin ylös lattialta käskyn kuuluessa, kahleet hiersivät ranteita ikävästi vartijoiden rieputellessa Clarencea niistä. Edelleen rimpuilevaa nuorukaista johdatettiin surullisen tutun putiikin läpi, näkisikö hän enää sitä koskaan? Näkisikö hän enää isäänsä koskaan? Näkisikö hän enää Mikiä koskaan, tyttöä joka odotti vartijan otteessa ulko-oven vierellä. Mi-Miki Nuorukainen henkäisi näiden päästessä lähemmäs ja väkipakolla hän pisti hantiin. rakastan sinua. Clarence sai sanotuksi, ennen kuin tämä tyrkättiin ovesta ulos.

ViestiLähetetty: 21 Kesä 2011, 12:13
Kirjoittaja Kitty
Miki

Tyttö koitti riuhtoa itseeän irti vartian otteesta, se oli kuitenkin turhaa. Miki katsoi epätoivoisena sivusta kun Clarencea vietiin pois. "Clarence.." Tyttö kuiskasi toisen sanoessa hänen nimensä, viimeiset sanat jotka neito kuuli, saivat kummasti voimaa tyttöön. Clarence tosiaan rakasti Mikiä ja tunne oli molemmin puoleinen. Sen kuultuaan vietiin Clarence jo ulos kadulle. "Clarence !!" Miki huusi epätoivoisesti toisen perään, pian astui neitoa piteleväkin vartia ulos. Mies otti askelia poispäin vankkureista kohti valkeaa hevosta. "Tämä ei jää tähän ! Päästä irti senkin sika !" Miki huusi ja riuhtoi entistä kovemmin. Lopulta pääsi tyttö irti vartian otteesta, ei aikaakaan kun tyttö juoksi jo Clarencea kohti. Yritys päästä rakkaansa luo oli kuitenkin tuhoon tuomittu, kaksi sotilasta astui tytön eteen ja ennenkuin neito kerkesi väistää niin vietiin häntä jo poispäin. "Viemme neidin kotiin, te kuljetatte demonin sinne mistä se on tullutkin." Yksi vartioista sanoi viitaten kuudelle vankkureiden luona olevalle miehelle. "Tule nyt suosiolla niin ei tarvitse suuttua." Yksi vartija vinkkasi tytölle, asettuen sitten valkean ratsun viereen. "Nouse ratsaille, minä talutan." Mies sanoi uudemman kerran ja Miki totteli, ei tosin sen takia että olisi luovuttanut, vaan sen takia että hänellä olisi yksi ässä enemmän jos saisi ratsun itselleen.

ViestiLähetetty: 21 Kesä 2011, 12:32
Kirjoittaja Janni
Clarence

Mikin huuto tuntui kuuluvan kaukaa Clarencen selän takaa. Nuorukaista passitettiin lähemmäs vankkureita, jotka eivät todellakaan näyttäneet kutsuvilta. Käsky kävi jälleen, demonin kuljetukseen tarvittiin jopa kuusi vartijaa, joista pari hoiti Clarencen vankkureiden taakse. Puinen paksu ovi avattiin ja tyhjä pimeä sellimäinen näky avautui nuorukaisen edessä. Se mitä nuorukainen ehti enää nähdä oli Miki jota vietiin valkeaa ratsua kohti ja Gerard, joka rynni etuovesta ulos, vartija roikkuen tuon käsivarressa. Clarence! Älä anna periksi! Mies huusi, saaden viimein nuorukaisen silmiin kirpoamaan kyyneleet, ennen kuin hänet paiskattiin pimeään selliinsä ja raskas ovi kolautettiin kiinni.

ViestiLähetetty: 21 Kesä 2011, 14:14
Kirjoittaja Kitty
Miki

Tyttö oli nyt hevosen selässä, sydäntä vihlaisi kun Gerard huusi Clarencelle ettei tämä saisi luovuttaa, niin kukaan heistä ei saisi luovuttaa. Kyyneleet valuivat tytön kasvoja pitkin kun vankkureiden ovi pamahti viimein kiinni, tämä ei vain ollut oikein. "Gerard, Missä pimeäpaikka tarkalleen on ? Lähden Clarencen perään kun saan tilaisuuden." Miki kysyi telepaattisesti Gerardilta, vaadittiin paljon keskittymistä jotta sai ajatuksensa suunnattua vain ja ainoastaan yhdelle haltialle, mutta se taisi onnistua. Miki odotti maltillisesti Gerardin vastausta, vaikka sotilas lähti jo taluttamaan ratsua eteenpäin. Tilanne oli hankala, tyttö ei saisi lähteä liian aikaisin vankkureiden perään, mutta jos hän viivyttelisi liikaa ei hän voisi enään jäljittää Clarencea.

ViestiLähetetty: 21 Kesä 2011, 14:28
Kirjoittaja Janni
Clarence

Gerard joutui katselemaan vain sivusta kuinka hänen rakas poikansa lukittiin vankureiden sisälle ja vartijat olivat valmiina lähtöön. Epätöivon keskellä mies kuuli tutun äänen päänsä sisällä kysyvän missä pimeä paikka oikein sijaitsi. Se oli Miki, katse kääntyi nuoreen neitoon. Se on vuorten ympäröimä pimeä laakso lännessä. Mies kertoi ennen kuin kunnolla ehti tajuta mitä Miki oli oikein sanonut. He-Hetkonen et sinä sinne voi lähteä yksin! Haltia parahti.

ViestiLähetetty: 21 Kesä 2011, 14:47
Kirjoittaja Kitty
Miki

Tyttö tiesi hyvin ettei voisi noinvain mennä pimeään paikkaan yksin, mutta vaihtoehdot olivat lopussa. "En ole yksin, Clarence on kanssani." Miki kertoi Gerardille koittaen samalla uskotella itselleen selviävänsä hengissä pimeään paikkaan, saati sitten pois sieltä. Vankkuritkin lähtivät nyt liikkeelle, hetken matkaa kulkien hevosta taluttavan sotilaan ja Mikin takana mutta pian tie haarautui ja Miki jäi kahden kävelevän sotilaan kanssa. Tyttö koitti laskea aikaa, milloin olisi oikea hetki paeta. Hän tarkkaili ympäristöään jatkuvasti, kiinnittäen sitten huomionsa pieneen ruusupuskaan, sen kohdalla olisi sopiva aika lähteä. Miki koitti vielä kerrata mielessään ilmansuuntia joka oli hyvin vaikeaa kun aurinko oli jo laskenut. "Hei kuule missä on länsi ?" Miki kysäisi vartialta leikkisällä äänellä, antaa miehen luulla että tyttö olisi tyytyväinen kohtaloonsa. "Tuollanoin, miksi kysyt ?" Vartia vastasi viitaten suuntaa kädellään. Siinä oli tarpeeksi tietoa tytölle joka potkaisi hevosen selästä miehen takaraivoon. Mies kaatui kasvoilleen maahan ja Miki käskytti hevosen laukkaan, tarkasti katsoen miehen viittaamaan suuntaan. Äijä nousi tolpilleen ja alkoi huudella neidon perään, muttei se mitään auttanut Miki oli jo kaukana.